Suomi on turvallinen matkailumaa

Uskaltaako turvallisuudella markkinoida?

Turvallisuus on herkkä aihe markkinointiviestinnässä. Mitä jos turvallisuudella kehuskelu houkuttelee paikalle turvallisuuden rikkojat ja hajottavat sen kaiken hyvän, mitä on? Mitä jos juuri silloin tapahtuu jotain, kun turvallisuudella maahan houkuteltu matkailija on täällä ja odottamaton uhka muuttuu todeksi?

Maailman talousfoorumin (WEF) julkaiseman matkailun kilpailukykyä mittaavan raportin mukaan Suomi on maailman turvallisin maa. Raportissa on analysoitu tuloksia, jotka perustuvat erittäin laajaan tietokantaan sisältäen mukana olleiden 136 maan yksittäiset tulokset käytössä olleista yhdeksästäkymmenestä indikaattorista sekä vertailtavuuden ja yleiskatsauksen maailmanlaajuisesta tilanteesta.

Jos emme turvallisuudella varsinaisesti Suomea matkailumaana markkinoisikaan, faktoja voimme esittää ja muistuttaa, niin kuin oppaana ryhmillekin muistutan, että missään maailman kolkassa ei voi luvata, että mitään ikävää ei koskaan tapahtuisi.

Kaikkien indikaattoreiden yhteenlaskettujen pisteiden mukaan Suomi on 33. kilpailukykyisin matkailumaa suurten matkailumaiden Espanjan, Ranskan ja Saksan ollessa kärkikolmikko. Suomi on tässä mittauksessa maailman viidenneksi ekologisin maa, jolla on tutkimuksen mukaan yksi parhaita henkilöstöhallintoja ja työvoima. Parannettavaa tutkimuksen mukaan on saavutettavuudessa ja luonto- ja kulttuuriaktiviteettien tuotteistamisessa ja markkinoinnissa.

Turvallisuus on noussut yhdeksi seuratuimmista indikaattoreista kasvavan terrorismin uhan vuoksi ja Suomi on saanut hienoa huomiota raportin tulosten julkaisun myötä. Turvallisuutta mittaavissa indikaattoreissa tarkastellaan maan taloudellisia panoksia rikollisuuden, väkivaltaisuuden ja terrorismin ehkäisyyn, poliisin luotettavuutta ja terrorismin todennäköisyyttä.

Matkailijamäärien kasvu tuo haasteen turvallisuuteen

Vuoteen 2030 mennessä maailmassa arvioidaan olevan kahdeksan ja puoli miljardia ihmistä, jotka tekevät noin kaksi miljardia matkaa vuodessa. Suurin kasvu tulee Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-Idästä. Matkailumäärien kasvuun vaikuttavat megatrendeistä erityisesti maksukykyisen keskiluokan kasvu, väestön ikääntyminen sekä teknologian ja infrastruktuurin parantuminen. Parhaimmillaan matkailu luo uusia työpaikkoja, kasvattaa taloudellista hyvinvointia, auttaa ymmärtämään muita kulttuureja ja edistää rauhaa. Kasvavat matkailijamäärät tuovat mukanaan myös negatiivisia vaikutuksia ja niistä yksi on lisääntyvä turvallisuusriski.

Digitalisoinnin toivotaan tuovan ratkaisuja ihmisten liikkuvuuden seuraamiseen ja rikollisten jäljittämiseen; matkailijan polku on itse asiassa pysynyt maailmanlaajuisesti tarkasteltuna yllättävänkin samankaltaisena sitten 1960-luvun massamatkailun alkuajoista; monissa maissa käytössä on edelleen paperidokumentit ja viisumin saadakseen voi vieläkin joutua odottamaan pitkään ja maksamaan tuntuviakin summia. Moniin maihin matkustettaessa pitkät passijonot ovat edelleen osa maahantulorutineeja.

Varastettu tai hukattu passi on yksi suurimpia turvallisuusriskejä

Turvatarkastuksia on toki kiristetty etenkin vuoden 2001 New Yorkin kaksoistornien terrori-iskun jälkeen; nesteiden kuljetusta lentokoneisiin rajoitetaan, kengät, vyöt ja muut metallia sisältävät tavarat pitää siirtää läpivalaisuun, lähtöporteilla on tarkastuksia ja terminaaleihin on asennettu huomattavasti enemmän valvontakameroita.

Viranomaiset muistuttavat siitä tosiasiasta, että todelliset uhat kuten terrorismi ja epidemiat kulkevat rajojen kautta eikä millään maalla ole nykyisillä resursseilla ja toimintatavoilla mahdollisuutta täysin kontrolloida ihmisten liikkuvuutta.

Kansainvälisen rikospoliisijärjestö INTERPOL:n mukaan yksi suurimpia turvallisuusriskejä on tällä hetkellä varastetut ja hukatut matkustusdokumentit kuten passit. Reilun kymmenen vuoden aikana (2002-2013) lähes neljäkymmentä miljoonaa dokumenttia ilmoitettiin hukatuiksi tai varastetuiksi. Väärennetyt ja varastetut passit liittyvät usein turvapaikanhakijoihin, terroristeihin ja rikollisiin. INTERPOL näkee ratkaisuna siirtymisen täysin digitaaliseen biometriseen menetelmään, joka auttaisi suojaamaan ja tarkistamaan matkustajan identiteetin ja vähentämään merkittävästi varastettujen paperien vääriin käsiin kohdistuvaa riskiä.

 Kyberturvallisuus on tärkeä osa matkailun turvallisuutta!

Nykytiedon mukaan valitettavasti myös biometristen tietojen hakkerointi ja huijaaminen on mahdollista, joskin vaikeampaa kuin perinteisen passin käyttäminen väärin. Tuntuukin siltä, että uusia ja hyödyllisiä innovaatioita seuraa hyvin nopeasti myös hyötyjä väärin käyttävät rikolliset ja muutokset seuraavat toisiaan.

Sähköistetyn ja verkotetun yhteiskunnan turvallisuus edellyttää kyberturvallisuuden varmistamista. Suomen valtion ensimmäinen kyberturvallisuusstrategia vahvistettiin vuonna 2013 ja sen tavoitteena on varmistaa kyberympäristön luotettavuus ja toiminnan turvallisuus sekä ennakoiden hallita ja tarvittaessa sietää kyberuhkia ja niiden seurauksia. Yhteiskunnan kriittisiä, tietojärjestelmistä ja verkkoyhteyksistä riippuvaisia toimintoja ovat esimerkiksi lennonjohto, rahaliikenne ja energiantuotanto.

Suomi ei ole muusta maailmasta eristetty lintukoto

Loppukesällä 2017 Turussa tapahtuneen puukotuksen, jossa kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan loukkaantui, sanotaan tuoneen Suomeen ensi kertaa epäillyn islamistisen terrorismin. Samana kesänä,  ruuhkaisena kansainvälisten risteilymatkailijoiden vierailupäivänä Helsingissä kohtasin espanjalaisen ryhmän kanssa poikkeuksellisen vastaanoton Temppeliaukion kirkolla, kun suuri joukko poliiseja oli jalkautunut alueelle. Keskusrikospoliisi vahvisti poliisioperaation johtuneen mahdollisesta terroristisen teon valmistelusta, mutta konkreettiselta uhkatilanteelta vältyttiin.

 

Uuden tilanteen edessä matkailualan ammattilaiset ovat aktivoituneet ja keskustelua on käyty muidenkin terminaalien kuin lentoasemien turvallisuuden osalta; onhan kulku juniin, linja-autoihin ja laivoihinkin vielä huomattavasti vapaampaa. Maailmalla on jo esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi junaan noustessa käydään läpi samankaltainen turvatarkastus ja henkilöllisyyden tarkastus kuin lentokoneeseen kuljettaessa. Olen itse kulkenut junaan turvatarkastuksen kautta mm. Espanjassa.

Osa tutkijoista on sitä mieltä, että sisäisen turvallisuuden pahin globaali uhka on terrorismi.
Hyvä uutinen on se, että Suomen poliisi ja sisäinen turvallisuus ovat kansainvälisen vertailtavuustutkimuksen mukaan kokonaisuutena maailman toiseksi parhaat Singaporen jälkeen. Indikaattoreja ovat mm. sisäisen turvallisuuden takaamiseen varatut resurssit, resurssien tehokas käyttö, kansalaisten suhtautuminen poliisiin ja sisäisen turvallisuuden uhat.

Matkailualan ammattilainen kohtaa asiakkaan myös poikkeustilanteissa

Lupausta siitä, että mitään normaalista poikkeavaa ja ikävää ei koskaan tapahtuisi, ei voida antaa edes turvallisimmaksi matkailumaaksi tilastoidussa Suomessa. Asiakaspalvelutilanteen tavoitteena tulee tietenkin olla turvallisuuden tunteen luominen ja palvelun turvallinen toteutus. Se, mitä voidaan ja pitää tehdä, on ennakoida ja varmistaa toimintavalmius mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Markkinointiviestinnässä voidaan kertoa, millä tavalla Suomessa, matkailualueella tai yksittäisessä yrityksessä on varauduttu ennakoivasti turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin ja millä tavalla henkilöstö koulutettu turvallisuuden osalta. Jotta Suomi on jatkossakin turvallinen matkailumaa, tulee matkailualueiden panostaa turvallisuuskäytäntöihin.

Helsinkiläisen Kämp Collection Hotelsin turvallisuuspäällikkö Petteri Sistonen kertoo hotellivieraiden osalta suurimpien riskien olevan omaisuusrikokset, päihteet ja häiriökäyttäytyminen, erilaiset valuuttaan ja maksukykyyn liittyvät rikokset sekä muut henkilöturvallisuuteen kuten paloturvallisuuteen liittyvät riskit.

Sistosen mukaan ketjun hotellien henkilökuntaa koulutetaan kaiken aikaa, toimintatavat ja prosessit turvallisuusuhkien varalta suunnitellaan ennakkoon ja näin saavutetut rutiinit luovat turvallisuutta henkilöstölle. Nopeasti muuttuva työympäristö vaatii sisälleen dynaamisen riskienhallintaprosessin, jonka mahdollistaa organisaatio, jossa riskien tunnistaminen ja hallinta ovat jokaisen asia.

Kyky ennakoida ja toimia on ammattilaisen avaintaito

Matkailualan yrityksillä on liikeidean mukaisia velvoitteita turvallisuuden varmistamiseksi. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuutta on tarkasteltu pidempään, tietynkokoisilla kiinteistöillä tulee olla pelastussuunnitelmat ja riskialttiita aktiviteetteja tarjoavat ohjelmapalveluyrittäjät ovat jo vuosia tehneet riskianalyysin ja siitä johdetun turvallisuussuunnitelman ja turvallisuusasiakirjan.

Kuva: Spek

Riskianalyysin ja turvallisuussuunnitelman tekeminen on suositeltavaa, vaikka laki ei siihen kaikkia palvelun tuottajia velvoitakaan. Matkailualan ammattilainen voi osallistua Matkailualan turvallisuuspassikoulutukseen ja hyväksytysti testin suorittaneena saada viisi vuotta voimassa olevan MaTuPa-passin. Ensiaputaidot on syytä pitää voimassa ja huolehtia, että ensiapupakkaukset, sammutuspeitteet ja palosammuttimet ovat kunnossa.

Tämän ajan ensiaputaitoihin on syytä lisätä valmennus uhkaavasti käyttäytyvien ihmisten tunnistamisesta ja uhkatilainteiden hoitamisesta. Yrityksen tietoturvasta pitää huolehtia ja varmistaa, että keväällä 2018 voimaan tulevan tietosuojalain ja –asetuksen vaatimat velvoitteet on hoidettu mm. henkilötietojen tallentamisen osalta.

Tärkeää on sisällyttää turvallisuusasiat aina uusien, myös freelance-työntekijöiden perehdytykseen niin, että jokainen tietää poikkeavassa tilanteessa, miten toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla ja turvataan asiakkaiden hyvinvointi. Turvallisuudesta tulee huolehtia kaiken kokoisissa yrityksissä ja samoin kuin laadukas ja vastuullinen toiminta, niin myös turvallisuudesta huolehtiminen erottavat ammattilaisen amatööristä.

Turvallisuusjohtaminen tuo laatua ja kannattavuutta

Turvallisuus on keskeinen laatutekijä matkailupalveluiden toteuttamisessa ja tuo lisäarvoa kilpailukykyyn. Turvallisuusasioihin panostaminen ja ennakoiminen on myös monella tavalla tuottavaa toimintaa; onnettomuuksien, työtapaturmien tai asiakkaille aiheutettujen haittojen väheneminen merkitsee yritykselle selvää säästöä.

Turvallisuuteen panostaminen ei vaadi isoja investointeja ja myönteinen turvallisuuskulttuuri luodaan yritykseen johdon esimerkin avulla. Turvallisuudesta huolehtimisen voikin sanoa olevan enemmän kiinni asenteesta kuin siihen sijoitetuista euroista.

Turvallisuutta jalkautetaan yrityksessä turvallisuusjohtamisella, johon kuuluvat riskien arviointi ja havaittujen riskien torjuminen, turvallisuusharjoitukset sekä viestintä- ja palautejärjestelmät asiakkaiden ja työntekijöiden suuntaan. Kaikki tämä rakennetaan yhteistyössä koko henkilökunnan kanssa. Myös lähimpiä yhteistyökumppaneita, alihankintayrityksiä, viranomaisia ja oppilaitoksia kannattaa pitää turvallisuustyössä mukana.

Tutustu myös Vastuullisen matkailun opaskirjaan!

Tämän kirjoituksen teksti on alun perin koottu ja kirjoitettu Business Finland/ Visit Finlandin tuottamaan ja Mood of Finlandin kirjoittamaan ja kokoamaan Vastuullisen matkailun opaskirjaan. Artikkelia ei julkaistu opaskirjassa, mutta hyödynnetään muuten.  Asiantuntijat: Petteri Sistonen, Kämp Collection ja Pekka Iivari – Matkailututkimuksen avainkäsitteet, Turvallisuus. KIITOS!

Klikkaa itsesi tästä Visit Finlandin sivulle, josta voit ladata opaskirjan ja siihen kuuluvat työkirjan käyttöösi: Vastuullisen matkailun opaskirja

Kiitos mielenkiinnosta, kiitos että seuraat blogia!

Lähde:
Maailman talousfoorumi (WEF), The Travel & Tourism Competitiveness Report 2017

Annetaanko Suomi-brändäys ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomella on maabrändiraportti – mutta onko brändiä?

Maabrändivaltuuskunnan raportti julkaistiin vuonna 2010. Suomen maabrändiä ei ollut siihen asti kehittänyt eikä koordinoinut mikään yksittäinen taho, vaan Suomen imagoon ja Suomi-kuvan vaikuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli toteuttanut omilla tahoillaan lukuisa määrä eri toimijoita, kuten matkailu-, teknologia ja investointiala ja eri alojen yritykset, jokainen omista lähtökohdistaan.

Raportissa Suomen suurimmaksi vahvuudeksi nostettiin maan historiaan ja kulttuuriin pohjautuva ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin. Tähän vahvuuteen perustui maabrändin strateginen, vuoteen 2030 ulottuva tavoite, jonka mukaan Suomen odotetaan olevan maailmalla tunnettu ongelmien ratkaisijamaa.

 

Nyt on vuosi 2016 eikä Suomen maabrändistä puhu kukaan

Suomi-brändin lanseeraus herätti tunteita puoleen ja toiseen. Minä pysyttelin sisällössä ja asiassa. Luin raportin ja kerroin siitä opiskelijoille, käytin tutkimusaineistona gradussani ja ajattelin, että  jos iso työ tehtiin ja siihen käytettiin paljon rahaa, niin miksi emme käyttäisi sitä hyödyksi eri toimialojen viennin tukena.

Annoin mahdollisuuden ja nyt olen pettynyt.  Koitan kuumeisesti hakea tietoa siitä, miten Suomea maailmalle oikein brändätään. Jokainen toimiala ilmeisesti vähän omalla tavallaan? Ja matkailualakin hyvin pirstaleisesti – riippuen alueesta, sektorista ja välillä vähän yrityksestäkin

Suomi-brändiä ja raporttia ei löydy enää mistään, kukaan ei enää puhu Tehtävä Suomelle – tavoitteista. Maabrändi-nettisivua ei enää ole eikä Team Finlandin sivuilta löydy tietoa maabrändiraportista, sivulta ei edes saa hakutulosta sanalla maabrändi. Maabrändikohua kesti vuoden tai kaksi ja jäljelle on jäänyt hiljaisuus.

Matkailuelinkeinon tavoitteisiin hiljaisuuden laskeutuminen kohun jälkeen sopii; ”Hiljaisuus – Silence” –  oli brändiraportin Suomen matkailualalle antama tehtävä. Hiljaisuus on kyllä jäänyt elämään yhtenä Visit Finlandin markkinointiteemana ”Silence, please”. Mutta mikä on se slogan tai sanoma, millä me kaikki voimme markkinoida Suomea – toimialasta riippumatta?

 

Hiljaisuuden rinnalle kaivataan ääntä ja rohkeutta

Suomi on hyvä monessa, mutta ei niin kovin tunnettu. Suomi on listattu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi ja vähiten korruptoituneeksi maaksi, Suomessa on todettu olevan maailman vapain lehdistö, Suomi on Forbesin tilaston mukaan maailman yksi parhaista maista maailmassa liiketoiminnalle, suomalainen koulujärjestelmä on PISA-tutkimuksissa listattu maailman parhaimpiin ja suomalaiset äidit kuuluvat maailman parhaimmin voivien joukkoon. Suomalaisiin luotetaan ja suomalaiset osaavat ratkaista ongelmia.

Tapasin muutama päivä sitten eri alojen edelläkävijöitä; yrityksiä, joissa tehdään rohkeita päätöksiä ja isojakin investointeja,  uusia avauksia palvelu- ja teknologiapalveluiden vientiin ja siinä samalla hienoa Suomi-brändäystä. Luotettavat kumppanuudet, tuotteiden ja palveluiden turvallisuus, ”luova hulluus” ja rohkeus jäivät uusista tuttavuuksista ja heidän tekemisestään päällimmäisenä mieleen!

Osaamistarpeista tärkeimmäksi edelläkävijöiden tapaamisessa nostettiin myynti! Kansainvälisillä markkinoilla yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnin tukena maan tunnettuus ja brändi toimivat hyvin. Edelläkävijä- tapaamisessa tärkeimmiksi myyntiä tukeviksi argumenteiksi ja eduksi kilpailijoihin verrattuna nousivat turvallisuus, puhtaus (luonnontuotteet) ja luotettavuus.

Annetaanko Suomen brändääminen ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomalainen koomikko, toimittaja ja tuottaja Lotta Backlund päivitti tilansa ja latasi alla olevan kuvan Facebookissa 5.2.2016: ”Olen Bromman lentokentällä Tukholmassa enkä nyt halua tässä ruveta viisastelemaan ja ohjeistamaan ketään työssään mutta KOVASTI NÄYTTÄÄ HELSINGILTÄ TÄMÄ RUOTSIMAINOS”. Päivitys sai vuorokaudessa yli 6000 tykkääjää ja määrä nousee edelleen. Kommenttejakin on yli sata ja jakoja yli tuhat.

Kuva: Lotta Backlund

Tästä kuvasta ja keskustelusta mieleeni nousi ajatus siitä, että mitä jos antaisimmekin ruotsalaisten auttaa meitä Suomi-brändin rakentamisessa? Siis ihan oikeasti – ehkä ulkopuolelta tuleva ideointi ja vahvuuksien nostaminen toisivat vakuuttavuutta brändin lanseeraukseen globaalissa maailmassa. Ruotsalaiset osaavat brändätä, eikö totta?

Saisimme varmasti mediajulkisuutta maailmanlaajuisesti ja olisimme ehkä luomassa uudenlaista brändin rakentamisen kulttuuria – uudella ja avoimella tavalla. Tai voisihan brändityöryhmän samalla koota monista kansalaisuuksista. Niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet yhteistyötä suomalaisten kanssa ja pystyvät nostamaan esille Suomen vahvuuksia; matkailijat, yritysyhteistyökumppanit, Suomessa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomailla asuvat suomalaiset ja ehdottomasti myös ruotsalaiset – niin ja kyllä, myös suomalaisetkin saisivat olla mukana.

Mission impossible?

Nyt lopuksi jäljelle jää jälleen kysymys siitä, että onko maabrändi tarpeen olleenkaan? Ja jos on, niin voisiko brändiä rakentaa kaikille avoimessa foorumissa niin, että sitä olisi helppo tarvittaessa päivittää. Sopiiko sama brändi kaikille toimijoille, kaikilla toimialoilla?

Gradussani (Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä) tutkin muutama vuosi maabrändiraportin julkaisemisen jälkeen mm. sitä, miten brändi oli jalkautettu matkailualan asiakaspalvelijoille, miten hyvin brändi tunnettiin ja miten sitä sovellettiin työssä. Vastaus lyhyen kaavan mukaan on, että ei oltu jalkautettu, ei tunnettu eikä sovellettu tietoisesti työssä oikein ollenkaan.

Kun minä kysyn espanjalaisilta ystäviltä ja kollegoilta, että miten Suomi erottautuu muista maista ja kilpailijoista matkailullisesti, sanovat he useimmiten, että erottava tekijä on suomalaisuus – erilaiset ihmiset, positiivinen outous ja aitous. Ja kyllä usein mainitaan myös luonnon puhtaus, yhteys luontoon, sauna ja ”kaurismäkiläisyys”. Suomeen on kuulemma helppo tulla, koska täällä voi luottaa siihen, että kaikki sujuu ja ongelmatkin ratkaistaan.

Näissä tunnelmissa ja näihin aatoksiin on hyvä lopettaa. Ja jättää vastuu brändin tarpeen pohdinnasta lukijalle. Oikeasti ajatuksena oli kirjoittaa koulutusviennistä, mutta en päässyt sinne asti; se on sitten seuraavan kirjoituksen aihe.

Iloista laskiaissunnuntaita!
Meillä sataa vettä, mutta laskiaispullien syöntiähän se ei estä!

Saa olla eri mieltä: jakamistalous matkailussa. Vastuullista vs. ei-vastuullista

Olen hetkittäin meren rannalla ja heittelen kiviä mereen…  sitten havahdun ja huomaan istuvani seminaarisalissa

Osallistun töiden ja oman kiinnostukseni vuoksi useisiin seminaareihin vuoden aikana. Useimmat seminaarit käsittelevät matkailua jostakin näkökulmasta, järjestäjästä riippuen. Toisinaan seminaarien alustajat onnistuvat pitämään kiinnostuksen yllä ja seuraan esityksiä herkeämättä, joskus taas huomaan seikkailevani omissa ajatuksissani, omassa maailmassani. Viimeisin seminaari oli TouNet – hankkeen päätösseminaari, jossa mielenkiintoni säilyi suurimman osan ajasta ihan aiheessa. Lisätietoa hankkeesta voit lukea tästä: TouNet.

Hankkeella oli onnistuttu tekemään tulosta ja konkreettisia tekoja,  ja nyt tietysti sopii toivoa,  että teot ja tulokset saavat jatkoa vaikka hankerahoitus onkin päättynyt. Paljon on laitettu vuosien varrella rahaa erinäisiin kehittämishankkeisiin, joiden varsinaiset tulokset ovat sitten kuitenkin jääneet tosi pieniksi – ehkä nyt on jo toisin.

Seminaareja, kokouksia ja palavereja voisi järjestää muuallakin kuin perinteisissä sisätiloissa. Kesän alussa tapasin ruotsalaisen ystäväni Lindan ja jaoimme ideoita erilaisten kokous- ja seminaaripalveluiden toteuttamismahdollisuuksista. Etsi Linda Facebookista HappyMe – happymeetings.

 

TouNet hankkeen aikana tuotettu ”Verkkokauppaopas matkailuyrittäjille” on oiva oppimismateriaali, jota aiomme käyttää hyödyksi matkailun aikuiskoulutuksessa,  ja rahoitusohjelmistakin on tarjolla hyvää tietoa. Matkailun aluekoordinaattorina toiminut Jukka Punamäki jatkaa Länsi-Uudenmaan LUMO Matkailu Oy:ssa projektikoordinaattorina ja vakuutti intohimoisella ja pätevällä esityksellä jatkosuunnitelmista (mm. tulospohjainen kumppaniyrittäjyys josta myöhemmin lisää). Toivovasti hän saa tukea toimnnalleen; samainen Jukka Punamäki  muuten tartutti seminaarissa mieleeni tuon ”saa olla eri mieltä -hokeman”  ja siitä johdatin ajatuksen virtaa kohti transmoderneja oppeja.

Terhi Hakkaraisen ”Tulevaisuuden matkailun neuvontapalvelut” osahanke oli selkeä tavoitteiltaan ja siitä löysin paljon yhtymäkohtia Graduuni; Matkailuneuvojat ja paikallisoppaat voisivat jakaa osaamistaan nykyistä paljon enemmän.

Kokouksia ja seminaareja voi järjestää innostavissa ympäristöissä. Nuuksion kansallispuiston luontokeskus Haltiassa pidetystä tiimipalaverista jäi kiva kuvamuisto

 

Saa olla eri mieltä – jakamistalous ja vastuullisuus?

TouNet – seminaarissa karheaa tarttumapintaa pohdiskelulle tarjosi Minna-Maari Harmaalan esitys ”Matkailu, vastuullisuus ja yhteistyötalous” . Minna-Maari oli ottanut jakamistalouden/ yhteistyötalouden esimerkkinä vastuullisesta matkailutoiminnasta.

Minä taas olen ottanut jakamistalouden esimerkkinä ei- vastuullisesta matkailuelinkeinon kehittämisestä, mutta halusin nyt oppia ymmärtämään erilaisia näkemyksiä- erilaisuus on useimmiten rikkaus, eikö totta!

Minna-Maari Harmaala käytti määritelminä sekä jakamistaloutta että yhteistyötaloutta, mutta sisältö on suunnilleen sama ja hänen materiaalistaan kannattaa lukea aiheesta lisää. Tässä määritelmä lyhyest ja vapaaasti esitettynä: jaetaan omaisuutta toisten kanssa, annetaan muiden käyttöön omaisuutta, jota ei itse juuri nyt tarvita. Tarjotaan palveluita, joista itse nautimme ja haluamme jakaa kivan fiiliksen muiden kanssa ( tehdä ruokaa, patikoida, esitellä arkkitehtuurin helmiä yms.)

Tyypillisin esimerkki matkailussa on antaa oma asunto tai vaikka yksi huone omasta kodista matkailijoiden käyttöön yleensä yksityishenkilönä. Matkailussa jakamistalous on levinnyt myös muihin palveluihin; annetaan auto matkailijan käyttöön, kutsutaan matkailija tyypilliseen illanviettoon, kokataan yhdessä paikallista ruokaa tai opastetaan matkailijaa siellä, missä turistit eivät koskaan pääse käymään. Ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan.

Ihan hyvältä kuulostavaa ja tuttua toimintaa, eikö totta? Minulle tuli kuitenkin pysähtymisen paikka ja otin transformatiivisen oppimisen opit käyttöön. Erilainen näkemys houkutti pysähtymään; miksi minulla on asiasta  erilainen näkemys, mihin perustan oman ymmärrykseni käsiteltävästä aiheesta ja voisinko oppia jotakin uutta toisenlaisesta näkemyksestä.

Saa olla eri mieltä – jakamistalous on ok riippuen siitä  kenen näkökulmasta asiaa katsotaan 

Ymmärrän ilmiön oikein hyvin, etenkin matkailijan näkökulmasta. Minna-Maari näki taustalla vaikuttavan individualistisen tarpeen olla jotakin muuta kuin turisti ja halun tuntea olevansa vähän fiksumpi. Voi olla – mutta  ilmiö voi olla myös esimerkki transmodernista yhteiskunnasta; siirrytään individualismista yhteisöllisyyteen, halutaan kokea aitoutta, halutaan viettää aikaa samanhenkisten kanssa, ollaan kiinnostuneita paikallisuudesta ja halutaan ehkä oppiakin jotain.

Haluaisin ajatella myös, että ilmiö pitää sisällään ymmärryksen siitä, että tehdystä työstä, käytetystä ajasta ja olemasta olevasta omaisuudesta tulisi saada reilu korvaus. Meidän, joilla on asiat hyvin, tulisi auttaa niitä, jotka tarvitsevat tukea – taloudellisesti ja henkisesti. Haluan uskoa, että modernit humanistit ja muut valveutuneet matkailijat haluavat varmistaa eettisesti reilun matkailun toteutumisen.

Saa olla eri mieltä – olin osittain myös samaa mieltä!

Minä opin näkemään positiivisena jakamistaloudessa sen ympäristövastuullisuuden; miksi rakentaa koko ajan uusia hotelleja tai tehtailla uusia autoja, kun maailmassa on pilvin pimein tyhjilään olevia huoneita, koteja ja parkkipaikoilla ison osan käyttöiästään seisovia autoja. Hyvä pointti – ja ihan totta!

 

SMAL:n kevätkokouksessa Moskovassa 2014 sain pitää alustuksen seminaarissa; vein väen ulos Moskovan aurinkoisille kaduille ja annoin mukaan teemakortteja.

 

Saa olla eri mieltä – jos jakamistalous toimisi normaalisti liiketoiminnan sääntöjen mukaan…. se olisi tosi reilua!

Mutta entäpä ne muut vastuullisuuden osa-alueet; millä tavalla jakamistalouden voisi sanoa olevan taloudellisesti vastuullista ja kestävää, miten sen voisi perustella olevan eettisesti vastuullista tai millä tavalla turvallisuus on taattu jos kauppaa käydään yksityiseltä yksityiselle ja toisinaan jopa ilman maksua.

Sosio-kulttuurisesti vastuullista toimiminnan voi hyvällä tahdolla sanoa olevan; paikalliset otetaan mukaan matkailutoimintaan ja toimitaan paikallisten ehdoilla. Matkailija oppii tuntemaan ja arvostamaan paikallisuutta ja eri kulttuureja, mutta työllisyyttä  se ei varsinaisesti lisää tai ei ainaan kartuta eläkekassaa eikä tuo tarvittavia verorahoja matkailualueiden kehittämiseen.

Suon jokaiselle matkailijalle  mahdollisuuden kokea iloa yhteisistä hetkistä paikallisten kanssa tai asumisesta tavallisessa kodissa. Mutta toivoisin, että jokainen, joka tarjoaa palveluita tekisi sitä yrittäjänä tai ainakin hinnoittelisi palvelun niin, että itsensä matkailualan ammattilaisena elättävällä  olisi reilu kilpailutilanne jatkaa toimintaansa.

Totta on toki sekin, että matkailualan yrittäjien tulee vastata tämän ja tulevan ajan matkailijan tarpeisiin; jos matkailija haluaa ostaa sitä, mitä nyt on tarjolla epävirallisina palveluina, olisi todellakin syytä miettiä, miten matkailijat ohjataan ostamaan palveluita ihan oikeilta ammattilaisilta – ja miten ammattilaisista voi tulla joustavia ajan ilmiöitä seuraavia osaajia.

Kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomien yleisökirjoituspalstalle helteisenä heinäkuun päivänä 2014.

 

Hyviä esimerkkejä  löytyy ystäväpiiristäni – palvelut vastaavat kysyntään ja niitä tarjoavat vastuullisesti toimivat yritykset

Pohjois-Espanjassa Asturiassa ystäväni Javier Pedrosan perhe kunnosti suvulle kuuluneita vanhoja taloja ja avasi ne matkailijoiden käyttöön – maksua vastaan ja yritystoimintaa harjoittaen; Rural 4.  Eduardo perusti Gran Canarialle The Human Tour  paikallisuuteen perustuvan matkatoimiston ja tarjoaa lisätienestiä mm. paikalisille taiteilijoille, maanviljelijöille ja luonto-oppaille. Helsingissä Happy Guide Helsinki  on tarjonnut jopa ilmaisia kävelykierroksia ”makupaloina”,  mutta tarjoaa päätuotteena maksua vastaan asiakaslähtöisiä elämyksiä paikalliseen tyyliin vastuullisena yrityksenä.

Eivät he varmaan kovin innostuisi siitä, jos naapurit kutsuisivat kotiinsa matkailijoita hintoja dumppaamalla tai eläkkeellä oleva arkkitehti opastaisi matkailijoita omaksi ilokseen ja ilmaiseksi. Fiksu järjestly onkin se, että jakamistaloudesta innostuneet otetaan mukaan yritystoimintaan; ei aitous katoa yrittäjyyden myötä.

Saa olla eri mieltä – eikä omaa kantaansa voi ainakaan opettajana esittää ainoana totuutena

Asian ydin: paikallisuus ja aidot kokemukset ovat se, mitä tulee tarjota. Tarjotaan niitä ammattilaisina ja matkailun liiketoimintaa kasvattaen – arvostetaan matkailualaa elinkeinona. Ei anneta matkailun menevän takaisin harrastustoiminnaksi! Matkailualan ammattilaisetkin ovat paikallisia ja osaavat heittäytyä tekemään sitä, mitä halutaan tehtävän, eikö totta?

Opetus: opettajana minun tulee tarjota monipuolisia näkökantoja ajankohtaisista aiheista. Näin teen siis; luennoin vastuullisesta matkailusta reilun viikon päästä ja lupaan kertoa kaiken sen, mitä nyt tiedän. Lupaan antaa aikuisoppijoiden kehittää omaa ajatustaan ja rakentaa tietoa oman tieto- ja kokemuspohjansa päälle.

TouNet – seminaarista intoutuneena kirjoitan pian myös Jukka Punamäen esittelemästä tulospohjaisesta kumppanuusmallista.

Tommi Toijan ”Bad, bad boy” Helsingin ydinkeskustassa herättää keskustelua. Oppaana en ota kantaa tähän maamerkkiin, vaan annan matkailijan tykätä tai olla tykkäämättä. Mutta onhan meillä kerrankin jotain isompaa kuin muilla – vieressä oleva Finnair Sky Wheel on pienempi kuin London Eye, mutta tämä on sentään paljon isompi kuin Manneken pis!