Kompensointi ei ole ratkaisu ilman päästöjen vähentämistä

Tänään käyn vuoropuhelua sen lapsuuden minän kanssa, joka oli  huolissaan

Luonto oli tärkeä minulle jo lapsena, niin kuin se on tärkeä monille lapsille ympäri maailmaa. Luonto ja eläimet herättävät empatian tunteita ja kun ensimmäistä kertaa pohtii omaa tulevaisuutta, pohtii myös sitä, millainen ympäröivä maailma on sitten kun on aikuinen ja sitten kun on omia lapsia.

IMG_7667

Tämä piirustus on vihosta, johon olen lapsena piirtänyt ja kirjoittanut juttuja. Meillä oli kavereiden kanssa oma luontokerho. Olin myös partiossa yli 10 vuotta.

Olin oman kyläni ja aikani  ”Greta Thunberg”, ja vaikka yleisöni rajoittui muutamaan kaveriin ja perheeseen ( ehkä vain vanhempiin),  tuntui puhe ja tekeminen tärkeältä. Sittemmin ympäristöasiat jäivät joksikin aikaa kaiken muun tekemisen jalkoihin, mutta luonnon kunnioittaminen ja halu suojella luontoa arvoina ovat kulkeneet mukana läpi koko elämän.  Aikuisuuden kynnyksellä olin taas hyvinkin perillä siitä, mikä on oma paikkani ja roolini tässä maailmankaikkeudessa.

Kun oman lapsen syntymä oli ajankohtainen, olin taas täysillä pelastamassa maailmaa ja lähdin erikoistumaan kestävän kehityksen ja vastuullisen matkailun tekemiseen ammatillisella polullani. Haluan jättää ympäröivän maailman vähintään yhtä kauniina, puhtaana ja mahdollisuuksia tarjoavana tuleville sukupolville.

Metsä. Kuva Tomi J

Anu 10v oli huolissaan metsien häviämisestä. Silloin huolena olivat linnut ja omien hämyisten metsäpolkujen mahdollinen häviäminen; metsäpolut kun johdattivat mielikuvituksen värittämiin seikkailuihin ja talvella hiihtäminen metsässä oli mieluinen harrastus.

Nyt olen vähän huolissani ilmanpäästöihin, ilmastonmuutokseen ja kompensointiin liittyvästä keskustelusta.

Päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä

Ilmastonmuutos on tunnustettu aikakautemme vakavimmaksi ympäristöuhaksi. Fossiilisista polttoaineista (kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) luopuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kasvihuonekaasu on kaasu, joka ilmakehässä ollessaan päästää lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen, mutta absorboi suuren osan maan pinnalta lähtevästä lämpösäteilystä aiheuttaen kasvihuoneilmiön.  Kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi (CO2),  metaani (CH4),  troposfäärin otsoni (O3) ja typpioksiduuli (N2O).

Liikenne tuottaa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, Suomessa hieman alle viidenneksen ja maailmanlaajuisesti osuus on nousemassa. Tärkeä muutos onkin se, liikenteen määrää vähennetään ja että sekä henkilö- että rahtiliikenteen energiantuotanto siirtyy sähköllä ja muilla vaihtoehtoisilla energialähteillä tuotetuksi ja raiteille.

Yksityishenkilöinä voimme matkata useammin julkisilla ja etenkin junalla, lentää harvemmin ja tehdä pienet matkat kävellen tai pyöräillen. Vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuneuvoja onneksi kehitetään ja matkailualalla odotetaan erityisesti uutisia lentoliikenteen uusista ratkaisuista.

Suomen talous on hyvin energiaintensiivistä ja sähkön käyttö on vuosi toisensa jälkeen kasvanut. Energiaa tarvitaan sähkön tuotantoon ja lämmitykseen ja sitä on välillisesti sitoutuneena kaikkiin tuotteisiin. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa.

Tärkeimpinä ilmastotekoina  tulee energian käyttöä vähentää ja ottaa käyttöön vaihtoehtoiset energialähteet (tuuli, aurinko, geoterminen energia, lämpöpumput).

Arjen valinnoilla on vaikutusta

Vaikutusta on myös sillä, että valitaan ja suositaan tuotteita, joiden tuotantoon ja kuljetukseen käytetään vähemmän energiaa ja suositaan kierrätystä. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja turhaan kulutukseen ( harkitse, älä osta turhaa,  korjaa, osta käytettynä, kierrätä).

Ruuan ilmastovaikutuksia voidaan pienentää syömällä kasvispainotteiseksi ja vähentämällä ruokahävikkiä ja käyttämällä mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Roskien lajittelulla ja kierrätyksellä on myös merkitystä. Mitä vähemmän jätettä, sen vähemmän kasvihuonekaasuja (metaani) pääsee ilmakehään ja sitä vähemmän energiaa kuluu jätteiden kuljetukseen. Suomessa jätteiden vaikutus ilmastopäästöihin on noin kolmen prosentin luokkaa.

Testaa ja tee valintoja, joilla vähennät omia päästöjäsi

Ensisijaisesti siis kasvihuonepäästöjä tulee vähentää. Yksilön vastuulle ei urakkaa voi jättää, mutta kyllä meillä jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa vähentämällä omia päästöjä. Kun ensin testaat omien päästöjesi määrän, voit sitten seuraavaksi tehdä valintoja, joilla saat omia päästöjä vähennettyä.

Tästä voit käydä hakemassa inspiraatiota ja vertaistukea

Voit käydä tekemässä päästötestin tästä: Sitran elämäntapatesti 
Tai tästä: Ilmastodieetti

Kompensointi on ok, mutta se on vasta kakkostoimenpide

Keskivertosuomalaisen vuosittaiset hiilidioiksipäästöt ovat nyt noin 10 000kg vuodessa. Suomen hallitus on antanut lupauksen, että Suomi on  hiilineutraali valtio vuoteen 2035 mennessä. Sitran tutkimusten mukaan suomalaisen päästöt saavat olla vuonna 2030 enää 3000kg /henkilö  ja vuonna 2035 luvun tulee tippua 2000 kiloon vuodessa (Ympäristöministeriö ja Sitra)

Tuosta nykyisestä 10 000kg päästömäärästä jää hiiltä sidottavaksi noin 2250 kg ja nyt lähestytäänkin jo kompensaation haastavaa tematiikkaa. Kompensoinnin logiikka on se, että rahoitetaan omia päästöjä vastaava päästöjen vähentäminen jossain muualla tai varmistetaan hiilinielujen riittävyys. Rahoitusta voidaan kohdistaa esimerkiksi vaihtoehtoista energiaa tuottaviin projekteihin kehittyvissä maissa.

Kasvava osa kompensaatioprojekteista perustuu metsänistutukseen, jolloin projektien vaikuttavuuden kannalta tärkeää on taata puiden pitkäikäisyys ja puutavaran jatkokäyttö kestävällä tavalla. Jos metsää istutetaan kaadettavaksi, ei se vastaa tarkoitustaan ja nykytiedon mukaan vanha metsä sitoo hiiltä parhaiten. Suomessa tarjotaan mahdollisuutta istuttaa metsää, suojella ikimetsää ja ennallistaa soita. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi tästä: Suomenluonto

Euro vai sata euroa – kompensaatiomaksujen vaikea viidakko!

Olen tutkinut tarjolla olevia kasvihuonepäästöjen kompensaatiomahdollisuuksia. Olen myös lukenut uutisia eri yritysten kompensaatiotoimista ja seuraillut viestintää. Kannatan kompensaatiota, jos ensin on tehty valintoja, joilla päästöjä voidaan vähentää. Kompensaatio ei saa antaa tunnetta, että maksamalla rahaa hyvään projektiin, puhdistetaan omaatuntoa ja voidaan hyvällä mielellä jatkaa kestämättömäksi osoitettua kulutusta.

Kiinnostuin selvittämään eri vaihtoehtoja luettuani uutisen (07.10.2019) Ohjelmistoyhtiö Siilin työsuhde-edusta istuttaa puita jokaiselle työntekijälle

Uutinen on positiivinen, totta kai. Korvaani särähti vain se, että tiedotteessa nostettiin vahvasti esille lukuja, joita voi tulkita väärin. Tiedotteen mukaan yhtiö ostaa 43 puun tainta/ työntekijä ja maksaa siitä 86€ ja näin kompensoi yhden työntekijän vuoden päästöt (10 000kg) henkilöstöetuna.

Näin esitettynä kompensointi saadaan kuulostamaan niin helpolta. Tulee tunne, että maksamalla pyyhitään päästöt pois mielestä ja jatkettaan sitten kuluttamista samaan tapaan. Ja jos päästöt jäävät nyt alle 10 000kg, niin kuin ainakin itselläni jää, ei tuo uutinen ehkä kannusta vähentämään päästöjä.

Maksettu  summa kuulostaa niin kovin vähältä, vaikka en asiantuntijoiden laskelmia epäilekään. Olisin lukenut mielelläni myös kaikesta siitä, miten yrityksessä on vähennetty päästöjä.

Matkailualalla puhe kääntyy aina lentoihin

Matkailualan ammattilaisena seuraan erityisen tarkkaan alan uutisiointia ja viestintää. Finnair ohjaa kompensoimaan lennoista aiheutuvia päästöjä näin:

Voit hyvittää lentosi hiilidioksidipäästöt tukemalla päästövähennysprojektia. Hyvitys on 1 € kotimaan, 2 € Euroopan ja 6 € mannertenvälisestä edestakaisesta lennosta. Rahat menevät lyhentämättöminä valitsemaamme päästövähennysprojektiin Mosambikissa.

Biopolttoaine vähentää päästöjä 60–80 % verrattuna vastaavaan määrään fossiilista polttoainetta. Korkeintaan 50 % lennon polttoaineesta voi olla biokomponenttia, ja tyypillisesti biokomponentin osuus on muutamia prosentteja. Käyttämämme biopolttoaine on valmistettu käytetystä keitinrasvasta. Biopolttoainetta voi ostaa 10, 20 tai 65 eurolla.

Lentoalalla on ilmastopäästöjen kompensointijärjestelmä CORSIA (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation), joka on maailmanlaajuinen järjestelmä hiilidioksidipäästöjen hallintaan. CORSIA:n tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen kansainvälisen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon.

Corsia

CORSIA ei tee konkreettisia lentoliikenteen kompensointeja, mutta aikoo aloittaa vuonna 2021. Myöskään kriteereitä ostettaville päästöhyvityksille ei vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa ICAOn on tarkoitus sopia niistä. Lentoyhtiöt siis määrittelevät tällä hetkellä itse suosituksensa.

Muutkin matkailuyritykset ovat aloittaneet kompensoinnista viestimisen

Keväällä 2019 matkanjärjestäjät avasivat ilmastonmuutos- ja kompensointiviestinnän salaisen arkun. TUI julkaisi kompensointiohjelman, jonka mukaan yhtiö kompensoi oman yhtiön lentojen ja hotellien päästöt. Nettisivuilla kerrottiin niistä projekteista, joihin kompensaatiorahaa osoitetaan. Mistään ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, miten paljon päästöjä syntyy ja millä summalla projekteja tuetaan. TUI:n Suomen toimistosta on luvattu, että tiedot julkaistaan tilikauden päättyessä.

Pari viikkoa TUI:n viestintäkampanjan jälkeen Tjäreborg vastasi ”kisaan” ja ilmoitti kompensoivansa kaikkien asiakkaidensa, kaikilla lentoyhtiöillä tehtävien lentojen päästöt. Syksyllä 2019 Tjäreborgin emoyhtiö Thomas Cook ajautui konkurssiin ja tilanne on saattanut sittemmin muuttua.

Kotimaan matkailukohteet mukaan kompensaatiotalkoisiin

Muonionjoen kainalossa, Pallas-Yllästunturin Kansallispuiston kupeessa sijaitseva Harriniva on kunnostautunut vastuullisena yrityksenä ja osannut kertoa vastuullisista teoista myös viestinnässä mm. silloin, kun yritys siirtyi käyttämään maalämpöä. Syksyllä 2019 yrityksen blogista löytyi kirjoitus puiden istutuksesta ja kompensoinnista. Voit lukea blogikirjoituksen täältä: Harriniva blog

Harrinivan Niina Pietikäinen on ollut perustamassa vastuullisen matkailun verkostoa Lappiin ja viestii toiminnasta aktiivisesti.

Maalämpö ja vihreä sähkö ovat suurimmat investoinnit, jotka pienentävät eniten hiilijalanjälkeä kerralla, mutta yhtä tärkeitä ovat nimenomaan arjen pienet teot. Kertakäyttömuovista luopuminen tai mm. kuljetusten minimointi on meillä jo arkipäivää ja tarjoammekin paketteja, mihin ei tule muuta kuin lentokenttäkuljetus kohteessa, jossa tarjoillaan 100% luomu- tai lähiruokaa

 

Mitä kompensointi oikeasti maksaa

Olen ollut tekemisissä viime aikoina Rakkauden metsän tiimoilta Luonnonperintösäätiön kanssa ja heidän kanssaan olemme tehneet myös päästölaskelmia.

Luonnonperintösäätiön käyttämä laskentamalli on seuraava:
10 000kg päästöjen kompensointiin tarvitaan yksi hehtaari ( 10 000m2)  ikimetsää.
Ikimetsää voi suojella 100m2 maksamalla 50 euron lahjoituksen.
10 000 kg päästöjen kompensointi maksaa tällä kaavalla 5000€.

Tällä kaavalla laskettuna yhdestä edestakaisesta Euroopan lennosta tulisi maksaa 100- 225€ kompensaatiomaksua (edestakainen Berliinin lento noin 200kg = 100€, Barcelonna 450kg =  225€ Finnairin laskurilla)

Lentomaksu.fi  suosittaa maksamaan vähintään 10% lentolipun hinnasta. Lentomaksun tuotto käytetään Maan ystävien ilmastotyöhön Suomessa ja ilmastonmuutoksen sopeutumista edistäviin hankkeisiin globaalissa etelässä.

Toivottavasti eri toimialat ottavat päästölaskurit käyttöön mahdollisimman laajasti ja me kuluttajat pääsemme tekemään valintoja, emme pelkästään hinnan, vaan myös päästöjen perusteella. Tällöin kompensoinnin merkitys vähenee ja teot kohdistuvat siihen kaikkein tärkeimpään, päästöjen vähentämiseen.

Vielä muutama huomio viestinnästä

En ota tässä kantaa, mitkä luvut ovat oikeita tai onko oikeita ja vääriä lukuja. Tärkeää on nyt seurata tutkimuksia ja luotettavien tahojen viestintää. Erityisen tärkeää on viestiä kompensoinnista mahdollisimman läpinäkyvästi ja kertoa kaikki taustoitukset kompensaatiomaksuja julkaistaessa.

Hyvä malli on sekin, että tekee omien arvojensa mukaisia sijoituksia niihin kohteisiin, joilla kokee aidosti olevan merkitystä tässä muuttuvassa maailmassa.

Harhauttava viestintä saa aikaan usein enemmän pahaa kuin hyvää, joten jos yrityksenä viestii kompensoinnista, on syytä selvästi kertoa,  onko asiakkaan maksama tai hänen puolestaan maksettu summa suoraan sidoksissa aiheutettujen päästöjen kompensointiin (ja tällöin kertoa paljonko päästöt ovat), vai tarjoaako yritys mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin ja tehdä hyvää. Tällöin voidaan kompensoida pienempiäkin summia ja kertoa, että pienikin osallistuminen on parempi kuin että ei osallistuisi  ollenkaan.

Tärkeintä on siis vähentää aiheutettuja päästöjä ja toisena hyvänä tekona on kompensoida. Nämä molemmat toimet kannattaa kertoa viestinnässä, mielellään samaan aikaan. Tällöin viestintä on vakuuttavaa ja aitoa.

Minulle uutena kohteena vastuullisuuden saralla on tullut sijoittaminen ja vaikuttaminen sijoittamisen kautta. Itselläni ei ole sijoituspääomaa, mutta tuo maailma on mielenkiintoinen. Siitä joskus myöhemmin lisää, tässä pieni alkupala aiheeseen: Millenniaalit puhdistavat sijoitussalkuistaan ilmastopahiksia 

Kirjoitukseeni olen hakenut tietoja mainittujen ja linkitettyjen yritysten, Tilastokeskuksen, Ilmastopaneelin ja Sitran sivuilta.

Jatkan edelleen Rakkauden metsä- konseptin kehittämistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä puu istutetaan ikuisen rakkauden symbolina ja lahjoitetaan rahaa ikimetsän suojeluun.

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,
Anu

ps. Isäni  asennutti maalämmön lapsuudenkotiini jo 1980-luvun alussa ja teki suunnitelmia aurinkokennojen hankkimiseen.  Ehkä sillä 10 vuotiaan Anun vetoomuksella oli osansa näissä päätöksissä? Me kaikki voimme vaikuttaa!

 

 

Rakkautta, vesiposteja, vessoja ja Selfie-kuvia

Palvelumuotoiltu matkailukaupunki

Palvelumuotoilu auttaa suunnittelemaan kokonaisvaltaisia asiakaskokemuksia  ja ratkaisuja niin kaupunkilaisten kuin matkailijoidenkin käyttöön. Palvelumuotoilussa matkailun näkökulmasta on hyvä huomioida ainakin asiakaslähtöisyys, estetiikka, eettisyys, esteettömyys, tarinallisuus ja vastuullisuus ( ekologinen, taloudellinen, sosiokulttuurinen kestävyys). 

Esitän nyt yhden idearyppään kokonaisvaltaisen asiakakokemuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Idea vesiposteista ja vessoista on syntynyt Helsinki-oppaiden keskustelujen pohjalta.

Vesiposti-idean äiti on kollegani Ulla-Maija Rouhiainen joka haluaa myös nimetä vesipostit.

Idea Selfie-paikasta tarttui mukaan Visit Finlandin Kristiina Hietasaaren puheenvuorosta Ympäristödialogeja – seminaarissa.

Rakkauden metsä (lisätietoa linkin artikkelista) on ideani vuoden takaa ja sopii hyvin tähän kokonaisuuteen. (Edit 16.2.2018: Ensimmäinen Rakkauden metsä avataan Helsingin Vuosaareen keväällä 2019! Kiitos!)

Lähetin ideat tiedoksi (2017) Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille ja Helsingin viranomaisille Mikko Aholle ja Ari-Pekka Muilulle sekä HSY:n Kati Mäki-Latikkalalle sekä Finnairin Kati Ihamäelle. (Edit 16.2.2018: Helsinki avaa vesiposteja kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön vuoden 2018 aikana! Kiitos!)

Asiakaskokemuksia ja palveluja, joita matkailijat rakastavat käyttää

Asiakkaan palvelupolku pitää suunnitella ja nähdä kuvana, jossa on kriittisiä pisteitä. Kriittiset pisteet ovat tärkeitä kohtia palveluketjussa ja niistä rakentuu erityinen, kokonaisvaltainen kokemus.

Matkailja haluaa kokea aitoa ja autenttista Suomea. Hän haluaa kuulla ja nähdä meidän tarinamme ja ”kirjoittaa” oman matkatarinansa. Suomen tärkeimpiä matkailuvetovoimatekijöitä ja syitä tulla Suomeen ovat luonto, hiljaisuus, puhtaus ja turvallisuus. Suomessa hengitetään puhdasta ilmaa ja täällä juodaan puhdasta vettä.

Suomessa osataan myös ratkaista ongelmia. Suomalainen muotoilu tunnetaan siitä, että se tuottaa tyylikkäitä ja innovatiivisia ratkaisuja arjen ongelmiin. Helsinki oli Maailman muotoilupääkaupunki vuonna 2012 ja jotkut matkailijat muistavat sen edelleen.

Kriittinen piste 1: Matkailija lentää Helsinkiin

Kansainvälinen matkailija saapuu Helsinkiin hyvin usein lentäen, joskus maateitse tai laivalla. Etenkin lentäen matkustava haluaa kompensoida hiilijalanjälkeään ja tämän idean mukaan sen voi tehdä tavalla, joka ei ole päälleliimattua ja kaukaiseksi jäävää viherpesua.

Rakkauden metsä tarjoaa vaihtoehdon edistää metsistä saatavaa taloudellista hyötyä ilman, että puita kaadetaan. Ja kun puita ei kaadeta, jäävät ne sitomaan mm. lentoliikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Matkailija istututtaa tai nimeää oman kummipuun Suomesta ikuisen rakkauden merkkinä maksua vastaan ja saa mahdollisuuden seurata puun kasvua ja elämää virtuaalisesti kotiin palattuaan. Hän voi ostaa puhtaita suomalaisia villiruokatuotteita paikan päällä ja myöhemmin verkkokaupasta.

Puun istuttanut matkailija palaa Suomeen säännöllisin väliajoin, koska hänellä on hyvä syy palata. Suomesta on tullut matkailijalle erityinen paikka, koska hänella on pysyvä side suomalaiseen luontoon.

Kriittinen piste 2: Matkailijalla on jano

Harvassa matkailumaassa voi juoda vettä suoraan hanasta ja vielä harvemmasta suoraan luonnonvesistä tai vesiposteista! Vesipostit on unohdettu mahdollisuus, mutta Helsingissä ne kannattaa ottaa taas käyttöön. Vesipostit markkinoidaan tarinalla, nostalgialla ja ekologisella vastuullisuudella!

Vesipostit ovat mainio ratkaisu muovipullojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseen. Vesipostien uudelleen käyttöönotto on hieno ratkaisu, joka jättää jälkensä matkailijan tarinaan: matkailija saa osansa suomalaisesta puhtaudesta ja vieraanvaraisuudesta ottamalla veden kestopulloon ja juomalla puhdasta vettä. Samalla matkailija osallistuu ympäristötalkoisiin vähentämällä muovijätteen syntymistä.

Ulla-Maija Rouhiainen on vesiposti-idean äiti ja bongailee nyt vesiposteja Helsingissä. Artikkelin vesipostikuvat: Ulla-Maija Rouhiainen

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen nettisivuilta löydän tiedon, jonka mukaan eri puolilla pääkaupunkiseutua on 102 vesipostia (Dalmatialaisia oli 101). Sivuilta löysin myös alun tarinalle:
Pääkaupunkiseudulla otettiin juomavesi kaivoista pitkälle 1800-luvun loppupuolelle asti. Vähitellen yleiset kaivot siirtyivät palokunnan käyttöön ja asukkaat alkoivat saada juomavetensä vesiposteista. Niistä vesi kannettiin sisään asuntoihin kunnes kiinteistöihin saatiin vesijohdot.”

Kriittinen piste 3: Matkailija on juonut ja haluaa vessaan

Yleinen käymälä,  WC, vessa –   voi olla hieno ja ekologinen innovaatio ja huomiotaherättävästi suunniteltu. Palvelumuotoilun näkökulmasta WC on todella tärkeä kriittinen piste matkailijan kaupunkikokemuksessa. Me oppaat tiedämme miten paljon luovuutta, tilannetajua ja aikaakin vaatii paikkailla ikävää WC-kokemusta. Ikävästä kokemuksesta riittää juttua ja ikävimmäksi kokemus muuttuu, jos ei vessoja ole silloin kun iso ryhmä niitä kipeimmin kaipaa.

Helsingissä yleiset vessat ovat harvassa ja ruuhkaisimmissa vierailukohteissa niitä on liian vähän. Kaupungintalon yleisen vessan ovet käyvät tiheään, ja toisinaan oppaille esitetään toive, ettei asiakkaita ohjattaisi tiloihin ihan pelkästään vessojen vuoksi, vaan varattaisiin samalla aikaa tutustua myös kaupungintalon vaihtuviin näyttelyihin. Matkailijat ihastelevat kaupungintalon vessoja ja palvelusta satelee kiitosta. Erityisesti ihmetellään sitä, että julkiset tilat ovat kaikille avoimia.

Opas-kollega Leticia oli laittanut linkin, jossa oli useita esimerkkejä yleisistä käymälöistä eri puolilla maailmaa. Tässä Miro Rivera – arkkitehtitoimiston suunnittelemat WC:t Texasissa.

Helsingin yleiset WC:t eivät ole erityisen esteettisiä tai innovatiivisia, mutta sellaisia kannattaisi kyllä kaupunkiin rakentaa.

Suomalaiset muotoilijat ovat tehneet linnunpöntöstä valaisimen ja kärpäsestä palovaroittimen. Voisiko WC olla sauna, lumilinna tai revontuli. Voisivatko ne olla taide-gallerioita tai voisiko niissä lukea, kuunnella ja nähdä tarinaa suomalaisesta sisusta tai Kalevalasta.

Kriittinen piste 4: Matkailija haluaa ostaa matkamuiston

Matkailija voi ostaa aineettoman matkamuiston Rakkauden metsästä oman nimikkopuun muodossa. Lisäksi hän ostaa mukaansa aitoja ja puhtaita metsän tuotteita kuten kuivattuja mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Niitä hän saa jatkossa myös nettikaupasta.

viimeinen ilta sininen dani

Matkailija ostaa vesipulloksi ”kestopullon” lentoasemalta ja myyntipisteistä kaupungilla kulkiessaan. Pullon logossa on teksti ”My Helsinki”  ja pullon tarina – ehkä pullolla on myös henki! Pullo täyttyy näppärästi vesiposteilla poiketessa.

Pullo kulkee mukaan myös paluumatkalle, se viedään tyhjänä turvatarkastuksen läpi ja täytetään lentoaseman puhtaassa ja kivassa vessassa, suoraan hanasta, puhtaalla vesijohtovedellä – tai lentoaseman vesipostista – joka on samalla kuvauskohde!
Joku on ehkä täyttänyt pullon puhtaalla ilmalla ennen kotiin paluuta.

Kriittinen piste 5: Matkailija haluaa Selfie-kuvan

Matkailijan tarina kulkee mukana älypuhelimessa. Sinne tallentuvat kuvat omasta puusta,  WC:stä ja vesiposteista. Vesipostikuvaan lisätään teksti: Puhdasta vettä suoraan omaan pulloon, EI muovipulloille! Kuva erilaisesta ja siististä WC:stä jaetaaan peukutusten kera heti paikan päällä: WOW- experience can be a toilet – in Helsinki!

Lopuksi matkailija haluaa löytää vielä yhden paikan; sen missä voi ottaa parhaan selfie-kuvan kaupungissa. My Helsinki -kyltti voi olla vaikka mattolaiturilla, vesipostin vieressä, yleisövessan kupeessa. Yksi iso ja selvä Selfie-paikka traditionaaleille matkailijoille, toinen todella outo postmoderneille ja kolmas transmoderneille paikassa, jossa kuvaan osuu varmasti myös paikallisia ja tunnelma on yhteisöllinen. (Edit 16.2.2018; nyt Helsingistä löytyy useampi My Helsinki- kyltti, jossa kuvan voi ottaa).

Kriittinen piste 6: Matkailija etsii opasteita

Palvelumuotoilun suunnitteluun sopii lopuksi hyvin Elina Nummen sanoiksi pukema matkailijan ihmettely; miksi kaikkea sitä hienoa ja modernia, mitä Helsinki edustaa, ei löydä eikä se näy kaupunkikuvassa. Tällä tarkoitetaan kaupunkiopasteita nähtävyyksille, julkisen liikenteen pysäkeille, niille yleisille vessoille ja pian myös vesiposteille.

Jotkut kohteet on tosin hyvä jättää matkailijan itse löytämiksi ”hidden secret of Helsinki” – paikoiksi. Matkailija ainakin haluaa luulla olevansa ainoa, joka paikan löysi.

Linja-autojen ja raitiovaunujen aikataulutietoja on vaikea löytää ja niiden toivoisi olevan jo sähköisiä screenejä kaikkialla. Esteettömyyttä ei sovi unhotaa tässäkään; kaikki eivät näe eivätkä kaikki kuulee, jollekin liikkuminen on vaikeaa. Opasteilla voidaan osoittaa, että Helsinki on kaikkien kaupunki ja niillä voidaan saada kivalla suunnittelulla myös hymy kadulla kulkijan huulille.

Kriittinen piste palvelun tuottajille: puheet teoiksi

Kirjoituksen alussa mainitsemani tiedote on tämä kaikille avoin, kenen tahansa luettavissa oleva blogikirjoitus, jonka jaan myös sosiaalisen median kautta.  Jos sinä haluat jakaa ideoitasi tai muuten kommentoida ideaa, kirjoita ajatuksesi alla olevaan kommenttikenttään.

Löytyisikö jokin punainen lanka, joka yhdistäisi vesipostit, vessat ja selfie-paikat yhtenäiseksi kaupunkitarinaksi? Näillä kriittisillä pisteillä tehdään Suomen ja Helsingin matkailustrategia näkyväksi  ja lunastetaan ennakkolupauksia teoilla.

Ideoita voi hyvin soveltaa eri kaupunkeihin ja rakentaa tarinaa paikan hengen mukaan. Millainen tarina ja palvelumuotoilun kriittisten pisteiden polku tulisi Rovaniemestä tai Inarista?

Kiitos kommenteista!

 ps. kuvatekstissä mainitsemani linkki WC-esimerkkeihin maailmalta löytyy tästä:
WC-arkkitehtuuri