Mood of Finland 1v synttärit!

Uusi vuosi kutsuu katsomaan ensin mennyttä

On uuden vuoden ensimmäinen päivä. Olen ollut vuoden yrittäjänä ja ennen kuin katson kauniisti tulevaan, johdatan lukijani hetkeksi menneeseen. Mood of Finland ei syntynyt tyhjästä eikä helpolla ja se oli toteutumistaan odottava unelma pitkään. Ensimmäinen vuosi on ollut onnistumisen vuosi ja minä olen onnellinen.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä – katson peiliin ja jatkan matkaa

Ensimmäisen yrittäjävuoden aikana kompastelin muutaman kerran.  Olin tullut niin tarkaksi onnellisesta elämästä, että yrittäjänä en työssäkään tahtonut sietää enää ollenkaan niitä hetkiä ja kohtaamisia, joissa en voinut arvostaa tai minua ei arvostettu. Vaikeaa oli silloin, kun työn tekemisen lopputulosta tai laatua ei asetettu samalle tasolle, jolla halusin sen itse pitää.

Annoin  yritykseni asioiden tulla liian henkilökohtaisiksi ja annoin niiden mennä tunteisiin. En malttanut arvioida kumppanuuksia aina riittävän objektiivisesti ennakkoon ja luulin, että intuitio on aina oikeassa – tai luulin malttaneeni kuunnella intuitiota. En vaatinut riittävän ajoissa tuloksia ja korjailin sitten vauhdissa  –  ja omalla ajalla.

Nyt harjoittelen toimimaan toisin, virheistä oppineena. Tulevana vuonna ennen päätöksiä pysähdyn, harkitsen, selvitän –  ja käyn pitkällä lenkillä. Ongelmia kohdatessa annan tuulen turvata selustaa ja marssin tulilinjalle ratkaisun haarniska edessäni. Katkaisen väärinymmärtäjien siipiä enkä suostu ottamaan kaikkea vastaan. Hoidan homman, teen osuuteni ja kävelen varmoin askelin pois – hymyillen. Yksi tärkeimpiä oppeja on ollut oppia ymmärtämään, että asioista voi olla eri mieltä ja se on ok. Annetaan tilaa ja kunnioitetaan toinen toistemme mielipiteitä ja ajatuksia.

Cavaa & rypäleitä: monta mahdollisuutta toivoa!

Espanjalais-suomalaisessa perheessämme uudenvuodenaaton perinteisiin ei kuulu räiske ja raketit vaan Cava ja viinirypäleet. Kun keskiyön kello lyö kaksitoista, saa jokaisen kellonlyömän kohdalla syödä yhden rypäleen ja toivoa jotakin tulevalle vuodelle. Tahti on nopea, joten toiveet syöksyvät mieleen vauhdilla eivätkä ne voi olla kovin pitkiä.

Minun mieleeni syöksyi toteuttamiskelpoisia toiveita, pitkän ajan unelmia ja jostain tiedostamattomasta tulleita yllätyksiä. Perussetti toiveista on säilynyt samana jo pitkään; onnellinen ja tasapainoinen elämä kaikille rakkaille, terveys, mielekäs tekeminen ja sitten se unelma vanhasta kivitalosta Espanjassa.

Onnea ja iloa on tähän vuoteen mahtunut paljon, paljon enemmän kuin kuoppiin kompastumisia!
Tervetuloa uusi vuosi  – Mood of Finland on entistä vahvempi ja luottavaisempi.
Kiitos elämälle, joka kantaa.
Kiitos ystävät ja perhe kannustuksesta ja ilon hetkien jakamisesta kanssani.
Erityiskiitos Danielille!

Adios 2018 – Tervetuloa 2019!
Onnea tulevalle vuodelle!
Prospero año nuevo!

Anu

Hei – saa olla eri mieltä!

Tarinoita elämästä

Lapsena ja nuorena saadut neuvot tuntuivat ihan turhilta, vaikka oikeinhan ne suurelta osalta olivatkin. Joidenkin neuvojen suhteen olen eri mieltä edelleen, mutta en väitä vastaan.

Yksi lempitarinoitani on opetus siitä, että saadakseen jotain pitää olla kärsivällinen ja valmis tekemään töitä sen eteen.  Halusin Mummin kemikaliokaupasta siniset nukenvaunut, mutta Mummi ilmoitti, että ne ovat niin kalliit (sata markkaa), että en voi niitä ihan noin vain saada, vaan voisin toivoa niitä syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Molempiin oli ikuisuus ja unelmoin vaunuista päivin ja öin.

Universumi kuuli toiveeni, niin uskon; voitin äidin ostamalla arvalla perunankuorimiskoneen! Asuimme Lopen perunapitäjässä ja isä tunsi paljon perunanviljelijöitä! Anoin audienssin yhdelle viljelijälle ja tein tarjouksen mistä tuskin kukaan olisi voinut kieltäytyä; täysin käyttämätön ja hieno perunankuorimiskone sadan markan hintaan ja kaupat oli mahdollista tehdä heti, ilman toimituskuluja. Kaupathan siitä tuli.

 

Juoksin jalat irti maasta, pienen tytön innolla Mummin kauppaan ja huusin jo ovelta, että tässä olen ja tulin ostamaan kaupan hienoimmat, siniset nukenvaunut! Ojensin mustikansinisen, Snellmanin kuvalla kuvitetun sadan markan setelin Mummin käteen ja olin pakahtua onnesta. Mummi oli varmasti saanut vihiä, että innokas vaunujen ostaja on matkalla kauppaan, mutta muistan kyllä Mumminkin aidolta tuntuneen ihmetyksen ja silmien loisteen.

Mitä opin tästä itse? Sen, että kaiken järkevän kikkailun lisäksi pitää luottaa unelmien voimaan.

Sittemmin sain Mummin kaupalla pieniä, tärkeiltä tuntuvia työtehtäviä sitä mukaa kun olin valmis ottamaan niitä vastaan. Ensimmäinen tehtäväni oli olla kaupan puolella vahdissa ja huhuilla Mummille takahuoneeseen, kun asiakas tuli sisälle kauppaan, sitten kirjoitin lyijykynällä hintoja joulukortteihin ja vaativin tehtävä joidenkin vuosien jälkeen oli tehdä lehtitilityksiä ja käyttää Veikkauksen konetta.

Älä ole yrittäjä – ole onnistuja!

Olen seurannut sivusta monen yrittäjän elämää ja aina enemmän innostunut yrittäjyyden mukanaan tuomista haasteista, oppimisesta ja mahdollisuudesta onnistua. Olen nähnyt myös epäonnistumista, itkua ja turhautuneisuutta, enkä varmasti välty noilta tunteiden kirjolta itsekään.

Innastuksen Inna-Pirjetta on jakanut tarinan, jossa kokenut yrittäjä lausui hänelle yrittäjyyden alkutaipaleella tärkeät sanat: ”älä ole yrittäjä, ole onnistuja”. Tämän opetuksen otin ilolla vastaan ja sillä on ollut merkitystä jo nyt sellaisina hetkinä, kun usko omaan rohkeuteen on koitoksella.

Voisikohan suomenkielen sanasta tehdä muutosehdotuksen jonnekin; mitä jos yrittäjä korvattaisiin onnistujalla tai edelläkävijällä? Voisiko sillä olla vaikutusta yrittäjyyden houkuttelevuuteen?

Elämänviisaus on totta ja saa olla eri mieltä.

Olen kohdannut elämäni aikana niin monta viisasta ihmistä, että välillä melkein liikutun, kun ajattelen kaikki niitä hienoja oppeja, joita heiltä olen saanut. Joistakin keskusteluista on jäänyt muistoksi lähes mantraa muistuttavia voimalauseita ja usein kohtaamisia on osunut kohdalle juuri silloin, kun itse on ollut heikoimmillaan. Jotkut kohtaamiset ovat johtaneet elämänmittaisiin ystävyyksiin, joidenkin on kai ollut tarkoituskin viipyä luonani vain hetken.

Yhdestä opista olen erityisen kiitollinen; olen oppinut monen mutkan ja vuoden jälkeen ymmärtämään oikeasti sen, että saa olla eri mieltä.

Voin edelleen ihmetellä ja kummastella itsekseni asioita, voin lopettaa lukemisen kesken tai lähteä pois paikalta, mutta ymmärrän, että maailmaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä.

Voin olla eri mieltä ja minun kanssani saa olla eri mieltä – parhaita keskusteluja ovatkin usein ne, joissa erilaiset mielipiteet kohtaavat ja erilaisuuden voi kääntää positiivisella tavalla oppimiseksi.  Usein eri mieltä oleminen johtuu taustalla vaikuttavista arvoista ja sen vuoksi yhteiskunnan kulttuurisen, arvoperusteisen muutoksen tutkiminen kiehtoo minua kovasti.

Kiitollisuus

Toinen vaikuttava oppi on ollut kiitollisuudesta nouseva positiivisuuden voima.  Sain El Secreto ( The Secret)  kirjan lahjaksi espanjan sukulaiselta (Gracias, Alberto)  ja pidin sitä avaamattomana hyllyssäni monta vuotta. Sitten avasin ja luin sen, todennäköisesti oikeana hetkenä niin, että lukemani vahvisti omia oivalluksiani. Jatkona sain siskoltani (kiitos, Epe) kiitollisuuspäiväkirjan ja opin kiittämään siitä, mitä nyt on ja siitä, mitä tuleva tuo mukanaan.

Olen kiitollinen joka päivä siitä, että olen terve ja siitä, että minulla on ihana lapsi, nyt jo aikuiseksi kasvanut.  Olen kiitollinen minua ympäröivästä rakkaudesta, perheestä ja ystävistä.

Kiitos, että sinä olet olemassa ja luit tämän kirjoituksen. Mitä enemmän kiitollisuutta tunnen, sitä enemmän hymyilen ja olen onnellinen.

Mood of Finland on nyt totta. Se on perustettu 25.9.2017 ja lähdin kokoaikaiselle moodaajan tielle 1.1.2018. Haluatko tietää mitä moodaaja tekee? Käy lukemassa lisää täältä: Mood of Finland

Unelmat – onko millään muulla väliä?

Unelmilla alkuun

Minä painoin kuusivuotiaana nenäni lahjaksi saadun nuken hiuksiin. Kuiskasin hiuksiin unelman omasta vauvasta sitten kun olen aikuinen.  Reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin elin kauneimman kohtaamisen ikinä, oman lapsen syntymän. Yksi unelma oli toteutunut. Sittemmin olen unelmoinut paljon muustakin ja aika moni unelma on toteutunut, osa on vielä toteutumatta.

Kun haastattelen uusia opiskelijoita, haluaisin kuulla ja aistia, että eteenpäin vievänä vaikuttajana on unelma ja intohimo. Unelma voi olla vaikka se, että saa tehdä työtä, josta nauttii. Opiskelemaan hakeutuessa olisi hyvä tietää, mitä työtä valmistuessaan tekee ja taustalla pohdintaa siitä, tuleeko työstä nauttimaan.

Tavoitteena voi olla edetä askel kerrallaan kohti suurta unelmaa, mutta tärkeää on asettaa tavoitteita ja uskaltaa unelmoida.  Liian usein olen kohdannut  hakijoita, jotka eivät tiedä, mitä valmistuessaan voisivat tehdä työkseen, eivätkä oikein osaa kertoa, miksi hakevat opiskelemaan juuri matkailualalle.

Unelmat tulevat ja menevät – toteutuvat ja jäävät joskus toteutumatta

Kaikenlaista työtä pitää olla valmis tekemään. Näin olen itse tehnyt nuorena ja näin olen ohjeistanut tänä keväänä ylioppilaaksi valmistunutta poikaani.

Mutta opiskelemaan ei pidä hakea samalla asenteella; ei kannata hakea vain hakemisen vuoksi, vaan tavoitella unelmiensa ammattia, unelmiensa elämää. Työssä ollaan iso osa vuorokaudesta.

Ehkä unelmaa kohti pitää matkata mutkaisempaa ja pidempää reittiä pitkin, mutta jos on intohimoa ja halua, on unelma yleensä mahdollista saavuttaa. Ja vaikka ei olisikaan, unelma voi olla selviytymiskeino vaikeina hetkinä, identiteetin rakentumisen tukena.

Elämä ei ole kiveen hakattu matkareitti, vaan vaihteleva ja yllätyksellinen polku, jonka tarjoamat mahdollisuudet kannattaa ottaa vastaan.

Työ ja vapaa-aika balanssissa

Elämä on muutakin kuin työtä, sanoo joku tässä vaiheessa. Se on totta, mutta jos on mahdollista tehdä unelmiensa työtä ja saavuttaa balanssi työn ja vapaa-ajan välillä niin, ettei vapaa-aika kulu työstä palautumiseen ja työssäkin kokee tekevänsä jotakin merkityksellistä ja mieluista, niin miksi ei tavoittelisi tällaista tilaa.

Uravalintaa voi ohjata sekin, että työ mahdollistaa vapaa-ajan unelmien täyttymisen vaikkapa pitkinä lomina tai hyvinä taloudellisina resursseina.

Työn ja vapaa-ajan raja on kaiken aikaa häilyvämpi, sanotaan. Toisaalta milleniaaleista ja tulevaisuuden työstä tehdyt tutkimukset osoittavat, että omasta ajasta ollaan tarkkoja eikä sitä olla valmiita antamaan vain työlle. Yritysten kannattaa muistaa dialogi uuden ajan työpaikkaneuvotteluissa ja unohtaa yksi ja ainoa tapa tehdä ja tarjota työtä.

Opinnoilla kohti unelmaa – kyllä onnistuu!

Suomi on etuoikeutettujen opiskelijoiden maa, koska täällä on mahdollista opiskella eri elämäntilanteissa eri rahoituslähteiden tukemana. Tänä vuonna työni tuntui merkitykselliseltä esimerkiksi silloin, kun saimme tarjota matkailu- ja ravintola-alan koulutuksia tänne muualta muuttaneille jo siinä vaiheessa kun suomen kielen taito ei ole vielä riittävää ammatillisten koko tutkintojen suorittamiseen.

Hienoa on myös se, että Suomessa aikuisena voi täydentää aikaisemmin hankittua osaamista tai kulkea kohti uutta unelmien ammattia vaikka työvuosia olisi takana jo paljonkin.

Olen nähnyt opiskelijoiden kulkevan kohti unelmaa näiden koulutusten kautta. Yritykset taas saavat mahdollisuuden oppia uutta kun kansainväliset osaajat jalkautuvat yrityksiin. Minä olen oppinut valtavasti ja olen siitä kiitollinen!

Hieno kokemus ja kokeilu oli se, kun seitsemän tutkinto-opiskelijaa hankki ulkomaanoppaana toimimiseen osaamista aidossa ympäristössä Aurinkorannikon Matkaopaskoulussa. Ulkomaanoppaan työ on elämäntapa ja kahden kuukauden jakso Espanjassa tarjosi mahdollisuuden testata tuota poikkeuksellista tapaa elää ja tehdä työtä.

Breaking the walls – tarvitaanko ammatillisia oppilaitoksia?

Ammatillisen koulutuksen reformista olen poiminut positiivisia mahdollisuuksia.
Ammatillinen koulutus ja näyttötutkintomalli ovat jo nyt osaamis- eikä oppimisperusteisia ja osaamisen hankkimista tukee paremmin tekemisen ohjaus kuin perinteinen luokkahuoneessa opettaminen.

Reformin toteutuessa osaamista tulee hankkia entistä enemmän työpaikoilla, yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että yritysten tulee ottaa vahvempi rooli ”opettamisessa”  ja arvioinnissa, vaan myös sitä, että opettajat ja kouluttajat menevät oppilaitosten seinien ulkopuolelle yrityksiin.

Oppilaitos voi olla siis enemmän pedagoginen ”henkinen tila” kuin fyysinen rakennus. Opettajien ja kouluttajien työn tarve ja määrä säilyy, mutta toimintaympäristö, tekeminen ja pedagogiikka muuttuvat.

Valtio rahoittaa opiskelijan unelman toteutumista

Samalla kun opiskelija kulkee kohti unelmaansa valtion rahoittaman koulutuksen tukemana, voi tuo rahoitus toimia toimialan kehittämisen työkaluna. Opiskelija  on osaamisen ja kehittämisen jalkauttaja yrityksiin samalla kun hän kasvaa omaan ammattiinsa, kehittää ammatti-identiteettiään ja brändää omaa osaamistaan.

Voidaan siis ajatella, että valtionosuutta ei yksiselitteisesti makseta yhden opiskelijan kouluttamiseen, joka valmistuessaan ehkä jää alalle töihin tai sitten ei, vaan rahoitus hyödyttää myös toimialan kehittämistä.

Kun osaamista hankitaan entistä enemmän työpaikoilla, voi yhdeksi toimivaksi malliksi nousta projektioppiminen. Projekti nousee yrityksen ja toimialan tarpeista ja sen tavoitteet tukevat tutkinnon suorittamista.

Yhteinen projekti sitouttaa opiskelijan vahvemmin alan työtehtäviin, tarjoaa verkostoitumismahdollisuuksia ja auttaa työllistymään. Työharjoittelujakso tai työssä oppiminen voi olla projekti. Projektilla on alku ja loppu ja suunnitelma siitä, miten se toteutetaan ja millä roolilla kukin osallinen on mukana.

Yritys on projektioppimisen osaamisLab-mallissa oikeasti oppiva organisaatio, joka oppii yhdessä opiskelijoiden kanssa ja pysyy kiinni tässä ajassa. Näin luodaan aito win-win – tilanne, eikö totta?

I have a dream – minulla on unelma

Minun unelmani nyt on perustaa yritys ja tehdä väitöskirja matkailualan yrittämisestä – tai paremminkn onnistumisesta. Taustalla vaikuttaaa vastuullisuus ja väitöskirjan toivon voivani tehdä toimintatutkimuksena.  En ehkä pysty pelastamaan maailmaa, mutta haluaisin olla avuksi ja tukena muille, jakaa kokemukseni ja tehdä väitöskirjaa positiivisella asenteella.

En ole asettanut tarkkaa aikataulua unelman toteuttamiselle, en stressaa enkä yritä mennä kiviseinän läpi väkisin. Jos ei onnistu, niin teen jotakin muuta ja jaan kokemukseni opiksi muille.

Mutta kiviseinään yksi minua ohjaava unelma kyllä liittyy. Olen jo vuosia sitten ”nähnyt” unelman, jossa asun vanhassa kivitalossa, kirjoitan kirjaa sen yläkerran huoneessa ja taustalla kuuluu meren kohina. Se, toteutuuko unelma kaikkineen, ei ole niin merkityksellistä. Merkitystä on sillä, että minulla on unelma.

Kaunista kesää – unelmoidaan ja rentoudutaan!