Rakkauden metsä

 Rakkaudenmetsä on totta – Helsinkiin avataan Rakkaudenmetsä!

Nyt on lokakuu 2017 ja on kulunut noin puolitoista vuotta siitä, kun juoksin metsässä ja kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Rakkaudenmetsästä.

Rakkauden puutarha avattiin Espoon Suurpellon alueelle toukokuussa 2017 Mari Anthonin aloitteesta. Rakkauden puutarhaan alueen asukkaat saivat istuttaa oman nimikkopuunsa.

Syyskuun viimeisinä päivinä 2017 Helsingin valtuusto vahvisti kaupunginhallituksen tekemän päätöksen Rakkaudenmetsän perustamisesta Helsinkiin! Paikaksi on valikoitunut Vuosaaren urheilupuiston alue ja puiden istutus aloitetaan keväällä 2018.

Kiitos kaikille teille, jotka olette osoittaneet kiinnostusta Rakkaudenmetsä -ideaa kohtaan. Olen saanut hienoja  viestejä ja kannustusta aiheeseen liittyen.

Erityiskiitos Vihreiden kaupunginvaltuutettu  Leo Straniukselle ja Haltia luontokeskuksen johtajalle Tom Selänniemelle, jotka ovat uskoneet ideaan alusta asti. Leo Stranius teki valtuustoaloitteen kesäkuussa 2016 ja Vihreiden Espoon kaupunginvaltuutettu Mari Anthoni  jätti valtuustoaloitteen elokuussa 2016.

Ensimmäisessä tapaamisessa syksyllä 2016 paikalla olivat Marin, Tomin ja Leon lisäksi Visit Finlandin Finrelax-hankkeen projektipäällikkö Kiti Häkkinen ja paikalla oli myös Jukola7 – yrityksen toimitusjohtaja, Aalto yliopistosta valmistunut diplomi-insinööri ja muotoilija Lauri Aaltio, joka esitteli MyFore.st – sovelluksen, jolla rakkauden metsä saadaan markkinoitua ja kaupallistettua hyvinkin nopeasti.

Rakkauden metsä on nyt valmis siirtymään seuraavalle tasolle.

Nyt kun kaksi kohdetta on vahvistunut, on hyvä hetki siirtyä seuraavalle tasolle ja etsiä keinot, joilla saamme Rakkaudenmetsästä matkailukonseptin. Puiden merkitseminen digitaalisella ”lukolla”, tarinat lukkojen takana ja mahdollisuus seurata puiden kasvua ja metsän elämää netin välityksellä ovat lyhykäisyydessään ne toiminnot, jota tulee digitalisoida. Jos haluat olla mukana maailman ensimmäisen Rakkaudenmetsän lanseerauksessa, olethan yhteydessä.

Olemme saaneet kiitettävästi huomiota kotimaisessa mediassa. Radio Suomen toimittaja Tiina von Martens teki aiheesta kivan radio- ja nettijutun kesällä 2016, Olli Ihamäki teki haastattelun syyskuussa 2016 Metsäradioon ja Helsingin kaupungihallituksen päätöksen jälkeen syyskuussa 2017 iloittiin Yle Helsingin kanavilla Sannika Michelssonin kanssa. Helsingin Sanomat, Metro-lehti ja paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta kiitettävän usein.

Rakkaudenmetsä on ainutlaatuinen, Suomen matkailun brändiä tukeva konsepti ja ylittää varmasti uutiskynnyksen sinä päivänä, kun seuraava taso on saavutettu ja matkailijatkin saavat oman rakkauden puun Suomesta.

Tule tykkäämään FB-sivustoa Rakkauden metsä – Love Forest Finland ja seuraa missä mennään.  Tehdään Rakkauden metsästä koko Suomen yhteinen matkailuhanke! Tervetuloa mukaan.

Lue alkuperäinen juttu alta, ole hyvä! Tästä kaikki alkoi….

Rakkauden lukot? So last season

maisema herajärvi

Maailman metsäpäivä ja oivallus

Suomessa on käyty alkuvuonna 2016  yhteiskunnallista keskustelua metsien suojelusta ja metsähallituslaista. Metsien monimuotoisuuden suojeleminen on päivän puheenaiheena. Metsien ja luonnon terveysvaikutukset on tunnustettu saatujen tutkimusten perusteella ja luonto on Suomen tärkein matkailullinen vetovoimatekijä.

21.03.2016 oli Maailman metsäpäivä ja seurasin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Minä sain päivän aikana idean, jonka haluan viedä käytäntöön ja otan hyviä vinkkejä oikeista yhteyshenkilöistä vastaan.

Olen jo viestinyt ideasta Visit Finlandin Matkailujohtajalle Paavo Virkkuselle ja Media- ja yhteiskuntasuhteiden johtajalle Jari Ahjoharjulle. Odotan vahvistusta tapaamisesta, jossa keskustelemme Joulupukista ja ilmastonmuutoksesta ja toivottavasti myös uudesta ideasta.

Aion olla lähipäivinä yhteydessä Ville Niinistöön ja Anni Sinnemäkeen. Listalla on myös Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius. Kerroin ideasta  Reilun matkailun yhdistyksen vuosikokouksessa ja Vanajalinna Groupin toimitusjohtaja Pekka Vihmakin sai viestini.

Idea on kiinnostanut kaikkia, joille olen siitä kertonut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut EI. Vahvan KYLLÄ sanoi Haltia luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi, joka on lanseerannut ajatuksen Helsingin brändäämisestä maailman Luontopääkaupunkina.

Jos ei olla nopeita, voi olla, että ruotsalaiset vievät hyvän idean!

Metsä

Rakkauden metsä – tätä päivää!

Ehdotan, että Suomeen perustetaan Rakkauden metsä tai metsiä. Ne ovat vaihtoehto rakkauden lukoille ja silloille. Tiedättehän tavan, jossa rakastavaiset käyvät sulkemassa lukon sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen veteen todistaakseen ikuista rakkauttaan. Kuuluisimmat sillat ovat Pariisissa, Venetsiassa ja New Yorkissa eikä ongelmilta ole vältytty – lukkojen paino on aiheuttanut siltojen romahtamista eikä tapa ole ihan varauksetta ympäristölle hyväksi.

Ehdotankin siis, että Helsingin lähistöltä, vaikkapa Keskuspuistosta, varataan metsäalue, johon rakastavaiset voivat istuttaa oman puun ikuisen rakkauden symboliksi. Tai ehkä pari voisi saada nimikkopuun jo olemassa olevasta metsästä.

Tai miksei joku hotelli voisi profiloitua rakkauden metsän hotelliksi ja tarjota koko paketin kansainvälisille vieraille?

Jatkona tarjotaan mahdollisuutta ostaa palvelu, jossa hoitaja tai kummi lähettää kuvia puusta esim. vuoden välein. Suunnittelussa tarvitaan ammattilaisia jotta metsän istutus hoidetaan vastuullisesti ja harkiten, luonnon ehdoilla ja ympäristöä kunnioittaen.

”Repeaterit”!

Todennäköistä on, että pari käy katsomassa puutaan ainakin tärkeinä suhteensa vuosipäivinä ja haluavat ehkä tuoda jälkikasvunsakin puun luokse kylään. Voihan käydä niinkin, että joku haluaa kaataa puunsa rakkauden loppuessa, joten pelisäännöistä pitää sopia. Rakkauden metsästä tulisi varmasti vetovoimainen kohde ja me saisimme matkailulle tärkeitä ”repeatereita” Suomeen.

Anu j a kuusi

Minulla on kuvassa näkyvä oma kuusi. Se ei ole kovin vahva, mutta minulle  rakas ja tärkeä. Se symboloi minulle aikaa, jolloin siirryin lapsuudesta nuoren naisen polulle, sain sen rippilahjaksi ja se istutettiin lapsuuden kodin pihalle.

In English/ Insta @mood_of_finland International Day of Forests! ‪#‎Internationaldayofforest‬ ‪#‎maailmanmetsäpäivä‬ ‪#‎wwf‬ ‪#‎wwfSuomi‬‪ #‎loveforest‬ ‪#‎visitfinland‬ ‪#‎Metsähallitus‬ ‪#‎visithelsinki‬ ‪#‎rakkaus‬ ‪#‎metsä #rakkaudenmetsä #rakkaudenmetsa

 

 

 

Urban & Nature -matkailu

Urban & Nature koulutuksessa

 

Urban & Nature voi olla kiva kävelykierros hautausmaalla.

Urban & Nature voi olla kiva kävelykierros hautausmaalla. Eikä ole muuten yhtään pitkäveteistä tai synkistelevää kun Ullis opastaa.

Helmi-huhtikuussa 2016 tarjoamme täydennyskoulutus-moduulina ”Erikoisoppaana toimiminen ” Matkaoppaan ammattitutkinnon osan, joka on suunnattu ensisijaisesti jo oppaan työtä tekeville alan ammattilaisille – niin urbaaneille kuin erä- ja luonto-oppaillekin, mutta miksei muillekin alan konkareille. Urbaanit oppaat oppivat luonto-oppailta ja päinvastoin. Koulutuksen aikana käydään retkeilemässä ja asiantuntijoita kutsutaan mukaan täydentämään sisältöjä.

Opiskelijat opintoretkellä Sibelius-monumentillä

Ajatuksena on tarjota urbaaneille oppaille lisää osaamista luonnosta, kasveista, ekologiasta, eläimistä ja luontoon perustuvasta kulttuuriperinnöstä – joka pitää sisällään tietysti myös vesistöt ja saunan! Erä- ja luonto-oppaat voivat oppia urbaaneilta oppailta tarinankerrontaa, kaupungin mielenkiintoisia henkilöhahmoja, salaisia piiloja sekä eri kulttuureista tulevien matkailijoiden ymmärrystä.

Pedagogisena mallina kaikissa käynnissä olevissa koulutuksissa on Yritys & InnovaatioLab – matkailukohteiden ja -yritysten kanssa tehtävät kehittämisprojektit, joissa teoria viedään suoraan käytäntöön.

”Sibelius, Sauna & Silence”  – elämyksiä urbaanissa ympäristössä

Minä tein Urban & Nature -opasuksen teemalla

Urban & Nature -opastus teemalla ”Sibelius, Sauna & Silence”. Suomen kuuluisin sauna Tamminiemessä ja pieniä jooga-liikkeitä puutarhassa.

Tein keväällä 2015 kokeilevan oppimiskokemuksen yhdessä opiskelijoiden kanssa. Suunnittelin ja toteutin yhden päivän ohjelman Uusimaa-viikolle yhdessä neljän opiskelijan kanssa. Tein samalla Matkaoppaan ammattitutkinnon kolme tutkinnon osaa testaten ja kehittäen samalla tutkinnon käytäntöjä. Huomasin, että kehitettävääkin oli ja käytämme kokemuksen nyt hyödyksi kun uudet opiskelijat aloittavat.

Matkaoppaan ammattitutkinnossa tulee tuottaa myös kirjallisia raportteja;  tässä matkailupaketin ja opastuksen tuotteistamis-ja markkinointiraportti:Sibelius, Sauna & Silence

Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015. Hieno kokemus!

Matkaoppaan ammattitutkinto – Done!

Olipa muuten opettavaista ja hienoa tehdä Matkaoppaan ammattitutkinto täydennyskoulutuksena! Suosittelen muillekin! Tuon prosessin aikana tajusin taas, miten harvoin oppaat saavat palautetta työstään ja miten tärkeää se onkaan. Oli ihanaa saada kaunista ja kannustavaa palautetta alan ammattilaisilta; kiitos Kari, Lea ja Sirpa!

Urban & Nature – Helsingin metrolla

Maaritin suunnittelema ja toteuttama ”Metrolla Marjaniemeen” -retki oli hieno urbaanin ja luonnon yhdistelmä. Ensin elettiin urbaania tunnelmaa Helsingin rautatieasemalla ja hetkessä siirryttiin  ”maalaistunnelmaan”,  vain lyhyen metromatkan päähän kaupungin ydinkeskustasta. Siirtolapuutarhassa aika tuntui pysähtyneen ja kivat tarinat veivät ajassa 1940-luvulle ja taas takaisin tähän päivään. Vierailija pääsi hetkeksi mukaan siirtolapuutarhalaisten elämään!

Maarit taas opasti Urban & Nature yhdistelmää

Maarit opasti Urban & Nature yhdistelmää ”Metrolla Marjaniemeen” – retkellä.

Helsingin metroreitti on sinänsä jo kiva – ja eksoottinenkin matkailureitti urbaanista luontoon – vaikkapa  Vuosaaren monipuoliseen luontoon saakka! Ullis tarjoaa Vuosaaressa todella innovatiivista kävelyretkeä ”Walking in Baltic sea” – siinä vieraat puetaan vesijuoksuvöihin ja viedään ihastelemaan Helsinkiä mereltä päin – kirjaimellisesti meressä kävellen! Knoppitietona taas kannattaa mainostaa maailman pohjoisimman metroaseman sijaitsevan Helsingissä (Mellunmäki).

Kiasmasta Kivinokkaan kuva by Javi Pedrosa

Kiasmasta Kivinokkaan kuva by Javi Pedrosa

Teimme kivan Urban & Nature -retken espanjalaisen ystäväni kanssa; katselimme Kiasmassa (Nykytaiteen museo, Helsinki)  urbaania performanssia ja hetkessä olimme lyhyen metromatkan päässä Herttoniemen siirtolapuutarhan kupeessa Kivinokan boheemin rennolla puutarha-alueella rantajuhlissa. Hieno ja melkein epätodellinen olo siirtyä kahdesta  niin erilaisesta tunnelmasta toiseen!

Urban & Nature Oslo

Opiskelukaveri-joukkomme ”viisikko” kokoontui kesällä Oslossa, ja vielä sattumalta samaan aikaan kun kaupunki täyttyi AC/DC – konserttivieraista! Luontomatkasta tuli todellinen urbaani kohtaaminen!

Oslon Ooppera on upea!

Oslon ooppera on upea! Kuva Eila Tarvudd-Sundby

Oslo yllätti positiivisesti: kaupunki tarjoaa upeat puitteet ”Urban & Nature” tunnelmiin. Ehkä viemme kolutuksemme myös Oslon oppaille tai teemme seuraavaksi pohjoismaista koulutus-yhteistyötä!

Merellisyys, puistot ja lähellä oleva Holmenkollenin alue yhdistettyinä moderniin Oopperataloon ja teollisen arkkitehtuurin satama-alueeseen olivat todella kiinnostava yhdistelmä. Yhdistelmässä oli jotakin samaa kuin Helsingissä, mutta tunnelma etenkin oli omanlaisensa. Muotoilu ja norjalaiset omat vaatemerkit kuten Mood of Norway olivat kivoja löytöjä.

Viisikko luontoretkeili Oslon edustan saarilla ja Holmenkollenilla. Kuva Eila Tarvudd-Sundby

Viisikko luontoretkeili Oslon edustan saarilla ja Holmenkollenilla. Kuva yllä Eila Tarvudd-Sundby

oslo holmenkollen maisema laaja

Urbaanista natureen; Asturias

Olin toivonut kovasti kunnon vaellus-kokemusta loman aikana, enkä antanut periksi. Kävin vaihtamassa urbaanin matkavarustukseni rinkkaan ja suuntasin heti Oslon reissun jälkeisenä päivänä Madridiin ja edelleen Espanjan pohjoiseen Asturian maakuntaan.

Asturiassa sainkin kokea aitoa luontomatkailun tunnelmaa! Matkan huippuhetki oli löytää koko urbaanin maailman hylännyt ranskalainen Francine joka asuu vuoristossa yksin – tai kuten hän sanoi, eläinten ja luonnon kanssa. Matkaa lähimpään asutukseen oli noin tunnin kävelymatkan verran – eikä Francinen luo oikein muulla keinolla pääsekään.

Francinen vieraina. Kaunis ja rauhoittava kohtaaminen

Francinen vieraina. Kaunis ja rauhoittava kohtaaminen

Francinesta on tehty dokumentti-elokuva  ”Los colores del viento – tuulen värit” jonka trailer löytyy tästä: Francine. Vaikka et ymmärtäisi espanjaa, kannattaa video käydä katsomassa. Sen  kautta välittyy rauhallisuus ja tunnelma – yhteys luontoon ja elämänviisaus.

Urban & Nature Helsinki

Urban & Nature on toimiva ja hyvä yhdistelmä matkailupalveluiden teemana. Minä olen mielestäni  ”urban & nature” – ihminen. Rakastan luontoa ja tarvitsen yhteyttä luontoon; parasta lääkettä stressiin on luonnossa lenkkeily, sauna ja luonnonvesissä uiminen. Mutta nautin myös urbaaneista huveista; teatterista, arkkitehtuurista, kokeilevasta keittiöstä, ihmisten tarkkailusta ja  kaupungin tunnelmasta.

Aika moni matkailija, niin kuin varmasti moni tämän kirjoituksen lukijakin, lienee kaltaiseni ja haluaa todennäköisesti kokea Helsingissäkin jotain urbaania ja jotain ”naturea”  ja etenkin niiden yhdistelmiä.

Mahdollisuuksia on kyllä tarjolla ja uusia syntymässä! Mielenkiinnolla ja ilolla odotamme uusien alueiden rakentumista Helsinkiin; Katajanokan Allas & sauna-hanke, Hernesaaren sauna- ja ravintolakokonaisuus,  Kalasatama ja Teurastamo uusine palveluineen sekä Lapinlahden entinen mielisairaala tapahtumineen.

Urban & Nature on yksi kantava teema myös Suomi 100v -juhlavuoteen valmistauduttaessa; jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin urbaania, jotakin ruraalia, taidetta ja teollisuutta, muotoilua ja musiikkia, tapahtumia ja tarinoita – mistä on Suomen itsenäisyys ja identiteetti rakentunut?

Lapinlahden entinen mielisairaala houkuttelee tarinoimaan...

Lapinlahden entinen mielisairaala houkuttelee tarinoimaan…

Kyllä se on se luonto – olemme tottuneet sanomaan kun Suomen matkailun vetovoimasta puhutaan, mutta kyllä se on myös se persoonallinen urbaani ja luonnon yhdistelmä mikä vetää matkailijoita puoleensa.

ISÄNPÄIVÄNÄ: ISÄ JA ELOKUVA. (Fin)

Isä

Isäni ei ole ollut täällä kanssamme enää kahdeksaan vuoteen, mutta muistoissa ja puheissa kyllä lähes päivittäin. Isääni olen kutsunut Patuksi, mutta nyt tuntuu oikeammalta sanoa isä.

Olin tänään lenkillä ja tajusin  jotain uutta isä-tytär -suhteesta. Isäni luki paljon ja haastoi meidät lapsetkin lukemaan ja sitten keskustelemaan lukemastamme. Minut hän aika usein sai väittelemäänkin ja viimeistään jouluaattoyön Trivial Pursuitin äärellä otettiin mittaa siitä, kuka oli historiansa ja maantieteensä lukenut kunnolla. Se oli hänen tapansa sivistää meitä.

Tänään ymmärsin, että myös elokuvat olivat ehkä isäni tapan kertoa jotain itsestään ja ikään kuin keino johdattaa sellaistenkin aiheiden äärelle, joista hän ei itse oikein osannut puhua. Joskus elokuvan äärellä on itketty, mutta vielä useammin naurettu.

Lapsuus ja Disneyn piirretyt

Ensimmäiset elokuvamuistot liittyvät Walt Disneyn piirrettyihin. Niitä me kävimme katsomassa alkuperäisversioina; Mikki Hiiri, Aku Ankka, Pluto ja muut hahmot puhuivat englantia ja elokuvat oli tekstitetty.

En muista juonen kärsineen millään tavalla siitä, että en ensimmäisinä vuosina ymmärtänyt mitä piirrettyjen hahmot puhuivat; ehkä se oli hyvä metodi ruokkia mielikuvitusta ja toisaalta motiivi oppia lukemaan.

kaunotar ja kulkuri jenkki keräily

Yksi lempielokuvani oli Kaunotar ja Kulkuri. Muistan myös keräilykuvat ja ihanan Kaunotar ja Kulkuri – kirjan. Elokuvateatterssa istuessa oltiin irti arjesta; muistan isän aidon naurun, joka sai koko ison miehen vapautumaan!

Disneyn elokuvien jälkeen seuraava muisto on elokuvasta ”Sound of Music”, johon ei ihan pienenä päässyt, vaan sen näkemistä piti odottaa muistaakseni seitsemänvuotiaaksi saakka. Sound of Music sai minussa aikaan haaveilun elää elämää niityllä juosten ja laulaen.

Nuoruus ja Tuulen viemää

Isä ilmoitti hyvissä ajoin meille kahdelle perheen tyttärelle, että kun aika on kypsä, hän vie meidät katsomaan elokuvan ”Tuulen viemää”. Isosisko ehti kehuskella kokemuksellaan muutaman vuoden, ennen kuin minun vuoroni tuli. Sen elokuvareissun muistan erityisen hyvin; ennakkoon jännitin hieman, miten jaksan katsoa lähes neljä tuntia pitkän elokuvan, mutta elokuva lumosi ja vei mennessään.

Ajattelin isän haluavan meidän nuorten naisten näkevän elokuvan sen historiallisen viitekehyksen vuoksi, mutta elokuvateatterssa istuessani muistan eläytyneeni vahvasti romanttisiin ja epätoivoista rakkautta kuvaaviin tarinan käänteisiin; liikuttuneena ja jännittyneenä.

Ehkä se oli juuri se syy, miksi isän mielestä elokuva oli syytä nähdä tietyssä iässä. Elokuvan jälkeen kotiin ajaessamme en muista meidän käyneen syvällistä keskustelua aiheesta tai analyysiä elokuvasta. Taisimme olla aika hiljaa, omissa ajatuksissamme. Niin kuin Hämeessä usein on tapana. Minä ehkä haaveilin unelmien prinssistä, isä ehkä toivoi, että olin ottanut elokuvan tarinasta opikseni enkä  hankkiutuisi ongelmiin tulevissa mies-kuvioissani!

Omat valinnat – isää kunnioittaen, mutta vähän myös kapinoiden

Murrosikäisenä ja nuorena aikuisena kuljin omia elokuva-polkujani. Ensin hurahdin West Side Storyyn niin teatteri- kuin elokuvaversiona.

Sitten tulivat Kaurismäen ja Jim Jarmuschin elokuvat ja elämän merkityksen etsiminen elokuvamaailman avulla. JIm Jarmuschin ”Down by Law” oli ehdoton lempielokuvani silloin, kun vielä haaveilin teatterikriitikon urasta ja boheemista aikuisuudesta.

Jarmuschin ”Night on Earth” taas oli pitkään puheissa säilynyt elouvaelämys; näin sen Madridissa silloisten opiskelukaveriden kanssa ja pääsimme vertailemaan elokuvan kautta lähtömaidemme kulttuureja. ”Hippielokuvia” taisi olla isäni kommentti noista elokuvista!

.Veronikan kaksoiselämä

Joskus minulta on kysytty, mikä elokuva nousee ylitse kaikkien muiden tai jos olisin joku elokuva, niin mikä se olisi. Siihen on helppo vastata; se on Krzysztof Kieślowskin ”Veronikan kaksoiselämä”.   Todella usein olen astellut elokuvateatterista ulos uusin ajatuksin, levollisena ja onnellisena.

Aikuisuus –  Titanic ja hyvästit

Yksi viimeisiä elokuvia, jonka muistan isän kanssa katsoneeni, oli Titanic. Emme olleet elokuvateatterissa, vaan vuokramökissä Levillä. Olin palannut vain kuukausi aikaisemmin kymmenen vuotta kestäneeltä ”aikuistumisen matkalta” Espanjasta ja muuttanut talveksi oman perheeni kanssa suoraan Välimereltä Lappiin. Vanhempani tulivat isän syntymäpäivän viettoon meidän luokse ja katsoimme syntymäpäivän kunniaksi elokuvan.

Isäni piti Titanic-elokuvasta, vaikka olin arvellut sen olevan liian ”kevyt” hänen makuunsa. Ehkä elokuva oli ikään kuin muisto Amerikkaan muuttaneesta isoäidistä, joka oli matkannut  New Yorkiin Titaania- nimisellaä laivalla kolme vuotta ennen Titanicin kohtalokasta uppoamista samoilla vesillä.

Ehkä kävimme silloin läpi yhtä perheen tarinaa – ilman sanoja, jälleen kumpikin omissa ajatuksissamme. Ympyrä oli sulkeutunut; elokuva pysäytti meidät viettämään hetken kiireetöntä yhteistä aikaa. Minusta oli kasvanut aikuinen ja aloin katsoa elokuvia oman lapseni kanssa.

Patu ja Daniel

Patu-isä ja Daniel

Juhlallista isänpäivää!

 Terveiset ja kiitokset myös Jallu-veljelle, joka on jatkanut isän aloittamaa perinnettä ja vienyt kiireisessä arjessaan silloin tällöin  omien lastensa lisäksi myös kummipoikaansa elokuviin!