Uusi aika, uudet arvot ja vastuullinen yrittäjyys

Irena, Anna ja Greta: uusi aika ja uudet ajatukset

Uuden oppiminen ja opin soveltaminen yritystoimintaan on innostavaa ja tarjoaa mahdollisuuksia tuottaa asiakkaille lisäarvoa palveluiden muodossa. Oivalluksia ja uusia ajatuksia syntyy lukemalla, ympäristöä tarkkailemalla, kokemalla  ja kokeilemalla. Sopivien koulutusten tullessa eteen, opiskelen mielelläni myös ohjatusti ja tavoitteellisesti. Viime vuonna suoritin Koulutusviennin erikoistumisopinnot ja nyt suoritan Sähköisen markkinointiviestinnän tutkintoa.

Ehkä parasta on kuitenkin se,  kun löydän samanhenkisen ”heimolaisen” ja sananmukainen innostuksen palo syttyy liekkeihin ja palan halusta päästä tekemään uutta! Tunnistatko tunteen?

Minä olen kokenut palavaa intoa seuratessani kolmen hyvin eri-ikäisen ja erilaisen naisen tekoja, tutkimuksia ja ajatuksia. 2000-luvun alussa löysin matkailututkijajoukosta  Irena Ateljevicin tuotantoa ja sain vaikutteita hänen tavastaan yhdistää inhimillinen kohtaaminen, tutkimus ja yhdessä tekeminen. Innostukseni oli huipussaan, kun gradua tehdessä löysin silloisen Joensuun yliopiston järjestämän konferenssin ohjelman ja Irena Ateljevicin nimen esitysten listalla. Transmoderni tutkimus ei ole jostain syystä Suomessa saanut kannattajia, mutta minua se kiinnostaa kovasti ja gradussani sillä on merkitystä.

Irena Ateljevic on sanonut Suomessa v. 2006 järjestetyn Transmodernin matkailun konferenssin olleen merkki siitä, että matkailututkimuksen maailmassa on samalla tavalla, universaalisti ajattelevien ihmisten joukko. Oli tullut aika, jolloin oli mahdollista puhua siitä, mitä aidosti tunnetaan ja mitä intuitiivisesti tiedetään

Anna Pollockia olen seurannut vuosia sosiaalisessa mediassa. Hän on lanseerannut tiedostovan matkailun määritelmän vastuullisuuden jatkona ja nyt hän johdattaa meitä positiivisen matkailun äärelle ajatuksella, että voisimme keskittyä entistä vahvemmin matkailun hyviin vaikutuksiin sen sijaan, että jäämme kiinni matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen tai poistamiseen. Anna Pollock kuvaa tekemistään seuraavasti:

Based on an extensive career as a researcher, strategist and change catalyst serving the international tourism and hospitality sector, I’m passionate about its capacity  to generate well-being, wealth and welfare for people and places provided that it is managed properly i.e. with respect for the interdependence and connectedness of all life and in harmony with the laws of nature.

.

Greta Thunbergin tuntevat varmaankin kaikki. Vuonna 2003 syntynyt ruotsalainen ilmastoaktivisti on antanut kasvot niille nuorille, joille me olemme jättämässä maapalloa perinnöksi. Greta on sankari, joka on näyttänyt toteen, että yksittäisen ihmisenkin teoilla on merkitystä. Minulle Greta edustaa mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa.

Uudet arvot ohjaavat toimintaa – vai ohjaavatko?

Muutama viikko sitten keskustelin vastuullisuudesta itseäni nuoremman yhteistyökumppanin kanssa. Esitin ajatuksiani arvoista, arvopohjaisesta kuluttajakäyttäytymisestä, arvojen merkityksestä asiakassegmentoinnissa ja yrityksen arvojohtamisesta. Keskustelukumppanini sanoi, ettei ole tiennyt yhdenkään työnantajansa arvoja eikä niillä ole ollut hänelle merkitystä.

Olin aidosti hämmästynyt ja olen monta kertaa tapaamisen jälkeen miettinyt asiaa uudestaan. Se, että olimme eri mieltä ei haittaa, päinvastoin – pidän siitä, että ajatuksiani haastetaan. Kysynkin aidosti kiinnostuneena, että jos arvot eivät ohjaa yrityksen liiketoimintaa, niin mistä yritys löytää eteenpäin vievän merkityksen  ja mikä on yritystoimintaa ohjaava taustatekijä? Haluaisitko kommentoida – uskon, että tästä saadaan mielenkiintoista keskustelua.

Luovasti, innostaen, vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Perustin Mood of Finland -yrityksen loppuvuonna 2017. Arvot ohjasivat liiketoimintasuunnitelman tekoa kun kirjasin ylös konkreettisesti mitä palveluita yritys tuottaa, kenelle palveluita tuotetaan, miten palvelut hinnoitellaan, miten markkinoidaan ja myydään. Mood of Finlandin arvot ovat Luovasti, Innostaen ja Vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Muutaman kerran olen jättäytynyt pois yhteistyöstä ja muutaman kerran jättänyt tekemättä tarjousta erilaisen arvomaailman vuoksi. Onnekseni olen saanut todellisia onnenpotkuja ja päässyt tekemään juuri sitä, mitä haluankin: esimerkkeinä Visit Finlandin vastuullisuus-manuaalit, Sustainable Travel Finland – valmennukset ja Matkailudiilin palvelukokeilu.

Minulle arvojohtaminen on luontainen tapa tehdä valintoja, mutta mielenkiinnolla seurailen nyt mitä muita vaihtoehtoja käytetään.

Mitä vastuullisuus yritystoiminnassa tarkoittaa?

Työ-ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan ”vastuullisella yrittäjyydellä tarkoitetaan ympäristö-, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasapainoista kehittämistä ja johtamista yrityksissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa”.

Yritys toimii siis ekologisesti, taloudellisesti ja sosiokulttuurisesti kestävällä tavalla. Yritystoiminnan tulee olla taloudellisesti kannattavaa ja tuottaa ympäröivälle luonnolle ja yhteiskunnalle enemmän hyötyjä kuin haittoja. Jos haluat lukea, mitä nämä kolme eri osa-aluetta matkailualan yritystoiminnassa tarkoittavat, lue lisää aiheesta täältä: Mitä se vastuullinen matkailu on?

Kestävän kehityksen johdannaisena vastuullisen matkailun määritelmässä korostuu paikallisuus; paikallisen kulttuurin ja paikallisten ihmisten kunnioittaminen.

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators, hoteliers, governments, local people and tourists take responsibility, take action to make tourism more sustainable (Cape Town Declaration 2002).

Transmoderni yrittäjyys – vastuullista ja arvopohjaista kumppanuusyrittämistä

Minulle luontaista on yhdistää tutkimusta, tietoa ja käytäntöä. Innostun löytäessäni uusia mahdollisuuksia tuottaa luovia ratkaisuja ongelmiin ja opin mielelläni sekä akateemisissa verkostoissa että toiminnan tasolla toimimalla. Gradua tehdessä löysin kulttuurisen evoluution teorian yhteiskunnassamme ja sain siitä mielekkään viitekehyksen tutkimukselleni.

Teorian mukaan yhteiskunnassamme on nyt neljää eri arvopohjaista kulttuuria, joihin meistä jokainen kuuluu. Suurin osa meistä on useamman arvokulttuurin yhdistelmä ja voimme eri tilanteissa toimia eri arvojen ohjaamina ( esim. lomalla, työssä, kotona, ystävien kanssa). Kohtaamamme yhteistyökumppanit ja asiakkaat edustavat jotakin arvokulttuuria.

Neljä osakulttuuria ovat Traditionaali, Moderni, Postmoderni ja Transmoderni. Olen tiettävästi ainoa matkailuasiantuntija, joka käyttää tätä segmentointimallia Suomessa ja vastuullisuus-valmennuksissani esitän eri kulttuurien kirjon hassujen hattujen avulla. Tämä on se hetki,  jolla haluan jättää valmennuksiini osallistuville muistijäljen kohtaamisestamme. Tänä vuonna kuvaan on tullut viidentenä alakulttuurina  vihreiden lasien kautta valintoja tekevä tyyppi! Jos haluat tietää lisää, tule mukaan valmennuspäivään ja/tai lue lisää aiheesta vuonna 2013 valmistuneesta gradustani täältä: Matkailun keltainen kirja 

Yritystoiminnassani arvot ohjaavat toimintaa ja teen valintoja arvot mielessäni. Parhaalta tuntuu yhdessä tekeminen muiden kanssa ja olen todella kiitollinen, että vuosien aikana muodostunut verkostoni sekä matkailu- että koulutusalalta on nyt tukena ja yhdistämme osaamistamme yhteisiin projekteihin.

Hienoimmalta tuntuu löytää tarjouspyyntö, johon on mahdollista koota monen osaajan tiimi ja oppia samalla yhdessä uutta. Näin myös tuotamme toinen toisemme yrityksille liikevaihtoa ja hyvinvointi jakaantuu tasaisemmin usealle mikroyritykselle.

Isoille toimijoille, oppilaitoksille ja viranomaisille tarjoamme mahdollisuuden toimia yhteiskuntavastuullisesti: reilua on tarjota mahdollisuuksia ja yhteistyökumppanuuksia mikroyrittäjille ja aidosti osoittaa kiinnostusta tukea yrittäjyyttä Suomessa. Visit Finland, Perho Liiketalousopisto, Business College Helsinki ja Kainuun ammattiopisto ovat ihailtavan reiluja tässä suhteessa – kiitos yhteistyömahdollisuuksista!

Kumppanuusyrittäjämallilla teen yhdessä mm. espanjalaisen Iworu/ Geoface -yrityksen kanssa sekä Suomessa mm. Nordic Marketingin, Toolbox-Travelin ja  Matkailun Nice Groupin kanssa

Mennyt aika, tämä hetki ja tuleva mahdollisuus

Kirjoitin yllä, että Greta Thunberg edustaa minulle mennyttä, tätä aikaa ja tulevaa. Greta saa minut muistamaan ajan,  jolloin alakouluikäisenä kirjoitin huolestuneen vetoomuksen lähimetsän puiden säilyttämisen puolesta. Muistan ajan, kun ilmastonmuutos oli kiivaiden keskustelujen aiheena 1980-luvun kotipöydän äärellä haastaessani isääni uuden edessä ”ymmärtämään edes jostain jotain” – ja näytti isä ymmärtäneen; lapsuudenkotiini asennettiin maalämpö 1980-luvun alussa!

Tätä aikaa Greta edustaa osoittamalla, että yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä. Tulevaisuus on läsnä, kun nuori aktivisti muistuttaa meidän jokaisen vastuusta jättää tämä maapallo perintönä tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen olemme saaneet hoitaaksemme. Kaikelle on aikansa eikä mikään tunnut turhalta.

Kiitos, että seuraat blogiani. Kiitos kommenteistasi!
Muistathan, että transmodernin ajan henkeen,
kanssani saa olla samaa mieltä ja ihan yhtä hyvin myös eri mieltä.
Anu

 

 

MATKA2019 – messut: teemana vastuullisuus

Lupaus yli 20 vuoden takaa

Minä seisoin Välimeren rannalla ja katselin kaunista auringonlaskua pitkän vaelluspäivän päätteeksi. Vuorilla patikoidessa olin hiljaisina hetkinä miettinyt tulevaisuutta. Olin lopettanut ulkomaanoppaan työt viiden vuoden matkalaukkuelämän jälkeen ja päättänyt jäädä Espanjaan. Uutta työtä ei vielä ollut, mutta olin nuori ja luottavainen. Rannalle kävellessä olin huomannut muutoksia tutussa kylässä. Polku rantaan oli levennetty ja asfaltoitu, uusia hotelleja rakennettiin vieri viereen, tutun hotellin emäntä ei enää ehtinyt valmistaa pitkään haudutettuja kotiruokia eikä istua vaihtamaan kuulumisia ja hotellin isäntä vaikutti väsyneeltä kertoessaan hotellin laajennuksesta.

Olin herännyt huomaamaan muutoksen ja kuiskasin lupaukseni auringon kultaamille aalloille. Lupauksen ja siitä alkaneen tarinan kerroin messuilla opiskelijaseminaarissa:

Lupauksia vuonna 2019

Vastuullisen matkailun verkosto ICRT Finland kokosi Matka2019- messuille paneelikeskustelun ajankohtaisista aiheista ja verkoston jäsenet valmistautuivat vastaamaan verkoston perustajan ja vetäjän, Petra Blinnikan, esittämiin kysymyksiin ja kertomaan oman vastuullisen matkailun lupauksen vuodelle 2019.

Paneelin aiheet olivat valikoituneet juuri nyt ajankohtaisimpien listalta, joista vain harvaa osasin pohtia nuorena ammattilaisena: ilmastonmuutos, hiilijalanjälki ja päästöjen kompensointi, kiertotalous ja jätehuolto, uudet asiakassegmentit ja uusi luksus, luonnon monimuotoisuus ja luonnon kestäminen matkailijavirtojen paineessa, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo matkailussa ja vastuullinen rekrytointi.

Paneelissa mukana: Leena Grönroos (Haaga-Helia), Anu Nylund (Mood of Finland), Matti Pollari (Visit Tampere), Hannele Levävaara (Nukula), Eeva Koivula (XAMK), Katri Tihilä (Reilun matkailun yhdistys), Matti Tapaninen (Metsähallitus) ja Marketta Viljasaari ( Green Key)

Useampi meistä panelisteista lupasi lentää entistä harvemmin ja kompensoida lentojen päästöt. Visit Tampereen Matti Pollari lupasi tehdä ainakin yhden kotimaan lomamatkan pyöräillen ja Eeva Koivula lupasi antaa useammin palautetta vastuullisuuteen liittyvistä havainnoista suoraan yrityksille. Metsähallituksen Matti Tapaninen lupasi laittaa alulle selvitystyön, jossa faktaan ja tietoon perustuen selvitetään onko suojelualueiden kantokyky matkailijoiden osalta kestävää.

Pitkän linjan kestävän kehityksen osaaja Hannele Levävaara (Nukula Oy) lupasi ”pitää enemmän ääntä” tekemisistään, tehdä tekemisestä näkyvää ja kertoa niistä myös muille. Reilun matkailun yhdistyksen Katri Tihilä haastoi meidät mukaan ja seuraamaan #mielenkumous ’ta , jolla muistutetaan matkailun vaikutuksista ilmastonmuutoksen.

Mitä ne vastuulliset teot ovat

Green Key Sertifioinnin Marketta Viljasaari houkuttelee matkailualan yrityksiä osallistamaan henkilökuntaa ja asiakkaita vastuulliseen toimintaan ja nostamaan arjen tekoja näkyviin paikan päällä ja SoMe:ssa. Avainasioiksi Marketta nosti vesitehokkuuden, energiatehokkuuden sekä jätteen vähentämisen ja käsittelyn. Yritysten ei tarvitse keksiä keinoja tehdä vastuullisemmin yksin, koska tarjolla on valmiita työkaluja esimerkiksi Green Key kriteeristössä ja ohjelmassa.

Hannele Levävaaran majoitus- ja hyvinvointipalveluita tarjoavalla perheyritys Nukulalla Päijänteen rannalla on todella konkreettista näyttöä vastuullisista valinnoista. Nukulan toimien taustalla on tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, biodiversiteetin edistämisestä ja kiertotalouden ylläpitämisestä. Nukulassa on siirrytty hakelämmityksestä maalämpöön, metsänhoito perustuu jatkuvan kasvun periaatteelle, 15% tilan metsäalasta on Metso-suojeltua, käytössä on kuivakäymälät, jätteet lajitellaan ja kaikki hyödynnettävissä oleva kierrätetään.

Matti Pollari muistutti pyöräilyn olevan kaikin puolin vastuullista matkailua. Ympäristöhyötyjen lisäksi se on  hyvinvointimatkailua, sosiaalisesti kestävää ja eurotkin jäävät mukavasti usein pienille paikallistoimijoille.

Matkailuteollisuuden tulee ottaa vastuu – ja saada tukea

Eeva Koivula Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta nosti esille faktan siitä, että matkailuteollisuuden on syytä tarttua myös hiilijalanjäljen pienentämiseen. Hiilijalanjäljen pienentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eikä matkailu todellakaan voi jättäytyä pois näistä talkoista.

Hiilijalanjäljen laskeminen on tärkeää, jotta nykytilanne saadaan selvitettyä ja sen perusteella asettaa tavoitteita tulevaan ja seurata kehitystä. Hiilijalanjäljen konkretisointi tekee omien tavoitteiden asettamisen mielekkääksi. Yrityksille kiinnostava tieto on varmasti se, että päästöjä pienentävät ratkaisut tuovat lopulta myös taloudellista säästöä sen lisäksi, että ympäristö kiittää. Laskemiseen on tarjolla XAMK:ssa kehitetty Excel-laskuri jota edelleen kehitetään.

 

Torstai-aamupäivän paneelissa keskustelijoina olivat  yhdeksän puolueen kansanedustajat. Lobattavaa vielä riittää – matkailuteollisuuden merkitys ei ole vielä ihan oikeassa mittakaavassa poliittisten päättäjien tiedossa.

Eevan opit ovat jalkautuneet myös opiskelijoille, josta osoituksena  perjantain opiskelijaseminaarin finaalissa XAMK:n opiskelijan esittelemä erinomainen idea hiilijalanjälkilaskurista, jonka voisi integroida Visit Finlandin My Stay – tuotetietokantaan. Tällaisia palveluita matkailijat ihan varmasti arvostaisivat!

Hyvä alku omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa konkretian kautta on käydä laskemassa oman elämän hiilijalanjälki ja aloittaa Ilmastodieetti

Tutkimusta, koulutusta ja hankkeita

Visit Finlandin Anna Stenius ei sairastumisen vuoksi päässyt paikalle , mutta välitti meille paneeliin terveisensä. Visit Finland kannustaa matkailuyrityksiä hankkimaan koulutusta, toimimaan vastuullisesti ja viestimään teoistaan. Yhä useammin kansainväliset yhteistyökumppanit ja asiakkaat tekevät valintoja vastuullisuuden kriteerein ja tällöin pitää näyttöä myös olla. Matkailualueille ja -yrityksille on tarjolla vastuullisen matkailun koulutusta Visit Finland Akatemian tarjonnasta ja nettisivuilla on käsikirja tiedon lisäämiseen ja työkirja suunnitelmien tekemiseen.

Hankkeista esimerkkinä nostettakoon Arktinen kestävä matkailudestinaatio   jonka puitteissa luodaan Sustainable Finland -kattomerkki,  jota kestävän matkailun kriteerit täyttävä toimija voi käyttää. Tästä merkistä kuulemme varmasti lisää vielä tämän kevään aikana.

Koulutuksesta muistutti omassa puheenvuorossaan myös Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Leena Grönroos. Vastuullisuus-koulutusta tarjotaan kyllä kaikilla koulutustasoilla, mutta opiskelijoiden ääntä on nyt kuunneltu herkällä korvalla ja huomattu, että lisäannos aiheesta olisi tarpeen. Haaga-Helian matkailun liikkeenjohdon opiskelijat tutustuvat vastuullisuuteen heti ensimmäisenä syksynä vieraillessaan Suomenlinnassa. Opiskelijat oppivat ymmärtämään matkailun vaikutuksia kohteessa ja pääsevät näkemään konkreettisia tekoja, joista yhtenä mainittakoon matkailijoiden ohjaaminen halutuille reiteille niin, että saaren asukkaiden elämä häiriintyisi mahdollisimman vähän.

Ammattikorkeakoulu-verkosto (JAMK, Haaga-Helia ja XAMK) on saanut rahoituksen vastuullisen matkailukoulutuksen toteuttamiseen. Vastuullisuuden portaat – hankkeen tuloksena on odotettavissa muutaman vuoden päästä kaikille avointa vastuullisen matkailun koulutusta – verkossa.

Matkailuteollisuus on ihmisten kohtaamisen teollisuutta

Useammassa puheenvuorossa pohdittiin asiakasta, asiakkaiden tarpeita, toiveita ja sitä, millaisia matkailijoita me itse olemme ja millaisia matkailijoita Suomeen  vastuullisuuden näkökulmasta olisi hyvä houkutella.

Arktiset Aromit järjesti tuotekilpailun teemalla ”Luonto matkailussa”. Olin mukana raadissa ja palkinnot jaettiin messuilla. Konseptivaiheen ja yleisöäänestyksen voittajaksi tuli Herrankukkaro tuotteella ”Mertemme salaiset herkut- villikalojen matka merestä lautaselle” Muita palkittuja olivat Kultaranta Resort, Visit Tuusulanjärvi, Rahula Ranch ja Pure Kainuu. Mukana Visit Suomussalmi ja Aija Laukkanen.

Luonto, puhdas ilma ja vesi ovat  uutta luksusta, jonka arvon me itse ymmärrämme ja nyt meidän tulee ymmärtää sen oikea hinnoittelu matkailuteollisuudessa.

Me elämme merkityksellisten matkailuelämysten aikaa ja Suomella on tarjota juuri se, mitä tiedostavat matkailijat haluavat. Voisimme siis tavoitella vähemmillä matkailijoilla enemmän taloudellista hyötyä ja profiloitua rohkeasti vastuullisena matkailumaana.

Mood of Finlandin puheenvuorossa nostin esille vastuullisen rekrytoinnin. Matkailualalla kipuillaan osaavan työvoiman ja työnantajien kohtaantumisen ongelman kanssa ja tähän ongelmaan olen kehittänyt yhtenä Matkailudiilin palvelukokeiluna konseptia, joka yhdistää koulutuksen, perehdytyksen ja rekrytoinnin. Suomessa asuvat ja Suomeen muuttavat osaajat ovat yksi kaipaamamme mahdollisuus. Konseptista voit lukea lisää täältä: Matkailudiili.

 

Reilun matkailun yhdistyksen Katri Tihilä toi paneeliin tuulahduksen globaaleista matkailun ilmiöistä. Reilun matkailun yhdistyksen toiminnan ydin on tiedottamisessa. Tämän vuoden hanke ”Yhdenvertaisempaa matkailua globaalissa etelässä” #YMGE nostaa keskusteluun mm. köyhyyden ja sen kaupallistamisen matkailussa, vieraanvaraisuuden kulttuurisidonnaisuuden ja sen, miten matkailusta viestitään. Vuoden yhdeksi teemaksi nousee ilmastokestävä matkailu, jossa voidaan varmaankin hyödyntää vuoden 2013 kampanjamateriaalia  Seuraa SoMe:ssa  #mielenkumous.

Happy end ja vielä yksi lupaus

Uskoisin, että sinäkin haluat osallistua ja antaa oman lupauksesi vastuullisemmasta matkailusta, tehdä sitoumuksesi tälle vuodelle, eikö totta?

Voit kirjoittaa lupauksesi kommentteihin, kertoa kaverille tai huutaa metsän syliin.

Kiitos, että seuraat blogiani!
Iso kiitos panelisti-kollegoille!

Kiitos myös kaikille teille, joiden kanssa siemailin kuohuviiniä, nautiskelin kahvihetkestä ja nauroin vanhoille ja uusillekin jutuille!

Anu

Matka2019 – messut päättyivät osaltani sunnuntaina toiseen ICRT:n paneeliin, jossa aiheena oli paikallisten osallistaminen matkailijoiden kokemukseen. Paneelia moderoimassa Minna Tunkkari-Eskelinen (JAMK) ja Eeva Koivula (XAMK). Panelisteina Anu Nylund (Mood of Finland), Heini Saari (Doerz), Minna Hanhivaara (Suomenlinnan hoitokunta) ja Pertti Stenman (Hima & Strada)

 

Ailu Valle on saamelainen räppäri, joka esiintyi Inarin osastolla. Saamelaiskäräjät on julkaissut saamelaismatkailun eettiset ohjeet.

Rakkautta, vesiposteja, vessoja ja Selfie-kuvia

Palvelumuotoiltu matkailukaupunki

Palvelumuotoilu auttaa suunnittelemaan kokonaisvaltaisia asiakaskokemuksia  ja ratkaisuja niin kaupunkilaisten kuin matkailijoidenkin käyttöön. Palvelumuotoilussa matkailun näkökulmasta on hyvä huomioida ainakin asiakaslähtöisyys, estetiikka, eettisyys, esteettömyys, tarinallisuus ja vastuullisuus ( ekologinen, taloudellinen, sosiokulttuurinen kestävyys). 

Esitän nyt yhden idearyppään kokonaisvaltaisen asiakakokemuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Idea vesiposteista ja vessoista on syntynyt Helsinki-oppaiden keskustelujen pohjalta. Kirjoitus on alun perin kirjoitettu 11.3.2017 ja joitakin lisäyksiä on tehty se jälkeen, viimeisimmät syksyllä 2020 (Rakkauden Metsä).

 

Vesiposti-idean äiti on kollegani Ulla-Maija Rouhiainen joka haluaa myös nimetä vesipostit. Ulla-Maija tekee hienoja opastettuja teemaopastuksia mm. Hietaniemen hautausmaalla.

Idea Selfie-paikasta tarttui mukaan Visit Finlandin Kristiina Hietasaaren puheenvuorosta Ympäristödialogeja – seminaarissa.

Rakkauden metsä  on ideani vuodelta 2016 joka konseptoitiin vuonna 2020.
(linkistä avautuu alkuperäinen blogikirjoitus)

Lähetin ideat tiedoksi (2017) Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille ja Helsingin viranomaisille Mikko Aholle ja Ari-Pekka Muilulle sekä HSY:n Kati Mäki-Latikkalalle sekä Finnairin Kati Ihamäelle. (Edit 16.2.2018: Helsinki avaa vesiposteja kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön vuoden 2018 aikana! Kiitos!)

Asiakaskokemuksia ja palveluja, joita matkailijat rakastavat käyttää

Asiakkaan palvelupolku pitää suunnitella ja nähdä kuvana, jossa on kriittisiä pisteitä. Kriittiset pisteet ovat tärkeitä kohtia palveluketjussa ja niistä rakentuu erityinen, kokonaisvaltainen kokemus.

Matkailja haluaa kokea aitoa ja autenttista Suomea. Hän haluaa kuulla ja nähdä meidän tarinamme ja ”kirjoittaa” oman matkatarinansa. Suomen tärkeimpiä matkailuvetovoimatekijöitä ja syitä tulla Suomeen ovat luonto, hiljaisuus, puhtaus ja turvallisuus. Suomessa hengitetään puhdasta ilmaa ja täällä juodaan puhdasta vettä.

Suomessa osataan myös ratkaista ongelmia. Suomalainen muotoilu tunnetaan siitä, että se tuottaa tyylikkäitä ja innovatiivisia ratkaisuja arjen ongelmiin. Helsinki oli Maailman muotoilupääkaupunki vuonna 2012 ja jotkut matkailijat muistavat sen edelleen.

Kriittinen piste 1: Matkailija lentää Helsinkiin

Kansainvälinen matkailija saapuu Helsinkiin hyvin usein lentäen, yhä useammin maitse tai laivalla. Etenkin lentäen matkustava haluaa kompensoida hiilijalanjälkeään ja tämän idean mukaan sen voi tehdä tavalla, joka ei ole päälleliimattua ja kaukaiseksi jäävää viherpesua.

Rakkauden metsä tarjoaa vaihtoehdon edistää metsistä saatavaa taloudellista hyötyä ilman, että puita kaadetaan. Ja kun puita ei kaadeta, jäävät ne sitomaan mm. lentoliikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Matkailija istututtaa tai nimeää oman kummipuun Suomesta ikuisen rakkauden merkkinä maksua vastaan ja saa mukaansa Suomen Lapissa käsin tehdylle paperille painetun todistuksen ja jääkaappimagneetin.  Jokaisesta todistukseta maksetaan 10€ vanhojen metsien suojeluun ja halutessaan matkailija voi maksaa huomattavasti suuremman summan matkan pituus ja päästöt huomioiden.

Puun istuttanut matkailija palaa Suomeen säännöllisin väliajoin, koska hänellä on hyvä syy palata. Suomesta on tullut matkailijalle erityinen paikka, koska hänella on pysyvä side suomalaiseen luontoon. Myös kotimaanmatkailija voi tietenkin istuttaa Rakkauden puun ja sen istutus voi olla osana luontomatkailupalvelua. Tämä idea on toteutunut vuonna 2020. Lue lisää ja osta oma todistus: Rakkauden Metsä 

Kriittinen piste 2: Matkailijalla on jano

Harvassa matkailumaassa voi juoda vettä suoraan hanasta ja vielä harvemmasta suoraan luonnonvesistä tai vesiposteista! Vesipostit on unohdettu mahdollisuus, mutta Helsingissä ne kannattaa ottaa taas käyttöön. Vesipostit markkinoidaan tarinalla, nostalgialla ja ekologisella vastuullisuudella!

Vesipostit ovat mainio ratkaisu muovipullojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseen. Vesipostien uudelleen käyttöönotto on hieno ratkaisu, joka jättää jälkensä matkailijan tarinaan: matkailija saa osansa suomalaisesta puhtaudesta ja vieraanvaraisuudesta ottamalla veden kestopulloon ja juomalla puhdasta vettä. Samalla matkailija osallistuu ympäristötalkoisiin vähentämällä muovijätteen syntymistä.

Ulla-Maija Rouhiainen on vesiposti-idean äiti ja bongailee nyt vesiposteja Helsingissä. Artikkelin vesipostikuvat: Ulla-Maija Rouhiainen

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen nettisivuilta löydän tiedon, jonka mukaan eri puolilla pääkaupunkiseutua on 102 vesipostia. Sivuilta löysin myös alun tarinalle:
Pääkaupunkiseudulla otettiin juomavesi kaivoista pitkälle 1800-luvun loppupuolelle asti. Vähitellen yleiset kaivot siirtyivät palokunnan käyttöön ja asukkaat alkoivat saada juomavetensä vesiposteista. Niistä vesi kannettiin sisään asuntoihin kunnes kiinteistöihin saatiin vesijohdot.

Kriittinen piste 3: Matkailija on juonut ja haluaa vessaan

Yleinen käymälä,  WC, vessa –   voi olla hieno ja ekologinen innovaatio ja huomiotaherättävästi suunniteltu. Palvelumuotoilun näkökulmasta WC on todella tärkeä kriittinen piste matkailijan kaupunkikokemuksessa. Me oppaat tiedämme miten paljon luovuutta, tilannetajua ja aikaakin vaatii paikkailla ikävää WC-kokemusta. Ikävästä kokemuksesta riittää juttua ja ikävimmäksi kokemus muuttuu, jos ei vessoja ole silloin kun iso ryhmä niitä kipeimmin kaipaa.

Helsingissä yleiset vessat ovat harvassa ja ruuhkaisimmissa vierailukohteissa niitä on liian vähän. Kaupungintalon yleisen vessan ovet käyvät tiheään, ja toisinaan oppaille esitetään toive, ettei asiakkaita ohjattaisi tiloihin ihan pelkästään vessojen vuoksi, vaan varattaisiin samalla aikaa tutustua myös kaupungintalon vaihtuviin näyttelyihin. Matkailijat ihastelevat kaupungintalon vessoja ja palvelusta satelee kiitosta. Erityisesti ihmetellään sitä, että julkiset tilat ovat kaikille avoimia.

Opas-kollega Leticia oli laittanut linkin, jossa oli useita esimerkkejä yleisistä käymälöistä eri puolilla maailmaa. Tässä Miro Rivera – arkkitehtitoimiston suunnittelemat WC:t Texasissa.

Helsingin yleiset WC:t eivät ole erityisen esteettisiä tai innovatiivisia, mutta sellaisia kannattaisi kyllä kaupunkiin rakentaa.

Suomalaiset muotoilijat ovat tehneet linnunpöntöstä valaisimen ja kärpäsestä palovaroittimen. Voisiko WC olla sauna, lumilinna tai revontuli. Voisivatko ne olla taide-gallerioita tai voisiko niissä lukea, kuunnella ja nähdä tarinaa suomalaisesta sisusta tai Kalevalasta.

Kriittinen piste 4: Matkailija haluaa ostaa matkamuiston

Matkailija voi ostaa aineettoman matkamuiston Rakkauden metsästä oman nimikkopuun muodossa. Lisäksi hän ostaa mukaansa aitoja ja puhtaita metsän tuotteita kuten kuivattuja mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Niitä matkailija voi ostaa myös verkkokaupasta, kunhan osoite on verkkokaupan osoite on tiedossa.

Matkailija ostaa vesipulloksi ”kestopullon” lentoasemalta ja myyntipisteistä kaupungilla kulkiessaan. Pullon logossa voisi olla teksti ”My Helsinki”  ja pullon tarina – ehkä pullolla on myös henki! Pullo täyttyy näppärästi vesiposteilla poiketessa.

Pullo kulkee mukaan myös paluumatkalle, se viedään tyhjänä turvatarkastuksen läpi ja täytetään lentoaseman puhtaassa ja kivassa vessassa, suoraan hanasta, puhtaalla vesijohtovedellä – tai lentoaseman vesipostista – joka olisi samalla kuvauskohde! Joku on ehkä täyttänyt pullon puhtaalla ilmalla ennen kotiin paluuta.

Kriittinen piste 5: Matkailija haluaa Selfie-kuvan

Matkailijan tarina kulkee mukana älypuhelimessa. Sinne tallentuvat kuvat omasta puusta,  WC:stä ja vesiposteista. Vesipostikuvaan lisätään teksti: Puhdasta vettä suoraan omaan pulloon, EI muovipulloille! Kuva erilaisesta ja siististä WC:stä jaetaaan peukutusten kera heti paikan päällä: WOW- experience can be a toilet – in Helsinki!

Yllä oleva kuva on otettu Nuuksion kansallispuiston Haltia – luontokeskuksen selfie-kuvapisteellä vuonna 2017. Kuvassa on silloinen Helmi Liiketalousopiston matkailutiimi Ullis, Maarit, Virpi ja Anu sekä espanjalainen matkanjohtaja Javier.

Lopuksi matkailija haluaa löytää vielä yhden paikan; sen missä voi ottaa parhaan selfie-kuvan kaupungissa. My Helsinki -kyltti voi olla vaikka mattolaiturilla, vesipostin vieressä, yleisövessan kupeessa. Yksi iso ja selvä Selfie-paikka traditionaaleille matkailijoille, toinen todella outo postmoderneille ja kolmas transmoderneille paikassa, jossa kuvaan osuu varmasti myös paikallisia ja tunnelma on yhteisöllinen. (Edit 16.2.2018; nyt Helsingistä löytyy useampi My Helsinki- kyltti, jossa kuvan voi ottaa).

Kriittinen piste 6: Matkailija etsii opasteita

Palvelumuotoilun suunnitteluun sopii lopuksi hyvin Elina Nummen sanoiksi pukema matkailijan ihmettely; miksi kaikkea sitä hienoa ja modernia, mitä Helsinki edustaa, ei löydä eikä se näy kaupunkikuvassa. Tällä tarkoitetaan kaupunkiopasteita nähtävyyksille, julkisen liikenteen pysäkeille, niille yleisille vessoille ja pian myös vesiposteille.

Jotkut kohteet on tosin hyvä jättää matkailijan itse löytämiksi ”hidden secret of Helsinki” – paikoiksi. Matkailija ainakin haluaa luulla olevansa ainoa, joka paikan löysi.

Linja-autojen ja raitiovaunujen aikataulutietoja on vaikea löytää ja niiden toivoisi olevan jo sähköisiä screenejä kaikkialla. Esteettömyyttä ei sovi unhotaa tässäkään; kaikki eivät näe eivätkä kaikki kuulee, jollekin liikkuminen on vaikeaa. Opasteilla voidaan osoittaa, että Helsinki on kaikkien kaupunki ja niillä voidaan saada kivalla suunnittelulla myös hymy kadulla kulkijan huulille.

Lopuksi kriittinen piste palvelun tuottajille: puheet teoiksi

Kirjoituksen alussa mainitsemani tiedote on tämä kaikille avoin, kenen tahansa luettavissa oleva blogikirjoitus, jonka jaan myös sosiaalisen median kautta.  Jos sinä haluat jakaa ideoitasi tai muuten kommentoida ideaa, kirjoita ajatuksesi alla olevaan kommenttikenttään.

Löytyisikö jokin punainen lanka, joka yhdistäisi vesipostit, vessat ja selfie-paikat yhtenäiseksi kaupunkitarinaksi? Näillä kriittisillä pisteillä tehdään Suomen ja Helsingin matkailustrategia näkyväksi  ja lunastetaan ennakkolupauksia teoilla.

Ideoita voi hyvin soveltaa eri kaupunkeihin ja rakentaa tarinaa paikan hengen mukaan. Millainen tarina ja palvelumuotoilun kriittisten pisteiden polku tulisi Rovaniemestä tai Inarista?

Kiitos kommenteista ja kiitos, että seuraat blogiani!

Anu

 ps. kuvatekstissä mainitsemani linkki WC-esimerkkeihin maailmalta löytyy tästä:
WC-arkkitehtuuri