Moving from responsibility to regenerative tourism?

From sustainable development to responsible action

When the warm sea breeze caressed my face in the early years of my tourism profession in the 1990s, I looked at the horizon and contemplated the next professional move, which I was that time deciding by myself.  It was a new situation as during the previous five years my employer had made the decisions for me. I was working as a tour guide abroad, working summer seasons in mainland Spain and Mallorca and winter seasons on Canary Islands and Caribbean.  

During those years, the experiences we exchanged with colleagues, were mainly on how many flights a year we had taken, where the best bars were found and where the nicest guide apartments were. Customers didn´t get many advices where to buy responsible souvenirs and how to support locals.  We didn´t  clarify the background of the products or services.

The 1987 Declaration on Sustainable Development of the World Commission on Environment and Development, chaired by Gro Harlem Brundtland, had not yet been implemented in the training or orientation program of foreign guides, but awareness began to knock and interest began to arouse. Globally sustainable tourism was defined.

 

I observed, wondered, and worried about the changes I noticed first in nature and then in the carrying capacity of the built environment (especially water outages, waste problems and run off waters).

Quite quickly, I questioned the way local people were left outside without appreciative involvement and a clear opportunity to benefit of tourism financially. I followed this unfair development first in the all-inclusive destinations in the Dominican Republic , then on my own trekking trip in Mexico, and finally in my working environment in Benidorm on the Spanish coast, where I  settled down at the end of my reflections.

I was not alone with my thoughts, although I received astonished comments from companies in both Spain and Finland when I spoke about the subject. Responsibility was thought to be a mere item of expenditure, a nonsense of “greenies” and contrary to profitable business.

The principles of responsible tourism were published in 2002 at the first International Conference on Responsible Tourism in Cape Town (Cape Town Declaration 2002):

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators; hoteliers, governments, local people and tourists  take action to make tourism more sustainable.

 I followed news from the conference and my mind was overwhelmed by the burning need to find out how responsibility differs from sustainable tourism. I found and offered answers in my bachelor’s thesis at the University of Lapland in 2010.

Subsequently, awareness increased further with the adoption of the Global Agenda for Sustainable Development Agenda2030 at the UN Summit in 2015. Agenda2030 combines previous UN Millennium Development Goals and the Sustainable Development Agenda based on the Rio Conference on Environment and Development. All UN member states are committed to the goals and derived from them the strategy and action plan – Finland with others.

Now we live in the 2020s  – what happens next?

Travel destinations are better places for locals to live and tourists to visit (at least should be). We have learned to make choices that cause the least possible harm to the environment and local communities. We understand where emissions come from and how the carbon footprint can be reduced. We avoid destinations where locals have risen to the barricades due to the side effects of overtourism. We support local small businesses. We do not buy unethically produced products and services and do not fly unnecessarily.

Just as in the early 2000s I wanted to understand responsibility, some years ago I wanted to learn more about new definitions of tourism.  

The answers did not come to me quite directly. I would have liked to find my way to Irene Ateljevic´s Academy of Hope, which was never founded, I was inspired by Rosa María Rodriguéz’s publications on transmodern tourism and made a business plan appropriately combining theories and experiences of the transformative and caring economy. I named my Master’s degree thesis ”The Yellow Book of Tourism” (2013) and in doing so I learned a lot. I founded Mood of Finland company based on what I had learnt in 2018.

Everything I write above was in the past tense. I wanted to see over the past and the present. I wanted to understand what was the next level we are now moving on. Anna Pollock led me to the edge of the new.

From Conscious to Regenerative Tourism

As we move from reducing harms to doing good in holistic way, we are on the verge of reform. Producing added value and giving the opportunity to do good.

I red Anna Pollock’s first definitions of regenerative tourism in early 2019, and the topic began to come up more often  with an emergency caused by the Covid19. Maybe the crisis was needed to a real stop to find a new direction.

This picture is a memory of Chile. I helped clean up a small artisan shop after the earthquake in 2010 in Valparaiso.

Regenerative tourism is believed to provide solutions for tourism recovery. The importance of co-operation is emphasized and cross-sectoral co-operation is encouraged. Anna Pollock offers e.g. these items in response to the question of what should be taken into consideration now:

• Changing our mindsets – the way we see, be and do tourism, community by community, host by host
• Exploring and expressing what it means to be fully human, fully alive and living in harmony with nature
• Coming together in communities to break down the barriers that isolate tourism from other sectors.
• Regenerative Tourism: moves us from “doing less harm” past “ doing more good” to becoming partners-servants of nature to help life thrive and evolve.

Please, read more about Anna Pollock´s excellent thoughts by following her in LinkedIn and visiting this page.: Conscious Travel

So, when facing tourism in regenerative way, we in addition to pay attention to the environment and people and minimizing harm, we are tempted to do more good and provide services that enable us to achieve a renewed outcome. Concrete actions for regenerative tourism may first be those in which we repair the damage already done or pay special attention to those who/what has received less attention.

Give back more than you take. 

The theory requires to be followed by concrete action. The first example comes from agriculture, where negative impact on biodiversity loss is identified. Regenerative agriculture refers for example to farming practices that aim to restore soil biodiversity, sequester more carbon and this way mitigates climate change and improve water circulation.

In tourism businesses, equality, non-discrimination and inclusion have received little attention. Regenerative tourism can mean diversifying work communities; according to Agenda2030 goal number eight, everyone should have  opportunity to work and experience being major in one´s own community.

Recruitment has traditionally sought the best possible input-return benefit, but now this equation can and should be viewed with new eyes, with new values. Recruitment is a message of values and an opportunity to influence the surrounding society.

As an example of a regenerative travel service, I raise my Mood of Finland company’s concept called Love Forest Finland, which is in the early stages of its life cycle.

The core of the concept is to offer guests the opportunity to plant a symbolic Tree of Love, show love to the person or object they want, buy a certificate printed on handmade paper and donate money to protect old forests. Guests are given the opportunity to do good on nature´s terms and by offering job for small business owners as well as craftsmen. Locals and guests are invited to plant trees together.

Leaving the place better than it was before our visit

As a definition of Regenerative tourism I have also seen this:

Leaving the place better than it was before you found it

 

 

The above objective could be applied as a human indicator when measuring the success of tourism by the happiness and well-being of the locals (for example in such places as Vanuatu). When also adding the value given to the environment  I find it beautiful way to understand tourism in holistic way. Local communities and nature have given us so much, now it´s our time to give back.

It is time to end this reflection and say goodbye to you. Finally, let me give you a few more thoughts to consider:

How do we, as entrepreneurs, ensure that locals are happier and the environment has benefited from the visit?

As service providers we are used to do our best to make our customers happy. Let´s keep on doing so, and in addition ensure that locals and the environment receive the attention they deserve. 

As tourists, we strive for well-being and happiness for ourselves when travelling. How could we do good and leave the place better after our visit?

 

 

Thank you for following by blog. 
I will appreciate any comments. 
With kind regards, 

Anu
Owner and Founder
Mood of Finland Oy
http://www.moodoffinland.com

2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,

Anu

Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

Viisikon saaristoretki 22.-24.6.2020

Saaristossa voi jäädä vahingossa rannalle ruikuttamaan

Lähdin saaristokierrokselle jo opiskeluaikoina tutuksi tulleen ”Viisikko” -ystävä Evan kanssa. Kummankaan varsinainen vahvuus vapaalla ei ole pitkän ajan suunnitelmien tekeminen. Nyt pyöräretki pyöri kevyesti alustavana suunnitelmana puheissamme joitakin viikkoja, mutta varsinaisen suunnittelun aloitimme vasta matkaa edeltävällä viikolla – vähän liian myöhään, mutta onneksi riittävän ajoissa.

Majoituksissa ei ollut enää juurikaan vaihtoehtoja ja  pyörien vuokraus olisi sujunut jouhevammin, jos olisimme toimineet ajoissa, mutta lopulta kaikki kuitenkn järjestyi!

Vuokrasimme 21-vaihteiset hybridipyörät Visit Naantalin kautta ja saimme pyhien vuoksi vahvistukset ja hyvää neuvontaa suoraan vuokrauksista vastaavan Carfieldin edustajalta. Hinnat ja varustelut ovat niin hyvät, että oman pyörän kuljettaminen ei ollut todellakaan tarpeen. Ongelmaksi oli koitua Visit Naantalin toimiston klo 18 sulkemisaika palautuspäivänä, mutta lopulta tämäkin ongelma ratkaisiin ja pyörät sai jättää myöhemmin illalla kohteeseen.

Yhteyslautoilla ja losseilla oli todella ystävällistä henkilökuntaa! Näistä kohtaamisista jäi aina hyvä mieli!

Olen liikkunut saaristossa ja ymmärrän ex-tempore -matkailijan haasteet; lossit ja lautat rytmittävät kulkemista antaen lupauksen ruuhka-Suomea leppoisammasta liikkumisesta, mutta eivät sitten toisaalta odota myöhään satamaan saapuvia pyöräilijöitä.

Ihan ilman ennakkosuunnittelua ei matkaan siis kannata lähteä etenkään, jos aikaa on rajallisesti, niin kuin meillä oli – maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan. Reitti kannattaa suunnitella ennen lähtöä ja tarkistaa lauttojen aikataulut, jotta tien päällä ei tarvitse enää stressailla!

Kapinallinen reittivalinta

Saariston rengastie on hyvin brändätty ja tuoteistettu reitti pyöräilijöille. Niin hyvin, että minäkin olin jäädä valmiiksi tarjottujen, Saariston rengastien ja Pienen rengastien ”vangiksi”.  Pieni rengastie oli kuitenkin vähän liian lyhyt ja tuttu (120km) ja Saariston rengastie (220km)  vähän liian pitkä meidän käytössä olleeseen vajaan kolmen päivän ohjelmaan. Oma reitti, jota voisi kutsua Viisikon saaristoretkeksi, oli kuitenkin helppo tehdä valmiita reittikuvauksia hyväksi käyttäen.

Reittimme: 1. päivä: Naantali – Rymättylä – Hanka – Nauvo – Korppoo, noin 55km 2. päivä: Korppoo – Houstkari – Iniö, noin 40km 3. päivä: Iniö- Kustavi – Taivassalo – Hakkenpää – Velkua (Teersalo)- Merimasku – Naantali, noin 65km Yhteensä noin 160km pyöräilyä.

Suosittelen vierailua Visit Parainen -sivulla ja sieltä edelleen Outdoor Active – sivustoille siirymistä. Reittikuvaukset ovat oikein hyvät ja reitti niin hyvin merkitty, että edes me emme varsinaisesti eksyneet (muutama harhaanajo huomion herpaantuessa..).

Jos aikaa olisi ollut hieman enemmän, tarkoitukselliset reitiltä poistumiset (tai lautalta myöhästymiset) olisivat olleet pelkkää plussaa. Ihan alkuun olisimme jääneet Rymättylään testailemaan Herrankukkaron keittiön antimia ja saunomaan savusaunaan.

Seuraava houkutus oli Seilin saari, jossa olisimme yöpyneet mielellämme, mutta nyt aikataulu ei sitä sallinut, emmekä ehtineet viettää saarella edes pientä tutustumiskierrosta, koska ehdimme vasta viimeiseen Hankasta Nauvoon lähtevään yhteysalukseen. Yhteysalus Östern onkin ensimmäinen tarkan suunnittelun kohde;  vuoroja kun on vain kolme päivässä ja viimeinen alus lähtee klo 16.55.

Toinen aikataulun osalta kriittinen kohta on Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin menevän lautan aikataulu – viimeinen alus lähtee klo 16.15 ja tätä ennen matkalla on kaksi lossia (maksullinen lautta).

Hakkenpää -Teersalo (Velkua) lautalla kuljetetaan vain polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita (ja matkan varrella olevan saaren asukkaiden autoja)

Kolmas kriittinen kohta oli yhteys viimeisenä päivänä Hakkenpäästä (Taivassalo)  Teersaloon (Velkua). Yhteysalus kulkee vain kaksi kertaa päivässä (klo 09.00 ja klo 16.00). Jos tuosta vuorosta myöhästyy, pääsee Naantaliin myös hieman pidemmän kaavan kautta tietä pitkin, jolloin matkaa tulee noin 14km lisää (näkyy kartassa sinisellä).

Hakkenpäässä on vierasvenesatama, uimaranta ja ravintola Saluuna, jossa oli hyvä pizza- ja salaattitarjonta ja ihan yllättävä viinivalikoima (jota emme tosin jääneet testailemaan). Uimaranta on lauttasataman kupeessa, ravintolan ohi ajettaessa.

Maksullisia aluksia oli kaksi; Hankasta Nauvoon ja Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin kulkevat lautat –  molemmat maksoivat 10€/hlö & pyörä.

Pyöräilijän elinehto: hyvä ruoka, kunnon yöunet ja hyvä sauna!

Muutama muutos reitin rytmitykseen olisi jälkiviisaana ehkä kannattanut tehdä: Korppoon majoituskapasiteetti oli niin täynnä, että Nauvo olisi saattanut olla parempi vaihtoehto ensimmäisenä yöpymispaikkana.Tosin kortilla olivat majapaikat myös Nauvossa, joten pääasia oli, että pääsimme pitkän päivän päätteeksi nukkumaan.

Omakohtaisina aikaisempiin kokemuksiin perustuen voin lämpimästi Nauvossa suositella Västergård Bed&Breakfast ( vierailusta tosin monta vuotta), Hotel Stallbacken, jonka miljöö vastaa saaristolaismaiseman odotuksia  ja ravintolassa tarjolla lähiruokaa. Jos reissun aikana kaipaa myös sosiaalista elämää ympärille,  ja laadukasta ravintolapalvelua, niin Hotel Strandbo heti satamaan saavuttaessa on hyvä valinta (terveiset Evan Kim-kaverille!)

Rödä huset on vaatimaton ja edullinen majatalo Korppoossa. Ennen majoittumista pysähdyimme syömään Korppoon sataman Ravintola Buffaloon, joka tunnetaan kuulemma Ribseistä, mutta löytyi sieltä onneksi ruokaa myös kasvissyöjälle. Aamiaista söimme kyläkeskuksen kahvilassa. Korppoossa on idyllisiä vaihtoehtoja, mutta olivat täynnä meidän vierailun aikaan.

Unelmien majoitus- ja pysähdyspaikka olisi ollut seuraavan päivän reitiltä hieman sivuun jäänyt Hyppeis Värdshus Houtskarissa, josta olen kuullut niin paljon hyvää ja tutustunut paikan emäntään Outiin töiden kautta. Sen majoituskapasiteetti oli kuitenkin täynnä elokuun puoleenväliin, kun etsin majoitusvaihtoehtoja. Seuraavalla kerralla siis!

Kesän helteillä uimapaikkoja löytyy kyllä reitin varrelta, mutta kivoimmat paikat ovat ehkä hieman sivussa varsinaiselta pyöräreitiltä ja kannattaa kysellä vinkkejä paikallisilta. Houtskarissa teimme lenkin Näsbyn uimarannalle. Eväitä saa ostettua sympaattisista kyläkaupoista, mutta klo 18 jälkeen lähes kaikki paikat ovat jo kiinni. Ravintolatkin sulkeutuvat aika aikaisin, joten kannattaa tarkistaa aikataulut etukäteen.

Toisen pyöräilypäivän majoituskohteena oli Iniö ja kun saavuimme sinne, haasteeksi sielläkin muodostui ruokapaikan löytyminen; kuuden jälkeen illalla ravintoloista avoinna oli ainoastaan Thai-ruokaa tarjoileva Bruddalsviken – joka sijaitsee hieman ”keskustan” ulkopuolella olevan vierasvenesataman (Björklund Båtslip) rannassa. Ravintola oli paikallisten suositu ja  kasvisruokailijallekin löytyi luonnollisesti vaihtoehtoja.

Yllätyimme matkan aikana siitä, että paikallista ”saaristolaispöytää”, kalaa tai muuta varsinaisesti paikallista ravintolatarjontaa ei osunut matkamme varrelle ollenkaan; Buffalo, Thai ja Saluuna eivät johdattaneet saaristolaiskeittiön äärelle, mutta saimme kyllä maittavaa ruokaa joka päivä!

Sympaattinen pysähdyspaikka Iniössä on Gamla Banken, mutta ruokaa sieltä ei valitettavasti saa.

Iniössä majoittauduimme vanhaan kunnantaloon perustettuun, melko boheemiin majatalo Villa Högbyhyn. Varatessa jo kerrottiin, että majoittaudumme varamajoitushuoneen – josta maksoimme kuitenkin ihan kelpo hinnan (146€/yö). Alan ammattilaisena ymmärrän hinnoittelulogiikan, en valitse majoituksia hinta edellä ja kannatan mielelläni paikallisia majoitus- ja ravintolayrityksiä.

Korona-aikaan huomasin kiinnittäväni erityistä huomiota hygienia-turvallisuuteen etenkin yhteiskäytössä olevien wc- ja suihkutilojen osalta. Pihojen ja saniteettitilojen osalta pientä parannettavaa osittain oli havaittavissa matkan aikana. Ehkä kauden aloitus oli kuitenkin yllätys pitkän odottelun jälkeen.

Matkamme alkajaisiksi Naantalissa Kahvila-ravintola Amandiksen maailman parhaaksi mainostettu vohveli savulohitäytteellä lunasti lupauksensa!!

Iniössä positiivisena ajanvietteenä oli Norrbyn vierasvenesataman siisti sauna, kiva tunnelma ja hyvä mahdollisuus uida! Sauna oli avoinna klo 18-22 ja maksoi 5 euroa, joka maksettiin sauna-isännälle paikan päällä.

Summa summarum – oliko meillä hieno matka?

Kyllä meillä oli! Ehdottomasti! Pysyimme aikataulussa, kohtasimme kivoja ihmisiä ja vietimme hauskaa ystävä-laatuaikaa! Sää oli ihan mahtava koko matkan ajan – päivälämpötilat olivat reilusti yli kaksikymmentä astetta ja illat mielyttävän lämpimiä. Sateella ja tuulella pyöräily olisi ollut tietenkin paljon raskaampaa ja muisto voisi olla toisenlainen.

Tämä ei ole Niinmun Designin mainoskuva, mutta yksi parhaista tunnelmakuvista matkan varrella. Pyöräilimme Iniön yhteissaunaan ja palasimme takaisin kun kello oli jo yli kymmenen.

Pyöräreitti on paikoitellen aika mäkistä, etenkin Naantalin ja Rymättylän välillä ja taas Merimaskusta Naantaliin pyöräiltessä. Rankin ylämäkiajo taisi olla ihan itseaiheutettu; kävimme Korppoon korkeimmalla paikalla Niinmun Design –  liikkeessä. Vierailu oli polkemisen arvoinen; yrityksessä on panostettu hienosti vastuullisuuteen ja erityisen positiivinen yllätys oli löytää Suomessa tehtyjä vaatteita.

Pyöräreitti ei kulje kovinkaan paljon varsinaisesti merellisessä maisemassa, niin kuin ehkä voisi olettaa. Lossi- ja lauttamatkat tuovat kuitenkin kivaa vaihtelua ja toisinaan myös kaivattua lepoa ja kuvaustaukoja päivän ohjelmaan.

Iniön Jumon saarella asuu meidän opiskelukaveri ”Myrskyluodon Pekka” Päästiin siis ihan ”live like a local” elämyksenkin äärelle 🙂

Nämä maisemat, nämä tunnelmat ovat parhaita matkamuistoja.

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä tässä blogissa mainittujen yritysten kanssa. Matkaillessa teen huomioita vastuullisen matkailun ammattilaisen näkökulmasta.

KIITOS Eva ”Ossi”  Viisikko – ystäväni ihan parhaasta retkiseurasta!

KIITOS Sinulle lukijani blogin seuraamisesta!

Anu

ps, Kesällä 2021 pyöräiltiin Rannikkoreittiä ja seuraavaksi suunnitelmissa on Majatalosta majataloon – pyöräilyretki.