Kompensointi ei ole ratkaisu ilman päästöjen vähentämistä

Tänään käyn vuoropuhelua sen lapsuuden minän kanssa, joka oli  huolissaan

Luonto oli tärkeä minulle jo lapsena, niin kuin se on tärkeä monille lapsille ympäri maailmaa. Luonto ja eläimet herättävät empatian tunteita ja kun ensimmäistä kertaa pohtii omaa tulevaisuutta, pohtii myös sitä, millainen ympäröivä maailma on sitten kun on aikuinen ja sitten kun on omia lapsia.

IMG_7667

Tämä piirustus on vihosta, johon olen lapsena piirtänyt ja kirjoittanut juttuja. Meillä oli kavereiden kanssa oma luontokerho. Olin myös partiossa yli 10 vuotta.

Olin oman kyläni ja aikani  ”Greta Thunberg”, ja vaikka yleisöni rajoittui muutamaan kaveriin ja perheeseen ( ehkä vain vanhempiin),  tuntui puhe ja tekeminen tärkeältä. Sittemmin ympäristöasiat jäivät joksikin aikaa kaiken muun tekemisen jalkoihin, mutta luonnon kunnioittaminen ja halu suojella luontoa arvoina ovat kulkeneet mukana läpi koko elämän.  Aikuisuuden kynnyksellä olin taas hyvinkin perillä siitä, mikä on oma paikkani ja roolini tässä maailmankaikkeudessa.

Kun oman lapsen syntymä oli ajankohtainen, olin taas täysillä pelastamassa maailmaa ja lähdin erikoistumaan kestävän kehityksen ja vastuullisen matkailun tekemiseen ammatillisella polullani. Haluan jättää ympäröivän maailman vähintään yhtä kauniina, puhtaana ja mahdollisuuksia tarjoavana tuleville sukupolville.

Metsä. Kuva Tomi J

Anu 10v oli huolissaan metsien häviämisestä. Silloin huolena olivat linnut ja omien hämyisten metsäpolkujen mahdollinen häviäminen; metsäpolut kun johdattivat mielikuvituksen värittämiin seikkailuihin ja talvella hiihtäminen metsässä oli mieluinen harrastus.

Nyt olen vähän huolissani ilmanpäästöihin, ilmastonmuutokseen ja kompensointiin liittyvästä keskustelusta.

Päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä

Ilmastonmuutos on tunnustettu aikakautemme vakavimmaksi ympäristöuhaksi. Fossiilisista polttoaineista (kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) luopuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kasvihuonekaasu on kaasu, joka ilmakehässä ollessaan päästää lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen, mutta absorboi suuren osan maan pinnalta lähtevästä lämpösäteilystä aiheuttaen kasvihuoneilmiön.  Kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi (CO2),  metaani (CH4),  troposfäärin otsoni (O3) ja typpioksiduuli (N2O).

Liikenne tuottaa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, Suomessa hieman alle viidenneksen ja maailmanlaajuisesti osuus on nousemassa. Tärkeä muutos onkin se, liikenteen määrää vähennetään ja että sekä henkilö- että rahtiliikenteen energiantuotanto siirtyy sähköllä ja muilla vaihtoehtoisilla energialähteillä tuotetuksi ja raiteille.

Yksityishenkilöinä voimme matkata useammin julkisilla ja etenkin junalla, lentää harvemmin ja tehdä pienet matkat kävellen tai pyöräillen. Vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuneuvoja onneksi kehitetään ja matkailualalla odotetaan erityisesti uutisia lentoliikenteen uusista ratkaisuista.

Suomen talous on hyvin energiaintensiivistä ja sähkön käyttö on vuosi toisensa jälkeen kasvanut. Energiaa tarvitaan sähkön tuotantoon ja lämmitykseen ja sitä on välillisesti sitoutuneena kaikkiin tuotteisiin. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa.

Tärkeimpinä ilmastotekoina  tulee energian käyttöä vähentää ja ottaa käyttöön vaihtoehtoiset energialähteet (tuuli, aurinko, geoterminen energia, lämpöpumput).

Arjen valinnoilla on vaikutusta

Vaikutusta on myös sillä, että valitaan ja suositaan tuotteita, joiden tuotantoon ja kuljetukseen käytetään vähemmän energiaa ja suositaan kierrätystä. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja turhaan kulutukseen ( harkitse, älä osta turhaa,  korjaa, osta käytettynä, kierrätä).

Ruuan ilmastovaikutuksia voidaan pienentää syömällä kasvispainotteiseksi ja vähentämällä ruokahävikkiä ja käyttämällä mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Roskien lajittelulla ja kierrätyksellä on myös merkitystä. Mitä vähemmän jätettä, sen vähemmän kasvihuonekaasuja (metaani) pääsee ilmakehään ja sitä vähemmän energiaa kuluu jätteiden kuljetukseen. Suomessa jätteiden vaikutus ilmastopäästöihin on noin kolmen prosentin luokkaa.

Testaa ja tee valintoja, joilla vähennät omia päästöjäsi

Ensisijaisesti siis kasvihuonepäästöjä tulee vähentää. Yksilön vastuulle ei urakkaa voi jättää, mutta kyllä meillä jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa vähentämällä omia päästöjä. Kun ensin testaat omien päästöjesi määrän, voit sitten seuraavaksi tehdä valintoja, joilla saat omia päästöjä vähennettyä.

Tästä voit käydä hakemassa inspiraatiota ja vertaistukea

Voit käydä tekemässä päästötestin tästä: Sitran elämäntapatesti 
Tai tästä: Ilmastodieetti

Kompensointi on ok, mutta se on vasta kakkostoimenpide

Keskivertosuomalaisen vuosittaiset hiilidioiksipäästöt ovat nyt noin 10 000kg vuodessa. Suomen hallitus on antanut lupauksen, että Suomi on  hiilineutraali valtio vuoteen 2035 mennessä. Sitran tutkimusten mukaan suomalaisen päästöt saavat olla vuonna 2030 enää 3000kg /henkilö  ja vuonna 2035 luvun tulee tippua 2000 kiloon vuodessa (Ympäristöministeriö ja Sitra)

Tuosta nykyisestä 10 000kg päästömäärästä jää hiiltä sidottavaksi noin 2250 kg ja nyt lähestytäänkin jo kompensaation haastavaa tematiikkaa. Kompensoinnin logiikka on se, että rahoitetaan omia päästöjä vastaava päästöjen vähentäminen jossain muualla tai varmistetaan hiilinielujen riittävyys. Rahoitusta voidaan kohdistaa esimerkiksi vaihtoehtoista energiaa tuottaviin projekteihin kehittyvissä maissa.

Kasvava osa kompensaatioprojekteista perustuu metsänistutukseen, jolloin projektien vaikuttavuuden kannalta tärkeää on taata puiden pitkäikäisyys ja puutavaran jatkokäyttö kestävällä tavalla. Jos metsää istutetaan kaadettavaksi, ei se vastaa tarkoitustaan ja nykytiedon mukaan vanha metsä sitoo hiiltä parhaiten. Suomessa tarjotaan mahdollisuutta istuttaa metsää, suojella ikimetsää ja ennallistaa soita. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi tästä: Suomenluonto

Euro vai sata euroa – kompensaatiomaksujen vaikea viidakko!

Olen tutkinut tarjolla olevia kasvihuonepäästöjen kompensaatiomahdollisuuksia. Olen myös lukenut uutisia eri yritysten kompensaatiotoimista ja seuraillut viestintää. Kannatan kompensaatiota, jos ensin on tehty valintoja, joilla päästöjä voidaan vähentää. Kompensaatio ei saa antaa tunnetta, että maksamalla rahaa hyvään projektiin, puhdistetaan omaatuntoa ja voidaan hyvällä mielellä jatkaa kestämättömäksi osoitettua kulutusta.

Kiinnostuin selvittämään eri vaihtoehtoja luettuani uutisen (07.10.2019) Ohjelmistoyhtiö Siilin työsuhde-edusta istuttaa puita jokaiselle työntekijälle

Uutinen on positiivinen, totta kai. Korvaani särähti vain se, että tiedotteessa nostettiin vahvasti esille lukuja, joita voi tulkita väärin. Tiedotteen mukaan yhtiö ostaa 43 puun tainta/ työntekijä ja maksaa siitä 86€ ja näin kompensoi yhden työntekijän vuoden päästöt (10 000kg) henkilöstöetuna.

Näin esitettynä kompensointi saadaan kuulostamaan niin helpolta. Tulee tunne, että maksamalla pyyhitään päästöt pois mielestä ja jatkettaan sitten kuluttamista samaan tapaan. Ja jos päästöt jäävät nyt alle 10 000kg, niin kuin ainakin itselläni jää, ei tuo uutinen ehkä kannusta vähentämään päästöjä.

Maksettu  summa kuulostaa niin kovin vähältä, vaikka en asiantuntijoiden laskelmia epäilekään. Olisin lukenut mielelläni myös kaikesta siitä, miten yrityksessä on vähennetty päästöjä.

Matkailualalla puhe kääntyy aina lentoihin

Matkailualan ammattilaisena seuraan erityisen tarkkaan alan uutisiointia ja viestintää. Finnair ohjaa kompensoimaan lennoista aiheutuvia päästöjä näin:

Voit hyvittää lentosi hiilidioksidipäästöt tukemalla päästövähennysprojektia. Hyvitys on 1 € kotimaan, 2 € Euroopan ja 6 € mannertenvälisestä edestakaisesta lennosta. Rahat menevät lyhentämättöminä valitsemaamme päästövähennysprojektiin Mosambikissa.

Biopolttoaine vähentää päästöjä 60–80 % verrattuna vastaavaan määrään fossiilista polttoainetta. Korkeintaan 50 % lennon polttoaineesta voi olla biokomponenttia, ja tyypillisesti biokomponentin osuus on muutamia prosentteja. Käyttämämme biopolttoaine on valmistettu käytetystä keitinrasvasta. Biopolttoainetta voi ostaa 10, 20 tai 65 eurolla.

Lentoalalla on ilmastopäästöjen kompensointijärjestelmä CORSIA (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation), joka on maailmanlaajuinen järjestelmä hiilidioksidipäästöjen hallintaan. CORSIA:n tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen kansainvälisen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon.

Corsia

CORSIA ei tee konkreettisia lentoliikenteen kompensointeja, mutta aikoo aloittaa vuonna 2021. Myöskään kriteereitä ostettaville päästöhyvityksille ei vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa ICAOn on tarkoitus sopia niistä. Lentoyhtiöt siis määrittelevät tällä hetkellä itse suosituksensa.

Muutkin matkailuyritykset ovat aloittaneet kompensoinnista viestimisen

Keväällä 2019 matkanjärjestäjät avasivat ilmastonmuutos- ja kompensointiviestinnän salaisen arkun. Totean heti alkuun, että kaikki työ matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen ja positiivisten kasvattamiseen on erinomaisen hienoa ja tässä esitetyt yritykset ovat lähteneet isosti mukaan matkailun aiheuttamien haittojen vähentämiseen. Vastuullisuudesta ja kompensaatiosta viestiminen tarkkaa hommaa, jossa läpinäkyvyys ja hyvän viestin vieminen loppuun asti on erityisen tärkeää.

TUI julkaisi kompensointiohjelman, jonka mukaan yhtiö kompensoi oman yhtiön lentojen ja hotellien päästöt. Nettisivuilla kerrottiin niistä projekteista, joihin kompensaatiorahaa osoitetaan. Mistään ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, miten paljon päästöjä syntyy ja millä summalla projekteja tuetaan. TUI:n Suomen toimistosta on luvattu, että tiedot julkaistaan tilikauden päättyessä.

Pari viikkoa TUI:n viestintäkampanjan jälkeen Tjäreborg vastasi ”kisaan” ja ilmoitti kompensoivansa kaikkien asiakkaidensa, kaikilla lentoyhtiöillä tehtävien lentojen päästöt. Syksyllä 2019 Tjäreborg laajensi kompensointilupausta kattamaan kaikki Sunwing Family Resorts, O.B.C. by Sunwing ja Sunprime Hotels -konseptihotellit sekä kaikki lentokentän ja hotellin väliset bussikuljetukset. Laskennallinen päästömäärä löytyy lentojen osalta (890 000 tonnia hiilidioksidia, 1 567 292 matkustajaa 2017–18), mutta missään ei kerrota, millä kaavalla kompensointi on laskettu ja millä euromäärällä projekteja tuetaan.

Suosittelisin yrityksiä käyttämään viestinnässä tarkkoja sanavalintoja  kertomalla sen, mitä oikeasti tehdään. Voidaan kertoa, että osallistumme omalta osaltamme ilmastotalkoisiin ja vastuullisempaan toimintaan kohdistamalla x euroa niihin  kohteisiin, joista siten kerrotaan tarkemmin. Lupaus kaikkien päästöjen kompensoinnista on tosi iso lupaus.

Olin odottanut uutisia entiseltä työnantajaltani, Aurinkomatkalta, ja lokakuussa kampanjointi alkoikin todella näkyvästi etenkin televisiomainontana. Aurinkomatkat ei ole lähtenyt kompensointilinjalle, vaan kertoo niistä valinnoista, joilla matkailun negatiivisia vaikutuksia voidaan pienentää ja positiivisia vahvistaa.

AMtwitter

 

Kotimaan matkailukohteet mukaan kompensaatiotalkoisiin

Muonionjoen kainalossa, Pallas-Yllästunturin Kansallispuiston kupeessa sijaitseva Harriniva on kunnostautunut vastuullisena yrityksenä ja osannut kertoa vastuullisista teoista myös viestinnässä mm. silloin, kun yritys siirtyi käyttämään maalämpöä. Syksyllä 2019 yrityksen blogista löytyi kirjoitus puiden istutuksesta ja kompensoinnista. Voit lukea blogikirjoituksen täältä: Harriniva blog

Harrinivan Niina Pietikäinen on ollut perustamassa vastuullisen matkailun verkostoa Lappiin ja viestii toiminnasta aktiivisesti.

Maalämpö ja vihreä sähkö ovat suurimmat investoinnit, jotka pienentävät eniten hiilijalanjälkeä kerralla, mutta yhtä tärkeitä ovat nimenomaan arjen pienet teot. Kertakäyttömuovista luopuminen tai mm. kuljetusten minimointi on meillä jo arkipäivää ja tarjoammekin paketteja, mihin ei tule muuta kuin lentokenttäkuljetus kohteessa, jossa tarjoillaan 100% luomu- tai lähiruokaa

 

Mitä kompensointi oikeasti maksaa

Olen ollut tekemisissä viime aikoina Rakkauden metsän tiimoilta Luonnonperintösäätiön kanssa ja heidän kanssaan olemme tehneet myös päästölaskelmia.

Luonnonperintösäätiön käyttämä laskentamalli on seuraava:
10 000kg päästöjen kompensointiin tarvitaan yksi hehtaari ( 10 000m2)  ikimetsää.
Ikimetsää voi suojella 100m2 maksamalla 50 euron lahjoituksen.
10 000 kg päästöjen kompensointi maksaa tällä kaavalla 5000€.

Tällä kaavalla laskettuna yhdestä edestakaisesta Euroopan lennosta tulisi maksaa 100- 225€ kompensaatiomaksua (edestakainen Berliinin lento noin 200kg = 100€, Barcelonna 450kg =  225€ Finnairin laskurilla)

Lentomaksu.fi  suosittaa maksamaan vähintään 10% lentolipun hinnasta. Lentomaksun tuotto käytetään Maan ystävien ilmastotyöhön Suomessa ja ilmastonmuutoksen sopeutumista edistäviin hankkeisiin globaalissa etelässä.

Toivottavasti eri toimialat ottavat päästölaskurit käyttöön mahdollisimman laajasti ja me kuluttajat pääsemme tekemään valintoja, emme pelkästään hinnan, vaan myös päästöjen perusteella. Tällöin kompensoinnin merkitys vähenee ja teot kohdistuvat siihen kaikkein tärkeimpään, päästöjen vähentämiseen.

Vielä muutama huomio viestinnästä

En ota tässä kantaa, mitkä luvut ovat oikeita tai onko oikeita ja vääriä lukuja. Tärkeää on nyt seurata tutkimuksia ja luotettavien tahojen viestintää. Erityisen tärkeää on viestiä kompensoinnista mahdollisimman läpinäkyvästi ja kertoa kaikki taustoitukset kompensaatiomaksuja julkaistaessa.

Hyvä malli on sekin, että tekee omien arvojensa mukaisia sijoituksia niihin kohteisiin, joilla kokee aidosti olevan merkitystä tässä muuttuvassa maailmassa.

Harhauttava viestintä saa aikaan usein enemmän pahaa kuin hyvää, joten jos yrityksenä viestii kompensoinnista, on syytä selvästi kertoa,  onko asiakkaan maksama tai hänen puolestaan maksettu summa suoraan sidoksissa aiheutettujen päästöjen kompensointiin (ja tällöin kertoa paljonko päästöt ovat), vai tarjoaako yritys mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin ja tehdä hyvää. Tällöin voidaan kompensoida pienempiäkin summia ja kertoa, että pienikin osallistuminen on parempi kuin että ei osallistuisi  ollenkaan.

Tärkeintä on siis vähentää aiheutettuja päästöjä ja toisena hyvänä tekona on kompensoida. Nämä molemmat toimet kannattaa kertoa viestinnässä, mielellään samaan aikaan. Tällöin viestintä on vakuuttavaa ja aitoa.

Minulle uutena kohteena vastuullisuuden saralla on tullut sijoittaminen ja vaikuttaminen sijoittamisen kautta. Itselläni ei ole sijoituspääomaa, mutta tuo maailma on mielenkiintoinen. Siitä joskus myöhemmin lisää, tässä pieni alkupala aiheeseen: Millenniaalit puhdistavat sijoitussalkuistaan ilmastopahiksia 

Kirjoitukseeni olen hakenut tietoja mainittujen ja linkitettyjen yritysten, Tilastokeskuksen, Ilmastopaneelin ja Sitran sivuilta.

Jatkan edelleen Rakkauden metsä- konseptin kehittämistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä puu istutetaan ikuisen rakkauden symbolina ja lahjoitetaan rahaa ikimetsän suojeluun.

Mood of Finlandin vastuullisuusohjelman ja sitoumuksen vuoden 2019 osalta voit lukea täältä: Mood of Finland vastuullisuus

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,
Anu

ps. Isäni  asennutti maalämmön lapsuudenkotiini jo 1980-luvun alussa ja teki suunnitelmia aurinkokennojen hankkimiseen.  Ehkä sillä 10 vuotiaan Anun vetoomuksella oli osansa näissä päätöksissä? Me kaikki voimme vaikuttaa!

 

 

Don´t leave footprints – do good in Tourism

Tourism and nature

When I was asked to tell the most current issues in Responsible Tourism at the moment by a Finnish TV journalist I talked about overtourism, climate change and flying, compensating, carrying capacity, new nature based luxury, the conservation of nature – and the footprints we are leaving while travelling, not only in nature but also in local communities.

I am lucky not to be alone with my thoughts as I cooperate in some of the Mood of Finland concepts with a Spanish geography,  Javier Pedrosa (Iworu and Geoface).  Javier  has finished Master degree in Territorial Planning and Environmental Management in University of Barcelona and his Master Thesis about ”the proposal of an Ecotourism model based on the landscape units of the protected area” has been accepted in July 2019.

Responsible Tourism is a complex combination of ecological, economical, social and cultural development and action  – where the local operators and people should always be involved. It also makes us remember ethical issues as equality and accessibility in all its senses. When talking about Responsible Tourism, it´s not only about nature but as we all know nature needs our special care and attention.

The Local Agenda 21 advocates a decentralized but concerted sustainable development, in which a proactive response is required from the local government, since it is the towns and cities that know best what their own environmental, social and economic interests are

Interpretation of landscape

Javier is geography, entrepreneur and has been working for many years in Tourism Industry. He has been working also as a Tourleader in many countries, including  Finland and other Nordic countries. He has stayed longer periods in several places having always special interest in Scientific Tourism.  Last Summer (2019) he stayed in Iceland.

Asturias francine anu y javi

I hereby share some sentences of the conclusions of Javier´s  Master Thesis –  the ones  I found very interesting, also from the Finnish Tourism perspective.

The interpretation of the landscape as an ecotourism activity allows to increase awareness and understanding whenever the correct didactic practice is applied.

When the superimposed spheres (lithosphere, atmosphere, hydrosphere, biosphere, troposphere) and the historical chronological thread (from the origin of space to our days) are combined,  the speaker and the receiver will have better understanding of the area and be able to discourse respectively.

This might be my favorite:

The interpretation of the landscape is one way of educating and sensitizing the citizens (both local and visitors). 
Javier has specialized in interpretation of landscape  – understanding landscape also as part of Tourism attraction and target of environmental protection.

Landscapes can and should take a greater role in the management of protected areas and claim themselves as an image of territory, image of  locals living there, and part of  locals´ identity. 

What is your favorite landscape

In Finland we have beautiful national landscapes to take care of.  I have been asked to describe the landscape which most touches my feelings. They are several ones and one of them is a sea view in Spain, not only because of the view but also because of the sound, smell, feeling and the memories.

We always go back to those places where we once loved the life

 

I also love the beauty of Finnish nature, its tranquility and the landscape with the combination of natural waters and forests.

de9d8a7d-e175-4169-9120-453ef8ca3a79

Hossa National Park 2019

 

Uusi aika, uudet arvot ja vastuullinen yrittäjyys

Irena, Anna ja Greta: uusi aika ja uudet ajatukset

Uuden oppiminen ja opin soveltaminen yritystoimintaan on innostavaa ja tarjoaa mahdollisuuksia tuottaa asiakkaille lisäarvoa palveluiden muodossa. Oivalluksia ja uusia ajatuksia syntyy lukemalla, ympäristöä tarkkailemalla, kokemalla  ja kokeilemalla. Sopivien koulutusten tullessa eteen, opiskelen mielelläni myös ohjatusti ja tavoitteellisesti. Viime vuonna suoritin Koulutusviennin erikoistumisopinnot ja nyt suoritan Sähköisen markkinointiviestinnän tutkintoa.

Ehkä parasta on kuitenkin se,  kun löydän samanhenkisen ”heimolaisen” ja sananmukainen innostuksen palo syttyy liekkeihin ja palan halusta päästä tekemään uutta! Tunnistatko tunteen?

Minä olen kokenut palavaa intoa seuratessani kolmen hyvin eri-ikäisen ja erilaisen naisen tekoja, tutkimuksia ja ajatuksia. 2000-luvun alussa löysin matkailututkijajoukosta  Irena Ateljevicin tuotantoa ja sain vaikutteita hänen tavastaan yhdistää inhimillinen kohtaaminen, tutkimus ja yhdessä tekeminen. Innostukseni oli huipussaan, kun gradua tehdessä löysin silloisen Joensuun yliopiston järjestämän konferenssin ohjelman ja Irena Ateljevicin nimen esitysten listalla. Transmoderni tutkimus ei ole jostain syystä Suomessa saanut kannattajia, mutta minua se kiinnostaa kovasti ja gradussani sillä on merkitystä.

Irena Ateljevic on sanonut Suomessa v. 2006 järjestetyn Transmodernin matkailun konferenssin olleen merkki siitä, että matkailututkimuksen maailmassa on samalla tavalla, universaalisti ajattelevien ihmisten joukko. Oli tullut aika, jolloin oli mahdollista puhua siitä, mitä aidosti tunnetaan ja mitä intuitiivisesti tiedetään

Anna Pollockia olen seurannut vuosia sosiaalisessa mediassa. Hän on lanseerannut tiedostovan matkailun määritelmän vastuullisuuden jatkona ja nyt hän johdattaa meitä positiivisen matkailun äärelle ajatuksella, että voisimme keskittyä entistä vahvemmin matkailun hyviin vaikutuksiin sen sijaan, että jäämme kiinni matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen tai poistamiseen. Anna Pollock kuvaa tekemistään seuraavasti:

Based on an extensive career as a researcher, strategist and change catalyst serving the international tourism and hospitality sector, I’m passionate about its capacity  to generate well-being, wealth and welfare for people and places provided that it is managed properly i.e. with respect for the interdependence and connectedness of all life and in harmony with the laws of nature.

.

Greta Thunbergin tuntevat varmaankin kaikki. Vuonna 2003 syntynyt ruotsalainen ilmastoaktivisti on antanut kasvot niille nuorille, joille me olemme jättämässä maapalloa perinnöksi. Greta on sankari, joka on näyttänyt toteen, että yksittäisen ihmisenkin teoilla on merkitystä. Minulle Greta edustaa mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa.

Uudet arvot ohjaavat toimintaa – vai ohjaavatko?

Muutama viikko sitten keskustelin vastuullisuudesta itseäni nuoremman yhteistyökumppanin kanssa. Esitin ajatuksiani arvoista, arvopohjaisesta kuluttajakäyttäytymisestä, arvojen merkityksestä asiakassegmentoinnissa ja yrityksen arvojohtamisesta. Keskustelukumppanini sanoi, ettei ole tiennyt yhdenkään työnantajansa arvoja eikä niillä ole ollut hänelle merkitystä.

Olin aidosti hämmästynyt ja olen monta kertaa tapaamisen jälkeen miettinyt asiaa uudestaan. Se, että olimme eri mieltä ei haittaa, päinvastoin – pidän siitä, että ajatuksiani haastetaan. Kysynkin aidosti kiinnostuneena, että jos arvot eivät ohjaa yrityksen liiketoimintaa, niin mistä yritys löytää eteenpäin vievän merkityksen  ja mikä on yritystoimintaa ohjaava taustatekijä? Haluaisitko kommentoida – uskon, että tästä saadaan mielenkiintoista keskustelua.

Luovasti, innostaen, vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Perustin Mood of Finland -yrityksen loppuvuonna 2017. Arvot ohjasivat liiketoimintasuunnitelman tekoa kun kirjasin ylös konkreettisesti mitä palveluita yritys tuottaa, kenelle palveluita tuotetaan, miten palvelut hinnoitellaan, miten markkinoidaan ja myydään. Mood of Finlandin arvot ovat Luovasti, Innostaen ja Vastuullisesti – yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.

Muutaman kerran olen jättäytynyt pois yhteistyöstä ja muutaman kerran jättänyt tekemättä tarjousta erilaisen arvomaailman vuoksi. Onnekseni olen saanut todellisia onnenpotkuja ja päässyt tekemään juuri sitä, mitä haluankin: esimerkkeinä Visit Finlandin vastuullisuus-manuaalit, Sustainable Travel Finland – valmennukset ja Matkailudiilin palvelukokeilu.

Minulle arvojohtaminen on luontainen tapa tehdä valintoja, mutta mielenkiinnolla seurailen nyt mitä muita vaihtoehtoja käytetään.

Mitä vastuullisuus yritystoiminnassa tarkoittaa?

Työ-ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan ”vastuullisella yrittäjyydellä tarkoitetaan ympäristö-, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasapainoista kehittämistä ja johtamista yrityksissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa”.

Yritys toimii siis ekologisesti, taloudellisesti ja sosiokulttuurisesti kestävällä tavalla. Yritystoiminnan tulee olla taloudellisesti kannattavaa ja tuottaa ympäröivälle luonnolle ja yhteiskunnalle enemmän hyötyjä kuin haittoja. Jos haluat lukea, mitä nämä kolme eri osa-aluetta matkailualan yritystoiminnassa tarkoittavat, lue lisää aiheesta täältä: Mitä se vastuullinen matkailu on?

Kestävän kehityksen johdannaisena vastuullisen matkailun määritelmässä korostuu paikallisuus; paikallisen kulttuurin ja paikallisten ihmisten kunnioittaminen.

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators, hoteliers, governments, local people and tourists take responsibility, take action to make tourism more sustainable (Cape Town Declaration 2002).

Transmoderni yrittäjyys – vastuullista ja arvopohjaista kumppanuusyrittämistä

Minulle luontaista on yhdistää tutkimusta, tietoa ja käytäntöä. Innostun löytäessäni uusia mahdollisuuksia tuottaa luovia ratkaisuja ongelmiin ja opin mielelläni sekä akateemisissa verkostoissa että toiminnan tasolla toimimalla. Gradua tehdessä löysin kulttuurisen evoluution teorian yhteiskunnassamme ja sain siitä mielekkään viitekehyksen tutkimukselleni.

Teorian mukaan yhteiskunnassamme on nyt neljää eri arvopohjaista kulttuuria, joihin meistä jokainen kuuluu. Suurin osa meistä on useamman arvokulttuurin yhdistelmä ja voimme eri tilanteissa toimia eri arvojen ohjaamina ( esim. lomalla, työssä, kotona, ystävien kanssa). Kohtaamamme yhteistyökumppanit ja asiakkaat edustavat jotakin arvokulttuuria.

Neljä osakulttuuria ovat Traditionaali, Moderni, Postmoderni ja Transmoderni. Olen tiettävästi ainoa matkailuasiantuntija, joka käyttää tätä segmentointimallia Suomessa ja vastuullisuus-valmennuksissani esitän eri kulttuurien kirjon hassujen hattujen avulla. Tämä on se hetki,  jolla haluan jättää valmennuksiini osallistuville muistijäljen kohtaamisestamme. Tänä vuonna kuvaan on tullut viidentenä alakulttuurina  vihreiden lasien kautta valintoja tekevä tyyppi! Jos haluat tietää lisää, tule mukaan valmennuspäivään ja/tai lue lisää aiheesta vuonna 2013 valmistuneesta gradustani täältä: Matkailun keltainen kirja 

Yritystoiminnassani arvot ohjaavat toimintaa ja teen valintoja arvot mielessäni. Parhaalta tuntuu yhdessä tekeminen muiden kanssa ja olen todella kiitollinen, että vuosien aikana muodostunut verkostoni sekä matkailu- että koulutusalalta on nyt tukena ja yhdistämme osaamistamme yhteisiin projekteihin.

Hienoimmalta tuntuu löytää tarjouspyyntö, johon on mahdollista koota monen osaajan tiimi ja oppia samalla yhdessä uutta. Näin myös tuotamme toinen toisemme yrityksille liikevaihtoa ja hyvinvointi jakaantuu tasaisemmin usealle mikroyritykselle.

Isoille toimijoille, oppilaitoksille ja viranomaisille tarjoamme mahdollisuuden toimia yhteiskuntavastuullisesti: reilua on tarjota mahdollisuuksia ja yhteistyökumppanuuksia mikroyrittäjille ja aidosti osoittaa kiinnostusta tukea yrittäjyyttä Suomessa. Visit Finland, Perho Liiketalousopisto, Business College Helsinki ja Kainuun ammattiopisto ovat ihailtavan reiluja tässä suhteessa – kiitos yhteistyömahdollisuuksista!

Kumppanuusyrittäjämallilla teen yhdessä mm. espanjalaisen Iworu/ Geoface -yrityksen kanssa sekä Suomessa mm. Nordic Marketingin, Toolbox-Travelin ja  Matkailun Nice Groupin kanssa

Mennyt aika, tämä hetki ja tuleva mahdollisuus

Kirjoitin yllä, että Greta Thunberg edustaa minulle mennyttä, tätä aikaa ja tulevaa. Greta saa minut muistamaan ajan,  jolloin alakouluikäisenä kirjoitin huolestuneen vetoomuksen lähimetsän puiden säilyttämisen puolesta. Muistan ajan, kun ilmastonmuutos oli kiivaiden keskustelujen aiheena 1980-luvun kotipöydän äärellä haastaessani isääni uuden edessä ”ymmärtämään edes jostain jotain” – ja näytti isä ymmärtäneen; lapsuudenkotiini asennettiin maalämpö 1980-luvun alussa!

Tätä aikaa Greta edustaa osoittamalla, että yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä. Tulevaisuus on läsnä, kun nuori aktivisti muistuttaa meidän jokaisen vastuusta jättää tämä maapallo perintönä tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin me sen olemme saaneet hoitaaksemme. Kaikelle on aikansa eikä mikään tunnut turhalta.

MOF_kesä2018_2_white

Kiitos, että seuraat blogiani. Kiitos kommenteistasi!
Muistathan, että transmodernin ajan henkeen,
kanssani saa olla samaa mieltä ja ihan yhtä hyvin myös eri mieltä.
Anu

 

 

MATKA2019 – messut: teemana vastuullisuus

Lupaus yli 20 vuoden takaa

Minä seisoin Välimeren rannalla ja katselin kaunista auringonlaskua pitkän vaelluspäivän päätteeksi. Vuorilla patikoidessa olin hiljaisina hetkinä miettinyt tulevaisuutta. Olin lopettanut ulkomaanoppaan työt viiden vuoden matkalaukkuelämän jälkeen ja päättänyt jäädä Espanjaan. Uutta työtä ei vielä ollut, mutta olin nuori ja luottavainen. Rannalle kävellessä olin huomannut muutoksia tutussa kylässä. Polku rantaan oli levennetty ja asfaltoitu, uusia hotelleja rakennettiin vieri viereen, tutun hotellin emäntä ei enää ehtinyt valmistaa pitkään haudutettuja kotiruokia eikä istua vaihtamaan kuulumisia ja hotellin isäntä vaikutti väsyneeltä kertoessaan hotellin laajennuksesta.

Olin herännyt huomaamaan muutoksen ja kuiskasin lupaukseni auringon kultaamille aalloille. Lupauksen ja siitä alkaneen tarinan kerroin messuilla opiskelijaseminaarissa:

Lupauksia vuonna 2019

Vastuullisen matkailun verkosto ICRT Finland kokosi Matka2019- messuille paneelikeskustelun ajankohtaisista aiheista ja verkoston jäsenet valmistautuivat vastaamaan verkoston perustajan ja vetäjän, Petra Blinnikan, esittämiin kysymyksiin ja kertomaan oman vastuullisen matkailun lupauksen vuodelle 2019.

Paneelin aiheet olivat valikoituneet juuri nyt ajankohtaisimpien listalta, joista vain harvaa osasin pohtia nuorena ammattilaisena: ilmastonmuutos, hiilijalanjälki ja päästöjen kompensointi, kiertotalous ja jätehuolto, uudet asiakassegmentit ja uusi luksus, luonnon monimuotoisuus ja luonnon kestäminen matkailijavirtojen paineessa, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo matkailussa ja vastuullinen rekrytointi.

matka19_icrt_paneeli_

Paneelissa mukana: Leena Grönroos (Haaga-Helia), Anu Nylund (Mood of Finland), Matti Pollari (Visit Tampere), Hannele Levävaara (Nukula), Eeva Koivula (XAMK), Katri Tihilä (Reilun matkailun yhdistys), Matti Tapaninen (Metsähallitus) ja Marketta Viljasaari ( Green Key)

Useampi meistä panelisteista lupasi lentää entistä harvemmin ja kompensoida lentojen päästöt. Visit Tampereen Matti Pollari lupasi tehdä ainakin yhden kotimaan lomamatkan pyöräillen ja Eeva Koivula lupasi antaa useammin palautetta vastuullisuuteen liittyvistä havainnoista suoraan yrityksille. Metsähallituksen Matti Tapaninen lupasi laittaa alulle selvitystyön, jossa faktaan ja tietoon perustuen selvitetään onko suojelualueiden kantokyky matkailijoiden osalta kestävää.

Pitkän linjan kestävän kehityksen osaaja Hannele Levävaara (Nukula Oy) lupasi ”pitää enemmän ääntä” tekemisistään, tehdä tekemisestä näkyvää ja kertoa niistä myös muille. Reilun matkailun yhdistyksen Katri Tihilä haastoi meidät mukaan ja seuraamaan #mielenkumous ’ta , jolla muistutetaan matkailun vaikutuksista ilmastonmuutoksen.

Mitä ne vastuulliset teot ovat

Green Key Sertifioinnin Marketta Viljasaari houkuttelee matkailualan yrityksiä osallistamaan henkilökuntaa ja asiakkaita vastuulliseen toimintaan ja nostamaan arjen tekoja näkyviin paikan päällä ja SoMe:ssa. Avainasioiksi Marketta nosti vesitehokkuuden, energiatehokkuuden sekä jätteen vähentämisen ja käsittelyn. Yritysten ei tarvitse keksiä keinoja tehdä vastuullisemmin yksin, koska tarjolla on valmiita työkaluja esimerkiksi Green Key kriteeristössä ja ohjelmassa.

Mustio11 luomutila kassa

Hannele Levävaaran majoitus- ja hyvinvointipalveluita tarjoavalla perheyritys Nukulalla Päijänteen rannalla on todella konkreettista näyttöä vastuullisista valinnoista. Nukulan toimien taustalla on tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, biodiversiteetin edistämisestä ja kiertotalouden ylläpitämisestä. Nukulassa on siirrytty hakelämmityksestä maalämpöön, metsänhoito perustuu jatkuvan kasvun periaatteelle, 15% tilan metsäalasta on Metso-suojeltua, käytössä on kuivakäymälät, jätteet lajitellaan ja kaikki hyödynnettävissä oleva kierrätetään.

Matti Pollari muistutti pyöräilyn olevan kaikin puolin vastuullista matkailua. Ympäristöhyötyjen lisäksi se on  hyvinvointimatkailua, sosiaalisesti kestävää ja eurotkin jäävät mukavasti usein pienille paikallistoimijoille.

Matkailuteollisuuden tulee ottaa vastuu – ja saada tukea

Eeva Koivula Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta nosti esille faktan siitä, että matkailuteollisuuden on syytä tarttua myös hiilijalanjäljen pienentämiseen. Hiilijalanjäljen pienentäminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eikä matkailu todellakaan voi jättäytyä pois näistä talkoista.

Hiilijalanjäljen laskeminen on tärkeää, jotta nykytilanne saadaan selvitettyä ja sen perusteella asettaa tavoitteita tulevaan ja seurata kehitystä. Hiilijalanjäljen konkretisointi tekee omien tavoitteiden asettamisen mielekkääksi. Yrityksille kiinnostava tieto on varmasti se, että päästöjä pienentävät ratkaisut tuovat lopulta myös taloudellista säästöä sen lisäksi, että ympäristö kiittää. Laskemiseen on tarjolla XAMK:ssa kehitetty Excel-laskuri jota edelleen kehitetään.

 

matka19_kansanedustajapaneeli

Torstai-aamupäivän paneelissa keskustelijoina olivat  yhdeksän puolueen kansanedustajat. Lobattavaa vielä riittää – matkailuteollisuuden merkitys ei ole vielä ihan oikeassa mittakaavassa poliittisten päättäjien tiedossa.

Eevan opit ovat jalkautuneet myös opiskelijoille, josta osoituksena  perjantain opiskelijaseminaarin finaalissa XAMK:n opiskelijan esittelemä erinomainen idea hiilijalanjälkilaskurista, jonka voisi integroida Visit Finlandin My Stay – tuotetietokantaan. Tällaisia palveluita matkailijat ihan varmasti arvostaisivat!

Hyvä alku omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa konkretian kautta on käydä laskemassa oman elämän hiilijalanjälki ja aloittaa Ilmastodieetti

Tutkimusta, koulutusta ja hankkeita

Visit Finlandin Anna Stenius ei sairastumisen vuoksi päässyt paikalle , mutta välitti meille paneeliin terveisensä. VFvastuullisuuskirjaVisit Finland kannustaa matkailuyrityksiä hankkimaan koulutusta, toimimaan vastuullisesti ja viestimään teoistaan. Yhä useammin kansainväliset yhteistyökumppanit ja asiakkaat tekevät valintoja vastuullisuuden kriteerein ja tällöin pitää näyttöä myös olla. Matkailualueille ja -yrityksille on tarjolla vastuullisen matkailun koulutusta Visit Finland Akatemian tarjonnasta ja nettisivuilla on käsikirja tiedon lisäämiseen ja työkirja suunnitelmien tekemiseen.

Hankkeista esimerkkinä nostettakoon Arktinen kestävä matkailudestinaatio   jonka puitteissa luodaan Sustainable Finland -kattomerkki,  jota kestävän matkailun kriteerit täyttävä toimija voi käyttää. Tästä merkistä kuulemme varmasti lisää vielä tämän kevään aikana.

Koulutuksesta muistutti omassa puheenvuorossaan myös Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Leena Grönroos. Vastuullisuus-koulutusta tarjotaan kyllä kaikilla koulutustasoilla, mutta opiskelijoiden ääntä on nyt kuunneltu herkällä korvalla ja huomattu, että lisäannos aiheesta olisi tarpeen. Haaga-Helian matkailun liikkeenjohdon opiskelijat tutustuvat vastuullisuuteen heti ensimmäisenä syksynä vieraillessaan Suomenlinnassa. Opiskelijat oppivat ymmärtämään matkailun vaikutuksia kohteessa ja pääsevät näkemään konkreettisia tekoja, joista yhtenä mainittakoon matkailijoiden ohjaaminen halutuille reiteille niin, että saaren asukkaiden elämä häiriintyisi mahdollisimman vähän.

Ammattikorkeakoulu-verkosto (JAMK, Haaga-Helia ja XAMK) on saanut rahoituksen vastuullisen matkailukoulutuksen toteuttamiseen. Vastuullisuuden portaat – hankkeen tuloksena on odotettavissa muutaman vuoden päästä kaikille avointa vastuullisen matkailun koulutusta – verkossa.

Matkailuteollisuus on ihmisten kohtaamisen teollisuutta

Useammassa puheenvuorossa pohdittiin asiakasta, asiakkaiden tarpeita, toiveita ja sitä, millaisia matkailijoita me itse olemme ja millaisia matkailijoita Suomeen  vastuullisuuden näkökulmasta olisi hyvä houkutella.

matka19_palkinnot_anu_herrankukkaro_1

Arktiset Aromit järjesti tuotekilpailun teemalla ”Luonto matkailussa”. Olin mukana raadissa ja palkinnot jaettiin messuilla. Konseptivaiheen ja yleisöäänestyksen voittajaksi tuli Herrankukkaro tuotteella ”Mertemme salaiset herkut- villikalojen matka merestä lautaselle” Muita palkittuja olivat Kultaranta Resort, Visit Tuusulanjärvi, Rahula Ranch ja Pure Kainuu. Mukana Visit Suomussalmi ja Aija Laukkanen.

Luonto, puhdas ilma ja vesi ovat  uutta luksusta, jonka arvon me itse ymmärrämme ja nyt meidän tulee ymmärtää sen oikea hinnoittelu matkailuteollisuudessa.

Me elämme merkityksellisten matkailuelämysten aikaa ja Suomella on tarjota juuri se, mitä tiedostavat matkailijat haluavat. Voisimme siis tavoitella vähemmillä matkailijoilla enemmän taloudellista hyötyä ja profiloitua rohkeasti vastuullisena matkailumaana.

Mood of Finlandin puheenvuorossa nostin esille vastuullisen rekrytoinnin. Matkailualalla kipuillaan osaavan työvoiman ja työnantajien kohtaantumisen ongelman kanssa ja tähän ongelmaan olen kehittänyt yhtenä Matkailudiilin palvelukokeiluna konseptia, joka yhdistää koulutuksen, perehdytyksen ja rekrytoinnin. Suomessa asuvat ja Suomeen muuttavat osaajat ovat yksi kaipaamamme mahdollisuus. Konseptista voit lukea lisää täältä: Matkailudiili.

 

ymge_220119_tehtävä

Reilun matkailun yhdistyksen Katri Tihilä toi paneeliin tuulahduksen globaaleista matkailun ilmiöistä. Reilun matkailun yhdistyksen toiminnan ydin on tiedottamisessa. Tämän vuoden hanke ”Yhdenvertaisempaa matkailua globaalissa etelässä” #YMGE nostaa keskusteluun mm. köyhyyden ja sen kaupallistamisen matkailussa, vieraanvaraisuuden kulttuurisidonnaisuuden ja sen, miten matkailusta viestitään. Vuoden yhdeksi teemaksi nousee ilmastokestävä matkailu, jossa voidaan varmaankin hyödyntää vuoden 2013 kampanjamateriaalia  Seuraa SoMe:ssa  #mielenkumous.

Happy end ja vielä yksi lupaus

Uskoisin, että sinäkin haluat osallistua ja antaa oman lupauksesi vastuullisemmasta matkailusta, tehdä sitoumuksesi tälle vuodelle, eikö totta?

Voit kirjoittaa lupauksesi kommentteihin, kertoa kaverille tai huutaa metsän syliin.

Kiitos, että seuraat blogiani!
Iso kiitos panelisti-kollegoille!

Kiitos myös kaikille teille, joiden kanssa siemailin kuohuviiniä, nautiskelin kahvihetkestä ja nauroin vanhoille ja uusillekin jutuille!

Anu

Paneeli sunnuntai

Matka2019 – messut päättyivät osaltani sunnuntaina toiseen ICRT:n paneeliin, jossa aiheena oli paikallisten osallistaminen matkailijoiden kokemukseen. Paneelia moderoimassa Minna Tunkkari-Eskelinen (JAMK) ja Eeva Koivula (XAMK). Panelisteina Anu Nylund (Mood of Finland), Heini Saari (Doerz), Minna Hanhivaara (Suomenlinnan hoitokunta) ja Pertti Stenman (Hima & Strada)

 

Ailu Valle

Ailu Valle on saamelainen räppäri, joka esiintyi Inarin osastolla. Saamelaiskäräjät on julkaissut saamelaismatkailun eettiset ohjeet.

Suomi on turvallinen matkailumaa

Uskaltaako turvallisuudella markkinoida?

Turvallisuus on herkkä aihe markkinointiviestinnässä. Mitä jos turvallisuudella kehuskelu houkuttelee paikalle turvallisuuden rikkojat ja hajottavat sen kaiken hyvän, mitä on? Mitä jos juuri silloin tapahtuu jotain, kun turvallisuudella maahan houkuteltu matkailija on täällä ja odottamaton uhka muuttuu todeksi?

Maailman talousfoorumin (WEF) julkaiseman matkailun kilpailukykyä mittaavan raportin mukaan Suomi on maailman turvallisin maa. Raportissa on analysoitu tuloksia, jotka perustuvat erittäin laajaan tietokantaan sisältäen mukana olleiden 136 maan yksittäiset tulokset käytössä olleista yhdeksästäkymmenestä indikaattorista sekä vertailtavuuden ja yleiskatsauksen maailmanlaajuisesta tilanteesta.

Jos emme turvallisuudella varsinaisesti Suomea matkailumaana markkinoisikaan, faktoja voimme esittää ja muistuttaa, niin kuin oppaana ryhmillekin muistutan, että missään maailman kolkassa ei voi luvata, että mitään ikävää ei koskaan tapahtuisi.

Kaikkien indikaattoreiden yhteenlaskettujen pisteiden mukaan Suomi on 33. kilpailukykyisin matkailumaa suurten matkailumaiden Espanjan, Ranskan ja Saksan ollessa kärkikolmikko. Suomi on tässä mittauksessa maailman viidenneksi ekologisin maa, jolla on tutkimuksen mukaan yksi parhaita henkilöstöhallintoja ja työvoima. Parannettavaa tutkimuksen mukaan on saavutettavuudessa ja luonto- ja kulttuuriaktiviteettien tuotteistamisessa ja markkinoinnissa.

Turvallisuus on noussut yhdeksi seuratuimmista indikaattoreista kasvavan terrorismin uhan vuoksi ja Suomi on saanut hienoa huomiota raportin tulosten julkaisun myötä. Turvallisuutta mittaavissa indikaattoreissa tarkastellaan maan taloudellisia panoksia rikollisuuden, väkivaltaisuuden ja terrorismin ehkäisyyn, poliisin luotettavuutta ja terrorismin todennäköisyyttä.

Matkailijamäärien kasvu tuo haasteen turvallisuuteen

Vuoteen 2030 mennessä maailmassa arvioidaan olevan kahdeksan ja puoli miljardia ihmistä, jotka tekevät noin kaksi miljardia matkaa vuodessa. Suurin kasvu tulee Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-Idästä. Matkailumäärien kasvuun vaikuttavat megatrendeistä erityisesti maksukykyisen keskiluokan kasvu, väestön ikääntyminen sekä teknologian ja infrastruktuurin parantuminen. Parhaimmillaan matkailu luo uusia työpaikkoja, kasvattaa taloudellista hyvinvointia, auttaa ymmärtämään muita kulttuureja ja edistää rauhaa. Kasvavat matkailijamäärät tuovat mukanaan myös negatiivisia vaikutuksia ja niistä yksi on lisääntyvä turvallisuusriski.

Digitalisoinnin toivotaan tuovan ratkaisuja ihmisten liikkuvuuden seuraamiseen ja rikollisten jäljittämiseen; matkailijan polku on itse asiassa pysynyt maailmanlaajuisesti tarkasteltuna yllättävänkin samankaltaisena sitten 1960-luvun massamatkailun alkuajoista; monissa maissa käytössä on edelleen paperidokumentit ja viisumin saadakseen voi vieläkin joutua odottamaan pitkään ja maksamaan tuntuviakin summia. Moniin maihin matkustettaessa pitkät passijonot ovat edelleen osa maahantulorutineeja.

Varastettu tai hukattu passi on yksi suurimpia turvallisuusriskejä

Turvatarkastuksia on toki kiristetty etenkin vuoden 2001 New Yorkin kaksoistornien terrori-iskun jälkeen; nesteiden kuljetusta lentokoneisiin rajoitetaan, kengät, vyöt ja muut metallia sisältävät tavarat pitää siirtää läpivalaisuun, lähtöporteilla on tarkastuksia ja terminaaleihin on asennettu huomattavasti enemmän valvontakameroita.

Viranomaiset muistuttavat siitä tosiasiasta, että todelliset uhat kuten terrorismi ja epidemiat kulkevat rajojen kautta eikä millään maalla ole nykyisillä resursseilla ja toimintatavoilla mahdollisuutta täysin kontrolloida ihmisten liikkuvuutta.

Kansainvälisen rikospoliisijärjestö INTERPOL:n mukaan yksi suurimpia turvallisuusriskejä on tällä hetkellä varastetut ja hukatut matkustusdokumentit kuten passit. Reilun kymmenen vuoden aikana (2002-2013) lähes neljäkymmentä miljoonaa dokumenttia ilmoitettiin hukatuiksi tai varastetuiksi. Väärennetyt ja varastetut passit liittyvät usein turvapaikanhakijoihin, terroristeihin ja rikollisiin. INTERPOL näkee ratkaisuna siirtymisen täysin digitaaliseen biometriseen menetelmään, joka auttaisi suojaamaan ja tarkistamaan matkustajan identiteetin ja vähentämään merkittävästi varastettujen paperien vääriin käsiin kohdistuvaa riskiä.

 Kyberturvallisuus on tärkeä osa matkailun turvallisuutta!

Nykytiedon mukaan valitettavasti myös biometristen tietojen hakkerointi ja huijaaminen on mahdollista, joskin vaikeampaa kuin perinteisen passin käyttäminen väärin. Tuntuukin siltä, että uusia ja hyödyllisiä innovaatioita seuraa hyvin nopeasti myös hyötyjä väärin käyttävät rikolliset ja muutokset seuraavat toisiaan.

Sähköistetyn ja verkotetun yhteiskunnan turvallisuus edellyttää kyberturvallisuuden varmistamista. Suomen valtion ensimmäinen kyberturvallisuusstrategia vahvistettiin vuonna 2013 ja sen tavoitteena on varmistaa kyberympäristön luotettavuus ja toiminnan turvallisuus sekä ennakoiden hallita ja tarvittaessa sietää kyberuhkia ja niiden seurauksia. Yhteiskunnan kriittisiä, tietojärjestelmistä ja verkkoyhteyksistä riippuvaisia toimintoja ovat esimerkiksi lennonjohto, rahaliikenne ja energiantuotanto.

Suomi ei ole muusta maailmasta eristetty lintukoto

Loppukesällä 2017 Turussa tapahtuneen puukotuksen, jossa kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan loukkaantui, sanotaan tuoneen Suomeen ensi kertaa epäillyn islamistisen terrorismin. Samana kesänä,  ruuhkaisena kansainvälisten risteilymatkailijoiden vierailupäivänä Helsingissä kohtasin espanjalaisen ryhmän kanssa poikkeuksellisen vastaanoton Temppeliaukion kirkolla, kun suuri joukko poliiseja oli jalkautunut alueelle. Keskusrikospoliisi vahvisti poliisioperaation johtuneen mahdollisesta terroristisen teon valmistelusta, mutta konkreettiselta uhkatilanteelta vältyttiin.

 

Uuden tilanteen edessä matkailualan ammattilaiset ovat aktivoituneet ja keskustelua on käyty muidenkin terminaalien kuin lentoasemien turvallisuuden osalta; onhan kulku juniin, linja-autoihin ja laivoihinkin vielä huomattavasti vapaampaa. Maailmalla on jo esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi junaan noustessa käydään läpi samankaltainen turvatarkastus ja henkilöllisyyden tarkastus kuin lentokoneeseen kuljettaessa. Olen itse kulkenut junaan turvatarkastuksen kautta mm. Espanjassa.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että sisäisen turvallisuuden pahin globaali uhka on terrorismi.
Hyvä uutinen on se, että Suomen poliisi ja sisäinen turvallisuus ovat kansainvälisen vertailtavuustutkimuksen mukaan kokonaisuutena maailman toiseksi parhaat Singaporen jälkeen. Indikaattoreja ovat mm. sisäisen turvallisuuden takaamiseen varatut resurssit, resurssien tehokas käyttö, kansalaisten suhtautuminen poliisiin ja sisäisen turvallisuuden uhat.

Matkailualan ammattilainen kohtaa asiakkaan myös poikkeustilanteissa

Lupausta siitä, että mitään normaalista poikkeavaa ja ikävää ei koskaan tapahtuisi, ei voida antaa edes turvallisimmaksi matkailumaaksi tilastoidussa Suomessa. Asiakaspalvelutilanteen tavoitteena tulee tietenkin olla turvallisuuden tunteen luominen ja palvelun turvallinen toteutus. Se, mitä voidaan ja pitää tehdä, on ennakoida ja varmistaa toimintavalmius mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Markkinointiviestinnässä voidaan kertoa, millä tavalla Suomessa, matkailualueella tai yksittäisessä yrityksessä on varauduttu ennakoivasti turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin ja millä tavalla henkilöstö koulutettu turvallisuuden osalta. Jotta Suomi on jatkossakin turvallinen matkailumaa, tulee matkailualueiden panostaa turvallisuuskäytäntöihin.

Helsinkiläisen Kämp Collection Hotelsin turvallisuuspäällikkö Petteri Sistonen kertoo hotellivieraiden osalta suurimpien riskien olevan omaisuusrikokset, päihteet ja häiriökäyttäytyminen, erilaiset valuuttaan ja maksukykyyn liittyvät rikokset sekä muut henkilöturvallisuuteen kuten paloturvallisuuteen liittyvät riskit.

Sistosen mukaan ketjun hotellien henkilökuntaa koulutetaan kaiken aikaa, toimintatavat ja prosessit turvallisuusuhkien varalta suunnitellaan ennakkoon ja näin saavutetut rutiinit luovat turvallisuutta henkilöstölle. Nopeasti muuttuva työympäristö vaatii sisälleen dynaamisen riskienhallintaprosessin, jonka mahdollistaa organisaatio, jossa riskien tunnistaminen ja hallinta ovat jokaisen asia.

Kyky ennakoida ja toimia on ammattilaisen avaintaito

Matkailualan yrityksillä on liikeidean mukaisia velvoitteita turvallisuuden varmistamiseksi. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuutta on tarkasteltu pidempään, tietynkokoisilla kiinteistöillä tulee olla pelastussuunnitelmat ja riskialttiita aktiviteetteja tarjoavat ohjelmapalveluyrittäjät ovat jo vuosia tehneet riskianalyysin ja siitä johdetun turvallisuussuunnitelman ja turvallisuusasiakirjan.

Kuva: Spek

Riskianalyysin ja turvallisuussuunnitelman tekeminen on suositeltavaa, vaikka laki ei siihen kaikkia palvelun tuottajia velvoitakaan. Matkailualan ammattilainen voi osallistua Matkailualan turvallisuuspassikoulutukseen ja hyväksytysti testin suorittaneena saada viisi vuotta voimassa olevan MaTuPa-passin. Ensiaputaidot on syytä pitää voimassa ja huolehtia, että ensiapupakkaukset, sammutuspeitteet ja palosammuttimet ovat kunnossa.

Tämän ajan ensiaputaitoihin on syytä lisätä valmennus uhkaavasti käyttäytyvien ihmisten tunnistamisesta ja uhkatilainteiden hoitamisesta. Yrityksen tietoturvasta pitää huolehtia ja varmistaa, että keväällä 2018 voimaan tulevan tietosuojalain ja –asetuksen vaatimat velvoitteet on hoidettu mm. henkilötietojen tallentamisen osalta.

Tärkeää on sisällyttää turvallisuusasiat aina uusien, myös freelance-työntekijöiden perehdytykseen niin, että jokainen tietää poikkeavassa tilanteessa, miten toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla ja turvataan asiakkaiden hyvinvointi. Turvallisuudesta tulee huolehtia kaiken kokoisissa yrityksissä ja samoin kuin laadukas ja vastuullinen toiminta, niin myös turvallisuudesta huolehtiminen erottavat ammattilaisen amatööristä.

Turvallisuusjohtaminen tuo laatua ja kannattavuutta

Turvallisuus on keskeinen laatutekijä matkailupalveluiden toteuttamisessa ja tuo lisäarvoa kilpailukykyyn. Turvallisuusasioihin panostaminen ja ennakoiminen on myös monella tavalla tuottavaa toimintaa; onnettomuuksien, työtapaturmien tai asiakkaille aiheutettujen haittojen väheneminen merkitsee yritykselle selvää säästöä.

Turvallisuuteen panostaminen ei vaadi isoja investointeja ja myönteinen turvallisuuskulttuuri luodaan yritykseen johdon esimerkin avulla. Turvallisuudesta huolehtimisen voikin sanoa olevan enemmän kiinni asenteesta kuin siihen sijoitetuista euroista.

Turvallisuutta jalkautetaan yrityksessä turvallisuusjohtamisella, johon kuuluvat riskien arviointi ja havaittujen riskien torjuminen, turvallisuusharjoitukset sekä viestintä- ja palautejärjestelmät asiakkaiden ja työntekijöiden suuntaan. Kaikki tämä rakennetaan yhteistyössä koko henkilökunnan kanssa. Myös lähimpiä yhteistyökumppaneita, alihankintayrityksiä, viranomaisia ja oppilaitoksia kannattaa pitää turvallisuustyössä mukana.

Tutustu myös Vastuullisen matkailun opaskirjaan!

Tämän kirjoituksen teksti on alun perin koottu ja kirjoitettu Business Finland/ Visit Finlandin tuottamaan ja Mood of Finlandin kirjoittamaan ja kokoamaan Vastuullisen matkailun opaskirjaan. Artikkelia ei julkaistu opaskirjassa, mutta hyödynnetään muuten.  Asiantuntijat: Petteri Sistonen, Kämp Collection ja Pekka Iivari – Matkailututkimuksen avainkäsitteet, Turvallisuus. KIITOS!

Klikkaa itsesi tästä Visit Finlandin sivulle, josta voit ladata opaskirjan ja siihen kuuluvat työkirjan käyttöösi: Vastuullisen matkailun opaskirja

Kiitos mielenkiinnosta, kiitos että seuraat blogia!

Lähde:
Maailman talousfoorumi (WEF), The Travel & Tourism Competitiveness Report 2017

Mitkä ovat sinun neljä ässääsi matkaillessa?

Olin kirjoittanut tämän kirjoituksen lokakuussa 2011. Nyt on hyvä hetki tarkastella, onko jokin muuttunut. Mukaan lisäsin yhden videon ja pienen kommentin loppuun.

Osa 1: ” Sun, Sea, Sand and Sex”

Matkailualan ammattilaiset ja tutkijat tuntevat neljän S:n (sun, sea, sand and sex) määritelmän, kun viitataan matkailukehityksen siihen vaiheeseen jolloin matkailusta alkoi tulla suuren kansan huvia, suihkukoneet ilmestyivät ilmakehään ja siirryttiin kohti massaturismia. Aurinko, ranta, meri ja seksi olivat massaturismin kantavia vetovoimatekijöitä ja ovat ehkä joillekin sitä edelleen.

E10 playa levante

Benidorm – yksi Euroopan suurimmista matkailukohteista

Rantalomakohteet täyttävät monen matkailijan toiveen irtiotosta ja rentoutumisesta arkielämän vastapainona. Ja tottahan se on; auringon lämpö ja valo tuovat kaivattua vaihtelua esimerkiksi meille pohjoisen Euroopan asukeille syksyn taittuessa talveen, pakkasen paukkuessa nurkissa ja auton ikkunoiden skrapaamisen muuttuessa arkea hidastavaksi rutiiniksi.

Ihana meren kohina ja lämmin rantahietikko auttavat todelliseen irtiottoon. Ja hei – rantalomalla voi toimia myös vastuullisesti, vai voiko? Tästä voit lukea yhden koosteen siitä, millaisin valinnoin voit tehdä Kanarian matkasta astetta vastuullisemman: Erilainen Kanarian matka

Massaturismikohteita rakennettiin nopealla vauhdilla kasvavaan kysyntään – case Espanja

Massaturismin ilmiönä voi sanoa alkaneen 1960-luvulla, jolloin isoja määriä matkailijoita matkasi lomakohteiksi markkinoituihin paikkoihin. Matkakustannukset olivat laskeneet teollistuneissa maissa, matkoja alettiin tarjota pakettimatkoina ja matkailun vetovoimatekijöiksi nousivat aurinko, hiekkarannat ja meri.

Ensimmäiset massamatkailukohteet olivatkin kesäisin Välimeren rannoilla ja talvella Kanarian saarilla ja Karibialla. Massamatkailukohteet ovat läpi historian olleet pääasiassa sesonkikohteita ja massojen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset on opittu tunnistamaan matkailun mukanaan tuomien positiivisten vaikutusten rinnalla.

Massaturismia kehitettiin 1960- ja 70-lukujen uutuuden huumassa hyvin lyhytnäköisesti. Espanjan matkailukehitystä johtaneen diktaattori Francon slogan matkailun kehittämisestä 1970-luvun alussa ”crecimiento a toda costa” (kasvua hinnalla millä hyvänsä) antaa lyhyesti ymmärryksen siitä, mitkä tavoitteet mielessä matkailuelinkeinoa lähdettiin kehittämään.

Eipä silloin juuri kestävä matkailun kehitys ekologisin, taloudellisin ja sosiokulttuurisin osa-aluein ollut päällimmäisenä mielessä, vaan haluttiin tarjota mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pienin kustannuksin tilauslennoilla massoittain tuleville matkailijoille sitä, mitä he halusivat; aurinkoa, hiekkaa, merta ( ja seksiä).

Playa

Espanja, aurinko ja meri….España, sol y mar…

Matkailuteollisuuden hyötyjen tulee olla haittoja suurempia

Francon ajan espanjalaiset toimivat aikoinaan parhaaksi katsomallaan tavalla ja matkailu toi kaivattua lisäansiota monelle espanjalaiselle perheelle. Valtava rakennusbuumi johti myös perheiden sisäisiin sosiaalisiin konflikteihin: rannikon perheissä maat oli jaettu perinteisesti niin, että vanhin pojista sai aina omansa sisämaasta ja nuoremmat sisarukset ranta-alueilta, koska silloin tärkeän elinkeinon, maanviljelyn, kannalta ei rantamaasta ollut hyötyä. Uudessa tilanteessa ranta-alueiden hinnat nousivatkin nopeasti korkeiksi ja perheen perinteinen rakenne ja valta-asetelma muuttui ja horjui. Olen kohdannut useamman perheen, joissa tämä tilanne oli kärjistänyt perheen sisäisiä suhteita.

Ulkomaisten matkailijoiden ihannointi johti pahimmillaan paikallisuuden häpeämiseen ja ulkomaisten kopioimiseen niin ruokakulttuurissa, elämäntyylissä kuin vaatetuksessakin. Liian paljon maata peitettiin asfaltin ja betonin alle estäen sadevesien ja vuoristosta merta kohti laskevien jokien mukanaan tuoman veden imeytyminen maahan.

Pohjavesivarannot, jätehuolto ja sähkön tuotanto eivät riittäneet kattamaan sekä paikallisten että matkailijoiden tarpeita, eikä liene vaikea arvata kummat voittivat kun jakoa ja säännöstelyä lähdettiin tekemään. Minä olen elänyt vielä 1990-luvun lopullakin aikaa, jolloin vesikatkot olivat arkea Espanjassa asuinalueellamme, mutta golf-kenttien kasteluun vettä riitti.

Massaturismia 2010-luvulla – onko mitään opittu?

Toki jotain on opittu, mutta hämmästyttävän usein samoja virheitä tehdään edelleen uusia massamatkailukohteita perustettaessa, kaikkialla maailmassa. Matkailua kehitetään taloudellisen hyvinvoinnin nimissä liian nopeasti ja usein paikalliset sivuun jättäen.

Massamatkailu ei ole loppumassa, vaikka harva haluaa olla turisti. Matkailijamäärät ovat hurjassa kasvussa eikä loppua näy. Vastuullisen toiminnan periaatetta noudattaen matkailijoiden massat on parempi ohjata matkailua varten rakennetuille alueille kuin antaa heidän mennä ihan mihin tahansa – vaikka oman tiensä kulkijoita on kaiken aikaa enemmän. Suomessa esimerkkeinä voidaan esittää Leviä ja Saariselkää Lapissa.

Lentoyhtiöiden kalustoa uudistetaan vähempipäästöisiksi, mutta vieläkin isompia päätöksiä pitää tehdä, nopeasti. Ilmastonmuutos on globaalilla tasolla suurin ongelma nyt ja tulevaisuudessa.

Vastuullisuus on monen asian summa

Ehkä matkailun vastuullisuus-keskustelussa (2011) annetaan liikaakin painoarvoa ekologiselle vastuullisuudelle (ollenkaan sitä väheksymättä, tietenkään) ja syyllistetään liiankin yksipuolisesti lentomatkailijoita, vaikka kokonaisuuteen liittyy myös taloudellinen, sosio-kulttuurinen ja eettinen puoli.

Eettisesti todellinen ongelma on neljännen s:n, seksin vetovoimaisuus ja siihen liittyvä täysin epäeettinen toiminta. Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen ja muun hyväksikäytön lopettamisen tulisi olla matkailuelinkeinon todellinen yhteinen tavoite. Liian pahaa ollakseen totta – eikö vaan? Ethän sinä ummista silmiäsi tai käännä katsetta pois, jos näet jotakin epäilyttävää omalla matkallasi.

ECPAT  on kansainvälinen järjestö joka tekee erinomaista työtä lapsiseksin lopettamisen eteen. Suosittelen linkistä aukeavilla sivuilla käymistä. Eettisesti oikea toiminta jos jokin on todellista vastuullista toimintaa.

4 uutta ässää:  Selfless, Sensitive, Sustainable and Slow

Kohtuus kaikessa on paikallaan ja jokainen meistä voi valinnoissaan muistaa sen, että matkailun tulisi tuottaa enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia kaikilla kestävän kehityksen osa-alueilla.

Minä olen matkailualan ammattilainen enkä kannata matkailun lopettamista, mutta oikeudenmukaisen ja vastuullisen toiminnan kannalla olen. Kuuntelee asiaa reilusta ja vastuullisesta matkailusta tästä: Turisti, älä öykkäröi!

Voisivatko neljä uutta ässää olla selfless, sensitive, sustainable and slow – vai mitä ässiä sinä ehdotat?

Mitä uutta on tapahtunut vuoden 2011 ja 2018 välillä?

Nostaisin tähän aiheeseen uutena asiana Overtourism – ilmiön ja sen määrittelyn. Vuoden 2011 jälkeen on ylitetty miljardin kansainvälisen matkailijan raja ja vuonna 2017 kansainvälisia matkailijoita ilmoitettiin olevan jo 1,34 miljardia. Suomesta on uutisoitu ennätyssuuria matkailun kasvulukuja; kansainväliset yöpymiset ovat listääntyneet jopa 13% vuosivauhtia.

Overtourism ei välttämättä tarkoita, että kohteen ongelmat aiheutuvat suurista määristä pakettimatkoilla kohteisiin saapuvista matkailijoista, vaan puhutaan kohteista, joissa paikalliset asukkaat tai matkailijat kokevat alueella olevan liian paljon vierailijoita ja alueen elämänlaadun tai kokemuksen laadun koetaan heikkenevän kohtuuttomasti.

Hyvin usein sekä matkailijat että paikalliset kokevat paikan negatiivisen käänteen samoihin aikoihin, eikä matkailijamäärien tarvitse nousta edes massamatkailulukuihin; ehkä mittarina voisi paremminkin käyttää matkailijamäärää asukasta kohden.

Tunnetuimpia overtourism- kohteita ovat Venetsia, Barcelona, Dubrovnik, Rooma ja Lontoo.  Matkailijamäärien nopea kasvu Suomessa on saanut aikaan positiivisen nosteen ja alan arvostus on vihdoin kohdillaan, mutta aiheellista on ottaa overtourism -ilmiö tarkasteluun myös meillä etenkin pienissä, idyllisissä matkailukohteissa Lapissa ja toisaalta vetovoimaisimmassa matkailukohteessa Suomenlinnassa.

Kirjoitan aiheesta piakkoin hieman lisää. Vuoden 2011 jälkeen keskusteluun ovat nousseet vahvemmin myös jakamistalous ja sen mukanaan tuomat hyvät ja toisaalta eriarvoistavat matkailun muodot.

Tärkein viesti on säilynyt samana jo vuonna 2003 tekemässäni opinnäytetyössä (josta tekstin viittaukset) ja 2011 kirjoittamassani kirjoituksessa; meidän tulee tehdä vastuullisia valintoja niin, että jätämme lapsillemme ja tuleville sukupolville vähintään yhtä upeat mahdollisuudet matkailla, kuin meillä on ollut. Lue lisää tästä: My Story

Kiitos, että seuraat blogiani.

Anu
Mood of Finland

ps. Matkailun kolme ässää voivat olla myös Snow, Sun and Snowboard. Daniel nautti lumilautailusta vappuna Rukalla:

Haluatko olla voittaja vai perässähiihtäjä?

Matkamessujen alla muutama tärkeä kysymys matkailuyrittäjille

Hyvä matkailuyrittäjä! Tiesitkö, että yhä useampi potentiaalinen asiakkaasi ja yhteistyökumppanisi etsii nettisivuiltasi tietoa siitä, mitkä ovat yrityksen taustalla vaikuttavat arvot ja millä tavalla vastuullisuus huomioidaan yrityksen toiminnassa? Matkamessuillakin joku ohikulkija saattaa poiketa kysymään, mitä vastuullisuus yrityksessänne tarkoittaa.

Jos olet sitä mieltä, että vastullisuus on luonnollinen osa yrityksen arvoja ja toimintaa, niin olethan muistanut kertoa siitä markkinointiviestinnän keinoin, esimerkiksi nettisivuilla?

Nykytilanne

Olen teettänyt monena vuonna matkailualan opiskelijoilla tehtävän, jossa he etsivät tietoa siitä, miten matkailualan yritykset kertovat kestävästä kehityksestä ja vastuullisesta toiminnasta asiakkailleen. Selvitys on pääasiassa tehty sähköisiä kanavia hyväksikäyttäen, mutta ovat he jalkautuneet myös yrityksiin ja messuille. Tulokset ovat jääneet aika laihoiksi ja yksipuolisiksi.

Matkanjärjestäjät ovat kunnostautuneet vastuullisuuden esille tuomisessa parhaiten. He kertovat sivuillaan vastuullisesta toiminnasta ihan kivoin esimerkeinkin. Paineita tietenkin on; sisältäväthän valmismatkat yleensä aina lennon – tuon matkailun ison ja pahan päästöjen aiheuttajan. Matkanjärjestäjät toimivat isojen globaalien toimijoiden joukossa ja paine tai mallit noussevat myös sitä kautta – Suomi ei nimittäin ole edelläkävijä vastuullisuuden viestimisessä.

Nyt tehdyt löydöt ovat oikein hyviä alkuja ison asian äärellä. En missään nimessä syyllistä matkailuyrityksiä, olenhan alan ammattilainen itsekin. Päinvastoin, haluan olla mukana tekemässä hyvistä teoista, pienistäkin, näkyviä.

Uskon nimittäin siihen, että suurin osa suomalaisista matkailualan yrityksistä ja ammattilaisista on kansainvälisessä vertailussa hyvinkin vastuullisia, mutta tiedotus on jäänyt vähälle.

Vinkkejä voittajille

Vastuullisen toiminnan suunnitteluun, johtamiseen ja toimimiseen kannattaa panostaa myös taloudellisen kannattavuuden vuoksi; vastuulliset valinnat tuovat usein mukanaan myös taloudellista hyötyä. Vastuullisuus on lisäarvo yhä useammalle matkailijalle ja kansainväliset yhteistyökumppanit vaativat usein sertifikaattia tai muuta validia tapaa osoittaa yrityksen toiminan vastuullisuus ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Matkailijat ovat jo aloittaneet vastuullisten matkailuyritysten pisteytyksen kansainvälisten sovellusten kautta, ja samoille alustoille päätyvät myös arviot yrityksistä, joissa ei vastuullisuuteen näytetä panostettavan ollenkaan. Vastuullisen matkailun ”Tripadvisor – kisa” on jo alkanut.

Voittajia ovat ne yritykset, jotka ovat ottaneet vastuullisuuden arvoiksi tekojen taakse ja tiedottavat siitä nyt, etujoukoissa.

Kertokaa, mitä yrityksessä tehdään. Antakaa tekojen näkyä ja kuulua – tässä kisassa ei voi kuin voittaa.  Kertokaa, mitä vastuullisuus tarkoittaa teille ja mitä te teette – miksi asiakkaan kannattaa valita juuri teidät.  Antakaa sen näkyä nettisivuilla, SoMettakaa ja nostakaa vastuullisuus lisäarvoa tuottavaksi markkinaeduksi.

Valmennuksella kaikki pääsevät voittajina maaliin

Tätä kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, minä olen mukana mielelläni. Olen tarkkaillut, opiskellut, tutkinut ja vienyt toimintaan kestävää kehitystä ja vastuullisuutta matkailussa yli kaksikymmentä vuotta.

Tarkkailin tilannetta ensin Espanjassa ja tajusin nuorena alan ammattilaisena, että meillä on iso vastuu – vastuu siitä, että meidän lapsetkin saavat viettää huolettoman ihania lomia puhtaassa luonnossa, syödä hyvää paikallista ruokaa, uida kirkkaissa vesissä ja hengittää raikasta ilmaa.

Vastuullisuus tarkoittaa valintoja, joita sekä matkailijat että yritykset tekevät.  Valinnat eivät ole vaikeita, vaan ne rytmittyvät ekologisen, taloudellisen ja sosiokulttuurisen kestävyyden jaon mukaisesti.

Aitous on tärkeää: vastuullisuuden pitää lähteä sitoutuneisuudesta ja aidoista teoista, se ei ole päälle liimattua markkinointikikkailua tai tyhjiä lupauksia.

Minä lupaan, että pystyn auttamaan ja teen sen ilolla, hyvällä tuulella ja positiivisella otteella. Jos jossain olen hyvä, niin tässä. Perustan lupaukseni muutamalle faktalle nostaen tähän uusimman: Olin ehdolla Suomen matkailun vastuulliseksi toimijaksi vuonna 2017 Finnairin ja Helsingin Sataman ollessa kaksi muuta ehdokasta tässä kategoriassa. Finnair valittiin, mutta minulle tuo ehdokkuus oli kaunis huomionosoitus ja luottamuksen osoitus tekemästäni työstä. Olin isojen joukossa ja pärjäsin!

Olen tehnyt töitä sekä matkailualan yrityksissä että matkailualan oppilaitoksissa ja nyt olen yrittäjä.  Minulla on tarina kerrottavana ja hyvä työkalupakki jaettavana.

Tehdäänkö sinun yrityksellesi vastuullisuussunnitelma jolla se nousee voittaja-joukkoon?

Useissa yrityksissä erittäin hyvään alkuun päästään päivän valmennuksella.  Päivän aikana käydään läpi kestävän kehityksen periaatteet matkailun näkökulmasta, viedään ajatus käytännön tasolle, tehdään kartoitus siitä, mitä jo nyt tehdään ja mitä voidaan vielä tehdä toisin.  Suunnitelma jatkuu henkilöstön perehdyttämisellä. Kaikki tämä tehdään näkyväksi sekä yrityksen sisällä että ulospäin.

Yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan myös se, miten vastuullisuus saadaan näkymään esim. yrityksen nettisivuilla. Vastuullisuus sopii erinomaisesti vaikkapa alueen yritysten yhteiseksi koulutusteemaksi.

Vastuullisuuskoulutuksen voi yhdistää erinomaisesti tuotteistamiseen, tarinnankerrontaan ja digitalisointiin. Teen yhteistyötä näiden aiheiden osalta Visit Finland Akatemia – kollegoiden Pirjo Räsäsen, Anne Kalliomäen ja Kirsi Mikkolan kanssa.

Bonuksena pohjalla mahdollisuus suuriin tunteisiin; joskus yhdessä tekeminen voi olla todellista ilotulitusta, vai mitä mieltä olet tästä asiakaspalautteesta:  ”Jotakin on tapahtunut. Kaikki tajuavat sen. Siinä sinä et ollut vähäinen tekijä. On syntynyt synergiaa, joka tuotti jatkuvasti uutta positiivista energiaa ja vei eteenpäin. A kind of collective  falling in love.” 

Haluaistiko sinä tuntea, miltä kollektiivinen rakastuminen tuntuu – tai ainakin sen, miten positiivinen energia vie eteenpäin?
Lue lisää ja ota yhteyttä: Mood of Finland 

Matkamessuilla tavataan!

p.s. löydät minut myös Visit Finland Akatemian valmentajaverkostosta

Rakkauden metsä

 Rakkaudenmetsä on totta – Helsinkiin avataan Rakkaudenmetsä!

Nyt on lokakuu 2017 ja on kulunut noin puolitoista vuotta siitä, kun juoksin metsässä ja kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Rakkaudenmetsästä.

Rakkauden puutarha avattiin Espoon Suurpellon alueelle toukokuussa 2017 Mari Anthonin aloitteesta. Rakkauden puutarhaan alueen asukkaat saivat istuttaa oman nimikkopuunsa.

Syyskuun viimeisinä päivinä 2017 Helsingin valtuusto vahvisti kaupunginhallituksen tekemän päätöksen Rakkaudenmetsän perustamisesta Helsinkiin! Paikaksi on valikoitunut Vuosaaren urheilupuiston alue ja puiden istutus aloitetaan keväällä 2018.

Kiitos kaikille teille, jotka olette osoittaneet kiinnostusta Rakkaudenmetsä -ideaa kohtaan. Olen saanut hienoja  viestejä ja kannustusta aiheeseen liittyen.

Erityiskiitos Vihreiden kaupunginvaltuutettu  Leo Straniukselle ja Haltia luontokeskuksen johtajalle Tom Selänniemelle, jotka ovat uskoneet ideaan alusta asti. Leo Stranius teki valtuustoaloitteen kesäkuussa 2016 ja Vihreiden Espoon kaupunginvaltuutettu Mari Anthoni  jätti valtuustoaloitteen elokuussa 2016.

Ensimmäisessä tapaamisessa syksyllä 2016 paikalla olivat Marin, Tomin ja Leon lisäksi Visit Finlandin Finrelax-hankkeen projektipäällikkö Kiti Häkkinen ja paikalla oli myös Jukola7 – yrityksen toimitusjohtaja, Aalto yliopistosta valmistunut diplomi-insinööri ja muotoilija Lauri Aaltio, joka esitteli MyFore.st – sovelluksen, jolla rakkauden metsä saadaan markkinoitua ja kaupallistettua hyvinkin nopeasti.

Rakkauden metsä on nyt valmis siirtymään seuraavalle tasolle.

Nyt kun kaksi kohdetta on vahvistunut, on hyvä hetki siirtyä seuraavalle tasolle ja etsiä keinot, joilla saamme Rakkaudenmetsästä matkailukonseptin. Puiden merkitseminen digitaalisella ”lukolla”, tarinat lukkojen takana ja mahdollisuus seurata puiden kasvua ja metsän elämää netin välityksellä ovat lyhykäisyydessään ne toiminnot, jota tulee digitalisoida. Jos haluat olla mukana maailman ensimmäisen Rakkaudenmetsän lanseerauksessa, olethan yhteydessä.

Olemme saaneet kiitettävästi huomiota kotimaisessa mediassa. Radio Suomen toimittaja Tiina von Martens teki aiheesta kivan radio- ja nettijutun kesällä 2016, Olli Ihamäki teki haastattelun syyskuussa 2016 Metsäradioon ja Helsingin kaupungihallituksen päätöksen jälkeen syyskuussa 2017 iloittiin Yle Helsingin kanavilla Sannika Michelssonin kanssa. Helsingin Sanomat, Metro-lehti ja paikallislehdet ovat kirjoittaneet aiheesta kiitettävän usein.

Rakkaudenmetsä on ainutlaatuinen, Suomen matkailun brändiä tukeva konsepti ja ylittää varmasti uutiskynnyksen sinä päivänä, kun seuraava taso on saavutettu ja matkailijatkin saavat oman rakkauden puun Suomesta.

Tule tykkäämään FB-sivustoa Rakkauden metsä – Love Forest Finland ja seuraa missä mennään.  Tehdään Rakkauden metsästä koko Suomen yhteinen matkailuhanke! Tervetuloa mukaan.

Lue alkuperäinen juttu alta, ole hyvä! Tästä kaikki alkoi….

Rakkauden lukot? So last season

maisema herajärvi

Maailman metsäpäivä ja oivallus

Suomessa on käyty alkuvuonna 2016  yhteiskunnallista keskustelua metsien suojelusta ja metsähallituslaista. Metsien monimuotoisuuden suojeleminen on päivän puheenaiheena. Metsien ja luonnon terveysvaikutukset on tunnustettu saatujen tutkimusten perusteella ja luonto on Suomen tärkein matkailullinen vetovoimatekijä.

21.03.2016 oli Maailman metsäpäivä ja seurasin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Minä sain päivän aikana idean, jonka haluan viedä käytäntöön ja otan hyviä vinkkejä oikeista yhteyshenkilöistä vastaan.

Olen jo viestinyt ideasta Visit Finlandin Matkailujohtajalle Paavo Virkkuselle ja Media- ja yhteiskuntasuhteiden johtajalle Jari Ahjoharjulle. Odotan vahvistusta tapaamisesta, jossa keskustelemme Joulupukista ja ilmastonmuutoksesta ja toivottavasti myös uudesta ideasta.

Aion olla lähipäivinä yhteydessä Ville Niinistöön ja Anni Sinnemäkeen. Listalla on myös Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius. Kerroin ideasta  Reilun matkailun yhdistyksen vuosikokouksessa ja Vanajalinna Groupin toimitusjohtaja Pekka Vihmakin sai viestini.

Idea on kiinnostanut kaikkia, joille olen siitä kertonut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut EI. Vahvan KYLLÄ sanoi Haltia luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi, joka on lanseerannut ajatuksen Helsingin brändäämisestä maailman Luontopääkaupunkina.

Jos ei olla nopeita, voi olla, että ruotsalaiset vievät hyvän idean!

Metsä

Rakkauden metsä – tätä päivää!

Ehdotan, että Suomeen perustetaan Rakkauden metsä tai metsiä. Ne ovat vaihtoehto rakkauden lukoille ja silloille. Tiedättehän tavan, jossa rakastavaiset käyvät sulkemassa lukon sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen veteen todistaakseen ikuista rakkauttaan. Kuuluisimmat sillat ovat Pariisissa, Venetsiassa ja New Yorkissa eikä ongelmilta ole vältytty – lukkojen paino on aiheuttanut siltojen romahtamista eikä tapa ole ihan varauksetta ympäristölle hyväksi.

Ehdotankin siis, että Helsingin lähistöltä, vaikkapa Keskuspuistosta, varataan metsäalue, johon rakastavaiset voivat istuttaa oman puun ikuisen rakkauden symboliksi. Tai ehkä pari voisi saada nimikkopuun jo olemassa olevasta metsästä.

Tai miksei joku hotelli voisi profiloitua rakkauden metsän hotelliksi ja tarjota koko paketin kansainvälisille vieraille?

Jatkona tarjotaan mahdollisuutta ostaa palvelu, jossa hoitaja tai kummi lähettää kuvia puusta esim. vuoden välein. Suunnittelussa tarvitaan ammattilaisia jotta metsän istutus hoidetaan vastuullisesti ja harkiten, luonnon ehdoilla ja ympäristöä kunnioittaen.

”Repeaterit”!

Todennäköistä on, että pari käy katsomassa puutaan ainakin tärkeinä suhteensa vuosipäivinä ja haluavat ehkä tuoda jälkikasvunsakin puun luokse kylään. Voihan käydä niinkin, että joku haluaa kaataa puunsa rakkauden loppuessa, joten pelisäännöistä pitää sopia. Rakkauden metsästä tulisi varmasti vetovoimainen kohde ja me saisimme matkailulle tärkeitä ”repeatereita” Suomeen.

Anu j a kuusi

Minulla on kuvassa näkyvä oma kuusi. Se ei ole kovin vahva, mutta minulle  rakas ja tärkeä. Se symboloi minulle aikaa, jolloin siirryin lapsuudesta nuoren naisen polulle, sain sen rippilahjaksi ja se istutettiin lapsuuden kodin pihalle.

In English/ Insta @mood_of_finland International Day of Forests! ‪#‎Internationaldayofforest‬ ‪#‎maailmanmetsäpäivä‬ ‪#‎wwf‬ ‪#‎wwfSuomi‬‪ #‎loveforest‬ ‪#‎visitfinland‬ ‪#‎Metsähallitus‬ ‪#‎visithelsinki‬ ‪#‎rakkaus‬ ‪#‎metsä #rakkaudenmetsä #rakkaudenmetsa

 

 

 

Henkilöbrändääminen

Minä olen Anu, Anu Nylund

Näin aloitin ensimmäisen transferin Las Palmasin lentokentältä Playa del Inglesiin reilusti yli kaksikymmentä vuotta sitten. Mukana ollut kokeneempi opas kysyi transferin päätteeksi, että jännittikö. Kyllä oli jännittänyt, mutta ei sitä kuulemma paljon huomannut. Hyvin meni.

Sitten opas-kollega kysyi, että miksi esittäydyin tuollaisella James Bond – tyylillä. Niin oli opaskurssilla opetettu ja toimin ohjeiden mukaan. Muutaman kerran jälkeen taisin muuttaa esittelyn lyhemmäksi.

Omaa nimeä kannattaa käyttää systemaattisesti kun brändää omaa osaamistaan ja ammatillista profiilia. Ei ainakaan kannata käyttää kenenkään toisen nimeä. Mutta ei oman nimen toistamisella vielä kovin pitkälle pääse. Brändin luominen on päämäärätietoista ja pitkäjänteistä tekemistä; oman osaamisen tunnistamista, osaamisen vahvistamista, osaamisen näkyväksi tekemistä ja osaamisen markkinointia.

Imago ja brändi

Imago on se kuva, jollaisena muut sinut näkevät ja millaisena ammattilaisena pitävät. Brändäämällä teet osaamisestasi ja ammatillisesta profiilistasi sellaisen,  millaisena haluat, että muut sinut näkevät ja tuntevat.

Nykymarkkinoinnin mukaisia brändejä on ollut jo yli sata vuotta sitten, mutta brändäys liitettiin pitkään fyysisiin tuotteisiin. Vasta 1990-luvulta lähtien on brändin käsitteistöä alettu käyttää palvelujen, organisaatioiden ja kohteen markkinoinnissa –  henkilöbrändäys käsitteenä on 2000-luvun tuote.

Tavoitteena on vakuuttaa vastapelurit, antaa lisäarvoa työnantajalle, parantaa omaa urakehitystä ja työllistymismahdollisuuksia sekä vahvistaa ammatti-identiteettiä. Tärkeää on säilyttää aitous, epäaitous ei vakuuta ketään ja se näkyy läpi, aina.

työtodistus klaus k.jpeg

Ennen SoMen:n tarjoamia mahdollisuuksia brändääminen oli esimerkiksi sitä, että teki työnsä niin hyvin, että työnantaja antoi mahdollisimman positiivisen ja henkilökohtaisen suosituksen. Työhakemuksessa ja haastattelussa pystyi nostamaan esille niitä vahvuuksia, joista halusi itsensä tunnettavan.

tyotodistus-hispania-2

Yllä olevat työtodistusten otteet ovat matkailuammattilaisuuteni alkutaipaleelta. Jälkimmäisen kirjoittanut matkatoimiston johtaja oli ottanut yhteyttä ylemmän kirjoittaneeseen hotellinjohtajaan. Välissä oli yli kymmenen ulkomailla vietettyä vuottani. Hotellinjohtaja muisti ja suositteli. Kiitos Yvonne ja Sarita!

Uuden ajan työtodistus: suositukset

Tuolloin ei ollut Facebookia tai LinkedIniä, josta olisi voinut seurailla oman alan ihmisten kuulumisia. Suomessa on pienet piirit ja se, että hotellinjohtaja muisti, on osaltaan osoitus siitä. Yhtään ovea ei kannattanut, eikä kannata sulkea vihaisena.

Olisi kyllä hienoa, jos henkilökohtaisten työtodistusten kulttuuria  vaalittaisiin edelleen; se on kaunis tapa osoittaa arvostusta. Toki tämän päivän suositukset esimerkiksi LinkedIn:ssä lämmittävät sydäntä ja tukevat brändäämistä. Minulla on LinkedIn:ssä kaksi suosittelijaa. Kiitos Johan Edelheim ja Kari Halonen.


johan

 Uusi aika ja uudet mahdollisuudet

Hyvin tehty työ on hyvä tapa brändätä itseään vieläkin, mutta sosiaalisen median kanavat tarjoavat nyt upeat mahdollisuudet oman osaamisen markkinointiin ja myyntiin paljon laajemmin – myös kansainvälisillä markkinoilla.

Olemme ottaneet henkilöbrändäämisen osaksi koulutuksia ja teen sitä itsekin. Aloitin blogin kirjoittamisen vuonna 2010 yhdessä silloisen opiskelijaryhmän kanssa. Terveisiä ensimmäiselle Helmi- opasryhmälle! Ja kiitos ihana kollegani Heidi Jakkula, joka johdatti uusien mahdollisuuksien äärelle.

19_mopastut-taputus-ja-ruusut-iloiset-naiset

Ensimmäisen kokeilun jälkeen blogi on ollut työvälineenä kaikilla ryhmillä. Kouluttajien blogit ovat oppimateriaaleja ja opiskelijat oppivat blogeja kirjoittamalla ja toinen toistensa blogeja lukemalla. Kiitos hienot kollegat Maarit Havukainen, Karla Ruutu ja Ulla-Maija Rouhiainen, jotka olette ennakkoluulottomasti mukana kokeiluissa.

Tekijänsä näköinen blogi – henkilöbrändäämistä parhaimmillaan

Koulutusten ajan blogit ovat oppimispäiväkirjoja, joita vähitellen täydennetään oman osaamisen markkinoinnin alustaksi. Blogin sisällöstä rakentuu ammatti-identiteettiä tukeva tarina ja siitä edelleen halutunlainen kuva omasta ammattilais-profiilista eli henkilöbrändi.

Tämän vuoden  uutuus koulutuksissa on ollut ristiin kirjoitettavat wikipedia- esittelyt! Hieno oivallus Henri-opiskelija ja Ullis-ope!

Monet matkailualan ammattilaiset tekevät työtä freelance-yrittäjinä ja työllistymismahdollisuuksia parantaa se, että löytää oman erikoisosaamisensa ja tapansa erottua muista ja osaa markkinoida sen oikealla tavalla, oikeita markkinointikanavia käyttäen.

 

cropped-oslo-oopperan-piha-anu1.jpg

 

Minä olen brändännyt itseni vastuullisena matkailun ammattilaisena ja uudenlaisen matkailukoulutuksen transmodernina kehittäjänä. Olen panostanut vahvasti teorian ja käytännön vuoropuheluun. Vien ideoita käytäntöön enkä jää pitkään pohtimaan ja puhumaan – jos tehdään, niin tehdään. Olen myös Rakkauden lähettiläs:
Rakkauden metsä

Blogi on väline ja alusta, joka pitää jakaa aktiivisesti. Blogin linkki on helppo lähettää potentiaalisille työnantajille ja sitä voi jakaa sosiaalisen median kanavissa. Blogi on tekijänsä näköinen ja antaa lähes rajattomat mahdollisuudet tehdä siitä visuaalisesti ja verbaalistii kiinnostavan brändityökalun.

SoMe-viestintä on vuorovaikutusta

Brändistä pitää viestiä. Blogikirjoitusten jakaminen sosiaalisen median kanavia apuna käyttäen on täysin ilmaista ja melko tehokasta.

Blogitekstien jako on tehokasta silloin, kun aihe liittyy muutenkin keskustelua ja kommentointia aiheuttaneeseen teemaan. Lyhyissä SoMe-päivityksissä voi käyttää median otsikointi-taktiikkaa; herättää lukijan mielenkiinto jollakin oivaltavalla iskulauseella, joka houkuttelee lukijan avaamana blogitekstin.

SoMe:ssa ei kannata kuitenkaan keskittyä vain omien tekemisten ja tekstien jakoon, vaan olla aktiivinen vuorovaikuttaja. Tykkää ja jaa muiden juttuja, kommentoi, kannusta – ja tyylistäsi riippuen kritisoi. SoMe-vuorovaikutuksen tyylikin vahvistaa brändiäsi, joten ole harkitseva viestijä.

Jos vaikkapa joku tykkää kuvastasi Instagramissa, käy tykkäämässä vastavuoroisesti jokaisen tykkääjän kuvaa ( jos tykkäät niistä oikeasti). Näin saat vakituisia seuraajia omaan profiiliin.  SoMe-maailmassa toimii reilun pelin säännöt  – älä esitä toisen ideoita ominasi, kerro keneltä olet saanut idean tai lainanut tekstin, jos luet toisen välittämän mielenkiintoisen linkin, laita se eteenpäin jaa- toiminnolla ja kiitä alkuperäistä SoMettajaa.

Hävettääkö tai ärsyttääkö

Minä olen kotoisin Hämeestä, ja siellä jos jossain on tapana olla ihan hissukseen – olla tekemättä numeroa mistään – ja kaikkein vähiten itsestään. Kiitos hämäläis-perheelleni siitä, että olen saanut olla se, mikä olen.

Jos en tee osaamistani näkyväksi, ei sitä kukaan muukaan tee. Brändin taustalla on oma ammatillisen kehittymisen tarinani maustettuna mielenkiintoisilla mutkilla ja huipuilla henkilökohtaisesta elämästä. Blogini CV-sivustot ja blogikirjoitukset  johdattavat näihin tarinoihin.

in-english-branding

Jos haluaa luoda jotain ihan uutta, idean eteenpäin viemiseen tarvitsee useimmiten muiden apua ja tukea. Tuen saaminen on helpompaa, jos on onnistunut tekemään itsestään uskottavan ja uskottavuus taas on henkilöbrändäämisen tulosta. Ei kannata siis mennä häpeän taakse ja miettiä, mitä muut ajattelevat, vaan tehdä se, mikä hyvältä tuntuu.

Jos muiden oman osaamisen tarinat ärsyttävät, älä lue niitä tai kysy itseltäsi, millaisen tarinan voisit itsestäsi kirjoittaa,  millaisen brändin itsestäsi luoda ja keskity enemmän itseesi – älä muihin.

Brändilupauksesta on pidettävä kiinni

Samaan tapaan kuin tuote- tai palvelubrändäyksessä, niin myös henkilöbrändäyksessä on tärkeää vastata brändin antamiin lupauksiin – tai ylittää ne. Uudistuminen on tärkeää samoin kuin uusien markkinointikanavien hyödyntäminen ja puheen ja kirjoituksen lisäksi tehdä asioita.

eero-aarnio-anu-katse

Erittäin tärkeää on muistaa kohtaamiset oikeassa elämässä – kasvotusten – ja välittää itsestään luonnollinen ja aito kuva.

Minä kirkastan riittävään usein ajatukseni siitä, millainen haluamani ammatillinen kuva itsestäni on ja kenelle se tuottaa lisäarvoa. Saanko itse lisäarvoa tekemästäni työstä. Teen henkilökohtaisen oman osaamisen kehittämissuunnitelman joka vuosi, opiskelen aktiivisesti uusia sisältöjä ja hankkiudun uusien, eri aloilla toimivien ihmisten pariin. Ja sitten kerron tämä kaiken muille – vahvistan siis valitsemaani brändiä.

Seuraavaksi perustan yrityksen yhdessä opiskelijoiden kanssa osana YritysLab Finland – hanketta.  Työpaikkani strategiassa ja siitä johdetussa toimintasuunnitelmassa lukee, että meillä kannustetaan yrittäjyyteen oman työn ohessa. Haluan kehittyä ja ottaa vastaan uuden haasteen ja olla uskottava yrittäjyys-hankkeen vetäjä.

Haluan olla uuden ajan yrittäjä ja testata millä tavalla yrittäjästä voi tulla onnistuja.  Lähden alkuun matalan kynnyksen kokeilun periaatteella – ja voin vaikka onnistuakin.

Kiitos kiinnostuksestasi!

repo-tekstit-2

Olen kiitollinen vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa ja oikeassa elämässä.
Voit lukea lisää taustoistani ja klikata itsesi suoraan SoMe-tileihini: Anu Nylund

 

matkatieto-lava-anu

Matka2017 – messuilla ”Brändäämällä mainetta ja mammonaa” – seminaari. Kolme tarinaa brändäämisestä: minä esittelin henkilö-brändäämisen, Eeva Kovanen perheyritys Kovanen Oy:n ja Pekka Vihma Suomen yhden tunnetuimman matkailubrändin Vanajanlinna Groupin brändäämisen tarinan.

 

 

 

Rakkautta, vesiposteja, vessoja ja Selfie-kuvia

Palvelumuotoiltu matkailukaupunki

Palvelumuotoilu auttaa suunnittelemaan kokonaisvaltaisia asiakaskokemuksia  ja ratkaisuja niin kaupunkilaisten kuin matkailijoidenkin käyttöön. Palvelumuotoilussa matkailun näkökulmasta on hyvä huomioida ainakin asiakaslähtöisyys, estetiikka, eettisyys, esteettömyys, tarinallisuus ja vastuullisuus ( ekologinen, taloudellinen, sosiokulttuurinen kestävyys). 

Esitän nyt yhden idearyppään kokonaisvaltaisen asiakakokemuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Idea vesiposteista ja vessoista on syntynyt Helsinki-oppaiden keskustelujen pohjalta.

Vesiposti-idean äiti on kollegani Ulla-Maija Rouhiainen joka haluaa myös nimetä vesipostit.

Idea Selfie-paikasta tarttui mukaan Visit Finlandin Kristiina Hietasaaren puheenvuorosta Ympäristödialogeja – seminaarissa.

Rakkauden metsä (lisätietoa linkin artikkelista) on ideani vuoden takaa ja sopii hyvin tähän kokonaisuuteen. (Edit 16.2.2018: Ensimmäinen Rakkauden metsä avataan Helsingin Vuosaareen keväällä 2019! Kiitos!)

Lähetin ideat tiedoksi (2017) Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille ja Helsingin viranomaisille Mikko Aholle ja Ari-Pekka Muilulle sekä HSY:n Kati Mäki-Latikkalalle sekä Finnairin Kati Ihamäelle. (Edit 16.2.2018: Helsinki avaa vesiposteja kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön vuoden 2018 aikana! Kiitos!)

Asiakaskokemuksia ja palveluja, joita matkailijat rakastavat käyttää

Asiakkaan palvelupolku pitää suunnitella ja nähdä kuvana, jossa on kriittisiä pisteitä. Kriittiset pisteet ovat tärkeitä kohtia palveluketjussa ja niistä rakentuu erityinen, kokonaisvaltainen kokemus.

Matkailja haluaa kokea aitoa ja autenttista Suomea. Hän haluaa kuulla ja nähdä meidän tarinamme ja ”kirjoittaa” oman matkatarinansa. Suomen tärkeimpiä matkailuvetovoimatekijöitä ja syitä tulla Suomeen ovat luonto, hiljaisuus, puhtaus ja turvallisuus. Suomessa hengitetään puhdasta ilmaa ja täällä juodaan puhdasta vettä.

Suomessa osataan myös ratkaista ongelmia. Suomalainen muotoilu tunnetaan siitä, että se tuottaa tyylikkäitä ja innovatiivisia ratkaisuja arjen ongelmiin. Helsinki oli Maailman muotoilupääkaupunki vuonna 2012 ja jotkut matkailijat muistavat sen edelleen.

Kriittinen piste 1: Matkailija lentää Helsinkiin

Kansainvälinen matkailija saapuu Helsinkiin hyvin usein lentäen, joskus maateitse tai laivalla. Etenkin lentäen matkustava haluaa kompensoida hiilijalanjälkeään ja tämän idean mukaan sen voi tehdä tavalla, joka ei ole päälleliimattua ja kaukaiseksi jäävää viherpesua.

Rakkauden metsä tarjoaa vaihtoehdon edistää metsistä saatavaa taloudellista hyötyä ilman, että puita kaadetaan. Ja kun puita ei kaadeta, jäävät ne sitomaan mm. lentoliikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Matkailija istututtaa tai nimeää oman kummipuun Suomesta ikuisen rakkauden merkkinä maksua vastaan ja saa mahdollisuuden seurata puun kasvua ja elämää virtuaalisesti kotiin palattuaan. Hän voi ostaa puhtaita suomalaisia villiruokatuotteita paikan päällä ja myöhemmin verkkokaupasta.

Puun istuttanut matkailija palaa Suomeen säännöllisin väliajoin, koska hänellä on hyvä syy palata. Suomesta on tullut matkailijalle erityinen paikka, koska hänella on pysyvä side suomalaiseen luontoon.

Kriittinen piste 2: Matkailijalla on jano

Harvassa matkailumaassa voi juoda vettä suoraan hanasta ja vielä harvemmasta suoraan luonnonvesistä tai vesiposteista! Vesipostit on unohdettu mahdollisuus, mutta Helsingissä ne kannattaa ottaa taas käyttöön. Vesipostit markkinoidaan tarinalla, nostalgialla ja ekologisella vastuullisuudella!

Vesipostit ovat mainio ratkaisu muovipullojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseen. Vesipostien uudelleen käyttöönotto on hieno ratkaisu, joka jättää jälkensä matkailijan tarinaan: matkailija saa osansa suomalaisesta puhtaudesta ja vieraanvaraisuudesta ottamalla veden kestopulloon ja juomalla puhdasta vettä. Samalla matkailija osallistuu ympäristötalkoisiin vähentämällä muovijätteen syntymistä.

Ulla-Maija Rouhiainen on vesiposti-idean äiti ja bongailee nyt vesiposteja Helsingissä. Artikkelin vesipostikuvat: Ulla-Maija Rouhiainen

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen nettisivuilta löydän tiedon, jonka mukaan eri puolilla pääkaupunkiseutua on 102 vesipostia (Dalmatialaisia oli 101). Sivuilta löysin myös alun tarinalle:
Pääkaupunkiseudulla otettiin juomavesi kaivoista pitkälle 1800-luvun loppupuolelle asti. Vähitellen yleiset kaivot siirtyivät palokunnan käyttöön ja asukkaat alkoivat saada juomavetensä vesiposteista. Niistä vesi kannettiin sisään asuntoihin kunnes kiinteistöihin saatiin vesijohdot.”

Kriittinen piste 3: Matkailija on juonut ja haluaa vessaan

Yleinen käymälä,  WC, vessa –   voi olla hieno ja ekologinen innovaatio ja huomiotaherättävästi suunniteltu. Palvelumuotoilun näkökulmasta WC on todella tärkeä kriittinen piste matkailijan kaupunkikokemuksessa. Me oppaat tiedämme miten paljon luovuutta, tilannetajua ja aikaakin vaatii paikkailla ikävää WC-kokemusta. Ikävästä kokemuksesta riittää juttua ja ikävimmäksi kokemus muuttuu, jos ei vessoja ole silloin kun iso ryhmä niitä kipeimmin kaipaa.

Helsingissä yleiset vessat ovat harvassa ja ruuhkaisimmissa vierailukohteissa niitä on liian vähän. Kaupungintalon yleisen vessan ovet käyvät tiheään, ja toisinaan oppaille esitetään toive, ettei asiakkaita ohjattaisi tiloihin ihan pelkästään vessojen vuoksi, vaan varattaisiin samalla aikaa tutustua myös kaupungintalon vaihtuviin näyttelyihin. Matkailijat ihastelevat kaupungintalon vessoja ja palvelusta satelee kiitosta. Erityisesti ihmetellään sitä, että julkiset tilat ovat kaikille avoimia.

Opas-kollega Leticia oli laittanut linkin, jossa oli useita esimerkkejä yleisistä käymälöistä eri puolilla maailmaa. Tässä Miro Rivera – arkkitehtitoimiston suunnittelemat WC:t Texasissa.

Helsingin yleiset WC:t eivät ole erityisen esteettisiä tai innovatiivisia, mutta sellaisia kannattaisi kyllä kaupunkiin rakentaa.

Suomalaiset muotoilijat ovat tehneet linnunpöntöstä valaisimen ja kärpäsestä palovaroittimen. Voisiko WC olla sauna, lumilinna tai revontuli. Voisivatko ne olla taide-gallerioita tai voisiko niissä lukea, kuunnella ja nähdä tarinaa suomalaisesta sisusta tai Kalevalasta.

Kriittinen piste 4: Matkailija haluaa ostaa matkamuiston

Matkailija voi ostaa aineettoman matkamuiston Rakkauden metsästä oman nimikkopuun muodossa. Lisäksi hän ostaa mukaansa aitoja ja puhtaita metsän tuotteita kuten kuivattuja mustikoita, puolukoita ja karpaloita. Niitä hän saa jatkossa myös nettikaupasta.

viimeinen ilta sininen dani

Matkailija ostaa vesipulloksi ”kestopullon” lentoasemalta ja myyntipisteistä kaupungilla kulkiessaan. Pullon logossa on teksti ”My Helsinki”  ja pullon tarina – ehkä pullolla on myös henki! Pullo täyttyy näppärästi vesiposteilla poiketessa.

Pullo kulkee mukaan myös paluumatkalle, se viedään tyhjänä turvatarkastuksen läpi ja täytetään lentoaseman puhtaassa ja kivassa vessassa, suoraan hanasta, puhtaalla vesijohtovedellä – tai lentoaseman vesipostista – joka on samalla kuvauskohde!
Joku on ehkä täyttänyt pullon puhtaalla ilmalla ennen kotiin paluuta.

Kriittinen piste 5: Matkailija haluaa Selfie-kuvan

Matkailijan tarina kulkee mukana älypuhelimessa. Sinne tallentuvat kuvat omasta puusta,  WC:stä ja vesiposteista. Vesipostikuvaan lisätään teksti: Puhdasta vettä suoraan omaan pulloon, EI muovipulloille! Kuva erilaisesta ja siististä WC:stä jaetaaan peukutusten kera heti paikan päällä: WOW- experience can be a toilet – in Helsinki!

Lopuksi matkailija haluaa löytää vielä yhden paikan; sen missä voi ottaa parhaan selfie-kuvan kaupungissa. My Helsinki -kyltti voi olla vaikka mattolaiturilla, vesipostin vieressä, yleisövessan kupeessa. Yksi iso ja selvä Selfie-paikka traditionaaleille matkailijoille, toinen todella outo postmoderneille ja kolmas transmoderneille paikassa, jossa kuvaan osuu varmasti myös paikallisia ja tunnelma on yhteisöllinen. (Edit 16.2.2018; nyt Helsingistä löytyy useampi My Helsinki- kyltti, jossa kuvan voi ottaa).

Kriittinen piste 6: Matkailija etsii opasteita

Palvelumuotoilun suunnitteluun sopii lopuksi hyvin Elina Nummen sanoiksi pukema matkailijan ihmettely; miksi kaikkea sitä hienoa ja modernia, mitä Helsinki edustaa, ei löydä eikä se näy kaupunkikuvassa. Tällä tarkoitetaan kaupunkiopasteita nähtävyyksille, julkisen liikenteen pysäkeille, niille yleisille vessoille ja pian myös vesiposteille.

Jotkut kohteet on tosin hyvä jättää matkailijan itse löytämiksi ”hidden secret of Helsinki” – paikoiksi. Matkailija ainakin haluaa luulla olevansa ainoa, joka paikan löysi.

Linja-autojen ja raitiovaunujen aikataulutietoja on vaikea löytää ja niiden toivoisi olevan jo sähköisiä screenejä kaikkialla. Esteettömyyttä ei sovi unhotaa tässäkään; kaikki eivät näe eivätkä kaikki kuulee, jollekin liikkuminen on vaikeaa. Opasteilla voidaan osoittaa, että Helsinki on kaikkien kaupunki ja niillä voidaan saada kivalla suunnittelulla myös hymy kadulla kulkijan huulille.

Kriittinen piste palvelun tuottajille: puheet teoiksi

Kirjoituksen alussa mainitsemani tiedote on tämä kaikille avoin, kenen tahansa luettavissa oleva blogikirjoitus, jonka jaan myös sosiaalisen median kautta.  Jos sinä haluat jakaa ideoitasi tai muuten kommentoida ideaa, kirjoita ajatuksesi alla olevaan kommenttikenttään.

Löytyisikö jokin punainen lanka, joka yhdistäisi vesipostit, vessat ja selfie-paikat yhtenäiseksi kaupunkitarinaksi? Näillä kriittisillä pisteillä tehdään Suomen ja Helsingin matkailustrategia näkyväksi  ja lunastetaan ennakkolupauksia teoilla.

Ideoita voi hyvin soveltaa eri kaupunkeihin ja rakentaa tarinaa paikan hengen mukaan. Millainen tarina ja palvelumuotoilun kriittisten pisteiden polku tulisi Rovaniemestä tai Inarista?

Kiitos kommenteista!

 ps. kuvatekstissä mainitsemani linkki WC-esimerkkeihin maailmalta löytyy tästä:
WC-arkkitehtuuri