Minä olen opettaja, opas ja maisteri. Minä olen tytär, sisko ja äiti. Minä olen ystävä, kollega ja kaveri.
Monet lukijat ovat seuranneet elämääni opiskelijana ja kirjoitukseni ovat olleet opiskelu-painotteisia. Olen napannut kirjoitusteni aiheita työn alla olleista kurssitöistä ja gradusta. Keskiviikkona 7.5.2014 sain Lapin yliopistosta tiedon, että nyt kaikki Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoon vaadittavat kurssit on suoritettu. Virallista todistusta en ole vielä saanut, mutta luotan epäviralliseen.
Kiitos ja Gracias!
Nyt en enää malta olla julistamatta onnellisuuttani ja nyt haluan kiittää kaikkia tukijoukkoja ja kannustajia kotona, töissä ja opaspiireissä Suomessa ja Espanjassa.
Mis amigos español-parlantes; ya he acabado mis estudios ( Master of Social Sciences, Tourism Research) en la Universidad de Laponia. Muchisimas gracias por el apoyo, especialmente mando gracias a Javi, Gonzalo, Eduardo y Mamen!
Lapin yliopisto on ainoa yliopisto Suomessa, jossa voi valmistua maisteriksi matkailututkimus pääaineena
Halusin maisterin tutkinnon nimenomaan matkailututkimus pääaineena ja olinkin siis onnellinen, kun muutaman vuoden anomisen jälkeen pääsin opiskelijaksi Lapin yliopistoon. Opintosuoriteotteen mukaan olen aloittanut opinnot Lapin yliopistossa syksyllä 2008, mutta en kuitenkaan oikeastaan tehnyt mitään suorituksia ennen vuotta 2010, ja intensiivisintä opiskelu oli kaksi viimeistä vuotta.
Jos ei taustaopintoja olisi ollut, ei maisteritutkinnon suorittaminen etänä ja työtä tehden olisi Lapissa onnistunut. Olin tehnyt sivuaineopinnot ja suurimman osan matkailututkimuksen opinnostakin ennen opiskelijaksi hyväksymistä; Matkailututkimuksen opintoja suoritin Matkailualan verkostoyliopistossa (Joensuun yliopiston alla) vuosina 2002-2003 ja pitkän sivuaineen (Kasvatustiede) opinnot Tampereen yliopistossa samaan aikaan. Lyhyinä sivuaineina tutkinnossa ovat Ympäristötieteen perusopinnot Helsingin yliopistosta ja Ammattikasvatuksen perusopinnot Tampereen yliopistosta.
Matkailualaa ei varsinaisesti tunnusteta tieteenalaksi – joten virallisesti en voi olla matkailumaisteri
Lapin yliopistossakaan ei siis ole matkailun tiedekuntaa, eikä minusta virallisesti tullut matkailu- vaan yhteiskuntatieteiden maisteri, matkailututkimus pääaineena. Matkailualaa ei varsinaisesti tunnusteta tieteenalaksi siltä puuttuvan teoreettisen perustan vuoksi, vaikka se oman tutkimuskentän muodostaakin. Opintoni olivat melkoista palapeliä siis, mutta osaltaan se kuvastaa matkailututkimuksen monitieteellisyyttä.
Opintokokonaisuuteni saattaa vaikuttaa palapeliltä, mutta kaikella on tarkoituksensa. Aluksi opiskelin yliopistossa oman kiinnostukseni mukaisia kursseja. Opintoja kertyi useista eri yliopistoista ja pitkän ajan sisällä; ajoitin opintoni aikuisiälle ja elämäntilanteeseen, jossa ei kokopäiväinen opiskelu onnistunut. Oman polkuni huono puoli kävi selväksi opintojen loppusuoralla; akateemisen ajattelun kehittyminen jäi ikään kuin kesken. Jouduin liikaaa suorittamaan kursseja saadakseni opintopisteet kokoon sen sijaan, että ne olisivat tukeneet oikeasti oppimista ja syventäneet tietämystäni.
Omasta elämäntilanteestani johtuen opiskelu oli hyvin syklistä; toisinaan opiskelu oli todella intensiivistä ja suorastaan ”tehtailin” esseitä, toisinaan taas jouduin irrottautumaan niistä kokonaan. Tiedonjano ja uteliaisuus ovat edelleen läsnä, ja iloitsenkin nyt siitä, että voin oppia lisää omassa tahdissa, ilman opintopisteiden suorittamispaineita. Jos olet kiinnostunut matkailumaisterin opinnoista, jaan mielelläni kokemuksiani.
Kysyisit ehkä minulta, että miltä nyt tuntuu? Ja minä vastaan, vaikka et kysyisikään
Tuntuu hienolta ja onnelliselta, helpottuneelta – ja kuumeiselta. Palautin viimeisen esseen 30.4. ja kun tieto viimeistenkin suoritusten läpimenemisestä oli selvinnyt ja tieto maisterintutkinnosta tuli, kroppa ja pää yhteistyössä antoivat periksi ja vaativat yhteen ääneen pysähdystä – vihdoinkin. Kuume nousi ja koko kroppaa väsytti – ja kyllä, hetken olo tuntui tyhjältä. Mutta muutaman päivän päästä olo oli taas normaali ja onnellisuus nousi pintaan.
Olen tehnyt täysiaikaisesti töitä ja opiskellut samaan aikaan, joten opintoihin käyttämäni aika on ollut pois vapaa-ajasta. Totta kai olen miettinyt välillä, että oliko opiskelu siihen käyttämäni ajan arvoista tai olisinko ollut parempi äiti, jos olisin käyttänyt opintoihin käyttämäni ajan lapsen kanssa olemiseen.
No en, en varmaankaan olisi ollut parempi äiti enkä onnellisempi. Ei minulla ole tapana jossitella tai miettiä millaista elämä olisi ollut tai olisi toisin ratkaisuin elettynä. ”Nauretaan enemmän, synkistellään vähemmän” ja ”Kaikki aina järjestyy – toiveesikin toteutuu”, ovat olleet elämäni mottoina. On ollut kiukkua ja turhautumista, mutta naurua on ollut enemmän, ja asiat ovat aina järjestyneet parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä paitsi uskon, että lapseni on tosissaan kirjoittaessaan äitienpäiväkorttiin, että olen maailman paras äiti – juuri hänelle, onhan hän kirjoittanut tuon lauseen jo tosi monta kertaa!

Onnellista äitienpäivää – I am Happy!
Näissä tunnelmissa toivotan onnellista äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti meidän parhaalle Mamma – äidille! Ja Danielille kiitos; mä tykkään susta – enemmän kuin mistään!
p.s. Keskiviikkona 14.5.2014 Helsingin oppaat ovat mukana Pharrell Williamsin I am Happy – Helsingin musiikkivideon kuvauksissa!