Tappaako ilmastonmuutos Joulupukin? (Fin)

Tämä kirjoitus on taas ajankohtainen! Enkä vain puhu, olen myös ollut uudestaan yhteydessä Joulupukkiin ja jatkamme aiheen parissa! Mutta Pariisiin Joulupukki ei ehtinyt, koska oli samaan aikaan Kiinassa käymässä.

Ilmastonmuutos uhkaa Lapin tulevaisuutta ja Turistit haluavat Saunaan!

Matkailututkimuksen seuran julkaisua lukiessa mieleeni tuli Helsingin sanomissa muutama vuosi sitten jouluaattona ollut yleisökirjoitus ”Ilmastomuutos uhkaa Lapin tulevaisuutta”. Siinä rovaniemeläinen Miikka Keränen kirjoitti huolestaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta Lapin tulevaisuudelle nimenomaan matkailukohteena. Lunta on ollut viime vuosina vähemmän ja lyhyemmän ajan kuin mihin on totuttu. Hyvä kirjoitus  ja huoli on todellakin aito ja aiheellinen.

Nyt lunta loihditaan turisteille keinolla millä hyvällä, mutta tykkilumi ja lumen varastointi eivät ole ekologisesti kestäviä ratkaisuja. Raskaalta kuulostaa myös matkailuyrittäjien huoli ja stressi joulun alla kun lumi tulee ja menee; pakkaset muuttuvat vesisateeksi ja matkailijat peruvat matkojaan lumettoman maiseman pelossa.

Hyvä on hiihtäjän hymyillä luonnon lumilla!

Sitten tuli Miikka Keräsen lopetus: ”Toivon, että tänä talvena jokainen pysähtyy. Pysähtyy katsomaan lumessa leikkiviä lapsia ja pohtimaan, että millainen tulevaisuus heitä odottaa, jos lunta ei enää olekaan.”

Tehdään jotain sen sijaan, että katsotaan ja pohditaan!

Keräsen mielipidekirjoitus on pyörinyt mielessäni. Miksikö? Sen takia, että pysähtyminen, katsominen ja pohtiminen on hyvä alku, mutta ne eivät enää riitä. Miikka Keräsen ja meidän jokaisen tulisi toivoa, että jokainen tekisi jotain, jotta kasvihuonekaasupäästöt saadaan oikeasti vähenemään ja ilmastonmuutoksesta johtuvat ongelmat aisoihin.

Pienet teot johtavat aina hyvään; vaihda sähkösopimus vaihtoehtoista energiaa tarjoavalle, säästä sähköä ja vettä, älä käytä kertakäyttöistä, älä osta yksittäinpakattuja  ja tänne kaukaa rahdattuja  tuotteita jne. Ota vaihtoehdoista vähiten ilmanpäästöjä aiheuttava. Ole esimerkkinä lapsille.

Ilmastonmuutos on totta – ja homma on hallussa?

Maailma valmistautui Pariisin ilmastosopimuksen julkaisuun vuonna 2015.  YK oli asettanut tavoitteeksi pysäyttää ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen.

Nykyisellä kehityksellä ilmaston arvioidaan lämpenevän jopa 5 C astetta tämän vuosisadan aikana. Ilmastosopimuksella yritetään saada aikaan toimia, joilla kasvihuonekaasupäästöt saadaan tiputettua puoleen vuoteen 2030 mennessä ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä halutaan eroon kokonaan; joissakin skenaarioissa tulisi hiilineutraalin yhteiskunnan olla totta jo 2050-luvulla.

Daniel-pojan 10-vuotissyntymäpäivätoive oli päästä lennättämään paperilennokki Eiffel-tornista.

Isoja päätöksiä ja radikaaleja toimia vaaditaan, jotta tavoitteisin päästään. Erityisesti Yhdysvalloilta  ja Kiinalta odotetaan nyt vastuullista uuden suunnan ottamista, jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin

Silmiä ei voi sulkea eikä päätä työntää puskaan

Tiedetään.. osa suomalaisista ottaisi onnellisena vastaan lämpimämmät ja lyhyemmät talvet. Ihan varmaahan ei edes ole,  miten ilmasto meillä pitkän ajan kuluessa muuttuu; kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi jäätiköiden sulaminen  vaikuttaa meriveden korkeuteen ja lämpötilaan ja edelleen mahdollisesti merivirtauksiin ja tällöin ilmastonmuutos voikin merkitä  jotain ihan muuta kuin lämpötilan nousua.

Nykyisen tiedon mukaan meille pohjoisen kansalle kasvihuoneilmiö on kuitenkin totisinta totta ja lämpötilan nousu todennäköisin muutos;  IPPC:n ilmastoraportin mukaan lämpötilan muutos on voimakkainta napapiirin pohjoispuolella, jopa +8C tämän vuosisadan loppua kohden mentäessä.

Maanjäristys Chilessä vuonna 2010. 

Ilmastonmuutos on globaali, yhteinen ongelma, jolta ei voi sulkea silmiä. Se ei mene myöskään aina ihan reilun pelin mukaan; esimerkiksi meren pinnan nousu ja säiden ääri-ilmiöt aiheuttavat usein eniten ongelmia sellaisiin vähävaraisiin maihin, jotka eivät köyhyytensä vuoksi ole koskaan olleet suuria kasvihuonekaasujen päästäjiä. Isot päästömaat taas saattavat päästä kuin koirat veräjästä.

Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, oothan meille vanha tuttu….

Matkailun akateemikot tuntevat hyvin miehen nimeltä C.Michael Hall. Minäkin olen lukenut runsain määrin hänen artikkeleitaan ja kirjojaan opinpolullani. Ei – hän ei yritä viedä Joulupukin paikkaa, vaan on usein nähty luennoitsija Suomessa, ja tuntee Suomen; hänen näkemykseensä voimme siis luottaa. Uusimmassa Matkailuseuran julkaisussa oli kirjoitus, josta innostuin oikein kunnolla!

Hall on pohtinut voisiko maailmalle leviävä viesti ilmastonmuutoksen uhkaamasta joulupukista havahduttaa ihmiset. Voisiko joulupukki – sen sijaan, että pyrkii nyt kaikin keinon  pitämään yllä kuvaa lumen luomasta talven idyllistä, osallistua taisteluun ilmastonmuutosta vastaan kertomalla avoimesti, että hänen kotipaikkansa talvinen idylli on uhattuna. ( Matkailututkimuksen Seuran julkaisu 2/2014. Hall, C. M. 2014, Will climate change kill Santa Claus…)

Ilman muuta! Hieno idea. Joulupukki voisi toimia keulakuvana ja johdattaa Lapin ja samalla koko Suomen kohti edistyksellisen vastuullista matkailun kehittämistä! Kertoa rohkeasti myös epämiellyttävän totuuden ja esitellä Lapin/Suomen lumon vaikka ei lunta aina olekaan. Mukaan voisi ottaa vahvemmin myös tontut – joulutonttujen lisäksi myös  paikanhaltija-tontut ja saunatontut.

Joulupukki on juuri oikeanlainen hyvän asian esittäjä;  lempeä ja luotettava, viisas ja tuttu, kaikkien rakastama. Joulupukki voisi olla esillä ympäri vuoden hyväntahdon lähettiläänä, näkyä myös kansainvälisenä vaikuttajana. Vaikea kuvitella, että kukaan sulkisi ovia Joulupukin edestä!

Uskaltaisikohan ja pystyisiköhän Suomi julistautumaan ensimmäiseksi hiilineutraaliksi matkailumaaksi?  Sillä saisimme etulyöntiaseman ja mahdollisuuden erottautua naapumaista! Ainakin täällä on maailmalaajuisestikin arvostettua Cleantech-osaamista ja metsät parhaimpima ja luonnollisimpina hiilinieluina apuna.

 

Saa olla eri mieltä: jakamistalous matkailussa. Vastuullista vs. ei-vastuullista

Olen hetkittäin meren rannalla ja heittelen kiviä mereen…  sitten havahdun ja huomaan istuvani seminaarisalissa

Osallistun töiden ja oman kiinnostukseni vuoksi useisiin seminaareihin vuoden aikana. Useimmat seminaarit käsittelevät matkailua jostakin näkökulmasta, järjestäjästä riippuen. Toisinaan seminaarien alustajat onnistuvat pitämään kiinnostuksen yllä ja seuraan esityksiä herkeämättä, joskus taas huomaan seikkailevani omissa ajatuksissani, omassa maailmassani. Viimeisin seminaari oli TouNet – hankkeen päätösseminaari, jossa mielenkiintoni säilyi suurimman osan ajasta ihan aiheessa. Lisätietoa hankkeesta voit lukea tästä: TouNet.

Hankkeella oli onnistuttu tekemään tulosta ja konkreettisia tekoja,  ja nyt tietysti sopii toivoa,  että teot ja tulokset saavat jatkoa vaikka hankerahoitus onkin päättynyt. Paljon on laitettu vuosien varrella rahaa erinäisiin kehittämishankkeisiin, joiden varsinaiset tulokset ovat sitten kuitenkin jääneet tosi pieniksi – ehkä nyt on jo toisin.

Seminaareja, kokouksia ja palavereja voisi järjestää muuallakin kuin perinteisissä sisätiloissa. Kesän alussa tapasin ruotsalaisen ystäväni Lindan ja jaoimme ideoita erilaisten kokous- ja seminaaripalveluiden toteuttamismahdollisuuksista. Etsi Linda Facebookista HappyMe – happymeetings.

 

TouNet hankkeen aikana tuotettu ”Verkkokauppaopas matkailuyrittäjille” on oiva oppimismateriaali, jota aiomme käyttää hyödyksi matkailun aikuiskoulutuksessa,  ja rahoitusohjelmistakin on tarjolla hyvää tietoa. Matkailun aluekoordinaattorina toiminut Jukka Punamäki jatkaa Länsi-Uudenmaan LUMO Matkailu Oy:ssa projektikoordinaattorina ja vakuutti intohimoisella ja pätevällä esityksellä jatkosuunnitelmista (mm. tulospohjainen kumppaniyrittäjyys josta myöhemmin lisää). Toivovasti hän saa tukea toimnnalleen; samainen Jukka Punamäki  muuten tartutti seminaarissa mieleeni tuon ”saa olla eri mieltä -hokeman”  ja siitä johdatin ajatuksen virtaa kohti transmoderneja oppeja.

Terhi Hakkaraisen ”Tulevaisuuden matkailun neuvontapalvelut” osahanke oli selkeä tavoitteiltaan ja siitä löysin paljon yhtymäkohtia Graduuni; Matkailuneuvojat ja paikallisoppaat voisivat jakaa osaamistaan nykyistä paljon enemmän.

Kokouksia ja seminaareja voi järjestää innostavissa ympäristöissä. Nuuksion kansallispuiston luontokeskus Haltiassa pidetystä tiimipalaverista jäi kiva kuvamuisto

 

Saa olla eri mieltä – jakamistalous ja vastuullisuus?

TouNet – seminaarissa karheaa tarttumapintaa pohdiskelulle tarjosi Minna-Maari Harmaalan esitys ”Matkailu, vastuullisuus ja yhteistyötalous” . Minna-Maari oli ottanut jakamistalouden/ yhteistyötalouden esimerkkinä vastuullisesta matkailutoiminnasta.

Minä taas olen ottanut jakamistalouden esimerkkinä ei- vastuullisesta matkailuelinkeinon kehittämisestä, mutta halusin nyt oppia ymmärtämään erilaisia näkemyksiä- erilaisuus on useimmiten rikkaus, eikö totta!

Minna-Maari Harmaala käytti määritelminä sekä jakamistaloutta että yhteistyötaloutta, mutta sisältö on suunnilleen sama ja hänen materiaalistaan kannattaa lukea aiheesta lisää. Tässä määritelmä lyhyest ja vapaaasti esitettynä: jaetaan omaisuutta toisten kanssa, annetaan muiden käyttöön omaisuutta, jota ei itse juuri nyt tarvita. Tarjotaan palveluita, joista itse nautimme ja haluamme jakaa kivan fiiliksen muiden kanssa ( tehdä ruokaa, patikoida, esitellä arkkitehtuurin helmiä yms.)

Tyypillisin esimerkki matkailussa on antaa oma asunto tai vaikka yksi huone omasta kodista matkailijoiden käyttöön yleensä yksityishenkilönä. Matkailussa jakamistalous on levinnyt myös muihin palveluihin; annetaan auto matkailijan käyttöön, kutsutaan matkailija tyypilliseen illanviettoon, kokataan yhdessä paikallista ruokaa tai opastetaan matkailijaa siellä, missä turistit eivät koskaan pääse käymään. Ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan.

Ihan hyvältä kuulostavaa ja tuttua toimintaa, eikö totta? Minulle tuli kuitenkin pysähtymisen paikka ja otin transformatiivisen oppimisen opit käyttöön. Erilainen näkemys houkutti pysähtymään; miksi minulla on asiasta  erilainen näkemys, mihin perustan oman ymmärrykseni käsiteltävästä aiheesta ja voisinko oppia jotakin uutta toisenlaisesta näkemyksestä.

Saa olla eri mieltä – jakamistalous on ok riippuen siitä  kenen näkökulmasta asiaa katsotaan 

Ymmärrän ilmiön oikein hyvin, etenkin matkailijan näkökulmasta. Minna-Maari näki taustalla vaikuttavan individualistisen tarpeen olla jotakin muuta kuin turisti ja halun tuntea olevansa vähän fiksumpi. Voi olla – mutta  ilmiö voi olla myös esimerkki transmodernista yhteiskunnasta; siirrytään individualismista yhteisöllisyyteen, halutaan kokea aitoutta, halutaan viettää aikaa samanhenkisten kanssa, ollaan kiinnostuneita paikallisuudesta ja halutaan ehkä oppiakin jotain.

Haluaisin ajatella myös, että ilmiö pitää sisällään ymmärryksen siitä, että tehdystä työstä, käytetystä ajasta ja olemasta olevasta omaisuudesta tulisi saada reilu korvaus. Meidän, joilla on asiat hyvin, tulisi auttaa niitä, jotka tarvitsevat tukea – taloudellisesti ja henkisesti. Haluan uskoa, että modernit humanistit ja muut valveutuneet matkailijat haluavat varmistaa eettisesti reilun matkailun toteutumisen.

Saa olla eri mieltä – olin osittain myös samaa mieltä!

Minä opin näkemään positiivisena jakamistaloudessa sen ympäristövastuullisuuden; miksi rakentaa koko ajan uusia hotelleja tai tehtailla uusia autoja, kun maailmassa on pilvin pimein tyhjilään olevia huoneita, koteja ja parkkipaikoilla ison osan käyttöiästään seisovia autoja. Hyvä pointti – ja ihan totta!

 

SMAL:n kevätkokouksessa Moskovassa 2014 sain pitää alustuksen seminaarissa; vein väen ulos Moskovan aurinkoisille kaduille ja annoin mukaan teemakortteja.

 

Saa olla eri mieltä – jos jakamistalous toimisi normaalisti liiketoiminnan sääntöjen mukaan…. se olisi tosi reilua!

Mutta entäpä ne muut vastuullisuuden osa-alueet; millä tavalla jakamistalouden voisi sanoa olevan taloudellisesti vastuullista ja kestävää, miten sen voisi perustella olevan eettisesti vastuullista tai millä tavalla turvallisuus on taattu jos kauppaa käydään yksityiseltä yksityiselle ja toisinaan jopa ilman maksua.

Sosio-kulttuurisesti vastuullista toimiminnan voi hyvällä tahdolla sanoa olevan; paikalliset otetaan mukaan matkailutoimintaan ja toimitaan paikallisten ehdoilla. Matkailija oppii tuntemaan ja arvostamaan paikallisuutta ja eri kulttuureja, mutta työllisyyttä  se ei varsinaisesti lisää tai ei ainaan kartuta eläkekassaa eikä tuo tarvittavia verorahoja matkailualueiden kehittämiseen.

Suon jokaiselle matkailijalle  mahdollisuuden kokea iloa yhteisistä hetkistä paikallisten kanssa tai asumisesta tavallisessa kodissa. Mutta toivoisin, että jokainen, joka tarjoaa palveluita tekisi sitä yrittäjänä tai ainakin hinnoittelisi palvelun niin, että itsensä matkailualan ammattilaisena elättävällä  olisi reilu kilpailutilanne jatkaa toimintaansa.

Totta on toki sekin, että matkailualan yrittäjien tulee vastata tämän ja tulevan ajan matkailijan tarpeisiin; jos matkailija haluaa ostaa sitä, mitä nyt on tarjolla epävirallisina palveluina, olisi todellakin syytä miettiä, miten matkailijat ohjataan ostamaan palveluita ihan oikeilta ammattilaisilta – ja miten ammattilaisista voi tulla joustavia ajan ilmiöitä seuraavia osaajia.

Kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomien yleisökirjoituspalstalle helteisenä heinäkuun päivänä 2014.

 

Hyviä esimerkkejä  löytyy ystäväpiiristäni – palvelut vastaavat kysyntään ja niitä tarjoavat vastuullisesti toimivat yritykset

Pohjois-Espanjassa Asturiassa ystäväni Javier Pedrosan perhe kunnosti suvulle kuuluneita vanhoja taloja ja avasi ne matkailijoiden käyttöön – maksua vastaan ja yritystoimintaa harjoittaen; Rural 4.  Eduardo perusti Gran Canarialle The Human Tour  paikallisuuteen perustuvan matkatoimiston ja tarjoaa lisätienestiä mm. paikalisille taiteilijoille, maanviljelijöille ja luonto-oppaille. Helsingissä Happy Guide Helsinki  on tarjonnut jopa ilmaisia kävelykierroksia ”makupaloina”,  mutta tarjoaa päätuotteena maksua vastaan asiakaslähtöisiä elämyksiä paikalliseen tyyliin vastuullisena yrityksenä.

Eivät he varmaan kovin innostuisi siitä, jos naapurit kutsuisivat kotiinsa matkailijoita hintoja dumppaamalla tai eläkkeellä oleva arkkitehti opastaisi matkailijoita omaksi ilokseen ja ilmaiseksi. Fiksu järjestly onkin se, että jakamistaloudesta innostuneet otetaan mukaan yritystoimintaan; ei aitous katoa yrittäjyyden myötä.

Saa olla eri mieltä – eikä omaa kantaansa voi ainakaan opettajana esittää ainoana totuutena

Asian ydin: paikallisuus ja aidot kokemukset ovat se, mitä tulee tarjota. Tarjotaan niitä ammattilaisina ja matkailun liiketoimintaa kasvattaen – arvostetaan matkailualaa elinkeinona. Ei anneta matkailun menevän takaisin harrastustoiminnaksi! Matkailualan ammattilaisetkin ovat paikallisia ja osaavat heittäytyä tekemään sitä, mitä halutaan tehtävän, eikö totta?

Opetus: opettajana minun tulee tarjota monipuolisia näkökantoja ajankohtaisista aiheista. Näin teen siis; luennoin vastuullisesta matkailusta reilun viikon päästä ja lupaan kertoa kaiken sen, mitä nyt tiedän. Lupaan antaa aikuisoppijoiden kehittää omaa ajatustaan ja rakentaa tietoa oman tieto- ja kokemuspohjansa päälle.

TouNet – seminaarista intoutuneena kirjoitan pian myös Jukka Punamäen esittelemästä tulospohjaisesta kumppanuusmallista.

Tommi Toijan ”Bad, bad boy” Helsingin ydinkeskustassa herättää keskustelua. Oppaana en ota kantaa tähän maamerkkiin, vaan annan matkailijan tykätä tai olla tykkäämättä. Mutta onhan meillä kerrankin jotain isompaa kuin muilla – vieressä oleva Finnair Sky Wheel on pienempi kuin London Eye, mutta tämä on sentään paljon isompi kuin Manneken pis!