Kumppanuusyrittäjyys. Entrepreneurship based on partnership – here we come!

Kun minä olin lapsi, minulle sanottiin, että älä koskaan, älä ikinä ala yrittäjäksi

Vaikka olen syntynyt hämäläispitäjään, ja elänyt siellä koko lapsuuteni ja nuoruuteni peruna- ja viljapeltojen ympäröimänä,  en juurikaan ymmärrä mitään maanviljelystä enkä ole oikein sinut  ottamaan lähikontaktia eläinten kanssa, vaikka kauempaa katsoen kyllä pidän niistä. Yrittäjyyttä taas olen seurannut sivusta koko ikäni ja sukuni tarina pitää sisällään kertomuksia yrittäjyydesta sekä äidin että isän puolelta ainakin neljä sukupolvea taaksepäin. En ehtinyt lapsena hoidella naapuritalojen hevosia tai ruokkia lehmiä, koska viihdyin oikein hyvin Mummini kemikaliokaupan apulaisena ja isän yrityksessäkin auttelin ainakin inventaarion aikoihin. Kukkakioskia ja lapsenvahtipalvelua pyöritin ihan omaan piikkiin, mutta ilman yrittäjän velvoitteita, ikää kun oli reilusti alle 18 vuotta.

Yrittäjyyttä viidennessä sukupolvessa – kiitostakin annetaan

Ja totta; tuntui siltä, että isä oli töissä koko ajan eikä Mummikaan tahtonut päästä kovin usein lomamatkoille. Joskus yrittäjän arjen karuus, pitkien työpäivien aiheuttama väsymys ja taloudellinen epävarmuus olivat aistittavissa kotona. Mutta silti yrittäjyys on aina kiehtonut minua vaihtoehtona varmalle ja vakaalle työuralle. Niin se on kiehtonut Jari- veljeänikin, joka on tänään (4.10.14) Minna-vaimonsa kanssa nimitetty lapsuuden kotipitäjämme vuoden yrittäjäksi ratsastus- ja ravitallin omistajana: Vaahteramäen ratsastustalli. / Three Horses . Onnea – veli ja koko perhe yrityksen taustalla! Veljeni omin sanoin yrittäjyys on hänelle elämäntapa ja koko perhe jollakin tavalla siinä mukana.

Veljeni Jari ja Hurja Ero Porin Kuninkuusraveissa 2014. Kuva Aino Leino

Olen etsinyt vaihtoehtoa yrittäjyydelle, koska en ole voinut hypätä taloudellisen  riskin tuntemattomaan maailmaan 

Omasta elämänpolustani johtuen olen valinnut varmemman tien; en ole halunnut muiden haasteiden lisäksi hankkiutua taloudellisesti epävakaan elämän vietäväksi. Ammatillisesti olen valinnut siis vakaamman ja äkkiseltään ehkä vähemmän kiinnostavan vaihtoehdon. Olen kuitenkin onnistunut etsiytymään vaihteleviin ja haastaviin paikkoihin töihin, viettänyt ison osan elämääni ulkomailla ja tästä kaikesta olen tosi kiitollinen ja onnellinen; kohdalleni on osunut reiluja esimiehiä ja kivoja työkavereita. Olen saanut innovoida ja innostua!

Tähtitiimi – yksi upea työyhteisö, jonka kanssa olen saanut tehdä työtä.

Yrittäjyyden palo ei ole kuitenkaan sammunut sisälläni ja sitä kohti kuljen.

Olen etsinyt ja neuvotellut erilaisia vaihtoehtoja yritystoiminnan aloitukselle, varsinaiselle toiminnalle ja rahoitukselle. Toisaalta  varsinainen yrityksen perustaminen ei olekaan enää se iso juttu – tärkeämmältä tuntuu tehdä työtä yrittäjämäisesti ja tarjota vaihtoehtoja myös muille ympärillä oleville.

Toimin nyt freelance-yrittäjänä samaan aikaan kun saan säännöllisen palkan vakityöstäni, laskutan osuuskunnan kautta eikä minulla ole omaa y-tunnusta. Markkinoin omaa osaamistani hyvin maltillisesti ja  laskutettavat tuloni mahdollistavat pienet extra-menot kuten oppimis- ja elämysmatkat ja palkattomat opintovapaat. En nimitä itseäni yrittäjäksi – vielä.

Tulospohjainen kumppanuusmalli

TouNet – seminaarista kirjoittaessani kerroin kiinnostuneeni Jukka Punamäen tapaan esittää matkailualueen markkinointia ja myyntiä  ”Tulospohjaisen kumppanuusmallin ”mukaan. Sain hänen alustuksestaan tukea omille ajatuksilleni. Vapaasti esitettynä Jukka Punamäen esittämä malli on muistiinpanoihini perustuen  suunnilleen tällainen:

Tulospohjainen kumppanuusmalli by Jukka Punamäki, LUMO Oy. Klikkaa kuva isommaksi.

Parempaa materiaalia ja lisää asiasta kannattaa lukea Jukan omista tiedostoista, kuten tästä Matkailualueen rahoittaminen – materiaalista. Nyt on myös julkaistu TouNet – päätösseminaarin ( 23.9.2014)  materiaali: Tulospohjainen kumppanuusmalli. Jukka Punamäen esityksissä tulospohjaista kumppanuusmalli on kehitetty matkailualueen markkinoinnin ja myynnin näkökulmasta. Minä olen pyöritellyt asiaa hieman pienempänä versiona enkä ollut ajatellut esimerkiksi tulonsiirtoon tarvittavaa teknologista ratkaisua. Yleensä hyvien ideoiden toteuttamiseen kuitenkin aina löytyy keinot.

Transmodernismi ja transmoderni liiketoiminta – kohti kumppanuusyrittäjyyttä

Vaikka et olisi lukenut graduani; Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä., olet todennäköisesti kuullut tai lukenut viittauksiani Transmoderniin osakulttuuriin ja transmodernismiin jo ennen tätä artikkelia. Jos aihe tuntuu vieraalta, helpotan hieman ja tarjoan mahdollisuuden lukea aihetta koskevan otteen gradustani: Transmodernismi ja transmoderni liiketoiminta (palaa takaisin nuolinäppäimellä). Minulle transmodernismi avasi uusia ovia ja löysin puuttuvia paloja ammatilliseen palapeliini – ja löysin kumppanuusyrittäjyyden ajatuksen. Transmodernismi selittää mielestäni myös Suomen matkailubrändissä käytetyn ”modernit humanistit” – kohderyhmän taustoja.

Kumppanuusyrittäjyyttä ilman rajoja

Kumppanuusyrittäjyydessä näen yhtymäkohtia tulospohjaiseen kumppanuusmallin.  Alla olevassa kuviossa on mallinnus siitä, millaista yrittäjyyden mallia olemme kehittämässä. Minä tunnen kaikkien muiden yritysten omistajat, he taas eivät tunne toinen toisiaan, mutta senkin aika tulee. Minä  olen suunnitellut mallinnusta, vaikka olenkin se ainoa jolla ei ole vielä omaa yritystä. Malli ja toiminta perustuvat täydelliseen luottamukseen ja haluun jakaa omaa osaamista niin, että kaikki hyötyvät.

Kumppanuusyrittäjyys – joka on lähtenyt rakentumaan pääasiassa ideoiden ja ajatusten vaihdon kautta. Mutta me kaikki ymmärrämme myös rahan ja ansainnan päälle. Klikkaa kuva isommaksi.

 

Samanhenkiset maailmanmatkaajat kohtaavat toisensa – uuden ajan ryhmämatkailua

Liikeideani on alkuvaiheessa saattaa yhteen samanhenkisiä, erimaalaisia matkailijoita kohtaamaan toisensa kivan tekemisen parissa. The Human Tour järjestää kulttuurimatkan Gran Canarialla; majoittaudutaan paikallisissa pienissä perhehotelleissa, kävellään muutaman tunnin päivittäisiä vaellusreittejä vuoristossa ja tutustutaan saaren piilossa oleviin ”helmiin”. Vaelluspäivinä mukana voi olla norjalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia, espanjalaisia ja amerikkalaisia. Pienen hotellin illallispöydässä keskustellaan kaikkien ymmärtämällä kielellä – milloin mistäkin aiheesta, mutta todennäköisesti joukkoa yhdistää ainakin jossakin määrin samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet elämässä. Omissa oloissaankin saa olla – ja omia polkujaan halutessaan kulkea.

Viime helmikuussa ( 2014) kävin testaamassa The Human Tourin palvelukonseptin ennen kuin se oli myynnissä missään maassa: Erilainen Gran Canarian matka. Silloin testaamistani ihanista ruokapaikoista, upeista maisemista ja rentouttavasta ilmapiiristä pääsevät nauttimaan tänä talvena ja tulevana keväänä ainakin norjalaiset ja tanskalaiset matkailijat. Ehkä pian jo suomalaisetkin. Ja ehkä muutaman vuoden päästä kokonntumispaikkana on Suomi.

Gran Canaria helmikuu 2014 – monikansallinen ryhmä patikoimassa

Viime kesäkuun alussa (2014) tapasin HappyMe – Lindan Ruotsissa ja aloitimme Lindan kokoamalle ryhmälle matkan suunnittelun;  ryhmää yhdistää kiinnostus joogaan ja meditaation ja kohteena on Gran Canaria, missä järjestelyistä vastaa  Eduardo/ The Human Tour. Tulevaksi kevääksi on suunnitteilla ”testimatka” Espanjan pohjoisosaan ja vähemmän tunnetulle Santiago de Compostelan reittiosuudelle Asturian maakuntaan yhdessä Geofacen Javierin kanssa.

Entrepreneurship based on partnership – here we come!

Because my friends who I have been using as examples in this theme and article, don´t understand Finnish ( our common language is Spanish), and as the headline of this post is also in English, I bet I should explain something in English as well. Please, see the model attached below and feel free asking any further questions, I´m happy to tell you more. The partnership companies are: The Human Tour in Gran Canary/ Spain, Geoface in Asturias/ Spain and Happymeetings in Sweden.

Entrepreneurship based on partership.Please, click on picture to see bigger version.

 

Next destination: Ensi viikolla lähden yhden suvun yrittäjänaisen jalanjäljissä New Yorkiin

Isoisoäitini Ida Maria Nylund lähti Hangosta New Yorkiin vuonna 1909 ja perusti sittemmin toisen suomalaisen naisen kanssa  ”Anna & Ida Beauty Salon” -yrityksen 125th streetille. Ida Maria asui koko aikuisikänsä New Yorkissa, mutta palasi usemman kerran lyhyiksi jaksoiksi Suomeen – poikaansa, isoisääni tapaamaan. Me lähdemme nyt poikani kanssa  äiti & poika -teemamatkalle; suunnistamme Ida Marian kotikaduille ja etsimme kauneussalongin osoitteen. Ellis Islandin vierailu sisällytetään ohjelmaan Ida Marian elämää muistellen. Luulenpa, että matkasta tulee tunteikkaan upea ja vahvistaa omaa yrittäjän tarinaani. Jatkoa tarinaan taitaa seurata kuudennessa polvessa; poikani esitti minulle  nuoren miehen idealistisella innolla täysin toteuttamiskelpoisen liikeidean – ja aion tukea sen toteutumista jos saamme neuvottelut käyntiin suvun kanssa.

 

 

 

Saa olla eri mieltä: jakamistalous matkailussa. Vastuullista vs. ei-vastuullista

Olen hetkittäin meren rannalla ja heittelen kiviä mereen…  sitten havahdun ja huomaan istuvani seminaarisalissa

Osallistun töiden ja oman kiinnostukseni vuoksi useisiin seminaareihin vuoden aikana. Useimmat seminaarit käsittelevät matkailua jostakin näkökulmasta, järjestäjästä riippuen. Toisinaan seminaarien alustajat onnistuvat pitämään kiinnostuksen yllä ja seuraan esityksiä herkeämättä, joskus taas huomaan seikkailevani omissa ajatuksissani, omassa maailmassani. Viimeisin seminaari oli TouNet – hankkeen päätösseminaari, jossa mielenkiintoni säilyi suurimman osan ajasta ihan aiheessa. Lisätietoa hankkeesta voit lukea tästä: TouNet.

Hankkeella oli onnistuttu tekemään tulosta ja konkreettisia tekoja,  ja nyt tietysti sopii toivoa,  että teot ja tulokset saavat jatkoa vaikka hankerahoitus onkin päättynyt. Paljon on laitettu vuosien varrella rahaa erinäisiin kehittämishankkeisiin, joiden varsinaiset tulokset ovat sitten kuitenkin jääneet tosi pieniksi – ehkä nyt on jo toisin.

Seminaareja, kokouksia ja palavereja voisi järjestää muuallakin kuin perinteisissä sisätiloissa. Kesän alussa tapasin ruotsalaisen ystäväni Lindan ja jaoimme ideoita erilaisten kokous- ja seminaaripalveluiden toteuttamismahdollisuuksista. Etsi Linda Facebookista HappyMe – happymeetings.

 

TouNet hankkeen aikana tuotettu ”Verkkokauppaopas matkailuyrittäjille” on oiva oppimismateriaali, jota aiomme käyttää hyödyksi matkailun aikuiskoulutuksessa,  ja rahoitusohjelmistakin on tarjolla hyvää tietoa. Matkailun aluekoordinaattorina toiminut Jukka Punamäki jatkaa Länsi-Uudenmaan LUMO Matkailu Oy:ssa projektikoordinaattorina ja vakuutti intohimoisella ja pätevällä esityksellä jatkosuunnitelmista (mm. tulospohjainen kumppaniyrittäjyys josta myöhemmin lisää). Toivovasti hän saa tukea toimnnalleen; samainen Jukka Punamäki  muuten tartutti seminaarissa mieleeni tuon ”saa olla eri mieltä -hokeman”  ja siitä johdatin ajatuksen virtaa kohti transmoderneja oppeja.

Terhi Hakkaraisen ”Tulevaisuuden matkailun neuvontapalvelut” osahanke oli selkeä tavoitteiltaan ja siitä löysin paljon yhtymäkohtia Graduuni; Matkailuneuvojat ja paikallisoppaat voisivat jakaa osaamistaan nykyistä paljon enemmän.

Kokouksia ja seminaareja voi järjestää innostavissa ympäristöissä. Nuuksion kansallispuiston luontokeskus Haltiassa pidetystä tiimipalaverista jäi kiva kuvamuisto

 

Saa olla eri mieltä – jakamistalous ja vastuullisuus?

TouNet – seminaarissa karheaa tarttumapintaa pohdiskelulle tarjosi Minna-Maari Harmaalan esitys ”Matkailu, vastuullisuus ja yhteistyötalous” . Minna-Maari oli ottanut jakamistalouden/ yhteistyötalouden esimerkkinä vastuullisesta matkailutoiminnasta.

Minä taas olen ottanut jakamistalouden esimerkkinä ei- vastuullisesta matkailuelinkeinon kehittämisestä, mutta halusin nyt oppia ymmärtämään erilaisia näkemyksiä- erilaisuus on useimmiten rikkaus, eikö totta!

Minna-Maari Harmaala käytti määritelminä sekä jakamistaloutta että yhteistyötaloutta, mutta sisältö on suunnilleen sama ja hänen materiaalistaan kannattaa lukea aiheesta lisää. Tässä määritelmä lyhyest ja vapaaasti esitettynä: jaetaan omaisuutta toisten kanssa, annetaan muiden käyttöön omaisuutta, jota ei itse juuri nyt tarvita. Tarjotaan palveluita, joista itse nautimme ja haluamme jakaa kivan fiiliksen muiden kanssa ( tehdä ruokaa, patikoida, esitellä arkkitehtuurin helmiä yms.)

Tyypillisin esimerkki matkailussa on antaa oma asunto tai vaikka yksi huone omasta kodista matkailijoiden käyttöön yleensä yksityishenkilönä. Matkailussa jakamistalous on levinnyt myös muihin palveluihin; annetaan auto matkailijan käyttöön, kutsutaan matkailija tyypilliseen illanviettoon, kokataan yhdessä paikallista ruokaa tai opastetaan matkailijaa siellä, missä turistit eivät koskaan pääse käymään. Ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan.

Ihan hyvältä kuulostavaa ja tuttua toimintaa, eikö totta? Minulle tuli kuitenkin pysähtymisen paikka ja otin transformatiivisen oppimisen opit käyttöön. Erilainen näkemys houkutti pysähtymään; miksi minulla on asiasta  erilainen näkemys, mihin perustan oman ymmärrykseni käsiteltävästä aiheesta ja voisinko oppia jotakin uutta toisenlaisesta näkemyksestä.

Saa olla eri mieltä – jakamistalous on ok riippuen siitä  kenen näkökulmasta asiaa katsotaan 

Ymmärrän ilmiön oikein hyvin, etenkin matkailijan näkökulmasta. Minna-Maari näki taustalla vaikuttavan individualistisen tarpeen olla jotakin muuta kuin turisti ja halun tuntea olevansa vähän fiksumpi. Voi olla – mutta  ilmiö voi olla myös esimerkki transmodernista yhteiskunnasta; siirrytään individualismista yhteisöllisyyteen, halutaan kokea aitoutta, halutaan viettää aikaa samanhenkisten kanssa, ollaan kiinnostuneita paikallisuudesta ja halutaan ehkä oppiakin jotain.

Haluaisin ajatella myös, että ilmiö pitää sisällään ymmärryksen siitä, että tehdystä työstä, käytetystä ajasta ja olemasta olevasta omaisuudesta tulisi saada reilu korvaus. Meidän, joilla on asiat hyvin, tulisi auttaa niitä, jotka tarvitsevat tukea – taloudellisesti ja henkisesti. Haluan uskoa, että modernit humanistit ja muut valveutuneet matkailijat haluavat varmistaa eettisesti reilun matkailun toteutumisen.

Saa olla eri mieltä – olin osittain myös samaa mieltä!

Minä opin näkemään positiivisena jakamistaloudessa sen ympäristövastuullisuuden; miksi rakentaa koko ajan uusia hotelleja tai tehtailla uusia autoja, kun maailmassa on pilvin pimein tyhjilään olevia huoneita, koteja ja parkkipaikoilla ison osan käyttöiästään seisovia autoja. Hyvä pointti – ja ihan totta!

 

SMAL:n kevätkokouksessa Moskovassa 2014 sain pitää alustuksen seminaarissa; vein väen ulos Moskovan aurinkoisille kaduille ja annoin mukaan teemakortteja.

 

Saa olla eri mieltä – jos jakamistalous toimisi normaalisti liiketoiminnan sääntöjen mukaan…. se olisi tosi reilua!

Mutta entäpä ne muut vastuullisuuden osa-alueet; millä tavalla jakamistalouden voisi sanoa olevan taloudellisesti vastuullista ja kestävää, miten sen voisi perustella olevan eettisesti vastuullista tai millä tavalla turvallisuus on taattu jos kauppaa käydään yksityiseltä yksityiselle ja toisinaan jopa ilman maksua.

Sosio-kulttuurisesti vastuullista toimiminnan voi hyvällä tahdolla sanoa olevan; paikalliset otetaan mukaan matkailutoimintaan ja toimitaan paikallisten ehdoilla. Matkailija oppii tuntemaan ja arvostamaan paikallisuutta ja eri kulttuureja, mutta työllisyyttä  se ei varsinaisesti lisää tai ei ainaan kartuta eläkekassaa eikä tuo tarvittavia verorahoja matkailualueiden kehittämiseen.

Suon jokaiselle matkailijalle  mahdollisuuden kokea iloa yhteisistä hetkistä paikallisten kanssa tai asumisesta tavallisessa kodissa. Mutta toivoisin, että jokainen, joka tarjoaa palveluita tekisi sitä yrittäjänä tai ainakin hinnoittelisi palvelun niin, että itsensä matkailualan ammattilaisena elättävällä  olisi reilu kilpailutilanne jatkaa toimintaansa.

Totta on toki sekin, että matkailualan yrittäjien tulee vastata tämän ja tulevan ajan matkailijan tarpeisiin; jos matkailija haluaa ostaa sitä, mitä nyt on tarjolla epävirallisina palveluina, olisi todellakin syytä miettiä, miten matkailijat ohjataan ostamaan palveluita ihan oikeilta ammattilaisilta – ja miten ammattilaisista voi tulla joustavia ajan ilmiöitä seuraavia osaajia.

Kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomien yleisökirjoituspalstalle helteisenä heinäkuun päivänä 2014.

 

Hyviä esimerkkejä  löytyy ystäväpiiristäni – palvelut vastaavat kysyntään ja niitä tarjoavat vastuullisesti toimivat yritykset

Pohjois-Espanjassa Asturiassa ystäväni Javier Pedrosan perhe kunnosti suvulle kuuluneita vanhoja taloja ja avasi ne matkailijoiden käyttöön – maksua vastaan ja yritystoimintaa harjoittaen; Rural 4.  Eduardo perusti Gran Canarialle The Human Tour  paikallisuuteen perustuvan matkatoimiston ja tarjoaa lisätienestiä mm. paikalisille taiteilijoille, maanviljelijöille ja luonto-oppaille. Helsingissä Happy Guide Helsinki  on tarjonnut jopa ilmaisia kävelykierroksia ”makupaloina”,  mutta tarjoaa päätuotteena maksua vastaan asiakaslähtöisiä elämyksiä paikalliseen tyyliin vastuullisena yrityksenä.

Eivät he varmaan kovin innostuisi siitä, jos naapurit kutsuisivat kotiinsa matkailijoita hintoja dumppaamalla tai eläkkeellä oleva arkkitehti opastaisi matkailijoita omaksi ilokseen ja ilmaiseksi. Fiksu järjestly onkin se, että jakamistaloudesta innostuneet otetaan mukaan yritystoimintaan; ei aitous katoa yrittäjyyden myötä.

Saa olla eri mieltä – eikä omaa kantaansa voi ainakaan opettajana esittää ainoana totuutena

Asian ydin: paikallisuus ja aidot kokemukset ovat se, mitä tulee tarjota. Tarjotaan niitä ammattilaisina ja matkailun liiketoimintaa kasvattaen – arvostetaan matkailualaa elinkeinona. Ei anneta matkailun menevän takaisin harrastustoiminnaksi! Matkailualan ammattilaisetkin ovat paikallisia ja osaavat heittäytyä tekemään sitä, mitä halutaan tehtävän, eikö totta?

Opetus: opettajana minun tulee tarjota monipuolisia näkökantoja ajankohtaisista aiheista. Näin teen siis; luennoin vastuullisesta matkailusta reilun viikon päästä ja lupaan kertoa kaiken sen, mitä nyt tiedän. Lupaan antaa aikuisoppijoiden kehittää omaa ajatustaan ja rakentaa tietoa oman tieto- ja kokemuspohjansa päälle.

TouNet – seminaarista intoutuneena kirjoitan pian myös Jukka Punamäen esittelemästä tulospohjaisesta kumppanuusmallista.

Tommi Toijan ”Bad, bad boy” Helsingin ydinkeskustassa herättää keskustelua. Oppaana en ota kantaa tähän maamerkkiin, vaan annan matkailijan tykätä tai olla tykkäämättä. Mutta onhan meillä kerrankin jotain isompaa kuin muilla – vieressä oleva Finnair Sky Wheel on pienempi kuin London Eye, mutta tämä on sentään paljon isompi kuin Manneken pis!