Kaunein kohtaaminen ikinä
Oman lapsen syntymä. Yhdeksän kuukautta arvuuttelua minkä näköinen tyyppi vatsassa kieppuu. Synnytyksen uuvuttamana vastassa suuret silmät – kysyvinä ja vastaanottavina sanoen; tässä olen, olkaa hyvät, olkaa minulle nyt hyviä.
Perhe
Tuhansia kohtaamisia aamiaispöydässä, lounaalla, vessajonossa, saunan lauteilla. Kaikkien tunnelatausten saattelemina otettava vastaan se mitä tulee; toiselle puolelle tietä ei voi vaihtaa, eikä haluaisikaan. Sisko ja äiti; tukea ja ilon jakamista, erilaisuuden kunnioittamista ja samanlaisuuden tunnistamista. Suurimpia tunteita, suojassa muulta maailmalta. Veli – on veli, miehekäs pikkuveli. Rakkauden kautta perheeseen liittyneet ja sukupolvien ketjun jatkumo, sisarusten ihanat lapset. Tädit ja serkut – monen elämän sivusta seuraamista, naurua ja surun jakamista. Toinen perhe Espanjassa – värinä ja mausteena elämässä.
Muistoja – kohtaamisista
Mummi
Muistan lämmöllä kohtaamisia niiden kanssa, joita ei enää ole täällä arkea jakamassa. Mummi. Pyyteetöntä rakkautta, omalla arvokkaalla tavalla. Suojelevia ja helliä kohtaamisia – naisen mallin tarjoamista, kannustusta ja luottamista. Värien harmonia vaatteissa, huulipunassa, kynsilakassa, taiteessa ja sisustuksessa.
Patu = Isä.
Liikuttavin kohtaaminen viimeisinä päivinä syövän väsyttäneen isän vierellä – hiljaa ja hitaasti puhuen. Kyynelten verhoamien katseiden kohdatessa ymmärtävää hiljaisuutta, käsi isän kädessä – vain kevyt puristus enää, ennen niin vahvassa otteessa. Isä valmiina lähtöön, tytär valmiina jatkamaan.
Armi, Eila ja Eno
Armi. Merkityksellinen kahden naisen kohtaaminen Espanjassa. Selittämätön yhteys – ennen poislähtöä elämänviisauden jakoa josta ammentaa koko loppuelämän ajan? Eila- isotäti. Lämpöä ja vaatimattomuutta – vanhan kansan naisen muisto. Eno. Huolettomia auto-ajeluita, ratissa nuori eno, takapenkillä lapsikatras nauramassa. Lempinimi muistona: Sante.
Seitsemän tähden tiimi
Räiskyvää intoa ja iloa, naurua ja huutoa. Työkavereita – erilaisten vahvuuksien yhdistämistä täydelliseksi tähtikuvioksi. Viiden vuoden ajan (2004-2009) huikeaa yhdessä tekemistä, kokoonpanoa hieman matkalla varioiden; Ullis, Heidi, Tuula, Marko, Sari, Sanna, AnuA, Suvis. Tähtikuvio himmeni hiljalleen ja hajosi lopuksi – mutta yksittäisten tähtien loistetta ei himmennä mikään.

Seitsemän tähden tiimi – kokoonpano v.2006
Ystävät ovat se perhe, jonka valitsemme itse
Kohtaaminen on johtanut pysähdykseen, matka lähtenyt samaan suuntaan, halu jakaa itsestään, valmis ottamaan vastaan toisesta. Joskus yhteys katkeaakin, mutta siitä voi jatkaa, mihin viimeksi jäätiin. Naurua ja iloa, olkapäätä ja kyyneleitä toisinaan. Hyviä tuttuja lisäksi, jokaisella oma paikkansa. Minni, Päivi, Teija, Eva, Eduardo, Eila, Javi, Kari, Jarkko, Minna, Epe, Timppa, Armando, Ernesto, Torres, Rodrigo, Alberto, Juan Pedro, Agustin, José-Luis, Make, Marisa, Mari, Paloma, Paqui, Lupe, MariPaz, João, Mamen, Julio, Linda, Andres, Tomppa, Cristina, Tony, Ullis, Tuula, Heidi, Marko, Leena, Sanna, Sari, Maarit, Kirsi, Ulla, Ellu, Minna, Kitte, Anu, Suvis, Riitta, Tiina, Lea, Seppo, Ellu, Larissa, Essi, Ruth, Päivi, Karla, Ari, Kiti, Enna, Bo, Anssi, Lauri, Mari, Leo…. uudet kohtaamiset tervetulleita, yhtäkään en haluaisi antaa pois.
Innostavia, luovia kohtaamisia
Suunnittelija Jukka Rintala ja Punaisen tuvan avajaiset. Jukka Rintala suunnitteli kauniin mekon kuvastaen persoonaani lyhyen kohtaamisen perusteella. Mekkoa ei vielä ole, mutta luonnos oman kodin seinällä – kiitos Mamma!
Psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt johdatti ymmärtämään yhteiskunnallisen evoluution ja transmodernismia. Espanja on ollut monituntisten keskustelujen lähteenä.
Muotoilija, kuvanveistäjä, sisustusarkkitehti, ohjaaja Stefan Lindfors. Suomi-oppaiden vaatteet – projekti yhdisti kymmeniksi, jollei sadoiksi tunneiksi viemään ison projektin läpi vaikeuksista huolimatta. Sen jälkeen monessa muussa apuna ja innostajana. Olen oppinut rohkeutta ja rajojen rikkomista.
Yli-innovaattori Anssi Tuulenmäki opetti, että pitää uskaltaa – kokeilla ja erehtyä. Onnistumisesta pitää iloita. Matalan kokeilun mallit ja eri alojen osaamisen yhdistäminen.
Kylläpä oli sydäntälämmittävää luettavaa tämä – ihan meinasi tippa tulla linssiin, samalla kun toisaalta ei voinut olla hymyilemättä. Pitääkin kaivella se tiimitähti taas näkösälle, se on edelleen hyvässä tallessa! Olen niin iloinen siitä, että tiemme ovat kohdanneet 🙂
TykkääTykkää
Huh, miten ihanat sivut. Tippa ja useampikin todella tuli silmiin, kun näitä sivuja luin. Olen VALTAVAN ylpeä ja onnellinen siitä, että minulla on tällainen sisko!
TykkääTykkää
[…] sellaisia, ettei asiakas kokisi olevansa läähtättävä turisti! Käy tutustumassa sivuuni KOHTAAMISIA – ne ovat parhaita “matkamuistoja” upeiden elämysten […]
TykkääTykkää
Ihania, kauniita kohtaamisia:)
TykkääTykkää
Tiedän tämän ihanan Anun hyvin.Olen hänen tätinsä.Olen Patun sisko.Patun lapset ovat aina olleet minulle erittäin rakkaita.Tämä suku nyt vaan on tällaista.Mäkeä ylös ja sitten taas alas.Jokainen meistä.
Kohtaamisia lukiessa tuli haikea olo. Anu osaa kirjoittaa.
TykkääTykkää
Lisään vielä Anun kohtaamisiin yhden asian. Kuvassa oleva punainen Saab tulee tyylikkäästi kotipihalle. On käynyt kyllä niinkin, että samasta portista yrittänyt Imppa-täti, Donau-merkkisellä autolla, ajoi reippaasti portista, niin reippaasti, että kulma osui aidan tolppaan ja koko aita kaatui.Patu, siis Anun isä, siis veljeni, istui kahvilla keittiössä ja tuumasi tyylilleen uskollisena: ” Ai, likka tuli”.
Tämä suku toimii näin.
TykkääTykkää
Kiitos ihanista kommenteista, suvussa on kirjoittajia ja taiteilijoita; Imppa siitä hyvänä esimerkkinä! Kiitos että kirjoitit tuon aidan kaatumis-tarinan, se on ihan legenda! Jallu-veljeni jatkaa samaa suvun miehille ominaista tyyliä kommenteissaan! Anu
TykkääTykkää
Anu, miten ihana lukea tarinoitasi! Hymyilytti ja liikutti. Vaikka kohtaamisemme nykyisin ovatkin aika harvassa taman matkaeron takia, niin usein olet mielessani. Odotan innolla uusia kirjotuksiasi!
TykkääTykkää
Kiitos, Minni! Onneksi on sosiaalinen media, jolla pitää yhteyttä! Nyt tuntuu huimalta ajatella, että ollaan eletty partioleirit, inter-railit ja ulkomailla asumiset tosi nuorena ilman kännyköitä ja nettiä!
TykkääTykkää
Kauniisti kirjoitettu. Pintaan nouseee vain yksi ajatus, kohtaamisia on ihan liian harvoin näiden ihmisten kanssa…kunnes on jo liian myöhäistä ja jäljelle jää vain ikävä….
TykkääTykkää
Kiitos Minna-serkkulle viestistä. Totta, elämme liian kiireistä elämää, olisi niin ihana heittäytyä hetkeksi slow-tilaan, ilman kellotusta ja suorittamista. Rakkaiden ihmisten kohtaamisissa voi soveltaa myös ajatusta siitä, että harvatkin hetket ovat enemmän kuin ei hetkiä ollenkaan… ja ikävää onneksi ajan myötä helpottavat aidot ja ihanat muistot juuri niistä hetkistä joita on jaettu.
TykkääTykkää
Aivan ihanaa mietiskelyä ja niin totta, kiitos kiitos.
Onpas taas onni minua potkinut, kun olen jo saanut nauttia Anun luennoista ja lisää luentoja on tiedossa, jee.
TykkääTykkää
Kaunis kiitos, Tuula! Ihanaa on saada jakaa kohtaamisia ja kokemuksia myös täällä opasmaailmassa!
TykkääTykkää