Moving from responsibility to regenerative tourism?

From sustainable development to responsible action

When the warm sea breeze caressed my face in the early years of my tourism profession in the 1990s, I looked at the horizon and contemplated the next professional move, which I was that time deciding by myself.  It was a new situation as during the previous five years my employer had made the decisions for me. I was working as a tour guide abroad, working summer seasons in mainland Spain and Mallorca and winter seasons on Canary Islands and Caribbean.  

During those years, the experiences we exchanged with colleagues, were mainly on how many flights a year we had taken, where the best bars were found and where the nicest guide apartments were. Customers didn´t get many advices where to buy responsible souvenirs and how to support locals.  We didn´t  clarify the background of the products or services.

The 1987 Declaration on Sustainable Development of the World Commission on Environment and Development, chaired by Gro Harlem Brundtland, had not yet been implemented in the training or orientation program of foreign guides, but awareness began to knock and interest began to arouse. Globally sustainable tourism was defined.


Benidorm on yksi Euroopan suurimmista rakennetuista matkailukohteista. Korkeita rakennuksia ja pitkä hiekkaranta. Kun alueella on paljon ihmisiä, infrastruktuurin pitää olla riittävä

I observed, wondered, and worried about the changes I noticed first in nature and then in the carrying capacity of the built environment (especially water outages, waste problems and run off waters).

Quite quickly, I questioned the way local people were left outside without appreciative involvement and a clear opportunity to benefit of tourism financially. I followed this unfair development first in the all-inclusive destinations in the Dominican Republic , then on my own trekking trip in Mexico, and finally in my working environment in Benidorm on the Spanish coast, where I  settled down at the end of my reflections.

I was not alone with my thoughts, although I received astonished comments from companies in both Spain and Finland when I spoke about the subject. Responsibility was thought to be a mere item of expenditure, a nonsense of “greenies” and contrary to profitable business.

The principles of responsible tourism were published in 2002 at the first International Conference on Responsible Tourism in Cape Town (Cape Town Declaration 2002):

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators; hoteliers, governments, local people and tourists  take action to make tourism more sustainable.

 I followed news from the conference and my mind was overwhelmed by the burning need to find out how responsibility differs from sustainable tourism. I found and offered answers in my bachelor’s thesis at the University of Lapland in 2010.

Subsequently, awareness increased further with the adoption of the Global Agenda for Sustainable Development Agenda2030 at the UN Summit in 2015. Agenda2030 combines previous UN Millennium Development Goals and the Sustainable Development Agenda based on the Rio Conference on Environment and Development. All UN member states are committed to the goals and derived from them the strategy and action plan – Finland with others.

Now we live in the 2020s  – what happens next?

Travel destinations are better places for locals to live and tourists to visit (at least should be). We have learned to make choices that cause the least possible harm to the environment and local communities. We understand where emissions come from and how the carbon footprint can be reduced. We avoid destinations where locals have risen to the barricades due to the side effects of overtourism. We support local small businesses. We do not buy unethically produced products and services and do not fly unnecessarily.

Just as in the early 2000s I wanted to understand responsibility, some years ago I wanted to learn more about new definitions of tourism.  

The answers did not come to me quite directly. I would have liked to find my way to Irene Ateljevic´s Academy of Hope, which was never founded, I was inspired by Rosa María Rodriguéz’s publications on transmodern tourism and made a business plan appropriately combining theories and experiences of the transformative and caring economy. I named my Master’s degree thesis ”The Yellow Book of Tourism” (2013) and in doing so I learned a lot. I founded Mood of Finland company based on what I had learnt in 2018.

Everything I write above was in the past tense. I wanted to see over the past and the present. I wanted to understand what was the next level we are now moving on. Anna Pollock led me to the edge of the new.

From Conscious to Regenerative Tourism

As we move from reducing harms to doing good in holistic way, we are on the verge of reform. Producing added value and giving the opportunity to do good.

I red Anna Pollock’s first definitions of regenerative tourism in early 2019, and the topic began to come up more often  with an emergency caused by the Covid19. Maybe the crisis was needed to a real stop to find a new direction.

Val Guiña Matias

This picture is a memory of Chile. I helped clean up a small artisan shop after the earthquake in 2010 in Valparaiso.

Regenerative tourism is believed to provide solutions for tourism recovery. The importance of co-operation is emphasized and cross-sectoral co-operation is encouraged. Anna Pollock offers e.g. these items in response to the question of what should be taken into consideration now:

  • Changing our mindsets – the way we see, be and do tourism, community by community, host by host
  • Exploring and expressing what it means to be fully human, fully alive and living in harmony with nature
  • Coming together in communities to break down the barriers that isolate tourism from other sectors.
  • Regenerative Tourism: moves us from “doing less harm” past “ doing more good” to becoming partners-servants of nature to help life thrive and evolve.

Please, read more about Anna Pollock´s excellent thoughts by following her in LinkedIn and visiting this page.: Conscious Travel

So, when facing tourism in regenerative way, we in addition to pay attention to the environment and people and minimizing harm, we are tempted to do more good and provide services that enable us to achieve a renewed outcome. Concrete actions for regenerative tourism may first be those in which we repair the damage already done or pay special attention to those who/what has received less attention.

Give back more than you take. 

The theory requires to be followed by concrete action. The first example comes from agriculture, where negative impact on biodiversity loss is identified. Regenerative agriculture refers for example to farming practices that aim to restore soil biodiversity, sequester more carbon and this way mitigates climate change and improve water circulation.

In tourism businesses, equality, non-discrimination and inclusion have received little attention. Regenerative tourism can mean diversifying work communities; according to Agenda2030 goal number eight, everyone should have  opportunity to work and experience being major in one´s own community.

Recruitment has traditionally sought the best possible input-return benefit, but now this equation can and should be viewed with new eyes, with new values. Recruitment is a message of values and an opportunity to influence the surrounding society.

As an example of a regenerative travel service, I raise my Mood of Finland company’s concept called Love Forest Finland, which is in the early stages of its life cycle.

The core of the concept is to offer guests the opportunity to plant a symbolic Tree of Love, show love to the person or object they want, buy a certificate printed on handmade paper and donate money to protect old forests. Guests are given the opportunity to do good on nature´s terms and by offering job for small business owners as well as craftsmen. Locals and guests are invited to plant trees together.

Leaving the place better than it was before our visit

As a definition of Regenerative tourism I have also seen this:
Leaving the place better than it was before you found it
The above objective could be applied as a human indicator when measuring the success of tourism by the happiness and well-being of the locals (for example in such places as Vanuatu). When also adding the value given to the environment  I find it beautiful way to understand tourism in holistic way. Local communities and nature have given us so much, now it´s our time to give back.


It is time to end this reflection and say goodbye to you. Finally, let me give you a few more thoughts to consider:

How do we, as entrepreneurs, ensure that locals are happier and the environment has benefited from the visit?

As service providers we are used to do our best to make our customers happy. Let´s keep on doing so, and in addition ensure that locals and the environment receive the attention they deserve. 

As tourists, we strive for well-being and happiness for ourselves when travelling. How could we do good and leave the place better after our visit?




Thank you for following by blog. 
I will appreciate any comments. 
With kind regards, 

Owner and Founder
Mood of Finland Oy

2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Benidorm on yksi Euroopan suurimmista rakennetuista matkailukohteista. Korkeita rakennuksia ja pitkä hiekkaranta. Kun alueella on paljon ihmisiä, infrastruktuurin pitää olla riittävä

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

  1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
  2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
  3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
  4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
  5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,


Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

Uusi aika, uudet arvot ja vastuullinen yrittäjyys

Irena, Anna ja Greta: uusi aika ja uudet ajatukset

Uuden oppiminen ja opin soveltaminen yritystoimintaan on innostavaa ja tarjoaa mahdollisuuksia tuottaa asiakkaille lisäarvoa palveluiden muodossa. Oivalluksia ja uusia ajatuksia syntyy lukemalla, ympäristöä tarkkailemalla, kokemalla  ja kokeilemalla. Sopivien koulutusten tullessa eteen, opiskelen mielelläni myös ohjatusti ja tavoitteellisesti. Viime vuonna suoritin Koulutusviennin erikoistumisopinnot ja nyt suoritan Sähköisen markkinointiviestinnän tutkintoa.

Ehkä parasta on kuitenkin se,  kun löydän samanhenkisen ”heimolaisen” ja sananmukainen innostuksen palo syttyy liekkeihin ja palan halusta päästä tekemään uutta! Tunnistatko tunteen?

Minä olen kokenut palavaa intoa seuratessani kolmen hyvin eri-ikäisen ja erilaisen naisen tekoja, tutkimuksia ja ajatuksia. 2000-luvun alussa löysin matkailututkijajoukosta  Irena Ateljevicin tuotantoa ja sain vaikutteita hänen tavastaan yhdistää inhimillinen kohtaaminen, tutkimus ja yhdessä tekeminen. Innostukseni oli huipussaan, kun gradua tehdessä löysin silloisen Joensuun yliopiston järjestämän konferenssin ohjelman ja Irena Ateljevicin nimen esitysten listalla. Transmoderni tutkimus ei ole jostain syystä Suomessa saanut kannattajia, mutta minua se kiinnostaa kovasti ja gradussani sillä on merkitystä.

Irena Ateljevic on sanonut Suomessa v. 2006 järjestetyn Transmodernin matkailun konferenssin olleen merkki siitä, että matkailututkimuksen maailmassa on samalla tavalla, universaalisti ajattelevien ihmisten joukko. Oli tullut aika, jolloin oli mahdollista puhua siitä, mitä aidosti tunnetaan ja mitä intuitiivisesti tiedetään

Anna Pollockia olen seurannut vuosia sosiaalisessa mediassa. Hän on lanseerannut tiedostovan matkailun määritelmän vastuullisuuden jatkona ja nyt hän johdattaa meitä positiivisen matkailun äärelle ajatuksella, että voisimme keskittyä entistä vahvemmin matkailun hyviin vaikutuksiin sen sijaan, että jäämme kiinni matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen tai poistamiseen. Anna Pollock kuvaa tekemistään seuraavasti:

Based on an extensive career as a researcher, strategist and change catalyst serving the international tourism and hospitality sector, I’m passionate about its capacity  to generate well-being, wealth and welfare for people and places provided that it is managed properly i.e. with respect for the interdependence and connectedness of all life and in harmony with the laws of nature.


Greta Thunbergin tuntevat varmaankin kaikki. Vuonna 2003 syntynyt ruotsalainen ilmastoaktivisti on antanut kasvot niille nuorille, joille me olemme jättämässä maapalloa perinnöksi. Greta on sankari, joka on näyttänyt toteen, että yksittäisen ihmisenkin teoilla on merkitystä. Minulle Greta edustaa mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa.

Uudet arvot ohjaavat toimintaa – vai ohjaavatko?

Muutama viikko sitten keskustelin vastuullisuudesta itseäni nuoremman yhteistyökumppanin kanssa. Esitin ajatuksiani arvoista, arvopohjaisesta kuluttajakäyttäytymisestä, arvojen merkityksestä asiakassegmentoinnissa ja yrityksen arvojohtamisesta. Keskustelukumppanini sanoi, ettei ole tiennyt yhdenkään työnantajansa arvoja eikä niillä ole ollut hänelle merkitystä.

Olin aidosti hämmästynyt ja olen monta kertaa tapaamisen jälkeen miettinyt asiaa uudestaan. Se, että olimme eri mieltä ei haittaa, päinvastoin – pidän siitä, että ajatuksiani haastetaan. Kysynkin aidosti kiinnostuneena, että jos arvot eivät ohjaa yrityksen liiketoimintaa, niin mistä yritys löytää eteenpäin vievän merkityksen  ja mikä on yritystoimintaa ohjaava taustatekijä? Haluaisitko kommentoida – uskon, että tästä saadaan mielenkiintoista keskustelua.

Luovasti, innostaen, vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Perustin Mood of Finland -yrityksen loppuvuonna 2017. Arvot ohjasivat liiketoimintasuunnitelman tekoa kun kirjasin ylös konkreettisesti mitä palveluita yritys tuottaa, kenelle palveluita tuotetaan, miten palvelut hinnoitellaan, miten markkinoidaan ja myydään. Mood of Finlandin arvot ovat Luovasti, Innostaen ja Vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Muutaman kerran olen jättäytynyt pois yhteistyöstä ja muutaman kerran jättänyt tekemättä tarjousta erilaisen arvomaailman vuoksi. Onnekseni olen saanut todellisia onnenpotkuja ja päässyt tekemään juuri sitä, mitä haluankin: esimerkkeinä Visit Finlandin vastuullisuus-manuaalit, Sustainable Travel Finland – valmennukset ja Matkailudiilin palvelukokeilu.

Minulle arvojohtaminen on luontainen tapa tehdä valintoja, mutta mielenkiinnolla seurailen nyt mitä muita vaihtoehtoja käytetään.

Mitä vastuullisuus yritystoiminnassa tarkoittaa?

Työ-ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan ”vastuullisella yrittäjyydellä tarkoitetaan ympäristö-, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasapainoista kehittämistä ja johtamista yrityksissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa”.

Yritys toimii siis ekologisesti, taloudellisesti ja sosiokulttuurisesti kestävällä tavalla. Yritystoiminnan tulee olla taloudellisesti kannattavaa ja tuottaa ympäröivälle luonnolle ja yhteiskunnalle enemmän hyötyjä kuin haittoja. Jos haluat lukea, mitä nämä kolme eri osa-aluetta matkailualan yritystoiminnassa tarkoittavat, lue lisää aiheesta täältä: Mitä se vastuullinen matkailu on?

Kestävän kehityksen johdannaisena vastuullisen matkailun määritelmässä korostuu paikallisuus; paikallisen kulttuurin ja paikallisten ihmisten kunnioittaminen.

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators, hoteliers, governments, local people and tourists take responsibility, take action to make tourism more sustainable (Cape Town Declaration 2002).

Transmoderni yrittäjyys – vastuullista ja arvopohjaista kumppanuusyrittämistä

Minulle luontaista on yhdistää tutkimusta, tietoa ja käytäntöä. Innostun löytäessäni uusia mahdollisuuksia tuottaa luovia ratkaisuja ongelmiin ja opin mielelläni sekä akateemisissa verkostoissa että toiminnan tasolla toimimalla. Gradua tehdessä löysin kulttuurisen evoluution teorian yhteiskunnassamme ja sain siitä mielekkään viitekehyksen tutkimukselleni.

Teorian mukaan yhteiskunnassamme on nyt neljää eri arvopohjaista kulttuuria, joihin meistä jokainen kuuluu. Suurin osa meistä on useamman arvokulttuurin yhdistelmä ja voimme eri tilanteissa toimia eri arvojen ohjaamina ( esim. lomalla, työssä, kotona, ystävien kanssa). Kohtaamamme yhteistyökumppanit ja asiakkaat edustavat jotakin arvokulttuuria.

Neljä osakulttuuria ovat Traditionaali, Moderni, Postmoderni ja Transmoderni. Olen tiettävästi ainoa matkailuasiantuntija, joka käyttää tätä segmentointimallia Suomessa ja vastuullisuus-valmennuksissani esitän eri kulttuurien kirjon hassujen hattujen avulla. Tämä on se hetki,  jolla haluan jättää valmennuksiini osallistuville muistijäljen kohtaamisestamme. Tänä vuonna kuvaan on tullut viidentenä alakulttuurina  vihreiden lasien kautta valintoja tekevä tyyppi! Jos haluat tietää lisää, tule mukaan valmennuspäivään ja/tai lue lisää aiheesta vuonna 2013 valmistuneesta gradustani täältä: Matkailun keltainen kirja 

Yritystoiminnassani arvot ohjaavat toimintaa ja teen valintoja arvot mielessäni. Parhaalta tuntuu yhdessä tekeminen muiden kanssa ja olen todella kiitollinen, että vuosien aikana muodostunut verkostoni sekä matkailu- että koulutusalalta on nyt tukena ja yhdistämme osaamistamme yhteisiin projekteihin.

Hienoimmalta tuntuu löytää tarjouspyyntö, johon on mahdollista koota monen osaajan tiimi ja oppia samalla yhdessä uutta. Näin myös tuotamme toinen toisemme yrityksille liikevaihtoa ja hyvinvointi jakaantuu tasaisemmin usealle mikroyritykselle.

Isoille toimijoille, oppilaitoksille ja viranomaisille tarjoamme mahdollisuuden toimia yhteiskuntavastuullisesti: reilua on tarjota mahdollisuuksia ja yhteistyökumppanuuksia mikroyrittäjille ja aidosti osoittaa kiinnostusta tukea yrittäjyyttä Suomessa. Visit Finland, Perho Liiketalousopisto, Business College Helsinki ja Kainuun ammattiopisto ovat ihailtavan reiluja tässä suhteessa – kiitos yhteistyömahdollisuuksista!

Kumppanuusyrittäjämallilla teen yhdessä mm. espanjalaisen Iworu/ Geoface -yrityksen kanssa sekä Suomessa mm. Nordic Marketingin, Toolbox-Travelin ja  Matkailun Nice Groupin kanssa

Mennyt aika, tämä hetki ja tuleva mahdollisuus

Kirjoitin yllä, että Greta Thunberg edustaa minulle mennyttä, tätä aikaa ja tulevaa. Greta saa minut muistamaan ajan,  jolloin alakouluikäisenä kirjoitin huolestuneen vetoomuksen lähimetsän puiden säilyttämisen puolesta. Muistan ajan, kun ilmastonmuutos oli kiivaiden keskustelujen aiheena 1980-luvun kotipöydän äärellä haastaessani isääni uuden edessä ”ymmärtämään edes jostain jotain” – ja näytti isä ymmärtäneen; lapsuudenkotiini asennettiin maalämpö 1980-luvun alussa!

Tätä aikaa Greta edustaa osoittamalla, että yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä. Tulevaisuus on läsnä, kun nuori aktivisti muistuttaa meidän jokaisen vastuusta jättää tämä maapallo perintönä tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen olemme saaneet hoitaaksemme. Kaikelle on aikansa eikä mikään tunnut turhalta.


Kiitos, että seuraat blogiani. Kiitos kommenteistasi!
Muistathan, että transmodernin ajan henkeen,
kanssani saa olla samaa mieltä ja ihan yhtä hyvin myös eri mieltä.



Matkailu on kulttuurien välistä dialogia.

Matkailu  & onnellisuus

Pari viikkoa sitten hyvä espanjalainen ystäväni, matkailualan ammattilainen hänkin, kysyi minulta, miten määrittelen matkailun, turismin.  Aloitin pitkän kaavan mukaisen määrittelyn matkailututkimuksen näkökulmasta kohti asiakasnäkökulmaa. Ystäväni sanoi, että määrittelee itse matkailun nykyään hyvin lyhyesti: ”Matkailun tavoitteena on tuottaa hyvää oloa ja onnellisuutta”.

Totta! Hyvä ja pätevä määritelmä; matkailuelinkeinon tehtävänä on tuottaa palvelujen ketju, jonka tuloksena asiakkaalla on hyvä olla ja hän on onnellinen.

Onnellisia ja hyvinvoivia tulisivat kuitenkin olla myös paikalliset ihmiset ja luonnon voida hyvin: palveluja tuottavat ammattilaisten tulee saada työstään riittävän hyvä oimeentulo, mahdollisimman monen paikallisen tulee hyötyä matkailusta ja vierailtu kohde voi olla mielellään jopa parempi paikka vierailun jälkeen. 

Pyöräily ja kesä

Mutta mistä syntyy onnelisuus; mitä on onni yhdelle – ja mitä  toiselle? Jos matkailu onkin status-arvo ja tavoitteena on nähdä paljon lyhyessä ajassa, kuvata tärkeät ja tunnetut kohteet ja ostaa merkkituotteita ilman korkeaa ylellisyysveroa, niin osaammeko ja pitääkö meidän täyttää näiden matkailijoiden odotukset yhtä hyvin kuin niiden matkailijoiden, jotka ovat onnellisia saadessaan mökin avaimet käteen ja viikon yksinoloa järven rannalla.

Nyt kaikki puhuvat kiinalaisista 

2000-luvun puheenaiheena olivat venäläiset matkailijat. Nyt kaikki puhuvat kiinalaisista ja valtavan hienosta mahdollisuudesta houkutella kiinalaisia matkailijoita juuri Suomeen. Suomen matkailussa on potentiaalia kasvaa ja se on tärkeä elinkeino työllistäjänä.

Olen ollut Suomeen Kiinasta muuttaneiden matkaoppaiden ja matkanjohtajien vastuukouluttajana kuluneen vuoden, ja nyt tiedän paljon enemmän kiinalaisesta tavasta tehdä liiketoimintaa ja matkustaa kuin vuosi sitten.

Ymmärtääkseni monet nyt Suomeen matkustavat  kiinalaiset ovat yllä kuvattuja status-matkailijoita ja ilmeisen usein he kiertävät Pohjoismaat viikossa – nähdäkseen paljon lyhyessä ajassa ja jatkaakseen sitten edelleen muualle Eurooppaan.

turku kauppahalli kiva

Kiinalaiset kuluttavat tilastojen mukaan Suomessa, niin kuin muissakin maissa matkaillessaan, enemmän rahaa päivässä kuin minkään muun maan kansalaiset.

He ostavat kalliita merkkituotteita ja kymmeniä, joskus jopa satoja samanlaisia matkamuistoja kotiin viemisinä ja olisivat kuulemma valmiita ostamaan vielä enemmän, mutta ei ole oikein mitään ostettavaa.  Matkallaan he haluavat syödä useimmiten kiinalaista ruokaa. Me alan ammmattilaiset haluaisimme myydä palveluita tuotteiden sijaan.

Vastuullinen matkailu ja kiinalaiset matkailijat

Eri medioissa matkailualan yrittäjille heitetään haasteita vastata kiinalaisten matkailijoiden kysyntään. Joskus yrittäjiä  syytellään saamattomuudesta ja rohkeuden puutteesta, sanotaan, että Suomen matkailun potentiaalia ei ole osattu markkinoida ja myydä oikein eikä oikein ymmärretä eri kulttuurien välisiä eroja.

Nyt käydyn mediakeskustelun perusteella minulla on välillä sellainen olo, että hommaa hoidetaan vähän samalla periaatteella kuin aikoinaan Francon ajan Espanjan matkailun kehittämistä ” Crecimiento a toda costa” – kasvua hinnalla millä hyvänsä, ja että nyt kaikkien pitää olla mukana Kiinan markkinoilla.

En toivo Suomesta massamatkailumaata, mutta matkailutulon kasvua on kyllä syytä tavoitella. Suomessa matkailusta saatava tulo on todella alhainen suhteessa matkailijamääriin. Olisipa meillä tavoitteena tavoitella korkeampaa matkailutuloa pienemmillä matkailijamäärillä, jotka tulevat Suomeen pääasiassa läheltä.

Voisiko olla niin, että matkailualan yrittäjät ovat hieman hämillään, eivätkä oikein tiedä miten löytää balanssi asiakkaan toiveiden ja tähän asti tuotettujan palveluiden välilllä.  Hämillään voivat olla myös  matkailupalveluja tarjoavat kiinalaiset matkailuyrittäjät; he ovat tottuneet tekemään työtään ja liiketoimintaa oman kulttuurinsa ehdoilla.

Åland maisema ennen satamaa

Meille tyypillisillä matkailupalveluilla tarkoitan vastuulliseen matkailuun pohjaavaa arvomaailmaa. Suomen luonto ja hiljaisuus, aitous ja puhtaus ovat matkailun vetovoimatekijöitä, luontoa ja ympäristöä vaalitaan. Paikallisuutta arvostetaan ja paikallisia yrityksiä tuetaan; tarjotaan paikallista lähiruokaa ja matkamuistoiksi käsitöitä eikä kansainvälisiä merkkituotteita. Vältetään kertakäyttökulttuuria ja nautitaan yksinkertaisista asioista – rauhassa, hitaaseen tahtiin. Toimintaympäristö säilytetään suomalaisen yksinkertaisena.

Ehkä yrittäjät eivät nyt oikein tiedä, että riittääkö luontoon ja paikallisuuteen pohjaava palvelutarjonta ja miten paljon siitä voi laskuttaa, mitä kiinalaiset oikeastaan haluavat ja päteekö suomalaisten ”maassa maan tavalla”  – ajatus matkailun kehittämiseen.


Teemu Toijan

Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään – maa, jossa ei ole mitään nähtävää?

Joskus olen ajatellut, että Suomi voisi markkinoida itsensä  Aasian markkinoille maana, joka ei ota vastaan kuin rajoitetun määrän matkailijoita vuodessa – ainakaan luontokohteisiin ja tulisi näin tavoittelemisen arvoiseksi maaksi vierailla. Perusteluna voisi olla se, että haluamme taata  Suomen luonnon ja aitouden myös tulevaisuuden matkailijoille ja sitten voisimme nostaa hintoja ihan reippaasti.

Ehkä meillä ei ole vielä varaa näin radikaaleihin tekoihin, mutta jotain poikkeuksellista voisi kokeilla erottautumisen keinona. Yksi kollega ehdotti Helsingin matkailun sloganiksi uskaliasta ”Helsinki – nothing to see” , mutta on sittemmin muuttanut käsitystään.

Tom Selänniemen idea Helsingin brändäämisestä maailman luontopääkaupungiksi on kyllä parempi.  Ja mikäpä ettei – Suomi voisi kyllä markkinoida itsensä maana, jossa ei ole PAKKO nähdä ja tehdä mitään – saa vain olla.

Yhteiskunnan evoluutio ja uudet sosiaaliset kulttuurit

Kulttuurien väliset erot eivät Pro Gradun aikana tekemäni oivalluksen mukaan tarkoita enää ainoastaan maantieteelliseen, kielelliseen tai uskontoon liittyviä kulttuurisidonnaisuuksia ja niiden eroavaisuuksia, vaan saman maan, ystäväpiirin tai perheenkin sisällä olevia arvoihin ja elämäntapaan perustuvia  eroja, joista voit lukea lisää tästä: Transmoderni matkailija 

Matkailun kehittämisessäkään ei enää voida pelkästään segmentoida asiakkaita maantieteellisen kulttuurijaon mukaan, vaan nyt on aika tuotteistaa arvoihin perustuvia matkailupalveluita. Tulevaisuudessa tuskin markkinoidaan kiinalaisille,  japanilaisille tai amerikkalaisille matkailijoille,  vaan teema-ja arvolähtöisin myyntiargumentein.

Suomi on jo nyt ja tulevaisuudessa vielä useammin todella mielenkiintoinen kohde esimerkiksi yksin matkustaville transmoderneille aikuisille, jotka hakevat samanhenkistä seuraa  hiljaisuuden retriiteiltä, aktiivilomalla tai urbaaneista tapahtumista.

Asiakasymmärrys ja kulttuurisensitiivisyys 

Nyt täällä matkailevat kiinalaiset eivät vielä ole varsinaisesti elämyksiä ja rauhaa hakevia transmoderneja matkailijoita. He ovat traditionaaleja ja moderneja matkailijoita, jotka arvostavat perinteisiä asioita, arvostavat enemmän faktaa ja materiaa kuin elämyksiä ja yhteisöllisyyttä.

Mustio11 luomutila kassa

Näyttäisi myös siltä, että parhaillaan Suomessa matkailevat kiinalaiset eivät ole kovin tottuneita maksamaan aineettomasta kuten palveluista, vaan haluavat rahalleen aineellista vastinetta. Voisinkin siis kuvitella että luontoelämyksiin tulisi liittää jotakin mukaan ostettavaa, vaikkapa luonnosta saatavia terveysvaikutteisia tuotteita kuten koivun mahlaa, kuusenkerkkkä-siirappia tai kuivattuja mustikoita

Transmodernit hiljaisuutta, luontokokemuksia, yksinkertaisuutta  ja  yhteisöllisyyttä etsivät matkailijat tulevat tällä  hetkellä Suomeen Pohjoismaista sekä  keski- ja etelä-Euroopasta, pian varmasti myös Kiinasta.

Kulttuurien väliset erot ja dialogi

Eri kulttuurien edustajien kohtaamisessa ja ymmärtämisessä on tärkeää käydä avointa ja arvostavaa dialogia, vuoropuhelua. Suomessa asuu paljon tänne muualta muuttaneita, jotka haluaisivat tehdä enemmän yhdessä muiden kanssa. 

Opiskelijat opintoretkellä Sibelius-monumentillä

Dialogi on  vuorovaikutusta, jossa molemmat osapuolet antavat ja saavat, jakavat ja oppivat. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan eroavaisuudet voivat parhaimmillaan johtaa hyvinkin luoviin ratkaisuihin.

Muualta Suomeen muuttaneet alan ammattilaiset voivat kertoa asiakkaistaan suomalaisille kollegoilleen ja auttaa näin matkailupalvelujen tuotteistamisessa. Suomalaiset matkailuyrittäjät taas voivat kertoa siitä, miten matkailua Suomessa kehitetään kestävien ratkaisujen avulla vastuullisesti ja tarjota asiakaslähtöiset palvelut matkailijoille. Kansainväliselle matkailualan yrityshautomolle – InnovaatioLab – toiminnalle olisi tilausta!

Tärkeää on, että eri kulttuurien edustajat kehittävät matkailua yhdessä ja  paras lopputulos dialogille on yhdessä tekeminen.

Matkailupalvelun onnistuminen vaatii ymmärtävää ja arvostavaa yhteistyötä palveluketjun eri tekijöiden välillä ja onnellinen on se matkailija, joka saa huolettomana kulkea valitsemiaan polkuja ja kohdata hyväntuulisia matkailualan ammattilaisia matkansa varrella.

Me muuten palaamme aina takaisin sinne, missä kerran rakastimme elämää. Olisiko tässä sopiva tavoite eri kulttuureja edustavien matkailijoiden houkuttelemiseksi Suomeen – ”Come to Finland and love the life”

 Hyviä matkoja & aurinkoista kesää!

Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015. Hieno kokemus!

Olen tehnyt oppaan työtä läpi koko elämäni. Helsinki-oppaan pätevyyden sain vuonna 2006. Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015. 

Tämänkin kirjoituksen kommenteisa  saa olla eri mieltä 🙂

p.s  En ole kiinalaismatkailun asiantuntija, mutta Suomessa on  asiantuntijoita ja hyviä koulutuksia matkailualan yrityksille siitä, miten kohdata kiinalainen matkailija ja millaisia palveluita tarjota. Tässä on yksi suositeltava esimerkki Toolbox-Travel: Cinese Tourist welcoming – Are you readyKiinalaismatkailijoita palveleva mobiilimarkkinointiin erikoistuva yritys Aurora Explorer on ollut hienosti esillä  ja tuottaa juuri oikeanlaista palvelua Eurooppaan suuntaaville matkailijoille.

Oletko lähdössä matkalle? Muista olla vastuullinen reissaaja! (Fin)

Vastuullinen matkailija kunnioittaa paikallisuutta

Kaiken matkailuelinkeinon muutoksen keskellä on ihan fiksua toisinaan pysähtyä miettimään arvoja ja niiden suhdetta matkailukäyttäytymiseen. Millainen matkailija sinä olet? Teemu Toijan

Tee testi – tsekkaa oletko traditionaali, moderni, postmoderni vai transmoderni: Kulttuurimatkailu

Minkä tahansa ”tuloksen” saitkin, voit olla vastuullinen ja reilu matkailija. Pienilläkin teoilla on merkitystä.

Sain mahdollisuuden kirjoittaa vierailevana bloggaajana Visit Helsingin sivuille vastuullisesta matkailusta. Oli kiva kirjoittaa lähimatkailun näkökulmasta; voimme matkailla vastuullisesti myös kotimaassa. Voit majoittua pienissä majoituspaikoissa sen sijaan, että yövyt aina sukulaisten luona. Voit käyttää säästeliäästi vettä ja sähköä myös vuokramökillä tai muissa majoituspaikoissa. Voit käydä kahvilla ja ruokailemassa lähiruokaa tarjoavissa paikallisissa paikoissa. Voit ostaa paikallisia herkkuja ja käsitöitä ja kannattaa pienyrittäjyyttä.

Lue lisää aiheesta tästä: Vastuullinen matkailija Helsingissä


Iloista pääsiäistä! Keltainen on toivon ja ilon väri.

Iloista pääsiäistä! Keltainen on toivon ja ilon väri.

Kumppanuusyrittäjyys. Entrepreneurship based on partnership – here we come!

Kun minä olin lapsi, minulle sanottiin, että älä koskaan, älä ikinä ala yrittäjäksi

Vaikka olen syntynyt hämäläispitäjään, ja elänyt siellä koko lapsuuteni ja nuoruuteni peruna- ja viljapeltojen ympäröimänä,  en juurikaan ymmärrä mitään maanviljelystä enkä ole oikein sinut  ottamaan lähikontaktia eläinten kanssa, vaikka kauempaa katsoen kyllä pidän niistä. Yrittäjyyttä taas olen seurannut sivusta koko ikäni ja sukuni tarina pitää sisällään kertomuksia yrittäjyydesta sekä äidin että isän puolelta ainakin neljä sukupolvea taaksepäin. En ehtinyt lapsena hoidella naapuritalojen hevosia tai ruokkia lehmiä, koska viihdyin oikein hyvin Mummini kemikaliokaupan apulaisena ja isän yrityksessäkin auttelin ainakin inventaarion aikoihin. Kukkakioskia ja lapsenvahtipalvelua pyöritin ihan omaan piikkiin, mutta ilman yrittäjän velvoitteita, ikää kun oli reilusti alle 18 vuotta.

Yrittäjyyttä viidennessä sukupolvessa – kiitostakin annetaan

Ja totta; tuntui siltä, että isä oli töissä koko ajan eikä Mummikaan tahtonut päästä kovin usein lomamatkoille. Joskus yrittäjän arjen karuus, pitkien työpäivien aiheuttama väsymys ja taloudellinen epävarmuus olivat aistittavissa kotona. Mutta silti yrittäjyys on aina kiehtonut minua vaihtoehtona varmalle ja vakaalle työuralle. Niin se on kiehtonut Jari- veljeänikin, joka on tänään (4.10.14) Minna-vaimonsa kanssa nimitetty lapsuuden kotipitäjämme vuoden yrittäjäksi ratsastus- ja ravitallin omistajana: Vaahteramäen ratsastustalli. / Three Horses . Onnea – veli ja koko perhe yrityksen taustalla! Veljeni omin sanoin yrittäjyys on hänelle elämäntapa ja koko perhe jollakin tavalla siinä mukana.

Veljeni Jari ja Hurja Ero Porin Kuninkuusraveissa 2014. Kuva Aino Leino

Veljeni Jari ja Hurja Ero Porin Kuninkuusraveissa 2014. Kuva Aino Leino

Olen etsinyt vaihtoehtoa yrittäjyydelle, koska en ole voinut hypätä taloudellisen  riskin tuntemattomaan maailmaan 

Omasta elämänpolustani johtuen olen valinnut varmemman tien; en ole halunnut muiden haasteiden lisäksi hankkiutua taloudellisesti epävakaan elämän vietäväksi. Ammatillisesti olen valinnut siis vakaamman ja äkkiseltään ehkä vähemmän kiinnostavan vaihtoehdon. Olen kuitenkin onnistunut etsiytymään vaihteleviin ja haastaviin paikkoihin töihin, viettänyt ison osan elämääni ulkomailla ja tästä kaikesta olen tosi kiitollinen ja onnellinen; kohdalleni on osunut reiluja esimiehiä ja kivoja työkavereita. Olen saanut innovoida ja innostua!

Tähtitiimi - yksi upea työyhteisö, jonka kanssa olen saanut tehdä työtä.

Tähtitiimi – yksi upea työyhteisö, jonka kanssa olen saanut tehdä työtä.

Yrittäjyyden palo ei ole kuitenkaan sammunut sisälläni ja sitä kohti kuljen.

Olen etsinyt ja neuvotellut erilaisia vaihtoehtoja yritystoiminnan aloitukselle, varsinaiselle toiminnalle ja rahoitukselle. Toisaalta  varsinainen yrityksen perustaminen ei olekaan enää se iso juttu – tärkeämmältä tuntuu tehdä työtä yrittäjämäisesti ja tarjota vaihtoehtoja myös muille ympärillä oleville.

Toimin nyt freelance-yrittäjänä samaan aikaan kun saan säännöllisen palkan vakityöstäni, laskutan osuuskunnan kautta eikä minulla ole omaa y-tunnusta. Markkinoin omaa osaamistani hyvin maltillisesti ja  laskutettavat tuloni mahdollistavat pienet extra-menot kuten oppimis- ja elämysmatkat ja palkattomat opintovapaat. En nimitä itseäni yrittäjäksi – vielä.

Tulospohjainen kumppanuusmalli

TouNet – seminaarista kirjoittaessani kerroin kiinnostuneeni Jukka Punamäen tapaan esittää matkailualueen markkinointia ja myyntiä  ”Tulospohjaisen kumppanuusmallin ”mukaan. Sain hänen alustuksestaan tukea omille ajatuksilleni. Vapaasti esitettynä Jukka Punamäen esittämä malli on muistiinpanoihini perustuen  suunnilleen tällainen:

Tulospohjainen kumppanuusmalli by Jukka Punamäki, LUMO Oy. Kuvaa klikkaamalla näet sen isompana.

Tulospohjainen kumppanuusmalli by Jukka Punamäki, LUMO Oy. Klikkaa kuva isommaksi.

Parempaa materiaalia ja lisää asiasta kannattaa lukea Jukan omista tiedostoista, kuten tästä Matkailualueen rahoittaminen – materiaalista. Nyt on myös julkaistu TouNet – päätösseminaarin ( 23.9.2014)  materiaali: Tulospohjainen kumppanuusmalli. Jukka Punamäen esityksissä tulospohjaista kumppanuusmalli on kehitetty matkailualueen markkinoinnin ja myynnin näkökulmasta. Minä olen pyöritellyt asiaa hieman pienempänä versiona enkä ollut ajatellut esimerkiksi tulonsiirtoon tarvittavaa teknologista ratkaisua. Yleensä hyvien ideoiden toteuttamiseen kuitenkin aina löytyy keinot.

Transmodernismi ja transmoderni liiketoiminta – kohti kumppanuusyrittäjyyttä

Vaikka et olisi lukenut graduani; Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä., olet todennäköisesti kuullut tai lukenut viittauksiani Transmoderniin osakulttuuriin ja transmodernismiin jo ennen tätä artikkelia. Jos aihe tuntuu vieraalta, helpotan hieman ja tarjoan mahdollisuuden lukea aihetta koskevan otteen gradustani: Transmodernismi ja transmoderni liiketoiminta (palaa takaisin nuolinäppäimellä). Minulle transmodernismi avasi uusia ovia ja löysin puuttuvia paloja ammatilliseen palapeliini – ja löysin kumppanuusyrittäjyyden ajatuksen. Transmodernismi selittää mielestäni myös Suomen matkailubrändissä käytetyn ”modernit humanistit” – kohderyhmän taustoja.

Kumppanuusyrittäjyyttä ilman rajoja

Kumppanuusyrittäjyydessä näen yhtymäkohtia tulospohjaiseen kumppanuusmallin.  Alla olevassa kuviossa on mallinnus siitä, millaista yrittäjyyden mallia olemme kehittämässä. Minä tunnen kaikkien muiden yritysten omistajat, he taas eivät tunne toinen toisiaan, mutta senkin aika tulee. Minä  olen suunnitellut mallinnusta, vaikka olenkin se ainoa jolla ei ole vielä omaa yritystä. Malli ja toiminta perustuvat täydelliseen luottamukseen ja haluun jakaa omaa osaamista niin, että kaikki hyötyvät.

Kumppanuusyrittäjyys - joka on lähtenyt rakentumaan pääasiassa ideoiden ja ajatusten vaihdon kautta. Mutta me kaikki ymmärrämme myös rahan ja ansainnan päälle. Klikkaa kuva isommaksi.

Kumppanuusyrittäjyys – joka on lähtenyt rakentumaan pääasiassa ideoiden ja ajatusten vaihdon kautta. Mutta me kaikki ymmärrämme myös rahan ja ansainnan päälle. Klikkaa kuva isommaksi.


Samanhenkiset maailmanmatkaajat kohtaavat toisensa – uuden ajan ryhmämatkailua

Liikeideani on alkuvaiheessa saattaa yhteen samanhenkisiä, erimaalaisia matkailijoita kohtaamaan toisensa kivan tekemisen parissa. The Human Tour järjestää kulttuurimatkan Gran Canarialla; majoittaudutaan paikallisissa pienissä perhehotelleissa, kävellään muutaman tunnin päivittäisiä vaellusreittejä vuoristossa ja tutustutaan saaren piilossa oleviin ”helmiin”. Vaelluspäivinä mukana voi olla norjalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia, espanjalaisia ja amerikkalaisia. Pienen hotellin illallispöydässä keskustellaan kaikkien ymmärtämällä kielellä – milloin mistäkin aiheesta, mutta todennäköisesti joukkoa yhdistää ainakin jossakin määrin samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet elämässä. Omissa oloissaankin saa olla – ja omia polkujaan halutessaan kulkea.

Viime helmikuussa ( 2014) kävin testaamassa The Human Tourin palvelukonseptin ennen kuin se oli myynnissä missään maassa: Erilainen Gran Canarian matka. Silloin testaamistani ihanista ruokapaikoista, upeista maisemista ja rentouttavasta ilmapiiristä pääsevät nauttimaan tänä talvena ja tulevana keväänä ainakin norjalaiset ja tanskalaiset matkailijat. Ehkä pian jo suomalaisetkin. Ja ehkä muutaman vuoden päästä kokonntumispaikkana on Suomi.

Gran Canaria helmikuu 2014 - monikansallinen ryhmä patikoimassa

Gran Canaria helmikuu 2014 – monikansallinen ryhmä patikoimassa

Viime kesäkuun alussa (2014) tapasin HappyMe – Lindan Ruotsissa ja aloitimme Lindan kokoamalle ryhmälle matkan suunnittelun;  ryhmää yhdistää kiinnostus joogaan ja meditaation ja kohteena on Gran Canaria, missä järjestelyistä vastaa  Eduardo/ The Human Tour. Tulevaksi kevääksi on suunnitteilla ”testimatka” Espanjan pohjoisosaan ja vähemmän tunnetulle Santiago de Compostelan reittiosuudelle Asturian maakuntaan yhdessä Geofacen Javierin kanssa.

Entrepreneurship based on partnership – here we come!

Because my friends who I have been using as examples in this theme and article, don´t understand Finnish ( our common language is Spanish), and as the headline of this post is also in English, I bet I should explain something in English as well. Please, see the model attached below and feel free asking any further questions, I´m happy to tell you more. The partnership companies are: The Human Tour in Gran Canary/ Spain, Geoface in Asturias/ Spain and Happymeetings in Sweden.

Entrepreneurship based on partership.

Entrepreneurship based on partership.Please, click on picture to see bigger version.


Next destination: Ensi viikolla lähden yhden suvun yrittäjänaisen jalanjäljissä New Yorkiin

Isoisoäitini Ida Maria Nylund lähti Hangosta New Yorkiin vuonna 1909 ja perusti sittemmin toisen suomalaisen naisen kanssa  ”Anna & Ida Beauty Salon” -yrityksen 125th streetille. Ida Maria asui koko aikuisikänsä New Yorkissa, mutta palasi usemman kerran lyhyiksi jaksoiksi Suomeen – poikaansa, isoisääni tapaamaan. Me lähdemme nyt poikani kanssa  äiti & poika -teemamatkalle; suunnistamme Ida Marian kotikaduille ja etsimme kauneussalongin osoitteen. Ellis Islandin vierailu sisällytetään ohjelmaan Ida Marian elämää muistellen. Luulenpa, että matkasta tulee tunteikkaan upea ja vahvistaa omaa yrittäjän tarinaani. Jatkoa tarinaan taitaa seurata kuudennessa polvessa; poikani esitti minulle  nuoren miehen idealistisella innolla täysin toteuttamiskelpoisen liikeidean – ja aion tukea sen toteutumista jos saamme neuvottelut käyntiin suvun kanssa.
Ida Maria




Saa olla eri mieltä: jakamistalous matkailussa. Vastuullista vs. ei-vastuullista

Olen hetkittäin meren rannalla ja heittelen kiviä mereen…  sitten havahdun ja huomaan istuvani seminaarisalissa

Osallistun töiden ja oman kiinnostukseni vuoksi useisiin seminaareihin vuoden aikana. Useimmat seminaarit käsittelevät matkailua jostakin näkökulmasta, järjestäjästä riippuen. Toisinaan seminaarien alustajat onnistuvat pitämään kiinnostuksen yllä ja seuraan esityksiä herkeämättä, joskus taas huomaan seikkailevani omissa ajatuksissani, omassa maailmassani. Viimeisin seminaari oli TouNet – hankkeen päätösseminaari, jossa mielenkiintoni säilyi suurimman osan ajasta ihan aiheessa. Lisätietoa hankkeesta voit lukea tästä: TouNet.

Hankkeella oli onnistuttu tekemään tulosta ja konkreettisia tekoja,  ja nyt tietysti sopii toivoa,  että teot ja tulokset saavat jatkoa vaikka hankerahoitus onkin päättynyt. Paljon on laitettu vuosien varrella rahaa erinäisiin kehittämishankkeisiin, joiden varsinaiset tulokset ovat sitten kuitenkin jääneet tosi pieniksi – ehkä nyt on jo toisin.

Seminaareja, kokouksia ja palavereja voisi järjestää muuallakin kuin perinteisissä sisätiloissa. Kesän alussa tapasin ruotsalaisen ystäväni Lindan ja jaoimme ideoita erilaisten kokous- ja seminaaripalveluiden toteuttamismahdollisuuksista. Etsi Linda Facebookista HappyMe – happymeetings.


TouNet hankkeen aikana tuotettu ”Verkkokauppaopas matkailuyrittäjille” on oiva oppimismateriaali, jota aiomme käyttää hyödyksi matkailun aikuiskoulutuksessa,  ja rahoitusohjelmistakin on tarjolla hyvää tietoa. Matkailun aluekoordinaattorina toiminut Jukka Punamäki jatkaa Länsi-Uudenmaan LUMO Matkailu Oy:ssa projektikoordinaattorina ja vakuutti intohimoisella ja pätevällä esityksellä jatkosuunnitelmista (mm. tulospohjainen kumppaniyrittäjyys josta myöhemmin lisää). Toivovasti hän saa tukea toimnnalleen; samainen Jukka Punamäki  muuten tartutti seminaarissa mieleeni tuon ”saa olla eri mieltä -hokeman”  ja siitä johdatin ajatuksen virtaa kohti transmoderneja oppeja.

Terhi Hakkaraisen ”Tulevaisuuden matkailun neuvontapalvelut” osahanke oli selkeä tavoitteiltaan ja siitä löysin paljon yhtymäkohtia Graduuni; Matkailuneuvojat ja paikallisoppaat voisivat jakaa osaamistaan nykyistä paljon enemmän.

Kokouksia ja seminaareja voi järjestää innostavissa ympäristöissä. Haltiassa pidetystä tiimipalaverista jäi kiva kuvamuisto

Kokouksia ja seminaareja voi järjestää innostavissa ympäristöissä. Nuuksion kansallispuiston luontokeskus Haltiassa pidetystä tiimipalaverista jäi kiva kuvamuisto


Saa olla eri mieltä – jakamistalous ja vastuullisuus?

TouNet – seminaarissa karheaa tarttumapintaa pohdiskelulle tarjosi Minna-Maari Harmaalan esitys ”Matkailu, vastuullisuus ja yhteistyötalous” . Minna-Maari oli ottanut jakamistalouden/ yhteistyötalouden esimerkkinä vastuullisesta matkailutoiminnasta.

Minä taas olen ottanut jakamistalouden esimerkkinä ei- vastuullisesta matkailuelinkeinon kehittämisestä, mutta halusin nyt oppia ymmärtämään erilaisia näkemyksiä- erilaisuus on useimmiten rikkaus, eikö totta!

Minna-Maari Harmaala käytti määritelminä sekä jakamistaloutta että yhteistyötaloutta, mutta sisältö on suunnilleen sama ja hänen materiaalistaan kannattaa lukea aiheesta lisää. Tässä määritelmä lyhyest ja vapaaasti esitettynä: jaetaan omaisuutta toisten kanssa, annetaan muiden käyttöön omaisuutta, jota ei itse juuri nyt tarvita. Tarjotaan palveluita, joista itse nautimme ja haluamme jakaa kivan fiiliksen muiden kanssa ( tehdä ruokaa, patikoida, esitellä arkkitehtuurin helmiä yms.)

Tyypillisin esimerkki matkailussa on antaa oma asunto tai vaikka yksi huone omasta kodista matkailijoiden käyttöön yleensä yksityishenkilönä. Matkailussa jakamistalous on levinnyt myös muihin palveluihin; annetaan auto matkailijan käyttöön, kutsutaan matkailija tyypilliseen illanviettoon, kokataan yhdessä paikallista ruokaa tai opastetaan matkailijaa siellä, missä turistit eivät koskaan pääse käymään. Ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan.

Ihan hyvältä kuulostavaa ja tuttua toimintaa, eikö totta? Minulle tuli kuitenkin pysähtymisen paikka ja otin transformatiivisen oppimisen opit käyttöön. Erilainen näkemys houkutti pysähtymään; miksi minulla on asiasta  erilainen näkemys, mihin perustan oman ymmärrykseni käsiteltävästä aiheesta ja voisinko oppia jotakin uutta toisenlaisesta näkemyksestä.

Saa olla eri mieltä – jakamistalous on ok riippuen siitä  kenen näkökulmasta asiaa katsotaan 

Ymmärrän ilmiön oikein hyvin, etenkin matkailijan näkökulmasta. Minna-Maari näki taustalla vaikuttavan individualistisen tarpeen olla jotakin muuta kuin turisti ja halun tuntea olevansa vähän fiksumpi. Voi olla – mutta  ilmiö voi olla myös esimerkki transmodernista yhteiskunnasta; siirrytään individualismista yhteisöllisyyteen, halutaan kokea aitoutta, halutaan viettää aikaa samanhenkisten kanssa, ollaan kiinnostuneita paikallisuudesta ja halutaan ehkä oppiakin jotain.

Haluaisin ajatella myös, että ilmiö pitää sisällään ymmärryksen siitä, että tehdystä työstä, käytetystä ajasta ja olemasta olevasta omaisuudesta tulisi saada reilu korvaus. Meidän, joilla on asiat hyvin, tulisi auttaa niitä, jotka tarvitsevat tukea – taloudellisesti ja henkisesti. Haluan uskoa, että modernit humanistit ja muut valveutuneet matkailijat haluavat varmistaa eettisesti reilun matkailun toteutumisen.

Saa olla eri mieltä – olin osittain myös samaa mieltä!

Minä opin näkemään positiivisena jakamistaloudessa sen ympäristövastuullisuuden; miksi rakentaa koko ajan uusia hotelleja tai tehtailla uusia autoja, kun maailmassa on pilvin pimein tyhjilään olevia huoneita, koteja ja parkkipaikoilla ison osan käyttöiästään seisovia autoja. Hyvä pointti – ja ihan totta!


SMAL:n kevätkokouksessa Moskovassa 2014 sain pitää alustuksen seminaarissa; vein väen ulos Moskovan aurinkoisille kaduille ja annoin mukaan teemakortteja.

SMAL:n kevätkokouksessa Moskovassa 2014 sain pitää alustuksen seminaarissa; vein väen ulos Moskovan aurinkoisille kaduille ja annoin mukaan teemakortteja.


Saa olla eri mieltä – jos jakamistalous toimisi normaalisti liiketoiminnan sääntöjen mukaan…. se olisi tosi reilua!

Mutta entäpä ne muut vastuullisuuden osa-alueet; millä tavalla jakamistalouden voisi sanoa olevan taloudellisesti vastuullista ja kestävää, miten sen voisi perustella olevan eettisesti vastuullista tai millä tavalla turvallisuus on taattu jos kauppaa käydään yksityiseltä yksityiselle ja toisinaan jopa ilman maksua.

Sosio-kulttuurisesti vastuullista toimiminnan voi hyvällä tahdolla sanoa olevan; paikalliset otetaan mukaan matkailutoimintaan ja toimitaan paikallisten ehdoilla. Matkailija oppii tuntemaan ja arvostamaan paikallisuutta ja eri kulttuureja, mutta työllisyyttä  se ei varsinaisesti lisää tai ei ainaan kartuta eläkekassaa eikä tuo tarvittavia verorahoja matkailualueiden kehittämiseen.

Suon jokaiselle matkailijalle  mahdollisuuden kokea iloa yhteisistä hetkistä paikallisten kanssa tai asumisesta tavallisessa kodissa. Mutta toivoisin, että jokainen, joka tarjoaa palveluita tekisi sitä yrittäjänä tai ainakin hinnoittelisi palvelun niin, että itsensä matkailualan ammattilaisena elättävällä  olisi reilu kilpailutilanne jatkaa toimintaansa.

Totta on toki sekin, että matkailualan yrittäjien tulee vastata tämän ja tulevan ajan matkailijan tarpeisiin; jos matkailija haluaa ostaa sitä, mitä nyt on tarjolla epävirallisina palveluina, olisi todellakin syytä miettiä, miten matkailijat ohjataan ostamaan palveluita ihan oikeilta ammattilaisilta – ja miten ammattilaisista voi tulla joustavia ajan ilmiöitä seuraavia osaajia.

Kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomien yleisökirjoituspalstalle helteisenä heinäkuun päivänä 2014.


Hyviä esimerkkejä  löytyy ystäväpiiristäni – palvelut vastaavat kysyntään ja niitä tarjoavat vastuullisesti toimivat yritykset

Pohjois-Espanjassa Asturiassa ystäväni Javier Pedrosan perhe kunnosti suvulle kuuluneita vanhoja taloja ja avasi ne matkailijoiden käyttöön – maksua vastaan ja yritystoimintaa harjoittaen; Rural 4.  Eduardo perusti Gran Canarialle The Human Tour  paikallisuuteen perustuvan matkatoimiston ja tarjoaa lisätienestiä mm. paikalisille taiteilijoille, maanviljelijöille ja luonto-oppaille. Helsingissä Happy Guide Helsinki  on tarjonnut jopa ilmaisia kävelykierroksia ”makupaloina”,  mutta tarjoaa päätuotteena maksua vastaan asiakaslähtöisiä elämyksiä paikalliseen tyyliin vastuullisena yrityksenä.

Eivät he varmaan kovin innostuisi siitä, jos naapurit kutsuisivat kotiinsa matkailijoita hintoja dumppaamalla tai eläkkeellä oleva arkkitehti opastaisi matkailijoita omaksi ilokseen ja ilmaiseksi. Fiksu järjestly onkin se, että jakamistaloudesta innostuneet otetaan mukaan yritystoimintaan; ei aitous katoa yrittäjyyden myötä.

Saa olla eri mieltä – eikä omaa kantaansa voi ainakaan opettajana esittää ainoana totuutena

Asian ydin: paikallisuus ja aidot kokemukset ovat se, mitä tulee tarjota. Tarjotaan niitä ammattilaisina ja matkailun liiketoimintaa kasvattaen – arvostetaan matkailualaa elinkeinona. Ei anneta matkailun menevän takaisin harrastustoiminnaksi! Matkailualan ammattilaisetkin ovat paikallisia ja osaavat heittäytyä tekemään sitä, mitä halutaan tehtävän, eikö totta?

Opetus: opettajana minun tulee tarjota monipuolisia näkökantoja ajankohtaisista aiheista. Näin teen siis; luennoin vastuullisesta matkailusta reilun viikon päästä ja lupaan kertoa kaiken sen, mitä nyt tiedän. Lupaan antaa aikuisoppijoiden kehittää omaa ajatustaan ja rakentaa tietoa oman tieto- ja kokemuspohjansa päälle.

TouNet – seminaarista intoutuneena kirjoitan pian myös Jukka Punamäen esittelemästä tulospohjaisesta kumppanuusmallista.

Tommi Toijan ”Bad, bad boy” Helsingin ydinkeskustassa herättää keskustelua. Oppaana en ota kantaa tähän maamerkkiin, vaan annan matkailijan tykätä tai olla tykkäämättä. Mutta onhan meillä kerrankin jotain isompaa kuin muilla – vieressä oleva Finnair Sky Wheel on pienempi kuin London Eye, mutta tämä on sentään paljon isompi kuin Manneken pis!





Kestävä kasvu, kansallinen kehitysmalli, arvokkaan elämän kulttuuri…

Tämä kirjoitus on omistettu 10.11.2013 Isänpäivän kunniaksi Patu-isälleni, joka ei ole enää väittelemässä kanssani päivän polttavista kysymyksistä tai ottamassa kantaa… vaikkapa Himasen tulevaisuusselvitykseen

Nyt se on täällä: Himasen tulevaisuusselvitys

Suomen mediaa seuranneet tietävät varmasti mihin ison otsikon avainsanat viittaavat.  Kyseessä on ristiriitaisen vastaanoton saanut Suomen Valtioneuvoston Himaselta tilaama tulevaisuusselvitys, jonka tarkoituksena on tukea Suomen tulevaisuusselonteon valmistelua. Kohua on aiheuttanut toimeksiannon hinta 700.000 euroa ja se, että toimeksianto annettiin Himaselle ilman kilpailutusta. Nyt tutkimus on julkaistu.

Minä seuraan sinnikkäästi tämän kirjan julkaisuun liittyvää edistymistä ja odotan, että pääsen lukemaan teoksen. Syy siihen on se, että ajattelen tämän kohua herättäneen teoksen julkaisusta samalla tavalla kuin olen ajatellut Suomen maabrändin julkaisemisestakin: Jos meillä kerran on verovaroilla kustannettu tutkimus ja teos, jonka sisältöön ja tavoitteisiin Suomen valtio on sitoutunut, pitäisi kai muunkin suunnittelun ja kehittämisen mennä saman arvomaailman ja vision taustoittamana. Seuraan myös uuden Suomen matkailustrategian valmistumista ja sitä otetaanko Himasen tulevaisuusselonteko huomioon strategiatyössä, onko siitä mitään hyötyä esimerkiksi tässä työskentelyssä.

Tutkimus onkin kirja ja oikeastaan suomennos alkuperäisestä englannikielisestä teoksesta, jonka Himasen ja Castellsin johtama kansainvälinen tutkijajoukko olisi tehnyt ilmeisesti joka tapauksessa. Näin kirjoitetaan kirjan tiivistelmässä:

” Tämä julkaisu on suomennos englanninkielisestä teoksesta, joka ilmestyy keväällä 2014. Sen on laatinut professori Manuel Castellsin ja professori Pekka Himasen johtama kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuului heidän ohellaan viisi muuta tutkijaa. Erona kansainväliseen laitokseen tämä suomenkielinen versio sisältää erillisen esipuheen ja luvun johtopäätöksistä Suomelle.”

Haluan etsiä hyvää ja löytää positiivista vaikka aluksi tunnenkin tulleeni petetyksi.

Olen pitänyt mieleni avoimena tälle julkaisulle, koska sen sisällössä on ainakin avainsanojen mukaan myös paljon sellaista, josta olen todella kiinnostunut lukemaan lisää. Olin kuitenkin pettynyt ja vähän vihainenkin; tuntui epäreilulta, että Suomen valtio on tukenut yksityisten tutkijoiden työtä ja kirjan julkaisemista ja sitten vielä teoksen suomentamista noin suurella rahasummalla! Tämä tutkimus olisi tehty joka tapauksessa ja sitä tullaan myymäään vapailla markkinoilla.

Suomen valtio on siis tutkimusprojektin tukija ja kirjan kustantaja. Sittenhän asian olisi voinut esittää näin alusta asti.  Jotenkin teoksen julkistamisen yhteydessä minulle tuli siis ensin petetyksi tulemisen tunteet, mikä yllätti minut. Ensimmäistä kertaa ajattelin mielessäni, että hitto – minunkin verorahojani on siis käytetty tutkimuksen ja kirjan julkaisemisen sponsorointiin. Tuolla rahalla olisi kirjoitettu monta hienoa kirjaa ja rahoitettu vaikkapa Academy of Hope – akatemian perustamista Suomeen! Onko kansainvälinen tutkijaryhmä ollut ovela ja osannut käyttää Suomen valtiota hyväkseen? Mutta totta on tietenkin sekin, että maailmassa ja Suomessakin on kaiken aikaa käynnissä vaikka miten paljon projekteja, joita ainakin välillisesti rahoitetaan verotuloilla (vrt. EU-hankkeet yms.). Ja totta on sekin, että todella harvoin näiden hankkeiden vaikuttavuutta on edes esitelty saati hehkutettu hankkeiden kautta saatua lisäarvoa.

 Rauhoitan itseni ja keskityn olennaiseen

Mutta meillä kaikilla on oikeus hiljaisuuteen ja hyvää elämään.... rauhoitun ja etsin hyviä puolia asiasta....

Päätin pitää mieleni avoimena edelleenkin; Suomen valtioneuvosto on päätöksensä tehnyt, tutkimus on maksettu, eikä sitä enää tekemättömäksi saada. Nyt teos pitää siis lukea ja arvioida vasta sen jälkeen, saanko minä, saatko sinä, saammeko me siitä jotakin hyötyä ja onko se innostava ja uusia ajatuksia herättävä teos.

Tämän pohdinna jälkeen eteeni tuli toinen pettymys:  pitääkö kirja siis ostaa! Pitääkö meidän maksaa vielä siitä, että pääsemme lukemaan kirjan? Nyt tuli taas harmin tunteet pintaan! Löysin kuitenkin lopulta netistä linkin, jonka kautta pääsen lukemaan teoksen sähköisessä muoodosssa. Jaan linkin tässä myös muiden käyttöön: Kestävän kasvun malli.Globaali näkökulma.  Saakohan muuten Suomen valtio tulot myydyistä kirjoista ja tutkijat ehkä normaalin käytännön mukaisen komission myydyistä kirjoista?

Kyllä minä voisin sitoutua kirjassa esitettyihin arvoihin – ainakin nopean silmäilyn perusteella

Olen nyt hieman selaillut teosta, ja kyllä – olen kiinnostunut sen sisällöstä.  Arvokas elämämä – Dignity of life; on minulle kiinnostavin osa tutkimusta; olen todella kiinnostunut lukemaan, mitä tutkijaryhmä kirjoittaa kun otsikkona on Arvokas elämä kehityksen päämääränä: »Dignity as development» tai ”Human Development”. Tässä yksi ote kirjasta:

”On olemassa laaja kirjo erilaisia kehitysprosesseja, jotka liittyvät inhimillisen kokemuksen eri ulottuvuuksien määrälliseen ja laadulliseen laajentamiseen. Yksinkertaisuuden vuoksi esitämme silti, että kehityksen perusprosesseja on kaksi: materiaalisen vaurauden kasvattaminen ja  inhimillisen hyvinvoinnin lisääminen. Niiden sisältö voi olla keskenään hyvinkin erilainen, mutta jossain määrin ne limittyvät. Materiaalisella vauraudella tarkoitamme niiden resurssien määrää, jotka syntyvät tuotantoprosessissa,  jossa ihmistyövoima tekee töitä saadakseen tuotteelle lisäarvoa suhteessa prosessiin käytettyihin resursseihin ja työhön. Inhimillisellä hyvinvoinnilla tarkoitamme tuotantoprosessissa syntyneiden resurssien käyttämistä elämänlaadun parantamiseen niiden kulttuuristen arvojen mukaisesti, jotka kyseisessä yhteiskunnallisessa järjestelmässä vallitsevat. (s.24)

Tärkeä kysymys on tässä vaiheessa: Ymmärtävätkö suomalaiset poliitikot ja päättäjät kirjan sanomaa

Tässä vaiheessa sanoisin, että kirja on mielenkiintoinen kirja joka todennäköisesti avaa uusia näkökulmia yhteiskunnan kehittämiseen, tulevaisuuden haasteet huomioiden. Mutta  luulenpa, että tämä kirja sisältöineen ei ole ehkäpä paras mahdollinen Suomen valtioneuvoston taustatutkimukseksi. Jotenkin luulen, että kirjan sanoma on liian abstrakti ja ehkäpä myös liian humanistinen tähän tarkoitukseen. Epäilen, että teosta ei osata hyödyntää koko rahan edestä.  Luulen, että suurin osa niistä poliitikoista ja päättäjistä, joiden tulisi tätä teosta hyödyntää, eivät ymmärrä sen sisältöä. Enkä tarkoita nyt teoksen akateemisuutta tai siinä käytettyä osittain tieteellistä sanastoa, vaan sen taustalla vaikuttavaa arvo- ja ajatusmaailmaa.

Minä näen tässä jälleen eri ”kulttuurien” törmäyksen olevan esteenä yhteisen hyvän edistämiselle. Tarjoitan tällä sitä samaa osakulttuurien vaikutusta, mistä kirjoitin edellisessä kirjoituksessani (traditionaalit, modernit, postmodernit ja transmodernit osakulttuurit yhteiskunnassa). Himanen ja Castells edustavat osakulttuuria, joka ei ole ainakaan traditionaali. Aika monet Suomen päättäjistä taitavat elää elämäänsä traditionaalisen arvomaailman ja ajatusmaailman mukaan.

Luulen, että Himasen tutkimusryhmän työn tulos ei osunut oikeaan aikaan ja paikkaan, oikeille päättäjille.  Mutta luuloni voi olla ihan hvyin vääräkin. Mutta yksi asia harmittaa edelleen, lyhyenkin lukemisen jälkeen huomaan, että kirjan teksti on vaikeaselkoista ja kankeaa, kielioppivirheitä on paljon ja luulen, että suomentaja ei ole ymmärtänyt aina mikä on tekstin sisällön varsinainen sanoma. Olisihan kirjasta voinut tehdä helppolukuisemmankin ilman, että sen vaikuttavuus olisi siitä kärsinyt.

Mutta jatketaan lukemista ja katsotaan mitä lukukokemus tuo tullessaan.

Minä otan vastuun vain oman itseni kehittämisestä tämän kirjan sivuja lukiessani,  mutta jos saan sieltä uusia ideoita ja ajatuksia, joista ammentaa vaikkapa opintoihini tai opettajan työhön, on se tietenkin ylimääräistä plussaa ja verorahojen hyödyntämistä yhteiseen hyvään. Katostaan miten käy. Annetaan erilaisille näkemyksille tilaa, eikä tämä ihan puppua voi olla, kirjoittajina on kuitenkin kansainvälinen tutkijaryhmä eri puolilta maailmaa. Kirjan tiivistelmän viimeisessä kappaleessa kirjoitetaan näin (eikä ole kyllä valitettavasti ihan putkeen tuossakaan mennyt tuo kielioppiosuus, eikä etenkään ymmärrettävän, sujuvan tekstin kirjoittaminen):

”Teos nostaa esiin kestävän kehityken mallin kansainvälisesti uusia elementtejä ja kehityksen päämääräksi arvokkaan elämän käsitteen.  Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan haaste ei ole vain sen rakenteellinen kestävyysvaje ja uudistaminen. Hyvinvointiyhteiskunnan haaste on myös sen henkinen kestävyysvaje ja uudistaminen. Tämä antaa lisämerkitystä arvokkaan elämän kulttuurille kehityksen päämääränä. Suomi tarvitsee tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi yhdessä onnistumisen kulttuuria. Tässä sen vahvaan luottamukseen perustuvat lähtökohdat ovat muita maita paremmat. ”

Miksi ”piinaan” itseäni launtai-iltapäivänä Himasen tulevaisuusselonteolla?

Ehkä yksi syy tähän lähes innostuneeseen suhtautumiseen Himasen kirjaa kohtaan on se, että sain tehtäväkseni täydentää tilastotieteen kurssityötä Lapin yliopistoon jo toistamiseen. Palaute oli melko karmaisevaa ( mm. Summamuuttujan luokittelussa olet tehnyt pahan virheen.Valintasi on kaamea), mutta rivien välistä olin huomaavinani professorinkin päättäneen, että tämä viedään loppuun asti, vaikka uusintoja tulisi kymmenen! Himasen kirja ei tuonnut apuja tehtävän ratkaisemiseen, mutta ihmisen luonto on tällainen; sitä hakee helposti vaihtoehtoja ja valitsee usein  sen vähemmän epämiellyttävän vaihtoehdon. Mieluiten olisin mennyt juoksemaan metsään, mutta lääkäri antoi juoksukiellon pariksi päiväksi hengitystietulehduksen vuoksi.

Hienoa marraskuun alkua ja onnea kaikille isille Isänpäivän johdosta!

Symboliikka kerrakseen - kotipihan portti, kiipeilykoivu, punainen isän kunnostama vanha Saab, ratissa Patu-isä ja kyydissä kurkkii Daniel

Jos oma isäni vielä eläisi, keskustelisimme todennäköisesti  isänpäivälounaan jälkeen Himasen kirjasta.Olen nyt myös pohtinut, millaisia viisauksia isäni tästä ”jupakasta” esittäisi. Isäni oli viisas mies, ja yhteiskunnan ilmiöihin liittyvät keskustelut hänen kanssaan hienoja. Useimmiten olimme eri mieltä, ja jouduin todella perehtymään asioihin jotta perusteluni menivät läpi. Hienoja keskusteluhetkiä muistellen –  kauneimmat ajatukseni lentävät tänään Patu-isän luokse!

Tekstin viittaukset kirjasta: Castells & Himanen (toim.) 2013: Kestävän kasvun malli. Globaali näkökulma.

Uusia oivalluksia lokakuussa 2013!

Olen osallistunut tällä lokakuun viikolla kolmeen mielenkiintoiseen tilaisuuteen, kohdannut hienoja ihmisiä ja oppinut paljon!

1. Matkailun aikuisoppijat ovat myös opettajia

Tiistaina kohtasin uuden matkailun aikuisopiskelijaryhmämme ja iltapäivän teemana oli Suomen matkailun vetovoima. Ryhmä on innostava ja oikealla tavalla motivoitunut ja aktiivinen. Toivon osaavani välittää työssäni niitä uusia oivalluksia, joita olen oppinut taas mm. gradua kirjoittaessani niin matkailualan ilmöistä kuin myös pedagogiikasta. Mielekäs pedagoginen malli rakentuu ratkaisutavoitteiseen oppimiskäsitykseen ( yhdistelmä ongelmaperusteista oppimista, uudistavaa oppimista ja EDI-lab -mallia), jossa jokainen paikalla olija on tasa-arvoinen tiedon jakaja ja erilaiset näkemykset huomioidaan.

Toiveenani olisi hajottaa luentotilojen rakenne niin, että edessä seisomisen ja ”luennoimisen” malli poistuisi. Toivoisin tiloja, jotka muistuttaisivat viihtyisää kahvilaa tai kirjakauppaa, taidegalleriaa tai teatterin lavaa. Oppimistilat voitaisiin sisustaa mukaviksi oleskelun ja viihtymisen tiloiksi. Opettajaksi pätevöitymisen aikaa muistelenkin usein lämmöllä; Hämeen opettajakorkeakoulussa tuota fiilistä oli saatu aikaiseksi ja taukojen aikoina siellä sai myös vetäytyä ”kosmiseen” lepotilaan katselemaan tähtiä ja kuuntelemaan klassista musiikkia kuulokkeista. No, meillä on onneksi mahdollisuutemme viedä oppijat aitoihin matkailun ympäristöihin ja päästää jokainen jakamaan osaamistaan.

Ilolla odotan tapaamisia aikuisopiskelijoidemme kanssa tulevien kuukausien aikana! Palkitsevaa on myös seurata miten tiimimme ohjaajat, vastuukouluttajat Maarit ja Virpi tukevat oppijoita ja auttavat jokaista kulkemaan omaa tietään kohti omia tavoitteitaan.

2. Matkailun ennakointikamari


Matkailun ennakointiseminaari

Keskiviikkona (23.10.2013) työpaikalleni Helmi Liiketalousopistoon kokoontui yli sata matkailualan ammattilaista ja alasta kiinnostunutta kuulemaan ennakointituloksia matkailualan koulutustarpeista. Tilaisuudessa julkaistiin kyselytutkimuksen tulokset, joissa matkailuelinkeinon edustajat olivat saaneet kertoa mielipiteitään matkailun tulevaisuuden trendeistä ja matkailukoulutuksen tarpeista. Sain tilaisuuden kertoa gradustani tälle hienolle yleisölle heti Aalto-yliopiston Mika Aaltosen esityksen jälkeen.

Suomi-brändi ja opitun jalkauttaminen

Olin hyvässä seurassa ja kiitollinen, että tämä tilaisuus tarjoutui. Tyytyväinen olin myös siihen, että sain Mika Aaltosen esityksestä hyviä yhtymäkohtia omaani: Aaltonen kun esitteli toista renessanssia isossa mittakaavassa, minä taas sain luontevasti täydentää uuden ajan muutoksia ja transmodernia osakulttuuria pienemmin ja konkreettisemmin matkailuelinkeinon näkökulmasta. Seminaarin materiaalit löytyvät täältä: Ennakointiseminaari

Esitykseni voit ladata tästä: Suomen maabrändi ja osaamisen jalkauttaminen

3. Löytöretki

Inna-Pirjetta Lahti ( Innastus Oy) on ollut onnekas kohtaaminen työkuvioissa. Inna-Pirjetta esitti torstain Löytöretki – seminaarissa messukeskuksessa päivän innostavimman oivalluksen: Inna-Pirjetta oli kertonut 30 vuotta yrittäjänä toimineelle ystävälleen, että oli juuri aloittamassa yrittäjyyttä. Ystävä oli antanut merkityksellisen ohjeen: ”Älä ala yrittäjäksi, ala onnistujaksi”. Inna-Pirjetan sanoin; olisi paljon innostavampaa kuulua vaikkapa Suomen onnistujat ry:n jäsenkuntaan kuin Suomen yrittäjät ry:n riveihin. Taidanpa esittää Opetushallitukselle, että seuraavassa opetussuunnitelmauudistuksessa muutamme ”Yrittäjänä toimiminen” -tutkinnon osan ”Onnistujana kehittyminen” -tutkinnon osaksi.

Pata Degerman antoi samassa seminaarissa vahvistusta rohkeuden ja unelmien voimaan! Degermanin ja Veikka Gustafssonin suurta seikkailua antarktiselle ei voin kuin silmät suurina ja sydän pamppaillen ihailla!

Kirjamessut on yksi Helsingin hienoimpia syksyn tapahtumia; käväisin siellä torstaina ja muistona käynnistä kotoa löytyy nyt Topeliuksen Maamme-kirja, 42.painos isäni syntymävuodelta 1938 ja ”Meidän Kalevalamme” – kuvituksia Suomen kansalliseepokseen vuodelta 2009.

Kotona opin joka päivä; keskustelut 15-v Danielin kanssa, äitinä oleminen ja kehittyminen on juuri nyt suurinta oivallusta ja oppia elämästä!

Design-kevennystä graduilijalta! (Fin & Esp)


Palkattomalla opintovapaalla  – töihin paluu jo mielessä

Olen ollut nyt kuukauden opintovapaalla kirjoittamassa gradua. Koen olevani etuoikeutettu ja onnellinen, vaikka taloudellisesti vapaa tarkoittaa pienemmällä budjetilla elämistä. Olen karsinut kaikki ylimääräiset menot pois ja ottanut etäisyyttä työhöni; luen ja kirjoitan ja käyn hiihtämässä metsässä. Kirjoittamisen välissä rauhoitun toisinaan pikkulintuja katsellen työhuoneeni ikkunan takana, männyssä on Danielin ja minun tekemä linnunpönttö ja talipallo.

Bienvenidos a leer un poquito de turismo transmoderno y ver como sobreviven los pajaritos el invierno finlandes…más abajo todo el texto en rojo en español

Töihn palaamiseen liittyy kuitenkin positiivinen odotuksen vire;  odotan pääsyä FAM-opaskoulutuksen pariin. Suunnittelin  alan osaajien kanssa Suomen (ja ehkä koko maailman) ensimmäiseen FAM-opaskoulutuksen*) ohjelman juuri  ennen opintovapaalle jäämistä. Sisällöt perustuvat pitkälti kokeneen FAM-oppaan ja kollegani Kuosmasen Leenan kokemuksesta ja teoriaopinnoista rakentuviin sisältöihin ja Leenan sekä kollegani Sarin käsiin jätinkin koulutuksen aloituksen.

Leena on tehnyt aiheesta gradun vuonna 2009, kannattaa lukea, löytyy goooglettamalla! FAM-oppaan osaamisvaatimukset saatiin myös uusiin Matkaoppaan ammattitutkinnon sisältöihin kun olimme niitä mm. Leenan kanssa kirjoittamassa v. 2009-2011 Opetushallituksen työryhmässä. Nyt alkaneessa koulutuksessa yhdistetään eri alojen osaamisa; mukana matkailualan ammattilaisten lisäksi ( kiitos MEK, Helsingin matkailu, Espoon matkailu, Vantaan matkailu, Travel Experience ja kokeneet Matko-oppaat)   koulutuksen toteutuksessa ovat mm. Suomen elokuvakomission edustajat ja pitkään alalla vaikuttanut ”scoutti” – Location manager.

Daniel 15-v / años – los bollos en su fiesta.

 Kotityöt olen sentään hoitanut ja keskustellut Daniel -poikani kanssa, joka muuten täytti 15 vuotta reilu viikko sitten  ja kahvipöytään leivoin – mitäpäs muuta kuin design-pullaa! Danielilla on viisaita ajatuksia jotka johdattavat minut toisinaan pohtimaan elämää uusien näkökulmien kautta. Olen innoissani gradun kirjoittamisesta, mutta ei se aina ole ihan helppoa;  on päiviä jolloin en saa yhtään riviä tekstiä kirjoitettua, ja olen epätoivoinen, mutta sitten onneksi on päiviä jolloin tekstiä tulee kuin itsekseen. Sellaistahan kirjoittaminen on.

Olen hurahtanut transmodernismiin, positiiviseen kehittämiseen, toiveikkaaseen matkailuun (Hopeful Tourism & Academy of Hope) ja oppimisen uusiin tuuliin!

Gradun työstämisen aikana on saanut alkunsa myös transmoderniin ajatusmaailmaan hyvin istuva kumppanuus-yritys, josta kirjoitan pian lisää, mutta jo nyt kannattaa laittaa muistiin The Human Tour. Se on enemmän kuin mukana olevien ihmisten osaamisen ja ideoinnin summa tai liiketoimintaan tähtäävä yritys. Tällä hetkellä minä olen sijoittanut siihen ”vain” henkistä pääomaa, ja koen sen olleen ok ja arvostettua omaisuuta. Ja joskus Tour täydentynee toivottavasti The Human House:lla.

 Tänään vietimme siskonpoikani rippijuhlia, kaunis ja kivatunnelmainen juhla. Aamulla leivoin viemisinä risti-pullan ja lahjana lupasin viedä sankarin meriretkelle Ahvenanmaalle tämän kevään aikana. Suosin mielelläni aineettomia lahjoja ja yhteisiä kokemuksia.


En español, por favor:

Yo llevo ahora un mes ”en study -leave” para estudiar y escribir el tesís para los estudios de Máster de Turismo que estoy haciendo en la Universidad de Laponia.  A la Universidad en Rovaniemi ( en círculo polar ártico) he ido solo dos veces en los tres años que llevo en el programa dado que ya he hecho casi todos los cursos  en otras carreras Universitarias,  pero me faltaban hacer los dos trabajos de investigación para finalizar la carrera teniendo Turismo como la asignatura principal. Bueno – me siguen faltando algunos cursos más (de la lengua sueca, por ejemplo….) pero de momento me concentro en hacer tésis… con la intención de tenerlo más o menos hecho a finales de Marzo.

Por lo tanto – aquí estoy un par de semanas más  en casa;  leo, escribo y todos los dias salgo a hacer esquí de fondo a los bosques cercanos. Como meditación me sirve estar viendo la vista de mi ventana y observar como vienen a comer los pajaritos al lado de la casita que hemos hecho para los pajaros con mi hijo hace 6 años. En invierno los pajaritos necesitan nuestra ayuda – estos dias hemos llegado a tener unos días más frios de éste invierno – apr. -20C.


”Meditación” entre las horas de escribir me ofrece la vista de la ventana de mi casa. ”Meditaatiota” kirjoittamisen välissä tarjoaa pikkulintujen tarkkailu huoneeni ikkunasta. Linnunpöntön teimme Danielin kanssa 6 vuotta sitten.

Me ha venido bien tambien estar fuera de mi trabajo para poder desconectar y entender mejor en que debo concentrarme. A la vez sí que tengo mucho interes de volver cuando llegue su momento ( en dos semanas). Hemos empezado con un curso nuevo para los guías oficiales de Helsinki. Se trata de cumplimentar la competencia profesional en cuanto se  reciben clientes profesionales como representantes de touroperadores, de media (prensa, telévision, blog)  o de producciónes de cine, por ejemplo. El trabajo de guía requiere mucha flexibilidad pero tambien conocimiento técnica. Estoy encantada de haber encontrado gente muy creativa y interesada para el programa de éste curso para colaborar con nosotros y  allí me esperan cuando vuelvo al trabajo; es bonito tener algo para esperar y volver con ganas.

Bien.. ya contaré más pero de momento puedo decir que estoy encantada de haber aprendido mucho estudiando y escribiendo! He encontrado la cultura transmoderna como el paradigma nuevo y de allí han nacido muchas ideas nuevas tanto para el turismo como para la educación de adultos. Estoy entrando a una ideología que ya conocía y en cierto modo vivía,  pero no tanto como ahora. Más adelante tambien contaré de la empresa que se está naciendo por compartir las mismas ambiciones, ideología y valores entre personas viviendo en diferentes paises con un interes de trabajar juntos. Se puede hablar mas bien del  compañerismo que de la  colaboración. Compañerismo necesita tener una iniciativa y una persona que empieza conectar la gente; ya tenemos uno  en Gran Canaria; Eduardo Martín, un profesional humano y muy creativo! The Human Tour – ya existe y pronto se va a saber más.

Y – sí he tenido tiempo para hacer bollos, unos para el cumple de 15 años de mi hijo y otros para la fiesta de la primera comunión / confirmación ( luterano que se celebra con 15 años) de mi sobrino.

kalle rippi ristipulla

Rippipulla – bollo para la fiesta de la primera comunión de mi sobrino.

*)Kiinnostuitko FAM-opasaiheesta; lue lisää täältä