Mitkä ovat sinun neljä ässääsi matkaillessa?

Olin kirjoittanut tämän kirjoituksen lokakuussa 2011. Nyt on hyvä hetki tarkastella, onko jokin muuttunut. Mukaan lisäsin yhden videon ja pienen kommentin loppuun.

Osa 1: ” Sun, Sea, Sand and Sex”

Matkailualan ammattilaiset ja tutkijat tuntevat neljän S:n (sun, sea, sand and sex) määritelmän, kun viitataan matkailukehityksen siihen vaiheeseen jolloin matkailusta alkoi tulla suuren kansan huvia, suihkukoneet ilmestyivät ilmakehään ja siirryttiin kohti massaturismia. Aurinko, ranta, meri ja seksi olivat massaturismin kantavia vetovoimatekijöitä ja ovat ehkä joillekin sitä edelleen.

Benidorm – yksi Euroopan suurimmista matkailukohteista

Rantalomakohteet täyttävät monen matkailijan toiveen irtiotosta ja rentoutumisesta arkielämän vastapainona. Ja tottahan se on; auringon lämpö ja valo tuovat kaivattua vaihtelua esimerkiksi meille pohjoisen Euroopan asukeille syksyn taittuessa talveen, pakkasen paukkuessa nurkissa ja auton ikkunoiden skrapaamisen muuttuessa arkea hidastavaksi rutiiniksi.

Ihana meren kohina ja lämmin rantahietikko auttavat todelliseen irtiottoon. Ja hei – rantalomalla voi toimia myös vastuullisesti, vai voiko? Tästä voit lukea yhden koosteen siitä, millaisin valinnoin voit tehdä Kanarian matkasta astetta vastuullisemman: Erilainen Kanarian matka

Massaturismikohteita rakennettiin nopealla vauhdilla kasvavaan kysyntään – case Espanja

Massaturismin ilmiönä voi sanoa alkaneen 1960-luvulla, jolloin isoja määriä matkailijoita matkasi lomakohteiksi markkinoituihin paikkoihin. Matkakustannukset olivat laskeneet teollistuneissa maissa, matkoja alettiin tarjota pakettimatkoina ja matkailun vetovoimatekijöiksi nousivat aurinko, hiekkarannat ja meri.

Ensimmäiset massamatkailukohteet olivatkin kesäisin Välimeren rannoilla ja talvella Kanarian saarilla ja Karibialla. Massamatkailukohteet ovat läpi historian olleet pääasiassa sesonkikohteita ja massojen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset on opittu tunnistamaan matkailun mukanaan tuomien positiivisten vaikutusten rinnalla.

Massaturismia kehitettiin 1960- ja 70-lukujen uutuuden huumassa hyvin lyhytnäköisesti. Espanjan matkailukehitystä johtaneen diktaattori Francon slogan matkailun kehittämisestä 1970-luvun alussa ”crecimiento a toda costa” (kasvua hinnalla millä hyvänsä) antaa lyhyesti ymmärryksen siitä, mitkä tavoitteet mielessä matkailuelinkeinoa lähdettiin kehittämään.

Eipä silloin juuri kestävä matkailun kehitys ekologisin, taloudellisin ja sosiokulttuurisin osa-aluein ollut päällimmäisenä mielessä, vaan haluttiin tarjota mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pienin kustannuksin tilauslennoilla massoittain tuleville matkailijoille sitä, mitä he halusivat; aurinkoa, hiekkaa, merta ( ja seksiä).

Espanja, aurinko ja meri….España, sol y mar…

Matkailuteollisuuden hyötyjen tulee olla haittoja suurempia

Francon ajan espanjalaiset toimivat aikoinaan parhaaksi katsomallaan tavalla ja matkailu toi kaivattua lisäansiota monelle espanjalaiselle perheelle. Valtava rakennusbuumi johti myös perheiden sisäisiin sosiaalisiin konflikteihin: rannikon perheissä maat oli jaettu perinteisesti niin, että vanhin pojista sai aina omansa sisämaasta ja nuoremmat sisarukset ranta-alueilta, koska silloin tärkeän elinkeinon, maanviljelyn, kannalta ei rantamaasta ollut hyötyä. Uudessa tilanteessa ranta-alueiden hinnat nousivatkin nopeasti korkeiksi ja perheen perinteinen rakenne ja valta-asetelma muuttui ja horjui. Olen kohdannut useamman perheen, joissa tämä tilanne oli kärjistänyt perheen sisäisiä suhteita.

Ulkomaisten matkailijoiden ihannointi johti pahimmillaan paikallisuuden häpeämiseen ja ulkomaisten kopioimiseen niin ruokakulttuurissa, elämäntyylissä kuin vaatetuksessakin. Liian paljon maata peitettiin asfaltin ja betonin alle estäen sadevesien ja vuoristosta merta kohti laskevien jokien mukanaan tuoman veden imeytyminen maahan.

Pohjavesivarannot, jätehuolto ja sähkön tuotanto eivät riittäneet kattamaan sekä paikallisten että matkailijoiden tarpeita, eikä liene vaikea arvata kummat voittivat kun jakoa ja säännöstelyä lähdettiin tekemään. Minä olen elänyt vielä 1990-luvun lopullakin aikaa, jolloin vesikatkot olivat arkea Espanjassa asuinalueellamme, mutta golf-kenttien kasteluun vettä riitti.

Massaturismia 2010-luvulla – onko mitään opittu?

Toki jotain on opittu, mutta hämmästyttävän usein samoja virheitä tehdään edelleen uusia massamatkailukohteita perustettaessa, kaikkialla maailmassa. Matkailua kehitetään taloudellisen hyvinvoinnin nimissä liian nopeasti ja usein paikalliset sivuun jättäen.

Massamatkailu ei ole loppumassa, vaikka harva haluaa olla turisti. Matkailijamäärät ovat hurjassa kasvussa eikä loppua näy. Vastuullisen toiminnan periaatetta noudattaen matkailijoiden massat on parempi ohjata matkailua varten rakennetuille alueille kuin antaa heidän mennä ihan mihin tahansa – vaikka oman tiensä kulkijoita on kaiken aikaa enemmän. Suomessa esimerkkeinä voidaan esittää Leviä ja Saariselkää Lapissa.

Lentoyhtiöiden kalustoa uudistetaan vähempipäästöisiksi, mutta vieläkin isompia päätöksiä pitää tehdä, nopeasti. Ilmastonmuutos on globaalilla tasolla suurin ongelma nyt ja tulevaisuudessa.

Vastuullisuus on monen asian summa

Ehkä matkailun vastuullisuus-keskustelussa (2011) annetaan liikaakin painoarvoa ekologiselle vastuullisuudelle (ollenkaan sitä väheksymättä, tietenkään) ja syyllistetään liiankin yksipuolisesti lentomatkailijoita, vaikka kokonaisuuteen liittyy myös taloudellinen, sosio-kulttuurinen ja eettinen puoli.

Eettisesti todellinen ongelma on neljännen s:n, seksin vetovoimaisuus ja siihen liittyvä täysin epäeettinen toiminta. Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen ja muun hyväksikäytön lopettamisen tulisi olla matkailuelinkeinon todellinen yhteinen tavoite. Liian pahaa ollakseen totta – eikö vaan? Ethän sinä ummista silmiäsi tai käännä katsetta pois, jos näet jotakin epäilyttävää omalla matkallasi.

ECPAT  on kansainvälinen järjestö joka tekee erinomaista työtä lapsiseksin lopettamisen eteen. Suosittelen linkistä aukeavilla sivuilla käymistä. Eettisesti oikea toiminta jos jokin on todellista vastuullista toimintaa.

4 uutta ässää:  Selfless, Sensitive, Sustainable and Slow

Kohtuus kaikessa on paikallaan ja jokainen meistä voi valinnoissaan muistaa sen, että matkailun tulisi tuottaa enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia kaikilla kestävän kehityksen osa-alueilla.

Minä olen matkailualan ammattilainen enkä kannata matkailun lopettamista, mutta oikeudenmukaisen ja vastuullisen toiminnan kannalla olen. Kuuntelee asiaa reilusta ja vastuullisesta matkailusta tästä: Turisti, älä öykkäröi!

Voisivatko neljä uutta ässää olla selfless, sensitive, sustainable and slow – vai mitä ässiä sinä ehdotat?

Mitä uutta on tapahtunut vuoden 2011 ja 2018 välillä?

Nostaisin tähän aiheeseen uutena asiana Overtourism – ilmiön ja sen määrittelyn. Vuoden 2011 jälkeen on ylitetty miljardin kansainvälisen matkailijan raja ja vuonna 2017 kansainvälisia matkailijoita ilmoitettiin olevan jo 1,34 miljardia. Suomesta on uutisoitu ennätyssuuria matkailun kasvulukuja; kansainväliset yöpymiset ovat listääntyneet jopa 13% vuosivauhtia.

Overtourism ei välttämättä tarkoita, että kohteen ongelmat aiheutuvat suurista määristä pakettimatkoilla kohteisiin saapuvista matkailijoista, vaan puhutaan kohteista, joissa paikalliset asukkaat tai matkailijat kokevat alueella olevan liian paljon vierailijoita ja alueen elämänlaadun tai kokemuksen laadun koetaan heikkenevän kohtuuttomasti.

Hyvin usein sekä matkailijat että paikalliset kokevat paikan negatiivisen käänteen samoihin aikoihin, eikä matkailijamäärien tarvitse nousta edes massamatkailulukuihin; ehkä mittarina voisi paremminkin käyttää matkailijamäärää asukasta kohden.

Tunnetuimpia overtourism- kohteita ovat Venetsia, Barcelona, Dubrovnik, Rooma ja Lontoo.  Matkailijamäärien nopea kasvu Suomessa on saanut aikaan positiivisen nosteen ja alan arvostus on vihdoin kohdillaan, mutta aiheellista on ottaa overtourism -ilmiö tarkasteluun myös meillä etenkin pienissä, idyllisissä matkailukohteissa Lapissa ja toisaalta vetovoimaisimmassa matkailukohteessa Suomenlinnassa.

Kirjoitan aiheesta piakkoin hieman lisää. Vuoden 2011 jälkeen keskusteluun ovat nousseet vahvemmin myös jakamistalous ja sen mukanaan tuomat hyvät ja toisaalta eriarvoistavat matkailun muodot.

Tärkein viesti on säilynyt samana jo vuonna 2003 tekemässäni opinnäytetyössä (josta tekstin viittaukset) ja 2011 kirjoittamassani kirjoituksessa; meidän tulee tehdä vastuullisia valintoja niin, että jätämme lapsillemme ja tuleville sukupolville vähintään yhtä upeat mahdollisuudet matkailla, kuin meillä on ollut. Lue lisää tästä: My Story

Kiitos, että seuraat blogiani.

Anu
Mood of Finland

ps. Matkailun kolme ässää voivat olla myös Snow, Sun and Snowboard. Daniel nautti lumilautailusta vappuna Rukalla:

Rakkauden Metsä

Rakkauden lukot? So last season

Maailman metsäpäivä ja oivallus! Suomessa on käyty alkuvuonna 2016  yhteiskunnallista keskustelua metsien suojelusta ja metsähallituslaista. Metsien monimuotoisuuden suojeleminen on päivän puheenaiheena. Metsien ja luonnon terveysvaikutukset on tunnustettu saatujen tutkimusten perusteella ja luonto on Suomen tärkein matkailullinen vetovoimatekijä.

21.03.2016 oli Maailman metsäpäivä ja seurasin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Minä sain päivän aikana idean, jonka haluan viedä käytäntöön. Olen jo viestinyt ideasta Visit Finlandin Matkailujohtajalle Paavo Virkkuselle ja Media- ja yhteiskuntasuhteiden johtajalle Jari Ahjoharjulle. Odotan vahvistusta tapaamisesta, jossa keskustelemme Joulupukista ja ilmastonmuutoksesta ja toivottavasti myös uudesta ideasta.

Aion olla lähipäivinä yhteydessä Ville Niinistöön ja Anni Sinnemäkeen. Listalla on myös Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius. Kerroin ideasta  Reilun matkailun yhdistyksen vuosikokouksessa ja Vanajalinna Groupin toimitusjohtaja Pekka Vihmakin sai viestini.

Idea on kiinnostanut kaikkia, joille olen siitä kertonut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut EI. Vahvan KYLLÄ sanoi Haltia luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi, joka on lanseerannut ajatuksen Helsingin brändäämisestä maailman Luontopääkaupunkina.

Jos ei olla nopeita, voi olla, että ruotsalaiset vievät hyvän idean!

Rakkauden metsä – tätä päivää!

Ehdotan, että Suomeen perustetaan Rakkauden metsä tai metsiä. Ne ovat vaihtoehto rakkauden lukoille ja silloille. Tiedättehän tavan, jossa rakastavaiset käyvät sulkemassa lukon sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen veteen todistaakseen ikuista rakkauttaan. Kuuluisimmat sillat ovat Pariisissa, Venetsiassa ja New Yorkissa eikä ongelmilta ole vältytty  eikä tapa ole ihan varauksetta ympäristölle hyväksi, eikä ruostuvat lukot esteettisesti kauniita.

Ehdotankin siis, että Helsingin lähistöltä, vaikkapa Keskuspuistosta, varataan metsäalue, johon rakastavaiset voivat istuttaa oman puun ikuisen rakkauden symboliksi. Tai ehkä pari voisi saada nimikkopuun jo olemassa olevasta metsästä.

Voisiko joku hotelli profiloitua rakkauden metsän hotelliksi ja tarjota koko paketin kansainvälisille vieraille?

Jatkona tarjotaan mahdollisuutta ostaa palvelu, jossa hoitaja tai kummi lähettää kuvia puusta esim. vuoden välein. Suunnittelussa tarvitaan ammattilaisia jotta metsän istutus hoidetaan vastuullisesti ja harkiten, luonnon ehdoilla ja ympäristöä kunnioittaen.

”Repeaterit”!

Todennäköistä on, että pari käy katsomassa puutaan ainakin tärkeinä suhteensa vuosipäivinä ja haluavat ehkä tuoda jälkikasvunsakin puun luokse kylään. Voihan käydä niinkin, että joku haluaa kaataa puunsa rakkauden loppuessa, joten pelisäännöistä pitää sopia. Rakkauden metsästä tulisi varmasti vetovoimainen kohde ja me saisimme matkailulle tärkeitä ”repeatereita” Suomeen.

Minulla on kuvassa näkyvä oma kuusi. Se ei ole kovin vahva, mutta minulle  rakas ja tärkeä. Se symboloi minulle aikaa, jolloin siirryin lapsuudesta nuoren naisen polulle, sain sen rippilahjaksi ja se istutettiin lapsuuden kodin pihalle.

Olemme saaneet kiitettävästi huomiota kotimaisessa mediassa. Radio Suomen toimittaja Tiina von Martens teki aiheesta kivan radio- ja nettijutun kesällä 2016, Olli Ihamäki teki haastattelun syyskuussa 2016 Metsäradioon ja Helsingin kaupungihallituksen päätöksen jälkeen syyskuussa 2017 iloittiin Yle Helsingin kanavilla Sannika Michelssonin kanssa. Helsingin Sanomat, Metro-lehti ja paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta kiitettävän usein. Mainostoimisto suunnitteli ja lahjoitti yllä näkyvän logon Rakkaduen Metsän käyttöön.

Rakkaudenmetsä on totta!

Päivitys 26.6.2020:

Ensimmäiset Rakkauden Puut on istutettu lunastamaani pieneen hehtaarin metsään Lopelle. Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsän avajaisia vietetään 28.8.2020, johon tarjoalla olleet puuntaimet olivat varattavissa kaupungin avaamilla sivuilla.

Sinä voit istuttaa rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa! Rakkauden Metsän idea on jalostunut ja yksinkertaistanut. Rakkauden puu on symboli rakkaudesta, sen voi situttaa mihin tahansa luonnonvaraiselle paikalle ja olla mukana tekemässä hyvää. Muistoksi ostetun todistuksen hinnasta lahjoitetaan 10€ Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun.

Lue lisää  tästä: Rakkauden Metsä

FB: Rakkauden Metsä – Love Forest Finland
IG. @rakkaudenmetsa

Urban & Nature -matkailu

Urban & Nature koulutuksessa

 

Urban & Nature voi olla kiva kävelykierros hautausmaalla. Eikä ole muuten yhtään pitkäveteistä tai synkistelevää kun Ullis opastaa.

Helmi-huhtikuussa 2016 tarjoamme täydennyskoulutus-moduulina ”Erikoisoppaana toimiminen ” Matkaoppaan ammattitutkinnon osan, joka on suunnattu ensisijaisesti jo oppaan työtä tekeville alan ammattilaisille – niin urbaaneille kuin erä- ja luonto-oppaillekin, mutta miksei muillekin alan konkareille. Urbaanit oppaat oppivat luonto-oppailta ja päinvastoin. Koulutuksen aikana käydään retkeilemässä ja asiantuntijoita kutsutaan mukaan täydentämään sisältöjä.

Ajatuksena on tarjota urbaaneille oppaille lisää osaamista luonnosta, kasveista, ekologiasta, eläimistä ja luontoon perustuvasta kulttuuriperinnöstä – joka pitää sisällään tietysti myös vesistöt ja saunan! Erä- ja luonto-oppaat voivat oppia urbaaneilta oppailta tarinankerrontaa, kaupungin mielenkiintoisia henkilöhahmoja, salaisia piiloja sekä eri kulttuureista tulevien matkailijoiden ymmärrystä.

Pedagogisena mallina kaikissa käynnissä olevissa koulutuksissa on Yritys & InnovaatioLab – matkailukohteiden ja -yritysten kanssa tehtävät kehittämisprojektit, joissa teoria viedään suoraan käytäntöön.

”Sibelius, Sauna & Silence”  – elämyksiä urbaanissa ympäristössä

Urban & Nature -opastus teemalla ”Sibelius, Sauna & Silence”. Suomen kuuluisin sauna Tamminiemessä ja pieniä jooga-liikkeitä puutarhassa.

Tein keväällä 2015 kokeilevan oppimiskokemuksen yhdessä opiskelijoiden kanssa. Suunnittelin ja toteutin yhden päivän ohjelman Uusimaa-viikolle yhdessä neljän opiskelijan kanssa. Tein samalla Matkaoppaan ammattitutkinnon kolme tutkinnon osaa testaten ja kehittäen samalla tutkinnon käytäntöjä. Huomasin, että kehitettävääkin oli ja käytämme kokemuksen nyt hyödyksi kun uudet opiskelijat aloittavat.

Matkaoppaan ammattitutkinnossa tulee tuottaa myös kirjallisia raportteja;  tässä matkailupaketin ja opastuksen tuotteistamis-ja markkinointiraportti:Sibelius, Sauna & Silence

Matkaoppaan ammattitutkinto – Done!

Olipa muuten opettavaista ja hienoa tehdä Matkaoppaan ammattitutkinto täydennyskoulutuksena! Suosittelen muillekin! Tuon prosessin aikana tajusin taas, miten harvoin oppaat saavat palautetta työstään ja miten tärkeää se onkaan. Oli ihanaa saada kaunista ja kannustavaa palautetta alan ammattilaisilta; kiitos Kari, Lea ja Sirpa!

Urban & Nature – Helsingin metrolla

Maaritin suunnittelema ja toteuttama ”Metrolla Marjaniemeen” -retki oli hieno urbaanin ja luonnon yhdistelmä. Ensin elettiin urbaania tunnelmaa Helsingin rautatieasemalla ja hetkessä siirryttiin  ”maalaistunnelmaan”,  vain lyhyen metromatkan päähän kaupungin ydinkeskustasta. Siirtolapuutarhassa aika tuntui pysähtyneen ja kivat tarinat veivät ajassa 1940-luvulle ja taas takaisin tähän päivään. Vierailija pääsi hetkeksi mukaan siirtolapuutarhalaisten elämään!

Maarit opasti Urban & Nature yhdistelmää ”Metrolla Marjaniemeen” – retkellä.

Helsingin metroreitti on sinänsä jo kiva – ja eksoottinenkin matkailureitti urbaanista luontoon – vaikkapa  Vuosaaren monipuoliseen luontoon saakka! Ullis tarjoaa Vuosaaressa todella innovatiivista kävelyretkeä ”Walking in Baltic sea” – siinä vieraat puetaan vesijuoksuvöihin ja viedään ihastelemaan Helsinkiä mereltä päin – kirjaimellisesti meressä kävellen! Knoppitietona taas kannattaa mainostaa maailman pohjoisimman metroaseman sijaitsevan Helsingissä (Mellunmäki).

Kiasmasta Kivinokkaan kuva by Javi Pedrosa

Teimme kivan Urban & Nature -retken espanjalaisen ystäväni kanssa; katselimme Kiasmassa (Nykytaiteen museo, Helsinki)  urbaania performanssia ja hetkessä olimme lyhyen metromatkan päässä Herttoniemen siirtolapuutarhan kupeessa Kivinokan boheemin rennolla puutarha-alueella rantajuhlissa. Hieno ja melkein epätodellinen olo siirtyä kahdesta  niin erilaisesta tunnelmasta toiseen!

Urban & Nature Oslo

Opiskelukaveri-joukkomme ”viisikko” kokoontui kesällä Oslossa, ja vielä sattumalta samaan aikaan kun kaupunki täyttyi AC/DC – konserttivieraista! Luontomatkasta tuli todellinen urbaani kohtaaminen!

Oslon ooppera on upea! Kuva Eila Tarvudd-Sundby

Oslo yllätti positiivisesti: kaupunki tarjoaa upeat puitteet ”Urban & Nature” tunnelmiin. Ehkä viemme kolutuksemme myös Oslon oppaille tai teemme seuraavaksi pohjoismaista koulutus-yhteistyötä!

Merellisyys, puistot ja lähellä oleva Holmenkollenin alue yhdistettyinä moderniin Oopperataloon ja teollisen arkkitehtuurin satama-alueeseen olivat todella kiinnostava yhdistelmä. Yhdistelmässä oli jotakin samaa kuin Helsingissä, mutta tunnelma etenkin oli omanlaisensa. Muotoilu ja norjalaiset omat vaatemerkit kuten Mood of Norway olivat kivoja löytöjä.

Viisikko luontoretkeili Oslon edustan saarilla ja Holmenkollenilla. Kuva yllä Eila Tarvudd-Sundby

Urbaanista natureen; Asturias

Olin toivonut kovasti kunnon vaellus-kokemusta loman aikana, enkä antanut periksi. Kävin vaihtamassa urbaanin matkavarustukseni rinkkaan ja suuntasin heti Oslon reissun jälkeisenä päivänä Madridiin ja edelleen Espanjan pohjoiseen Asturian maakuntaan.

Asturiassa sainkin kokea aitoa luontomatkailun tunnelmaa! Matkan huippuhetki oli löytää koko urbaanin maailman hylännyt ranskalainen Francine joka asuu vuoristossa yksin – tai kuten hän sanoi, eläinten ja luonnon kanssa. Matkaa lähimpään asutukseen oli noin tunnin kävelymatkan verran – eikä Francinen luo oikein muulla keinolla pääsekään.

Francinen vieraina. Kaunis ja rauhoittava kohtaaminen

Francinesta on tehty dokumentti-elokuva  ”Los colores del viento – tuulen värit” jonka trailer löytyy tästä: Francine. Vaikka et ymmärtäisi espanjaa, kannattaa video käydä katsomassa. Sen  kautta välittyy rauhallisuus ja tunnelma – yhteys luontoon ja elämänviisaus.

Urban & Nature Helsinki

Urban & Nature on toimiva ja hyvä yhdistelmä matkailupalveluiden teemana. Minä olen mielestäni  ”urban & nature” – ihminen. Rakastan luontoa ja tarvitsen yhteyttä luontoon; parasta lääkettä stressiin on luonnossa lenkkeily, sauna ja luonnonvesissä uiminen. Mutta nautin myös urbaaneista huveista; teatterista, arkkitehtuurista, kokeilevasta keittiöstä, ihmisten tarkkailusta ja  kaupungin tunnelmasta.

Aika moni matkailija, niin kuin varmasti moni tämän kirjoituksen lukijakin, lienee kaltaiseni ja haluaa todennäköisesti kokea Helsingissäkin jotain urbaania ja jotain ”naturea”  ja etenkin niiden yhdistelmiä.

Mahdollisuuksia on kyllä tarjolla ja uusia syntymässä! Mielenkiinnolla ja ilolla odotamme uusien alueiden rakentumista Helsinkiin; Katajanokan Allas & sauna-hanke, Hernesaaren sauna- ja ravintolakokonaisuus,  Kalasatama ja Teurastamo uusine palveluineen sekä Lapinlahden entinen mielisairaala tapahtumineen.

Urban & Nature on yksi kantava teema myös Suomi 100v -juhlavuoteen valmistauduttaessa; jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin urbaania, jotakin ruraalia, taidetta ja teollisuutta, muotoilua ja musiikkia, tapahtumia ja tarinoita – mistä on Suomen itsenäisyys ja identiteetti rakentunut?

Lapinlahden entinen mielisairaala houkuttelee tarinoimaan…

Kyllä se on se luonto – olemme tottuneet sanomaan kun Suomen matkailun vetovoimasta puhutaan, mutta kyllä se on myös se persoonallinen urbaani ja luonnon yhdistelmä mikä vetää matkailijoita puoleensa.

Etulinjan matkailuosaajat johtavat ryhmää jämäkästi ja ovat emotionaalisesti älykkäitä

 Minä olen opas.

”Matkaopas on sellainen henkilö, joka opastaa ryhmiä tai yksittäisiä ulkomaisia tai kotimaisia vierailijoita kaupungin tai alueen muistomerkeille, nähtävyyksille ja museoihin sekä tulkitsee ja kuvailee kulttuuri-ja luonnonperintöä ja ympäristöä innostavalla ja viihdyttävällä tavalla vierailijan valitsemalla kielellä. Oppaalla on yleensä alueellisesti rajattu opastuslupa, joka anotaan ja sen myöntää asiamukaiset viranomaiset tai muu taho.” ( European Federation of Tourist Guide Association EFTGA).

 

Minä olen opas, mutta en halua ohjata liikaa. Parasta on, jos matkailija saa itse löytää, yllättyä, ihmetellä, kohdata – ja vaikka leijailla hetken.

 

Olin viisi vuotta töissä ulkomaan kohdeoppaana ja vuodesta 2006 olen opastanut Helsingin virallisena paikallisoppaanaa espanjankielisiä asiakkaita. Tiedostan vastuuni turistien lomakokemuksen onnistumisesta, enkä todellakaan halua pilata kenenkään ainutlaatuisia hetkiä. En itse asiassa muista kuulleeni enkä ole kokenut tapausta, jossa opas olisi toiminnallaan täydellisesti pilannut asiakkaiden elämyksen. Oletko sinä?

Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015. Hieno kokemus!

Kaikenlaista hassua on kyllä tapahtunut ja olen tehnyt virheitäkin, mutta korjannut ne ja ottanut vastuun tekemisistäni.  Viime helmikuussa Kanarialla kuuntelin kunnioituksella paikallisoppaan ja ystäväni Eduardon tarinoita ja kuvauksia Gran Canarialta ja pohdin miten heppoisilla tiedoilla olinkaan opastanut suomalaisryhmiä saman saaren saarikierroksilla parikymppisenä oppaana. Mutta en mielestäni ollut huono opas ja asiakaspalautteetkin olivat hyviä. Jos tekee työtään sydämellä ja intohimoisesti ja on valmis oppimaan, vähäisempikin kokemus ja tieto riittää.

Hiljaisuus  – Silence, please

Minä haluaisin toteuttaa hiljaisuuden opastuksen; kulkisin matkailijoiden kanssa luonnossa enkä puhuisi mitään. Pyytäisin myös matkailijoita, todennäköisesti espanjalaisia ja etelä-amerikkalaisia  olemaan hiljaa. (Suomalaisiltahan tuo onnistuisi ilman sen kummempaa järjestelylä, ohjausta tai opastusta).  Kuulisimme vain luonnon äänet; tuulen, veden, linnut, rasahdukset. Pyytäisin matkaiiljoita kuuntelemaan ja nauttimaan tuoksuista, hiljentymään.

Gabriele Goria on kirjoittanut gradun ”Moving the Silence. A dialogue between art and spirituality” Helsingin Teatterikorkeakouluun ja kertoi minulle näkemyksiään hiljaisuudesta. Tänä keväänä luen gradun uudestaan ja kysyn mitä Gabrielelle kuuluu. Gabrielen gradun voit lukea täältä  Toteutan hiljaisuuden opastuksen heti kun saan siihen mahdollisuuden – ja kerron teille kokemuksista.

Keskustelimme hiljaisuudesta Suomenlinnan lautalla.

 

Oppaan ja matkanjohtajan työ vaatii emotionaalista älykkyyttä

Matkanjohtajat ja oppaat tekevät tärkeää asiantuntijatyötä, jonka edellytyksenä on täydentää osaamista ihan koko ajan. Me olemme ammattilaisia, ja valmiita jakamaan tietoa ja kokemuksia myös muille. Matkanjohtajat ja oppaat ovat emotionaalisesti älykkäitä ja tarjoavat vieraille kokemuksia – osallistaen ja aistien tunnelmaa.

 

Lue lisää emotionaalisesta älykkyydestä ja matkailijoiden johtamisesta täältä
Etulinjan matkailuosaajat johtavat ryhmää jämäkästi ja ovat emotionaalisesti älykkäitä

Yksi hyvä syy kiinalaisille valita Suomi matkakohteeksi!

Kiinalaiset ovat nousseet eniten rahaa matkailuun käyttäväksi kansalaisuudeksi maailmassa ja kolmanneksi suurimmaksi vastaanottavaksi matkailumaaksi kansainvälisiä matkailijamääriä tilastoitaessa (UNWTO Highlights 2013).

Kiinalaisten matkailijoiden matkustustoiveet vaikuttavat jo matkailun trendeihin ja vaikutus tulee näkymään voimakkaasti tulevaisuudessakin. Vaikka kiinalaisten lisääntynyt matkailu vaikuttaakin eniten Aasian Tyynenmeren alueella ja etenkin Hong Kongissa, ovat kiinalaisten matkailijoiden määrät nousseet jo hyvin selvästi Suomessakin ja suuria odotuksia on ladattu tulevaisuuteen.

Kiinalaisilta matkailijoilta kysyttiin, mitä he pitävät tärkeänä onnistuneen opastuksen osalta;  Kiinalaismatkailijat listasivat ongelmien ratkaisukyvyn toiseksi tärkeimmäksi osa-alueeksi heti täsmällisyyden jälkeen. Suomalaiset taas tunnetaan hyvinä ongelmanratkaisijoina!

 

Suomen maabrändin slogania ” Suomi on ongelmanratkaisujen maa” kannattaisi tämän tutkimuksen tulosten perusteella ehdottomasti käyttää näyttävästi Kiinaan suuntautuvassa matkailumarkkinoinnissa!

Syksyllä 2014 Helmi Liiketalousopistossa toteutettiin kiinalaisille matkanjohtajille ja oppaille suunnattu matkaopaskoulutus ( Matkaoppaan ammattitutkinto), jonka suunnittelimme yhdessä Bo Dongin kanssa . Vuoden aikana me opimme toisiltamme valtavasti! Suomessa asuvat kiinalaiset ja muutkin muualta muuttaneet osaajat tulisi saada mukaan yhteiseen tekemiseen ja koulutuksiin – se on luontaista ja oikeanlaista yhteisten pelisääntöjen asettamista.