Uudistava pysähdys. Case Lapin Paimenlomat.

Tammikuu koronavuonna 2021 verkossa

Tammikuisina hyvin pimeinä perjantai-iltoina istuin kotona Hyvinkäällä, kun tietokoneen ruudun toisella puolella oli joukko pohjoisen Suomen kyläläisiä. Alkuun oli tunne, että oli minä ja he, mutta vaikka kylmää sinistä valoa puskevan näytön läpi oli vaikeaa oikeasti tutustua ihmisiin, tämän joukon kanssa oli jotenkin lämmin yhteys alusta asti. Useammin kuin kerran mietin, että mitähän minulla on heille annettavaa – aito tekemisen ja ajattelun tunnelma kun tuli niin vahvasti läpi. Lampaista, lehmistä ja paimentamisesta ei minulla ollut minkäälaista kokemusta. Tai no, kokemusta, kyllä… jonkinlaista, mutta etäistä ja vähäistä.

Muistan miten Merja oli jo valmiina linjoilla ja hetkeä myöhemmin Jari tuli mukaan töistä kotiuduttuaan. Muistan miten Ville otti välillä yhteyden kännykällä lampolasta ja Jukka Pekka kuvaili kotitilansa ympäristöä ja kertoi siellä järjestettävästä taidenäyttelystä. Muistan miten Elina ja Markku pohtivat, osaavatko laittaa rajoja työn ja vapaa-ajan, vieraiden ja oman elämän välille.

Sain olla mukana suunnittelemassa ja kehittämässä paimenlomakonseptia lappilaisiin kyliin. Metsähallituksen paimenlomat ovat olleet suuri menestystarina eikä arpaonni suosi ikinä kaikkia paimenlomalaisia, hakijoita kun on montakymmentäkertaa enemmän kuin paikkoja tarjolla. Tähän tarpeeseen konseptia siis tullaan tarjoamaan.

Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen olivat luontaisia keinoja konseptoida palvelua. Puitteet ja osaaminen oli olemassa ja minun roolini oli fasilitoida, nostaa esille vahvuuksia ja pontetiaalia. Rohkaista ja välillä kyseenalaistaa.

Muistan miten vaikuttunut olin niiden paikkojen kuvauksista, joissa osallistujat asuivat. Puhuttiin kuudesta kylästä ja innostuin siitä, että suurin osa kylistä oli tuntemattomia, idyllisen kuuloisia yhteisöjä, joissa kylätalolle kokoonnutaan tansseihin ja talkoisiin, joskus syömään yhdessä, naapuria tervehditään ja kutsutaan kahville. Muistan myös, kun lopuksi projektin vetäjä epäili pienesti mahtaako vieraita tulla ja minä sanoin aidosti innostuneena, että minä ainakin tulen.

Kesä vuosia sitten Lopella

Kävelin linja-autoasemalta kohti lapsuuden kotia. Pari vuotta nuorempi veli ajoi vastaan ja hetken olin ilosta hämmentynyt; oliko juuri ajokortin saanut veli tullut siskoaan vastaan! Veli hidasti, mutta ei osoittanut aikeita pysähtyä. Enkä olisi kyytiin mahtunutkaan – en ainakaan apukuskin paikalle. Se oli varattu vaaleaverikölle, jolla oli hieman pullottavat, punareunaiset silmät ja valtavan pitkät vaaleat ripset. Kiharat koristivat päätä ja suu kävi koko ajan, samaan tapaan kuin purukumia pureskellessa.

Veli morjensti ja häntä nauratti. Niin nauratti minuakin. Tuona kesänä lapsuuden kodin puutarhan kesälampaat saivat erityistä kohtelua; erityisesti tämä yksi kesävieras, jota kyydittiin autolla, joka askelsi veljen perässä keittiöön ja oli mukana saunanlämmityksessä. Lampaiden kanssa keskustelu oli kesähuvitusten aatelia. Näistäkin kesäkokemuksista oli sittemmin siis hyötyä; edes jonkinlaista kosketusta lampaisiin oli sentään ollut, kun paimenlomakonseptia alettiin kehittää.

Kesäkuu 2021 Hyvinkää

Tammikuun lopetuspalaverissa olimme keskustelleet markkinointimateriaalista, myyntikanavista ja visuaalisesta ilmeestä. Jäin pois hyvillä mielin, kun oma osuuteni oli viety maaliin ja luotin siihen, että osaavat tekijät hoitavat homman kunnialla loppuun. Toivoin karttaa ja kivoja tarinoita – ja niitä minä sain, kun kesällä lähdin kartoittamaan lupaamani vierailun paikkaa ja ajankohtaa. Lapin Paimenlomista oli tehty visuaalisesti ja sisällöllisesti hienot materiaalit!

Olin luvannut mennä ja siitä lupauksesta pidin kiinni, vaikka vielä pari viikkoa ennan sovittua ajankohtaa en ollut saanut yhtäkään reissukaveria vahvistamaan lähtöään. Olen reissanut paljon yksin, mutta nyt vastuu eläinten hoidosta hieman painoi enkä luottanut omaan tekemiseeni yksin.

Aluksi halukkaita lähtijöitä oli kyllä ollut, sitten joukko hupeni, ja lopussa koossa oli onneksi mitä parhain joukko suvun naisia kolmessa polvessa valmiina seikkailuun. Perustin ”Ladyt laitumella” whatsapp- ryhmän, johon kirjoittelin varustelistoja ja tietoja kohteesta. Kotimaanmatkailun tyypillinen piirre, viime hetkellä varausten tekeminen, näkyi myös tässä meidän matkasuunnittelussa. Pari päivää ennen lähtöä päätimme ajaa ilman yöpymistä Hyvinkäältä Tampereen kautta Viirinkylään.

Heinäkuu 2021 Viirinkylä: saapuminen

Olisin halunnut mennä kaikkiin kyliin ja kaikkien emäntien ja isäntien luokse ja jossain vaiheessa kesää olin haaveillut kylästä kylään paimenloma-tourneesta, mutta se jäi nyt ehkä jonakin muuna ajankohtana toteutettavaksi. Monen tekijän summana varasin meille loman Arton reilun sadan lampaan paimenina ja majoituksen Kemijoen varressa sijaitsevaan mökkiin. Meidät toivotti tervetulleiksi Arton sisarenpoika tyttöystävänsä kanssa ja jo silloin saimme kokea, mitä vieraanvaraisuus ja välittäminen täällä tarkoitti.

Ensimmäisenä iltana lähdin reippaasti uimaan ja opin heti ensimmäisestä kokemuksesta, että Kemijoessa on virtausta, jota ei rannalta katsomalla huomaa. Seuraavilla kerroilla aloitin uinnin vastavirtaan ja annoin sitten myötävirran tuoda takaisin kotirantaan. Myöhemmin selvisi myös syy siihen, miksi vedenpinta oli viikonloppuna matalammalla kuin arkena; viikonlopun pienempi sähkön käyttö vaikutti veden pinnan laskuun mökin kohdalla. Vesivoimala näkyi uimapaikalle ja ihmisen vaikutus luontoon konkretisoitui.

Iltaisin saunoimme, grillasimme ja vietimme ihanan kiireetöntä aikaa neljän naisen tiiminä, joka harvoin arkena ehtii pystähtyä keskustelemaan, nauramaan ja kokkaamaan yhdessä.

Heinäkuu 2021 Viirinkylä: perehdytys ja paimentyöt

Arto tuli ensimmäisenä aamupäivänä perehdyttämään meitä paimentyöhön. Meillä oli vastuulla kolme laidunta, joissa oli yhteensä 118 lammasta. Paimentyöhön kuului kerran päivässä lampaiden laskenta ja tarkastus, että kaikki voivat hyvin, kuivikkeiden lisääminen suojiin ja leipätarjoilu.

En osaa edes kuvailla sitä vieraanvaraisuuden tunnelmaa, ystävällisyytttä ja välittömyyttä, jota Artosta huokui, kun hän aamupäivällä tuli mökille, istui meidän kanssa pitkän tovin kahvilla – ja kertoi omaa tarinaansa. Kiirettä ei ollut, ei ensikohtaamisella eikä koskaan sen jälkeen.

Ei aikaisia herätyksiä kukonlaulun aikaan eikä suorittamista. Oli upeaa kuunnella, miten Arto puhui lampaista, kotikylänsä tunnelmasta ja siitä työstä, mitä nyt varsinaisen työuransa jälkeen on lähtenyt tekemään. Lampaat ovat tilalla villantuotantoa varten; Arto keritsee ja naisystävä Hilkka karstaa ja pesee villlat sekä kehrää langoiksi. Pässejä päätyy teuraaksi, eikä se vaikuttanut olevan Artolle sen helpompaa kuin veljelleni aikoinaan kesälampaista luopuminen.

Ihmettelin aluksi, miten Arto voi tunnistaa lampaat ja muistaa niiden nimiä. Mutta kun me vietimme aikaa laitumilla ja muistimme hoitaa myös tehtävistä mieluisinta, lampaiden rapsuttelua, opimme mekin tunnistamaan jo muutamia persoonia muiden joukosta.

Musta puskijapoika oli ensimmäisenä päivänä vieraanvarainen, mutta rohkaistui ja otti meistä mittaa aina riehakkaammin, mutta sympaattisella tyylillä. Minni, Iines ja Tiinu texel- lampaat oli helppo erottaa kokonsa vuoksi. Laitumilta löytyi myös Pekka ja Pätkä, Urkki ja Pena, Tarja, Sylvi ja Aman. Jokaisella laitumella oli myös ne haikeat hyvästeltävät, jotka tulivat lähtiessä saattamaan portille saakka ja kauneinta oli, kun alkuun säikyistä ja aroista kartistoista tuli meidän ystäviä.

2020-luku. Uusi-Seelanti, Amsterdam, Viirinkylä ja Vanttausjärvi

Olen entistä kiinnostuneempi uudistavasta liikkeestä ja edelleen uudistavasta matkailusta. Paimenloma on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pysähdytään määrittelemään mikä elämässä on merkityksellistä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa ja millaisia vieraita omaan kylään kutsua.

Uudistavan matkailun ytimessä on ajatus siitä, että yhteisöt itse määrittelevät sen tavan ja sisällön, miten haluavat omaa paikkaansa kehittää, miten tuottaa hyvinvointia ja auttaa luontoa uusiutumaan. Yhteisöjen asukkaiden tulisi löytää vastaukset kysymyksiin siitä, mitä rakastamme tässä paikassa, mistä me olemme ylpeitä ja mikä meille on tärkeintä. Palveluja ei tuotteisteta tuotteistamisen vuoksi, vaan edistämään yhteistä hyvää. Matkakohteiden sijaan puhutaan yhteisöistä.

Uudistavan matkailun taustalla vaikuttaa ihmisten halu ja tarve etsiä ja löytää terveyttä, hyvää oloa ja huolenpitoa – ja halua osallistua hyvän tekemiseen. Uudistava matkailu pitää sisällään kestävän ja vastuullisen matkailun periaatteita, muistutuksen kantokyvyn merkityksestä ja ajatuksen siitä, että matkailun tulee tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa. Uudistavassa toiminnassa ei unohdeta taloudellista kannattavuutta, vaan viedään toiminta edelleen seuraavalle tasolle osallistamalla yhteisöt ja eri alojen toimijat toimimaan yhdessä, ilman rajoja.

Minä olen joidenkin vuosien ajan hakenut vaikutteita ja tietoa uudistavasta matkailusta seuraamalla ensisijaisesti kansainvälisiä vaikuttajia Anna Pollockia ja Daniel Wahlia. Tunnetuimmat kohteet, joissa uudistavaa toimintaa on sovellettu matkakohteissa löytyvät Uudesta-Seelannista ja Amsterdamista, Daniel Wahl vaikuttaa Mallorcalla Espanjassa.

Minä julistan Suomen uudistavan matkailun esimerkkikonseptiksi Lapin Paimenlomat!

Voit lukea lisää uudistavasta matkailusta blogikirjoituksestani: Regenerative Tourism

Voit tehdä hyvää ja vaikuttaa osallistumalla paimenlomille!
Laita seurantaan: IG @Lapin Paimenlomat ja FB Lapin Paimenlomat

Arton kanssa pääsimme kyläyhteisöä hyödyttäviin talkoisiin; Arto karsi kylätalon pihapiirin pajukkoa, me keräsimme oksia ja teimme niistä kerppuja, jotka lampaat saavat kuulemma jouluherkkuina muistona tästä kesästä.

KIITOS Annika ja Lotta, että kutsuitte minut mukaan tämän konseptin suunnittelun!
Tämä on ollut yksi kauneimmista työtehtävistä!

KIITOS kaikki tammikuun työpajoihin osallistuneet!

ERITYISKIITOS Arto!
LÄMMIN KIITOS Merja ja Jari!
Olen onnellinen, että verkossa tehty työ konkretisoitui aitoon ja ikimuistoiseen kokemukseen!

KAUNIS KIITOS Mamma, Minna ja Thelma ihanasta matkaseurasta!

Voit katsoa kuvakoosteen Paimenlomasta tästä.

Ja lopuksi, kiitos Sinulle, joka luit tämän artikkelin ja seuraat blogiani.

Anu

Matkani jatkui vielä Pyhä-Luostolle ja edelleen Sallaan, joissa vaelsin kauniissa kesäsäässä, hiljaisuudessa ja luonnosta nauttien. Kotiin palasin autojunalla, yksin. Muut suvun naiset olivat nousseet junaan Rovaniemellä yhteisen paimenloman jälkeen.

You can read this article also in English: Regenerative Tourism: Case Shepherd Holiday in Finnish Lapland

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.