Put the helmet on – safemodern subculture is here

What comes after transmodern culture

I had a very good conversation with my son, grown up now, about cultural evolution and regenerative tourism. I told him I am eager to understand what are the values that guide human behavior and choices after or in addition to transmodern values. I also told that I see a logical connection between cultural evolution and regenerative thinking.

I explained what I mean by cultural evolution to my son by using the symbolic hats I use when talking about my thoughts to any audience; the traditional wearing a cap, the modern wearing an academic graduation cap, postmodern with a fancy wig and the transmodern wearing a green wilderness hat. As a bonus I have added a sub-profile of transmodern which I call an ”ultra-ecologist” with green glasses on. She/he makes choices based only on ecological values and e.g. refuses to fly.

You can read more about cultural evolution in Finnish: Master Thesis, Yellow book of Tourism..

Regeneration is a process of understanding

I also told my son that I have been a little stuck with the production of regenerative tourism education content. I want to learn and understand more and at the same time I feel like it´s not about offering a course or two, but it´s about inviting the interested ones to regenerate together, to change the mindset and to understand all what surrounds us in an holistic way.

It´s about unselfish love to nature and willingness to produce well-being for oneself, for others and for nature. I keep on saying that regeneration is a process and it takes time. It requires a deep understanding of how nature operates, heals, flourish and regenerate itself. Regeneration invites and forces us to slow down, to observe and to understand our role as part of the universe and the nature.

I am preparing material (in Finnish) and I will invite you soon to experience this process together, if you wish.

Safemodern – subculture of transmodern

My son went through idea of cultural evolution, the profiles and the values behind them. He also understood very easily that many of us are actually a mixture of several profiles based on values. Then he said in very firm and inspired way:

The fifth profile wears a helmet, maybe a mask, also. It could be called safemodern!

And he continued: The values behind the behavior rises from the need for a sense of security at all levels. We are (and we have been) forced to go back from the transmodern appreciation of communality to more individual thinking as we try to ensure the safety of ourselves and of our loved ones. We no longer act so globally because we feel security in the neighborhood is more important. This does not rule out the possibility that we are aware and interested in global situations.

Then he hurried to meet his friends, leaving his mother (me) in a state of excitement.

Safemodern cares about nature and is realistically optimistic

As in cultural evolution before, I hope the transformation will include the good we have embraced. I hope the safemodern persons emphasize the holistic nature of human, health care, science and life phenomena. Indeed, I hope that safemodern wants to be involved in regeneration.

It makes sense that safemodern will characterize by ecological thinking and planetary consciousness and understands that caring for nature is essential to avoid security-threatening eco-disasters, uncontrolled refugee flows and epidemics. Caring for nature is essential for food security. Safemodern, as well as transmodern persons are ready to pay to clean up the environment, stop pollution and stop the greenhouse effect.

Safemodern, bearing in mind the transmodern values, are in favor of optimism, but as a representative of its time and experience, safemodern may be less optimistic than its transmodern predecessor about peaceful solutions while talking about geopolitical crises and physical security and is more sympathetic to defense alliances and the financing of armed defense.

From cyber security to health security

In a digitalized world, cyber security is, of course, part of the basics of safemodern persons´ everyday life. Digital applications will be used more and more to help safemodern persons´ life in many ways. At the same time, misinformation and over-reliance on technology worries.

Health security is crucial. At all levels, the importance of foresight is emphasized and therefore the importance of science and management by knowledge is also maintained.

*)Health security defined by WHO: Global public health security is defined as the activities required, both proactive and reactive, to minimize the danger and impact of acute public health events that endanger people’s health across geographical regions and international boundaries.

From emotional security to closing words

I could go on for much longer, but I will end this post here: The ability to respond to weak signals and changes are key to a successful safemodern business. I believe that alongside digitalization, safemodern people also value emotional security, genuine encounters and deep feelings.

As an enabler of emotional security, tourism has a role to play by connecting people globally and encouraging people to accept diversity regardless of the religion neither the sexual or political orientation.

Thank you Daniel for the inspiring conversation!

Thank you, dear reader, for following my blog!

Please, note: Safemodern might be a subculture of transmodern culture and maybe we will call it as ”newmodern”, ”neomodern” or ”remodern”. This text is based on the conversation with my son, added by some thoughts of mine. I am interested in understanding human behavior through a change in values and became familiar with the subject for the first time when I completed my master’s degree in 2014 at the University of Lapland. There is no accepted academic background behind this theory and text, yet 🙂

With love,

Anu

Moving from responsibility to regenerative tourism?

From sustainable development to responsible action

When the warm sea breeze caressed my face in the early years of my tourism profession in the 1990s, I looked at the horizon and contemplated the next professional move, which I was that time deciding by myself.  It was a new situation as during the previous five years my employer had made the decisions for me. I was working as a tour guide abroad, working summer seasons in mainland Spain and Mallorca and winter seasons on Canary Islands and Caribbean.  

During those years, the experiences we exchanged with colleagues, were mainly on how many flights a year we had taken, where the best bars were found and where the nicest guide apartments were. Customers didn´t get many advices where to buy responsible souvenirs and how to support locals.  We didn´t  clarify the background of the products or services.

The 1987 Declaration on Sustainable Development of the World Commission on Environment and Development, chaired by Gro Harlem Brundtland, had not yet been implemented in the training or orientation program of foreign guides, but awareness began to knock and interest began to arouse. Globally sustainable tourism was defined.

 

I observed, wondered, and worried about the changes I noticed first in nature and then in the carrying capacity of the built environment (especially water outages, waste problems and run off waters).

Quite quickly, I questioned the way local people were left outside without appreciative involvement and a clear opportunity to benefit of tourism financially. I followed this unfair development first in the all-inclusive destinations in the Dominican Republic , then on my own trekking trip in Mexico, and finally in my working environment in Benidorm on the Spanish coast, where I  settled down at the end of my reflections.

I was not alone with my thoughts, although I received astonished comments from companies in both Spain and Finland when I spoke about the subject. Responsibility was thought to be a mere item of expenditure, a nonsense of “greenies” and contrary to profitable business.

The principles of responsible tourism were published in 2002 at the first International Conference on Responsible Tourism in Cape Town (Cape Town Declaration 2002):

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators; hoteliers, governments, local people and tourists  take action to make tourism more sustainable.

 I followed news from the conference and my mind was overwhelmed by the burning need to find out how responsibility differs from sustainable tourism. I found and offered answers in my bachelor’s thesis at the University of Lapland in 2010.

Subsequently, awareness increased further with the adoption of the Global Agenda for Sustainable Development Agenda2030 at the UN Summit in 2015. Agenda2030 combines previous UN Millennium Development Goals and the Sustainable Development Agenda based on the Rio Conference on Environment and Development. All UN member states are committed to the goals and derived from them the strategy and action plan – Finland with others.

Now we live in the 2020s  – what happens next?

Travel destinations are better places for locals to live and tourists to visit (at least should be). We have learned to make choices that cause the least possible harm to the environment and local communities. We understand where emissions come from and how the carbon footprint can be reduced. We avoid destinations where locals have risen to the barricades due to the side effects of overtourism. We support local small businesses. We do not buy unethically produced products and services and do not fly unnecessarily.

Just as in the early 2000s I wanted to understand responsibility, some years ago I wanted to learn more about new definitions of tourism.  

The answers did not come to me quite directly. I would have liked to find my way to Irene Ateljevic´s Academy of Hope, which was never founded, I was inspired by Rosa María Rodriguéz’s publications on transmodern tourism and made a business plan appropriately combining theories and experiences of the transformative and caring economy. I named my Master’s degree thesis ”The Yellow Book of Tourism” (2013) and in doing so I learned a lot. I founded Mood of Finland company based on what I had learnt in 2018.

Everything I write above was in the past tense. I wanted to see over the past and the present. I wanted to understand what was the next level we are now moving on. Anna Pollock led me to the edge of the new.

From Conscious to Regenerative Tourism

As we move from reducing harms to doing good in holistic way, we are on the verge of reform. Producing added value and giving the opportunity to do good.

I red Anna Pollock’s first definitions of regenerative tourism in early 2019, and the topic began to come up more often  with an emergency caused by the Covid19. Maybe the crisis was needed to a real stop to find a new direction.

This picture is a memory of Chile. I helped clean up a small artisan shop after the earthquake in 2010 in Valparaiso.

Regenerative tourism is believed to provide solutions for tourism recovery. The importance of co-operation is emphasized and cross-sectoral co-operation is encouraged. Anna Pollock offers e.g. these items in response to the question of what should be taken into consideration now:

• Changing our mindsets – the way we see, be and do tourism, community by community, host by host
• Exploring and expressing what it means to be fully human, fully alive and living in harmony with nature
• Coming together in communities to break down the barriers that isolate tourism from other sectors.
• Regenerative Tourism: moves us from “doing less harm” past “ doing more good” to becoming partners-servants of nature to help life thrive and evolve.

Please, read more about Anna Pollock´s excellent thoughts by following her in LinkedIn and visiting this page.: Conscious Travel

So, when facing tourism in regenerative way, we in addition to pay attention to the environment and people and minimizing harm, we are tempted to do more good and provide services that enable us to achieve a renewed outcome. Concrete actions for regenerative tourism may first be those in which we repair the damage already done or pay special attention to those who/what has received less attention.

Give back more than you take. 

The theory requires to be followed by concrete action. The first example comes from agriculture, where negative impact on biodiversity loss is identified. Regenerative agriculture refers for example to farming practices that aim to restore soil biodiversity, sequester more carbon and this way mitigates climate change and improve water circulation.

In tourism businesses, equality, non-discrimination and inclusion have received little attention. Regenerative tourism can mean diversifying work communities; according to Agenda2030 goal number eight, everyone should have  opportunity to work and experience being major in one´s own community.

Recruitment has traditionally sought the best possible input-return benefit, but now this equation can and should be viewed with new eyes, with new values. Recruitment is a message of values and an opportunity to influence the surrounding society.

As an example of a regenerative travel service, I raise my Mood of Finland company’s concept called Love Forest Finland, which is in the early stages of its life cycle.

The core of the concept is to offer guests the opportunity to plant a symbolic Tree of Love, show love to the person or object they want, buy a certificate printed on handmade paper and donate money to protect old forests. Guests are given the opportunity to do good on nature´s terms and by offering job for small business owners as well as craftsmen. Locals and guests are invited to plant trees together.

Leaving the place better than it was before our visit

As a definition of Regenerative tourism I have also seen this:

Leaving the place better than it was before you found it

 

 

The above objective could be applied as a human indicator when measuring the success of tourism by the happiness and well-being of the locals (for example in such places as Vanuatu). When also adding the value given to the environment  I find it beautiful way to understand tourism in holistic way. Local communities and nature have given us so much, now it´s our time to give back.

It is time to end this reflection and say goodbye to you. Finally, let me give you a few more thoughts to consider:

How do we, as entrepreneurs, ensure that locals are happier and the environment has benefited from the visit?

As service providers we are used to do our best to make our customers happy. Let´s keep on doing so, and in addition ensure that locals and the environment receive the attention they deserve. 

As tourists, we strive for well-being and happiness for ourselves when travelling. How could we do good and leave the place better after our visit?

 

 

Thank you for following by blog. 
I will appreciate any comments. 
With kind regards, 

Anu
Owner and Founder
Mood of Finland Oy
http://www.moodoffinland.com

Nature based Happiness

A French journalist challenged COVID-19 to understand Finnish happiness

As we were living the period of long awaited Christmas Holidays, there were not so many seizing the opportunity to host a French journalist coming to Finland at short notice – to discover the secret of happiness. I did not hesitate a moment when I was asked by Helsinki Marketing to take Corine (our guest)  for a forest walk and talk about nature and happiness.

There was an other reason that visiting Finland in December 2020 was not the easiest moment to come; crossing the borders was not self-evident as we lived in a time of strict travel restrictions because of COVID-19. Corine had taken the COVID-19 test twice with negative result and we agreed to wear masks indoors and keep safety distance outdoors.

I could have hosted the visit by my own, but it´s not the way I want to work. So I contacted other entrepreneurs to share this experience. Doing together makes me happy and it´s one of my company´s main values.

We were four entrepreneurs taking care of Corinne during her visit to Lake Tuusula. Risto Karjalainen (Adventuristo) and Jonna Granroth (Metsänautti) took care of the beautiful winter picnic by open fire during our forest walk. Our national artists as Jean Sibelius, Pekka Halonen, Eero Järnefelt and Eino Leino used to gather together to this same place (Sarvikallio) with their families to have picnic and to get inspired by nature.

Ulla-Maija (Ullis) Rouhiainen (Ullis Travel Studio)  guided us to the stories of the famous artist community of Lake Tuusula and later hosted Corinne´s  sauna experience in Helsinki.

Facts about happiness

Finland has ranked once again to be the number one in the UN´s Happiness report.  It takes into account factors such as healthy life expectancy, freedom to make life choices, gross domestic product (GDP), generosity, social support from friends, perceived corruption, as well as recent emotions of the respondents, both good and bad. (More info Forbes 26052020)

At the beginning of our meeting Corinne wanted to know if Finland’s success in the happiness survey surprised me. No, it didn´t – considering the factors measuring happiness.

I was thinking about happiness a lot three years ago when making the decision to establish my own company and taking an economical risk in my personal life. It was clear to me that establishing own company was about freedom to make life choices, possibility to live according to my values and about having a meaning in my professional life.

If I hadn´t dared to establish company in a country like Finland, I would have been quite a coward as we live in a very supporting society. I have had opportunities to study and got multiple skills – so I trust that if  I am willing to work and adapt to a basic standard of living, if necessary, I survive. Taking account the theme of  our meeting and the studies related to this article, it´s not, of course, only about surviving in life but also about finding the happiness and you can´t measure all in money.

The secret of Happiness

Yale University has launched very popular online course known around the world called PERMA -test. It promises to tell us what the secret of happiness is. The name of the test comes from words Positive emotions, Engagement, Relationships, Meaning and Achievement.

I red an article about PERMA -test some days before meeting Corinne. The article not only confirmed my thoughts of happiness but also taught something new. Which I totally agree is that gratitude and the importance of not comparing ourselves to others is some of the basic factors. Based on my experience it works; I have been practicing gratitude by writing gratitude diary and changing my inner talk to myself for some years now and I feel more happy.

Kindness was mentioned as an important indicator which unites happy people. It´s easy to agree that being kind and helping others in unselfish way make us feel profoundly happy. I think that gratitude and kindness are related also to equality and non-discrimination.

Capability to concentrate is related to engagement and achievement. As it was said in the article, we can improve our own ability to concentrate: all you have to do is meditate. Good news for many is that you don’t have to do any formal meditation practice according to complex rules; you can just stare out the window or focus on your breathing.  (HS 25.12.2020 Hyvän mielen…)

Nature brings Happiness

With the journalist we had some silent moments and breathing exercises in forest as a prove of simple, nature based meditation. We also talked about relationships, the importance of human contact and the lack of it in these days.

Picture: Katja Tähjä

We really can´t replace human touch of anything but I invited Corinne to hug and even kiss the trees as it´s totally safe even during COVID-19 and also our way to calm down and get good feeling. Well-being effects of nature, such as lowering blood pressure, have been proved by  researches worldwide.

Many of my foreign friends had said that what makes us different in Finland from our neighbors is our way to connect with nature. It´s something primitive and beautiful where respect and willingness to keep on sustaining our traditions connects with the wisdom that is passed from one generation to another.

Nature indeed makes me happy, in all seasons and wherever I am. My nature is diverse and it´s open to anybody who respects its uniqueness and power which is stronger than us.

I want to thank for this opportunity to work together with wonderful professionals in my last working day in 2020.

Thank you Corine for you inspiring visit in Finland! Hope to see you here again!
It was a beautiful experience to stop and reflect on what happiness really is.

Today I am happy to celebrate the third anniversary of my company Mood of Finland Oy
My decision three years ago to follow my dreams and taking the risk has been worth of it.
I feel very grateful!

Thank you for following by blog.
Wishing you happiness and all the best for 2021!
With love,
Anu

ps. The journalist mentioned in my blog has published a professional article about  Happiness Le Monde – La vie Magazine in French. She was hosted by Helsinki Marketing (Sara Jäntti)

And finally, I invite you to watch the video of some ”haiku” poems I have been writing last year (in Finnish). They are a mixture of nature, love and a hint of melancholy.

Rakkauden Metsä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa

Rakkauden Metsä – matalan kynnyksen kokeilujen tulos

Rakkauden Metsän tarina alkoi maaliskuussa 2016. Idea on jalostunut, jäänyt välillä kokonaan uinumaan mahdottomalta tuntuneen toteutuksen vuoksi ja taas noussut kohti uusia kokeiluja.  Voit lukea tarinan alkuvaiheista täältä: Rakkauden Metsä 

Rakkauden Metsä – konsepti rakentuu uudistavan palvelutarjonnan ajatukseen;  pyritään haittojen vähentämisen ohella ja sijaan etsiä keinoja, joilla voimme tehdä enemmän hyvää, tuottaa positiivisia vaikutuksia ja korjata jo aiheuttamiamme vaurioita ympäröivään luontoon ja paikallisyhteisöihin ja kulttuuriin. Lue lisää aiheesta täältä: Uudistava matkailu

Rakkauden Metsä – konseptin idea on yksinkertaistunut vuosien varrella. Lopullinen idea on seuraava:

1. Symbolisen rakkauden puun voi istuttaa haluamalleen kohteelle tai ihmiselle (puolisolleen, lapsilleen, lapsenlapsille, isovanhemmille, työyhteisölle, jo menetetylle läheiselle yms).
2. Puun voi istuttaa mihin tahansa luvanvaraiselle paikalle, vaikka omaan puutarhaan tai omistamaansa metsään.
3. Puun istutuksesta ostetaan todistus, johon kirjataan puun tiedot ja Rakkauden puun tarina.
4. Jokaisesta maksetusta todistuksesta lahjoitetaan 10 euroa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun. Hiilinielujen lisäämisen ohella on tärkeää tukea toimia, joilla varmistamme luonnon monimuotoisuuden säilymisen.
5. Vaihtoehtona tarjoamme vanhan ”kummipuun” suojelemista

Leuto syksy mahdollisti puiden istutuksen vielä lokakuussa. 25.10.2020 Lopen Rakkauden Metsään istutettiin puu menehtyneen ystävän muistolle. Jokaisella Rakkauden puulla on tarina ja merkitys.

Rakkauden Metsä Loppi

Rakkauden Metsä on yritykseni Mood of Finlandin alatoiminimi ja rekisteröity tuotemerkki. Olen avannut Rakkauden Metsä – nettisivut ja verkkokaupan suomeksi ja englanniksi. Markkinointimateriaalia ja todistuksia löytyy myös ruotsiksi, saksaksi ja espanjaksi. Rakkauden Metsä on globaali mahdollisuus tehdä hyvää ilman rajoja.

Yksi Rakkauden Metsän haaste on löytää paikkoja, joihin puita saa istutta. Etsimme ja neuvottelemme kaiken aikaa istutuspaikoista, koska haluamme varmistaa yhdenvertaisen  vaikuttamisen mahdollisuuden niillekin, joilla ei ole omaa paikkaa puulle. Yhteiseen paikkaan puun isuttaminen lisää myös yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhtenä ratkaisuna istutuspaikkaongelmaan lunastin aikoinaan isoisovanhemmilleni kuuluneen pienen metsäpalan Lopelta. Tulen tarjoamaan sinne ja muillekin alueille pienia metsäretkiä joiden aikana istutetaan Rakkauden puita. Ensimmäiset Rakkauden puut isutettiin kauniin aurinkoisena, lähes helteisenä päivänä kesäkuussa 2020 ostamaani metsään: Rakkauden Metsä Loppi 

Rakkauden Metsä Vuosaari

Idean alkutaipaleella hanketta lähti tukemaan Helsingin kaupunginvaluutettu Leo Stranius, jonka aloitteesta Helsingin Vuosaareen avattiin Rakkauden Metsä 28.8.2020. Vuosaaren Rakkauden Metsä on projekti, jonka toteutuksesta on vastannut Helsingin kaupunki.

Leo Stranius teki aloitteen Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsästä. Avajaisissa puheen piti myös Anni Sinnemäki

Kaupunkilaiset saivat varata  puuntaimen etukäteen ja kaikki 280 puuta istutettiin niille varatulle paikalle yhden tapahtumapäivän aikana. Voit lukea lisää tästä: Rakkauden Metsä Vuosaari 

Rakkaudesta metsiin ja luontoon

Rakkauden puun istutus on kaunis hetki. Sen kaikki puun istuttaneet ovat yksimielisesti todenneet. Nimikkopuu, jota voi käydä tervehtimässä vahvistaa yhteyttä luontoon entisestään. Rakkauden puu on kaunis symboli ja tapa kertoa välittämisestä ja rakkaudesta. Rakkauden puun tarina täydentyy ja kulkee mukana muistoissa.

Sinä voit istuttaa Rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa!

Lue lisää  ja osallistu tästä: Rakkauden Metsä

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,

Anu

Do I really need to pay for this?

While you are on vacation, we are at work.

I would be extremely happy if all the travelers read this blog article. It´s a show of respect for all those working in Tourism Industry, fighting for their livelihood in these difficult times.

To start – it´s understandable to envy Tourism professionals who seem to be privileged while working in careless atmosphere with relaxed and happy people. Working in Tourism business is a kind of vocation: we love to do what we do and don´t count the hours when flexibility is needed – often because of unforeseen and involuntary change – to make sure our guests are happy and pleased.

There are also plenty of lucky professionals  working outdoors, free from the stagnant atmosphere of offices, schedules, annoying bosses and Excels. Lucky them! The only sad side is that there are jobs and pay only when there are paying customers. This year, less than ever, but still, those who love their work are ready to serve when jobs call.

What one sees while meeting professionals is the best part of the show: the moment on stage, authentic performance that has been practiced and even the famous plan B has been done. Tourism professionals have studied years to gain skills and continuous further training is necessary.

The job description also includes mandatory and regularly renewed certificates such as safety passport and first aid certificate. Language skills, emotional intelligence and general knowledge are required for natural and genuine interaction.

Tourism professionals have been blamed for poor financial management

We cannot avoid the fact that there are lot of life style entrepreneurs in Tourism industry.  But is it a problem or a shame?

Life style entrepreneur aims to do one´s  best and does the work, not only with reason but also with heart. The other fact is that there are also entrepreneurs who do not have studies or skills in all the required areas relevant to the business and can´t be blamed for that.

Running a tourism business is the sum of many skills and that makes it also challenging. Entrepreneurs should buy outsourced services insofar as their own skills or time are not enough. Purchase of these services may seem like an extra expense  – specially when cash flow is low – even if they are necessary from the point of view of service quality and profitability in the long run.

Poor financial management can be due to the difficulty of pricing. The price of a tourist service consists of very many parts. The most challenging part has been shown to be the pricing of  entrepreneur’s own time although it is ultimately the most important resource. Another risky price reduction target is the staff.

Pricing is one of the invisible background influences when the curtain rises and the show begins – do we have any paid audience? How we have convinced the guests that this service is worth the price, how we redeem the promises and how we ensure that the price is so attractive and profitable that the curtain can be reopened again and again.

Yes, you really should pay for the service

The state of emergency caused by COVID-19 and the crisis have raised the debate about the pricing of tourism services to the social media channels favored by domestic tourists and from there on to traditional media and back again to social media.

Entrepreneurs have tried to make their voices heard to justify the prices.  Interest in nature based tourism and domestic destinations has grown which is very positive phenomenon. Tourism companies have developed new services in new situation trying to understand the needs of the new segments. The challenge has been the short season, which follows the holiday times of domestic tourists, marketing and pricing. And the fact that there are few of us, 5,5 million people live in Finland.

Finns travel the most among European Union citizens, more than 90 percent of those over 15 years make at least one trip (Eurostat 2017). The average Finn makes eight trips a year, half of them in Finland (according the studies before COVID-19). The study conducted during the Finnish Travel Fair 2020 in Helsinki confirmed the same result. Now, what matters us most when living this special moment of COVID-19, are the services bought and money spent.

Travelers are not used to spend as much money  while travelling home as when travelling abroad. The picture above shows, among other things, that Finns are used to accommodate on a domestic trip mostly in own cottage or with friends and relatives – for free.

Finns are used to spend time outdoors in nature with no need for guided services. Surviving alone and planning one´s own trip can still be merit for many. We live in a time of attitude change and can´t expect the accustomed way of doing and thinking changing in an instant. But we all can influence and be agents of change.

I had a great experience on a fully organized hiking trip last summer:  Hiking in Senja – understanding the beauty and power of nature.

How about making pricing visible

Instead of arguing about the right price level (which is increasingly tied to values), we could look for ways to understand each other. Responsibility is a value that affects the pricing and should be made visible.

International studies show that customers want responsibly produced services and are willing to pay for them. Studies also show that when the moment comes, the only choice for many consumers is still, unfortunately, the price.

At the moment, making responsible choices while producing services and ensuring the most ethical production chain can rise the price. Finlayson (Finnish textile company established in 1820) has made brave responsibility communications in Finland.

Finlayson launched an advertisement (picture above) a year ago promoting duvet coves in two different prices which were also available for purchase. They showed that the price difference was due to responsible choices.

Concrete doing helps to understand the challenges

My respect for those who make their living by providing tourism services in Finland has risen further since I launched a nature based service as part of Love Forest Finland concept: Forest Walk during which a Love tree is planted. My livelihood is not dependent on this product but it has helped to understand the harsh everyday life when you simply can’t find paying customers enough.

I have started to publish the prices and the costs behind them in very open way. You can find an example of it below:

Regenerative tourism service in Mood of Nature

I have commercialized this concept in accordance with the Regenerative tourism paradigm and I can tell you, I can’t just praise a good cash flow.  My financial balance for this concept is far from positive even though I have been studying and working in Tourism industry all my life.

You can read more about Regenerative tourism (in Finnish) in my blog and for more information in English I suggest you to follow the studies and articles by Anna Pollock.

One and last question: ”Now that you know where the price is made up, what would you be willing to give up to make the price lower?”

Thank you for following my blog. I appreciate any comments and feedback.
Let´s  keep on acting for better future.

With love, 
Anu

 

2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,

Anu

Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

Lemmenjoelta Pyhä-Luostolle – Lapin kauneus ja voima matkakumppanina

Upeiden päivien viimeiset hetket – tanssi tunturin juurella

Kun olin saapunut tämän matkan viimeiseltä päivävaellukselta takaisin lähtöpaikkaan Luoston kyläkeskukseen ja aloittanut henkisen valmistautumisen kotiinpaluuseen, puhelimeen tuli viesti  matkakumppaniltani, pojaltani, jonka kanssa olimme retkeilleet viimeisen päivän eri reittejä Luoston maastossa:  hän sähkö-fatbikella ja minä patikoiden.

Viestissä oli koordinaatit ja vahva suositus tulla paikalle. Astuin paikalliseen ravintolaan ja saman tien tuli kutsu tanssiin. Poikani oli pistänyt pystyyn paikallisten kanssa sunnuntai-iltapäivän kitara-jamit eikä siinä auttanut muu kuin pyörähdellä hetki polviin asti kuraisissa vaellushousuissa ja kankeissa vaelluskengissä tuntemattoman metstästäjän viemänä. Hauskat kohtaamiset ja spontaani yhdessä tekeminen ovat  luonnossa kulkemisen lisäksi reissujen parasta antia. Oli niin ihana nähdä, Onni!

Bleasure -matka glamping -sisällöin

Siitä lähtien, kun perustin yritykseni ( Mood of Finland Oy)  ja aloitin ammatillisen urani uuden vaiheen kokoaikaisena yrittäjänä vuonna 2018, ovat matkani olleet lähes poikkeuksetta työmatkoja (business), joissa on hetkittäin vapaa-ajan (leisure) viitteitä.

Ei ole tarpeen erottaa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, koska olen matkoillani oppimassa uutta ja tutustumassa mahdollisuuksiin, joita matkakohteet tarjoavat. Kehitän alatoiminimien Mood of Nature ja Rakkauden Metsä – tarjontaa ja etsin samanhenkisiä yhteistyökumppaneita.

Kotimaan kohteiden tuntemus on usein myös kriteeri tarjouspyynnöissä ja pärjätäkseni kovassa kilpailussa, tutustun mielelläni monipuolisesti Suomen ja lähialueiden matkakohteisiin.

Tämän matkan ensimmäinen kohde oli Hotelli Korpikartano Inarin Menesjärven rannalla. Hotellissa panostetaan nyt vastuullisuusosaamiseen ja koko vakituinen henkilökunta sitoutettiin mukaan yhteisiin tavoitteeisiin ja tekemiseen kahden kerran tapaamisella; ensin johdatus aiheeseen verkossa ja sitten yhdessä tekemistä paikan päällä.

Nyt työ jatkuu ja seuraan mielenkiinnolla tulevia askelia. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja aktiviisiesta osallistumisesta! Iltasauna ja uinti pimenevässä illassa Menesjärven raikkaassa vedessä olivat juuri sitä, mitä kaipasin pitkän matkapäivän iltana 🙂

Yhä useammin valitsen luontomatkoillakin yöpymispaikaksi maksullisen majoitusyrityksen ja istun mielelläni ammattilaisen valmistaman illallisen ääreen, vaihdan päivän kokemukset rennosti ilman huolta illallisen jälkeisestä siivouksesta ja suon sen ilon mielelläni myös muulle matkaseurueelle. Opastetut vaellusretket ovat myös rentouttava vaihtoehto yksin patikoinnille.

Yhdistän siis perinteiseen luontoretkeilyyn pienen annoksen ”luksusta” ja nautin siitä hyvällä omallatunnolla (glamping). Haluan kannattaa matkailuyrityksiä ja kannustan muita tekemään samoin. Pyhä-Luostolla majoittauduimme Lapland Hotel Luostotunturin viihtyisässä mökissä, jonka majoitushintaan sisältyi aamiainen ja loppusiivous. Bonuksena saimme ihailla upeita revontulia!

Vastuullisia valintoja

Sen lisäksi, että kannatan paikallisia matkailualan yrityksiä ja noudatan luonnossa liikkumisen ohjeita, teen kotimaan matkat maata pitkin, useimmiten junalla niin lähelle kohdetta kuin mahdollista ja siitä sitten bussilla kohteeseen. Terveysturvallisuus toteutuu erinomaisesti omassa junan makuuhytissä matkatessa.

Jos matkaan moneen paikkaan tiukalla aikataululla ja julkisilla huonosti saavutettavin reitein otan oman auton mukaan junaan tai vuokraan auton. Omaan autoon tankkaan MyNeste – biodieseliä.

Tällä 4 päivän matkalla (paikan päällä to-su) kuljimme menopaluumatkat autojunalla Rovaniemelle, josta ajoimme Inariin ja sieltä edelleen Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Sopivan reitin ja kulkuneuvon valinnassa auttaa Perille.fi – sovellus, jossa voit vertailla hintojen lisäksi myös päästöjä!

Lemmenjoen Kansallispuisto

Hotelli Korpikartanosta on vain parinkymmenen minuutin ajomatka Njurkulahteen, josta Lemmenjoen kansallispuiston reitit lähtevät.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli kulkea Lemmenjoen Kultareitti, mutta venekuljetusta ei alueen yrittäjät voineeet enää syyskuun lopussa varmuudella luvata, joten nyt varaamamme aikataulu oli aavistuksen liian tiukka koko reitin jalan kulkemiselle (Njurkulahti – Kultahamina – Morgamoja – Ravadasjärvi -Njurkulahti).

Valitsimme siis päivävaellusreitiksi Joenkielisen kierroksen (18km). Reitti on todella kaunis ja maisemat monipuoliset. Toki sään suosiessa muutaman kerran surkuttelimme ääneen sitä, ettei yliyön retki toteutunut; useampi päivä ja yö maastossa kun mahdollistavat erityisen vahvan yhteyden saamisen ympäröivään luontoon. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa; toisella kertaa, kun aikataulu on joustavampi, voidaan tehdä toisin.

Tällä reitillä pääsimme retkitunnelmiin kokkaamalla lounaan Joenkielisen (536m) huiputuksen jälkeen. Huipulla oli melkoinen tuuli, mutta tämä kaunis tunturilammen ympäristö oli täydellinen lounaspaikka.

Reitin päätyttyä lohduttauduin myös sillä, että jos olisimme päätyneet kulkemaan pidemmän reitin, emme olisi myöskään käyttäneet samalla tavalla alueen palveluita, joten kolikolla on aina kaksi puolta.

Päivävaelluksen jälkeen siirryimme Pyhä-Luoston kansallispuistoon yhden pysähdyksen taktiikalla; kävimme syömässä paikallisin aineksin valmistetut poro- ja lohi -pizzat Saariselän Pirkon Pirtissä, jossa olemme syöneet myös varsinaisia gourmet-illallisia alueella reissatessa. Luostolla illastimme  lauantaina Vaisko-ravintolassa ja söimme myöhäisen sunnuntailounaan ravintola Punaketussa – hyviä kokemuksia molemmat. Alla Pirkon Pirtin jälkiruoka revontuli-kastikkeella.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Pyhä

Aloitimme Pyhätuntunturiin tutustumisen sääolosuhteet huomioiden melko haastavalla Noitatunturin päivävaellusreitillä (16km).

Luontokeskus Naavassa kerrottiin hyvin reitin haasteet ja osasimme suhtautua kulkemiseen riittävällä varovaisuudella.

Haastavaksi reitin teki sade ja veden liukastamat juurakot ja kivet sekä melko vaikeakulkuinen rakka Noitatunturille kavuttaessa.

Sade kulki seuranamme ja lounastaukoa pidettiin ison kuusen alla.

Sumu peitti alleen näkymät tunturin huipulta (540m), mutta tunnelma oli voimakas, niin kuin Lapissa usein on. Noitatunturi on vanha saamelaisten palvontapaikka eli seita ja tätä taustaa pohdinkin sumuista tunturin rinnettä ylös kulkiessani.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Luosto

Viimeinen retkipäivä alkoi sumuisissa tunnelmissa Luostolla, mutta upea auringonpaiste tuli toisinaan valaisemaan ruskan värittämää maisemaa.

Minä kävelin Ukko-Luoston huipun (514m) ja Luoston vaellusluontopolun variaatiota, yhteensä 18km monipuolisissa maastoissa, jossa oli ihana pysähdellä ihailemaan kaunista ruskaa, kuukkeleiden lentonäytöksiä, syödä eväitä nuotiopaikalla ja kavuta toisinaan melko haastaviakin reittejä kohti tunturin huippua.

Yllä oleva kuva herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Se on polku Luoston  Ukko-Tunturille  hieman pidemmän reitin kautta kuljettaessa. Maa on kulunut, polku leventynyt ja huoli luonnon kestävyydestä on aiheellinen. Mutta ei hätää, sekä Luostolla että Pyhätunturilla on todella hienosti lähdetty ratkaisemaan kulkijoiden luonnolle aiheuttamia haittoja: suosituimmat lyhyet reitit on päällysetty soralla ja monissa paikoin voi kulkea rakennettuja portaita pitkin.

Ukko-Luostolle johtavat portaat olivat jo käytössä ja Pyhällä Isokurun Uhriharjun portaat valmistuivat heti käyntimme jälkeen. Nyt emme Isokurulla käyneet ja Pyhä-Luosto retkeilyreitti (30km/ suunta) ja moni muu reitti jäivät kulkematta,  joten monta syytä on palata takaisin tällekin alueelle.

Muistetaan kulkea näitä merkittyjä ja rakennettujakin reittejä pitkin sen sijaan, että pidämme oikeutenamme jättää jälkemme omia polkuja kulkien. Muista lukea ajankohtaiset tiedot retkialueelta  ja kertaa tarvittaessa  luonnossa liikumisen oikeudet ja velvoitteet osoitteessa Luontoon.fi .

Hyviä retkiä & onnellisia kokemuksia

Luonto on voimaannuttava ja rauhoittava paikka – missä ikinä kuljemmekaan. Lapin luonnossa on omanlaisensa vahva voima ja karuus, jota emme eteläisessä Suomessa koe. En silti osaa tai halua arvottaa luontoa, vaan kohdata luonnon luontona ja sen ominaispiirteet eri alueilla sellaisina kuin ne eteen tulevat. Luonto ei ole koskaan pettänyt.

Poroja kohtasimme sekä luonnossa että tien päällä, joten muistathan ajella varovasti ja huomioida luontomme ihmeet myös urbaanissa ympäristössä.

Hyviä matkoja, kauniita kokemuksia! Liikutaan luontoa ja toisiamme arvostaen ja kunnioittaen, eri vuodenajoista nauttien ja jälkiä jättämättä!

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä kirjoituksessa mainittujen yritysten kanssa. Hotelli Korpikartanon vastuullisen liiketoiminnan valmennuksen olen tehnyt toimeksiantona.

Kiitos, että seuraat blogiani.

Anu
http://www.moodofffinland.fi
IG @mood_of_finland

 

Elämä yllätää meidät joskus isommin kuin haluaisimmekaan. Onnin tapaaminen jäi viimeiseksi. Onni menehtyi muutama viikko matkamme jälkeen ikävällä ja kaikin tavoin traagisella tavalla maastopyöräretkensä aikana, metsästäjän vahingonlaukaukseen. Me osallistuimme Nuuksion kansallispuistossa järjestettyyn muistotilaisuuteen ja istutimme Onnin muistoksi puun Lopen Rakkauden Metsään. 

Viisikon saaristoretki 22.-24.6.2020

Saaristossa voi jäädä vahingossa rannalle ruikuttamaan

Lähdin saaristokierrokselle jo opiskeluaikoina tutuksi tulleen ”Viisikko” -ystävä Evan kanssa. Kummankaan varsinainen vahvuus vapaalla ei ole pitkän ajan suunnitelmien tekeminen. Nyt pyöräretki pyöri kevyesti alustavana suunnitelmana puheissamme joitakin viikkoja, mutta varsinaisen suunnittelun aloitimme vasta matkaa edeltävällä viikolla – vähän liian myöhään, mutta onneksi riittävän ajoissa.

Majoituksissa ei ollut enää juurikaan vaihtoehtoja ja  pyörien vuokraus olisi sujunut jouhevammin, jos olisimme toimineet ajoissa, mutta lopulta kaikki kuitenkn järjestyi!

Vuokrasimme 21-vaihteiset hybridipyörät Visit Naantalin kautta ja saimme pyhien vuoksi vahvistukset ja hyvää neuvontaa suoraan vuokrauksista vastaavan Carfieldin edustajalta. Hinnat ja varustelut ovat niin hyvät, että oman pyörän kuljettaminen ei ollut todellakaan tarpeen. Ongelmaksi oli koitua Visit Naantalin toimiston klo 18 sulkemisaika palautuspäivänä, mutta lopulta tämäkin ongelma ratkaisiin ja pyörät sai jättää myöhemmin illalla kohteeseen.

Yhteyslautoilla ja losseilla oli todella ystävällistä henkilökuntaa! Näistä kohtaamisista jäi aina hyvä mieli!

Olen liikkunut saaristossa ja ymmärrän ex-tempore -matkailijan haasteet; lossit ja lautat rytmittävät kulkemista antaen lupauksen ruuhka-Suomea leppoisammasta liikkumisesta, mutta eivät sitten toisaalta odota myöhään satamaan saapuvia pyöräilijöitä.

Ihan ilman ennakkosuunnittelua ei matkaan siis kannata lähteä etenkään, jos aikaa on rajallisesti, niin kuin meillä oli – maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan. Reitti kannattaa suunnitella ennen lähtöä ja tarkistaa lauttojen aikataulut, jotta tien päällä ei tarvitse enää stressailla!

Kapinallinen reittivalinta

Saariston rengastie on hyvin brändätty ja tuoteistettu reitti pyöräilijöille. Niin hyvin, että minäkin olin jäädä valmiiksi tarjottujen, Saariston rengastien ja Pienen rengastien ”vangiksi”.  Pieni rengastie oli kuitenkin vähän liian lyhyt ja tuttu (120km) ja Saariston rengastie (220km)  vähän liian pitkä meidän käytössä olleeseen vajaan kolmen päivän ohjelmaan. Oma reitti, jota voisi kutsua Viisikon saaristoretkeksi, oli kuitenkin helppo tehdä valmiita reittikuvauksia hyväksi käyttäen.

Reittimme: 1. päivä: Naantali – Rymättylä – Hanka – Nauvo – Korppoo, noin 55km 2. päivä: Korppoo – Houstkari – Iniö, noin 40km 3. päivä: Iniö- Kustavi – Taivassalo – Hakkenpää – Velkua (Teersalo)- Merimasku – Naantali, noin 65km Yhteensä noin 160km pyöräilyä.

Suosittelen vierailua Visit Parainen -sivulla ja sieltä edelleen Outdoor Active – sivustoille siirymistä. Reittikuvaukset ovat oikein hyvät ja reitti niin hyvin merkitty, että edes me emme varsinaisesti eksyneet (muutama harhaanajo huomion herpaantuessa..).

Jos aikaa olisi ollut hieman enemmän, tarkoitukselliset reitiltä poistumiset (tai lautalta myöhästymiset) olisivat olleet pelkkää plussaa. Ihan alkuun olisimme jääneet Rymättylään testailemaan Herrankukkaron keittiön antimia ja saunomaan savusaunaan.

Seuraava houkutus oli Seilin saari, jossa olisimme yöpyneet mielellämme, mutta nyt aikataulu ei sitä sallinut, emmekä ehtineet viettää saarella edes pientä tutustumiskierrosta, koska ehdimme vasta viimeiseen Hankasta Nauvoon lähtevään yhteysalukseen. Yhteysalus Östern onkin ensimmäinen tarkan suunnittelun kohde;  vuoroja kun on vain kolme päivässä ja viimeinen alus lähtee klo 16.55.

Toinen aikataulun osalta kriittinen kohta on Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin menevän lautan aikataulu – viimeinen alus lähtee klo 16.15 ja tätä ennen matkalla on kaksi lossia (maksullinen lautta).

Hakkenpää -Teersalo (Velkua) lautalla kuljetetaan vain polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita (ja matkan varrella olevan saaren asukkaiden autoja)

Kolmas kriittinen kohta oli yhteys viimeisenä päivänä Hakkenpäästä (Taivassalo)  Teersaloon (Velkua). Yhteysalus kulkee vain kaksi kertaa päivässä (klo 09.00 ja klo 16.00). Jos tuosta vuorosta myöhästyy, pääsee Naantaliin myös hieman pidemmän kaavan kautta tietä pitkin, jolloin matkaa tulee noin 14km lisää (näkyy kartassa sinisellä).

Hakkenpäässä on vierasvenesatama, uimaranta ja ravintola Saluuna, jossa oli hyvä pizza- ja salaattitarjonta ja ihan yllättävä viinivalikoima (jota emme tosin jääneet testailemaan). Uimaranta on lauttasataman kupeessa, ravintolan ohi ajettaessa.

Maksullisia aluksia oli kaksi; Hankasta Nauvoon ja Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin kulkevat lautat –  molemmat maksoivat 10€/hlö & pyörä.

Pyöräilijän elinehto: hyvä ruoka, kunnon yöunet ja hyvä sauna!

Muutama muutos reitin rytmitykseen olisi jälkiviisaana ehkä kannattanut tehdä: Korppoon majoituskapasiteetti oli niin täynnä, että Nauvo olisi saattanut olla parempi vaihtoehto ensimmäisenä yöpymispaikkana.Tosin kortilla olivat majapaikat myös Nauvossa, joten pääasia oli, että pääsimme pitkän päivän päätteeksi nukkumaan.

Omakohtaisina aikaisempiin kokemuksiin perustuen voin lämpimästi Nauvossa suositella Västergård Bed&Breakfast ( vierailusta tosin monta vuotta), Hotel Stallbacken, jonka miljöö vastaa saaristolaismaiseman odotuksia  ja ravintolassa tarjolla lähiruokaa. Jos reissun aikana kaipaa myös sosiaalista elämää ympärille,  ja laadukasta ravintolapalvelua, niin Hotel Strandbo heti satamaan saavuttaessa on hyvä valinta (terveiset Evan Kim-kaverille!)

Rödä huset on vaatimaton ja edullinen majatalo Korppoossa. Ennen majoittumista pysähdyimme syömään Korppoon sataman Ravintola Buffaloon, joka tunnetaan kuulemma Ribseistä, mutta löytyi sieltä onneksi ruokaa myös kasvissyöjälle. Aamiaista söimme kyläkeskuksen kahvilassa. Korppoossa on idyllisiä vaihtoehtoja, mutta olivat täynnä meidän vierailun aikaan.

Unelmien majoitus- ja pysähdyspaikka olisi ollut seuraavan päivän reitiltä hieman sivuun jäänyt Hyppeis Värdshus Houtskarissa, josta olen kuullut niin paljon hyvää ja tutustunut paikan emäntään Outiin töiden kautta. Sen majoituskapasiteetti oli kuitenkin täynnä elokuun puoleenväliin, kun etsin majoitusvaihtoehtoja. Seuraavalla kerralla siis!

Kesän helteillä uimapaikkoja löytyy kyllä reitin varrelta, mutta kivoimmat paikat ovat ehkä hieman sivussa varsinaiselta pyöräreitiltä ja kannattaa kysellä vinkkejä paikallisilta. Houtskarissa teimme lenkin Näsbyn uimarannalle. Eväitä saa ostettua sympaattisista kyläkaupoista, mutta klo 18 jälkeen lähes kaikki paikat ovat jo kiinni. Ravintolatkin sulkeutuvat aika aikaisin, joten kannattaa tarkistaa aikataulut etukäteen.

Toisen pyöräilypäivän majoituskohteena oli Iniö ja kun saavuimme sinne, haasteeksi sielläkin muodostui ruokapaikan löytyminen; kuuden jälkeen illalla ravintoloista avoinna oli ainoastaan Thai-ruokaa tarjoileva Bruddalsviken – joka sijaitsee hieman ”keskustan” ulkopuolella olevan vierasvenesataman (Björklund Båtslip) rannassa. Ravintola oli paikallisten suositu ja  kasvisruokailijallekin löytyi luonnollisesti vaihtoehtoja.

Yllätyimme matkan aikana siitä, että paikallista ”saaristolaispöytää”, kalaa tai muuta varsinaisesti paikallista ravintolatarjontaa ei osunut matkamme varrelle ollenkaan; Buffalo, Thai ja Saluuna eivät johdattaneet saaristolaiskeittiön äärelle, mutta saimme kyllä maittavaa ruokaa joka päivä!

Sympaattinen pysähdyspaikka Iniössä on Gamla Banken, mutta ruokaa sieltä ei valitettavasti saa.

Iniössä majoittauduimme vanhaan kunnantaloon perustettuun, melko boheemiin majatalo Villa Högbyhyn. Varatessa jo kerrottiin, että majoittaudumme varamajoitushuoneen – josta maksoimme kuitenkin ihan kelpo hinnan (146€/yö). Alan ammattilaisena ymmärrän hinnoittelulogiikan, en valitse majoituksia hinta edellä ja kannatan mielelläni paikallisia majoitus- ja ravintolayrityksiä.

Korona-aikaan huomasin kiinnittäväni erityistä huomiota hygienia-turvallisuuteen etenkin yhteiskäytössä olevien wc- ja suihkutilojen osalta. Pihojen ja saniteettitilojen osalta pientä parannettavaa osittain oli havaittavissa matkan aikana. Ehkä kauden aloitus oli kuitenkin yllätys pitkän odottelun jälkeen.

Matkamme alkajaisiksi Naantalissa Kahvila-ravintola Amandiksen maailman parhaaksi mainostettu vohveli savulohitäytteellä lunasti lupauksensa!!

Iniössä positiivisena ajanvietteenä oli Norrbyn vierasvenesataman siisti sauna, kiva tunnelma ja hyvä mahdollisuus uida! Sauna oli avoinna klo 18-22 ja maksoi 5 euroa, joka maksettiin sauna-isännälle paikan päällä.

Summa summarum – oliko meillä hieno matka?

Kyllä meillä oli! Ehdottomasti! Pysyimme aikataulussa, kohtasimme kivoja ihmisiä ja vietimme hauskaa ystävä-laatuaikaa! Sää oli ihan mahtava koko matkan ajan – päivälämpötilat olivat reilusti yli kaksikymmentä astetta ja illat mielyttävän lämpimiä. Sateella ja tuulella pyöräily olisi ollut tietenkin paljon raskaampaa ja muisto voisi olla toisenlainen.

Tämä ei ole Niinmun Designin mainoskuva, mutta yksi parhaista tunnelmakuvista matkan varrella. Pyöräilimme Iniön yhteissaunaan ja palasimme takaisin kun kello oli jo yli kymmenen.

Pyöräreitti on paikoitellen aika mäkistä, etenkin Naantalin ja Rymättylän välillä ja taas Merimaskusta Naantaliin pyöräiltessä. Rankin ylämäkiajo taisi olla ihan itseaiheutettu; kävimme Korppoon korkeimmalla paikalla Niinmun Design –  liikkeessä. Vierailu oli polkemisen arvoinen; yrityksessä on panostettu hienosti vastuullisuuteen ja erityisen positiivinen yllätys oli löytää Suomessa tehtyjä vaatteita.

Pyöräreitti ei kulje kovinkaan paljon varsinaisesti merellisessä maisemassa, niin kuin ehkä voisi olettaa. Lossi- ja lauttamatkat tuovat kuitenkin kivaa vaihtelua ja toisinaan myös kaivattua lepoa ja kuvaustaukoja päivän ohjelmaan.

Iniön Jumon saarella asuu meidän opiskelukaveri ”Myrskyluodon Pekka” Päästiin siis ihan ”live like a local” elämyksenkin äärelle 🙂

Nämä maisemat, nämä tunnelmat ovat parhaita matkamuistoja.

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä tässä blogissa mainittujen yritysten kanssa. Matkaillessa teen huomioita vastuullisen matkailun ammattilaisen näkökulmasta.

KIITOS Eva ”Ossi”  Viisikko – ystäväni ihan parhaasta retkiseurasta!

KIITOS Sinulle lukijani blogin seuraamisesta!

Anu

ps, Kesällä 2021 pyöräiltiin Rannikkoreittiä ja seuraavaksi suunnitelmissa on Majatalosta majataloon – pyöräilyretki.