Elämänviisautta

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Muutama vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monnin-Hornungista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten!

Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin.”

Mummi ja Kalevalan opit

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummini. Ei siksi, että olisimme viettäneet hänen 100-vuotispäiviään, vaan siksi, että olisin voinut melkein kuvitella Hornungin ja Mummin keskustelleen keskenään silloin kun Mummi mietti mitä antaa minulle ylioppilaslahjaksi.

Hornung kun toteaa haastattelussa: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa ja Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa ja sisua.”

Mummi taisi ajatella samoin, sillä sain Mummilta  ylioppilaslahjaksi Kalevalan ja Mummin omatekemän Tuuterin kansallispuvun! Kesti monta vuotta, ennen kuin osasin oikeasti arvostaa lahjaa.

En laittanut pukua ylioppilasjuhliin, enkä vielä Mummin 70-vuotisjuhliinkaan, joita juhlin oranssi-mustissa hiuksissa ja Marimekon oranssikuvioisessa mekossa. Kotona oli  opetettu, että pukeutumisella kunnioitamme myös muita ihmisiä ja juhlissa etenkin juhlan järjestäjää ja äitini pukikin meidät lapsena kauniin tyylikkäästi aina juhliin lähdettäessä.

Viisautta oli sekin, että Mummi opetti ja jakoi tietoa, mutta jätti vastuun päätöksistä vastaanottajalle ja ymmärsi ajan tekevän tehtävänsä; radikaali oranssi-musta juhlapuku oli Mummin mielestä oikein hyvä. Mutta Mummin 85-vuotisjuhliin lähdin kansallispuvussa ja silloin Mummin silmistä paistoi onnellisuus. Syövän uuvuttaman Mummin me hyvästelimme seuraavan vuoden joulukuussa.

Mummi  100 vuotta – muistoissa mukana

23.05.2016 Mummi täyttäisi sata vuotta ja tämä päivä on meillä Mummille omistettu päivä. Niin kuin lehtikirjoituksen Juliette Monning Horningista, niin myös Mummista huokui harmoniaa ja elämänviisautta.

Mummi jakoi elämänviisautta meille lapsenlapsille ja opetti harmoniaa arjen pienissä asioissa. Oma äitini on jatkanut samaa tärkeää tehtävää omien lastenlastensa kanssa. Erityisesti harmonia näkyi Mummin tyylikkään huolitellussa olemuksessa; loppuun asti  saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Kippis ja Elämälle kiitos!

Mummi vietti 75-v syntymäpäiviään Mallorcalla, missä olin silloin töissä. Hän kirjoitti  viimeisen illan tunnelmasta kivan kuvauksen osoittaen näin pienten hetkien olevan merkityksellisiä: ”Mietin hetken mitä tekisin jääkaapissa olevalle kakkupalalle ja samppanjalle. Heittäisinkö pois? Lopulta otin ne mukaani, istuin parvekkeelle, söin kakkua ja ”ryyppäsin” samppanjaa päälle. Oli se hauska näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä, vahinko. Istuin siinä pitkään ja ihailin kaunista iltaa. Niin ihana loma. Kiitos!”

Mummin 85-vuotissyntymäpäivillä lauloimme kitaran säestyksellä Mummin toiveesta laulua ”Gracias a la vida – Elämälle kiitos” – molemmilla kielillä. Nuo kaksi sanaa pitävät sisällään kaikkein tärkeimmän – kyvyn nähdä elämän kauneuden ja olla siitä kiitollinen. Viimeisenä Mummin opetuksena opin luopumaan;  Mummi oli ensimmäinen todella läheinen ihminen, jonka jouduin hyvästelemään ja Mummi valmisti minua siihenkin.

Mummille kiitos!

Vasta reilu vuosi Mummin syntymän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Nuorena aikuisena  Mummi toimi Lottana ja jäi Suomen olympiavuonna 1952 leskeksi 36-vuotiaana yksin pyörittämään arkea  kahden lapsen ja miehensä yrityksen kanssa. Mummi myi vaarin yrityksen ja perusti oman.

Mummin kemikalio-kaupassa minä  opin asiakaspalvelun parhaat opit ja opin ottamaan vastuuta tehdystä työstä jo hyvin nuorena. Mummin  kanssa opin pesemään mattoja mäntysuovalla ja nauttimaan oopperasta.

Mummista ja sitten omasta isästä luopuminen on opettanut ymmärtämään yhdessä koettujen hetkien tärkeyden ja keskustelujen merkityksen. Ja sen, että rakkaat ihmiset eivät lopulta häviä elämästä kokonaan pois ikinä, vaan muistot oikeasti kantavat loppuun asti!

Kauneinta ja parasta arvostusta on ylläpitää rakkaiden ihmisten tarinoita ja siirtää niitä seuraaville sukupolville. Meillä muistellaan tänään Mummia. Kiitos, Mummi!

 

En Finlandia la armonía se encuentra en bosque o en una isla (Esp)

Armonía
Armonía fue la palabra única que escribió un profesional del turismo chino que ha vivido muchos años en Finlandia, cuando le pedían explicar la atracción turistica especialmente finlandesa, atracción que distingue Finlandia de los otros países nórdicas.

Finlandia es el país de la música suave del agua cuando agaricia las piedras de los frios lagos.

 

 Armonía que viene de la historia y tiene su influencia en la cultura

Armonía es buena palabra para describir Finlandia! Armonía es equilibrio entre dos o más cosas y la atracción túristica finlandesa ha sido definido utilizando palabras de contrastes; frio y calor ( invierno y Sauna), luz y oscuridad ( sol de medianoche y penumbra), este y oeste ( la historia con los suecos y con los rusos y la influencia de ellos) urbano y salvaje (vida urbana – vida de campo), autentico y moderno ( cultura y tradiciones populares – diseño y vanguardia).

 

Armonía con la naturaleza se ve tambien en la arquitectura finlandesa: La iglesia de la roca en Helsinki

 

Armonía se puede entender como una manera de encontrar equilibrio entre los contrastes y poder vivir una vida buena con ellos, verdad que si? Creo que armonía más característica finlandesa es la armonía entre la naturaleza y un ser humano. Vivir cerca de la naturaleza, respetarlo y saber estar en una manera casi salvaje será algo típicamente finlandesa. Refiero a los costumbres y tradiciones que seguimos respetando; un finlandés por ejemplo  no puede vivir sin Sauna. Ir a la Sauna no es un deporte para nosotros sino un ritual para relajarnos, para olvidar todo el estrés que nos rodea, un ritual para volver a nuestras raíces.

Sauna. Sauna que se calienta con leña – despacio. Sauna que ofrece su suave calor para tranquilizarnos sin prisas. De Sauna salimos a nadar desnudos a aguas naturales y entramos otra vez al calor…

 

Un finlandés tampoco puede vivir sin tener la posibilidad de nadar en aguas naturales de los miles de lagos, ríos o mar. También seguimos lavando las alfombras como las lavaban nuestras bisabuelas; en aguas naturales con jabón ecológico y las dejamos a secar al aire libre – confiando que el suave viento y el sol nos ayuda. Pesca de invierno es una forma de meditación para un finlandés; uno se queda sentado horas  en una silla en medio de un lago congelado y  pesca por un agujero de hielo (avanto) acompañado del silencio.

Pesca de invierno. Llevamos los niños a la naturaleza y enseñamos a los niños tradiciones antiguas para que aprendan encontrar la armonía con la naturaleza y respetarla.

Armonía con la naturaleza

En cuanto hablamos de armonía entramos también al tema humano; los seres humanos quieren encontrar la armonía espiritual. Los finlandeses  muchas veces a la hora de busca de armonía espiritual quieren tener la posibilidad de escapar solo a un bosque para gozar el silencio y la tranquilidad. Para muchos, especialmente para los hombres bosque es el único sitio donde muestran sus sentimientos; en frente de otra gente no suelen levantar la voz ni lloran. Pero cuando saben que ya estan en los brazos seguros y escondidos de un bosque, atreven soltar sus sentimientos más profundos e intimos. Así ha sido en la historia de Finlandia y así seguirá  siendo – aunque es cierto que la evolución cultural va cambiando el  carácter finlandés a ser cada vez más abierto – poco a poco. Y no nos viene nada mal.

 

Un bosque finlandes para ”perderse”. Foto: Tomi J

Pero tampoco hay nada malo al estar solo de vez en cuando a la busca de armonía. En Finlandia tenemos una novelista y artista a quien respeto mucho. Ella es Tove Jansson, la madre de los Muumin trollies. Sus libros son estupendos porque tienen muchos niveles de filosofía y están llenas de metáforas; por lo tanto los podemos  leer a todas las edades.

 

Muuumin Trollies son muy humanos y muy queridos en Finlandia

Yo he vuelto a leer uno de sus libros: ”Papa Moomin y la mar” que tiene una filosofía tan bonita! La familia Muumin va a una isla a la busca de armonía interior; el hijo Muumin a su edad de adolescencia, el padre Muumin con problemas de mediana edad y la madre Muumin en su momento en la vida cuando una ya se sienta menos necesitada por la familia. Están en una isla desconocida, sin puentes y vallas,  rodeados por el mar que a veces da miedo, a veces da tranquilidad. El mensaje principal del libro es que lo más importante en bienestar de una persona es encontrar la armonía entre su propio ”naturaleza”  y con la naturaleza que nos rodea. En el libro naturaleza es un carácter y su manera de describir la naturaleza despierta sentimientos especiales; la naturaleza escapa, tiene miedo y se calma como una persona. Espero que puedan leer el libro un día para poder entender de que hablo!

KALEVALA nos enseña vivir en armonía con la naturaleza 

Hace un poco más de un año leí un artículo de una señora de Ginebra, Juliette Monning Horning, que entonces tenía 100 años. No le habían entrevistado por su alta edad sino porque tenía un interés especial a la epopeya finlandesa, Kalevala. Ella había leído el libro primera vez ya hace 80 años con sus 20 años de edad y desde entonces lo ha estado leyendo muchas veces más – y no solo en inglés sino en cinco diferentes idiomas. Ella explicaba su amor por Kalevala como siguiente: ” Me encanta porque los seres humanos en Kalevala viven en una armonía total con la naturaleza. Eso me importa  mucho ya que la naturaleza es muy importante para mí. Hay humanismo y alabanza de aprendizaje y está lleno de alegría de la vida. Kalevala es una obra única a nivel global en la historia de poesía” (HS 28.3.2013)

 

 

Leyendo el artículo pensaba mucho en mi abuela. Ella, tanto como la señora de Ginebra, tenía sabiduría de la vida que yo respeto mucho. Ella me ha enseñado mucho de la vida y aunque ella ya no está conmigo, sigo pensando en ella muy a menudo y recuerdo los consejos que me ha dado, tambíen para encontrar armonía espiritual. Mi abuela me regaló Kalevala cuando acabé los estudios en instituto y cumplía 18 años. Y no solamente Kalevala sino tambíen un vestido tradicional de Finlandia hecho por ella. No sabía valorar los regalos hasta unos años más tarde. Hoy sí que le doy las gracías tanto por los regalos como por su cariño – y las dí ya cuando ella todavía estaba conmigo. Para la armonía espiritual es importante decir lo que hay que decir en su momento – sin olvidar las palabras bonitas.

Mi abuela y la armonía de los colores.

Mi abuela tambíen me ha enseñado  de la armonía más concreto; armonía de los colores y de la belleza; mi abuela siempre iba muy elegante y arreglado – hasta sus últimos días en la vida tenía una armonía en los colores que llevaba en su vestimento y maquillaje – labios y uñas pintados  en mismo tono, conjugando perfectamente con los colores de su ropa y bisutería. Y no era una mujer que daba mucha importancia a lo inferior y material- justo lo contrario. Pero me decía que eso de  ir arreglada y bien vestida era una cortesía para la gente que nos rodeaba. Tambíen me decía que la belleza no dependía de la riqueza sino de la luz interior y la armonía que sale de la persona.

Una de las canciónes favoritas de mi abuela era ” Gracias a la vida … que me ha dado  tanto.. la ruta del alma del que estoy amando”. Amar la vida sera lo más importante al encontrar armonía en todo. Yo amo la vida  – y siempre vuelvo a los viejos sitios donde he amado la vida.

Gracias y hasta la proxima! Kiitos ja näkemiin!

Harmonia löytyy metsästä tai saaresta.

Harmonia  

Kiinalainen matkailualan ammattilainen, joka oli asunut pitkään Suomessa kirjoitti paperille yhden sanan, kun häntä pyydettiin kertomaan, mikä on sellainen Suomen vetovoimatekijä, jolla voimme erottua muista Pohjoismaista. Sana oli harmonia.

Suomi on hentoa musiikkia, joka syntyy kylmän järviveden hyväillessä rantakiviä.

Harmoniassa luonnon kanssa

Harmonia oli hyvä oivallus ja hyvin perusteltu. Suomea markkinoidaan usein vastakohtapareja vetovoimatekijöinä käyttäen; kylmä ja kuuma ( talvi ja sauna), valo ja pimeys ( keskiyön aurinko ja kaamos), itä ja länsi (Ruotsin vallan aika ja autonominen Venäjän vallan aika), urbaani ja erämaa, alkukantainen ja moderni. Harmonia voi siis tarkoittaa sopusointua näiden vastakohtaisuuksien välillä, mutta vahvimmillaan harmonia kuitenkin näyttäytyy suomalaisen tavassa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Harmonia luonnon ja ihmisen välillä näkyy suomalaisessa arkkitehtuurissa. (Temppeliaukion kirkko, Helsinki).

 Löydätkö sinä harmonian saaresta vai metsästä

Ihminen haluaa saavuttaa sisäisen rauhan  – harmonian sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Minä pohdin viimeksi harmoniaa lukiessani muutama viikko sitten uudestaan Tove Janssonin ”Muumipappa ja meri” – kirjaa. Kirja kuvaa Muumiperheen jäsenten sisäistä kasvua turvallisen ja tutun Muumilaakson ulkopuolella, tuntemattomalla Majakkasaarella. Luonto on ikään kuin yksi kirjan henkilö ja luontokuvaukset ovat todella upeita tuossa kirjassa; luonto pakenee, pelkää ja sitten rauhoittuu.

Muumperhe kipuilee ja kehittyy kukin tavallaan sisäisen kasvun matkalla.  Kirjan opetuksena voidaan pitää sitä, että ihmisen hyvinvointi perustuu harmoniaan sekä oman luontonsa että ympäröivän luonnon välillä. Kauniita ovat myös kuvaukset mielenmaisemista!

Löysin   mielenkiintoisen Pro gradu- tutkimuksen joka on tehty ”Muumipappa ja meri” – kirjaa tutkimusaineistona käyttäen, suosittelen siihen tututustumista: Hanna Kirjavainen: Matka Muumiperheen mielenmaisemiin.

Muumiperhe lähti etsimään itseään saareen, missä  ei ole aitoja tai siltoja, mutta sitä ympäröi meri ja eristää sen muusta maailmasta. Meri on  toisinaan rauhallinen, toisinaan myrskyisä, meri päättää, koska sitä on hyvä lähestyä, koska on parempi pysytellä saaren keskiosissa. Saarelta ei pääse pois jollei lopulta rakenna siltoja itseensä ja sitten muiden kanssa.

Suomalainen etsii usein rauhaa ja hiljaisuutta metsästä – äärettömän isosta metsästä, jota ei saaren tapaan rajoita mikään ja minne voi halutessaan eksyä. Metsässä voi samota vaikka läpi koko elämän ihan yksikseen; metsä on vakaa, mutta siellä voi vajota suohon tai hukkua lampeen eikä kukaan kuule huutoa, jos ei anna kenenkään kulkea samoja polkuja tai jätä itsestään jälkiä. Metsästä voi palata takaisin yksin, toisen kanssa tai sinne voi jäädä vaikka koko elämän pituiselle matkalle.

Metsä. Kuva Tomi J

Hyvinvointia luonnosta

Suomessa ymmärretään luonnon ja ihmisen välisen harmonian päälle ja meille on luonnollista hakea hyvinvointia luonnosta; se on tervehenkistä suomalaisuutta! Lasten kasvatuksessa on onneksi tajuttu luontoyhteyden ylläpitämisen merkitys. Oma lapseni sai perhepäivähoidossa temmeltää isossa puutarhassa. Me veimme hänet metsään, maaseudulle, vuorille, merelle ja saariin jo vauvasta lähtien – nukutimme usein riippumattoon, tuuleen hyväilyyn.

Siskoni Erja on tenhyt kandityönsä Helsingin yliopistoon Green care – toimintamallin soveltamisesta varhaiskasvatuksessa; pelkkä otsikko kertoo paljon ” Metsä rauhoittaa vilkkaat lapset ja aktivoi arkoja. Lue lisää tästä.

Hienoa olisi, jos metsä ja luonto säilyisivät osana aikuisten työarkea; taidankin suunnitella entistä useampien palaverien pitämistä luonnossa ja aikuisopiskelijoiden viemistä entistä useammin oppimaan luentosalin sijaan ulos – vaikka sitten urbaaneihin luontokohteisiin.

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Reilu vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monning-Hornungista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten! Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin”!  HS 28.2.2013

Mummista huokui harmoniaa

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummini. Molemmista naisista huokui harmoniaa ja elämänviisautta. Minä sain Mummiltani Kalevalan ylioppilaslahjaksi. Enkä pelkästään Kalevalaa, vaan myös Mummin itsensä tekemän Tuuterin kansallispuvun. Kesti monta vuotta, ennen kuin tajusin lahjan arvokkuuden ja onneksi tajusin pukeutua siihen ennen kuin menetimme 86 vuotiaan Mummin vakavan sairauden viemänä.

Mummin elämänviisautta olen ihaillut aina, ja vaikka Mummi ei enää ole täällä kanssamme, on hän mielessäni lähes päivittäin. Mummi opetti harmoniaa myös arjen pienissä asioissa; oli ihanaa mennä Mummilaan – rauhoittavin värein sisustettuun taiteilijan, loistavan kokin ja vahvan naisen kotiin. Ihailtavaa oli myös Mummin huoliteltu olemus; loppuun asti saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Päätan kirjoitukseni suomalaista itsetuntoa nostattavaan ajatuksen, jonka poimin geneveläisen 100-vuotiaan ”Kalevala-fanin” haastattelusta: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa. Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa ja sisua.” (HS 28.2.2013). Pitänee lukea taas Kalevalaakin, vaikka juuri nyt kesän kynnyksellä Tove Janssonin tuotanto houkuttelee kyllä enemmän.

Kiitos, että luit tämän artikkelin ja seuraat blogiani.

Anu