Paikan henki

Järjestin virtuaaliglögit 14.12.2022 iltapäivällä uudistavan matkailun teemalla. Tilaisuus oli erityisesti osoitettu yhteistyökumppaneille ja asiakkailleni, mutta myös avoin kenelle tahansa, jonka kutsu saavutti.

Carlos Briceño ja Martín Araneda Chilestä (Turismo Regenerativo) ovat ohjanneet tietäni uudistavassa ajattelussa ja kutsuikin heidät mukaan linjoille jakamaan ajatuksiaan ja uutisia maailmalta.

Ihana yllätys oli, että Anna Pollock tuli mukaan, vaikka se tarkoittikin hyvin aikaista heräämistä Mexico Cityssä, missä hän viettää parhaillaan lomaansa. Anna on uudistavan matkailun todellinen edelläkävijä ja asiantuntija, ja olen erittäin kiitollinen hänen kannustuksestaan ja tuestaan.

If you prefer to read this article in English, you can do so: Sense of Place

Jaan tässä joulun tarinassa ajatuksia tuon yhteisen tapaamisen jälkeisessä ajatuksen virrassa. Hyvin vapaasti ja toivottavasti niin, että saat kaunista ajateltavaa nyt joulun alla.

Tuuli, metsä ja lampi

Kun olin pieni tyttö, juoksin hiukset hulmuten kodin viereisissä metsissä, naapurin peruna- ja porkkanapellolla ja lammen rannalla. Joskus olin prinsessa, ylläni mekko ja kultaiset sandaalit. Toisessa hetkessä olin seikkailija saappaat jalassa, keskellä mutaista peltoa. Ja sitten kiipesin puuhun kodin aidan viereen tarkkailemaan ja tervehtimään ohikulkijoita, joita tosin kulki ohi harvakseltaan pienen kylän sivutiellä.

Erityinen paikka minulle oli mökki keskellä ei mitään, pienen lammen rannalla. Vietin siellä kauniita kesäpäiviä uiden ja saunoen rakastavien ihmisten ympäröimänä. Muistan suomaan tuoksun ja jalkapohjaa pistelevät kuusen neulaset.

Rakastin myös hiihdon vapautta talvipäivinä, lämmintä mehua ja pullaa repussa.

Rakastan edelleen noita samoja paikkoja ja tekemistä, vaikka elämäni matkalla olen rakastunut moniin muihinkin paikkoihin – ja ihmisiin.

Paikan henki ja elävä organisaatio

Uudistavaa matkailua opiskellessani ja oppeja käytäntöön viedessäni, eniten minua kiinnostaa ja innostaa paikan hengen – Sense of place – määrittely. Määrittely vaatii pysähtymistä, rauhoittumista, hyvää ajattelun virtaa yhdistettynä herkkyyteen ymmärtää mikä tekee paikasta erityisen.

Paikalla on ja on aina ollut erityinen merkitys, kun ihminen on muuttanut luonnon alkuperäistä ekosysteemiä, tehnyt tilaa liiketoiminnalle, ruoantuotannolle ja uudelle elämäntavalle. Olemme tehneet virheitä, ja nyt on viimeistään aika uudistua ja muuttaa ajattelutapaa.

Vapaan tunneajattelun lisäksi on tärkeää tehdä taustatutkimusta kirjallisten lähteiden avulla ja kuunnella paikallisten ihmisten tarinoita paikan geologisesta, kulttuurisesta ja inhimillisestä historiasta. Huomioon on otettava paikassa asuville ihmisille tärkeät perinteet, uskomukset ja pyhät paikat. Eettisyys ja estetiikka on syytä huomioida ekologisen kestävyyden rinnalla paikkaa kehitettäessä ja muutettaessa.

Muutosta tekevien ihmisten tulisi ymmärtää viimeistään nyt, että parhaat tulokset voidaan saavuttaa ymmärtämällä elävien organisaatioiden merkitys, mukaan lukien resurssit, prosessit, ihmiset, suhteet ja tunteet.

Kuvittele mielessäsi metsän tai preerian ekosysteemiä. Jos kävisimme näissä paikoista tarkkailemassa ympäristöä, näkisimme, miten asiat liittyvät toisiinsa. Luonnossa ei ole erottelua; lajit ovat vuorovaikutuksessa suuremman ekosysteemin kanssa. Ulkoiset voimat, kuten auringonvalo, tuuli, sade ja painovoima, vaikuttavat yksittäisiin kasveihin ja lajeihin sekä itse ekosysteemiin. Jos näkisimme organisaatiomme elävänä järjestelmänä, keskittyisimme suhteidemme laatuun suhteessa toisiinsa sekä organisaation sisäisen että sen ulkoisen ympäristön välillä. Kathleen Allen

Ihmisten kohtaaminen

Muutaman vuoden kokemuksella ajattelen, että uudistava matkailu, uudistava ajatttelu ja toimiminen on prosessi. Paras tapa oppia uudistavaa ajattelua on tuoda ihmisiä yhteen, oppia yhdessä samalla tavalla kuin olen oppinut muiden kanssa. En voi oikeastaan opettaa ketään tällä polulla, mutta voin silti jakaa ideoita, opastaa ja olla kanssakulkijana.

Veronike Rotterdamista pyysi meitä antamaan esimerkkejä siitä, miten uudistavaa ajattelua voidaan toteuttaa käytännössä Rotterdamin kaltaisessa kaupunkiympäristössä. Anna Pollock esitti, että sen sijaan, että puhumme matkailusta, voisimme puhua vieraanvaraisuusyhteisöstä ja löytää tavan, jolla kaikki otetaan mukaan, myös asunnottomat ja muuten syrjäytyneet. Hän muistutti meitä myös yhteistyön tärkeydestä, ihmisten tuomisesta yhteen, halusta löytää tapoja yhteisön elvyttämiseen ja hyvän elämän palauttamiseen ihmisille.

Martin antoi esimerkkejä viheralueiden lisäämisestä kaupungeissa. Ne paitsi luovat viihtyisyyttä, ovat myös tapoja tasoittaa lämpötilaeroja ja suojata auringolta sen lisäksi, että ne ovat tärkeitä päästöjen sitojia. Lisäksi kaupunkien viihtyisyyttä ja siellä asuvien ihmisten hyvinvointia voidaan lisätä viherkattoja ja – seiniä rakentamalla sekä hyötykasvilaatikoita tarjoamalla yhteiseen käyttöön.

Tämä kuva on New Yorkista. Vanha paperitehdas on muutettu hotelliksi ja sen sekä ulko- että sisätiloja om hyödynnetty viheralueina. Asuin tässä hotellissa vuosia sitten vieraillessani New Yorkissa ja seuratessani siellä asuneen isoisoäitini tarinaa.

Yksi parhaista tavoista tuoda ihmiset yhteen on syödä yhdessä. Uudistava ajattelu juontaa juurensa ruuan tuotannosta, ravinnerikkaan maaperän hoitamisesta ja ymmärryksestä, että maaperän on annettava uusiutua ja levätä. Puhtaista raaka-aineista valmistettu ruoka on hyvinvoinnin lähde.

Totuuksia, joiden kanssa meidän on elettävä

Maailman väkiluku ylitti kahdeksan miljardin rajan marraskuussa 2022 ja kasvaa vähintään kymmeneen miljardiin, kunnes sen odotetaan lähtevän laskuun noin vuonna 2070 tai 2100. Ihmiset ovat muuttaneet merkittävästi 75 prosenttia maapallon elinympäristöistä. Lähes puolet maapallon asuttavasta maa-alasta on käytetty ruoantuotantoon ja sillä on suuri vaikutus luonnonvaraiseen luontoon. Metsät ovat maatalousmaan lisäksi toinen suuri osa maapallon maapinta-alasta, koska ne kattavat 38 prosenttia asuttavasta maasta.



Montrealissa järjestettiin virtuaaliglögien aikaan kansainvälinen YK:n luntokokous, ja nyt meillä on tulokset: sopimus sisältää aiemmin tärkeimmäksi katsotun tavoitteen, jonka mukaan kaikki maat suojelevat jollain tavalla 30 prosenttia maa- ja merialueestaan vuoteen 2030 mennessä. Maat saavat itse päättää, miten 30 prosentin suojelusta niiden rajojen sisällä huolehditaan. Lisäksi heikentyneille alueille asetetaan 30 prosentin ennallistamistavoite.

Uudistavalla toiminnalla voimme olla mukana suojelemassa luontoa.

Kaikki elämä on yhtä arvokasta

Uudistava ajattelu johtaa edellä mainittuun luonnonympäristöjen suojeluun. Mielestäni uudistava ajattelu liittyy vahvasti biosentrismiin. Biosentrismin mukaan ihminen ei ole korkeampi tai erikoisempi kuin muut elämänmuodot, eikä luonto ja eläimet ole ihmisen alaisia. Kaikki elämä on yhtä arvokasta.

Yksi Carlosin verkkokokouksessa esittämistä esimerkeistä oli EcoCamp Patagonia Chilessä. Carlos toi esiin näkemyksen, jonka mukaan matkailu voi olla parempi vaihtoehto ja tapa suojella luontoa maankäytön kannalta kuin jokin muu tarkoitus.

Pidin myös paljon esimerkeistä luonnon ja eläinten tarkkailusta käyttämättä mitään keinotekoisia keinoja, kuten ruokaa niiden houkutteluun. Martínin esimerkissä vierailijoille tarjottiin mahdollisuus tarkkailla yöelämää kuvista ja videoista, jotka on tallennettu vierailijoiden nukkuessa.

Martín vei meidät tämän videon kautta vierailulle Selva Bananito Ecolodge yritykseen Costa Ricaan. Costa Rica onkin varsinainen kestävän ja uudistavan matkailun edelläkävijämaa, josta yhtenä osoituksena on kaikkien eläintarhojen sulkeminen vuonna 2022. Tällä haluttiin osoittaa, että eläinten paikka ei ole suljettujen häkkien takana ihmisten ihasteltavana, vaan vapaina luonnossa.

Yleensä jaamme ajatuksen siitä, että meidän on kunnioitettava ja ymmärrettävä aiempien sukupolvien ajattelutapoja, mutta joissakin tapauksissa, kuten Martín kertoi meille joillakin esimerkeillä, uudistava ajattelu voi myös auttaa rikkomaan edellisten sukupolvien huonot tavat toimia ja katkaisemaan seuraaville sukupolville siirtyvää taakkaa.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että haitallisten lannoitteiden ja säilöntäaineiden käyttö lopetetaan, jos tarjolla on muita vaihtoehtoja ja esimerkkejä hyvistä tuloksista on tarjolla. Toinen esimerkki on ainoastaan yhden viljelykasvin viljely, joka köyhdyttää maata. Tällaisissa tapauksissa viljelyä on vain jatkettu, koska sadosta on saatu hyviä tuloja, vaikka seurauksena on ollut maan liikakäyttö ja maaperän köyhtyminen. Latinalaisen Amerikasta esimerkkinä nostettiin esille tupakanviljely.

Uusi tieto ja ajattelun muutos auttavat paikallista yhteisöä yhdessä löytämään maalle parempaa käyttöä. Samanlaisia esimerkkejä löytyy kaikista maista, meillä Suomessa yksi ajankohtaisista aiheista ovat kaivokset ja kaivostoimintaa ohjaava lainsäädäntö.

Kieli jota puhumme

Nostan nyt esille myös GLP-yrityksen perustajan Rob Holmesin ideoita, joiden tehtävänä on auttaa brändejä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteensa luonnon, yhteisöjen, kulttuurin ja perinnön suojelemisessa tarinankerronnan ja sisältömarkkinoinnin avulla.

Jaoin hänen artikkelinsa kesäkuussa 2021. Artikkelissa tuotiin esiin sama ajattelu kuin olin oppinut Carlosilta ja Martínilta. Voit lukea lisää tästä: Regenerative thinking goes beyond sustainability

Aika, jolloin rikkaat länsimaiset matkailijat kertovat vähemmän varakkaille maille tai alueille, mitä heidän pitäisi tarjota matkailijoille, on nopeasti häviämässä. Meidän on tarkistettava kieltä ja sanastoa, mitä käytämme ja lakattava käyttämästä avainasanoja kuten ”kohteet” ja ”paikalliset”. Ne ovat paikkoja ja he ovat ihmisiä, ja kuuntelemalla ja jakamalla kiehtovia tarinoita ohjaamme pois kaikesta ”he ja me” -jaottelun joka saatta pahimmillaan tuntua uuskolonialismilta. Siksi me GLP:llä kannustamme ihmisiä kertomaan tarinansa omalla kielellään, jos he ovat siihen tyytyväisempiä ja tekstitämme tarinat tarvittaessa. Antamalla paikallisille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, on se, mistä kestävässä tarinankerrontasisällössä on kyse. GLP. The importance of storytelling…

.

Olemme onnekkaita, sillä tarinoitaan meille Suomessa jakavat EU-alueen ainoat alkuperäiskansan, saamelaisten edustajat. Saamelaisuus on elävä kulttuuri, ja taiteilijat, kuten rap-artisti Ailu Valle varmistavat, että kulttuuri tunnetaan ja näkyy yhteiskunnassamme.

Meillä on velvollisuus säilyttää myös pienet kielet, koska ne ovat osa kulttuuria ja perintöä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaikka kommunikoimme kielellä, jota kaikki ymmärtävät, mikä on länsimaissa enimmäkseen englantia, voimme puhua ja kirjoittaa omaa kieltämme sen rinnalla.

Tämä voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kaikissa ravintoloissa ruokalistat on kirjoitettu sekä kaikkien ymmärtämällä että myös paikan omalla kielellä. Näin kieli tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Uudistavan matkailun määritelmä – tarvitaanko sitä?

Päätän kirjoitukseni pohdintaan, jota me kävimme myös virtuaaliglögeillä; miten uudistava matkailu määritellään ja onko sitä tarpeen edes määritellä?

Minä en pysty uudistavaa matkailua kirkkaasti määrittelemään, ja mitä enemmän opin, sitä vähemmän olen kiinnostunut määrittelystä. Puhun mieluummin uudistavasta ajattelusta ja ajatuksesta rikkoa toimialojen välisiä rajoja ja ihmisten uudella tavalla ajattelun esteitä. Keskityn mieluummin toimintaan, uuden ajattelun toteuttamiseen käytännössä. Blogissani on useita artikkeleita ajatuksistani ja tavastani toimia uudistavalla tavalla: We want to regenerate

Onneksi sain yhden vastauksen kysymykseen, joka jäi verkkotapaamisessa voimeksi. Anna Pollock lähetti minulle viestin. Hän pitää määritelmää tarpeellisena ja työskentelee sen parissa. Tämä oli minulle helpotus! Nyt tiedän, että paras mahdollinen määritelmä on tulossa ja voin vain keskittyä olennaiseen, uuden oppimiseen ja sen käytäntöön soveltamiseen.

Sen pituinen se

Tämän artikkelin loppuun esitän kutsun. Ajattele paikkaa, joka on sinulle tärkeä. Ajattele paikan tunnetta, historiaa, siihen liittyviä perinteitä ja arvoa. Mieti, mitä rakastat eniten siinä paikassa. Ja kun seuraavan kerran matkustat jonnekin, muista, että vierailemasi paikka on erityinen paikka jollekin toiselle, sitäkin paikkaa rakastetaan. Kohtele paikkaa ja siellä eläviä ihmisiä kauniisti ja rakastavasti. Ole kiinnostunut paikan kauneuden ohella myös mahdollisista epäkohdista ja anna ihmisten kertoa oma tarinansa.

Me palaamme aina sinne, missä kerran rakastimme elämää. Yksi minulle erittäin merkityksellinen paikka on yritykseni Rakkauden Metsä -konseptin baccamp Lopella. Metsä oli ennen isoisovanhempieni ja ostin sen pari vuotta sitten. Se on paikka, johon voi istuttaa symbolisia rakkauden puita.

Se ei kuitenkaan ole ainoa paikka, koska rakkauden symboliset puut voidaan istuttaa mihin tahansa ja metsä kasvaa siellä, missä puut kasvavat, ympäri maailmaa.

Jokaisesta istutetusta puusta ja ostetusta sertifikaatista lahjoitetaan kymmenen euroa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun. En ole kääntänyt logon nimeä englanniksi osoittaakseni näin kunnioitusta äidinkieltäni kohtaan.

💚 Tänä vuonna Mood of Finland lahjoittaa 500 euroa Luonnonperintösäätiölle. Tästä summasta 170 euroa on kertynyt Rakkauden Metsä sertifikaattien myynnistä. Kiitos kaikille osallistuneille.💚

Toivotan Sinulle rauhallista joulun aikaa ja onnea vuodelle 2023!

Rakkaudella,

Anu

Management by heart ❤

Starting point: I am confused.

It was almost a year ago when I attended two online courses of Regenerative Tourism offered by Turismo Regenerativo, based in Chile, owned by Carlos Briceño and Martín Araneda. It was the answer to my wondering mind and I was in heaven when learning together with like minded persons, most of them from Latin America.

I have been launching the ideas of regeneration since then. I also have organized a beautiful online event together with Carlos and Martín and was a partner to organize a great webinar with Anna Pollock and Anna Drozdowska as key speakers.

I have had an opportunity to introduce presentation about regenerative tourism to the representatives of the Finnish Ministry of Economic Affairs and Employment and Visit Finland organization. I also have been invited to several webinars in Finland and I was a speaker at the international Responsible Tourism Congress in Helsinki. I have been adding introduction of Regenerative Tourism to my training contents. I have attended two more training sessions (RegenLab and Context mapping) to learn more with others.

And now – why am I so confused?

I have the feeling that I have not done enough and I have not been understood. I’ve also come across headlines and content from regenerative tourism that don’t match what I’ve learned and it’s been frustrating.

I have started to produce an online course about regenerative tourism in Finnish but I am not sure that I can get any paid attendees to it, neither have I received funding for development projects even I have been trying to get some.

I don´t normally get stuck or hesitate, neither I use to hand over. I won´t this time either. It´s about a process and time is needed for all of us to move on to the next level.

Next step: Understanding and reflecting

I have spent money on development, and now as a solo entrepreneur I am worried whether I will be able to do any useful business out of it. At the same time, I know in my heart that the path I have chosen is the right one.

And then, right at this moment of greatest doubt, I opened the computer and in front of me came Anna Pollock’s article ”Breaking my silence”. She started the article by explaining why she has not been writing a lot lately: ”I haven’t been writing because, as a person whose trade requires that she better understand the context in which tourism operates, I couldn’t ignore the ever-widening gap between what we talk about within our sector, and what’s happening around us.”

I totally agree. This is why I am confused. I am also confused of so much talking and so little acting. I also have been running through words and their meanings in my mind as there are some trendy words in Finnish Tourism sector such as ”leading with management”, ”digitalization” and ”sustainability”.

Regenerative Tourism is not among them and actually I prefer it won´t be just an empty word but a meaning and a way of thinking.

Next one to come. Knowledge based management combined by management by heart

Knowledge based management means decision-making based on the right information, where the right information is obtained by analyzing data. It refers to decision-making based on up-to-date and high-quality information. The information used in decision-making has been collected in the past and can be used in procedures aiming at rational decision-making.

I am not against knowledge based management but I prefer to combine it with management by heart. As I have been working in responsible tourism for many years I think the work done can be used as basis of transformation and regeneration.

When tackling the problems caused by overusing the nature resources and by causing greenhouse emissions, the data can be used to make us understand cause and effect relationships and act as needed. Following the indicators can motivate us on our way to act in more regenerative way, specially when re-designing destinations. Publishing data in understandable way is crucial as figures without everyday references do not help.

With the definition of ”management by heart” I here lead your thoughts to regeneration as I have learnt it (some articles can be found in my blog Regeneration). It´s about learning to define the sense of place, it´s about honest willingness to respect the nature, be part of it and learn from it. It´s about learning together, crossing the boarders, changing the mindset and not turning the back on the most difficult problems.

We need to face the reality and be part of transformation. We cannot be bystanders and wait for someone else to solve the problems. The both ways of management are needed and we should make room for different thinking and trust the power of positive dialogue.

The happy end

By writing this text and after reading Anna Pollock´s article I have achieved peace and my thoughts have become clear. I keep on following my path and the next step to come will be finishing the online course. No matter if I won´t get paying customers as I can use the materials also for other purposes and opportunities are sure to come.

The fact that I have learned from others and together with others and then produced content according to my own values for different media, has been useful. I also have learnt to use new tools such as flow map, context map and Ikigai to re-design my own company´s way of doing and would love to share such experiences with others.

To finish I want to thank you for following my blog ❤

The online courses (in couple of weeks also the one of Regenerative Tourism in Finnish) can be found here: Mood of Learning

ps. There are some practical examples of regeneration, such as Shepherd Holiday in Finnish Lapland and Love Forest Finland – concept.

Moving from responsibility to regenerative tourism?

From sustainable development to responsible action

When the warm sea breeze caressed my face in the early years of my tourism profession in the 1990s, I looked at the horizon and contemplated the next professional move, which I was that time deciding by myself.  It was a new situation as during the previous five years my employer had made the decisions for me. I was working as a tour guide abroad, working summer seasons in mainland Spain and Mallorca and winter seasons on Canary Islands and Caribbean.  

During those years, the experiences we exchanged with colleagues, were mainly on how many flights a year we had taken, where the best bars were found and where the nicest guide apartments were. Customers didn´t get many advices where to buy responsible souvenirs and how to support locals.  We didn´t  clarify the background of the products or services.

The 1987 Declaration on Sustainable Development of the World Commission on Environment and Development, chaired by Gro Harlem Brundtland, had not yet been implemented in the training or orientation program of foreign guides, but awareness began to knock and interest began to arouse. Globally sustainable tourism was defined.

 

I observed, wondered, and worried about the changes I noticed first in nature and then in the carrying capacity of the built environment (especially water outages, waste problems and run off waters).

Quite quickly, I questioned the way local people were left outside without appreciative involvement and a clear opportunity to benefit of tourism financially. I followed this unfair development first in the all-inclusive destinations in the Dominican Republic , then on my own trekking trip in Mexico, and finally in my working environment in Benidorm on the Spanish coast, where I  settled down at the end of my reflections.

I was not alone with my thoughts, although I received astonished comments from companies in both Spain and Finland when I spoke about the subject. Responsibility was thought to be a mere item of expenditure, a nonsense of “greenies” and contrary to profitable business.

The principles of responsible tourism were published in 2002 at the first International Conference on Responsible Tourism in Cape Town (Cape Town Declaration 2002):

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators; hoteliers, governments, local people and tourists  take action to make tourism more sustainable.

 I followed news from the conference and my mind was overwhelmed by the burning need to find out how responsibility differs from sustainable tourism. I found and offered answers in my bachelor’s thesis at the University of Lapland in 2010.

Subsequently, awareness increased further with the adoption of the Global Agenda for Sustainable Development Agenda2030 at the UN Summit in 2015. Agenda2030 combines previous UN Millennium Development Goals and the Sustainable Development Agenda based on the Rio Conference on Environment and Development. All UN member states are committed to the goals and derived from them the strategy and action plan – Finland with others.

Now we live in the 2020s  – what happens next?

Travel destinations are better places for locals to live and tourists to visit (at least should be). We have learned to make choices that cause the least possible harm to the environment and local communities. We understand where emissions come from and how the carbon footprint can be reduced. We avoid destinations where locals have risen to the barricades due to the side effects of overtourism. We support local small businesses. We do not buy unethically produced products and services and do not fly unnecessarily.

Just as in the early 2000s I wanted to understand responsibility, some years ago I wanted to learn more about new definitions of tourism.  

The answers did not come to me quite directly. I would have liked to find my way to Irene Ateljevic´s Academy of Hope, which was never founded, I was inspired by Rosa María Rodriguéz’s publications on transmodern tourism and made a business plan appropriately combining theories and experiences of the transformative and caring economy. I named my Master’s degree thesis ”The Yellow Book of Tourism” (2013) and in doing so I learned a lot. I founded Mood of Finland company based on what I had learnt in 2018.

Everything I write above was in the past tense. I wanted to see over the past and the present. I wanted to understand what was the next level we are now moving on. Anna Pollock led me to the edge of the new.

From Conscious to Regenerative Tourism

As we move from reducing harms to doing good in holistic way, we are on the verge of reform. Producing added value and giving the opportunity to do good.

I red Anna Pollock’s first definitions of regenerative tourism in early 2019, and the topic began to come up more often  with an emergency caused by the Covid19. Maybe the crisis was needed to a real stop to find a new direction.

This picture is a memory of Chile. I helped clean up a small artisan shop after the earthquake in 2010 in Valparaiso.

Regenerative tourism is believed to provide solutions for tourism recovery. The importance of co-operation is emphasized and cross-sectoral co-operation is encouraged. Anna Pollock offers e.g. these items in response to the question of what should be taken into consideration now:

• Changing our mindsets – the way we see, be and do tourism, community by community, host by host
• Exploring and expressing what it means to be fully human, fully alive and living in harmony with nature
• Coming together in communities to break down the barriers that isolate tourism from other sectors.
• Regenerative Tourism: moves us from “doing less harm” past “ doing more good” to becoming partners-servants of nature to help life thrive and evolve.

Please, read more about Anna Pollock´s excellent thoughts by following her in LinkedIn and visiting this page.: Conscious Travel

So, when facing tourism in regenerative way, we in addition to pay attention to the environment and people and minimizing harm, we are tempted to do more good and provide services that enable us to achieve a renewed outcome. Concrete actions for regenerative tourism may first be those in which we repair the damage already done or pay special attention to those who/what has received less attention.

Give back more than you take. 

The theory requires to be followed by concrete action. The first example comes from agriculture, where negative impact on biodiversity loss is identified. Regenerative agriculture refers for example to farming practices that aim to restore soil biodiversity, sequester more carbon and this way mitigates climate change and improve water circulation.

In tourism businesses, equality, non-discrimination and inclusion have received little attention. Regenerative tourism can mean diversifying work communities; according to Agenda2030 goal number eight, everyone should have  opportunity to work and experience being major in one´s own community.

Recruitment has traditionally sought the best possible input-return benefit, but now this equation can and should be viewed with new eyes, with new values. Recruitment is a message of values and an opportunity to influence the surrounding society.

As an example of a regenerative travel service, I raise my Mood of Finland company’s concept called Love Forest Finland, which is in the early stages of its life cycle.

The core of the concept is to offer guests the opportunity to plant a symbolic Tree of Love, show love to the person or object they want, buy a certificate printed on handmade paper and donate money to protect old forests. Guests are given the opportunity to do good on nature´s terms and by offering job for small business owners as well as craftsmen. Locals and guests are invited to plant trees together.

Leaving the place better than it was before our visit

As a definition of Regenerative tourism I have also seen this:

Leaving the place better than it was before you found it

 

 

The above objective could be applied as a human indicator when measuring the success of tourism by the happiness and well-being of the locals (for example in such places as Vanuatu). When also adding the value given to the environment  I find it beautiful way to understand tourism in holistic way. Local communities and nature have given us so much, now it´s our time to give back.

It is time to end this reflection and say goodbye to you. Finally, let me give you a few more thoughts to consider:

How do we, as entrepreneurs, ensure that locals are happier and the environment has benefited from the visit?

As service providers we are used to do our best to make our customers happy. Let´s keep on doing so, and in addition ensure that locals and the environment receive the attention they deserve. 

As tourists, we strive for well-being and happiness for ourselves when travelling. How could we do good and leave the place better after our visit?

 

 

Thank you for following by blog. 
I will appreciate any comments. 
With kind regards, 

Anu
Owner and Founder
Mood of Finland Oy
http://www.moodoffinland.com

2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,

Anu

Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

Uusi aika, uudet arvot ja vastuullinen yrittäjyys

Irena, Anna ja Greta: uusi aika ja uudet ajatukset

Uuden oppiminen ja opin soveltaminen yritystoimintaan on innostavaa ja tarjoaa mahdollisuuksia tuottaa asiakkaille lisäarvoa palveluiden muodossa. Oivalluksia ja uusia ajatuksia syntyy lukemalla, ympäristöä tarkkailemalla, kokemalla  ja kokeilemalla. Sopivien koulutusten tullessa eteen, opiskelen mielelläni myös ohjatusti ja tavoitteellisesti. Viime vuonna suoritin Koulutusviennin erikoistumisopinnot ja nyt suoritan Sähköisen markkinointiviestinnän tutkintoa.

Ehkä parasta on kuitenkin se,  kun löydän samanhenkisen ”heimolaisen” ja sananmukainen innostuksen palo syttyy liekkeihin ja palan halusta päästä tekemään uutta! Tunnistatko tunteen?

Minä olen kokenut palavaa intoa seuratessani kolmen hyvin eri-ikäisen ja erilaisen naisen tekoja, tutkimuksia ja ajatuksia. 2000-luvun alussa löysin matkailututkijajoukosta  Irena Ateljevicin tuotantoa ja sain vaikutteita hänen tavastaan yhdistää inhimillinen kohtaaminen, tutkimus ja yhdessä tekeminen. Innostukseni oli huipussaan, kun gradua tehdessä löysin silloisen Joensuun yliopiston järjestämän konferenssin ohjelman ja Irena Ateljevicin nimen esitysten listalla. Transmoderni tutkimus ei ole jostain syystä Suomessa saanut kannattajia, mutta minua se kiinnostaa kovasti ja gradussani sillä on merkitystä.

Irena Ateljevic on sanonut Suomessa v. 2006 järjestetyn Transmodernin matkailun konferenssin olleen merkki siitä, että matkailututkimuksen maailmassa on samalla tavalla, universaalisti ajattelevien ihmisten joukko. Oli tullut aika, jolloin oli mahdollista puhua siitä, mitä aidosti tunnetaan ja mitä intuitiivisesti tiedetään

Anna Pollockia olen seurannut vuosia sosiaalisessa mediassa. Hän on lanseerannut tiedostovan matkailun määritelmän vastuullisuuden jatkona ja nyt hän johdattaa meitä positiivisen matkailun äärelle ajatuksella, että voisimme keskittyä entistä vahvemmin matkailun hyviin vaikutuksiin sen sijaan, että jäämme kiinni matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen tai poistamiseen. Anna Pollock kuvaa tekemistään seuraavasti:

Based on an extensive career as a researcher, strategist and change catalyst serving the international tourism and hospitality sector, I’m passionate about its capacity  to generate well-being, wealth and welfare for people and places provided that it is managed properly i.e. with respect for the interdependence and connectedness of all life and in harmony with the laws of nature.

.

Greta Thunbergin tuntevat varmaankin kaikki. Vuonna 2003 syntynyt ruotsalainen ilmastoaktivisti on antanut kasvot niille nuorille, joille me olemme jättämässä maapalloa perinnöksi. Greta on sankari, joka on näyttänyt toteen, että yksittäisen ihmisenkin teoilla on merkitystä. Minulle Greta edustaa mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa.

Uudet arvot ohjaavat toimintaa – vai ohjaavatko?

Muutama viikko sitten keskustelin vastuullisuudesta itseäni nuoremman yhteistyökumppanin kanssa. Esitin ajatuksiani arvoista, arvopohjaisesta kuluttajakäyttäytymisestä, arvojen merkityksestä asiakassegmentoinnissa ja yrityksen arvojohtamisesta. Keskustelukumppanini sanoi, ettei ole tiennyt yhdenkään työnantajansa arvoja eikä niillä ole ollut hänelle merkitystä.

Olin aidosti hämmästynyt ja olen monta kertaa tapaamisen jälkeen miettinyt asiaa uudestaan. Se, että olimme eri mieltä ei haittaa, päinvastoin – pidän siitä, että ajatuksiani haastetaan. Kysynkin aidosti kiinnostuneena, että jos arvot eivät ohjaa yrityksen liiketoimintaa, niin mistä yritys löytää eteenpäin vievän merkityksen  ja mikä on yritystoimintaa ohjaava taustatekijä? Haluaisitko kommentoida – uskon, että tästä saadaan mielenkiintoista keskustelua.

Luovasti, innostaen, vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Perustin Mood of Finland -yrityksen loppuvuonna 2017. Arvot ohjasivat liiketoimintasuunnitelman tekoa kun kirjasin ylös konkreettisesti mitä palveluita yritys tuottaa, kenelle palveluita tuotetaan, miten palvelut hinnoitellaan, miten markkinoidaan ja myydään. Mood of Finlandin arvot ovat Luovasti, Innostaen ja Vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Muutaman kerran olen jättäytynyt pois yhteistyöstä ja muutaman kerran jättänyt tekemättä tarjousta erilaisen arvomaailman vuoksi. Onnekseni olen saanut todellisia onnenpotkuja ja päässyt tekemään juuri sitä, mitä haluankin: esimerkkeinä Visit Finlandin vastuullisuus-manuaalit, Sustainable Travel Finland – valmennukset ja Matkailudiilin palvelukokeilu.

Minulle arvojohtaminen on luontainen tapa tehdä valintoja, mutta mielenkiinnolla seurailen nyt mitä muita vaihtoehtoja käytetään.

Mitä vastuullisuus yritystoiminnassa tarkoittaa?

Työ-ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan ”vastuullisella yrittäjyydellä tarkoitetaan ympäristö-, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasapainoista kehittämistä ja johtamista yrityksissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa”.

Yritys toimii siis ekologisesti, taloudellisesti ja sosiokulttuurisesti kestävällä tavalla. Yritystoiminnan tulee olla taloudellisesti kannattavaa ja tuottaa ympäröivälle luonnolle ja yhteiskunnalle enemmän hyötyjä kuin haittoja. Jos haluat lukea, mitä nämä kolme eri osa-aluetta matkailualan yritystoiminnassa tarkoittavat, lue lisää aiheesta täältä: Mitä se vastuullinen matkailu on?

Kestävän kehityksen johdannaisena vastuullisen matkailun määritelmässä korostuu paikallisuus; paikallisen kulttuurin ja paikallisten ihmisten kunnioittaminen.

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators, hoteliers, governments, local people and tourists take responsibility, take action to make tourism more sustainable (Cape Town Declaration 2002).

Transmoderni yrittäjyys – vastuullista ja arvopohjaista kumppanuusyrittämistä

Minulle luontaista on yhdistää tutkimusta, tietoa ja käytäntöä. Innostun löytäessäni uusia mahdollisuuksia tuottaa luovia ratkaisuja ongelmiin ja opin mielelläni sekä akateemisissa verkostoissa että toiminnan tasolla toimimalla. Gradua tehdessä löysin kulttuurisen evoluution teorian yhteiskunnassamme ja sain siitä mielekkään viitekehyksen tutkimukselleni.

Teorian mukaan yhteiskunnassamme on nyt neljää eri arvopohjaista kulttuuria, joihin meistä jokainen kuuluu. Suurin osa meistä on useamman arvokulttuurin yhdistelmä ja voimme eri tilanteissa toimia eri arvojen ohjaamina ( esim. lomalla, työssä, kotona, ystävien kanssa). Kohtaamamme yhteistyökumppanit ja asiakkaat edustavat jotakin arvokulttuuria.

Neljä osakulttuuria ovat Traditionaali, Moderni, Postmoderni ja Transmoderni. Olen tiettävästi ainoa matkailuasiantuntija, joka käyttää tätä segmentointimallia Suomessa ja vastuullisuus-valmennuksissani esitän eri kulttuurien kirjon hassujen hattujen avulla. Tämä on se hetki,  jolla haluan jättää valmennuksiini osallistuville muistijäljen kohtaamisestamme. Tänä vuonna kuvaan on tullut viidentenä alakulttuurina  vihreiden lasien kautta valintoja tekevä tyyppi! Jos haluat tietää lisää, tule mukaan valmennuspäivään ja/tai lue lisää aiheesta vuonna 2013 valmistuneesta gradustani täältä: Matkailun keltainen kirja 

Yritystoiminnassani arvot ohjaavat toimintaa ja teen valintoja arvot mielessäni. Parhaalta tuntuu yhdessä tekeminen muiden kanssa ja olen todella kiitollinen, että vuosien aikana muodostunut verkostoni sekä matkailu- että koulutusalalta on nyt tukena ja yhdistämme osaamistamme yhteisiin projekteihin.

Hienoimmalta tuntuu löytää tarjouspyyntö, johon on mahdollista koota monen osaajan tiimi ja oppia samalla yhdessä uutta. Näin myös tuotamme toinen toisemme yrityksille liikevaihtoa ja hyvinvointi jakaantuu tasaisemmin usealle mikroyritykselle.

Isoille toimijoille, oppilaitoksille ja viranomaisille tarjoamme mahdollisuuden toimia yhteiskuntavastuullisesti: reilua on tarjota mahdollisuuksia ja yhteistyökumppanuuksia mikroyrittäjille ja aidosti osoittaa kiinnostusta tukea yrittäjyyttä Suomessa. Visit Finland, Perho Liiketalousopisto, Business College Helsinki ja Kainuun ammattiopisto ovat ihailtavan reiluja tässä suhteessa – kiitos yhteistyömahdollisuuksista!

Kumppanuusyrittäjämallilla teen yhdessä mm. espanjalaisen Iworu/ Geoface -yrityksen kanssa sekä Suomessa mm. Nordic Marketingin, Toolbox-Travelin ja  Matkailun Nice Groupin kanssa

Mennyt aika, tämä hetki ja tuleva mahdollisuus

Kirjoitin yllä, että Greta Thunberg edustaa minulle mennyttä, tätä aikaa ja tulevaa. Greta saa minut muistamaan ajan,  jolloin alakouluikäisenä kirjoitin huolestuneen vetoomuksen lähimetsän puiden säilyttämisen puolesta. Muistan ajan, kun ilmastonmuutos oli kiivaiden keskustelujen aiheena 1980-luvun kotipöydän äärellä haastaessani isääni uuden edessä ”ymmärtämään edes jostain jotain” – ja näytti isä ymmärtäneen; lapsuudenkotiini asennettiin maalämpö 1980-luvun alussa!

Tätä aikaa Greta edustaa osoittamalla, että yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä. Tulevaisuus on läsnä, kun nuori aktivisti muistuttaa meidän jokaisen vastuusta jättää tämä maapallo perintönä tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen olemme saaneet hoitaaksemme. Kaikelle on aikansa eikä mikään tunnut turhalta.

Kiitos, että seuraat blogiani. Kiitos kommenteistasi!
Muistathan, että transmodernin ajan henkeen,
kanssani saa olla samaa mieltä ja ihan yhtä hyvin myös eri mieltä.
Anu