Hyvää uutta vuotta 2016!

Vuosi on alkanut kivan positiivissa tunnelmissa.

Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta uskoisin, että vapaa aikatauluttomuus ja rento oleminen, ulkoilu ja pieni hiihtoreissu Lappiin ovat tehneet hyvää. On sellainen olo, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi ja voisin antautua  villin tuulen vietäväksi.

Chagall, Marc_El paseo

Ajatuksissa on pyörinyt oman yrityksen perustaminen; se on innostavaa ja motivoivaa, mutta kokoaikaiseksi yrittäjäksi ryhtymistä  en ainakaan vielä edes suunnittele. Onnekseni työnantaja  suhtautuu myötämielisesti osa-aikayrittäjyyteen.

Marc  Chagallin kuva yllä kuvaa sitä, millaiselta haluan yritykseni näyttävän ja asiakkaista tuntuvan. Omakin elämä saa mielellään näyttää ja tuntua tuolta.

Yrittäjyys voi olla monenlaista – niin kuin kumppanuusyrittäjyys, josta voit lukea lisää aikaisemmista artikkeleistani, suoraan vaikka tästä: Kumppanuusyrittäjyys.  Me tapaamme helmikuussa 2016 kumppaniyrittäjien kanssa Kanarialla ja kirjoitan silloin lisää aiheesta.

 Hiihtomeditaatiota Lapissa

Olimme välipäivinä Lapissa ja siellä oli ihanaa, vaikka kohteena oli Levi. En ole ollut kovin innoissani Levin muutoksesta massaturismikohteeksi. Mutta nyt se tarjosi meille sitä, mitä etsimme: Daniel pääsi lautailemaan joka päivä ja minä pääsin murtomaahiihtämään hyville laduille ja lähes yksin joka päivä.

Massamatkailukohteet voivat olla myös parempi ratkaisu kuin se, että matkailijoita kulkee ihan valtoimenaan joka paikassa, etenkin Lapin kaltaisessa luonnoltaan ja kulttuuriltaan herkässä kohteessa.

hiihtoretkeltä aurinko ja pienet puut

Asuimme Levillä yhden talvikauden silloin, kun nykyisen keskustan alueella oli vain muutama matala rakennus. Matkasimme pohjoiseen suoraan Välimeren rannalta Espanjasta, ja minäkin olin asunut ulkomailla niin pitkään, että en ymmärtänyt ollenkaan, millaisin varustein hiihtokeskukseen pitäisi lähteä. Mutta hienosti pärjättiin ja nyt halusin palata Leville Danielin kanssa. Suhtaudun kohteeseen siis ehkä poikkeuksellisen vahvoin tuntein.

näkymä hotellista rinne ja kuusi

 

Ihanaa oli tavata Riitta-ystävä pohjoisesta ja innostavaa oli jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa niitä näitä. Minä pidän yksin vietettyjen hiihtolenkkien lisäksi myös ihmisistä, kohtaamisista, keskusteluista ja erilaisuudesta. Levin reissu muistutti muiden ihmisten tärkeydestä osana palvelu- ja elämyskokemusta; hyvä tunnelma tarttuu helposti!

 

dani 1999

 Lomalla – positiivisin odotuksin

Levillä en niin kovin paljon pitänyt siitä, miten vähän paikallisuus ja aitous välittyy asiakkaalle.  Jotenkin sellainen päälle-liimattu fiilis tulee liian usein, aitous ja sydämellisyys lämmittää aika harvoin. Onkohan hiihtokeskuksessa helpompi palvella ulkomaista kuin suomalaista  asiakasta? Ehkä kiire vuoden parhaimpaan sesonkiin vaikuttaa asiaan ja se, että sesonkityöntekijän voi olla vaikea sitoutua paikan henkeen.

Asiakaspalvelu oli ihan ok, ja urheilukaupassa myyjällä oli aikaa keskittyä, jutella ja hymyillä aidosti. Niin – ja hotellin siistijät, heidän kanssaan oli hienoa vaihtaa kuulumisia!

Kuljin kuitenkin lomalla hymyssä suin, rauhallisena ja vastaanottavaisena jokaisesta ovesta sisään – ja uloskin. En ärsyyntynyt kertaakaan, mutta sellaista sydäntä lämmittävää ystävällistä palvelua en juurikaan ammattilaisilta saanut.

Palvelulla on hintansa

Levillä on mennyt oppi perille palvelujen hinnoittelun osalta. Hintataso on sesonkina korkea, ja ammattilaisena ymmärrän kyllä, että niin pitääkin olla. Asiakas päättää mihin lomallaan lähtee ja millä hinnalla.

Hintalappu on osattu laittaa myös uusiin sovelluksiin kuten hiihtosovellukseen, jonka voi ladata puhelimeen 10 euron hintaan ja pitää mukana hiihtoladulla.

Hotellin vastaanotosta ohjattiin herkästi matkailuneuvontaan – minut siinä vaiheessa kun kyselin hiihtoreittejä. Matkailuneuvonnasta olisin voinut ostaa kunnollisen latukartan ja varmasti muutakin materiaalia. Mutta se oli kiinni silloin, kun tarve oli akuutein, enkä myöhemmin enää raaskinut käyttää valoisaa aikaa toimistoreissuun.

Matkailutoimistoissa pohditaan parhaillaan, kannattaako ”miehitettyjä” toimistoja ylläpitää, riittääkö netti tai kannattaako netin kanssa kilpailla  ja miten toimintaa voisi rahoittaa.

Levin reissun perusteella sanoisin, että aika moni haluaa kohdata paikallisen ihmisen paikan päälle päästyään. Ennakkotietoa voi hakea netistä, mutta vahvistusta omille ideoille on kiva hakea juttelemalla ja ostamalla palveluita paikan päällä. Ulkomaisilla matkanjärjestäjillä  kauppa kävi omille asiakkailleen pystyttämillä pöydillä hotellin aulassa – ja niin pitääkin käydä.

Maksulliset palvelut ja materiaalit ovat minusta ihan ok, matkailu on ammattilaisten tuottama palveluelinkeino ja sillä on hintansa.

Tarinat kannattaa hyödyntää – aina

pihvipirtti

Pihvipirtti oli positiivinen poikkeus Levin ravintolatarjonnassa. Tosin nimi antaa odottaa ostari-baaria ja punaisena vilkkuva OPEN-kyltti saa melkein kääntymään ovelta.

Mutta kun sinnikkäästi ylittää mielikuvamainonnan kuopat, ravintolan sisustus yllättää vanhalla ja kauniilla tunnelmalla. Kiitos ystävällisen henkilökunnaan; oven avattuamme tuli sellainen olo, että kannattaa mennä sisälle asti.

Talon tarina kannattaisi kertoa ennakkomarkkinoinnissa niin kuin tarjoilija  sen meille kertoi ja nimi vaihtaa? Meidän raadin ehdotus on ”Piilopirtti” tai ”Metsäriihi”.

Palvelu ja ruuan pöytään tulo oli  vähän liiankin nopeaa – koko homma oli ohi reilussa puolessa tunnissa  pääruoka, jälkiruoka ja lasku mukaan lukien! Ja sitten tuli vähän sellainen olo, että kyllä niitä tulijoita on – siihen teidänkin pöytään.

Kammi-ravintolat ovat myös hyviä paikallisen ruuan kehtoja. Niissä kasvisruokailija joutuu kuitenkin maksamaan kovan hinnan pienestä tarjonnasta. Voin olla väärässäkin; en lähtenyt erikseen kysymään josko hinnasta olisi voinut vaikka neuvotella. Nettisivuille voisi jotain tietoa  laittaa,  kuten vaikka: kasvisyöjät maksavat muun seurueen mukana lasten hinnan tai joku muu vastaava tarjous.

vaaleanpunainen maisema tunturi

 Hiljaisuus ja luonto

Kun olin tänään vähän mokannut yhdessä tarkkuutta vaativassa työssä, harmitellut sitä aikani ja käynyt lenkillä, luin Gabriel- ystäväni blogi-kirjoituksen erilaisesta joulusta, meditaatiosta ja rauhasta.

Elämän merkitykselliset asiat asettuivat oikeaan järjestykseen. Nyt olen jo sitä mieltä, että parhaansa jokainen siellä Levilläkin teki ja pääasia on kuitenkin se, että asiakkaalla – minulla on muistona ihanat yhdessä vietetyt hetket niiden kanssa, jotka olen ympärilleni itse valinnut, paikassa jonka itse valitsin. Yllätykset ovat hyvää bonusta.

Minä meditoin hiihtolenkeillä, kalliolla istuessa, juostessa ja saunassa – ja se on kuulemma ihan ok, sanoo Gabrielkin. Mutta kannattaa lukea tämä hieno ja kaunis teksti todellisesta meditaatiosta:

Silent Christmas

Näissä tunnelmissa: Onnea ja iloa tähän uuteen vuoteen 2016!!
 
ps. kirjoitin pieleen menneen ( unohdin tallentaa) raportinkin uudestaan – eikä se niin iso juttu ollut.
pps. hieno alku vuodelle:  pikku-Leijonien jääkiekon maailmanmestaruus;
reilua peliä ja hienoa asennetta nuorilta miehiltä!!!

Tappaako ilmastonmuutos Joulupukin? (Fin)

Tämä kirjoitus on taas ajankohtainen! Enkä vain puhu, olen myös ollut uudestaan yhteydessä Joulupukkiin ja jatkamme aiheen parissa! Mutta Pariisiin Joulupukki ei ehtinyt, koska oli samaan aikaan Kiinassa käymässä.

Ilmastonmuutos uhkaa Lapin tulevaisuutta ja Turistit haluavat Saunaan!

Matkailututkimuksen seuran julkaisua lukiessa mieleeni tuli Helsingin sanomissa muutama vuosi sitten jouluaattona ollut yleisökirjoitus ”Ilmastomuutos uhkaa Lapin tulevaisuutta”. Siinä rovaniemeläinen Miikka Keränen kirjoitti huolestaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta Lapin tulevaisuudelle nimenomaan matkailukohteena. Lunta on ollut viime vuosina vähemmän ja lyhyemmän ajan kuin mihin on totuttu. Hyvä kirjoitus  ja huoli on todellakin aito ja aiheellinen.

Nyt lunta loihditaan turisteille keinolla millä hyvällä, mutta tykkilumi ja lumen varastointi eivät ole ekologisesti kestäviä ratkaisuja. Raskaalta kuulostaa myös matkailuyrittäjien huoli ja stressi joulun alla kun lumi tulee ja menee; pakkaset muuttuvat vesisateeksi ja matkailijat peruvat matkojaan lumettoman maiseman pelossa.

Hyvä on hiihtäjän hymyillä luonnon lumilla!

Hyvä on hiihtäjän hymyillä luonnon lumilla!

Sitten tuli Miikka Keräsen lopetus: ”Toivon, että tänä talvena jokainen pysähtyy. Pysähtyy katsomaan lumessa leikkiviä lapsia ja pohtimaan, että millainen tulevaisuus heitä odottaa, jos lunta ei enää olekaan.”

Tehdään jotain sen sijaan, että katsotaan ja pohditaan!

Keräsen mielipidekirjoitus on pyörinyt mielessäni. Miksikö? Sen takia, että pysähtyminen, katsominen ja pohtiminen on hyvä alku, mutta ne eivät enää riitä. Miikka Keräsen ja meidän jokaisen tulisi toivoa, että jokainen tekisi jotain, jotta kasvihuonekaasupäästöt saadaan oikeasti vähenemään ja ilmastonmuutoksesta johtuvat ongelmat aisoihin.

Pienet teot johtavat aina hyvään; vaihda sähkösopimus vaihtoehtoista energiaa tarjoavalle, säästä sähköä ja vettä, älä käytä kertakäyttöistä, älä osta yksittäinpakattuja  ja tänne kaukaa rahdattuja  tuotteita jne. Ota vaihtoehdoista vähiten ilmanpäästöjä aiheuttava. Ole esimerkkinä lapsille.

Ilmastonmuutos on totta – ja homma on hallussa?

Maailma valmistautui Pariisin ilmastosopimuksen julkaisuun vuonna 2015.  YK oli asettanut tavoitteeksi pysäyttää ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen.

Nykyisellä kehityksellä ilmaston arvioidaan lämpenevän jopa 5 C astetta tämän vuosisadan aikana. Ilmastosopimuksella yritetään saada aikaan toimia, joilla kasvihuonekaasupäästöt saadaan tiputettua puoleen vuoteen 2030 mennessä ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä halutaan eroon kokonaan; joissakin skenaarioissa tulisi hiilineutraalin yhteiskunnan olla totta jo 2050-luvulla.

169 maata 197 on  sitoutunut kansainväliseen Pariisin ilmastosopimukseen. Tilanne 25.10.2017

Isoja päätöksiä ja radikaaleja toimia vaaditaan, jotta tavoitteisin päästään. Erityisesti Yhdysvalloilta  ja Kiinalta odotetaan nyt vastuullista uuden suunnan ottamista, jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin

Silmiä ei voi sulkea eikä päätä työntää puskaan

Tiedetään.. osa suomalaisista ottaisi onnellisena vastaan lämpimämmät ja lyhyemmät talvet. Ihan varmaahan ei edes ole,  miten ilmasto meillä pitkän ajan kuluessa muuttuu; kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi jäätiköiden sulaminen  vaikuttaa meriveden korkeuteen ja lämpötilaan ja edelleen mahdollisesti merivirtauksiin ja tällöin ilmastonmuutos voikin merkitä  jotain ihan muuta kuin lämpötilan nousua.

Nykyisen tiedon mukaan meille pohjoisen kansalle kasvihuoneilmiö on kuitenkin totisinta totta ja lämpötilan nousu todennäköisin muutos;  IPPC:n ilmastoraportin mukaan lämpötilan muutos on voimakkainta napapiirin pohjoispuolella, jopa +8C tämän vuosisadan loppua kohden mentäessä.

Valparaiso - daños de terremoto.

Valparaiso – daños de terremoto.

Ilmastonmuutos on globaali, yhteinen ongelma, jolta ei voi sulkea silmiä. Se ei mene myöskään aina ihan reilun pelin mukaan; esimerkiksi meren pinnan nousu ja säiden ääri-ilmiöt aiheuttavat usein eniten ongelmia sellaisiin vähävaraisiin maihin, jotka eivät köyhyytensä vuoksi ole koskaan olleet suuria kasvihuonekaasujen päästäjiä. Isot päästömaat taas saattavat päästä kuin koirat veräjästä.

Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, oothan meille vanha tuttu….

Matkailun akateemikot tuntevat hyvin miehen nimeltä C.Michael Hall. Minäkin olen lukenut runsain määrin hänen artikkeleitaan ja kirjojaan opinpolullani. Ei – hän ei yritä viedä Joulupukin paikkaa, vaan on usein nähty luennoitsija Suomessa, ja tuntee Suomen; hänen näkemykseensä voimme siis luottaa. Uusimmassa Matkailuseuran julkaisussa oli kirjoitus, josta innostuin oikein kunnolla!

Hall on pohtinut voisiko maailmalle leviävä viesti ilmastonmuutoksen uhkaamasta joulupukista havahduttaa ihmiset. Voisiko joulupukki – sen sijaan, että pyrkii nyt kaikin keinon  pitämään yllä kuvaa lumen luomasta talven idyllistä, osallistua taisteluun ilmastonmuutosta vastaan kertomalla avoimesti, että hänen kotipaikkansa talvinen idylli on uhattuna. ( Matkailututkimuksen Seuran julkaisu 2/2014. Hall, C. M. 2014, Will climate change kill Santa Claus…)

Ilman muuta! Hieno idea. Joulupukki voisi toimia keulakuvana ja johdattaa Lapin ja samalla koko Suomen kohti edistyksellisen vastuullista matkailun kehittämistä! Kertoa rohkeasti myös epämiellyttävän totuuden ja esitellä Lapin/Suomen lumon vaikka ei lunta aina olekaan. Mukaan voisi ottaa vahvemmin myös tontut – joulutonttujen lisäksi myös  paikanhaltija-tontut ja saunatontut.

Joulupukki on juuri oikeanlainen hyvän asian esittäjä;  lempeä ja luotettava, viisas ja tuttu, kaikkien rakastama. Joulupukki voisi olla esillä ympäri vuoden hyväntahdon lähettiläänä, näkyä myös kansainvälisenä vaikuttajana. Vaikea kuvitella, että kukaan sulkisi ovia Joulupukin edestä!

Uskaltaisikohan ja pystyisiköhän Suomi julistautumaan ensimmäiseksi hiilineutraaliksi matkailumaaksi?  Sillä saisimme etulyöntiaseman ja mahdollisuuden erottautua naapumaista! Ainakin täällä on maailmalaajuisestikin arvostettua Cleantech-osaamista ja metsät parhaimpima ja luonnollisimpina hiilinieluina apuna.

 

ISÄNPÄIVÄNÄ: ISÄ JA ELOKUVA. (Fin)

Isä

Isäni ei ole ollut täällä kanssamme enää kahdeksaan vuoteen, mutta muistoissa ja puheissa kyllä lähes päivittäin. Isääni olen kutsunut Patuksi, mutta nyt tuntuu oikeammalta sanoa isä.

Olin tänään lenkillä ja tajusin  jotain uutta isä-tytär -suhteesta. Isäni luki paljon ja haastoi meidät lapsetkin lukemaan ja sitten keskustelemaan lukemastamme. Minut hän aika usein sai väittelemäänkin ja viimeistään jouluaattoyön Trivial Pursuitin äärellä otettiin mittaa siitä, kuka oli historiansa ja maantieteensä lukenut kunnolla. Se oli hänen tapansa sivistää meitä.

Tänään ymmärsin, että myös elokuvat olivat ehkä isäni tapan kertoa jotain itsestään ja ikään kuin keino johdattaa sellaistenkin aiheiden äärelle, joista hän ei itse oikein osannut puhua. Joskus elokuvan äärellä on itketty, mutta vielä useammin naurettu.

Lapsuus ja Disneyn piirretyt

Ensimmäiset elokuvamuistot liittyvät Walt Disneyn piirrettyihin. Niitä me kävimme katsomassa alkuperäisversioina; Mikki Hiiri, Aku Ankka, Pluto ja muut hahmot puhuivat englantia ja elokuvat oli tekstitetty.

En muista juonen kärsineen millään tavalla siitä, että en ensimmäisinä vuosina ymmärtänyt mitä piirrettyjen hahmot puhuivat; ehkä se oli hyvä metodi ruokkia mielikuvitusta ja toisaalta motiivi oppia lukemaan.

kaunotar ja kulkuri jenkki keräily

Yksi lempielokuvani oli Kaunotar ja Kulkuri. Muistan myös keräilykuvat ja ihanan Kaunotar ja Kulkuri – kirjan. Elokuvateatterssa istuessa oltiin irti arjesta; muistan isän aidon naurun, joka sai koko ison miehen vapautumaan!

Disneyn elokuvien jälkeen seuraava muisto on elokuvasta ”Sound of Music”, johon ei ihan pienenä päässyt, vaan sen näkemistä piti odottaa muistaakseni seitsemänvuotiaaksi saakka. Sound of Music sai minussa aikaan haaveilun elää elämää niityllä juosten ja laulaen.

Nuoruus ja Tuulen viemää

Isä ilmoitti hyvissä ajoin meille kahdelle perheen tyttärelle, että kun aika on kypsä, hän vie meidät katsomaan elokuvan ”Tuulen viemää”. Isosisko ehti kehuskella kokemuksellaan muutaman vuoden, ennen kuin minun vuoroni tuli. Sen elokuvareissun muistan erityisen hyvin; ennakkoon jännitin hieman, miten jaksan katsoa lähes neljä tuntia pitkän elokuvan, mutta elokuva lumosi ja vei mennessään.

Ajattelin isän haluavan meidän nuorten naisten näkevän elokuvan sen historiallisen viitekehyksen vuoksi, mutta elokuvateatterssa istuessani muistan eläytyneeni vahvasti romanttisiin ja epätoivoista rakkautta kuvaaviin tarinan käänteisiin; liikuttuneena ja jännittyneenä.

Ehkä se oli juuri se syy, miksi isän mielestä elokuva oli syytä nähdä tietyssä iässä. Elokuvan jälkeen kotiin ajaessamme en muista meidän käyneen syvällistä keskustelua aiheesta tai analyysiä elokuvasta. Taisimme olla aika hiljaa, omissa ajatuksissamme. Niin kuin Hämeessä usein on tapana. Minä ehkä haaveilin unelmien prinssistä, isä ehkä toivoi, että olin ottanut elokuvan tarinasta opikseni enkä  hankkiutuisi ongelmiin tulevissa mies-kuvioissani!

Omat valinnat – isää kunnioittaen, mutta vähän myös kapinoiden

Murrosikäisenä ja nuorena aikuisena kuljin omia elokuva-polkujani. Ensin hurahdin West Side Storyyn niin teatteri- kuin elokuvaversiona.

Sitten tulivat Kaurismäen ja Jim Jarmuschin elokuvat ja elämän merkityksen etsiminen elokuvamaailman avulla. JIm Jarmuschin ”Down by Law” oli ehdoton lempielokuvani silloin, kun vielä haaveilin teatterikriitikon urasta ja boheemista aikuisuudesta.

Jarmuschin ”Night on Earth” taas oli pitkään puheissa säilynyt elouvaelämys; näin sen Madridissa silloisten opiskelukaveriden kanssa ja pääsimme vertailemaan elokuvan kautta lähtömaidemme kulttuureja. ”Hippielokuvia” taisi olla isäni kommentti noista elokuvista!

.Veronikan kaksoiselämä

Joskus minulta on kysytty, mikä elokuva nousee ylitse kaikkien muiden tai jos olisin joku elokuva, niin mikä se olisi. Siihen on helppo vastata; se on Krzysztof Kieślowskin ”Veronikan kaksoiselämä”.   Todella usein olen astellut elokuvateatterista ulos uusin ajatuksin, levollisena ja onnellisena.

Aikuisuus –  Titanic ja hyvästit

Yksi viimeisiä elokuvia, jonka muistan isän kanssa katsoneeni, oli Titanic. Emme olleet elokuvateatterissa, vaan vuokramökissä Levillä. Olin palannut vain kuukausi aikaisemmin kymmenen vuotta kestäneeltä ”aikuistumisen matkalta” Espanjasta ja muuttanut talveksi oman perheeni kanssa suoraan Välimereltä Lappiin. Vanhempani tulivat isän syntymäpäivän viettoon meidän luokse ja katsoimme syntymäpäivän kunniaksi elokuvan.

Isäni piti Titanic-elokuvasta, vaikka olin arvellut sen olevan liian ”kevyt” hänen makuunsa. Ehkä elokuva oli ikään kuin muisto Amerikkaan muuttaneesta isoäidistä, joka oli matkannut  New Yorkiin Titaania- nimisellaä laivalla kolme vuotta ennen Titanicin kohtalokasta uppoamista samoilla vesillä.

Ehkä kävimme silloin läpi yhtä perheen tarinaa – ilman sanoja, jälleen kumpikin omissa ajatuksissamme. Ympyrä oli sulkeutunut; elokuva pysäytti meidät viettämään hetken kiireetöntä yhteistä aikaa. Minusta oli kasvanut aikuinen ja aloin katsoa elokuvia oman lapseni kanssa.

Patu ja Daniel

Patu-isä ja Daniel

Juhlallista isänpäivää!

 Terveiset ja kiitokset myös Jallu-veljelle, joka on jatkanut isän aloittamaa perinnettä ja vienyt kiireisessä arjessaan silloin tällöin  omien lastensa lisäksi myös kummipoikaansa elokuviin!