We want to regenerate

🌿 Nature offers a place of tranquility and keeps on offering rays of hope.

🌿 I invite you to act for a better future and to connect with nature.

🌿 The mission of Mood of Finland company is to act for a better future as hope without action maintains hopefulness.

We count on regeneration. You can find some articles about Regeneration in my blog such as Regenerative thinking goes beyond sustainability

🌿 We are all in the same boat, globally. Or we are in the middle of the same challenging storm, in different boats. Anyhow this planet is home for everyone and some of us just happened to born into better circumstances.

🌿 One of the key issues is empathy and compassion -willingness to help others and willingness to help nature to regenerate

🌿 By reconnecting to nature we create meaningful stories to share

Would you like to join our global community of Love Forest Finland?

Rakkauden Metsä – Love Forest Finland is a concept designed in Regenerative way. It offers a simple and beautiful way to incluence:

  1. You can plant a symbolic tree in any authorized place globally
  2. Dedicate the tree to somenone or to some cause important to you
  3. Purchase the certificate where the information and story of the tree is documented
  4. By purhasing the certificate you donate money to nature conservation
  5. Ten euros (10€) of each certificate is donated to Nature Heritage Foundation to conserve old forest (Luonnonperintösäätiö)

Please, find more information on our website: Love Forest Finland

Love Forest grows where the Love Trees are growing

The concept has been designed in a very simple way to ensure anyone can participate. There are two base camps in Finland but the basic idea is that Love Forest consists of all the trees, growing all over the globe without any boarders.

Planting a tree is a symbolic way to show care and love. Money donated to protect old forests is a small but important and beautiful way to act for a better future.

I have witnessed several beautiful tree planting moments. Not a single situation has been emotionless and the feedback has been always positive.

Planting a tree is not only beautiful and meaningful moment but also truly concrete way to connect with nature as you literally touch the ground and show care to the ”baby tree” . The tree connects us from the past to the present and far into the future as tree planted can live for hundreds of years.

💚 The first tree planted out of the Finnish boarders is situated in northern part of Spain, in Asturias. 💚
💚 Would your tree be the next one? 💚

Thank you!

Thank you for following the blog. I started to write the blog in October 2010 to encourage my Tourism students to start blogging as part of the personal branding. I established my company called Mood of Finland in October 2017 and I have worked as a full-time entrepreneur since January 2018.

Rakkauden Metsä – Love Forest Finland is a concept owned by Mood of Finland company. I dare to admit that I have not succeeded in making the concept of Love Forest Finland financially viable, but I trust that the time will come. I do encourage to design meaningful concepts, to do experiments with the principle of a low threshold and I encourage to listen to your heart.

Tip: You might have an interest to read this: Management by heart

Please, don´t hesitate to get in touch. I am more than happy to cooperate.

With love ❤


Anu Nylund | Mood of Finland | Mood of Finland websites || Love Forest Finland| IG @mood_of_finland

Management by heart ❤

Starting point: I am confused.

It was almost a year ago when I attended two online courses of Regenerative Tourism offered by Turismo Regenerativo, based in Chile, owned by Carlos Briceño and Martín Araneda. It was the answer to my wondering mind and I was in heaven when learning together with like minded persons, most of them from Latin America.

I have been launching the ideas of regeneration since then. I also have organized a beautiful online event together with Carlos and Martín and was a partner to organize a great webinar with Anna Pollock and Anna Drozdowska as key speakers.

I have had an opportunity to introduce presentation about regenerative tourism to the representatives of the Finnish Ministry of Economic Affairs and Employment and Visit Finland organization. I also have been invited to several webinars in Finland and I was a speaker at the international Responsible Tourism Congress in Helsinki. I have been adding introduction of Regenerative Tourism to my training contents. I have attended two more training sessions (RegenLab and Context mapping) to learn more with others.

And now – why am I so confused?

I have the feeling that I have not done enough and I have not been understood. I’ve also come across headlines and content from regenerative tourism that don’t match what I’ve learned and it’s been frustrating.

I have started to produce an online course about regenerative tourism in Finnish but I am not sure that I can get any paid attendees to it, neither have I received funding for development projects even I have been trying to get some.

I don´t normally get stuck or hesitate, neither I use to hand over. I won´t this time either. It´s about a process and time is needed for all of us to move on to the next level.

Next step: Understanding and reflecting

I have spent money on development, and now as a solo entrepreneur I am worried whether I will be able to do any useful business out of it. At the same time, I know in my heart that the path I have chosen is the right one.

And then, right at this moment of greatest doubt, I opened the computer and in front of me came Anna Pollock’s article ”Breaking my silence”. She started the article by explaining why she has not been writing a lot lately: ”I haven’t been writing because, as a person whose trade requires that she better understand the context in which tourism operates, I couldn’t ignore the ever-widening gap between what we talk about within our sector, and what’s happening around us.”

I totally agree. This is why I am confused. I am also confused of so much talking and so little acting. I also have been running through words and their meanings in my mind as there are some trendy words in Finnish Tourism sector such as ”leading with management”, ”digitalization” and ”sustainability”.

Regenerative Tourism is not among them and actually I prefer it won´t be just an empty word but a meaning and a way of thinking.

Next one to come. Knowledge based management combined by management by heart

Knowledge based management means decision-making based on the right information, where the right information is obtained by analyzing data. It refers to decision-making based on up-to-date and high-quality information. The information used in decision-making has been collected in the past and can be used in procedures aiming at rational decision-making.

I am not against knowledge based management but I prefer to combine it with management by heart. As I have been working in responsible tourism for many years I think the work done can be used as basis of transformation and regeneration.

When tackling the problems caused by overusing the nature resources and by causing greenhouse emissions, the data can be used to make us understand cause and effect relationships and act as needed. Following the indicators can motivate us on our way to act in more regenerative way, specially when re-designing destinations. Publishing data in understandable way is crucial as figures without everyday references do not help.

With the definition of ”management by heart” I here lead your thoughts to regeneration as I have learnt it (some articles can be found in my blog Regeneration). It´s about learning to define the sense of place, it´s about honest willingness to respect the nature, be part of it and learn from it. It´s about learning together, crossing the boarders, changing the mindset and not turning the back on the most difficult problems.

We need to face the reality and be part of transformation. We cannot be bystanders and wait for someone else to solve the problems. The both ways of management are needed and we should make room for different thinking and trust the power of positive dialogue.

The happy end

By writing this text and after reading Anna Pollock´s article I have achieved peace and my thoughts have become clear. I keep on following my path and the next step to come will be finishing the online course. No matter if I won´t get paying customers as I can use the materials also for other purposes and opportunities are sure to come.

The fact that I have learned from others and together with others and then produced content according to my own values for different media, has been useful. I also have learnt to use new tools such as flow map, context map and Ikigai to re-design my own company´s way of doing and would love to share such experiences with others.

To finish I want to thank you for following my blog ❤

The online courses (in couple of weeks also the one of Regenerative Tourism in Finnish) can be found here: Mood of Learning

ps. There are some practical examples of regeneration, such as Shepherd Holiday in Finnish Lapland and Love Forest Finland – concept.

Regenerative thinking goes beyond sustainability

While destinations try to implement their best practices for sustainable tourism, forerunners already focus on regeneration. Is regenerative tourism just another trendy term amongst others, or what does it mean in practice – and why is it important?

This article has originally published in Finnish (suomeksi) by Saana Jaakkola, Valpas Media, in comercial cooperation with Mood of Finland company (owned by Anu Nylund). Saana Jaakkola has translated the article in English.

In December 2021, a small but enthusiastic group of Finnish travel professionals interested in the transformation of the tourism industry joined an online event organised by Anu Nylund. Through her company, Mood of Finland, Nylund offers educational and tourism services focusing on responsible and sustainable tourism.

Not all participants were from Finland. The keynote came from Chile; Carlos Briceño and Martín Araneda from Turismo Regenerativo inspired the participants with real-life examples of a new, refreshing type of tourism. Regenerative tourism.

The Global Regenerative Tourism Initiative gathers together tourism professionals, entrepreneurs, influencers and the locals living with the impacts of tourism from all over the world. The collaborative platform aims to urge a global mindset change from sustainable and responsible towards a regenerative way of thinking and action.

When talking about regenerative tourism, this is where we need to begin: from a complete change of mindset.

What is the purpose of tourism?

Carlos Briceño and Martín Araneda led the participants for a virtual adventure to the Southern tip of South America, in the middle of Patagonia’s breath-taking and pristine landscapes. Far away from people, far away from everything.

Picture: Pixabay free

Then, they dropped a question: what is the purpose of tourism? Why would tourists need to be taken to this remote, untouched destination?

– Tourism has to serve another kind of purpose than just entertaining tourists, Carlos Briceño said.

Until now, tourism developers worldwide have thought about what a destination could give to tourism and tourists. Regenerative tourism turns the question around and asks what could tourism and tourists give to the destination. How could tourism increase the well-being of the local environment and people?

– We have to think about how we could take travellers to these pristine locations in a way that benefits the destination. How could we help tourists create a deep and meaningful connection with the place, not only with its beauty but also the problems and threats that put it in danger? Briceño specified.

The principles of sustainable and responsible tourism have instructed us to minimise the negative impacts of travel. Regenerative mindset teaches us that reducing the downsides isn’t enough. It teaches us to build back better.

By its simplest definition, regenerative tourism ensures that tourism positively impacts the destination. Tourism should bring improvements instead of just minimising the negatives, leaving the place in a better condition than before.

In reality, regenerative tourism goes further than this.

Raising awareness of regenerative tourism in Finland

Finland aims to be the world’s leading destination of sustainable tourism. Yet, there hasn’t been much discussion over regenerative tourism in Finland.

Anu Nylund believes the situation is about to change.

Nylund has started her journey along the path of regenerative tourism by following and learning from the world’s best-known experts and influencers. One of them is Anna Pollock, the founder of Conscious Travel and one of the most famous specialists and advocates in regenerative tourism.

Anu Nylund has put regenerative thinking into practice with Love Forest Finland. Her concept encourages people to plant trees and supports the protection of old-growth forests and marshland restoration through the Finnish Natural Heritage Foundation. ”By planting a tree in the soil, people rediscover their long-lost connection with nature”, Nylund has noticed.

Nylund has studied regenerative tourism on an extensive online course hosted by Turismo Regenerativo. Currently, she’s preparing a series of webinars and workshops in collaboration with Finnish and international experts – including Anna Pollock, Carlos Briceño and Martín Araneda – to raise awareness of regenerative tourism in Finland.

It’s not going to be an easy task.

– We need a complete change in the way we think about tourism. We have to let go of old habits and stay open and receptive to new ideas and information. Regenerative tourism isn’t about individual actions; the transition requires plenty of committed people and significant structural changes, Nylund emphasises.

Not everyone will be able to do so, Nylund believes.

– Some people aren’t willing to change, and that’s our greatest challenge.

New metrics for measuring success

For decades, visitor numbers and tourism income have been the leading indicators of success. The common goal has been to increase both, no matter the true costs.

Less attention has been paid to the negative impacts that tourism causes to destinations, their environment and natural resources. The development of tourism facilities, services, and infrastructure has taken its toll on natural areas. Often tourists also consume utilities, such as water and electricity, vastly more than the locals.

These success rates have been followed more intensively during the pandemic than ever before. Meanwhile, the climate and biodiversity crises stay forgotten in the background, even though tourism plays a two-faced role in them; tourism worsens the environmental issues that will massively influence the future of the whole industry.

Regenerative mindset requires defining new and more humane metrics for measuring success.

Carlos Briceño shared a real-life example from Costa Rica, where success is measured by the number of hummingbirds returning to the area after winter instead of the annual increase of visitor numbers.

Experts aren’t exaggerating when they talk about the significant changes required. Anna Pollock, one of the world’s leading specialists on regenerative tourism, often quotes Albert Einstein:

”The world we have created is a product of our thinking; it cannot be changed without changing our thinking. No problem can be solved with the same consciousness that created it.”

We can’t solve problems by acting and thinking the same way we did when we created the issues we face today. And that’s why a complete change of mindset is required; we have to acknowledge that people are part of nature, part of planet Earth, where everything – and everyone – is connected.

Nature persistently regenerates itself to ensure it can keep flourishing. Us, people, would need to do the same.

From continuous growth to continuous flourishing

The most well-known example of regenerative thinking comes from farming. Regenerative cultivation heals the soil and produces climate benefits by increasing biodiversity and improving the soil’s capacity to preserve and sequester carbon. Healthy soil provides a more abundant harvest, much to the producer’s advantage.

Regenerative cultivation helps the soil flourish. How could we transfer this mindset into tourism?

Anu Nylund talks about the sense of place. It means including the local community in tourism development starting from step one.

– When discussing regenerative tourism, the key is to ask the locals how they see their home and how they would like it to be preserved for generations to come. What are the main aspects they want to share with tourists? What are they most proud of, why do they want to live there and, most importantly, what kind of visitors do they wish to invite there?

Nylund emphasises that regenerative thinking requires innovative efforts for restoring the environment and preventing disadvantages instead of quietly watching the slow devastation of the destination.

Prevention isn’t only better for the environment and local communities; it’s also economically more viable policy than finding ways to rehabilitate a ruined destination.

– In practice, it could mean restoring an abandoned village school for tourism activities instead of new buildings, Nylund specifies.

There are notable examples of regenerative tourism from Belgium to Patagonia and New Zealand but also in Finland. Anu Nylund benchmarks Lapland Shephard Holidays, a new concept for rural tourism designed in terms of local well-being.

Instead of continuous growth, regenerative tourism pursues continuous vitality and flourishment. Therefore we need to consider how tourism could make destinations and their communities flourish.

But how could we change our mindsets towards regenerative thinking in a world where responsibility and sustainability remain distant goals?

International traveller – the change agent of the future

Our virtual trip to Patagonia started to provoke thoughts and conversations among the participants. Some of them shared memories of destinations that lost their sense of place in only two years when a small, idyllic village surrounded by subtropical forests transformed into a hotel-filled tourist destination chasing ever-growing visitor numbers. Gone were the forests, together with the village.

Some participants questioned Finland’s outspoken goal to become the world’s leading example of sustainable tourism. How could we possibly change our mindsets towards regenerative tourism when more Charter planes carry one-day visitors from the UK to Lapland and back than ever before?

– Travel companies can earn their income with fewer visitors, but it has to come from the strategy. We need significant changes and decisions about future ways of doing business to preserve our nature. This transition needs to be supported financially, states Nylund.

She believes that travellers play an essential role in the changing environment. Nylund refers to travellers as change agents of the future, the empowering force requiring actual benefits for the destinations. Every avid traveller can – and a growing number of travellers will – think of ways to leave their travel destination in a better shape than before.

This force could affect tourism for example in Lapland.

– What if it was the travellers who say they don’t want to travel to Lapland to help it stay authentic? If travellers were to make that choice, the decisions would need to follow.

Nylund challenges local communities worldwide to consider how they would get by if the visitor numbers would crash permanently. What would be the new, regenerative services to help the destination flourish and locals earn a living with fewer visitors?

– We’re most likely heading towards time and age where travellers say they rather pay for destinations not to welcome tourists. They’ll prefer virtual trips, where local professionals guide them through their travel destination, and it will be enough as they know it’s the only way to rescue it.

Nylund refers to a well-known phrase that states: Give a man a fish, and you feed him for a day. Teach a man how to fish, and you feed him for a lifetime.

Regenerative tourism goes further than this. It aims to nurture the environment to ensure enough fish for future generations.

– This applies to Finland, too. At the moment, we’re on the road of overfishing, reaching the limits of the destination capacity. We have to change our mindsets, or we’ll be heading for the worse.

Einstein already knew it. As Anna Pollock often refers, no problem can be solved with the same consciousness that created it.

Uudistava pysähdys. Case Lapin Paimenlomat.

You can read this article also in English: Regenerative Tourism: Case Shepherd Holiday in Finnish Lapland

Tammikuu koronavuonna 2021 verkossa

Tammikuisina hyvin pimeinä perjantai-iltoina istuin kotona Hyvinkäällä, kun tietokoneen ruudun toisella puolella oli joukko pohjoisen Suomen kyläläisiä. Alkuun oli tunne, että oli minä ja he, mutta vaikka kylmää sinistä valoa puskevan näytön läpi oli vaikeaa oikeasti tutustua ihmisiin, tämän joukon kanssa oli jotenkin lämmin yhteys alusta asti. Useammin kuin kerran mietin, että mitähän minulla on heille annettavaa – aito tekemisen ja ajattelun tunnelma kun tuli niin vahvasti läpi. Lampaista, lehmistä ja paimentamisesta ei minulla ollut minkäälaista kokemusta. Tai no, kokemusta, kyllä… jonkinlaista, mutta etäistä ja vähäistä.

Muistan miten Merja oli jo valmiina linjoilla ja hetkeä myöhemmin Jari tuli mukaan töistä kotiuduttuaan. Muistan miten Ville otti välillä yhteyden kännykällä lampolasta ja Jukka Pekka kuvaili kotitilansa ympäristöä ja kertoi siellä järjestettävästä taidenäyttelystä. Muistan miten Elina ja Markku pohtivat, osaavatko laittaa rajoja työn ja vapaa-ajan, vieraiden ja oman elämän välille.

Sain olla mukana suunnittelemassa ja kehittämässä paimenlomakonseptia lappilaisiin kyliin. Metsähallituksen paimenlomat ovat olleet suuri menestystarina eikä arpaonni suosi ikinä kaikkia paimenlomalaisia, hakijoita kun on montakymmentäkertaa enemmän kuin paikkoja tarjolla. Tähän tarpeeseen konseptia siis tullaan tarjoamaan.

Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen olivat luontaisia keinoja konseptoida palvelua. Puitteet ja osaaminen oli olemassa ja minun roolini oli fasilitoida, nostaa esille vahvuuksia ja pontetiaalia. Rohkaista ja välillä kyseenalaistaa.

Muistan miten vaikuttunut olin niiden paikkojen kuvauksista, joissa osallistujat asuivat. Puhuttiin kuudesta kylästä ja innostuin siitä, että suurin osa kylistä oli tuntemattomia, idyllisen kuuloisia yhteisöjä, joissa kylätalolle kokoonnutaan tansseihin ja talkoisiin, joskus syömään yhdessä, naapuria tervehditään ja kutsutaan kahville. Muistan myös, kun lopuksi projektin vetäjä epäili pienesti mahtaako vieraita tulla ja minä sanoin aidosti innostuneena, että minä ainakin tulen.

Kesä vuosia sitten Lopella

Kävelin linja-autoasemalta kohti lapsuuden kotia. Pari vuotta nuorempi veli ajoi vastaan ja hetken olin ilosta hämmentynyt; oliko juuri ajokortin saanut veli tullut siskoaan vastaan! Veli hidasti, mutta ei osoittanut aikeita pysähtyä. Enkä olisi kyytiin mahtunutkaan – en ainakaan apukuskin paikalle. Se oli varattu vaaleaverikölle, jolla oli hieman pullottavat, punareunaiset silmät ja valtavan pitkät vaaleat ripset. Kiharat koristivat päätä ja suu kävi koko ajan, samaan tapaan kuin purukumia pureskellessa.

Veli morjensti ja häntä nauratti. Niin nauratti minuakin. Tuona kesänä lapsuuden kodin puutarhan kesälampaat saivat erityistä kohtelua; erityisesti tämä yksi kesävieras, jota kyydittiin autolla, joka askelsi veljen perässä keittiöön ja oli mukana saunanlämmityksessä. Lampaiden kanssa keskustelu oli kesähuvitusten aatelia. Näistäkin kesäkokemuksista oli sittemmin siis hyötyä; edes jonkinlaista kosketusta lampaisiin oli sentään ollut, kun paimenlomakonseptia alettiin kehittää.

Kesäkuu 2021 Hyvinkää

Tammikuun lopetuspalaverissa olimme keskustelleet markkinointimateriaalista, myyntikanavista ja visuaalisesta ilmeestä. Jäin pois hyvillä mielin, kun oma osuuteni oli viety maaliin ja luotin siihen, että osaavat tekijät hoitavat homman kunnialla loppuun. Toivoin karttaa ja kivoja tarinoita – ja niitä minä sain, kun kesällä lähdin kartoittamaan lupaamani vierailun paikkaa ja ajankohtaa. Lapin Paimenlomista oli tehty visuaalisesti ja sisällöllisesti hienot materiaalit!

Olin luvannut mennä ja siitä lupauksesta pidin kiinni, vaikka vielä pari viikkoa ennan sovittua ajankohtaa en ollut saanut yhtäkään reissukaveria vahvistamaan lähtöään. Olen reissanut paljon yksin, mutta nyt vastuu eläinten hoidosta hieman painoi enkä luottanut omaan tekemiseeni yksin.

Aluksi halukkaita lähtijöitä oli kyllä ollut, sitten joukko hupeni, ja lopussa koossa oli onneksi mitä parhain joukko suvun naisia kolmessa polvessa valmiina seikkailuun. Perustin ”Ladyt laitumella” whatsapp- ryhmän, johon kirjoittelin varustelistoja ja tietoja kohteesta. Kotimaanmatkailun tyypillinen piirre, viime hetkellä varausten tekeminen, näkyi myös tässä meidän matkasuunnittelussa. Pari päivää ennen lähtöä päätimme ajaa ilman yöpymistä Hyvinkäältä Tampereen kautta Viirinkylään.

Heinäkuu 2021 Viirinkylä: saapuminen

Olisin halunnut mennä kaikkiin kyliin ja kaikkien emäntien ja isäntien luokse ja jossain vaiheessa kesää olin haaveillut kylästä kylään paimenloma-tourneesta, mutta se jäi nyt ehkä jonakin muuna ajankohtana toteutettavaksi. Monen tekijän summana varasin meille loman Arton reilun sadan lampaan paimenina ja majoituksen Kemijoen varressa sijaitsevaan mökkiin. Meidät toivotti tervetulleiksi Arton sisarenpoika tyttöystävänsä kanssa ja jo silloin saimme kokea, mitä vieraanvaraisuus ja välittäminen täällä tarkoitti.

Ensimmäisenä iltana lähdin reippaasti uimaan ja opin heti ensimmäisestä kokemuksesta, että Kemijoessa on virtausta, jota ei rannalta katsomalla huomaa. Seuraavilla kerroilla aloitin uinnin vastavirtaan ja annoin sitten myötävirran tuoda takaisin kotirantaan. Myöhemmin selvisi myös syy siihen, miksi vedenpinta oli viikonloppuna matalammalla kuin arkena; viikonlopun pienempi sähkön käyttö vaikutti veden pinnan laskuun mökin kohdalla. Vesivoimala näkyi uimapaikalle ja ihmisen vaikutus luontoon konkretisoitui.

Iltaisin saunoimme, grillasimme ja vietimme ihanan kiireetöntä aikaa neljän naisen tiiminä, joka harvoin arkena ehtii pystähtyä keskustelemaan, nauramaan ja kokkaamaan yhdessä.

Heinäkuu 2021 Viirinkylä: perehdytys ja paimentyöt

Arto tuli ensimmäisenä aamupäivänä perehdyttämään meitä paimentyöhön. Meillä oli vastuulla kolme laidunta, joissa oli yhteensä 118 lammasta. Paimentyöhön kuului kerran päivässä lampaiden laskenta ja tarkastus, että kaikki voivat hyvin, kuivikkeiden lisääminen suojiin ja leipätarjoilu.

En osaa edes kuvailla sitä vieraanvaraisuuden tunnelmaa, ystävällisyytttä ja välittömyyttä, jota Artosta huokui, kun hän aamupäivällä tuli mökille, istui meidän kanssa pitkän tovin kahvilla – ja kertoi omaa tarinaansa. Kiirettä ei ollut, ei ensikohtaamisella eikä koskaan sen jälkeen.

Ei aikaisia herätyksiä kukonlaulun aikaan eikä suorittamista. Oli upeaa kuunnella, miten Arto puhui lampaista, kotikylänsä tunnelmasta ja siitä työstä, mitä nyt varsinaisen työuransa jälkeen on lähtenyt tekemään. Lampaat ovat tilalla villantuotantoa varten; Arto keritsee ja naisystävä Hilkka karstaa ja pesee villlat sekä kehrää langoiksi. Pässejä päätyy teuraaksi, eikä se vaikuttanut olevan Artolle sen helpompaa kuin veljelleni aikoinaan kesälampaista luopuminen.

Ihmettelin aluksi, miten Arto voi tunnistaa lampaat ja muistaa niiden nimiä. Mutta kun me vietimme aikaa laitumilla ja muistimme hoitaa myös tehtävistä mieluisinta, lampaiden rapsuttelua, opimme mekin tunnistamaan jo muutamia persoonia muiden joukosta.

Musta puskijapoika oli ensimmäisenä päivänä vieraanvarainen, mutta rohkaistui ja otti meistä mittaa aina riehakkaammin, mutta sympaattisella tyylillä. Minni, Iines ja Tiinu texel- lampaat oli helppo erottaa kokonsa vuoksi. Laitumilta löytyi myös Pekka ja Pätkä, Urkki ja Pena, Tarja, Sylvi ja Aman. Jokaisella laitumella oli myös ne haikeat hyvästeltävät, jotka tulivat lähtiessä saattamaan portille saakka ja kauneinta oli, kun alkuun säikyistä ja aroista kartistoista tuli meidän ystäviä.

2020-luku. Uusi-Seelanti, Amsterdam, Viirinkylä ja Vanttausjärvi

Olen entistä kiinnostuneempi uudistavasta liikkeestä ja edelleen uudistavasta matkailusta. Paimenloma on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pysähdytään määrittelemään mikä elämässä on merkityksellistä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa ja millaisia vieraita omaan kylään kutsua.

Uudistavan matkailun ytimessä on ajatus siitä, että yhteisöt itse määrittelevät sen tavan ja sisällön, miten haluavat omaa paikkaansa kehittää, miten tuottaa hyvinvointia ja auttaa luontoa uusiutumaan. Yhteisöjen asukkaiden tulisi löytää vastaukset kysymyksiin siitä, mitä rakastamme tässä paikassa, mistä me olemme ylpeitä ja mikä meille on tärkeintä. Palveluja ei tuotteisteta tuotteistamisen vuoksi, vaan edistämään yhteistä hyvää. Matkakohteiden sijaan puhutaan yhteisöistä.

Uudistavan matkailun taustalla vaikuttaa ihmisten halu ja tarve etsiä ja löytää terveyttä, hyvää oloa ja huolenpitoa – ja halua osallistua hyvän tekemiseen. Uudistava matkailu pitää sisällään kestävän ja vastuullisen matkailun periaatteita, muistutuksen kantokyvyn merkityksestä ja ajatuksen siitä, että matkailun tulee tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa. Uudistavassa toiminnassa ei unohdeta taloudellista kannattavuutta, vaan viedään toiminta edelleen seuraavalle tasolle osallistamalla yhteisöt ja eri alojen toimijat toimimaan yhdessä, ilman rajoja.

Minä olen joidenkin vuosien ajan hakenut vaikutteita ja tietoa uudistavasta matkailusta seuraamalla ensisijaisesti kansainvälisiä vaikuttajia Anna Pollockia ja Daniel Wahlia. Tunnetuimmat kohteet, joissa uudistavaa toimintaa on sovellettu matkakohteissa löytyvät Uudesta-Seelannista ja Amsterdamista, Daniel Wahl vaikuttaa Mallorcalla Espanjassa.

Minä julistan Suomen uudistavan matkailun esimerkkikonseptiksi Lapin Paimenlomat!

Voit lukea lisää uudistavasta matkailusta blogikirjoituksestani: Regenerative Tourism

Voit tehdä hyvää ja vaikuttaa osallistumalla paimenlomille: Lapin Paimenlomat
Laita seurantaan: IG @Lapin Paimenlomat ja FB Lapin Paimenlomat

Arton kanssa pääsimme kyläyhteisöä hyödyttäviin talkoisiin; Arto karsi kylätalon pihapiirin pajukkoa, me keräsimme oksia ja teimme niistä kerppuja, jotka lampaat saavat kuulemma jouluherkkuina muistona tästä kesästä.

KIITOS Annika ja Lotta, että kutsuitte minut mukaan tämän konseptin suunnittelun!
Tämä on ollut yksi kauneimmista työtehtävistä!

KIITOS kaikki tammikuun työpajoihin osallistuneet!

LÄMMIN KIITOS Merja ja Jari!
Olen onnellinen, että verkossa tehty työ konkretisoitui aitoon ja ikimuistoiseen kokemukseen!

KAUNIS KIITOS Mamma, Minna ja Thelma ihanasta matkaseurasta!

Voit katsoa kuvakoosteen Paimenlomasta tästä.

Ja lopuksi, kiitos Sinulle, joka luit tämän artikkelin ja seuraat blogiani.


Matkani jatkui vielä Pyhä-Luostolle ja edelleen Sallaan, joissa vaelsin kauniissa kesäsäässä, hiljaisuudessa ja luonnosta nauttien. Kotiin palasin autojunalla, yksin. Muut suvun naiset olivat nousseet junaan Rovaniemellä yhteisen paimenloman jälkeen.

Moving from responsibility to regenerative tourism?

From sustainable development to responsible action

When the warm sea breeze caressed my face in the early years of my tourism profession in the 1990s, I looked at the horizon and contemplated the next professional move, which I was that time deciding by myself.  It was a new situation as during the previous five years my employer had made the decisions for me. I was working as a tour guide abroad, working summer seasons in mainland Spain and Mallorca and winter seasons on Canary Islands and Caribbean.  

During those years, the experiences we exchanged with colleagues, were mainly on how many flights a year we had taken, where the best bars were found and where the nicest guide apartments were. Customers didn´t get many advices where to buy responsible souvenirs and how to support locals.  We didn´t  clarify the background of the products or services.

The 1987 Declaration on Sustainable Development of the World Commission on Environment and Development, chaired by Gro Harlem Brundtland, had not yet been implemented in the training or orientation program of foreign guides, but awareness began to knock and interest began to arouse. Globally sustainable tourism was defined.


Benidorm on yksi Euroopan suurimmista rakennetuista matkailukohteista. Korkeita rakennuksia ja pitkä hiekkaranta. Kun alueella on paljon ihmisiä, infrastruktuurin pitää olla riittävä

I observed, wondered, and worried about the changes I noticed first in nature and then in the carrying capacity of the built environment (especially water outages, waste problems and run off waters).

Quite quickly, I questioned the way local people were left outside without appreciative involvement and a clear opportunity to benefit of tourism financially. I followed this unfair development first in the all-inclusive destinations in the Dominican Republic , then on my own trekking trip in Mexico, and finally in my working environment in Benidorm on the Spanish coast, where I  settled down at the end of my reflections.

I was not alone with my thoughts, although I received astonished comments from companies in both Spain and Finland when I spoke about the subject. Responsibility was thought to be a mere item of expenditure, a nonsense of “greenies” and contrary to profitable business.

The principles of responsible tourism were published in 2002 at the first International Conference on Responsible Tourism in Cape Town (Cape Town Declaration 2002):

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators; hoteliers, governments, local people and tourists  take action to make tourism more sustainable.

 I followed news from the conference and my mind was overwhelmed by the burning need to find out how responsibility differs from sustainable tourism. I found and offered answers in my bachelor’s thesis at the University of Lapland in 2010.

Subsequently, awareness increased further with the adoption of the Global Agenda for Sustainable Development Agenda2030 at the UN Summit in 2015. Agenda2030 combines previous UN Millennium Development Goals and the Sustainable Development Agenda based on the Rio Conference on Environment and Development. All UN member states are committed to the goals and derived from them the strategy and action plan – Finland with others.

Now we live in the 2020s  – what happens next?

Travel destinations are better places for locals to live and tourists to visit (at least should be). We have learned to make choices that cause the least possible harm to the environment and local communities. We understand where emissions come from and how the carbon footprint can be reduced. We avoid destinations where locals have risen to the barricades due to the side effects of overtourism. We support local small businesses. We do not buy unethically produced products and services and do not fly unnecessarily.

Just as in the early 2000s I wanted to understand responsibility, some years ago I wanted to learn more about new definitions of tourism.  

The answers did not come to me quite directly. I would have liked to find my way to Irene Ateljevic´s Academy of Hope, which was never founded, I was inspired by Rosa María Rodriguéz’s publications on transmodern tourism and made a business plan appropriately combining theories and experiences of the transformative and caring economy. I named my Master’s degree thesis ”The Yellow Book of Tourism” (2013) and in doing so I learned a lot. I founded Mood of Finland company based on what I had learnt in 2018.

Everything I write above was in the past tense. I wanted to see over the past and the present. I wanted to understand what was the next level we are now moving on. Anna Pollock led me to the edge of the new.

From Conscious to Regenerative Tourism

As we move from reducing harms to doing good in holistic way, we are on the verge of reform. Producing added value and giving the opportunity to do good.

I red Anna Pollock’s first definitions of regenerative tourism in early 2019, and the topic began to come up more often  with an emergency caused by the Covid19. Maybe the crisis was needed to a real stop to find a new direction.

Val Guiña Matias

This picture is a memory of Chile. I helped clean up a small artisan shop after the earthquake in 2010 in Valparaiso.

Regenerative tourism is believed to provide solutions for tourism recovery. The importance of co-operation is emphasized and cross-sectoral co-operation is encouraged. Anna Pollock offers e.g. these items in response to the question of what should be taken into consideration now:

  • Changing our mindsets – the way we see, be and do tourism, community by community, host by host
  • Exploring and expressing what it means to be fully human, fully alive and living in harmony with nature
  • Coming together in communities to break down the barriers that isolate tourism from other sectors.
  • Regenerative Tourism: moves us from “doing less harm” past “ doing more good” to becoming partners-servants of nature to help life thrive and evolve.

Please, read more about Anna Pollock´s excellent thoughts by following her in LinkedIn and visiting this page.: Conscious Travel

So, when facing tourism in regenerative way, we in addition to pay attention to the environment and people and minimizing harm, we are tempted to do more good and provide services that enable us to achieve a renewed outcome. Concrete actions for regenerative tourism may first be those in which we repair the damage already done or pay special attention to those who/what has received less attention.

Give back more than you take. 

The theory requires to be followed by concrete action. The first example comes from agriculture, where negative impact on biodiversity loss is identified. Regenerative agriculture refers for example to farming practices that aim to restore soil biodiversity, sequester more carbon and this way mitigates climate change and improve water circulation.

In tourism businesses, equality, non-discrimination and inclusion have received little attention. Regenerative tourism can mean diversifying work communities; according to Agenda2030 goal number eight, everyone should have  opportunity to work and experience being major in one´s own community.

Recruitment has traditionally sought the best possible input-return benefit, but now this equation can and should be viewed with new eyes, with new values. Recruitment is a message of values and an opportunity to influence the surrounding society.

As an example of a regenerative travel service, I raise my Mood of Finland company’s concept called Love Forest Finland, which is in the early stages of its life cycle.

The core of the concept is to offer guests the opportunity to plant a symbolic Tree of Love, show love to the person or object they want, buy a certificate printed on handmade paper and donate money to protect old forests. Guests are given the opportunity to do good on nature´s terms and by offering job for small business owners as well as craftsmen. Locals and guests are invited to plant trees together.

Leaving the place better than it was before our visit

As a definition of Regenerative tourism I have also seen this:
Leaving the place better than it was before you found it
The above objective could be applied as a human indicator when measuring the success of tourism by the happiness and well-being of the locals (for example in such places as Vanuatu). When also adding the value given to the environment  I find it beautiful way to understand tourism in holistic way. Local communities and nature have given us so much, now it´s our time to give back.


It is time to end this reflection and say goodbye to you. Finally, let me give you a few more thoughts to consider:

How do we, as entrepreneurs, ensure that locals are happier and the environment has benefited from the visit?

As service providers we are used to do our best to make our customers happy. Let´s keep on doing so, and in addition ensure that locals and the environment receive the attention they deserve. 

As tourists, we strive for well-being and happiness for ourselves when travelling. How could we do good and leave the place better after our visit?




Thank you for following by blog. 
I will appreciate any comments. 
With kind regards, 

Owner and Founder
Mood of Finland Oy

Rakkauden Metsä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa

Rakkauden Metsä – matalan kynnyksen kokeilujen tulos

Rakkauden Metsän tarina alkoi maaliskuussa 2016. Idea on jalostunut, jäänyt välillä kokonaan uinumaan mahdottomalta tuntuneen toteutuksen vuoksi ja taas noussut kohti uusia kokeiluja.  Voit lukea tarinan alkuvaiheista täältä: Rakkauden Metsä 

Rakkauden Metsä – konsepti rakentuu uudistavan palvelutarjonnan ajatukseen;  pyritään haittojen vähentämisen ohella ja sijaan etsiä keinoja, joilla voimme tehdä enemmän hyvää, tuottaa positiivisia vaikutuksia ja korjata jo aiheuttamiamme vaurioita ympäröivään luontoon ja paikallisyhteisöihin ja kulttuuriin. Lue lisää aiheesta täältä: Uudistava matkailu

Rakkauden Metsä – konseptin idea on yksinkertaistunut vuosien varrella. Lopullinen idea on seuraava:

  1. Symbolisen rakkauden puun voi istuttaa haluamalleen kohteelle tai ihmiselle (puolisolleen, lapsilleen, lapsenlapsille, isovanhemmille, työyhteisölle, jo menetetylle läheiselle yms).
  2. Puun voi istuttaa mihin tahansa luvanvaraiselle paikalle, vaikka omaan puutarhaan tai omistamaansa metsään.
  3. Puun istutuksesta ostetaan todistus, johon kirjataan puun tiedot ja Rakkauden puun tarina.
  4. Jokaisesta maksetusta todistuksesta lahjoitetaan 10 euroa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun. Hiilinielujen lisäämisen ohella on tärkeää tukea toimia, joilla varmistamme luonnon monimuotoisuuden säilymisen.
  5. Vaihtoehtona tarjoamme vanhan ”kummipuun” suojelemista

Leuto syksy mahdollisti puiden istutuksen vielä lokakuussa. 25.10.2020 Lopen Rakkauden Metsään istutettiin puu menehtyneen ystävän muistolle. Jokaisella Rakkauden puulla on tarina ja merkitys.

Rakkauden Metsä Loppi

Rakkauden Metsä on yritykseni Mood of Finlandin alatoiminimi ja rekisteröity tuotemerkki. Olen avannut Rakkauden Metsä – nettisivut ja verkkokaupan suomeksi ja englanniksi. Markkinointimateriaalia ja todistuksia löytyy myös ruotsiksi, saksaksi ja espanjaksi. Rakkauden Metsä on globaali mahdollisuus tehdä hyvää ilman rajoja.

Yksi Rakkauden Metsän haaste on löytää paikkoja, joihin puita saa istutta. Etsimme ja neuvottelemme kaiken aikaa istutuspaikoista, koska haluamme varmistaa yhdenvertaisen  vaikuttamisen mahdollisuuden niillekin, joilla ei ole omaa paikkaa puulle. Yhteiseen paikkaan puun isuttaminen lisää myös yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhtenä ratkaisuna istutuspaikkaongelmaan lunastin aikoinaan isoisovanhemmilleni kuuluneen pienen metsäpalan Lopelta. Tulen tarjoamaan sinne ja muillekin alueille pienia metsäretkiä joiden aikana istutetaan Rakkauden puita. Ensimmäiset Rakkauden puut isutettiin kauniin aurinkoisena, lähes helteisenä päivänä kesäkuussa 2020 ostamaani metsään: Rakkauden Metsä Loppi 

Rakkauden Metsä Vuosaari

Idean alkutaipaleella hanketta lähti tukemaan Helsingin kaupunginvaluutettu Leo Stranius, jonka aloitteesta Helsingin Vuosaareen avattiin Rakkauden Metsä 28.8.2020. Vuosaaren Rakkauden Metsä on projekti, jonka toteutuksesta on vastannut Helsingin kaupunki.

Leo Stranius teki aloitteen Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsästä. Avajaisissa puheen piti myös Anni Sinnemäki

Kaupunkilaiset saivat varata  puuntaimen etukäteen ja kaikki 280 puuta istutettiin niille varatulle paikalle yhden tapahtumapäivän aikana. Voit lukea lisää tästä: Rakkauden Metsä Vuosaari 

Rakkaudesta metsiin ja luontoon

Rakkauden puun istutus on kaunis hetki. Sen kaikki puun istuttaneet ovat yksimielisesti todenneet. Nimikkopuu, jota voi käydä tervehtimässä vahvistaa yhteyttä luontoon entisestään. Rakkauden puu on kaunis symboli ja tapa kertoa välittämisestä ja rakkaudesta. Rakkauden puun tarina täydentyy ja kulkee mukana muistoissa.

Sinä voit istuttaa Rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa!

Lue lisää  ja osallistu tästä: Rakkauden Metsä

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,


2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Benidorm on yksi Euroopan suurimmista rakennetuista matkailukohteista. Korkeita rakennuksia ja pitkä hiekkaranta. Kun alueella on paljon ihmisiä, infrastruktuurin pitää olla riittävä

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

  1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
  2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
  3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
  4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
  5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,


Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

Lemmenjoelta Pyhä-Luostolle – Lapin kauneus ja voima matkakumppanina

Upeiden päivien viimeiset hetket – tanssi tunturin juurella

Kun olin saapunut tämän matkan viimeiseltä päivävaellukselta takaisin lähtöpaikkaan Luoston kyläkeskukseen ja aloittanut henkisen valmistautumisen kotiinpaluuseen, puhelimeen tuli viesti  matkakumppaniltani, pojaltani, jonka kanssa olimme retkeilleet viimeisen päivän eri reittejä Luoston maastossa:  hän sähkö-fatbikella ja minä patikoiden.

Viestissä oli koordinaatit ja vahva suositus tulla paikalle. Astuin paikalliseen ravintolaan ja saman tien tuli kutsu tanssiin. Poikani oli pistänyt pystyyn paikallisten kanssa sunnuntai-iltapäivän kitara-jamit eikä siinä auttanut muu kuin pyörähdellä hetki polviin asti kuraisissa vaellushousuissa ja kankeissa vaelluskengissä tuntemattoman metstästäjän viemänä. Hauskat kohtaamiset ja spontaani yhdessä tekeminen ovat  luonnossa kulkemisen lisäksi reissujen parasta antia. Oli niin ihana nähdä, Onni!

Bleasure -matka glamping -sisällöin

Siitä lähtien, kun perustin yritykseni ( Mood of Finland Oy)  ja aloitin ammatillisen urani uuden vaiheen kokoaikaisena yrittäjänä vuonna 2018, ovat matkani olleet lähes poikkeuksetta työmatkoja (business), joissa on hetkittäin vapaa-ajan (leisure) viitteitä.

Korpikartano_maaruska_menesjärviEi ole tarpeen erottaa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, koska olen matkoillani oppimassa uutta ja tutustumassa mahdollisuuksiin, joita matkakohteet tarjoavat. Kehitän alatoiminimien Mood of Nature ja Rakkauden Metsä – tarjontaa ja etsin samanhenkisiä yhteistyökumppaneita.

Kotimaan kohteiden tuntemus on usein myös kriteeri tarjouspyynnöissä ja pärjätäkseni kovassa kilpailussa, tutustun mielelläni monipuolisesti Suomen ja lähialueiden matkakohteisiin.

Tämän matkan ensimmäinen kohde oli Hotelli Korpikartano Inarin Menesjärven rannalla. Hotellissa panostetaan nyt vastuullisuusosaamiseen ja koko vakituinen henkilökunta sitoutettiin mukaan yhteisiin tavoitteeisiin ja tekemiseen kahden kerran tapaamisella; ensin johdatus aiheeseen verkossa ja sitten yhdessä tekemistä paikan päällä.

Nyt työ jatkuu ja seuraan mielenkiinnolla tulevia askelia. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja aktiviisiesta osallistumisesta! Iltasauna ja uinti pimenevässä illassa Menesjärven raikkaassa vedessä olivat juuri sitä, mitä kaipasin pitkän matkapäivän iltana 🙂

Yhä useammin valitsen luontomatkoillakin yöpymispaikaksi maksullisen majoitusyrityksen ja istun mielelläni ammattilaisen valmistaman illallisen ääreen, vaihdan päivän kokemukset rennosti ilman huolta illallisen jälkeisestä siivouksesta ja suon sen ilon mielelläni myös muulle matkaseurueelle. Opastetut vaellusretket ovat myös rentouttava vaihtoehto yksin patikoinnille.

Yhdistän siis perinteiseen luontoretkeilyyn pienen annoksen ”luksusta” ja nautin siitä hyvällä omallatunnolla (glamping). Haluan kannattaa matkailuyrityksiä ja kannustan muita tekemään samoin. Pyhä-Luostolla majoittauduimme Lapland Hotel Luostotunturin viihtyisässä mökissä, jonka majoitushintaan sisältyi aamiainen ja loppusiivous. Bonuksena saimme ihailla upeita revontulia!

Vastuullisia valintoja

Sen lisäksi, että kannatan paikallisia matkailualan yrityksiä ja noudatan luonnossa liikkumisen ohjeita, teen kotimaan matkat maata pitkin, useimmiten junalla niin lähelle kohdetta kuin mahdollista ja siitä sitten bussilla kohteeseen. Terveysturvallisuus toteutuu erinomaisesti omassa junan makuuhytissä matkatessa.


Jos matkaan moneen paikkaan tiukalla aikataululla ja julkisilla huonosti saavutettavin reitein otan oman auton mukaan junaan tai vuokraan auton. Omaan autoon tankkaan MyNeste – biodieseliä.


Tällä 4 päivän matkalla (paikan päällä to-su) kuljimme menopaluumatkat autojunalla Rovaniemelle, josta ajoimme Inariin ja sieltä edelleen Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Sopivan reitin ja kulkuneuvon valinnassa auttaa Perille.fi – sovellus, jossa voit vertailla hintojen lisäksi myös päästöjä!

Lemmenjoen Kansallispuisto

Hotelli Korpikartanosta on vain parinkymmenen minuutin ajomatka Njurkulahteen, josta Lemmenjoen kansallispuiston reitit lähtevät.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli kulkea Lemmenjoen Kultareitti, mutta venekuljetusta ei alueen yrittäjät voineeet enää syyskuun lopussa varmuudella luvata, joten nyt varaamamme aikataulu oli aavistuksen liian tiukka koko reitin jalan kulkemiselle (Njurkulahti – Kultahamina – Morgamoja – Ravadasjärvi -Njurkulahti).

Valitsimme siis päivävaellusreitiksi Joenkielisen kierroksen (18km). Reitti on todella kaunis ja maisemat monipuoliset. Toki sään suosiessa muutaman kerran surkuttelimme ääneen sitä, ettei yliyön retki toteutunut; useampi päivä ja yö maastossa kun mahdollistavat erityisen vahvan yhteyden saamisen ympäröivään luontoon. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa; toisella kertaa, kun aikataulu on joustavampi, voidaan tehdä toisin.

Tällä reitillä pääsimme retkitunnelmiin kokkaamalla lounaan Joenkielisen (536m) huiputuksen jälkeen. Huipulla oli melkoinen tuuli, mutta tämä kaunis tunturilammen ympäristö oli täydellinen lounaspaikka.

Reitin päätyttyä lohduttauduin myös sillä, että jos olisimme päätyneet kulkemaan pidemmän reitin, emme olisi myöskään käyttäneet samalla tavalla alueen palveluita, joten kolikolla on aina kaksi puolta.

Päivävaelluksen jälkeen siirryimme Pyhä-Luoston kansallispuistoon yhden pysähdyksen taktiikalla; kävimme syömässä paikallisin aineksin valmistetut poro- ja lohi -pizzat Saariselän Pirkon Pirtissä, jossa olemme syöneet myös varsinaisia gourmet-illallisia alueella reissatessa. Luostolla illastimme  lauantaina Vaisko-ravintolassa ja söimme myöhäisen sunnuntailounaan ravintola Punaketussa – hyviä kokemuksia molemmat. Alla Pirkon Pirtin jälkiruoka revontuli-kastikkeella.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Pyhä

Aloitimme Pyhätuntunturiin tutustumisen sääolosuhteet huomioiden melko haastavalla Noitatunturin päivävaellusreitillä (16km).

Luontokeskus Naavassa kerrottiin hyvin reitin haasteet ja osasimme suhtautua kulkemiseen riittävällä varovaisuudella.

Haastavaksi reitin teki sade ja veden liukastamat juurakot ja kivet sekä melko vaikeakulkuinen rakka Noitatunturille kavuttaessa.

Sade kulki seuranamme ja lounastaukoa pidettiin ison kuusen alla.

Sumu peitti alleen näkymät tunturin huipulta (540m), mutta tunnelma oli voimakas, niin kuin Lapissa usein on. Noitatunturi on vanha saamelaisten palvontapaikka eli seita ja tätä taustaa pohdinkin sumuista tunturin rinnettä ylös kulkiessani.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Luosto

Viimeinen retkipäivä alkoi sumuisissa tunnelmissa Luostolla, mutta upea auringonpaiste tuli toisinaan valaisemaan ruskan värittämää maisemaa.

Minä kävelin Ukko-Luoston huipun (514m) ja Luoston vaellusluontopolun variaatiota, yhteensä 18km monipuolisissa maastoissa, jossa oli ihana pysähdellä ihailemaan kaunista ruskaa, kuukkeleiden lentonäytöksiä, syödä eväitä nuotiopaikalla ja kavuta toisinaan melko haastaviakin reittejä kohti tunturin huippua.

Yllä oleva kuva herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Se on polku Luoston  Ukko-Tunturille  hieman pidemmän reitin kautta kuljettaessa. Maa on kulunut, polku leventynyt ja huoli luonnon kestävyydestä on aiheellinen. Mutta ei hätää, sekä Luostolla että Pyhätunturilla on todella hienosti lähdetty ratkaisemaan kulkijoiden luonnolle aiheuttamia haittoja: suosituimmat lyhyet reitit on päällysetty soralla ja monissa paikoin voi kulkea rakennettuja portaita pitkin.

Ukko-Luostolle johtavat portaat olivat jo käytössä ja Pyhällä Isokurun Uhriharjun portaat valmistuivat heti käyntimme jälkeen. Nyt emme Isokurulla käyneet ja Pyhä-Luosto retkeilyreitti (30km/ suunta) ja moni muu reitti jäivät kulkematta,  joten monta syytä on palata takaisin tällekin alueelle.

Muistetaan kulkea näitä merkittyjä ja rakennettujakin reittejä pitkin sen sijaan, että pidämme oikeutenamme jättää jälkemme omia polkuja kulkien. Muista lukea ajankohtaiset tiedot retkialueelta  ja kertaa tarvittaessa  luonnossa liikumisen oikeudet ja velvoitteet osoitteessa Luontoon.fi .

Hyviä retkiä & onnellisia kokemuksia

Luonto on voimaannuttava ja rauhoittava paikka – missä ikinä kuljemmekaan. Lapin luonnossa on omanlaisensa vahva voima ja karuus, jota emme eteläisessä Suomessa koe. En silti osaa tai halua arvottaa luontoa, vaan kohdata luonnon luontona ja sen ominaispiirteet eri alueilla sellaisina kuin ne eteen tulevat. Luonto ei ole koskaan pettänyt.

Poroja kohtasimme sekä luonnossa että tien päällä, joten muistathan ajella varovasti ja huomioida luontomme ihmeet myös urbaanissa ympäristössä.

Hyviä matkoja, kauniita kokemuksia! Liikutaan luontoa ja toisiamme arvostaen ja kunnioittaen, eri vuodenajoista nauttien ja jälkiä jättämättä!

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä kirjoituksessa mainittujen yritysten kanssa. Hotelli Korpikartanon vastuullisen liiketoiminnan valmennuksen olen tehnyt toimeksiantona.

Kiitos, että seuraat blogiani.


IG @mood_of_finland


Elämä yllätää meidät joskus isommin kuin haluaisimmekaan. Onnin tapaaminen jäi viimeiseksi. Onni menehtyi muutama viikko matkamme jälkeen ikävällä ja kaikin tavoin traagisella tavalla maastopyöräretkensä aikana, metsästäjän vahingonlaukaukseen. Me osallistuimme Nuuksion kansallispuistossa järjestettyyn muistotilaisuuteen ja istutimme Onnin muistoksi puun Lopen Rakkauden Metsään. 

Kompensointi ei ole ratkaisu ilman päästöjen vähentämistä

Tänään käyn vuoropuhelua sen lapsuuden minän kanssa, joka oli  huolissaan

Luonto oli tärkeä minulle jo lapsena, niin kuin se on tärkeä monille lapsille ympäri maailmaa. Luonto ja eläimet herättävät empatian tunteita ja kun ensimmäistä kertaa pohtii omaa tulevaisuutta, pohtii myös sitä, millainen ympäröivä maailma on sitten kun on aikuinen ja sitten kun on omia lapsia.


Tämä piirustus on vihosta, johon olen lapsena piirtänyt ja kirjoittanut juttuja. Meillä oli kavereiden kanssa oma luontokerho. Olin myös partiossa yli 10 vuotta.

Sittemmin ympäristöasiat jäivät joksikin aikaa kaiken muun tekemisen jalkoihin, mutta luonnon kunnioittaminen ja halu suojella luontoa arvoina ovat kulkeneet mukana läpi koko elämän.  Aikuisuuden kynnyksellä olin taas hyvinkin perillä siitä, mikä on oma paikkani ja roolini tässä maailmankaikkeudessa.

Kun oman lapsen syntymä oli ajankohtainen, olin taas täysillä pelastamassa maailmaa ja lähdin erikoistumaan kestävän kehityksen ja vastuullisen matkailun tekemiseen ammatillisella polullani. Haluan jättää ympäröivän maailman vähintään yhtä kauniina, puhtaana ja mahdollisuuksia tarjoavana tuleville sukupolville.

Metsä. Kuva Tomi J

Anu 10v oli huolissaan metsien häviämisestä. Silloin huolena olivat linnut ja omien hämyisten metsäpolkujen mahdollinen häviäminen; metsäpolut kun johdattivat mielikuvituksen värittämiin seikkailuihin ja talvella hiihtäminen metsässä oli mieluinen harrastus.

Nyt olen huolissani luonnon monimuotoisuuteeen, kasvihuonepäästöihn, ilmastonmuutokseen ja kompensointiin liittyvästä keskustelusta.

Päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä

Ilmastonmuutos on tunnustettu aikakautemme vakavimmaksi ympäristöuhaksi. Fossiilisista polttoaineista (kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) luopuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kasvihuonekaasu on kaasu, joka ilmakehässä ollessaan päästää lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen, mutta absorboi suuren osan maan pinnalta lähtevästä lämpösäteilystä aiheuttaen kasvihuoneilmiön.  Kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi (CO2),  metaani (CH4),  troposfäärin otsoni (O3) ja typpioksiduuli (N2O).

Liikenne tuottaa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, Suomessa hieman alle viidenneksen ja maailmanlaajuisesti osuus on nousemassa. Tärkeä muutos onkin se, liikenteen määrää vähennetään ja että sekä henkilö- että rahtiliikenteen energiantuotanto siirtyy sähköllä ja muilla vaihtoehtoisilla energialähteillä tuotetuksi ja raiteille.

Yksityishenkilöinä voimme matkata useammin julkisilla ja etenkin junalla, lentää harvemmin ja tehdä pienet matkat kävellen tai pyöräillen. Vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuneuvoja onneksi kehitetään ja matkailualalla odotetaan erityisesti uutisia lentoliikenteen uusista ratkaisuista.

Suomen talous on hyvin energiaintensiivistä ja sähkön käyttö on vuosi toisensa jälkeen kasvanut. Energiaa tarvitaan sähkön tuotantoon ja lämmitykseen ja sitä on välillisesti sitoutuneena kaikkiin tuotteisiin. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa.

Tärkeimpinä ilmastotekoina  tulee energian käyttöä vähentää ja ottaa käyttöön vaihtoehtoiset energialähteet (tuuli, aurinko, geoterminen energia, lämpöpumput).

Arjen valinnoilla on vaikutusta

Vaikutusta on myös sillä, että valitaan ja suositaan tuotteita, joiden tuotantoon ja kuljetukseen käytetään vähemmän energiaa ja suositaan kierrätystä. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja turhaan kulutukseen ( harkitse, älä osta turhaa,  korjaa, osta käytettynä, kierrätä).

Ruuan ilmastovaikutuksia voidaan pienentää syömällä kasvispainotteiseksi ja vähentämällä ruokahävikkiä ja käyttämällä mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Roskien lajittelulla ja kierrätyksellä on myös merkitystä. Mitä vähemmän jätettä, sen vähemmän kasvihuonekaasuja (metaani) pääsee ilmakehään ja sitä vähemmän energiaa kuluu jätteiden kuljetukseen. Suomessa jätteiden vaikutus ilmastopäästöihin on noin kolmen prosentin luokkaa.

Testaa ja tee valintoja, joilla vähennät omia päästöjäsi

Ensisijaisesti siis kasvihuonepäästöjä tulee vähentää. Yksilön vastuulle ei urakkaa voi jättää, mutta kyllä meillä jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa vähentämällä omia päästöjä. Kun ensin testaat omien päästöjesi määrän, voit sitten seuraavaksi tehdä valintoja, joilla saat omia päästöjä vähennettyä.

Tästä voit käydä hakemassa inspiraatiota ja vertaistukea

Voit käydä tekemässä päästötestin tästä: Sitran elämäntapatesti 
Tai tästä: Ilmastodieetti

Kompensointi on ok, mutta se on vasta kakkostoimenpide

Keskivertosuomalaisen vuosittaiset hiilidioiksipäästöt ovat nyt noin 10 000kg vuodessa. Suomen hallitus on antanut lupauksen, että Suomi on  hiilineutraali valtio vuoteen 2035 mennessä. Sitran tutkimusten mukaan suomalaisen päästöt saavat olla vuonna 2030 enää 3000kg /henkilö  ja vuonna 2035 luvun tulee tippua 2000 kiloon vuodessa (Ympäristöministeriö ja Sitra)

Kompensoinnin logiikka on se, että rahoitetaan omia päästöjä vastaava päästöjen vähentäminen jossain muualla tai varmistetaan hiilinielujen riittävyys. Rahoitusta voidaan kohdistaa esimerkiksi vaihtoehtoista energiaa tuottaviin projekteihin kehittyvissä maissa.

Kasvava osa kompensaatioprojekteista perustuu metsänistutukseen, jolloin projektien vaikuttavuuden kannalta tärkeää on taata puiden pitkäikäisyys ja puutavaran jatkokäyttö kestävällä tavalla. Jos metsää istutetaan kaadettavaksi, ei se vastaa tarkoitustaan ja nykytiedon mukaan vanha metsä sitoo hiiltä parhaiten. Suomessa tarjotaan mahdollisuutta istuttaa metsää, suojella ikimetsää ja ennallistaa soita. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi tästä: Suomenluonto

Euro vai sata euroa – kompensaatiomaksujen vaikea viidakko!

Olen tutkinut tarjolla olevia kasvihuonepäästöjen kompensaatiomahdollisuuksia. Olen myös lukenut uutisia eri yritysten kompensaatiotoimista ja seuraillut viestintää. Kannatan kompensaatiota, jos ensin on tehty valintoja, joilla päästöjä voidaan vähentää. Kompensaatio ei saa antaa tunnetta, että maksamalla rahaa hyvään projektiin, puhdistetaan omaatuntoa ja voidaan hyvällä mielellä jatkaa kestämättömäksi osoitettua kulutusta.

Kiinnostuin selvittämään eri vaihtoehtoja luettuani uutisen (07.10.2019) Ohjelmistoyhtiö Siilin työsuhde-edusta istuttaa puita jokaiselle työntekijälle

Uutinen on positiivinen, totta kai. Korvaani särähti vain se, että tiedotteessa nostettiin vahvasti esille lukuja, joita voi tulkita väärin. Tiedotteen mukaan yhtiö ostaa 43 puun tainta/ työntekijä ja maksaa siitä 86€ ja näin kompensoi yhden työntekijän vuoden päästöt (10 000kg) henkilöstöetuna.

Näin esitettynä kompensointi saadaan kuulostamaan niin helpolta. Tulee tunne, että maksamalla pyyhitään päästöt pois mielestä ja jatkettaan sitten kuluttamista samaan tapaan. Ja jos päästöt jäävät nyt alle 10 000kg, niin kuin ainakin itselläni jää, ei tuo uutinen ehkä kannusta vähentämään päästöjä.

Maksettu  summa kuulostaa  kovin pieneltä, vaikka en asiantuntijoiden laskelmia epäilekään. Olisin lukenut mielelläni myös kaikesta siitä, miten yrityksessä on vähennetty päästöjä.

Matkailualalla puhe kääntyy aina lentoihin

Matkailualan ammattilaisena seuraan erityisen tarkkaan alan uutisiointia ja viestintää. Finnair ohjasi kevääseen 2020 saakka kompensoimaan lennoista aiheutuvia päästöjä näin:

Voit hyvittää lentosi hiilidioksidipäästöt tukemalla päästövähennysprojektia. Hyvitys on 1 € kotimaan, 2 € Euroopan ja 6 € mannertenvälisestä edestakaisesta lennosta. Rahat menevät lyhentämättöminä valitsemaamme päästövähennysprojektiin Mosambikissa.

Biopolttoaine vähentää päästöjä 60–80 % verrattuna vastaavaan määrään fossiilista polttoainetta. Korkeintaan 50 % lennon polttoaineesta voi olla biokomponenttia, ja tyypillisesti biokomponentin osuus on muutamia prosentteja. Käyttämämme biopolttoaine on valmistettu käytetystä keitinrasvasta. Biopolttoainetta voi ostaa 10, 20 tai 65 eurolla.

02.03.2020 uutisointi:Finnair lopettaa päästöhyvityspalvelun

Lentoalalla on ilmastopäästöjen kompensointijärjestelmä CORSIA (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation), joka on maailmanlaajuinen järjestelmä hiilidioksidipäästöjen hallintaan. CORSIA:n tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen kansainvälisen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon.


CORSIA ei tee konkreettisia lentoliikenteen kompensointeja, mutta aikoo aloittaa vuonna 2021. Myöskään kriteereitä ostettaville päästöhyvityksille ei vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa ICAOn on tarkoitus sopia niistä. Lentoyhtiöt siis määrittelevät tällä hetkellä itse suosituksensa.

Muutkin matkailuyritykset ovat aloittaneet kompensoinnista viestimisen

Keväällä 2019 matkanjärjestäjät avasivat ilmastonmuutos- ja kompensointiviestinnän salaisen arkun. Totean heti alkuun, että kaikki työ matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen ja positiivisten kasvattamiseen on erinomaisen hienoa ja tässä esitetyt yritykset ovat lähteneet isosti mukaan matkailun aiheuttamien haittojen vähentämiseen. Vastuullisuudesta ja kompensaatiosta viestiminen tarkkaa hommaa, jossa läpinäkyvyys ja hyvän viestin vieminen loppuun asti on erityisen tärkeää.

TUI julkaisi kompensointiohjelman, jonka mukaan yhtiö kompensoi oman yhtiön lentojen ja hotellien päästöt. Nettisivuilla kerrottiin niistä projekteista, joihin kompensaatiorahaa osoitetaan. Mistään ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, miten paljon päästöjä syntyy ja millä summalla projekteja tuetaan. TUI:n Suomen toimistosta on luvattu, että tiedot julkaistaan tilikauden päättyessä.

Pari viikkoa TUI:n viestintäkampanjan jälkeen Tjäreborg vastasi ”kisaan” ja ilmoitti kompensoivansa kaikkien asiakkaidensa, kaikilla lentoyhtiöillä tehtävien lentojen päästöt. Syksyllä 2019 Tjäreborg laajensi kompensointilupausta kattamaan kaikki Sunwing Family Resorts, O.B.C. by Sunwing ja Sunprime Hotels -konseptihotellit sekä kaikki lentokentän ja hotellin väliset bussikuljetukset. Laskennallinen päästömäärä löytyy lentojen osalta (890 000 tonnia hiilidioksidia, 1 567 292 matkustajaa 2017–18), mutta missään ei kerrota, millä kaavalla kompensointi on laskettu ja millä euromäärällä projekteja tuetaan.

Suosittelisin yrityksiä käyttämään viestinnässä tarkkoja sanavalintoja  kertomalla sen, mitä oikeasti tehdään. Voidaan kertoa, että osallistumme omalta osaltamme ilmastotalkoisiin ja vastuullisempaan toimintaan kohdistamalla x euroa niihin  kohteisiin, joista siten kerrotaan tarkemmin. Lupaus kaikkien päästöjen kompensoinnista on tosi iso lupaus.

Olin odottanut uutisia entiseltä työnantajaltani, Aurinkomatkalta, ja lokakuussa kampanjointi alkoikin todella näkyvästi etenkin televisiomainontana. Aurinkomatkat ei ole lähtenyt kompensointilinjalle, vaan kertoo niistä valinnoista, joilla matkailun negatiivisia vaikutuksia voidaan pienentää ja positiivisia vahvistaa.



Mitä kompensointi oikeasti maksaa

Olen ollut tekemisissä viime aikoina Rakkauden metsän tiimoilta Luonnonperintösäätiön kanssa ja heidän kanssaan olemme tehneet myös päästölaskelmia.

Luonnonperintösäätiön käyttämä laskentamalli on seuraava:
10 000kg päästöjen kompensointiin tarvitaan yksi hehtaari ( 10 000m2)  ikimetsää.
Ikimetsää voi suojella 100m2 maksamalla 50 euron lahjoituksen.
10 000 kg päästöjen kompensointi maksaa tällä kaavalla 5000€.

Tällä kaavalla laskettuna yhdestä edestakaisesta Euroopan lennosta tulisi maksaa 100- 225€ kompensaatiomaksua (edestakainen Berliinin lento noin 200kg = 100€, Barcelonna 450kg =  225€ Finnairin laskurilla)

Lentomaksu.fi  suosittaa maksamaan vähintään 10% lentolipun hinnasta. Lentomaksun tuotto käytetään Maan ystävien ilmastotyöhön Suomessa ja ilmastonmuutoksen sopeutumista edistäviin hankkeisiin globaalissa etelässä.

Toivottavasti eri toimialat ottavat päästölaskurit käyttöön mahdollisimman laajasti ja me kuluttajat pääsemme tekemään valintoja, emme pelkästään hinnan, vaan myös päästöjen perusteella. Tällöin kompensoinnin merkitys vähenee ja teot kohdistuvat siihen kaikkein tärkeimpään, päästöjen vähentämiseen.

Vielä muutama huomio viestinnästä

En ota tässä kantaa, mitkä luvut ovat oikeita tai onko oikeita ja vääriä lukuja. Tärkeää on nyt seurata tutkimuksia ja luotettavien tahojen viestintää. Erityisen tärkeää on viestiä kompensoinnista mahdollisimman läpinäkyvästi ja kertoa kaikki taustoitukset kompensaatiomaksuja julkaistaessa.

Hyvä malli on sekin, että tekee omien arvojensa mukaisia sijoituksia niihin kohteisiin, joilla kokee aidosti olevan merkitystä tässä muuttuvassa maailmassa.

Harhauttava viestintä saa aikaan usein enemmän pahaa kuin hyvää, joten jos yrityksenä viestii kompensoinnista, on syytä selvästi kertoa,  onko asiakkaan maksama tai hänen puolestaan maksettu summa suoraan sidoksissa aiheutettujen päästöjen kompensointiin (ja tällöin kertoa paljonko päästöt ovat), vai tarjoaako yritys mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin ja tehdä hyvää. Tällöin voidaan kompensoida pienempiäkin summia ja kertoa, että pienikin osallistuminen on parempi kuin että ei osallistuisi  ollenkaan.

Tärkeintä on siis vähentää aiheutettuja päästöjä ja toisena hyvänä tekona on kompensoida.

Nämä molemmat toimet kannattaa kertoa viestinnässä, mielellään samaan aikaan. Tällöin viestintä on vakuuttavaa ja aitoa.

Minulle uutena kohteena vastuullisuuden saralla on tullut sijoittaminen ja vaikuttaminen sijoittamisen kautta.  Siitä joskus myöhemmin lisää, tässä pieni alkupala aiheeseen: Millenniaalit puhdistavat sijoitussalkuistaan ilmastopahiksia 

Kirjoitukseeni olen hakenut tietoja mainittujen ja linkitettyjen yritysten, Tilastokeskuksen, Ilmastopaneelin ja Sitran sivuilta.

Jatkan edelleen Rakkauden metsä- konseptin kehittämistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä puu istutetaan ikuisen rakkauden symbolina ja lahjoitetaan rahaa luonnon suojeluun.

Mood of Finlandin vastuullisuusohjelman ja sitoumuksen voit lukea täältä:
Mood of Finland vastuullisuus

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,

ps. Isäni  asennutti maalämmön lapsuudenkotiini jo 1980-luvun alussa ja teki suunnitelmia aurinkokennojen hankkimiseen.  Ehkä sillä 10 vuotiaan Anun vetoomuksella oli osansa näissä päätöksissä? Me kaikki voimme vaikuttaa!



MATKA2019 – messut: teemana vastuullisuus

Lupaus yli 20 vuoden takaa

Minä seisoin Välimeren rannalla ja katselin kaunista auringonlaskua pitkän vaelluspäivän päätteeksi. Vuorilla patikoidessa olin hiljaisina hetkinä miettinyt tulevaisuutta. Olin lopettanut ulkomaanoppaan työt viiden vuoden matkalaukkuelämän jälkeen ja päättänyt jäädä Espanjaan. Uutta työtä ei vielä ollut, mutta olin nuori ja luottavainen. Rannalle kävellessä olin huomannut muutoksia tutussa kylässä. Polku rantaan oli levennetty ja asfaltoitu, uusia hotelleja rakennettiin vieri viereen, tutun hotellin emäntä ei enää ehtinyt valmistaa pitkään haudutettuja kotiruokia eikä istua vaihtamaan kuulumisia ja hotellin isäntä vaikutti väsyneeltä kertoessaan hotellin laajennuksesta.

Olin herännyt huomaamaan muutoksen ja kuiskasin lupaukseni auringon kultaamille aalloille. Lupauksen ja siitä alkaneen tarinan kerroin messuilla opiskelijaseminaarissa:

Lupauksia vuonna 2019

Vastuullisen matkailun verkosto ICRT Finland kokosi Matka2019- messuille paneelikeskustelun ajankohtaisista aiheista ja verkoston jäsenet valmistautuivat vastaamaan verkoston perustajan ja vetäjän, Petra Blinnikan, esittämiin kysymyksiin ja kertomaan oman vastuullisen matkailun lupauksen vuodelle 2019.

Paneelin aiheet olivat valikoituneet juuri nyt ajankohtaisimpien listalta, joista vain harvaa osasin pohtia nuorena ammattilaisena: ilmastonmuutos, hiilijalanjälki ja päästöjen kompensointi, kiertotalous ja jätehuolto, uudet asiakassegmentit ja uusi luksus, luonnon monimuotoisuus ja luonnon kestäminen matkailijavirtojen paineessa, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo matkailussa ja vastuullinen rekrytointi.


Paneelissa mukana: Leena Grönroos (Haaga-Helia), Anu Nylund (Mood of Finland), Matti Pollari (Visit Tampere), Hannele Levävaara (Nukula), Eeva Koivula (XAMK), Katri Tihilä (Reilun matkailun yhdistys), Matti Tapaninen (Metsähallitus) ja Marketta Viljasaari ( Green Key)

Useampi meistä panelisteista lupasi lentää entistä harvemmin ja kompensoida lentojen päästöt. Visit Tampereen Matti Pollari lupasi tehdä ainakin yhden kotimaan lomamatkan pyöräillen ja Eeva Koivula lupasi antaa useammin palautetta vastuullisuuteen liittyvistä havainnoista suoraan yrityksille. Metsähallituksen Matti Tapaninen lupasi laittaa alulle selvitystyön, jossa faktaan ja tietoon perustuen selvitetään onko suojelualueiden kantokyky matkailijoiden osalta kestävää.

Pitkän linjan kestävän kehityksen osaaja Hannele Levävaara (Nukula Oy) lupasi ”pitää enemmän ääntä” tekemisistään, tehdä tekemisestä näkyvää ja kertoa niistä myös muille. Reilun matkailun yhdistyksen Katri Tihilä haastoi meidät mukaan ja seuraamaan #mielenkumous ’ta , jolla muistutetaan matkailun vaikutuksista ilmastonmuutoksen.

Mitä ne vastuulliset teot ovat

Green Key Sertifioinnin Marketta Viljasaari houkuttelee matkailualan yrityksiä osallistamaan henkilökuntaa ja asiakkaita vastuulliseen toimintaan ja nostamaan arjen tekoja näkyviin paikan päällä ja SoMe:ssa. Avainasioiksi Marketta nosti vesitehokkuuden, energiatehokkuuden sekä jätteen vähentämisen ja käsittelyn. Yritysten ei tarvitse keksiä keinoja tehdä vastuullisemmin yksin, koska tarjolla on valmiita työkaluja esimerkiksi Green Key kriteeristössä ja ohjelmassa.

Mustio11 luomutila kassa

Hannele Levävaaran majoitus- ja hyvinvointipalveluita tarjoavalla perheyritys Nukulalla Päijänteen rannalla on todella konkreettista näyttöä vastuullisista valinnoista. Nukulan toimien taustalla on tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, biodiversiteetin edistämisestä ja kiertotalouden ylläpitämisestä. Nukulassa on siirrytty hakelämmityksestä maalämpöön, metsänhoito perustuu jatkuvan kasvun periaatteelle, 15% tilan metsäalasta on Metso-suojeltua, käytössä on kuivakäymälät, jätteet lajitellaan ja kaikki hyödynnettävissä oleva kierrätetään.

Matti Pollari muistutti pyöräilyn olevan kaikin puolin vastuullista matkailua. Ympäristöhyötyjen lisäksi se on  hyvinvointimatkailua, sosiaalisesti kestävää ja eurotkin jäävät mukavasti usein pienille paikallistoimijoille.

Matkailuteollisuuden tulee ottaa vastuu – ja saada tukea

Eeva Koivula Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta nosti esille faktan siitä, että matkailuteollisuuden on syytä tarttua myös hiilijalanjäljen pienentämiseen. Hiilijalanjäljen pienentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eikä matkailu todellakaan voi jättäytyä pois näistä talkoista.

Hiilijalanjäljen laskeminen on tärkeää, jotta nykytilanne saadaan selvitettyä ja sen perusteella asettaa tavoitteita tulevaan ja seurata kehitystä. Hiilijalanjäljen konkretisointi tekee omien tavoitteiden asettamisen mielekkääksi. Yrityksille kiinnostava tieto on varmasti se, että päästöjä pienentävät ratkaisut tuovat lopulta myös taloudellista säästöä sen lisäksi, että ympäristö kiittää. Laskemiseen on tarjolla XAMK:ssa kehitetty Excel-laskuri jota edelleen kehitetään.



Torstai-aamupäivän paneelissa keskustelijoina olivat  yhdeksän puolueen kansanedustajat. Lobattavaa vielä riittää – matkailuteollisuuden merkitys ei ole vielä ihan oikeassa mittakaavassa poliittisten päättäjien tiedossa.

Eevan opit ovat jalkautuneet myös opiskelijoille, josta osoituksena  perjantain opiskelijaseminaarin finaalissa XAMK:n opiskelijan esittelemä erinomainen idea hiilijalanjälkilaskurista, jonka voisi integroida Visit Finlandin My Stay – tuotetietokantaan. Tällaisia palveluita matkailijat ihan varmasti arvostaisivat!

Hyvä alku omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa konkretian kautta on käydä laskemassa oman elämän hiilijalanjälki ja aloittaa Ilmastodieetti

Tutkimusta, koulutusta ja hankkeita

Visit Finlandin Anna Stenius ei sairastumisen vuoksi päässyt paikalle , mutta välitti meille paneeliin terveisensä. VFvastuullisuuskirjaVisit Finland kannustaa matkailuyrityksiä hankkimaan koulutusta, toimimaan vastuullisesti ja viestimään teoistaan. Yhä useammin kansainväliset yhteistyökumppanit ja asiakkaat tekevät valintoja vastuullisuuden kriteerein ja tällöin pitää näyttöä myös olla. Matkailualueille ja -yrityksille on tarjolla vastuullisen matkailun koulutusta Visit Finland Akatemian tarjonnasta ja nettisivuilla on käsikirja tiedon lisäämiseen ja työkirja suunnitelmien tekemiseen.

Hankkeista esimerkkinä nostettakoon Arktinen kestävä matkailudestinaatio   jonka puitteissa luodaan Sustainable Finland -kattomerkki,  jota kestävän matkailun kriteerit täyttävä toimija voi käyttää. Tästä merkistä kuulemme varmasti lisää vielä tämän kevään aikana.

Koulutuksesta muistutti omassa puheenvuorossaan myös Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Leena Grönroos. Vastuullisuus-koulutusta tarjotaan kyllä kaikilla koulutustasoilla, mutta opiskelijoiden ääntä on nyt kuunneltu herkällä korvalla ja huomattu, että lisäannos aiheesta olisi tarpeen. Haaga-Helian matkailun liikkeenjohdon opiskelijat tutustuvat vastuullisuuteen heti ensimmäisenä syksynä vieraillessaan Suomenlinnassa. Opiskelijat oppivat ymmärtämään matkailun vaikutuksia kohteessa ja pääsevät näkemään konkreettisia tekoja, joista yhtenä mainittakoon matkailijoiden ohjaaminen halutuille reiteille niin, että saaren asukkaiden elämä häiriintyisi mahdollisimman vähän.

Ammattikorkeakoulu-verkosto (JAMK, Haaga-Helia ja XAMK) on saanut rahoituksen vastuullisen matkailukoulutuksen toteuttamiseen. Vastuullisuuden portaat – hankkeen tuloksena on odotettavissa muutaman vuoden päästä kaikille avointa vastuullisen matkailun koulutusta – verkossa.

Matkailuteollisuus on ihmisten kohtaamisen teollisuutta

Useammassa puheenvuorossa pohdittiin asiakasta, asiakkaiden tarpeita, toiveita ja sitä, millaisia matkailijoita me itse olemme ja millaisia matkailijoita Suomeen  vastuullisuuden näkökulmasta olisi hyvä houkutella.


Arktiset Aromit järjesti tuotekilpailun teemalla ”Luonto matkailussa”. Olin mukana raadissa ja palkinnot jaettiin messuilla. Konseptivaiheen ja yleisöäänestyksen voittajaksi tuli Herrankukkaro tuotteella ”Mertemme salaiset herkut- villikalojen matka merestä lautaselle” Muita palkittuja olivat Kultaranta Resort, Visit Tuusulanjärvi, Rahula Ranch ja Pure Kainuu. Mukana Visit Suomussalmi ja Aija Laukkanen.

Luonto, puhdas ilma ja vesi ovat  uutta luksusta, jonka arvon me itse ymmärrämme ja nyt meidän tulee ymmärtää sen oikea hinnoittelu matkailuteollisuudessa.

Me elämme merkityksellisten matkailuelämysten aikaa ja Suomella on tarjota juuri se, mitä tiedostavat matkailijat haluavat. Voisimme siis tavoitella vähemmillä matkailijoilla enemmän taloudellista hyötyä ja profiloitua rohkeasti vastuullisena matkailumaana.

Mood of Finlandin puheenvuorossa nostin esille vastuullisen rekrytoinnin. Matkailualalla kipuillaan osaavan työvoiman ja työnantajien kohtaantumisen ongelman kanssa ja tähän ongelmaan olen kehittänyt yhtenä Matkailudiilin palvelukokeiluna konseptia, joka yhdistää koulutuksen, perehdytyksen ja rekrytoinnin. Suomessa asuvat ja Suomeen muuttavat osaajat ovat yksi kaipaamamme mahdollisuus. Konseptista voit lukea lisää täältä: Matkailudiili.



Reilun matkailun yhdistyksen Katri Tihilä toi paneeliin tuulahduksen globaaleista matkailun ilmiöistä. Reilun matkailun yhdistyksen toiminnan ydin on tiedottamisessa. Tämän vuoden hanke ”Yhdenvertaisempaa matkailua globaalissa etelässä” #YMGE nostaa keskusteluun mm. köyhyyden ja sen kaupallistamisen matkailussa, vieraanvaraisuuden kulttuurisidonnaisuuden ja sen, miten matkailusta viestitään. Vuoden yhdeksi teemaksi nousee ilmastokestävä matkailu, jossa voidaan varmaankin hyödyntää vuoden 2013 kampanjamateriaalia  Seuraa SoMe:ssa  #mielenkumous.

Happy end ja vielä yksi lupaus

Uskoisin, että sinäkin haluat osallistua ja antaa oman lupauksesi vastuullisemmasta matkailusta, tehdä sitoumuksesi tälle vuodelle, eikö totta?

Voit kirjoittaa lupauksesi kommentteihin, kertoa kaverille tai huutaa metsän syliin.

Kiitos, että seuraat blogiani!
Iso kiitos panelisti-kollegoille!

Kiitos myös kaikille teille, joiden kanssa siemailin kuohuviiniä, nautiskelin kahvihetkestä ja nauroin vanhoille ja uusillekin jutuille!


Paneeli sunnuntai

Matka2019 – messut päättyivät osaltani sunnuntaina toiseen ICRT:n paneeliin, jossa aiheena oli paikallisten osallistaminen matkailijoiden kokemukseen. Paneelia moderoimassa Minna Tunkkari-Eskelinen (JAMK) ja Eeva Koivula (XAMK). Panelisteina Anu Nylund (Mood of Finland), Heini Saari (Doerz), Minna Hanhivaara (Suomenlinnan hoitokunta) ja Pertti Stenman (Hima & Strada)


Ailu Valle

Ailu Valle on saamelainen räppäri, joka esiintyi Inarin osastolla. Saamelaiskäräjät on julkaissut saamelaismatkailun eettiset ohjeet.