Lemmenjoelta Pyhä-Luostolle – Lapin kauneus ja voima matkakumppanina

Upeiden päivien viimeiset hetket – tanssi tunturin juurella

Kun olin saapunut tämän matkan viimeiseltä päivävaellukselta takaisin lähtöpaikkaan Luoston kyläkeskukseen ja aloittanut henkisen valmistautumisen kotiinpaluuseen, puhelimeen tuli viesti  matkakumppaniltani, pojaltani, jonka kanssa olimme retkeilleet viimeisen päivän eri reittejä Luoston maastossa:  hän sähkö-fatbikella ja minä patikoiden.

Viestissä oli koordinaatit ja vahva suositus tulla paikalle. Astuin paikalliseen ravintolaan ja saman tien tuli kutsu tanssiin. Poikani oli pistänyt pystyyn paikallisten kanssa sunnuntai-iltapäivän kitara-jamit eikä siinä auttanut muu kuin pyörähdellä hetki polviin asti kuraisissa vaellushousuissa ja kankeissa vaelluskengissä tuntemattoman metstästäjän viemänä. Hauskat kohtaamiset ja spontaani yhdessä tekeminen ovat  luonnossa kulkemisen lisäksi reissujen parasta antia. Oli niin ihana nähdä, Onni!

Bleasure -matka glamping -sisällöin

Siitä lähtien, kun perustin yritykseni ( Mood of Finland Oy)  ja aloitin ammatillisen urani uuden vaiheen kokoaikaisena yrittäjänä vuonna 2018, ovat matkani olleet lähes poikkeuksetta työmatkoja (business), joissa on hetkittäin vapaa-ajan (leisure) viitteitä.

Ei ole tarpeen erottaa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, koska olen matkoillani oppimassa uutta ja tutustumassa mahdollisuuksiin, joita matkakohteet tarjoavat. Kehitän alatoiminimien Mood of Nature ja Rakkauden Metsä – tarjontaa ja etsin samanhenkisiä yhteistyökumppaneita.

Kotimaan kohteiden tuntemus on usein myös kriteeri tarjouspyynnöissä ja pärjätäkseni kovassa kilpailussa, tutustun mielelläni monipuolisesti Suomen ja lähialueiden matkakohteisiin.

Tämän matkan ensimmäinen kohde oli Hotelli Korpikartano Inarin Menesjärven rannalla. Hotellissa panostetaan nyt vastuullisuusosaamiseen ja koko vakituinen henkilökunta sitoutettiin mukaan yhteisiin tavoitteeisiin ja tekemiseen kahden kerran tapaamisella; ensin johdatus aiheeseen verkossa ja sitten yhdessä tekemistä paikan päällä.

Nyt työ jatkuu ja seuraan mielenkiinnolla tulevia askelia. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja aktiviisiesta osallistumisesta! Iltasauna ja uinti pimenevässä illassa Menesjärven raikkaassa vedessä olivat juuri sitä, mitä kaipasin pitkän matkapäivän iltana 🙂

Yhä useammin valitsen luontomatkoillakin yöpymispaikaksi maksullisen majoitusyrityksen ja istun mielelläni ammattilaisen valmistaman illallisen ääreen, vaihdan päivän kokemukset rennosti ilman huolta illallisen jälkeisestä siivouksesta ja suon sen ilon mielelläni myös muulle matkaseurueelle. Opastetut vaellusretket ovat myös rentouttava vaihtoehto yksin patikoinnille.

Yhdistän siis perinteiseen luontoretkeilyyn pienen annoksen ”luksusta” ja nautin siitä hyvällä omallatunnolla (glamping). Haluan kannattaa matkailuyrityksiä ja kannustan muita tekemään samoin. Pyhä-Luostolla majoittauduimme Lapland Hotel Luostotunturin viihtyisässä mökissä, jonka majoitushintaan sisältyi aamiainen ja loppusiivous. Bonuksena saimme ihailla upeita revontulia!

Vastuullisia valintoja

Sen lisäksi, että kannatan paikallisia matkailualan yrityksiä ja noudatan luonnossa liikkumisen ohjeita, teen kotimaan matkat maata pitkin, useimmiten junalla niin lähelle kohdetta kuin mahdollista ja siitä sitten bussilla kohteeseen. Terveysturvallisuus toteutuu erinomaisesti omassa junan makuuhytissä matkatessa.

Jos matkaan moneen paikkaan tiukalla aikataululla ja julkisilla huonosti saavutettavin reitein otan oman auton mukaan junaan tai vuokraan auton. Omaan autoon tankkaan MyNeste – biodieseliä.

Tällä 4 päivän matkalla (paikan päällä to-su) kuljimme menopaluumatkat autojunalla Rovaniemelle, josta ajoimme Inariin ja sieltä edelleen Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Sopivan reitin ja kulkuneuvon valinnassa auttaa Perille.fi – sovellus, jossa voit vertailla hintojen lisäksi myös päästöjä!

Lemmenjoen Kansallispuisto

Hotelli Korpikartanosta on vain parinkymmenen minuutin ajomatka Njurkulahteen, josta Lemmenjoen kansallispuiston reitit lähtevät.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli kulkea Lemmenjoen Kultareitti, mutta venekuljetusta ei alueen yrittäjät voineeet enää syyskuun lopussa varmuudella luvata, joten nyt varaamamme aikataulu oli aavistuksen liian tiukka koko reitin jalan kulkemiselle (Njurkulahti – Kultahamina – Morgamoja – Ravadasjärvi -Njurkulahti).

Valitsimme siis päivävaellusreitiksi Joenkielisen kierroksen (18km). Reitti on todella kaunis ja maisemat monipuoliset. Toki sään suosiessa muutaman kerran surkuttelimme ääneen sitä, ettei yliyön retki toteutunut; useampi päivä ja yö maastossa kun mahdollistavat erityisen vahvan yhteyden saamisen ympäröivään luontoon. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa; toisella kertaa, kun aikataulu on joustavampi, voidaan tehdä toisin.

Tällä reitillä pääsimme retkitunnelmiin kokkaamalla lounaan Joenkielisen (536m) huiputuksen jälkeen. Huipulla oli melkoinen tuuli, mutta tämä kaunis tunturilammen ympäristö oli täydellinen lounaspaikka.

Reitin päätyttyä lohduttauduin myös sillä, että jos olisimme päätyneet kulkemaan pidemmän reitin, emme olisi myöskään käyttäneet samalla tavalla alueen palveluita, joten kolikolla on aina kaksi puolta.

Päivävaelluksen jälkeen siirryimme Pyhä-Luoston kansallispuistoon yhden pysähdyksen taktiikalla; kävimme syömässä paikallisin aineksin valmistetut poro- ja lohi -pizzat Saariselän Pirkon Pirtissä, jossa olemme syöneet myös varsinaisia gourmet-illallisia alueella reissatessa. Luostolla illastimme  lauantaina Vaisko-ravintolassa ja söimme myöhäisen sunnuntailounaan ravintola Punaketussa – hyviä kokemuksia molemmat. Alla Pirkon Pirtin jälkiruoka revontuli-kastikkeella.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Pyhä

Aloitimme Pyhätuntunturiin tutustumisen sääolosuhteet huomioiden melko haastavalla Noitatunturin päivävaellusreitillä (16km).

Luontokeskus Naavassa kerrottiin hyvin reitin haasteet ja osasimme suhtautua kulkemiseen riittävällä varovaisuudella.

Haastavaksi reitin teki sade ja veden liukastamat juurakot ja kivet sekä melko vaikeakulkuinen rakka Noitatunturille kavuttaessa.

Sade kulki seuranamme ja lounastaukoa pidettiin ison kuusen alla.

Sumu peitti alleen näkymät tunturin huipulta (540m), mutta tunnelma oli voimakas, niin kuin Lapissa usein on. Noitatunturi on vanha saamelaisten palvontapaikka eli seita ja tätä taustaa pohdinkin sumuista tunturin rinnettä ylös kulkiessani.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Luosto

Viimeinen retkipäivä alkoi sumuisissa tunnelmissa Luostolla, mutta upea auringonpaiste tuli toisinaan valaisemaan ruskan värittämää maisemaa.

Minä kävelin Ukko-Luoston huipun (514m) ja Luoston vaellusluontopolun variaatiota, yhteensä 18km monipuolisissa maastoissa, jossa oli ihana pysähdellä ihailemaan kaunista ruskaa, kuukkeleiden lentonäytöksiä, syödä eväitä nuotiopaikalla ja kavuta toisinaan melko haastaviakin reittejä kohti tunturin huippua.

Yllä oleva kuva herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Se on polku Luoston  Ukko-Tunturille  hieman pidemmän reitin kautta kuljettaessa. Maa on kulunut, polku leventynyt ja huoli luonnon kestävyydestä on aiheellinen. Mutta ei hätää, sekä Luostolla että Pyhätunturilla on todella hienosti lähdetty ratkaisemaan kulkijoiden luonnolle aiheuttamia haittoja: suosituimmat lyhyet reitit on päällysetty soralla ja monissa paikoin voi kulkea rakennettuja portaita pitkin.

Ukko-Luostolle johtavat portaat olivat jo käytössä ja Pyhällä Isokurun Uhriharjun portaat valmistuivat heti käyntimme jälkeen. Nyt emme Isokurulla käyneet ja Pyhä-Luosto retkeilyreitti (30km/ suunta) ja moni muu reitti jäivät kulkematta,  joten monta syytä on palata takaisin tällekin alueelle.

Muistetaan kulkea näitä merkittyjä ja rakennettujakin reittejä pitkin sen sijaan, että pidämme oikeutenamme jättää jälkemme omia polkuja kulkien. Muista lukea ajankohtaiset tiedot retkialueelta  ja kertaa tarvittaessa  luonnossa liikumisen oikeudet ja velvoitteet osoitteessa Luontoon.fi .

Hyviä retkiä & onnellisia kokemuksia

Luonto on voimaannuttava ja rauhoittava paikka – missä ikinä kuljemmekaan. Lapin luonnossa on omanlaisensa vahva voima ja karuus, jota emme eteläisessä Suomessa koe. En silti osaa tai halua arvottaa luontoa, vaan kohdata luonnon luontona ja sen ominaispiirteet eri alueilla sellaisina kuin ne eteen tulevat. Luonto ei ole koskaan pettänyt.

Poroja kohtasimme sekä luonnossa että tien päällä, joten muistathan ajella varovasti ja huomioida luontomme ihmeet myös urbaanissa ympäristössä.

Hyviä matkoja, kauniita kokemuksia! Liikutaan luontoa ja toisiamme arvostaen ja kunnioittaen, eri vuodenajoista nauttien ja jälkiä jättämättä!

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä kirjoituksessa mainittujen yritysten kanssa. Hotelli Korpikartanon vastuullisen liiketoiminnan valmennuksen olen tehnyt toimeksiantona.

Kiitos, että seuraat blogiani.

Anu
http://www.moodofffinland.fi
IG @mood_of_finland

 

Elämä yllätää meidät joskus isommin kuin haluaisimmekaan. Onnin tapaaminen jäi viimeiseksi. Onni menehtyi muutama viikko matkamme jälkeen ikävällä ja kaikin tavoin traagisella tavalla maastopyöräretkensä aikana, metsästäjän vahingonlaukaukseen. Me osallistuimme Nuuksion kansallispuistossa järjestettyyn muistotilaisuuteen ja istutimme Onnin muistoksi puun Lopen Rakkauden Metsään. 

Rakkauden Metsä

Rakkauden lukot? So last season

Maailman metsäpäivä ja oivallus! Suomessa on käyty alkuvuonna 2016  yhteiskunnallista keskustelua metsien suojelusta ja metsähallituslaista. Metsien monimuotoisuuden suojeleminen on päivän puheenaiheena. Metsien ja luonnon terveysvaikutukset on tunnustettu saatujen tutkimusten perusteella ja luonto on Suomen tärkein matkailullinen vetovoimatekijä.

21.03.2016 oli Maailman metsäpäivä ja seurasin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Minä sain päivän aikana idean, jonka haluan viedä käytäntöön. Olen jo viestinyt ideasta Visit Finlandin Matkailujohtajalle Paavo Virkkuselle ja Media- ja yhteiskuntasuhteiden johtajalle Jari Ahjoharjulle. Odotan vahvistusta tapaamisesta, jossa keskustelemme Joulupukista ja ilmastonmuutoksesta ja toivottavasti myös uudesta ideasta.

Aion olla lähipäivinä yhteydessä Ville Niinistöön ja Anni Sinnemäkeen. Listalla on myös Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius. Kerroin ideasta  Reilun matkailun yhdistyksen vuosikokouksessa ja Vanajalinna Groupin toimitusjohtaja Pekka Vihmakin sai viestini.

Idea on kiinnostanut kaikkia, joille olen siitä kertonut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut EI. Vahvan KYLLÄ sanoi Haltia luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi, joka on lanseerannut ajatuksen Helsingin brändäämisestä maailman Luontopääkaupunkina.

Jos ei olla nopeita, voi olla, että ruotsalaiset vievät hyvän idean!

Rakkauden metsä – tätä päivää!

Ehdotan, että Suomeen perustetaan Rakkauden metsä tai metsiä. Ne ovat vaihtoehto rakkauden lukoille ja silloille. Tiedättehän tavan, jossa rakastavaiset käyvät sulkemassa lukon sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen veteen todistaakseen ikuista rakkauttaan. Kuuluisimmat sillat ovat Pariisissa, Venetsiassa ja New Yorkissa eikä ongelmilta ole vältytty  eikä tapa ole ihan varauksetta ympäristölle hyväksi, eikä ruostuvat lukot esteettisesti kauniita.

Ehdotankin siis, että Helsingin lähistöltä, vaikkapa Keskuspuistosta, varataan metsäalue, johon rakastavaiset voivat istuttaa oman puun ikuisen rakkauden symboliksi. Tai ehkä pari voisi saada nimikkopuun jo olemassa olevasta metsästä.

Voisiko joku hotelli profiloitua rakkauden metsän hotelliksi ja tarjota koko paketin kansainvälisille vieraille?

Jatkona tarjotaan mahdollisuutta ostaa palvelu, jossa hoitaja tai kummi lähettää kuvia puusta esim. vuoden välein. Suunnittelussa tarvitaan ammattilaisia jotta metsän istutus hoidetaan vastuullisesti ja harkiten, luonnon ehdoilla ja ympäristöä kunnioittaen.

”Repeaterit”!

Todennäköistä on, että pari käy katsomassa puutaan ainakin tärkeinä suhteensa vuosipäivinä ja haluavat ehkä tuoda jälkikasvunsakin puun luokse kylään. Voihan käydä niinkin, että joku haluaa kaataa puunsa rakkauden loppuessa, joten pelisäännöistä pitää sopia. Rakkauden metsästä tulisi varmasti vetovoimainen kohde ja me saisimme matkailulle tärkeitä ”repeatereita” Suomeen.

Minulla on kuvassa näkyvä oma kuusi. Se ei ole kovin vahva, mutta minulle  rakas ja tärkeä. Se symboloi minulle aikaa, jolloin siirryin lapsuudesta nuoren naisen polulle, sain sen rippilahjaksi ja se istutettiin lapsuuden kodin pihalle.

Olemme saaneet kiitettävästi huomiota kotimaisessa mediassa. Radio Suomen toimittaja Tiina von Martens teki aiheesta kivan radio- ja nettijutun kesällä 2016, Olli Ihamäki teki haastattelun syyskuussa 2016 Metsäradioon ja Helsingin kaupungihallituksen päätöksen jälkeen syyskuussa 2017 iloittiin Yle Helsingin kanavilla Sannika Michelssonin kanssa. Helsingin Sanomat, Metro-lehti ja paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta kiitettävän usein. Mainostoimisto suunnitteli ja lahjoitti yllä näkyvän logon Rakkaduen Metsän käyttöön.

Rakkaudenmetsä on totta!

Päivitys 26.6.2020:

Ensimmäiset Rakkauden Puut on istutettu lunastamaani pieneen hehtaarin metsään Lopelle. Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsän avajaisia vietetään 28.8.2020, johon tarjoalla olleet puuntaimet olivat varattavissa kaupungin avaamilla sivuilla.

Sinä voit istuttaa rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa! Rakkauden Metsän idea on jalostunut ja yksinkertaistanut. Rakkauden puu on symboli rakkaudesta, sen voi situttaa mihin tahansa luonnonvaraiselle paikalle ja olla mukana tekemässä hyvää. Muistoksi ostetun todistuksen hinnasta lahjoitetaan 10€ Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun.

Lue lisää  tästä: Rakkauden Metsä

FB: Rakkauden Metsä – Love Forest Finland
IG. @rakkaudenmetsa

Elämänviisautta

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Muutama vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monnin-Hornungista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten!

Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin.”

Mummi ja Kalevalan opit

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummini. Ei siksi, että olisimme viettäneet hänen 100-vuotispäiviään, vaan siksi, että olisin voinut melkein kuvitella Hornungin ja Mummin keskustelleen keskenään silloin kun Mummi mietti mitä antaa minulle ylioppilaslahjaksi.

Hornung kun toteaa haastattelussa: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa ja Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa ja sisua.”

Mummi taisi ajatella samoin, sillä sain Mummilta  ylioppilaslahjaksi Kalevalan ja Mummin omatekemän Tuuterin kansallispuvun! Kesti monta vuotta, ennen kuin osasin oikeasti arvostaa lahjaa.

En laittanut pukua ylioppilasjuhliin, enkä vielä Mummin 70-vuotisjuhliinkaan, joita juhlin oranssi-mustissa hiuksissa ja Marimekon oranssikuvioisessa mekossa. Kotona oli  opetettu, että pukeutumisella kunnioitamme myös muita ihmisiä ja juhlissa etenkin juhlan järjestäjää ja äitini pukikin meidät lapsena kauniin tyylikkäästi aina juhliin lähdettäessä.

Viisautta oli sekin, että Mummi opetti ja jakoi tietoa, mutta jätti vastuun päätöksistä vastaanottajalle ja ymmärsi ajan tekevän tehtävänsä; radikaali oranssi-musta juhlapuku oli Mummin mielestä oikein hyvä. Mutta Mummin 85-vuotisjuhliin lähdin kansallispuvussa ja silloin Mummin silmistä paistoi onnellisuus. Syövän uuvuttaman Mummin me hyvästelimme seuraavan vuoden joulukuussa.

Mummi  100 vuotta – muistoissa mukana

23.05.2016 Mummi täyttäisi sata vuotta ja tämä päivä on meillä Mummille omistettu päivä. Niin kuin lehtikirjoituksen Juliette Monning Horningista, niin myös Mummista huokui harmoniaa ja elämänviisautta.

Mummi jakoi elämänviisautta meille lapsenlapsille ja opetti harmoniaa arjen pienissä asioissa. Oma äitini on jatkanut samaa tärkeää tehtävää omien lastenlastensa kanssa. Erityisesti harmonia näkyi Mummin tyylikkään huolitellussa olemuksessa; loppuun asti  saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Kippis ja Elämälle kiitos!

Mummi vietti 75-v syntymäpäiviään Mallorcalla, missä olin silloin töissä. Hän kirjoitti  viimeisen illan tunnelmasta kivan kuvauksen osoittaen näin pienten hetkien olevan merkityksellisiä: ”Mietin hetken mitä tekisin jääkaapissa olevalle kakkupalalle ja samppanjalle. Heittäisinkö pois? Lopulta otin ne mukaani, istuin parvekkeelle, söin kakkua ja ”ryyppäsin” samppanjaa päälle. Oli se hauska näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä, vahinko. Istuin siinä pitkään ja ihailin kaunista iltaa. Niin ihana loma. Kiitos!”

Mummin 85-vuotissyntymäpäivillä lauloimme kitaran säestyksellä Mummin toiveesta laulua ”Gracias a la vida – Elämälle kiitos” – molemmilla kielillä. Nuo kaksi sanaa pitävät sisällään kaikkein tärkeimmän – kyvyn nähdä elämän kauneuden ja olla siitä kiitollinen. Viimeisenä Mummin opetuksena opin luopumaan;  Mummi oli ensimmäinen todella läheinen ihminen, jonka jouduin hyvästelemään ja Mummi valmisti minua siihenkin.

Mummille kiitos!

Vasta reilu vuosi Mummin syntymän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Nuorena aikuisena  Mummi toimi Lottana ja jäi Suomen olympiavuonna 1952 leskeksi 36-vuotiaana yksin pyörittämään arkea  kahden lapsen ja miehensä yrityksen kanssa. Mummi myi vaarin yrityksen ja perusti oman.

Mummin kemikalio-kaupassa minä  opin asiakaspalvelun parhaat opit ja opin ottamaan vastuuta tehdystä työstä jo hyvin nuorena. Mummin  kanssa opin pesemään mattoja mäntysuovalla ja nauttimaan oopperasta.

Mummista ja sitten omasta isästä luopuminen on opettanut ymmärtämään yhdessä koettujen hetkien tärkeyden ja keskustelujen merkityksen. Ja sen, että rakkaat ihmiset eivät lopulta häviä elämästä kokonaan pois ikinä, vaan muistot oikeasti kantavat loppuun asti!

Kauneinta ja parasta arvostusta on ylläpitää rakkaiden ihmisten tarinoita ja siirtää niitä seuraaville sukupolville. Meillä muistellaan tänään Mummia. Kiitos, Mummi!

 

Annetaanko Suomi-brändäys ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomella on maabrändiraportti – mutta onko brändiä?

Maabrändivaltuuskunnan raportti julkaistiin vuonna 2010. Suomen maabrändiä ei ollut siihen asti kehittänyt eikä koordinoinut mikään yksittäinen taho, vaan Suomen imagoon ja Suomi-kuvan vaikuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli toteuttanut omilla tahoillaan lukuisa määrä eri toimijoita, kuten matkailu-, teknologia ja investointiala ja eri alojen yritykset, jokainen omista lähtökohdistaan.

Raportissa Suomen suurimmaksi vahvuudeksi nostettiin maan historiaan ja kulttuuriin pohjautuva ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin. Tähän vahvuuteen perustui maabrändin strateginen, vuoteen 2030 ulottuva tavoite, jonka mukaan Suomen odotetaan olevan maailmalla tunnettu ongelmien ratkaisijamaa.

 

Nyt on vuosi 2016 eikä Suomen maabrändistä puhu kukaan

Suomi-brändin lanseeraus herätti tunteita puoleen ja toiseen. Minä pysyttelin sisällössä ja asiassa. Luin raportin ja kerroin siitä opiskelijoille, käytin tutkimusaineistona gradussani ja ajattelin, että  jos iso työ tehtiin ja siihen käytettiin paljon rahaa, niin miksi emme käyttäisi sitä hyödyksi eri toimialojen viennin tukena.

Annoin mahdollisuuden ja nyt olen pettynyt.  Koitan kuumeisesti hakea tietoa siitä, miten Suomea maailmalle oikein brändätään. Jokainen toimiala ilmeisesti vähän omalla tavallaan? Ja matkailualakin hyvin pirstaleisesti – riippuen alueesta, sektorista ja välillä vähän yrityksestäkin

Suomi-brändiä ja raporttia ei löydy enää mistään, kukaan ei enää puhu Tehtävä Suomelle – tavoitteista. Maabrändi-nettisivua ei enää ole eikä Team Finlandin sivuilta löydy tietoa maabrändiraportista, sivulta ei edes saa hakutulosta sanalla maabrändi. Maabrändikohua kesti vuoden tai kaksi ja jäljelle on jäänyt hiljaisuus.

Matkailuelinkeinon tavoitteisiin hiljaisuuden laskeutuminen kohun jälkeen sopii; ”Hiljaisuus – Silence” –  oli brändiraportin Suomen matkailualalle antama tehtävä. Hiljaisuus on kyllä jäänyt elämään yhtenä Visit Finlandin markkinointiteemana ”Silence, please”. Mutta mikä on se slogan tai sanoma, millä me kaikki voimme markkinoida Suomea – toimialasta riippumatta?

 

Hiljaisuuden rinnalle kaivataan ääntä ja rohkeutta

Suomi on hyvä monessa, mutta ei niin kovin tunnettu. Suomi on listattu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi ja vähiten korruptoituneeksi maaksi, Suomessa on todettu olevan maailman vapain lehdistö, Suomi on Forbesin tilaston mukaan maailman yksi parhaista maista maailmassa liiketoiminnalle, suomalainen koulujärjestelmä on PISA-tutkimuksissa listattu maailman parhaimpiin ja suomalaiset äidit kuuluvat maailman parhaimmin voivien joukkoon. Suomalaisiin luotetaan ja suomalaiset osaavat ratkaista ongelmia.

Tapasin muutama päivä sitten eri alojen edelläkävijöitä; yrityksiä, joissa tehdään rohkeita päätöksiä ja isojakin investointeja,  uusia avauksia palvelu- ja teknologiapalveluiden vientiin ja siinä samalla hienoa Suomi-brändäystä. Luotettavat kumppanuudet, tuotteiden ja palveluiden turvallisuus, ”luova hulluus” ja rohkeus jäivät uusista tuttavuuksista ja heidän tekemisestään päällimmäisenä mieleen!

Osaamistarpeista tärkeimmäksi edelläkävijöiden tapaamisessa nostettiin myynti! Kansainvälisillä markkinoilla yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnin tukena maan tunnettuus ja brändi toimivat hyvin. Edelläkävijä- tapaamisessa tärkeimmiksi myyntiä tukeviksi argumenteiksi ja eduksi kilpailijoihin verrattuna nousivat turvallisuus, puhtaus (luonnontuotteet) ja luotettavuus.

Annetaanko Suomen brändääminen ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomalainen koomikko, toimittaja ja tuottaja Lotta Backlund päivitti tilansa ja latasi alla olevan kuvan Facebookissa 5.2.2016: ”Olen Bromman lentokentällä Tukholmassa enkä nyt halua tässä ruveta viisastelemaan ja ohjeistamaan ketään työssään mutta KOVASTI NÄYTTÄÄ HELSINGILTÄ TÄMÄ RUOTSIMAINOS”. Päivitys sai vuorokaudessa yli 6000 tykkääjää ja määrä nousee edelleen. Kommenttejakin on yli sata ja jakoja yli tuhat.

Kuva: Lotta Backlund

Tästä kuvasta ja keskustelusta mieleeni nousi ajatus siitä, että mitä jos antaisimmekin ruotsalaisten auttaa meitä Suomi-brändin rakentamisessa? Siis ihan oikeasti – ehkä ulkopuolelta tuleva ideointi ja vahvuuksien nostaminen toisivat vakuuttavuutta brändin lanseeraukseen globaalissa maailmassa. Ruotsalaiset osaavat brändätä, eikö totta?

Saisimme varmasti mediajulkisuutta maailmanlaajuisesti ja olisimme ehkä luomassa uudenlaista brändin rakentamisen kulttuuria – uudella ja avoimella tavalla. Tai voisihan brändityöryhmän samalla koota monista kansalaisuuksista. Niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet yhteistyötä suomalaisten kanssa ja pystyvät nostamaan esille Suomen vahvuuksia; matkailijat, yritysyhteistyökumppanit, Suomessa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomailla asuvat suomalaiset ja ehdottomasti myös ruotsalaiset – niin ja kyllä, myös suomalaisetkin saisivat olla mukana.

Mission impossible?

Nyt lopuksi jäljelle jää jälleen kysymys siitä, että onko maabrändi tarpeen olleenkaan? Ja jos on, niin voisiko brändiä rakentaa kaikille avoimessa foorumissa niin, että sitä olisi helppo tarvittaessa päivittää. Sopiiko sama brändi kaikille toimijoille, kaikilla toimialoilla?

Gradussani (Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä) tutkin muutama vuosi maabrändiraportin julkaisemisen jälkeen mm. sitä, miten brändi oli jalkautettu matkailualan asiakaspalvelijoille, miten hyvin brändi tunnettiin ja miten sitä sovellettiin työssä. Vastaus lyhyen kaavan mukaan on, että ei oltu jalkautettu, ei tunnettu eikä sovellettu tietoisesti työssä oikein ollenkaan.

Kun minä kysyn espanjalaisilta ystäviltä ja kollegoilta, että miten Suomi erottautuu muista maista ja kilpailijoista matkailullisesti, sanovat he useimmiten, että erottava tekijä on suomalaisuus – erilaiset ihmiset, positiivinen outous ja aitous. Ja kyllä usein mainitaan myös luonnon puhtaus, yhteys luontoon, sauna ja ”kaurismäkiläisyys”. Suomeen on kuulemma helppo tulla, koska täällä voi luottaa siihen, että kaikki sujuu ja ongelmatkin ratkaistaan.

Näissä tunnelmissa ja näihin aatoksiin on hyvä lopettaa. Ja jättää vastuu brändin tarpeen pohdinnasta lukijalle. Oikeasti ajatuksena oli kirjoittaa koulutusviennistä, mutta en päässyt sinne asti; se on sitten seuraavan kirjoituksen aihe.

Iloista laskiaissunnuntaita!
Meillä sataa vettä, mutta laskiaispullien syöntiähän se ei estä!