Rakkauden Metsä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa

Rakkauden Metsä – matalan kynnyksen kokeilujen tulos

Rakkauden Metsän tarina alkoi maaliskuussa 2016. Idea on jalostunut, jäänyt välillä kokonaan uinumaan mahdottomalta tuntuneen toteutuksen vuoksi ja taas noussut kohti uusia kokeiluja.  Voit lukea tarinan alkuvaiheista täältä: Rakkauden Metsä 

Rakkauden Metsä – konsepti rakentuu uudistavan palvelutarjonnan ajatukseen;  pyritään haittojen vähentämisen ohella ja sijaan etsiä keinoja, joilla voimme tehdä enemmän hyvää, tuottaa positiivisia vaikutuksia ja korjata jo aiheuttamiamme vaurioita ympäröivään luontoon ja paikallisyhteisöihin ja kulttuuriin. Lue lisää aiheesta täältä: Uudistuva matkailu

Rakkauden Metsä – konseptin idea on yksinkertaistunut vuosien varrella. Lopullinen idea on seuraava:

  1. Symbolisen rakkauden puun voi istuttaa haluamalleen kohteelle tai ihmiselle (puolisolleen, lapsilleen, lapsenlapsille, isovanhemmille, työyhteisölle, jo menetetylle läheiselle yms).
  2. Puun voi istuttaa mihin tahansa luvanvaraiselle paikalle, vaikka omaan puutarhaan tai omistamaansa metsään.
  3. Puun istutuksesta ostetaan todistus, johon kirjataan puun tiedot ja Rakkauden puun tarina.
  4. Jokaisesta maksetusta todistuksesta lahjoitetaan 10 euroa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun. Hiilinielujen lisäämisen ohella on tärkeää tukea toimia, joilla varmistamme luonnon monimuotoisuuden säilymisen.
  5. Vaihtoehtona tarjoamme vanhan ”kummipuun” suojelemista

Leuto syksy mahdollisti puiden istutuksen vielä lokakuussa. 25.10.2020 Lopen Rakkauden Metsään istutettiin puu menehtyneen ystävän muistolle. Jokaisella Rakkauden puulla on tarina ja merkitys.

Rakkauden Metsä Loppi

Rakkauden Metsä on yritykseni Mood of Finlandin alatoiminimi ja rekisteröity tuotemerkki. Olen avannut Rakkauden Metsä – nettisivut ja verkkokaupan suomeksi ja englanniksi. Markkinointimateriaalia ja todistuksia löytyy myös ruotsiksi, saksaksi ja espanjaksi. Rakkauden Metsä on globaali mahdollisuus tehdä hyvää ilman rajoja.

Yksi Rakkauden Metsän haaste on löytää paikkoja, joihin puita saa istutta. Etsimme ja neuvottelemme kaiken aikaa istutuspaikoista, koska haluamme varmistaa yhdenvertaisen  vaikuttamisen mahdollisuuden niillekin, joilla ei ole omaa paikkaa puulle. Yhteiseen paikkaan puun isuttaminen lisää myös yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhtenä ratkaisuna istutuspaikkaongelmaan lunastin aikoinaan isoisovanhemmilleni kuuluneen pienen metsäpalan Lopelta. Tulen tarjoamaan sinne ja muillekin alueille pienia metsäretkiä joiden aikana istutetaan Rakkauden puita. Ensimmäiset Rakkauden puut isutettiin kauniin aurinkoisena, lähes helteisenä päivänä kesäkuussa 2020 ostamaani metsään: Rakkauden Metsä Loppi 

Rakkauden Metsä Vuosaari

Idean alkutaipaleella hanketta lähti tukemaan Helsingin kaupunginvaluutettu Leo Stranius, jonka aloitteesta Helsingin Vuosaareen avattiin Rakkauden Metsä 28.8.2020. Vuosaaren Rakkauden Metsä on projekti, jonka toteutuksesta on vastannut Helsingin kaupunki.

Leo Stranius teki aloitteen Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsästä. Avajaisissa puheen piti myös Anni Sinnemäki

Kaupunkilaiset saivat varata  puuntaimen etukäteen ja kaikki 280 puuta istutettiin niille varatulle paikalle yhden tapahtumapäivän aikana. Voit lukea lisää tästä: Rakkauden Metsä Vuosaari 

Rakkaudesta metsiin ja luontoon

Rakkauden puun istutus on kaunis hetki. Sen kaikki puun istuttaneet ovat yksimielisesti todenneet. Nimikkopuu, jota voi käydä tervehtimässä vahvistaa yhteyttä luontoon entisestään. Rakkauden puu on kaunis symboli ja tapa kertoa välittämisestä ja rakkaudesta. Rakkauden puun tarina täydentyy ja kulkee mukana muistoissa.

Sinä voit istuttaa Rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa!

Lue lisää  ja osallistu tästä: Rakkauden Metsä

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,

Anu

2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Benidorm on yksi Euroopan suurimmista rakennetuista matkailukohteista. Korkeita rakennuksia ja pitkä hiekkaranta. Kun alueella on paljon ihmisiä, infrastruktuurin pitää olla riittävä

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

  1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
  2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
  3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
  4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
  5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,

Anu

 

Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

 

 

Kompensointi ei ole ratkaisu ilman päästöjen vähentämistä

Tänään käyn vuoropuhelua sen lapsuuden minän kanssa, joka oli  huolissaan

Luonto oli tärkeä minulle jo lapsena, niin kuin se on tärkeä monille lapsille ympäri maailmaa. Luonto ja eläimet herättävät empatian tunteita ja kun ensimmäistä kertaa pohtii omaa tulevaisuutta, pohtii myös sitä, millainen ympäröivä maailma on sitten kun on aikuinen ja sitten kun on omia lapsia.

IMG_7667

Tämä piirustus on vihosta, johon olen lapsena piirtänyt ja kirjoittanut juttuja. Meillä oli kavereiden kanssa oma luontokerho. Olin myös partiossa yli 10 vuotta.

Sittemmin ympäristöasiat jäivät joksikin aikaa kaiken muun tekemisen jalkoihin, mutta luonnon kunnioittaminen ja halu suojella luontoa arvoina ovat kulkeneet mukana läpi koko elämän.  Aikuisuuden kynnyksellä olin taas hyvinkin perillä siitä, mikä on oma paikkani ja roolini tässä maailmankaikkeudessa.

Kun oman lapsen syntymä oli ajankohtainen, olin taas täysillä pelastamassa maailmaa ja lähdin erikoistumaan kestävän kehityksen ja vastuullisen matkailun tekemiseen ammatillisella polullani. Haluan jättää ympäröivän maailman vähintään yhtä kauniina, puhtaana ja mahdollisuuksia tarjoavana tuleville sukupolville.

Metsä. Kuva Tomi J

Anu 10v oli huolissaan metsien häviämisestä. Silloin huolena olivat linnut ja omien hämyisten metsäpolkujen mahdollinen häviäminen; metsäpolut kun johdattivat mielikuvituksen värittämiin seikkailuihin ja talvella hiihtäminen metsässä oli mieluinen harrastus.

Nyt olen huolissani luonnon monimuotoisuuteeen, kasvihuonepäästöihn, ilmastonmuutokseen ja kompensointiin liittyvästä keskustelusta.

Päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä

Ilmastonmuutos on tunnustettu aikakautemme vakavimmaksi ympäristöuhaksi. Fossiilisista polttoaineista (kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) luopuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kasvihuonekaasu on kaasu, joka ilmakehässä ollessaan päästää lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen, mutta absorboi suuren osan maan pinnalta lähtevästä lämpösäteilystä aiheuttaen kasvihuoneilmiön.  Kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi (CO2),  metaani (CH4),  troposfäärin otsoni (O3) ja typpioksiduuli (N2O).

Liikenne tuottaa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, Suomessa hieman alle viidenneksen ja maailmanlaajuisesti osuus on nousemassa. Tärkeä muutos onkin se, liikenteen määrää vähennetään ja että sekä henkilö- että rahtiliikenteen energiantuotanto siirtyy sähköllä ja muilla vaihtoehtoisilla energialähteillä tuotetuksi ja raiteille.

Yksityishenkilöinä voimme matkata useammin julkisilla ja etenkin junalla, lentää harvemmin ja tehdä pienet matkat kävellen tai pyöräillen. Vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuneuvoja onneksi kehitetään ja matkailualalla odotetaan erityisesti uutisia lentoliikenteen uusista ratkaisuista.

Suomen talous on hyvin energiaintensiivistä ja sähkön käyttö on vuosi toisensa jälkeen kasvanut. Energiaa tarvitaan sähkön tuotantoon ja lämmitykseen ja sitä on välillisesti sitoutuneena kaikkiin tuotteisiin. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa.

Tärkeimpinä ilmastotekoina  tulee energian käyttöä vähentää ja ottaa käyttöön vaihtoehtoiset energialähteet (tuuli, aurinko, geoterminen energia, lämpöpumput).

Arjen valinnoilla on vaikutusta

Vaikutusta on myös sillä, että valitaan ja suositaan tuotteita, joiden tuotantoon ja kuljetukseen käytetään vähemmän energiaa ja suositaan kierrätystä. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja turhaan kulutukseen ( harkitse, älä osta turhaa,  korjaa, osta käytettynä, kierrätä).

Ruuan ilmastovaikutuksia voidaan pienentää syömällä kasvispainotteiseksi ja vähentämällä ruokahävikkiä ja käyttämällä mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Roskien lajittelulla ja kierrätyksellä on myös merkitystä. Mitä vähemmän jätettä, sen vähemmän kasvihuonekaasuja (metaani) pääsee ilmakehään ja sitä vähemmän energiaa kuluu jätteiden kuljetukseen. Suomessa jätteiden vaikutus ilmastopäästöihin on noin kolmen prosentin luokkaa.

Testaa ja tee valintoja, joilla vähennät omia päästöjäsi

Ensisijaisesti siis kasvihuonepäästöjä tulee vähentää. Yksilön vastuulle ei urakkaa voi jättää, mutta kyllä meillä jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa vähentämällä omia päästöjä. Kun ensin testaat omien päästöjesi määrän, voit sitten seuraavaksi tehdä valintoja, joilla saat omia päästöjä vähennettyä.

Tästä voit käydä hakemassa inspiraatiota ja vertaistukea

Voit käydä tekemässä päästötestin tästä: Sitran elämäntapatesti 
Tai tästä: Ilmastodieetti

Kompensointi on ok, mutta se on vasta kakkostoimenpide

Keskivertosuomalaisen vuosittaiset hiilidioiksipäästöt ovat nyt noin 10 000kg vuodessa. Suomen hallitus on antanut lupauksen, että Suomi on  hiilineutraali valtio vuoteen 2035 mennessä. Sitran tutkimusten mukaan suomalaisen päästöt saavat olla vuonna 2030 enää 3000kg /henkilö  ja vuonna 2035 luvun tulee tippua 2000 kiloon vuodessa (Ympäristöministeriö ja Sitra)

Kompensoinnin logiikka on se, että rahoitetaan omia päästöjä vastaava päästöjen vähentäminen jossain muualla tai varmistetaan hiilinielujen riittävyys. Rahoitusta voidaan kohdistaa esimerkiksi vaihtoehtoista energiaa tuottaviin projekteihin kehittyvissä maissa.

Kasvava osa kompensaatioprojekteista perustuu metsänistutukseen, jolloin projektien vaikuttavuuden kannalta tärkeää on taata puiden pitkäikäisyys ja puutavaran jatkokäyttö kestävällä tavalla. Jos metsää istutetaan kaadettavaksi, ei se vastaa tarkoitustaan ja nykytiedon mukaan vanha metsä sitoo hiiltä parhaiten. Suomessa tarjotaan mahdollisuutta istuttaa metsää, suojella ikimetsää ja ennallistaa soita. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi tästä: Suomenluonto

Euro vai sata euroa – kompensaatiomaksujen vaikea viidakko!

Olen tutkinut tarjolla olevia kasvihuonepäästöjen kompensaatiomahdollisuuksia. Olen myös lukenut uutisia eri yritysten kompensaatiotoimista ja seuraillut viestintää. Kannatan kompensaatiota, jos ensin on tehty valintoja, joilla päästöjä voidaan vähentää. Kompensaatio ei saa antaa tunnetta, että maksamalla rahaa hyvään projektiin, puhdistetaan omaatuntoa ja voidaan hyvällä mielellä jatkaa kestämättömäksi osoitettua kulutusta.

Kiinnostuin selvittämään eri vaihtoehtoja luettuani uutisen (07.10.2019) Ohjelmistoyhtiö Siilin työsuhde-edusta istuttaa puita jokaiselle työntekijälle

Uutinen on positiivinen, totta kai. Korvaani särähti vain se, että tiedotteessa nostettiin vahvasti esille lukuja, joita voi tulkita väärin. Tiedotteen mukaan yhtiö ostaa 43 puun tainta/ työntekijä ja maksaa siitä 86€ ja näin kompensoi yhden työntekijän vuoden päästöt (10 000kg) henkilöstöetuna.

Näin esitettynä kompensointi saadaan kuulostamaan niin helpolta. Tulee tunne, että maksamalla pyyhitään päästöt pois mielestä ja jatkettaan sitten kuluttamista samaan tapaan. Ja jos päästöt jäävät nyt alle 10 000kg, niin kuin ainakin itselläni jää, ei tuo uutinen ehkä kannusta vähentämään päästöjä.

Maksettu  summa kuulostaa  kovin pieneltä, vaikka en asiantuntijoiden laskelmia epäilekään. Olisin lukenut mielelläni myös kaikesta siitä, miten yrityksessä on vähennetty päästöjä.

Matkailualalla puhe kääntyy aina lentoihin

Matkailualan ammattilaisena seuraan erityisen tarkkaan alan uutisiointia ja viestintää. Finnair ohjasi kevääseen 2020 saakka kompensoimaan lennoista aiheutuvia päästöjä näin:

Voit hyvittää lentosi hiilidioksidipäästöt tukemalla päästövähennysprojektia. Hyvitys on 1 € kotimaan, 2 € Euroopan ja 6 € mannertenvälisestä edestakaisesta lennosta. Rahat menevät lyhentämättöminä valitsemaamme päästövähennysprojektiin Mosambikissa.

Biopolttoaine vähentää päästöjä 60–80 % verrattuna vastaavaan määrään fossiilista polttoainetta. Korkeintaan 50 % lennon polttoaineesta voi olla biokomponenttia, ja tyypillisesti biokomponentin osuus on muutamia prosentteja. Käyttämämme biopolttoaine on valmistettu käytetystä keitinrasvasta. Biopolttoainetta voi ostaa 10, 20 tai 65 eurolla.

02.03.2020 uutisointi:Finnair lopettaa päästöhyvityspalvelun

Lentoalalla on ilmastopäästöjen kompensointijärjestelmä CORSIA (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation), joka on maailmanlaajuinen järjestelmä hiilidioksidipäästöjen hallintaan. CORSIA:n tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen kansainvälisen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon.

Corsia

CORSIA ei tee konkreettisia lentoliikenteen kompensointeja, mutta aikoo aloittaa vuonna 2021. Myöskään kriteereitä ostettaville päästöhyvityksille ei vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa ICAOn on tarkoitus sopia niistä. Lentoyhtiöt siis määrittelevät tällä hetkellä itse suosituksensa.

Muutkin matkailuyritykset ovat aloittaneet kompensoinnista viestimisen

Keväällä 2019 matkanjärjestäjät avasivat ilmastonmuutos- ja kompensointiviestinnän salaisen arkun. Totean heti alkuun, että kaikki työ matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen ja positiivisten kasvattamiseen on erinomaisen hienoa ja tässä esitetyt yritykset ovat lähteneet isosti mukaan matkailun aiheuttamien haittojen vähentämiseen. Vastuullisuudesta ja kompensaatiosta viestiminen tarkkaa hommaa, jossa läpinäkyvyys ja hyvän viestin vieminen loppuun asti on erityisen tärkeää.

TUI julkaisi kompensointiohjelman, jonka mukaan yhtiö kompensoi oman yhtiön lentojen ja hotellien päästöt. Nettisivuilla kerrottiin niistä projekteista, joihin kompensaatiorahaa osoitetaan. Mistään ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, miten paljon päästöjä syntyy ja millä summalla projekteja tuetaan. TUI:n Suomen toimistosta on luvattu, että tiedot julkaistaan tilikauden päättyessä.

Pari viikkoa TUI:n viestintäkampanjan jälkeen Tjäreborg vastasi ”kisaan” ja ilmoitti kompensoivansa kaikkien asiakkaidensa, kaikilla lentoyhtiöillä tehtävien lentojen päästöt. Syksyllä 2019 Tjäreborg laajensi kompensointilupausta kattamaan kaikki Sunwing Family Resorts, O.B.C. by Sunwing ja Sunprime Hotels -konseptihotellit sekä kaikki lentokentän ja hotellin väliset bussikuljetukset. Laskennallinen päästömäärä löytyy lentojen osalta (890 000 tonnia hiilidioksidia, 1 567 292 matkustajaa 2017–18), mutta missään ei kerrota, millä kaavalla kompensointi on laskettu ja millä euromäärällä projekteja tuetaan.

Suosittelisin yrityksiä käyttämään viestinnässä tarkkoja sanavalintoja  kertomalla sen, mitä oikeasti tehdään. Voidaan kertoa, että osallistumme omalta osaltamme ilmastotalkoisiin ja vastuullisempaan toimintaan kohdistamalla x euroa niihin  kohteisiin, joista siten kerrotaan tarkemmin. Lupaus kaikkien päästöjen kompensoinnista on tosi iso lupaus.

Olin odottanut uutisia entiseltä työnantajaltani, Aurinkomatkalta, ja lokakuussa kampanjointi alkoikin todella näkyvästi etenkin televisiomainontana. Aurinkomatkat ei ole lähtenyt kompensointilinjalle, vaan kertoo niistä valinnoista, joilla matkailun negatiivisia vaikutuksia voidaan pienentää ja positiivisia vahvistaa.

AMtwitter

 

Mitä kompensointi oikeasti maksaa

Olen ollut tekemisissä viime aikoina Rakkauden metsän tiimoilta Luonnonperintösäätiön kanssa ja heidän kanssaan olemme tehneet myös päästölaskelmia.

Luonnonperintösäätiön käyttämä laskentamalli on seuraava:
10 000kg päästöjen kompensointiin tarvitaan yksi hehtaari ( 10 000m2)  ikimetsää.
Ikimetsää voi suojella 100m2 maksamalla 50 euron lahjoituksen.
10 000 kg päästöjen kompensointi maksaa tällä kaavalla 5000€.

Tällä kaavalla laskettuna yhdestä edestakaisesta Euroopan lennosta tulisi maksaa 100- 225€ kompensaatiomaksua (edestakainen Berliinin lento noin 200kg = 100€, Barcelonna 450kg =  225€ Finnairin laskurilla)

Lentomaksu.fi  suosittaa maksamaan vähintään 10% lentolipun hinnasta. Lentomaksun tuotto käytetään Maan ystävien ilmastotyöhön Suomessa ja ilmastonmuutoksen sopeutumista edistäviin hankkeisiin globaalissa etelässä.

Toivottavasti eri toimialat ottavat päästölaskurit käyttöön mahdollisimman laajasti ja me kuluttajat pääsemme tekemään valintoja, emme pelkästään hinnan, vaan myös päästöjen perusteella. Tällöin kompensoinnin merkitys vähenee ja teot kohdistuvat siihen kaikkein tärkeimpään, päästöjen vähentämiseen.

Vielä muutama huomio viestinnästä

En ota tässä kantaa, mitkä luvut ovat oikeita tai onko oikeita ja vääriä lukuja. Tärkeää on nyt seurata tutkimuksia ja luotettavien tahojen viestintää. Erityisen tärkeää on viestiä kompensoinnista mahdollisimman läpinäkyvästi ja kertoa kaikki taustoitukset kompensaatiomaksuja julkaistaessa.

Hyvä malli on sekin, että tekee omien arvojensa mukaisia sijoituksia niihin kohteisiin, joilla kokee aidosti olevan merkitystä tässä muuttuvassa maailmassa.

Harhauttava viestintä saa aikaan usein enemmän pahaa kuin hyvää, joten jos yrityksenä viestii kompensoinnista, on syytä selvästi kertoa,  onko asiakkaan maksama tai hänen puolestaan maksettu summa suoraan sidoksissa aiheutettujen päästöjen kompensointiin (ja tällöin kertoa paljonko päästöt ovat), vai tarjoaako yritys mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin ja tehdä hyvää. Tällöin voidaan kompensoida pienempiäkin summia ja kertoa, että pienikin osallistuminen on parempi kuin että ei osallistuisi  ollenkaan.

Tärkeintä on siis vähentää aiheutettuja päästöjä ja toisena hyvänä tekona on kompensoida.

Nämä molemmat toimet kannattaa kertoa viestinnässä, mielellään samaan aikaan. Tällöin viestintä on vakuuttavaa ja aitoa.

Minulle uutena kohteena vastuullisuuden saralla on tullut sijoittaminen ja vaikuttaminen sijoittamisen kautta.  Siitä joskus myöhemmin lisää, tässä pieni alkupala aiheeseen: Millenniaalit puhdistavat sijoitussalkuistaan ilmastopahiksia 

Kirjoitukseeni olen hakenut tietoja mainittujen ja linkitettyjen yritysten, Tilastokeskuksen, Ilmastopaneelin ja Sitran sivuilta.

Jatkan edelleen Rakkauden metsä- konseptin kehittämistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä puu istutetaan ikuisen rakkauden symbolina ja lahjoitetaan rahaa luonnon suojeluun.

Mood of Finlandin vastuullisuusohjelman ja sitoumuksen voit lukea täältä:
Mood of Finland vastuullisuus

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,
Anu

ps. Isäni  asennutti maalämmön lapsuudenkotiini jo 1980-luvun alussa ja teki suunnitelmia aurinkokennojen hankkimiseen.  Ehkä sillä 10 vuotiaan Anun vetoomuksella oli osansa näissä päätöksissä? Me kaikki voimme vaikuttaa!

 

 

Rakkauden Metsä

Rakkauden lukot? So last season

Maailman metsäpäivä ja oivallus! Suomessa on käyty alkuvuonna 2016  yhteiskunnallista keskustelua metsien suojelusta ja metsähallituslaista. Metsien monimuotoisuuden suojeleminen on päivän puheenaiheena. Metsien ja luonnon terveysvaikutukset on tunnustettu saatujen tutkimusten perusteella ja luonto on Suomen tärkein matkailullinen vetovoimatekijä.

21.03.2016 oli Maailman metsäpäivä ja seurasin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Minä sain päivän aikana idean, jonka haluan viedä käytäntöön. Olen jo viestinyt ideasta Visit Finlandin Matkailujohtajalle Paavo Virkkuselle ja Media- ja yhteiskuntasuhteiden johtajalle Jari Ahjoharjulle. Odotan vahvistusta tapaamisesta, jossa keskustelemme Joulupukista ja ilmastonmuutoksesta ja toivottavasti myös uudesta ideasta.

Aion olla lähipäivinä yhteydessä Ville Niinistöön ja Anni Sinnemäkeen. Listalla on myös Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius. Kerroin ideasta  Reilun matkailun yhdistyksen vuosikokouksessa ja Vanajalinna Groupin toimitusjohtaja Pekka Vihmakin sai viestini.

Idea on kiinnostanut kaikkia, joille olen siitä kertonut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut EI. Vahvan KYLLÄ sanoi Haltia luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi, joka on lanseerannut ajatuksen Helsingin brändäämisestä maailman Luontopääkaupunkina.

Jos ei olla nopeita, voi olla, että ruotsalaiset vievät hyvän idean!

Metsä

Rakkauden metsä – tätä päivää!

Ehdotan, että Suomeen perustetaan Rakkauden metsä tai metsiä. Ne ovat vaihtoehto rakkauden lukoille ja silloille. Tiedättehän tavan, jossa rakastavaiset käyvät sulkemassa lukon sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen veteen todistaakseen ikuista rakkauttaan. Kuuluisimmat sillat ovat Pariisissa, Venetsiassa ja New Yorkissa eikä ongelmilta ole vältytty – lukkojen paino on aiheuttanut siltojen romahtamista eikä tapa ole ihan varauksetta ympäristölle hyväksi.

Ehdotankin siis, että Helsingin lähistöltä, vaikkapa Keskuspuistosta, varataan metsäalue, johon rakastavaiset voivat istuttaa oman puun ikuisen rakkauden symboliksi. Tai ehkä pari voisi saada nimikkopuun jo olemassa olevasta metsästä.

Voisiko joku hotelli profiloitua rakkauden metsän hotelliksi ja tarjota koko paketin kansainvälisille vieraille?

Jatkona tarjotaan mahdollisuutta ostaa palvelu, jossa hoitaja tai kummi lähettää kuvia puusta esim. vuoden välein. Suunnittelussa tarvitaan ammattilaisia jotta metsän istutus hoidetaan vastuullisesti ja harkiten, luonnon ehdoilla ja ympäristöä kunnioittaen.

”Repeaterit”!

Todennäköistä on, että pari käy katsomassa puutaan ainakin tärkeinä suhteensa vuosipäivinä ja haluavat ehkä tuoda jälkikasvunsakin puun luokse kylään. Voihan käydä niinkin, että joku haluaa kaataa puunsa rakkauden loppuessa, joten pelisäännöistä pitää sopia. Rakkauden metsästä tulisi varmasti vetovoimainen kohde ja me saisimme matkailulle tärkeitä ”repeatereita” Suomeen.

Anu j a kuusi

Minulla on kuvassa näkyvä oma kuusi. Se ei ole kovin vahva, mutta minulle  rakas ja tärkeä. Se symboloi minulle aikaa, jolloin siirryin lapsuudesta nuoren naisen polulle, sain sen rippilahjaksi ja se istutettiin lapsuuden kodin pihalle.

Olemme saaneet kiitettävästi huomiota kotimaisessa mediassa. Radio Suomen toimittaja Tiina von Martens teki aiheesta kivan radio- ja nettijutun kesällä 2016, Olli Ihamäki teki haastattelun syyskuussa 2016 Metsäradioon ja Helsingin kaupungihallituksen päätöksen jälkeen syyskuussa 2017 iloittiin Yle Helsingin kanavilla Sannika Michelssonin kanssa. Helsingin Sanomat, Metro-lehti ja paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta kiitettävän usein. Mainostoimisto suunnitteli ja lahjoitti yllä näkyvän logon Rakkaduen Metsän käyttöön.

Rakkaudenmetsä on totta!

Päivitys 26.6.2020:

Ensimmäiset Rakkauden Puut on istutettu lunastamaani pieneen hehtaarin metsään Lopelle. Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsän avajaisia vietetään 28.8.2020, johon tarjoalla olleet puuntaimet olivat varattavissa kaupungin avaamilla sivuilla.

Sinä voit istuttaa rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa! Rakkauden Metsän idea on jalostunut ja yksinkertaistanut. Rakkauden puu on symboli rakkaudesta, sen voi situttaa mihin tahansa luonnonvaraiselle paikalle ja olla mukana tekemässä hyvää. Muistoksi ostetun todistuksen hinnasta lahjoitetaan 10€ Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun.

Lue lisää  tästä: Rakkauden Metsä

FB: Rakkauden Metsä – Love Forest Finland
IG. @rakkaudenmetsa

 

Rakkautta, vesiposteja, vessoja ja Selfie-kuvia

Palvelumuotoiltu matkailukaupunki

Palvelumuotoilu auttaa suunnittelemaan kokonaisvaltaisia asiakaskokemuksia  ja ratkaisuja niin kaupunkilaisten kuin matkailijoidenkin käyttöön. Palvelumuotoilussa matkailun näkökulmasta on hyvä huomioida ainakin asiakaslähtöisyys, estetiikka, eettisyys, esteettömyys, tarinallisuus ja vastuullisuus ( ekologinen, taloudellinen, sosiokulttuurinen kestävyys). 

Esitän nyt yhden idearyppään kokonaisvaltaisen asiakakokemuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Idea vesiposteista ja vessoista on syntynyt Helsinki-oppaiden keskustelujen pohjalta. Kirjoitus on alun perin kirjoitettu 11.3.2017 ja joitakin lisäyksiä on tehty se jälkeen, viimeisimmät syksyllä 2020 (Rakkauden Metsä).

 

Vesiposti-idean äiti on kollegani Ulla-Maija Rouhiainen joka haluaa myös nimetä vesipostit. Ulla-Maija tekee hienoja opastettuja teemaopastuksia mm. Hietaniemen hautausmaalla.

Idea Selfie-paikasta tarttui mukaan Visit Finlandin Kristiina Hietasaaren puheenvuorosta Ympäristödialogeja – seminaarissa.

Rakkauden metsä  on ideani vuodelta 2016 joka konseptoitiin vuonna 2020.
(linkistä avautuu alkuperäinen blogikirjoitus)

Lähetin ideat tiedoksi (2017) Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille ja Helsingin viranomaisille Mikko Aholle ja Ari-Pekka Muilulle sekä HSY:n Kati Mäki-Latikkalalle sekä Finnairin Kati Ihamäelle. (Edit 16.2.2018: Helsinki avaa vesiposteja kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön vuoden 2018 aikana! Kiitos!)

Asiakaskokemuksia ja palveluja, joita matkailijat rakastavat käyttää

Asiakkaan palvelupolku pitää suunnitella ja nähdä kuvana, jossa on kriittisiä pisteitä. Kriittiset pisteet ovat tärkeitä kohtia palveluketjussa ja niistä rakentuu erityinen, kokonaisvaltainen kokemus.

Matkailja haluaa kokea aitoa ja autenttista Suomea. Hän haluaa kuulla ja nähdä meidän tarinamme ja ”kirjoittaa” oman matkatarinansa. Suomen tärkeimpiä matkailuvetovoimatekijöitä ja syitä tulla Suomeen ovat luonto, hiljaisuus, puhtaus ja turvallisuus. Suomessa hengitetään puhdasta ilmaa ja täällä juodaan puhdasta vettä.

Suomessa osataan myös ratkaista ongelmia. Suomalainen muotoilu tunnetaan siitä, että se tuottaa tyylikkäitä ja innovatiivisia ratkaisuja arjen ongelmiin. Helsinki oli Maailman muotoilupääkaupunki vuonna 2012 ja jotkut matkailijat muistavat sen edelleen.

Kriittinen piste 1: Matkailija lentää Helsinkiin

Kansainvälinen matkailija saapuu Helsinkiin hyvin usein lentäen, yhä useammin maitse tai laivalla. Etenkin lentäen matkustava haluaa kompensoida hiilijalanjälkeään ja tämän idean mukaan sen voi tehdä tavalla, joka ei ole päälleliimattua ja kaukaiseksi jäävää viherpesua.

Rakkauden metsä tarjoaa vaihtoehdon edistää metsistä saatavaa taloudellista hyötyä ilman, että puita kaadetaan. Ja kun puita ei kaadeta, jäävät ne sitomaan mm. lentoliikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Matkailija istututtaa tai nimeää oman kummipuun Suomesta ikuisen rakkauden merkkinä maksua vastaan ja saa mukaansa Suomen Lapissa käsin tehdylle paperille painetun todistuksen ja jääkaappimagneetin.  Hän voi ostaa puhtaita suomalaisia villiruokatuotteita paikan päällä ja myöhemmin verkkokaupasta.

Puun istuttanut matkailija palaa Suomeen säännöllisin väliajoin, koska hänellä on hyvä syy palata. Suomesta on tullut matkailijalle erityinen paikka, koska hänella on pysyvä side suomalaiseen luontoon. Myös kotimaanmatkailija voi tietenkin istuttaa Rakkauden puun ja sen istutus voi olla osana luontomatkailupalvelua. Tämä idea on toteutunut vuonna 2020. Lue lisää ja osta oma todistus: Rakkauden Metsä 

Kriittinen piste 2: Matkailijalla on jano

Harvassa matkailumaassa voi juoda vettä suoraan hanasta ja vielä harvemmasta suoraan luonnonvesistä tai vesiposteista! Vesipostit on unohdettu mahdollisuus, mutta Helsingissä ne kannattaa ottaa taas käyttöön. Vesipostit markkinoidaan tarinalla, nostalgialla ja ekologisella vastuullisuudella!

Vesipostit ovat mainio ratkaisu muovipullojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseen. Vesipostien uudelleen käyttöönotto on hieno ratkaisu, joka jättää jälkensä matkailijan tarinaan: matkailija saa osansa suomalaisesta puhtaudesta ja vieraanvaraisuudesta ottamalla veden kestopulloon ja juomalla puhdasta vettä. Samalla matkailija osallistuu ympäristötalkoisiin vähentämällä muovijätteen syntymistä.

Ulla-Maija Rouhiainen on vesiposti-idean äiti ja bongailee nyt vesiposteja Helsingissä. Artikkelin vesipostikuvat: Ulla-Maija Rouhiainen

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen nettisivuilta löydän tiedon, jonka mukaan eri puolilla pääkaupunkiseutua on 102 vesipostia. Sivuilta löysin myös alun tarinalle:
Pääkaupunkiseudulla otettiin juomavesi kaivoista pitkälle 1800-luvun loppupuolelle asti. Vähitellen yleiset kaivot siirtyivät palokunnan käyttöön ja asukkaat alkoivat saada juomavetensä vesiposteista. Niistä vesi kannettiin sisään asuntoihin kunnes kiinteistöihin saatiin vesijohdot.

Kriittinen piste 3: Matkailija on juonut ja haluaa vessaan

Yleinen käymälä,  WC, vessa –   voi olla hieno ja ekologinen innovaatio ja huomiotaherättävästi suunniteltu. Palvelumuotoilun näkökulmasta WC on todella tärkeä kriittinen piste matkailijan kaupunkikokemuksessa. Me oppaat tiedämme miten paljon luovuutta, tilannetajua ja aikaakin vaatii paikkailla ikävää WC-kokemusta. Ikävästä kokemuksesta riittää juttua ja ikävimmäksi kokemus muuttuu, jos ei vessoja ole silloin kun iso ryhmä niitä kipeimmin kaipaa.

Helsingissä yleiset vessat ovat harvassa ja ruuhkaisimmissa vierailukohteissa niitä on liian vähän. Kaupungintalon yleisen vessan ovet käyvät tiheään, ja toisinaan oppaille esitetään toive, ettei asiakkaita ohjattaisi tiloihin ihan pelkästään vessojen vuoksi, vaan varattaisiin samalla aikaa tutustua myös kaupungintalon vaihtuviin näyttelyihin. Matkailijat ihastelevat kaupungintalon vessoja ja palvelusta satelee kiitosta. Erityisesti ihmetellään sitä, että julkiset tilat ovat kaikille avoimia.

Opas-kollega Leticia oli laittanut linkin, jossa oli useita esimerkkejä yleisistä käymälöistä eri puolilla maailmaa. Tässä Miro Rivera – arkkitehtitoimiston suunnittelemat WC:t Texasissa.

Helsingin yleiset WC:t eivät ole erityisen esteettisiä tai innovatiivisia, mutta sellaisia kannattaisi kyllä kaupunkiin rakentaa.

Suomalaiset muotoilijat ovat tehneet linnunpöntöstä valaisimen ja kärpäsestä palovaroittimen. Voisiko WC olla sauna, lumilinna tai revontuli. Voisivatko ne olla taide-gallerioita tai voisiko niissä lukea, kuunnella ja nähdä tarinaa suomalaisesta sisusta tai Kalevalasta.

Kriittinen piste 4: Matkailija haluaa ostaa matkamuiston

Matkailija voi ostaa aineettoman matkamuiston Rakkauden metsästä oman nimikkopuun muodossa. Lisäksi hän ostaa mukaansa aitoja ja puhtaita metsän tuotteita kuten kuivattuja mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Niitä hän saa jatkossa myös nettikaupasta.

viimeinen ilta sininen dani

Matkailija ostaa vesipulloksi ”kestopullon” lentoasemalta ja myyntipisteistä kaupungilla kulkiessaan. Pullon logossa voisi olla teksti ”My Helsinki”  ja pullon tarina – ehkä pullolla on myös henki! Pullo täyttyy näppärästi vesiposteilla poiketessa.

Pullo kulkee mukaan myös paluumatkalle, se viedään tyhjänä turvatarkastuksen läpi ja täytetään lentoaseman puhtaassa ja kivassa vessassa, suoraan hanasta, puhtaalla vesijohtovedellä – tai lentoaseman vesipostista – joka olisi samalla kuvauskohde! Joku on ehkä täyttänyt pullon puhtaalla ilmalla ennen kotiin paluuta.

Kriittinen piste 5: Matkailija haluaa Selfie-kuvan

Matkailijan tarina kulkee mukana älypuhelimessa. Sinne tallentuvat kuvat omasta puusta,  WC:stä ja vesiposteista. Vesipostikuvaan lisätään teksti: Puhdasta vettä suoraan omaan pulloon, EI muovipulloille! Kuva erilaisesta ja siististä WC:stä jaetaaan peukutusten kera heti paikan päällä: WOW- experience can be a toilet – in Helsinki!

Lopuksi matkailija haluaa löytää vielä yhden paikan; sen missä voi ottaa parhaan selfie-kuvan kaupungissa. My Helsinki -kyltti voi olla vaikka mattolaiturilla, vesipostin vieressä, yleisövessan kupeessa. Yksi iso ja selvä Selfie-paikka traditionaaleille matkailijoille, toinen todella outo postmoderneille ja kolmas transmoderneille paikassa, jossa kuvaan osuu varmasti myös paikallisia ja tunnelma on yhteisöllinen. (Edit 16.2.2018; nyt Helsingistä löytyy useampi My Helsinki- kyltti, jossa kuvan voi ottaa).

Kriittinen piste 6: Matkailija etsii opasteita

Palvelumuotoilun suunnitteluun sopii lopuksi hyvin Elina Nummen sanoiksi pukema matkailijan ihmettely; miksi kaikkea sitä hienoa ja modernia, mitä Helsinki edustaa, ei löydä eikä se näy kaupunkikuvassa. Tällä tarkoitetaan kaupunkiopasteita nähtävyyksille, julkisen liikenteen pysäkeille, niille yleisille vessoille ja pian myös vesiposteille.

Jotkut kohteet on tosin hyvä jättää matkailijan itse löytämiksi ”hidden secret of Helsinki” – paikoiksi. Matkailija ainakin haluaa luulla olevansa ainoa, joka paikan löysi.

Linja-autojen ja raitiovaunujen aikataulutietoja on vaikea löytää ja niiden toivoisi olevan jo sähköisiä screenejä kaikkialla. Esteettömyyttä ei sovi unhotaa tässäkään; kaikki eivät näe eivätkä kaikki kuulee, jollekin liikkuminen on vaikeaa. Opasteilla voidaan osoittaa, että Helsinki on kaikkien kaupunki ja niillä voidaan saada kivalla suunnittelulla myös hymy kadulla kulkijan huulille.

Lopuksi kriittinen piste palvelun tuottajille: puheet teoiksi

Kirjoituksen alussa mainitsemani tiedote on tämä kaikille avoin, kenen tahansa luettavissa oleva blogikirjoitus, jonka jaan myös sosiaalisen median kautta.  Jos sinä haluat jakaa ideoitasi tai muuten kommentoida ideaa, kirjoita ajatuksesi alla olevaan kommenttikenttään.

Löytyisikö jokin punainen lanka, joka yhdistäisi vesipostit, vessat ja selfie-paikat yhtenäiseksi kaupunkitarinaksi? Näillä kriittisillä pisteillä tehdään Suomen ja Helsingin matkailustrategia näkyväksi  ja lunastetaan ennakkolupauksia teoilla.

Ideoita voi hyvin soveltaa eri kaupunkeihin ja rakentaa tarinaa paikan hengen mukaan. Millainen tarina ja palvelumuotoilun kriittisten pisteiden polku tulisi Rovaniemestä tai Inarista?

Kiitos kommenteista ja kiitos, että seuraat blogiani!

Anu

 ps. kuvatekstissä mainitsemani linkki WC-esimerkkeihin maailmalta löytyy tästä:
WC-arkkitehtuuri