Matkailu & onnellisuus
Pari viikkoa sitten hyvä espanjalainen ystäväni, matkailualan ammattilainen hänkin, kysyi minulta, miten määrittelen matkailun, turismin. Aloitin pitkän kaavan mukaisen määrittelyn matkailututkimuksen näkökulmasta kohti asiakasnäkökulmaa. Ystäväni sanoi, että määrittelee itse matkailun nykyään hyvin lyhyesti: ”Matkailun tavoitteena on tuottaa hyvää oloa ja onnellisuutta”.
Totta! Hyvä ja pätevä määritelmä; matkailuelinkeinon tehtävänä on tuottaa palvelujen ketju, jonka tuloksena asiakkaalla on hyvä olla ja hän on onnellinen.
Onnellisia ja hyvinvoivia tulisivat kuitenkin olla myös paikalliset ihmiset ja luonnon voida hyvin: palveluja tuottavat ammattilaisten tulee saada työstään riittävän hyvä oimeentulo, mahdollisimman monen paikallisen tulee hyötyä matkailusta ja vierailtu kohde voi olla mielellään jopa parempi paikka vierailun jälkeen.
Mutta mistä syntyy onnelisuus; mitä on onni yhdelle – ja mitä toiselle? Jos matkailu onkin status-arvo ja tavoitteena on nähdä paljon lyhyessä ajassa, kuvata tärkeät ja tunnetut kohteet ja ostaa merkkituotteita ilman korkeaa ylellisyysveroa, niin osaammeko ja pitääkö meidän täyttää näiden matkailijoiden odotukset yhtä hyvin kuin niiden matkailijoiden, jotka ovat onnellisia saadessaan mökin avaimet käteen ja viikon yksinoloa järven rannalla.
Nyt kaikki puhuvat kiinalaisista
2000-luvun puheenaiheena olivat venäläiset matkailijat. Nyt kaikki puhuvat kiinalaisista ja valtavan hienosta mahdollisuudesta houkutella kiinalaisia matkailijoita juuri Suomeen. Suomen matkailussa on potentiaalia kasvaa ja se on tärkeä elinkeino työllistäjänä.
Olen ollut Suomeen Kiinasta muuttaneiden matkaoppaiden ja matkanjohtajien vastuukouluttajana kuluneen vuoden, ja nyt tiedän paljon enemmän kiinalaisesta tavasta tehdä liiketoimintaa ja matkustaa kuin vuosi sitten.
Ymmärtääkseni monet nyt Suomeen matkustavat kiinalaiset ovat yllä kuvattuja status-matkailijoita ja ilmeisen usein he kiertävät Pohjoismaat viikossa – nähdäkseen paljon lyhyessä ajassa ja jatkaakseen sitten edelleen muualle Eurooppaan.
Kiinalaiset kuluttavat tilastojen mukaan Suomessa, niin kuin muissakin maissa matkaillessaan, enemmän rahaa päivässä kuin minkään muun maan kansalaiset.
He ostavat kalliita merkkituotteita ja kymmeniä, joskus jopa satoja samanlaisia matkamuistoja kotiin viemisinä ja olisivat kuulemma valmiita ostamaan vielä enemmän, mutta ei ole oikein mitään ostettavaa. Matkallaan he haluavat syödä useimmiten kiinalaista ruokaa. Me alan ammmattilaiset haluaisimme myydä palveluita tuotteiden sijaan.
Vastuullinen matkailu ja kiinalaiset matkailijat
Eri medioissa matkailualan yrittäjille heitetään haasteita vastata kiinalaisten matkailijoiden kysyntään. Joskus yrittäjiä syytellään saamattomuudesta ja rohkeuden puutteesta, sanotaan, että Suomen matkailun potentiaalia ei ole osattu markkinoida ja myydä oikein eikä oikein ymmärretä eri kulttuurien välisiä eroja.
Nyt käydyn mediakeskustelun perusteella minulla on välillä sellainen olo, että hommaa hoidetaan vähän samalla periaatteella kuin aikoinaan Francon ajan Espanjan matkailun kehittämistä ” Crecimiento a toda costa” – kasvua hinnalla millä hyvänsä, ja että nyt kaikkien pitää olla mukana Kiinan markkinoilla.
En toivo Suomesta massamatkailumaata, mutta matkailutulon kasvua on kyllä syytä tavoitella. Suomessa matkailusta saatava tulo on todella alhainen suhteessa matkailijamääriin. Olisipa meillä tavoitteena tavoitella korkeampaa matkailutuloa pienemmillä matkailijamäärillä, jotka tulevat Suomeen pääasiassa läheltä.
Voisiko olla niin, että matkailualan yrittäjät ovat hieman hämillään, eivätkä oikein tiedä miten löytää balanssi asiakkaan toiveiden ja tähän asti tuotettujan palveluiden välilllä. Hämillään voivat olla myös matkailupalveluja tarjoavat kiinalaiset matkailuyrittäjät; he ovat tottuneet tekemään työtään ja liiketoimintaa oman kulttuurinsa ehdoilla.
Meille tyypillisillä matkailupalveluilla tarkoitan vastuulliseen matkailuun pohjaavaa arvomaailmaa. Suomen luonto ja hiljaisuus, aitous ja puhtaus ovat matkailun vetovoimatekijöitä, luontoa ja ympäristöä vaalitaan. Paikallisuutta arvostetaan ja paikallisia yrityksiä tuetaan; tarjotaan paikallista lähiruokaa ja matkamuistoiksi käsitöitä eikä kansainvälisiä merkkituotteita. Vältetään kertakäyttökulttuuria ja nautitaan yksinkertaisista asioista – rauhassa, hitaaseen tahtiin. Toimintaympäristö säilytetään suomalaisen yksinkertaisena.
Ehkä yrittäjät eivät nyt oikein tiedä, että riittääkö luontoon ja paikallisuuteen pohjaava palvelutarjonta ja miten paljon siitä voi laskuttaa, mitä kiinalaiset oikeastaan haluavat ja päteekö suomalaisten ”maassa maan tavalla” – ajatus matkailun kehittämiseen.
Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään – maa, jossa ei ole mitään nähtävää?
Joskus olen ajatellut, että Suomi voisi markkinoida itsensä Aasian markkinoille maana, joka ei ota vastaan kuin rajoitetun määrän matkailijoita vuodessa – ainakaan luontokohteisiin ja tulisi näin tavoittelemisen arvoiseksi maaksi vierailla. Perusteluna voisi olla se, että haluamme taata Suomen luonnon ja aitouden myös tulevaisuuden matkailijoille ja sitten voisimme nostaa hintoja ihan reippaasti.
Ehkä meillä ei ole vielä varaa näin radikaaleihin tekoihin, mutta jotain poikkeuksellista voisi kokeilla erottautumisen keinona. Yksi kollega ehdotti Helsingin matkailun sloganiksi uskaliasta ”Helsinki – nothing to see” , mutta on sittemmin muuttanut käsitystään.
Tom Selänniemen idea Helsingin brändäämisestä maailman luontopääkaupungiksi on kyllä parempi. Ja mikäpä ettei – Suomi voisi kyllä markkinoida itsensä maana, jossa ei ole PAKKO nähdä ja tehdä mitään – saa vain olla.
Yhteiskunnan evoluutio ja uudet sosiaaliset kulttuurit
Kulttuurien väliset erot eivät Pro Gradun aikana tekemäni oivalluksen mukaan tarkoita enää ainoastaan maantieteelliseen, kielelliseen tai uskontoon liittyviä kulttuurisidonnaisuuksia ja niiden eroavaisuuksia, vaan saman maan, ystäväpiirin tai perheenkin sisällä olevia arvoihin ja elämäntapaan perustuvia eroja, joista voit lukea lisää tästä: Transmoderni matkailija
Matkailun kehittämisessäkään ei enää voida pelkästään segmentoida asiakkaita maantieteellisen kulttuurijaon mukaan, vaan nyt on aika tuotteistaa arvoihin perustuvia matkailupalveluita. Tulevaisuudessa tuskin markkinoidaan kiinalaisille, japanilaisille tai amerikkalaisille matkailijoille, vaan teema-ja arvolähtöisin myyntiargumentein.
Suomi on jo nyt ja tulevaisuudessa vielä useammin todella mielenkiintoinen kohde esimerkiksi yksin matkustaville transmoderneille aikuisille, jotka hakevat samanhenkistä seuraa hiljaisuuden retriiteiltä, aktiivilomalla tai urbaaneista tapahtumista.
Asiakasymmärrys ja kulttuurisensitiivisyys
Nyt täällä matkailevat kiinalaiset eivät vielä ole varsinaisesti elämyksiä ja rauhaa hakevia transmoderneja matkailijoita. He ovat traditionaaleja ja moderneja matkailijoita, jotka arvostavat perinteisiä asioita, arvostavat enemmän faktaa ja materiaa kuin elämyksiä ja yhteisöllisyyttä.
Näyttäisi myös siltä, että parhaillaan Suomessa matkailevat kiinalaiset eivät ole kovin tottuneita maksamaan aineettomasta kuten palveluista, vaan haluavat rahalleen aineellista vastinetta. Voisinkin siis kuvitella että luontoelämyksiin tulisi liittää jotakin mukaan ostettavaa, vaikkapa luonnosta saatavia terveysvaikutteisia tuotteita kuten koivun mahlaa, kuusenkerkkkä-siirappia tai kuivattuja mustikoita
Transmodernit hiljaisuutta, luontokokemuksia, yksinkertaisuutta ja yhteisöllisyyttä etsivät matkailijat tulevat tällä hetkellä Suomeen Pohjoismaista sekä keski- ja etelä-Euroopasta, pian varmasti myös Kiinasta.
Kulttuurien väliset erot ja dialogi
Eri kulttuurien edustajien kohtaamisessa ja ymmärtämisessä on tärkeää käydä avointa ja arvostavaa dialogia, vuoropuhelua. Suomessa asuu paljon tänne muualta muuttaneita, jotka haluaisivat tehdä enemmän yhdessä muiden kanssa.
Dialogi on vuorovaikutusta, jossa molemmat osapuolet antavat ja saavat, jakavat ja oppivat. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan eroavaisuudet voivat parhaimmillaan johtaa hyvinkin luoviin ratkaisuihin.
Muualta Suomeen muuttaneet alan ammattilaiset voivat kertoa asiakkaistaan suomalaisille kollegoilleen ja auttaa näin matkailupalvelujen tuotteistamisessa. Suomalaiset matkailuyrittäjät taas voivat kertoa siitä, miten matkailua Suomessa kehitetään kestävien ratkaisujen avulla vastuullisesti ja tarjota asiakaslähtöiset palvelut matkailijoille. Kansainväliselle matkailualan yrityshautomolle – InnovaatioLab – toiminnalle olisi tilausta!
Tärkeää on, että eri kulttuurien edustajat kehittävät matkailua yhdessä ja paras lopputulos dialogille on yhdessä tekeminen.
Matkailupalvelun onnistuminen vaatii ymmärtävää ja arvostavaa yhteistyötä palveluketjun eri tekijöiden välillä ja onnellinen on se matkailija, joka saa huolettomana kulkea valitsemiaan polkuja ja kohdata hyväntuulisia matkailualan ammattilaisia matkansa varrella.
Me muuten palaamme aina takaisin sinne, missä kerran rakastimme elämää. Olisiko tässä sopiva tavoite eri kulttuureja edustavien matkailijoiden houkuttelemiseksi Suomeen – ”Come to Finland and love the life”
Hyviä matkoja & aurinkoista kesää!
Olen tehnyt oppaan työtä läpi koko elämäni. Helsinki-oppaan pätevyyden sain vuonna 2006. Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015.
Tämänkin kirjoituksen kommenteisa saa olla eri mieltä 🙂
p.s En ole kiinalaismatkailun asiantuntija, mutta Suomessa on asiantuntijoita ja hyviä koulutuksia matkailualan yrityksille siitä, miten kohdata kiinalainen matkailija ja millaisia palveluita tarjota. Tässä on yksi suositeltava esimerkki Toolbox-Travel: Cinese Tourist welcoming – Are you ready. Kiinalaismatkailijoita palveleva mobiilimarkkinointiin erikoistuva yritys Aurora Explorer on ollut hienosti esillä ja tuottaa juuri oikeanlaista palvelua Eurooppaan suuntaaville matkailijoille.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Anu Nylund - A future-oriented innovator in Regenerative Tourism in Finland 
