Annetaanko Suomi-brändäys ruotsalaisten tehtäväksi?

Maabrändivaltuuskunnan raportti julkaistiin vuonna 2010. Suomen maabrändiä ei ollut siihen asti kehittänyt eikä koordinoinut mikään yksittäinen taho, vaan Suomen imagoon ja Suomi-kuvan vaikuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli toteuttanut omilla tahoillaan lukuisa määrä eri toimijoita, kuten matkailu-, teknologia ja investointiala ja eri alojen yritykset, jokainen omista lähtökohdistaan.

Raportissa Suomen suurimmaksi vahvuudeksi nostettiin maan historiaan ja kulttuuriin pohjautuva ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin. Tähän vahvuuteen perustui maabrändin strateginen, vuoteen 2030 ulottuva tavoite, jonka mukaan Suomen odotetaan olevan maailmalla tunnettu ongelmien ratkaisijamaa.

Bru slide

 

Nyt on vuosi 2016 eikä Suomen maabrändistä puhu kukaan

Suomi-brändin lanseeraus herätti tunteita puoleen ja toiseen. Minä pysyttelin sisällössä ja asiassa. Luin raportin ja kerroin siitä opiskelijoille, käytin tutkimusaineistona gradussani ja ajattelin, että  jos iso työ tehtiin ja siihen käytettiin paljon rahaa, niin miksi emme käyttäisi sitä hyödyksi eri toimialojen viennin tukena.

Annoin mahdollisuuden ja nyt olen pettynyt.  Koitan kuumeisesti hakea tietoa siitä, miten Suomea maailmalle oikein brändätään. Jokainen toimiala ilmeisesti vähän omalla tavallaan? Ja matkailualakin hyvin pirstaleisesti – riippuen alueesta, sektorista ja välillä vähän yrityksestäkin

Suomi-brändiä ja raporttia ei löydy enää mistään, kukaan ei enää puhu Tehtävä Suomelle – tavoitteista. Maabrändi-nettisivua ei enää ole eikä Team Finlandin sivuilta löydy tietoa maabrändiraportista, sivulta ei edes saa hakutulosta sanalla maabrändi. Maabrändikohua kesti vuoden tai kaksi ja jäljelle on jäänyt hiljaisuus.

Matkailuelinkeinon tavoitteisiin hiljaisuuden laskeutuminen kohun jälkeen sopii; ”Hiljaisuus – Silence” –  oli brändiraportin Suomen matkailualalle antama tehtävä. Hiljaisuus on kyllä jäänyt elämään yhtenä Visit Finlandin markkinointiteemana ”Silence, please”. Mutta mikä on se slogan tai sanoma, millä me kaikki voimme markkinoida Suomea – toimialasta riippumatta?

hiihtoretkeltä aurinko ja pienet puut

 

Hiljaisuuden rinnalle kaivataan ääntä ja rohkeutta

Suomi on hyvä monessa, mutta ei niin kovin tunnettu. Suomi on listattu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi ja vähiten korruptoituneeksi maaksi, Suomessa on todettu olevan maailman vapain lehdistö, Suomi on Forbesin tilaston mukaan maailman yksi parhaista maista maailmassa liiketoiminnalle, suomalainen koulujärjestelmä on PISA-tutkimuksissa listattu maailman parhaimpiin ja suomalaiset äidit kuuluvat maailman parhaimmin voivien joukkoon. Suomalaisiin luotetaan ja suomalaiset osaavat ratkaista ongelmia.

Rippi- tai yo-lahjaksi saamani kuusi Lopella ei ole oikein hyvissä voinneissa, mutta sinnittelee ja tuo iloa!

Tapasin muutama päivä sitten eri alojen edelläkävijöitä; yrityksiä, joissa tehdään rohkeita päätöksiä ja isojakin investointeja,  uusia avauksia palvelu- ja teknologiapalveluiden vientiin ja siinä samalla hienoa Suomi-brändäystä. Luotettavat kumppanuudet, tuotteiden ja palveluiden turvallisuus, ”luova hulluus” ja rohkeus jäivät uusista tuttavuuksista ja heidän tekemisestään päällimmäisenä mieleen!

Osaamistarpeista tärkeimmäksi edelläkävijöiden tapaamisessa nostettiin myynti! Kansainvälisillä markkinoilla yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnin tukena maan tunnettuus ja brändi toimivat hyvin. Edelläkävijä- tapaamisessa tärkeimmiksi myyntiä tukeviksi argumenteiksi ja eduksi kilpailijoihin verrattuna nousivat turvallisuus, puhtaus (luonnontuotteet) ja luotettavuus.

Annetaanko Suomen brändääminen ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomalainen koomikko, toimittaja ja tuottaja Lotta Backlund päivitti tilansa ja latasi alla olevan kuvan Facebookissa 5.2.2016: ”Olen Bromman lentokentällä Tukholmassa enkä nyt halua tässä ruveta viisastelemaan ja ohjeistamaan ketään työssään mutta KOVASTI NÄYTTÄÄ HELSINGILTÄ TÄMÄ RUOTSIMAINOS”. Päivitys sai vuorokaudessa yli 6000 tykkääjää ja määrä nousee edelleen. Kommenttejakin on yli sata ja jakoja yli tuhat.

Lotta Backlund otti kuvan Bromman lentokentällä

Kuva: Lotta Backlund

Tästä kuvasta ja keskustelusta mieleeni nousi ajatus siitä, että mitä jos antaisimmekin ruotsalaisten auttaa meitä Suomi-brändin rakentamisessa? Siis ihan oikeasti – ehkä ulkopuolelta tuleva ideointi ja vahvuuksien nostaminen toisivat vakuuttavuutta brändin lanseeraukseen globaalissa maailmassa. Ruotsalaiset osaavat brändätä, eikö totta?

Saisimme varmasti mediajulkisuutta maailmanlaajuisesti ja olisimme ehkä luomassa uudenlaista brändin rakentamisen kulttuuria – uudella ja avoimella tavalla. Tai voisihan brändityöryhmän samalla koota monista kansalaisuuksista. Niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet yhteistyötä suomalaisten kanssa ja pystyvät nostamaan esille Suomen vahvuuksia; matkailijat, yritysyhteistyökumppanit, Suomessa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomailla asuvat suomalaiset ja ehdottomasti myös ruotsalaiset – niin ja kyllä, myös suomalaisetkin saisivat olla mukana.

Mission impossible?

Nyt lopuksi jäljelle jää jälleen kysymys siitä, että onko maabrändi tarpeen olleenkaan? Ja jos on, niin voisiko brändiä rakentaa kaikille avoimessa foorumissa niin, että sitä olisi helppo tarvittaessa päivittää. Sopiiko sama brändi kaikille toimijoille, kaikilla toimialoilla?

Gradussani (Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä) tutkin muutama vuosi maabrändiraportin julkaisemisen jälkeen mm. sitä, miten brändi oli jalkautettu matkailualan asiakaspalvelijoille, miten hyvin brändi tunnettiin ja miten sitä sovellettiin työssä. Vastaus lyhyen kaavan mukaan on, että ei oltu jalkautettu, ei tunnettu eikä sovellettu tietoisesti työssä oikein ollenkaan.

Kun minä kysyn espanjalaisilta ystäviltä ja kollegoilta, että miten Suomi erottautuu muista maista ja kilpailijoista matkailullisesti, sanovat he useimmiten, että erottava tekijä on suomalaisuus – erilaiset ihmiset, positiivinen outous ja aitous. Ja kyllä usein mainitaan myös luonnon puhtaus, yhteys luontoon, sauna ja ”kaurismäkiläisyys”. Suomeen on kuulemma helppo tulla, koska täällä voi luottaa siihen, että kaikki sujuu ja ongelmatkin ratkaistaan.

Näissä tunnelmissa ja näihin aatoksiin on hyvä lopettaa. Ja jättää vastuu brändin tarpeen pohdinnasta lukijalle. Oikeasti ajatuksena oli kirjoittaa koulutusviennistä, mutta en päässyt sinne asti; se on sitten seuraavan kirjoituksen aihe.

Iloista laskiaissunnuntaita!
Meillä sataa vettä, mutta laskiaispullien syöntiähän se ei estä!

Dani16v laskiaispullat

Etulinjan matkailuosaajat johtavat ryhmää jämäkästi ja ovat emotionaalisesti älykkäitä

 Minä olen opas.

Matkaopas on sellainen henkilö, joka opastaa ryhmiä tai yksittäisiä ulkomaisia tai kotimaisia vierailijoita kaupungin tai alueen muistomerkeille, nähtävyyksille ja museoihin sekä tulkitsee ja kuvailee kulttuuri-ja luonnonperintöä ja ympäristöä innostavalla ja viihdyttävällä tavalla vierailijan valitsemalla kielellä. Oppaalla on yleensä alueellisesti rajattu opastuslupa, joka anotaan ja sen myöntää asiamukaiset viranomaiset tai muu taho.” ( European Federation of Tourist Guide Association EFTGA).

 

Minä olen opas, mutta en halua ohjata liikaa. Parasta on, jos matkailija saa itse löytää, yllättyä, ihmetellä ja kohdata.

Minä olen opas, mutta en halua ohjata liikaa. Parasta on, jos matkailija saa itse löytää, yllättyä, ihmetellä, kohdata – ja vaikka leijailla hetken.

 

Olin viisi vuotta töissä ulkomaan kohdeoppaana ja vuodesta 2006 olen opastanut Helsingin virallisena paikallisoppaanaa espanjankielisiä asiakkaita. Tiedostan vastuuni turistien lomakokemuksen onnistumisesta, enkä todellakaan halua pilata kenenkään ainutlaatuisia hetkiä. En itse asiassa muista kuulleeni enkä ole kokenut tapausta, jossa opas olisi toiminnallaan täydellisesti pilannut asiakkaiden elämyksen. Oletko sinä?

Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015. Hieno kokemus!

Kaikenlaista hassua on kyllä tapahtunut ja olen tehnyt virheitäkin, mutta korjannut ne ja ottanut vastuun tekemisistäni.  Viime helmikuussa Kanarialla kuuntelin kunnioituksella paikallisoppaan ja ystäväni Eduardon tarinoita ja kuvauksia Gran Canarialta ja pohdin miten heppoisilla tiedoilla olinkaan opastanut suomalaisryhmiä saman saaren saarikierroksilla parikymppisenä oppaana. Mutta en mielestäni ollut huono opas ja asiakaspalautteetkin olivat hyviä. Jos tekee työtään sydämellä ja intohimoisesti ja on valmis oppimaan, vähäisempikin kokemus ja tieto riittää.

Hiljaisuus  – Silence, please

Minä haluaisin toteuttaa hiljaisuuden opastuksen; kulkisin matkailijoiden kanssa luonnossa enkä puhuisi mitään. Pyytäisin myös matkailijoita, todennäköisesti espanjalaisia ja etelä-amerikkalaisia  olemaan hiljaa. (Suomalaisiltahan tuo onnistuisi ilman sen kummempaa järjestelylä, ohjausta tai opastusta).  Kuulisimme vain luonnon äänet; tuulen, veden, linnut, rasahdukset. Pyytäisin matkaiiljoita kuuntelemaan ja nauttimaan tuoksuista, hiljentymään.

Gabriele Goria on kirjoittanut gradun ”Moving the Silence. A dialogue between art and spirituality” Helsingin Teatterikorkeakouluun ja kertoi minulle näkemyksiään hiljaisuudesta. Tänä keväänä luen gradun uudestaan ja kysyn mitä Gabrielelle kuuluu. Gabrielen gradun voit lukea täältä  Toteutan hiljaisuuden opastuksen heti kun saan siihen mahdollisuuden – ja kerron teille kokemuksista.

grabriel_anu (2)

Keskustelimme hiljaisuudesta Suomenlinnan lautalla.

 

Oppaan ja matkanjohtajan työ vaatii emotionaalista älykkyyttä

Matkaoppaan ammattitutkinnon perusteissa (2011, s.34) matkanjohtaja määritellään seuraavasti: ”Matkanjohtaja työskentelee kotimaassa Suomeen tulevien ja ulkomaille vietävien ryhmien kanssa. Matka voi olla kotimaan kiertomatka, laivaristeily tai kestoltaan, matkustustavoiltaan ja kohteiltaan suurestikin vaihteleva ulkomaanmatka. Osa matkoista on suunniteltu vain tietylle ryhmälle, ja osa matkoista myydään matkanjärjestäjän kautta.”

 

cropped-happy_helsinkiguides_140514-2.jpg

Matkanjohtajat ja oppaat tekevät tärkeää asiantuntijatyötä, jonka edellytyksenä on täydentää osaamista ihan koko ajan. Me olemme ammattilaisia, ja valmiita jakamaan tietoa ja kokemuksia myös muille. Matkanjohtajat ja oppaat ovat emotionaalisesti älykkäitä ja he johtavat ryhmää jämäkästi.  Lue lisää emotionaalisesta älykkyydestä ja matkailijoiden johtamisesta täältä Matkanjohtajat & osaaminen

Yksi hyvä syy kiinalaisille valita Suomi matkakohteeksi!

Kiinalaiset ovat nousseet eniten rahaa matkailuun käyttäväksi kansalaisuudeksi maailmassa ja kolmanneksi suurimmaksi vastaanottavaksi matkailumaaksi kansainvälisiä matkailijamääriä tilastoitaessa (UNWTO Highlights 2013).

Kiinalaisten matkailijoiden matkustustoiveet vaikuttavat jo matkailun trendeihin ja vaikutus tulee näkymään voimakkaasti tulevaisuudessakin. Vaikka kiinalaisten lisääntynyt matkailu vaikuttaakin eniten Aasian Tyynenmeren alueella ja etenkin Hong Kongissa, ovat kiinalaisten matkailijoiden määrät nousseet jo hyvin selvästi Suomessakin ja suuria odotuksia on ladattu tulevaisuuteen.

Kiinalaisilta matkailijoilta kysyttiin, mitä he pitävät tärkeänä onnistuneen opastuksen osalta;  Kiinalaismatkailijat listasivat ongelmien ratkaisukyvyn toiseksi tärkeimmäksi osa-alueeksi heti täsmällisyyden jälkeen. Suomalaiset taas tunnetaan hyvinä ongelmanratkaisijoina!

 

HS 9.8.2015

Suomen maabrändin slogania ” Suomi on ongelmanratkaisujen maa” kannattaisi tämän tutkimuksen tulosten perusteella ehdottomasti käyttää näyttävästi Kiinaan suuntautuvassa matkailumarkkinoinnissa!  Lue lisää tästäkin: Matkanjohtajat & osaaminen.

Syksyllä 2014 Helmi Liiketalousopistossa toteutettiin kiinalaisille matkanjohtajille ja oppaille suunnattu matkaopaskoulutus ( Matkaoppaan ammattitutkinto). Me opimme toisiltamme valtavasti!!!!

 

 

 

”Suomi solmukohtana” – matkailun kärkihankkeen teematilaisuus Vantaalla

Olin torstaina 3.4.2014 TEM:n matkailun kärkihankkeen teematilaisuudessa Vantaalla ja vilahdinpa muuten myös MTV3:n uutisissa; tosi kaukaa ja nopeasti, mutta Daniel -poikani tunnisti äitinsä heti ja kommentoi: ” sut kyllä erotti kun sä olet näköjään tollanen värikkäämpi ja kaikki muut oli mustia ja harmaita”. Oli siellä muitakin värikkäitä matkailualan ihmisiä, mutta uutiskuvassa olin ehkä ainoa värikkäästi pukeutunut seminaarivieras.

Eipä sen puoleen, kyllä semianareissa istuessa tulee mieleen,  että iso ravistelu, innostunut luovuus ja värien roiskinta olisi kuvainnollisesti Suomen matkailussa paikallaan. Mutta meistä ihmisistähän into ja luova tekeminen lähtee ja hyvä on toisinaan pysähtyä miettimään, mitä minä itse voin tehdä yhteisen hyvän eteen. Ja näin tein seminaarissakin… vaivuin toisinaan omiin ajatuksiini ja keksin kaikenlaista.

Seminaarin ohjelmaan sisältyi myös työpaja-työskentelyä; ryhmääni osui puheliaita ja aktiivisia ihmisiä ja sainkin intoa loppupäivään; kyllä matkailupiireissä aina kuitenkin löytyy hengenheimolaisia ja naurua. Pienet piirit pyörivät, mutta aina seminaareissa tutustuu myös uusiin ihmisiin; kivoja kohtaamisia, ideointia, ajatusten vaihtoa ja paljon naurua – sitähän nuo seminaarit parhaimmillaan ovat. Kiitos team 3!

Hiljaisuuden kappeli

Hiljaisuus, suomalaisten yhteys luontoon, puhtaus ja turvallisuus, näistä aineksista on suomalainen vetovoima tehty. Ja vastuullisesta vieraanvaraisuudesta.

Hiljaisuuden kappeli, Helsinki 2013. Kuva Javi Pedrosa.

Suomen matkailun kehitys näyttää onneksi positiviiselta; Suomessa on lähes 30.000 matkailualan yritystä, matkailu tarjoaa työtä noin 185.000 täysi- ja osa-aikaiselle työntekijälle, vientiin verratava tulo on noin 4mrd euroa, matkailuelinkeinon osuus BKT:sta 2,7% joka on suurempi kuin maa-ja metsätalouden, finanssialan tai elintarvikealan osuus. Matkailun vuosittainen kasvuprosentti on noin 5% vuodessa, mutta alan suhdanneherkkyyden vuoksi pitää kasvuun vaikuttavia trendejä seurata todella tarkkaan ja varautua yllätyksiin.

Eniten esille nousseet sanat olivat Kiina, Aasia, Venäjä, yhteistyö ja Suomen matkailubrändin kirkastuminen sekä kärkituotteiden löytyminen. Finpron ja MEK:n yhdistyminen oli tietenkin esillä ja  nyt siitä löytyi jo paljon hyvääkin, kuten esim. eri toimialojen osaamisen yhdistyminen Suomen vientituotteissa ja – palveluissa (esim. matkailu & teknologia, matkailu & peliteollisuus, matkailu & cleantech). Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren käynistämän matkailun kärkihankkeen tavoitteena on lisätä Suomen matkailullista vetovoimaa, tukea matkailuelinkeinon kilpailukykyä ja kasvua sekä nostaa alan arvostusta. Suosittelen lukemaan TEM:n raportin: Suomen matkailun tulevaisuuden näkymät. Katse vuoteen 2030.

Toivottavasti onnistumme esittämään SUOMA ry:n ja oppilaitosverkoston sekä muiden yhteistyökumppaneiden tukemana  SUOMA-akatemian yhdeksi Kärkihankkeen toimenpiteeksi; valtakunnallinen SUOMA-akatemia tarjoaa lisäkoulutusmahdollisuuden kaikille matkailualan ammattilaisille kaikkialla Suomessa ja foorumin, jonka kautta matkailubrändiä, -strategiaa ym. voidaan jalkauttaa matkailuosaajille. Asiasta voit lukea lisää kesällä 2013 tarkastetusta gradusta: Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä. Asian etenemisestä kirjoittelen jos /kun asia etenee.

Yksi mieleeni tullut semnaarikysymys jäi avoimeksi; esitin kysymykseni Finanirin Jarkko Konttiselle, mutta häntä kiidätettiin valokuvaukseen, ja vastaus jäi kesken. Helsinki-Vantaa on ”solmukohta” Aasian ja Euroopan lentoliikenteessä, nyt kentän läp kulkee noin 3 miljoonaa Aasiasta tulevaa tai sinne menevää lentomatkustajaa vuodessa, koko kentän matkustamäärä on noin 15 miljoonaa. Potentiaalista kasvua odotetaan saatavan tulevaisuudessa edelleen kasvavilta Aasian markkinoilta. Jo nyt 83% Aasian ja Helsingin välisessä lentoliikenteessä matkustavista on aasialaisia, ja jos Thaimaan lennot jätetään laskuista 90% raja rikkoutuu.

Aasialaiset haluavat Euroopassa kuitenkin tunnettuihin suurkaupunkeihin, joista suosituimmat ovat Pariisi ja Lontoo. Helsinki on siis välietappi, josta jatketaan matkaa usein niin, että kentältä ei poistuta ollenkaan. Nyt tavoitteena onkin saada yhä useampi aasialainen matkailija jäämään Helsinkiin ja lähtemään vaikkapa myös Lappiin samalla reissulla.

Tämä on tiedossa ja hyvä kohderyhmä, vaikkakin tarvitaan ilmeisen paljon lisäbrändäystä jotta aasialaiset saadaan vakuuttuneiksi, että Helsinki on yhtä houkutteleva matkakohde kuin Pariisi tai Lontoo. Lentoliikenne kasvaa kaiken aikaa – senkin me tiedämme; maailmassa tehdään noin 4 mrd lentomatkaa vuodessa ja Maailman matkailujärjestön tilastoissa ylitettiin miljardin kansainvälisen matkailjan raja reilu vuosi sitten.

Kysymykseni liittyy kuitenkin ”uhkaan”, josta en ole kuullut puhuttavan.  Jotta maailma kestäää kasvavan lentoliikenteen ja siitä aiheutuvat ympäristörasitteet, pitää lentokalustoa kehittää kaiken aikaa vähempipäästöiseksi ja vähemmän polttoainetta kuluttavaksi. Näin ollen siis voidaan lentää pidempiä matkoja vähemmällä polttoaineella, eikö totta?

Eikö siis Helsingin asema välilaskupaikkana ole tulevaisuudessa uhattuna, jos aasialaiset voivatkin lentää suoraan Pariisiin tai Lontooseen tai mihin tahansa muuhun Euroopan kaupunkiin? Vai onko Suomen erityisreitti Venäjän ilmatilan kautta niin paljon lyhyempi ja Suomen erityisoikeus tämän reitin käyttämiseen niin varmalla pohjalla, että Helsinki tulee säilyttämään erityisasemansa? Kysymys voi olla ajankohtainen jo nyt kun Finnairin omistuspohjasta keskustellaan, eikö totta? Seuraillaan tätäkin asiaa – voi olla, että Helsingin asema lentoliikenteen solmukohtana ei ole ollenkaan uhattuna – mutta pohdinpa kuitenkin. Ja selvitän jostain asiantuntijan näkemyksen tähänkin.

Kirjoitan pian myös oppaiden työstä, matkaoppaiden työn arvostamisesta ja liitän samalla kirjoitukseen virallisen raportin Gran Canarian kenttätutkimusmatkaltani. Aurinkoa ajatuksiin, väriä elämään!