Rakkautta, vesiposteja, vessoja ja Selfie-kuvia

Palvelumuotoiltu matkailukaupunki

Palvelumuotoilu auttaa suunnittelemaan kokonaisvaltaisia asiakaskokemuksia  ja ratkaisuja niin kaupunkilaisten kuin matkailijoidenkin käyttöön. Palvelumuotoilussa matkailun näkökulmasta on hyvä huomioida ainakin asiakaslähtöisyys, estetiikka, eettisyys, esteettömyys, tarinallisuus ja vastuullisuus ( ekologinen, taloudellinen, sosiokulttuurinen kestävyys). 

Esitän nyt yhden idearyppään kokonaisvaltaisen asiakakokemuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Idea vesiposteista ja vessoista on syntynyt Helsinki-oppaiden keskustelujen pohjalta.

Vesiposti-idean äiti on kollegani Ulla-Maija Rouhiainen joka haluaa myös nimetä vesipostit.

Idea Selfie-paikasta tarttui mukaan Visit Finlandin Kristiina Hietasaaren puheenvuorosta Ympäristödialogeja – seminaarissa.

Rakkauden metsä (lisätietoa linkin artikkelista) on ideani vuoden takaa ja sopii hyvin tähän kokonaisuuteen. (Edit 16.2.2018: Ensimmäinen Rakkauden metsä avataan Helsingin Vuosaareen keväällä 2019! Kiitos!)

Lähetin ideat tiedoksi (2017) Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille ja Helsingin viranomaisille Mikko Aholle ja Ari-Pekka Muilulle sekä HSY:n Kati Mäki-Latikkalalle sekä Finnairin Kati Ihamäelle. (Edit 16.2.2018: Helsinki avaa vesiposteja kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön vuoden 2018 aikana! Kiitos!)

Asiakaskokemuksia ja palveluja, joita matkailijat rakastavat käyttää

Asiakkaan palvelupolku pitää suunnitella ja nähdä kuvana, jossa on kriittisiä pisteitä. Kriittiset pisteet ovat tärkeitä kohtia palveluketjussa ja niistä rakentuu erityinen, kokonaisvaltainen kokemus.

Matkailja haluaa kokea aitoa ja autenttista Suomea. Hän haluaa kuulla ja nähdä meidän tarinamme ja ”kirjoittaa” oman matkatarinansa. Suomen tärkeimpiä matkailuvetovoimatekijöitä ja syitä tulla Suomeen ovat luonto, hiljaisuus, puhtaus ja turvallisuus. Suomessa hengitetään puhdasta ilmaa ja täällä juodaan puhdasta vettä.

Suomessa osataan myös ratkaista ongelmia. Suomalainen muotoilu tunnetaan siitä, että se tuottaa tyylikkäitä ja innovatiivisia ratkaisuja arjen ongelmiin. Helsinki oli Maailman muotoilupääkaupunki vuonna 2012 ja jotkut matkailijat muistavat sen edelleen.

Kriittinen piste 1: Matkailija lentää Helsinkiin

Kansainvälinen matkailija saapuu Helsinkiin hyvin usein lentäen, joskus maateitse tai laivalla. Etenkin lentäen matkustava haluaa kompensoida hiilijalanjälkeään ja tämän idean mukaan sen voi tehdä tavalla, joka ei ole päälleliimattua ja kaukaiseksi jäävää viherpesua.

Rakkauden metsä tarjoaa vaihtoehdon edistää metsistä saatavaa taloudellista hyötyä ilman, että puita kaadetaan. Ja kun puita ei kaadeta, jäävät ne sitomaan mm. lentoliikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Matkailija istututtaa tai nimeää oman kummipuun Suomesta ikuisen rakkauden merkkinä maksua vastaan ja saa mahdollisuuden seurata puun kasvua ja elämää virtuaalisesti kotiin palattuaan. Hän voi ostaa puhtaita suomalaisia villiruokatuotteita paikan päällä ja myöhemmin verkkokaupasta.

Puun istuttanut matkailija palaa Suomeen säännöllisin väliajoin, koska hänellä on hyvä syy palata. Suomesta on tullut matkailijalle erityinen paikka, koska hänella on pysyvä side suomalaiseen luontoon.

Kriittinen piste 2: Matkailijalla on jano

Harvassa matkailumaassa voi juoda vettä suoraan hanasta ja vielä harvemmasta suoraan luonnonvesistä tai vesiposteista! Vesipostit on unohdettu mahdollisuus, mutta Helsingissä ne kannattaa ottaa taas käyttöön. Vesipostit markkinoidaan tarinalla, nostalgialla ja ekologisella vastuullisuudella!

Vesipostit ovat mainio ratkaisu muovipullojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseen. Vesipostien uudelleen käyttöönotto on hieno ratkaisu, joka jättää jälkensä matkailijan tarinaan: matkailija saa osansa suomalaisesta puhtaudesta ja vieraanvaraisuudesta ottamalla veden kestopulloon ja juomalla puhdasta vettä. Samalla matkailija osallistuu ympäristötalkoisiin vähentämällä muovijätteen syntymistä.

Ulla-Maija Rouhiainen on vesiposti-idean äiti ja bongailee nyt vesiposteja Helsingissä. Artikkelin vesipostikuvat: Ulla-Maija Rouhiainen

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen nettisivuilta löydän tiedon, jonka mukaan eri puolilla pääkaupunkiseutua on 102 vesipostia (Dalmatialaisia oli 101). Sivuilta löysin myös alun tarinalle:
Pääkaupunkiseudulla otettiin juomavesi kaivoista pitkälle 1800-luvun loppupuolelle asti. Vähitellen yleiset kaivot siirtyivät palokunnan käyttöön ja asukkaat alkoivat saada juomavetensä vesiposteista. Niistä vesi kannettiin sisään asuntoihin kunnes kiinteistöihin saatiin vesijohdot.”

Kriittinen piste 3: Matkailija on juonut ja haluaa vessaan

Yleinen käymälä,  WC, vessa –   voi olla hieno ja ekologinen innovaatio ja huomiotaherättävästi suunniteltu. Palvelumuotoilun näkökulmasta WC on todella tärkeä kriittinen piste matkailijan kaupunkikokemuksessa. Me oppaat tiedämme miten paljon luovuutta, tilannetajua ja aikaakin vaatii paikkailla ikävää WC-kokemusta. Ikävästä kokemuksesta riittää juttua ja ikävimmäksi kokemus muuttuu, jos ei vessoja ole silloin kun iso ryhmä niitä kipeimmin kaipaa.

Helsingissä yleiset vessat ovat harvassa ja ruuhkaisimmissa vierailukohteissa niitä on liian vähän. Kaupungintalon yleisen vessan ovet käyvät tiheään, ja toisinaan oppaille esitetään toive, ettei asiakkaita ohjattaisi tiloihin ihan pelkästään vessojen vuoksi, vaan varattaisiin samalla aikaa tutustua myös kaupungintalon vaihtuviin näyttelyihin. Matkailijat ihastelevat kaupungintalon vessoja ja palvelusta satelee kiitosta. Erityisesti ihmetellään sitä, että julkiset tilat ovat kaikille avoimia.

Opas-kollega Leticia oli laittanut linkin, jossa oli useita esimerkkejä yleisistä käymälöistä eri puolilla maailmaa. Tässä Miro Rivera – arkkitehtitoimiston suunnittelemat WC:t Texasissa.

Helsingin yleiset WC:t eivät ole erityisen esteettisiä tai innovatiivisia, mutta sellaisia kannattaisi kyllä kaupunkiin rakentaa.

Suomalaiset muotoilijat ovat tehneet linnunpöntöstä valaisimen ja kärpäsestä palovaroittimen. Voisiko WC olla sauna, lumilinna tai revontuli. Voisivatko ne olla taide-gallerioita tai voisiko niissä lukea, kuunnella ja nähdä tarinaa suomalaisesta sisusta tai Kalevalasta.

Kriittinen piste 4: Matkailija haluaa ostaa matkamuiston

Matkailija voi ostaa aineettoman matkamuiston Rakkauden metsästä oman nimikkopuun muodossa. Lisäksi hän ostaa mukaansa aitoja ja puhtaita metsän tuotteita kuten kuivattuja mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Niitä hän saa jatkossa myös nettikaupasta.

viimeinen ilta sininen dani

Matkailija ostaa vesipulloksi ”kestopullon” lentoasemalta ja myyntipisteistä kaupungilla kulkiessaan. Pullon logossa on teksti ”My Helsinki”  ja pullon tarina – ehkä pullolla on myös henki! Pullo täyttyy näppärästi vesiposteilla poiketessa.

Pullo kulkee mukaan myös paluumatkalle, se viedään tyhjänä turvatarkastuksen läpi ja täytetään lentoaseman puhtaassa ja kivassa vessassa, suoraan hanasta, puhtaalla vesijohtovedellä – tai lentoaseman vesipostista – joka on samalla kuvauskohde!
Joku on ehkä täyttänyt pullon puhtaalla ilmalla ennen kotiin paluuta.

Kriittinen piste 5: Matkailija haluaa Selfie-kuvan

Matkailijan tarina kulkee mukana älypuhelimessa. Sinne tallentuvat kuvat omasta puusta,  WC:stä ja vesiposteista. Vesipostikuvaan lisätään teksti: Puhdasta vettä suoraan omaan pulloon, EI muovipulloille! Kuva erilaisesta ja siististä WC:stä jaetaaan peukutusten kera heti paikan päällä: WOW- experience can be a toilet – in Helsinki!

Lopuksi matkailija haluaa löytää vielä yhden paikan; sen missä voi ottaa parhaan selfie-kuvan kaupungissa. My Helsinki -kyltti voi olla vaikka mattolaiturilla, vesipostin vieressä, yleisövessan kupeessa. Yksi iso ja selvä Selfie-paikka traditionaaleille matkailijoille, toinen todella outo postmoderneille ja kolmas transmoderneille paikassa, jossa kuvaan osuu varmasti myös paikallisia ja tunnelma on yhteisöllinen. (Edit 16.2.2018; nyt Helsingistä löytyy useampi My Helsinki- kyltti, jossa kuvan voi ottaa).

Kriittinen piste 6: Matkailija etsii opasteita

Palvelumuotoilun suunnitteluun sopii lopuksi hyvin Elina Nummen sanoiksi pukema matkailijan ihmettely; miksi kaikkea sitä hienoa ja modernia, mitä Helsinki edustaa, ei löydä eikä se näy kaupunkikuvassa. Tällä tarkoitetaan kaupunkiopasteita nähtävyyksille, julkisen liikenteen pysäkeille, niille yleisille vessoille ja pian myös vesiposteille.

Jotkut kohteet on tosin hyvä jättää matkailijan itse löytämiksi ”hidden secret of Helsinki” – paikoiksi. Matkailija ainakin haluaa luulla olevansa ainoa, joka paikan löysi.

Linja-autojen ja raitiovaunujen aikataulutietoja on vaikea löytää ja niiden toivoisi olevan jo sähköisiä screenejä kaikkialla. Esteettömyyttä ei sovi unhotaa tässäkään; kaikki eivät näe eivätkä kaikki kuulee, jollekin liikkuminen on vaikeaa. Opasteilla voidaan osoittaa, että Helsinki on kaikkien kaupunki ja niillä voidaan saada kivalla suunnittelulla myös hymy kadulla kulkijan huulille.

Kriittinen piste palvelun tuottajille: puheet teoiksi

Kirjoituksen alussa mainitsemani tiedote on tämä kaikille avoin, kenen tahansa luettavissa oleva blogikirjoitus, jonka jaan myös sosiaalisen median kautta.  Jos sinä haluat jakaa ideoitasi tai muuten kommentoida ideaa, kirjoita ajatuksesi alla olevaan kommenttikenttään.

Löytyisikö jokin punainen lanka, joka yhdistäisi vesipostit, vessat ja selfie-paikat yhtenäiseksi kaupunkitarinaksi? Näillä kriittisillä pisteillä tehdään Suomen ja Helsingin matkailustrategia näkyväksi  ja lunastetaan ennakkolupauksia teoilla.

Ideoita voi hyvin soveltaa eri kaupunkeihin ja rakentaa tarinaa paikan hengen mukaan. Millainen tarina ja palvelumuotoilun kriittisten pisteiden polku tulisi Rovaniemestä tai Inarista?

Kiitos kommenteista!

 ps. kuvatekstissä mainitsemani linkki WC-esimerkkeihin maailmalta löytyy tästä:
WC-arkkitehtuuri

Lost in Helsinki – Found in Ivalo ja kaikkea siltä väliltä

Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Opasliiton OPAS – GUIDE -lehdessä helmikuussa 2012.

Lost in Helsinki – Found in Ivalo ja kaikkea siltä väliltä; Opaspalveluiden muotoilua paikallisuutta kunnioittaen, koko Suomea edustaen!

Design your Journey – Design your Service

Palvelumuotoilu on määritelmä joka jo joitakin jopa ärsyttää. Niin ärsyttää vierasperäinen Design –sanakin, mutta ei kannata ärsyyntyä, ei ”nimi miestä pahenna” eivätkä määritelmät vähennä hyvän tarkoituksen arvoa ja tarpeellisuutta.

Meillä on hyvä tavoite; kiinnostus ja halu näyttää, että Suomen oppaat osaavat toimia yhdessä ja vahvistaa ammatti-identiteettiä yhteisöllisesti. Oppaat ovat matkailijan palveluketjun ytimessä ja siitä on nyt kyse. Oppaat ovat moniosaajia ja oman alansa ammattilaisia. Oppaat ovat tarvittaessa klassisia tiedon jakajia, joskus taas rentoja kanssakulkijoita. Oppaat ovat suomalaisia tai Suomeen tulleita ja täällä viihtyviä kansainvälisiä osaajia. Oppaita on moneen lähtöön, ihan niin kuin asiakkaitakin, ja hyvä yhdessä tekeminen lähtee kunnioituksesta erilaisuutta kohtaan.

Kun asiakkaalle sanotaan matkamessujen vuoden 2012 teemaa lainaten ”Design your Journey”, niin oppaalle sanotaan ” Design your Service – Design your way of Guiding”. Oppaan asiakas voi olla yhtä hyvin vieraasta kulttuurista Suomeen tullut vierailija kuin kotimaata kiertävä suomalainen matkailijakin. Kaikilla on sama oikeus kokea ihania elämyksiä eri puolilla Suomea, ja senkin me oppaat ymmärrämme. Asiakkaan huomioiminen ja eri tarpeisiin vastaaminen on tämän päivän laatua, ja palvelumuotoilun voidaan ajatella tarkoittavan asiakkaan palveluprosessin laadukasta toteutusta.

Epäsiisti WC tai kolkko kahvila voivat pilata palvelukokemuksen

Asiakas suunnittelee matkaansa ja etsii tietoa, varaa matkan ja asettaa ennakko-odotuksia tulevalle matkalleen, saapuu kohteeseen valitsemallaan kulkuneuvolla, hänet vastaanotetaan kohteeseen ja majoitetaan. Asiakas toivottavasti kohtaa oppaan ja asiakas käyttää oheispalveluita. Asiakas lähtee takaisin ja muistelee matkaansa, ja ehkä odottaa että häneen otetaan yhteyttä. Asiakas katselee matkallaan ottamiaan kuvia ja muistelee lomaansa

Kuinka monta ihmistä matkailija kohtaa prosessin aikana, kuinka monenlaista teknistä osaamista vaaditaan ja kuinka paljon tietoa ja tilannetajua kohtaamiset edellyttävät? Aika monta ja aika paljon!  Prosessin ydinhenkilönä on opas;  fasilitaattori joka johdattaa matkailijan uuteen kulttuuriin ja tunnelmaan. Joskus liian pitkä opastus ilman kahvi- tai wc-taukoa voi olla asiakkaasta huonoa palvelua, samoin kuin se, että pysähdyspaikka ei vastaa muuta kokonaisuutta tai asiakkaan odotuksia: ei ole ollenkaan yhdentekevää millaisessa miljöössä kahvitellaan tai millaisessa kunnossa wc-tilat ovat!

Tehtävä Suomelle – tehtävä oppaille

Suomen maakuva-työryhmä on haastanut eri ammattikuntia, myös matkailualan edustajia täyttämään ”tehtävä Suomelle” – missioita. Suomen matkailustrategiassa korostetaan yhtenäisen Suomi- matkailubrändin luomista ja Helsingin muotoilupääkaupunkivuoden yhteydessä on korostettu yhteisöllisyyttä ja luovien palveluinnovaatioiden löytymistä.

Me voimme pukeutua nyt uusiin, meille suunniteltuihin Suomi-oppaan vaatteisiin ja seuraavaksi voisimme näyttää, että olemme valmiita panostamaan myös yhtenäisiin Suomen matkailun ”aatteisiin” ajatuksella: Paikallisoppaasta Suomi-oppaaksi; paikallisuutta kunnioittaen, koko Suomen matkailua edustaen. Oppaat ovat siis edistyksellisiä palvelumuotoilun jalkauttajia ja tästä me voimme olla reilusti ylpeitä ja tuoda ammattikuntaamme rohkeammin esille. Opas sitä paitsi tietää, millaista kuvaa Suomesta kansainvälisesti välitetään, on ylpeä siitä ja joskus jopa korjaa hienotunteisesti vääriä mielikuvia!

Tarinatalkoot ja oppaiden lupaus palvelumuotoilusta

Suomen matkailun vetovoimasta kerrottaessa taustalla on paljon faktatietoa jota voi kerätä olemassa olevista lähteistä kuten Suomen matkailustrategiasta ja ajankohtaisista julkaisuista. Yhtä tärkeää on värittää faktaa paikallisilla tarinoilla. Me voisimme haastaa toinen toisemme tarina-talkoisiin!  Mitä mieltä olette tarina-pankista jota voisimme kerätä sosiaalista mediaa hyväksi käyttäen ja osoittaa näin olevamme valmiita jakamaan omaa osaamistamme yhteisöllisesti toimien, tätä aikaa eläen ja vanhaa kunnioittaen? Miten mukavaa olisi vaikkapa Helsingissä opastaessa kertoa Ivalosta muutakin kuin suoraan kirjasta löytyvää faktatietoa!

Tarinat voivat johtaa myös yhdessä tuotteistamiseen; ehkäpä tarina tai tarinan sankari kulkee paikkakunnalta toiselle matkailijaa mukanaan kuljettaen! Kerrotaanko Suomen matkailun vetovoimasta kaunis tarina? Tätä mietittäessä voidaan varmaan jo luvata, että missä ikinä Suomessa matkailija oppaan tapaakaan, tunnistaa hän ammattilaisen yhtenäisestä asusta ja vuorovaikutuksellisesta asenteesta ja vastuullisesta toiminnasta paikallisuutta kunnioittaen, koko Suomen matkailua edustaen.  Annetaanko tällainen palvelumuotoilulupaus Designpääkaupunkivuoden kunniaksi?

Rooma joulukuu 2011 "Topolino"

Kirjoittaja:

Anu Nylund

Matkailun aikuiskoulutuksen kehittämispäällikkö, Helmi Liiketalousopisto

Helsingin Turistioppaat ry:n opas

Lapin yliopiston opiskelija, pääaineena Matkailututkimus

Valmistelee gradua Lapin yliopistoon Suomi-opas – aiheella.

On toiminut ”Suomi oppaan uudet vaatteet” -hankkeen ”lähtölaukaisijana” ja koordinaattorina

Design

Matkailualan opettajan / projektipäällikön työssäni vuosi on alkanut vauhdikkaasti! Olen kirjoittanut Design-sanan tämän vuoden ensimmäisten 12 päivän aikana ainkin 50 kertaa.  Ja opas-sanan vielä useammin. Suunitteilla on koulutus oppaille jotka vastaanottavat matkailijoita Maailman muotoilupääkaupungissa Helsingissä vuonna 2012.  Ja sitä ennen ja sen jälkeenkin. Lue lisää World Design Capital Helsinki 2012

Elämä on ollut siis nyt yhtä opasta ja Designia, mutta toistaiseksi vain sanoina paperilla ja  muutamina kohtaamisina koulun neukkareissa. Kiva sanayhdistelmä, uteliaisuus ja mielenkiinto ovat  heränneet. Viimeistään kesäkuussa minunkin pitäisi jo osata määritellä mitä tekemistä on Designilla opastoiminnan kanssa.  Jaksatteko odottaa? Pienellä lämmittelyllä  voidaan jo aloittaa.

Luovuus  ja Design sopivat sanaparina ja tekemisenä hyvin yhteen.  Luovuus voi tarkoittaa ainakin sitä,  että ollaan avoimia uusille ja erilaisille vaihtoehdoille, kokeillaan uusia ratkaisuja ongelmia ratkaistaessa, tuotetta tai palvelua  suunniteltaessa. Minä pyrin olemaan luova  pullaa leipoessa ja  koulutuksia suunnitellessa.

Ei tyydytä tekemään  niin kuin ennenkin on tehty,  vaan uudella tavalla rohkeasti kokeillen. Tony Dunderfelt kertoi esimerkin luovuudesta; jos  tehtävänä olisi suunnittella uusi palosammutin, kovin luova ratkaisu ei olisi se, että vaihdetaan väri punaisesta vihreään. Luovuutta olisi se, että koko tuote muotoiltaisiin uudestaan ja siitä tehtäisiin entistäkin parempi käyttää ja ehkä hauskempi ja kivempi katsoa! Tonyn ajatuksia voit lukea lisää Tony Dunderfelt – nettisivuilta.

Viime kuukausien kohtaamissa kerroin myös kohdanneeni Stefan Lindforsin,  joka on  ihan varmasti luova muotoilija!  Muistatteko millaisen vesipullon Stefan on muotoillut tai millainen oli hänen ensimmäinen tunnetuksi tullut lamppunsa! Käykääpä vilkaisemassa Lindforsin nettisivuja  tästä. Oli ilo keskustella Stefanin kanssa matkailusta ja muotoilusta  ja vähän palvelumuotoilustakin.

Minä olen erikoistunut Pulla-Designiin. Laura Esquivelin kirjan  ”Como agua para chocolate”  (suom. ”Pöytään ja vuoteeseen”.. joihin kirjan tarinankin mukaan muuten  kutsutaan vain kerran) luettuani pullanleivonta sai ihan uuden merkityksen. Kirja oli upea lukukokemus, hieno kuvaus Latinalaisen Amerikan kulttuurista – suosittelen!

Kirjan lukemisen jälkeen paneuduin entistä iloisemmalla mielellä pullataikinan vaivaamiseen ajatuksella ja kiireettä. Pullataikinaa nyrkillä vaivatessani ajattelen vain hyviä asioita, useimmiten niitä ihmisiä joille olen pullaa leipomassa. Ehkä joskus pullaani syövät vuodattavat ah.. niin sydäntäsärkeviä kyyneliä kun pullaa vaivatessa olen sittenkin käynyt läpi elämän herkimpiä tarinoita ( vrt. Laura Esquivelin kirja sitten kun sen luet).

Pulla-poika ojentaa ruusut! Un ”chico de bollo” con rosas. Kuva:Epe

Pullan Design on sitten se vaihe kun suunnittelen pullalle muodon. Huomioitavaa on, että en ole kärsivällinen tarkkojen linjojen ihminen tässäkään lajissa. Jos olisin kuvataiteilija, maalaisin kai ainoastaan isolla siveltimellä suuria linjoja, abtrakteja maalauksia. Niin se menee vähän kaikessa muussakin mitä teen. Joskus uunista ulos tuleekin ihan erinäköistä muotoilua kuin sinne laitettaessa! Eipä haittaa.

Hyvän mielen voodoo-tyttöpulla Ullikselle. Un bollo de forma de una niña – para dar buena suerte. Kuva Heidi J

Ensimmäinen Design-pulla taisi olla Joulukuusi-pulla perinteisiin Santa Anun ja Sant Danielin glögijuhliin aika monta vuotta sitten. Hyvän mielen voodoo-pullan lanseerasin  Ullis-kollegan puutarhajuhlissa. Hyvän mielen voodoo-pullasta jokainen  paikalla olija ottaa palan,  ja toivoo sitten jotakin hyvää itselleen tai läheisilleen. Taika toimii!

E-18 pulla siskon pojalle Eerolle. Cumple de 18 años de mi sobrino. Foto:Epe

Sittemmin olen leiponut pullaa eri teemoilla; siskon pojalle Eerolle leivoin E-18 pullan ja ylioppilaslakkipullan. Danielille olen leiponut synttäreille  10-pullan ja kitara-pullan.

Käsilaukku-pulla kummityttö-Veeralle. Un bolso de diseño! Foto:Epe

Siskon Veera-tytölle vein  17-vuotis-synttärinä käsilaukun mallisen pullan  virallisen käsilaukku-iän saavuttamisen kunniaksi!  Käsilaukun mukana juhlatoimituksena oli myös kananmuna-allergiselle  Okku-serkulle oma munaton pulla – uuniin laitettaessa Mikki Hiiren mutoinen, ulos tullessa jotain ihan muuta – perheen piirissä ehkä legendaarisin pulla-tarina!

Juhlamekko-pulla, inspiraatio Veeran ihana mekko ja Velazquezin Las Meninas

Vanhojen päivän tansseihin vuokrattu Veera-neidin upea puku ja Velázquezin maalaus ”Las Meninas” insiroivat uusimman design-pullan, ”mekko-pullan”  leivontaan.

Suomi-pulla! Finlandia! Foto: Heidi J

Ulliksen (Ulla-Maija Rouhiainen)  Matkailuyrittäjän Maamme-kirjan (Edita 2006)  ja aiheesta johdetun, Ulliksen ja Heidin Suomi matkailumaana -verkkokurssin  valmistumisen kunniaksi vein töihin Suomen kartan mallisen pullan. Se vähän tummeni liikaa paistovaiheessa,  koska pihaamme  ajoi  tätä pullaa leipoessa  Norjan Lofooteilta koko Suomen halki etelä-Suomeen yhtä kyytiä ajanut espanjalainen kollega ja ystävä Javi.  Aika kiva sattuma ja kyllä, Javi  tunnisti pullan muodon ja osasi nimetä kaupunkeja matkan varrelta.

Sauna-pulla! Sauna finlandesa de masa de bollo!

Samaisen Ulliksen Sauna-kirjan ( Satu meni Saunaan, Haaga-Helian julkaisu 2008) kunniaksi söimme Sauna-pullaa! Äidille ja muille sukulaisille  olen vienyt kukka-pullan. Serkun Emma-tyttö ja Max-poika ovat saaneet tonttu-pullat tai perinteisesti pulla-tytön tai -pojan. Tämän Designin opin kyllä Mummilta, joka teki pullapojista ja -tytöistä paljon rohkeampia kuin minä!

Pulla-oppaat ja Aurinko ja pieni city-kani!

Opaskesän kunniaksi ja Leena-kollegan tupareihin tein viemisiksi Pulla-opaskokoelman, auringon ja mukana taisi loikkia city-kanikin. Jotkut tunnistavat pulla-miehen & kävelykepin ja tietävät tarinan.

Loppiaisena vietimme Los Reyes Magos -juhlaa suomalais-espanjalaiseen tyyliin. Tarjolla oli suomalainen Design-versio espanjassa tarjottavasta El Roscon – pullasta. Tämän pullan sisällä oli asiaan kuuluva yllätys, tosin ei pikku-nukkea tai muuta esinettä, vaan mehevä sokeroitu  kirsikka joka tänä vuona osui Sari-kollegan kohdalle ja tarkoitti hänelle extra-toivetta ja illan kuningatteren titteliä!

Kruunupulla – El Roscon Finlandes – una corona de los Reyes Magos! Foto: Heidi J

Minä opin pullanleivonnan nuorena tyttönä kesätöissä Marsalkka Mannerheimin metsästysmajalla; majan opastamisen ja saunan lämmittämisen lisäksi töihini kuuluivat myös pihan ja majan siivoustyöt ja kahvilassa työskentely. Ihana lisä loisto-työkavereiden Minnin, Krissen ja Eevan lisäksi oli oppia leipomaan Marskin pullaa Hilkka-rouvan opissa,  ja arvatkaapa  mikä vaihe  oli kaikkein tärkein?  Kyllä, pullataikinaa vaivattiin hiljaisuuden vallitessa, omissa ajatuksissa. Hiljaisuuden rikkoi korkeintaan Hilkka-rouvan  ohje – älä vaan revi taikinaa, pidä käsi nyrkissä – jaksathan vielä hetken. Siihen tunnelmaan, pysähtyneeseen hämäläiseen järvimaisemaan, olisi hyvin voinut kuvitella Mamá Elenan ja Titan mukaan Laura Esquivelin kirjasta!

Hola España! Si os parece interesante conocer el tema del año: Design = Diseño, os cuento más cosas. Pero en resumen os cuento: Helsinki ha sido nombrado como Capital Mundial de Diseño 2012. Si quieren saber más de éste tema, se encuentra más información en las paginas web: Helsinki WDC.

Esperamos recibir más turistas por el nombramento y esperamos que Helsinki se vaya conociendo entre turistas internacionales como una ciudad interesante por el diseño caracteristica finlandesa. Y no se trata de diseño de lujo, sino todo lo que nos rodea en la vida de cada día. Tal vez reconoceis algunas marcas finlandesas: Arabia, Iitala, Nokia, Martela, Marimekko, Ivana Helsinki y diseñadores como Alvar Aalto, Harri Koskinen, Eero Aarnio, Heljä Liukko-Sundström….Hay mucho para conocer! Aquí os presento un diseñador finlandés, mundialmente reconocido por su diseño muy interesante y creativo: Stefan Lindfors

En mi trabajo como profesora de turismo me han propuesto hacer un plan de curso de diseño para guias oficiales de Helsinki.  Estoy en ello y en los 12 primeras dias de éste año calculo que he escrito la palabra Design como minimo 50 veces y la palabra Guía aún más veces. Ya os contaré como me va éste proyecto. 

Yo intento ser una persona creativa en la vida; no suelo quedarme ni con la primera  ni con la más normal solución cuando se presentan problemas  para solucionar o nuevos trabjos para hacer delante de mi. Tampoco me gusta copiar soluciones  o trabajos de los demas.

En una cosa creo ser una persona bastante creativa, diseñadora; en  hacer bollos en formas imaginarias. En vez de hacer bollos redondos o en forma de pan, prefiero hacer bollos en formas caracteristicas y aptos para la ocación.

Cuando mis compañeras habian terminado un proyecto de hacer un curso de e-learning ” Atracción turística de Finlandia” hize un bollo en forma de Finlandia. Tiene color un poco más oscuro ya que justamente a la hora de hacer éste bollo entraba a mi casa mi buen amigo Javi. El había conducido desde Lofoten de Noruega hasta mi casa en el sur de Finlandia,  atravesando todo Finlandia con solo un par de paradas en camino, en total más de 1000 kilometros! Fue una coincidencia divertida – y sí, Javi reconocía la forma de mi bollo como plano de Finlandia y me ayudaba marcar las ciudades en ello con unas cerezas secas. Pero bueno – charlando con Javi el bollo se quedó en horno un rato más de lo necesario.

Para mi sobrina le hize un bollo en forma de un bolso cuando ella tenía su 17. cumpleaños. De eso se tratan las fotos arriba. Tambien ”Las Meninas” de Velazquez  han sido fuente de inspiración en la cocina.

En la cocina una de las inspiraciónes ha sido el libro  ”Como agua para chocolate” de Laura Esquival.  Me encantó el libro y el ambiente en  que se podía emocianar. Ahora hago la masa de bollo con mucho cariño, sin prisas!  Tal vez se puede trasmitir sentimientos a las otras personas por la comida que hacemos? Los bollos a veces tiene un poco de magia, si tomas un bollo y comiendolo haces un deseo- igual se va a cumplir! Por lo menos si crees en ello! Bienvenidos a disfrutar el bollo (pulla en finés) de diseño!   

p.d. el doble ll se pronuncia en finés como una l dos veces

p.d.d. como podran observar en las fotos, yo no soy muy detallista ni una persona con mucha paciencia en nada que hago – soy una de estas personas que si fuera una pintora de arte, probablemente solo utilizara broches grandes y pintara cuadros de arte abstracto.