Annetaanko Suomi-brändäys ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomella on maabrändiraportti – mutta onko brändiä?

Maabrändivaltuuskunnan raportti julkaistiin vuonna 2010. Suomen maabrändiä ei ollut siihen asti kehittänyt eikä koordinoinut mikään yksittäinen taho, vaan Suomen imagoon ja Suomi-kuvan vaikuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli toteuttanut omilla tahoillaan lukuisa määrä eri toimijoita, kuten matkailu-, teknologia ja investointiala ja eri alojen yritykset, jokainen omista lähtökohdistaan.

Raportissa Suomen suurimmaksi vahvuudeksi nostettiin maan historiaan ja kulttuuriin pohjautuva ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin. Tähän vahvuuteen perustui maabrändin strateginen, vuoteen 2030 ulottuva tavoite, jonka mukaan Suomen odotetaan olevan maailmalla tunnettu ongelmien ratkaisijamaa.

 

Nyt on vuosi 2016 eikä Suomen maabrändistä puhu kukaan

Suomi-brändin lanseeraus herätti tunteita puoleen ja toiseen. Minä pysyttelin sisällössä ja asiassa. Luin raportin ja kerroin siitä opiskelijoille, käytin tutkimusaineistona gradussani ja ajattelin, että  jos iso työ tehtiin ja siihen käytettiin paljon rahaa, niin miksi emme käyttäisi sitä hyödyksi eri toimialojen viennin tukena.

Annoin mahdollisuuden ja nyt olen pettynyt.  Koitan kuumeisesti hakea tietoa siitä, miten Suomea maailmalle oikein brändätään. Jokainen toimiala ilmeisesti vähän omalla tavallaan? Ja matkailualakin hyvin pirstaleisesti – riippuen alueesta, sektorista ja välillä vähän yrityksestäkin

Suomi-brändiä ja raporttia ei löydy enää mistään, kukaan ei enää puhu Tehtävä Suomelle – tavoitteista. Maabrändi-nettisivua ei enää ole eikä Team Finlandin sivuilta löydy tietoa maabrändiraportista, sivulta ei edes saa hakutulosta sanalla maabrändi. Maabrändikohua kesti vuoden tai kaksi ja jäljelle on jäänyt hiljaisuus.

Matkailuelinkeinon tavoitteisiin hiljaisuuden laskeutuminen kohun jälkeen sopii; ”Hiljaisuus – Silence” –  oli brändiraportin Suomen matkailualalle antama tehtävä. Hiljaisuus on kyllä jäänyt elämään yhtenä Visit Finlandin markkinointiteemana ”Silence, please”. Mutta mikä on se slogan tai sanoma, millä me kaikki voimme markkinoida Suomea – toimialasta riippumatta?

 

Hiljaisuuden rinnalle kaivataan ääntä ja rohkeutta

Suomi on hyvä monessa, mutta ei niin kovin tunnettu. Suomi on listattu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi ja vähiten korruptoituneeksi maaksi, Suomessa on todettu olevan maailman vapain lehdistö, Suomi on Forbesin tilaston mukaan maailman yksi parhaista maista maailmassa liiketoiminnalle, suomalainen koulujärjestelmä on PISA-tutkimuksissa listattu maailman parhaimpiin ja suomalaiset äidit kuuluvat maailman parhaimmin voivien joukkoon. Suomalaisiin luotetaan ja suomalaiset osaavat ratkaista ongelmia.

Tapasin muutama päivä sitten eri alojen edelläkävijöitä; yrityksiä, joissa tehdään rohkeita päätöksiä ja isojakin investointeja,  uusia avauksia palvelu- ja teknologiapalveluiden vientiin ja siinä samalla hienoa Suomi-brändäystä. Luotettavat kumppanuudet, tuotteiden ja palveluiden turvallisuus, ”luova hulluus” ja rohkeus jäivät uusista tuttavuuksista ja heidän tekemisestään päällimmäisenä mieleen!

Osaamistarpeista tärkeimmäksi edelläkävijöiden tapaamisessa nostettiin myynti! Kansainvälisillä markkinoilla yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnin tukena maan tunnettuus ja brändi toimivat hyvin. Edelläkävijä- tapaamisessa tärkeimmiksi myyntiä tukeviksi argumenteiksi ja eduksi kilpailijoihin verrattuna nousivat turvallisuus, puhtaus (luonnontuotteet) ja luotettavuus.

Annetaanko Suomen brändääminen ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomalainen koomikko, toimittaja ja tuottaja Lotta Backlund päivitti tilansa ja latasi alla olevan kuvan Facebookissa 5.2.2016: ”Olen Bromman lentokentällä Tukholmassa enkä nyt halua tässä ruveta viisastelemaan ja ohjeistamaan ketään työssään mutta KOVASTI NÄYTTÄÄ HELSINGILTÄ TÄMÄ RUOTSIMAINOS”. Päivitys sai vuorokaudessa yli 6000 tykkääjää ja määrä nousee edelleen. Kommenttejakin on yli sata ja jakoja yli tuhat.

Kuva: Lotta Backlund

Tästä kuvasta ja keskustelusta mieleeni nousi ajatus siitä, että mitä jos antaisimmekin ruotsalaisten auttaa meitä Suomi-brändin rakentamisessa? Siis ihan oikeasti – ehkä ulkopuolelta tuleva ideointi ja vahvuuksien nostaminen toisivat vakuuttavuutta brändin lanseeraukseen globaalissa maailmassa. Ruotsalaiset osaavat brändätä, eikö totta?

Saisimme varmasti mediajulkisuutta maailmanlaajuisesti ja olisimme ehkä luomassa uudenlaista brändin rakentamisen kulttuuria – uudella ja avoimella tavalla. Tai voisihan brändityöryhmän samalla koota monista kansalaisuuksista. Niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet yhteistyötä suomalaisten kanssa ja pystyvät nostamaan esille Suomen vahvuuksia; matkailijat, yritysyhteistyökumppanit, Suomessa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomailla asuvat suomalaiset ja ehdottomasti myös ruotsalaiset – niin ja kyllä, myös suomalaisetkin saisivat olla mukana.

Mission impossible?

Nyt lopuksi jäljelle jää jälleen kysymys siitä, että onko maabrändi tarpeen olleenkaan? Ja jos on, niin voisiko brändiä rakentaa kaikille avoimessa foorumissa niin, että sitä olisi helppo tarvittaessa päivittää. Sopiiko sama brändi kaikille toimijoille, kaikilla toimialoilla?

Gradussani (Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä) tutkin muutama vuosi maabrändiraportin julkaisemisen jälkeen mm. sitä, miten brändi oli jalkautettu matkailualan asiakaspalvelijoille, miten hyvin brändi tunnettiin ja miten sitä sovellettiin työssä. Vastaus lyhyen kaavan mukaan on, että ei oltu jalkautettu, ei tunnettu eikä sovellettu tietoisesti työssä oikein ollenkaan.

Kun minä kysyn espanjalaisilta ystäviltä ja kollegoilta, että miten Suomi erottautuu muista maista ja kilpailijoista matkailullisesti, sanovat he useimmiten, että erottava tekijä on suomalaisuus – erilaiset ihmiset, positiivinen outous ja aitous. Ja kyllä usein mainitaan myös luonnon puhtaus, yhteys luontoon, sauna ja ”kaurismäkiläisyys”. Suomeen on kuulemma helppo tulla, koska täällä voi luottaa siihen, että kaikki sujuu ja ongelmatkin ratkaistaan.

Näissä tunnelmissa ja näihin aatoksiin on hyvä lopettaa. Ja jättää vastuu brändin tarpeen pohdinnasta lukijalle. Oikeasti ajatuksena oli kirjoittaa koulutusviennistä, mutta en päässyt sinne asti; se on sitten seuraavan kirjoituksen aihe.

Iloista laskiaissunnuntaita!
Meillä sataa vettä, mutta laskiaispullien syöntiähän se ei estä!

Kumppanuusyrittäjyys. Entrepreneurship based on partnership – here we come!

Kun minä olin lapsi, minulle sanottiin, että älä koskaan, älä ikinä ala yrittäjäksi

Vaikka olen syntynyt hämäläispitäjään, ja elänyt siellä koko lapsuuteni ja nuoruuteni peruna- ja viljapeltojen ympäröimänä,  en juurikaan ymmärrä mitään maanviljelystä enkä ole oikein sinut  ottamaan lähikontaktia eläinten kanssa, vaikka kauempaa katsoen kyllä pidän niistä. Yrittäjyyttä taas olen seurannut sivusta koko ikäni ja sukuni tarina pitää sisällään kertomuksia yrittäjyydesta sekä äidin että isän puolelta ainakin neljä sukupolvea taaksepäin. En ehtinyt lapsena hoidella naapuritalojen hevosia tai ruokkia lehmiä, koska viihdyin oikein hyvin Mummini kemikaliokaupan apulaisena ja isän yrityksessäkin auttelin ainakin inventaarion aikoihin. Kukkakioskia ja lapsenvahtipalvelua pyöritin ihan omaan piikkiin, mutta ilman yrittäjän velvoitteita, ikää kun oli reilusti alle 18 vuotta.

Yrittäjyyttä viidennessä sukupolvessa – kiitostakin annetaan

Ja totta; tuntui siltä, että isä oli töissä koko ajan eikä Mummikaan tahtonut päästä kovin usein lomamatkoille. Joskus yrittäjän arjen karuus, pitkien työpäivien aiheuttama väsymys ja taloudellinen epävarmuus olivat aistittavissa kotona. Mutta silti yrittäjyys on aina kiehtonut minua vaihtoehtona varmalle ja vakaalle työuralle. Niin se on kiehtonut Jari- veljeänikin, joka on tänään (4.10.14) Minna-vaimonsa kanssa nimitetty lapsuuden kotipitäjämme vuoden yrittäjäksi ratsastus- ja ravitallin omistajana: Vaahteramäen ratsastustalli. / Three Horses . Onnea – veli ja koko perhe yrityksen taustalla! Veljeni omin sanoin yrittäjyys on hänelle elämäntapa ja koko perhe jollakin tavalla siinä mukana.

Veljeni Jari ja Hurja Ero Porin Kuninkuusraveissa 2014. Kuva Aino Leino

Olen etsinyt vaihtoehtoa yrittäjyydelle, koska en ole voinut hypätä taloudellisen  riskin tuntemattomaan maailmaan 

Omasta elämänpolustani johtuen olen valinnut varmemman tien; en ole halunnut muiden haasteiden lisäksi hankkiutua taloudellisesti epävakaan elämän vietäväksi. Ammatillisesti olen valinnut siis vakaamman ja äkkiseltään ehkä vähemmän kiinnostavan vaihtoehdon. Olen kuitenkin onnistunut etsiytymään vaihteleviin ja haastaviin paikkoihin töihin, viettänyt ison osan elämääni ulkomailla ja tästä kaikesta olen tosi kiitollinen ja onnellinen; kohdalleni on osunut reiluja esimiehiä ja kivoja työkavereita. Olen saanut innovoida ja innostua!

Tähtitiimi – yksi upea työyhteisö, jonka kanssa olen saanut tehdä työtä.

Yrittäjyyden palo ei ole kuitenkaan sammunut sisälläni ja sitä kohti kuljen.

Olen etsinyt ja neuvotellut erilaisia vaihtoehtoja yritystoiminnan aloitukselle, varsinaiselle toiminnalle ja rahoitukselle. Toisaalta  varsinainen yrityksen perustaminen ei olekaan enää se iso juttu – tärkeämmältä tuntuu tehdä työtä yrittäjämäisesti ja tarjota vaihtoehtoja myös muille ympärillä oleville.

Toimin nyt freelance-yrittäjänä samaan aikaan kun saan säännöllisen palkan vakityöstäni, laskutan osuuskunnan kautta eikä minulla ole omaa y-tunnusta. Markkinoin omaa osaamistani hyvin maltillisesti ja  laskutettavat tuloni mahdollistavat pienet extra-menot kuten oppimis- ja elämysmatkat ja palkattomat opintovapaat. En nimitä itseäni yrittäjäksi – vielä.

Tulospohjainen kumppanuusmalli

TouNet – seminaarista kirjoittaessani kerroin kiinnostuneeni Jukka Punamäen tapaan esittää matkailualueen markkinointia ja myyntiä  ”Tulospohjaisen kumppanuusmallin ”mukaan. Sain hänen alustuksestaan tukea omille ajatuksilleni. Vapaasti esitettynä Jukka Punamäen esittämä malli on muistiinpanoihini perustuen  suunnilleen tällainen:

Tulospohjainen kumppanuusmalli by Jukka Punamäki, LUMO Oy. Klikkaa kuva isommaksi.

Parempaa materiaalia ja lisää asiasta kannattaa lukea Jukan omista tiedostoista, kuten tästä Matkailualueen rahoittaminen – materiaalista. Nyt on myös julkaistu TouNet – päätösseminaarin ( 23.9.2014)  materiaali: Tulospohjainen kumppanuusmalli. Jukka Punamäen esityksissä tulospohjaista kumppanuusmalli on kehitetty matkailualueen markkinoinnin ja myynnin näkökulmasta. Minä olen pyöritellyt asiaa hieman pienempänä versiona enkä ollut ajatellut esimerkiksi tulonsiirtoon tarvittavaa teknologista ratkaisua. Yleensä hyvien ideoiden toteuttamiseen kuitenkin aina löytyy keinot.

Transmodernismi ja transmoderni liiketoiminta – kohti kumppanuusyrittäjyyttä

Vaikka et olisi lukenut graduani; Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä., olet todennäköisesti kuullut tai lukenut viittauksiani Transmoderniin osakulttuuriin ja transmodernismiin jo ennen tätä artikkelia. Jos aihe tuntuu vieraalta, helpotan hieman ja tarjoan mahdollisuuden lukea aihetta koskevan otteen gradustani: Transmodernismi ja transmoderni liiketoiminta (palaa takaisin nuolinäppäimellä). Minulle transmodernismi avasi uusia ovia ja löysin puuttuvia paloja ammatilliseen palapeliini – ja löysin kumppanuusyrittäjyyden ajatuksen. Transmodernismi selittää mielestäni myös Suomen matkailubrändissä käytetyn ”modernit humanistit” – kohderyhmän taustoja.

Kumppanuusyrittäjyyttä ilman rajoja

Kumppanuusyrittäjyydessä näen yhtymäkohtia tulospohjaiseen kumppanuusmallin.  Alla olevassa kuviossa on mallinnus siitä, millaista yrittäjyyden mallia olemme kehittämässä. Minä tunnen kaikkien muiden yritysten omistajat, he taas eivät tunne toinen toisiaan, mutta senkin aika tulee. Minä  olen suunnitellut mallinnusta, vaikka olenkin se ainoa jolla ei ole vielä omaa yritystä. Malli ja toiminta perustuvat täydelliseen luottamukseen ja haluun jakaa omaa osaamista niin, että kaikki hyötyvät.

Kumppanuusyrittäjyys – joka on lähtenyt rakentumaan pääasiassa ideoiden ja ajatusten vaihdon kautta. Mutta me kaikki ymmärrämme myös rahan ja ansainnan päälle. Klikkaa kuva isommaksi.

 

Samanhenkiset maailmanmatkaajat kohtaavat toisensa – uuden ajan ryhmämatkailua

Liikeideani on alkuvaiheessa saattaa yhteen samanhenkisiä, erimaalaisia matkailijoita kohtaamaan toisensa kivan tekemisen parissa. The Human Tour järjestää kulttuurimatkan Gran Canarialla; majoittaudutaan paikallisissa pienissä perhehotelleissa, kävellään muutaman tunnin päivittäisiä vaellusreittejä vuoristossa ja tutustutaan saaren piilossa oleviin ”helmiin”. Vaelluspäivinä mukana voi olla norjalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia, espanjalaisia ja amerikkalaisia. Pienen hotellin illallispöydässä keskustellaan kaikkien ymmärtämällä kielellä – milloin mistäkin aiheesta, mutta todennäköisesti joukkoa yhdistää ainakin jossakin määrin samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet elämässä. Omissa oloissaankin saa olla – ja omia polkujaan halutessaan kulkea.

Viime helmikuussa ( 2014) kävin testaamassa The Human Tourin palvelukonseptin ennen kuin se oli myynnissä missään maassa: Erilainen Gran Canarian matka. Silloin testaamistani ihanista ruokapaikoista, upeista maisemista ja rentouttavasta ilmapiiristä pääsevät nauttimaan tänä talvena ja tulevana keväänä ainakin norjalaiset ja tanskalaiset matkailijat. Ehkä pian jo suomalaisetkin. Ja ehkä muutaman vuoden päästä kokonntumispaikkana on Suomi.

Gran Canaria helmikuu 2014 – monikansallinen ryhmä patikoimassa

Viime kesäkuun alussa (2014) tapasin HappyMe – Lindan Ruotsissa ja aloitimme Lindan kokoamalle ryhmälle matkan suunnittelun;  ryhmää yhdistää kiinnostus joogaan ja meditaation ja kohteena on Gran Canaria, missä järjestelyistä vastaa  Eduardo/ The Human Tour. Tulevaksi kevääksi on suunnitteilla ”testimatka” Espanjan pohjoisosaan ja vähemmän tunnetulle Santiago de Compostelan reittiosuudelle Asturian maakuntaan yhdessä Geofacen Javierin kanssa.

Entrepreneurship based on partnership – here we come!

Because my friends who I have been using as examples in this theme and article, don´t understand Finnish ( our common language is Spanish), and as the headline of this post is also in English, I bet I should explain something in English as well. Please, see the model attached below and feel free asking any further questions, I´m happy to tell you more. The partnership companies are: The Human Tour in Gran Canary/ Spain, Geoface in Asturias/ Spain and Happymeetings in Sweden.

Entrepreneurship based on partership.Please, click on picture to see bigger version.

 

Next destination: Ensi viikolla lähden yhden suvun yrittäjänaisen jalanjäljissä New Yorkiin

Isoisoäitini Ida Maria Nylund lähti Hangosta New Yorkiin vuonna 1909 ja perusti sittemmin toisen suomalaisen naisen kanssa  ”Anna & Ida Beauty Salon” -yrityksen 125th streetille. Ida Maria asui koko aikuisikänsä New Yorkissa, mutta palasi usemman kerran lyhyiksi jaksoiksi Suomeen – poikaansa, isoisääni tapaamaan. Me lähdemme nyt poikani kanssa  äiti & poika -teemamatkalle; suunnistamme Ida Marian kotikaduille ja etsimme kauneussalongin osoitteen. Ellis Islandin vierailu sisällytetään ohjelmaan Ida Marian elämää muistellen. Luulenpa, että matkasta tulee tunteikkaan upea ja vahvistaa omaa yrittäjän tarinaani. Jatkoa tarinaan taitaa seurata kuudennessa polvessa; poikani esitti minulle  nuoren miehen idealistisella innolla täysin toteuttamiskelpoisen liikeidean – ja aion tukea sen toteutumista jos saamme neuvottelut käyntiin suvun kanssa.