Elämänviisautta

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Muutama vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monning Horningista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten!

Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin.”

Mummi ja Kalevalan opit

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummini. Ei siksi, että olisimme viettäneet hänen 100-vuotispäiviään, vaan siksi, että olisin voinut melkein kuvitella Horningin ja Mummin keskustelleen keskenään silloin kun Mummi mietti mitä antaa minulle ylioppilaslahjaksi.

Horning kun toteaa haastattelussa: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa ja Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa ja sisua.”

Mummi taisi ajatella samoin, sillä sain Mummilta  ylioppilaslahjaksi Kalevalan ja Mummin omatekemän Tuuterin kansallispuvun! Kesti monta vuotta, ennen kuin osasin oikeasti arvostaa lahjaa.

En laittanut pukua ylioppilasjuhliin, enkä vielä Mummin 70-vuotisjuhliinkaan, joita juhlin oranssi-mustissa hiuksissa ja Marimekon oranssikuvioisessa mekossa. Mummi oli  opettanut minulle teinivuosina, että pukeutumisella kunnioitamme myös muita ihmisiä ja juhlissa etenkin juhlan järjestäjää.

Viisautta oli sekin, että Mummi opetti ja jakoi tietoa, mutta jätti vastuun päätöksistä vastaanottajalle ja ymmärsi ajan tekevän tehtävänsä; radikaali oranssi-musta juhlapuku oli Mummin mielestä oikein hyvä. Mutta Mummin 85-vuotisjuhliin lähdin kansallispuvussa muiden suvun naisten kanssa ja silloin Mummin silmistä paistoi onnellisuus. Syövän uuvuttaman Mummin me hyvästelimme seuraavan vuoden joulukuussa.

Mummi  100 vuotta – muistoissa mukana

23.05.2016 Mummi täyttäisi sata vuotta ja tämä päivä on meillä Mummille omistettu päivä. Niin kuin lehtikirjoituksen Juliette Monning Horningista, niin myös Mummista huokui harmoniaa ja elämänviisautta.

Mummi jakoi elämänviisautta meille lapsenlapsille ja opetti harmoniaa  arjen pienissä asioissa.Erityisesti harmonia näkyi Mummin tyylikkään huolitellussa olemuksessa; loppuun asti  saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Mummi ja harmonia

Kippis ja Elämälle kiitos!

Mummi vietti 75-v syntymäpäiviään Mallorcalla, missä olin silloin töissä. Hän kirjoitti  viimeisen illan tunnelmasta kivan kuvauksen osoittaen näin pienten hetkien olevan merkityksellisiä: ”Mietin hetken mitä tekisin jääkaapissa olevalle kakkupalalle ja samppanjalle. Heittäisinkö pois? Lopulta otin ne mukaani, istuin parvekkeelle, söin kakkua ja ”ryyppäsin” samppanjaa päälle. Oli se hauska näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä, vahinko. Istuin siinä pitkään ja ihailin kaunista iltaa. Niin ihana loma. Kiitos!”

Mummin 85-vuotissyntymäpäivillä lauloimme kitaran säestyksellä Mummin toiveesta laulua ”Gracias a la vida – Elämälle kiitos” – molemmilla kielillä. Nuo kaksi sanaa pitävät sisällään kaikkein tärkeimmän – kyvyn nähdä elämän kauneuden ja olla siitä kiitollinen. Viimeisenä Mummin opetuksena opin luopumaan;  Mummi oli ensimmäinen läheinen ihminen, jonka jouduin hyvästelemään ja Mummi valmisti minua siihenkin.

Mummille kiitos!

Vasta reilu vuosi Mummin syntymän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Nuorena aikuisena  Mummi toimi Lottana ja jäi Suomen olympiavuonna 1952 leskeksi 36-vuotiaana yksin pyörittämään arkea  kahden lapsen ja miehensä yrityksen kanssa. Mummi myi vaarin yrityksen ja perusti oman.

Mummin kemikalio-kaupassa minä  opin asiakaspalvelun parhaat opit ja opin ottamaan vastuuta tehdystä työstä jo hyvin nuorena. Mummin kanssa opin pesemään mattoja mäntysuovalla ja nauttimaan oopperasta.

Mummista ja sitten omasta isästä luopuminen on opettanut ymmärtämään yhdessä koettujen hetkien tärkeyden ja keskustelujen merkityksen. Ja sen, että rakkaat ihmiset eivät lopulta häviä elämästä kokonaan pois ikinä, vaan muistot oikeasti kantavat loppuun asti!

Kauneinta ja parasta arvostusta on ylläpitää rakkaiden ihmisten tarinoita ja siirtää niitä seuraaville sukupolville. Meillä muistellaan tänään Mummia. Kiitos, Mummi!

 

Harmonia löytyy metsästä tai saaresta. Armonía se encuentra en bosque o en una isla.

Harmonia. Armonía

Kiinalainen matkailualan ammattilainen, joka on asunut pitkään Suomessa kirjoitti paperille yhden sanan, kun häntä pyydettiin kertomaan, mikä on sellainen Suomen vetovoimatekijä, jolla voimme voi erottua muista Pohjoismaista. Sana oli harmonia.
Armonía fue la  palabra  única que escribí  un profesional de turismo chino que ha vivido muchos años en Finlandia, cuando le pedian explicar la atracción turistica especialmente finlandesa, atracción que distingue Finlandia de los otros paises nordicas. Puedes leer más en español aqui: Armonía

Saimaa maisema hyva

Suomi on hentoa musiikkia, joka syntyy kylmän järviveden hyväillessä rantakiviä. Finlandia es el país de la música suave del agua cuando agaricia las piedras de los frios lagos.

 

Harmoniassa luonnon kanssa.  

Harmonia oli hyvä oivallus ja hyvin perusteltu. Suomea markkinoidaan usein vastakohtapareja vetovoimatekijöinä käyttäen; kylmä ja kuuma ( talvi ja sauna), valo ja pimeys ( keskiyön aurinko ja kaamos), itä ja länsi (Ruotsin vallan aika ja autonominen Venäjän vallan aika), urbaani ja erämaa, alkukantainen ja moderni. Harmonia voi siis tarkoittaa sopusointua näiden vastakohtaisuuksien välillä, mutta vahvimmillaan harmonia kuitenkin näyttäytyy suomalaisen tavassa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

 

Harmonia luonnon ja ihmisen välillä näkyy suomalaisessa arkkitehtuurissa. (Temppeliaukion kirkko, Helsinki). Armonía con la naturaleza se ve tambien en la arquitectura finlandesa: La iglesia de la roca en Helsinki

 

Löydätkö sinä harmonian saaresta vai metsästä?

Ihminen haluaa saavuttaa sisäisen rauhan; harmonian sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Minä pohdin viimeksi harmoniaa lukiessani muutama viikko sitten uudestaan Tove Janssonin ”Muumipappa ja meri” – kirjaa. Kirja kuvaa Muumiperheen jäsenten sisäistä kasvua turvallisen ja tutun Muumilaakson ulkopuolella, tuntemattomalla Majakkasaarella. Luonto on ikään kuin yksi kirjan henkilö ja luontokuvaukset ovat todella upeita tuossa kirjassa; luonto pakenee, pelkää ja sitten rauhoittuu.

Muumperhe kipuilee ja kehittyy kukin tavallaan sisäisen kasvun matkalla.  Kirjan opetuksena voidaan pitää sitä, että ihmisen hyvinvointi perustuu harmoniaan sekä oman luontonsa että ympäröivän luonnon välillä. Kauniita ovat myös kuvaukset mielenmaisemista! Löysin   mielenkiintoisen Pro gradu- tutkimuksen joka on tehty ”Muumipappa ja meri” – kirjaa tutkimusaineistona käyttäen, suosittelen siihen tututustumista: Hanna Kirjavainen: Matka Muumiperheen mielenmaisemiin.

 

samo13 lampimaisema

 

Suomalainen menee tyypillisesti metsään rauhoittumaan ja etsimään sisäistä harmoniaa. Suomalainen haluaa kokea rauhaa ja hiljaisuutta metsässä – äärettömän isossa metsässä, jota ei rajoita mikään ja minne voi halutessaan eksyä. Muumiperhe lähti etsimään itseään saareen, missä  ei ole  aitoja tai siltoja, mutta sitä ympäröi meri ja eristää sen muusta maailmasta. Meri on  toisinaan rauhallinen, toisinaan myrskyisä, meri päättää, koska sitä on hyvä lähestyä, koska on parempi pysytellä saaren keskiosissa. Saarelta ei pääse pois jollei lopulta rakenna siltoja itseensä ja sitten muiden kanssa. Metsässä taas voi samota vaikka läpi koko elämän ihan yksikseen; metsä on vakaa, mutta siellä voi vajota suohon tai hukkua lampeen eikä kukaan kuule huutoa, jos ei anna kenenkään kulkea samoja polkuja tai jätä itsestään jälkiä. Metsästä voi palata takaisin yksinkin tai sinne voi jäädä vaikka koko elämän pituiselle matkalle.

Metsä. Kuva Tomi J

Metsä. Kuva Tomi J

Hyvinvointia luonnosta

Suomessa ymmärretään luonnon ja ihmisen välisen harmonian päälle ja meille on luonnollista hakea hyvinvointia luonnosta.; se on tervehenkistä suomalaisuutta! Lasten kasvatuksessa on onneksi tajuttu luontoyhteyden ylläpitämisen merkitys, ainakin joiltakin osin. Oma lapseni sai perhepäivähoidossa temmeltää isossa puutarhassa ja vapaa-aikana olemme tehneet retkiä metsiin ja maaseudulle, merelle ja saariinkin.

Siskoni Erja on tenhyt kandityönsä Helsingin yliopistoon Green care – toimintamallin soveltamisesta varhaiskasvatuksessa; pelkkä otsikko kertoo paljon ” Metsä rauhoittaa vilkkaat lapset ja aktivoi arkoja. Lue lisää tästä. Samalla lähetän rakkaat synttärionnittelut siskolleni!

Hienoa olisi, jos metsä ja luonto tulisivat taas osaksi myös aikuisten työarkea; taidankin suunnitella entistä useampien palaverien pitämistä luonnossa ja aikuisopiskelijoiden viemistä entistä useammin oppimaan luentosalin sijaan ulos – vaikka sitten urbaaneihin luontokohteisiin.

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Reilu vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monning Horningista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten! Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin”!  HS 28.2.2013

 

 

Mummi ja harmonia

Mummista huokui harmoniaa

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummin; molemmista naisista huokui harmoniaa ja elämänviisauta. Minä sain Mummiltani Kalevalan ylioppilaslahjaksi. Enkä pelkästään Kalevalaa, vaan myös Mummin itsensä tekemän kansallispuvun. Kesti monta vuotta, ennen kuin tajusin lahjan arvokkuuden. Mummin elämänviisautta olen ihaillut aina, ja vaikka Mummi ei enää ole täällä kanssamme, on hän mielessäni lähes päivittäin. Mummi opetti harmoniaa myös arjen pienissä asioissa; oli ihanaa mennä Mummilaan – rauhoittavin värein sisustettuun taiteilijan, loistavan kokin ja vahvan naisen kotiin. Ihailtavaa oli myös Mummin huoliteltu olemus; loppuun asti saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Päätan kirjoitukseni suomalaista itsetuntoa nostattavaan ajatuksen, jonka poimin geneveläisen 100-vuotiaan ”Kalevala-fanin” haastattelusta: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa. Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa, sisua.” (HS 28.2.2013). Pitänee lukea taas Kalevalaakin, vaikka juuri nyt kesän kynnyksellä Tove Janssonin tuotanto houkuttelee kyllä enemmän.