Olin kirjoittanut tämän kirjoituksen lokakuussa 2011. Nyt on hyvä hetki tarkastella, onko jokin muuttunut. Mukaan lisäsin yhden videon ja pienen kommentin loppuun.
Osa 1: ” Sun, Sea, Sand and Sex”
Matkailualan ammattilaiset ja tutkijat tuntevat neljän S:n (sun, sea, sand and sex) määritelmän, kun viitataan matkailukehityksen siihen vaiheeseen jolloin matkailusta alkoi tulla suuren kansan huvia, suihkukoneet ilmestyivät ilmakehään ja siirryttiin kohti massaturismia. Aurinko, ranta, meri ja seksi olivat massaturismin kantavia vetovoimatekijöitä ja ovat ehkä joillekin sitä edelleen.

Benidorm – yksi Euroopan suurimmista matkailukohteista
Rantalomakohteet täyttävät monen matkailijan toiveen irtiotosta ja rentoutumisesta arkielämän vastapainona. Ja tottahan se on; auringon lämpö ja valo tuovat kaivattua vaihtelua esimerkiksi meille pohjoisen Euroopan asukeille syksyn taittuessa talveen, pakkasen paukkuessa nurkissa ja auton ikkunoiden skrapaamisen muuttuessa arkea hidastavaksi rutiiniksi.
Ihana meren kohina ja lämmin rantahietikko auttavat todelliseen irtiottoon. Ja hei – rantalomalla voi toimia myös vastuullisesti, vai voiko? Tästä voit lukea yhden koosteen siitä, millaisin valinnoin voit tehdä Kanarian matkasta astetta vastuullisemman: Erilainen Kanarian matka
Massaturismikohteita rakennettiin nopealla vauhdilla kasvavaan kysyntään – case Espanja
Massaturismin ilmiönä voi sanoa alkaneen 1960-luvulla, jolloin isoja määriä matkailijoita matkasi lomakohteiksi markkinoituihin paikkoihin. Matkakustannukset olivat laskeneet teollistuneissa maissa, matkoja alettiin tarjota pakettimatkoina ja matkailun vetovoimatekijöiksi nousivat aurinko, hiekkarannat ja meri.
Ensimmäiset massamatkailukohteet olivatkin kesäisin Välimeren rannoilla ja talvella Kanarian saarilla ja Karibialla. Massamatkailukohteet ovat läpi historian olleet pääasiassa sesonkikohteita ja massojen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset on opittu tunnistamaan matkailun mukanaan tuomien positiivisten vaikutusten rinnalla.
Massaturismia kehitettiin 1960- ja 70-lukujen uutuuden huumassa hyvin lyhytnäköisesti. Espanjan matkailukehitystä johtaneen diktaattori Francon slogan matkailun kehittämisestä 1970-luvun alussa ”crecimiento a toda costa” (kasvua hinnalla millä hyvänsä) antaa lyhyesti ymmärryksen siitä, mitkä tavoitteet mielessä matkailuelinkeinoa lähdettiin kehittämään.
Eipä silloin juuri kestävä matkailun kehitys ekologisin, taloudellisin ja sosiokulttuurisin osa-aluein ollut päällimmäisenä mielessä, vaan haluttiin tarjota mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pienin kustannuksin tilauslennoilla massoittain tuleville matkailijoille sitä, mitä he halusivat; aurinkoa, hiekkaa, merta ( ja seksiä).

Espanja, aurinko ja meri….España, sol y mar…
Matkailuteollisuuden hyötyjen tulee olla haittoja suurempia
Francon ajan espanjalaiset toimivat aikoinaan parhaaksi katsomallaan tavalla ja matkailu toi kaivattua lisäansiota monelle espanjalaiselle perheelle. Valtava rakennusbuumi johti myös perheiden sisäisiin sosiaalisiin konflikteihin: rannikon perheissä maat oli jaettu perinteisesti niin, että vanhin pojista sai aina omansa sisämaasta ja nuoremmat sisarukset ranta-alueilta, koska silloin tärkeän elinkeinon, maanviljelyn, kannalta ei rantamaasta ollut hyötyä. Uudessa tilanteessa ranta-alueiden hinnat nousivatkin nopeasti korkeiksi ja perheen perinteinen rakenne ja valta-asetelma muuttui ja horjui. Olen kohdannut useamman perheen, joissa tämä tilanne oli kärjistänyt perheen sisäisiä suhteita.
Ulkomaisten matkailijoiden ihannointi johti pahimmillaan paikallisuuden häpeämiseen ja ulkomaisten kopioimiseen niin ruokakulttuurissa, elämäntyylissä kuin vaatetuksessakin. Liian paljon maata peitettiin asfaltin ja betonin alle estäen sadevesien ja vuoristosta merta kohti laskevien jokien mukanaan tuoman veden imeytyminen maahan.
Pohjavesivarannot, jätehuolto ja sähkön tuotanto eivät riittäneet kattamaan sekä paikallisten että matkailijoiden tarpeita, eikä liene vaikea arvata kummat voittivat kun jakoa ja säännöstelyä lähdettiin tekemään. Minä olen elänyt vielä 1990-luvun lopullakin aikaa, jolloin vesikatkot olivat arkea Espanjassa asuinalueellamme, mutta golf-kenttien kasteluun vettä riitti.
Massaturismia 2010-luvulla – onko mitään opittu?
Toki jotain on opittu, mutta hämmästyttävän usein samoja virheitä tehdään edelleen uusia massamatkailukohteita perustettaessa, kaikkialla maailmassa. Matkailua kehitetään taloudellisen hyvinvoinnin nimissä liian nopeasti ja usein paikalliset sivuun jättäen.
Massamatkailu ei ole loppumassa, vaikka harva haluaa olla turisti. Matkailijamäärät ovat hurjassa kasvussa eikä loppua näy. Vastuullisen toiminnan periaatetta noudattaen matkailijoiden massat on parempi ohjata matkailua varten rakennetuille alueille kuin antaa heidän mennä ihan mihin tahansa – vaikka oman tiensä kulkijoita on kaiken aikaa enemmän. Suomessa esimerkkeinä voidaan esittää Leviä ja Saariselkää Lapissa.
Lentoyhtiöiden kalustoa uudistetaan vähempipäästöisiksi, mutta vieläkin isompia päätöksiä pitää tehdä, nopeasti. Ilmastonmuutos on globaalilla tasolla suurin ongelma nyt ja tulevaisuudessa.
Vastuullisuus on monen asian summa
Ehkä matkailun vastuullisuus-keskustelussa (2011) annetaan liikaakin painoarvoa ekologiselle vastuullisuudelle (ollenkaan sitä väheksymättä, tietenkään) ja syyllistetään liiankin yksipuolisesti lentomatkailijoita, vaikka kokonaisuuteen liittyy myös taloudellinen, sosio-kulttuurinen ja eettinen puoli.
Eettisesti todellinen ongelma on neljännen s:n, seksin vetovoimaisuus ja siihen liittyvä täysin epäeettinen toiminta. Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen ja muun hyväksikäytön lopettamisen tulisi olla matkailuelinkeinon todellinen yhteinen tavoite. Liian pahaa ollakseen totta – eikö vaan? Ethän sinä ummista silmiäsi tai käännä katsetta pois, jos näet jotakin epäilyttävää omalla matkallasi.
ECPAT on kansainvälinen järjestö joka tekee erinomaista työtä lapsiseksin lopettamisen eteen. Suosittelen linkistä aukeavilla sivuilla käymistä. Eettisesti oikea toiminta jos jokin on todellista vastuullista toimintaa.
4 uutta ässää: Selfless, Sensitive, Sustainable and Slow
Kohtuus kaikessa on paikallaan ja jokainen meistä voi valinnoissaan muistaa sen, että matkailun tulisi tuottaa enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia kaikilla kestävän kehityksen osa-alueilla.
Minä olen matkailualan ammattilainen enkä kannata matkailun lopettamista, mutta oikeudenmukaisen ja vastuullisen toiminnan kannalla olen. Kuuntelee asiaa reilusta ja vastuullisesta matkailusta tästä: Turisti, älä öykkäröi!
Voisivatko neljä uutta ässää olla selfless, sensitive, sustainable and slow – vai mitä ässiä sinä ehdotat?
Mitä uutta on tapahtunut vuoden 2011 ja 2018 välillä?
Nostaisin tähän aiheeseen uutena asiana Overtourism – ilmiön ja sen määrittelyn. Vuoden 2011 jälkeen on ylitetty miljardin kansainvälisen matkailijan raja ja vuonna 2017 kansainvälisia matkailijoita ilmoitettiin olevan jo 1,34 miljardia. Suomesta on uutisoitu ennätyssuuria matkailun kasvulukuja; kansainväliset yöpymiset ovat listääntyneet jopa 13% vuosivauhtia.
Overtourism ei välttämättä tarkoita, että kohteen ongelmat aiheutuvat suurista määristä pakettimatkoilla kohteisiin saapuvista matkailijoista, vaan puhutaan kohteista, joissa paikalliset asukkaat tai matkailijat kokevat alueella olevan liian paljon vierailijoita ja alueen elämänlaadun tai kokemuksen laadun koetaan heikkenevän kohtuuttomasti.
Hyvin usein sekä matkailijat että paikalliset kokevat paikan negatiivisen käänteen samoihin aikoihin, eikä matkailijamäärien tarvitse nousta edes massamatkailulukuihin; ehkä mittarina voisi paremminkin käyttää matkailijamäärää asukasta kohden.
Tunnetuimpia overtourism- kohteita ovat Venetsia, Barcelona, Dubrovnik, Rooma ja Lontoo. Matkailijamäärien nopea kasvu Suomessa on saanut aikaan positiivisen nosteen ja alan arvostus on vihdoin kohdillaan, mutta aiheellista on ottaa overtourism -ilmiö tarkasteluun myös meillä etenkin pienissä, idyllisissä matkailukohteissa Lapissa ja toisaalta vetovoimaisimmassa matkailukohteessa Suomenlinnassa.
Kirjoitan aiheesta piakkoin hieman lisää. Vuoden 2011 jälkeen keskusteluun ovat nousseet vahvemmin myös jakamistalous ja sen mukanaan tuomat hyvät ja toisaalta eriarvoistavat matkailun muodot.
Tärkein viesti on säilynyt samana jo vuonna 2003 tekemässäni opinnäytetyössä (josta tekstin viittaukset) ja 2011 kirjoittamassani kirjoituksessa; meidän tulee tehdä vastuullisia valintoja niin, että jätämme lapsillemme ja tuleville sukupolville vähintään yhtä upeat mahdollisuudet matkailla, kuin meillä on ollut. Lue lisää tästä: My Story
Kiitos, että seuraat blogiani.
Anu
Mood of Finland
ps. Matkailun kolme ässää voivat olla myös Snow, Sun and Snowboard. Daniel nautti lumilautailusta vappuna Rukalla: