Suomessa opas vie turistin saunaan ja Indonesiassa turisti upotetaan riisipeltoon (Fin & Swe)

Suomi ja perunamaa –  Indonesia ja riisipelto

Minun pienet jalkani upposivat perunapeltoon kun olin reilusti alle kouluikäinen tyttö. Vedin perässäni pari vuotta nuorempaa pikkuveljeä; minulla oli keltaiset ja veljellä siniset saappaat. Juoksua haittasi se, että pelto oli märkä ja savinen ja lopulta saappaat olivat niin kovasti kiinni mutaisessa pellossa, että tein uskaliaan päätöksen – jätin saappaat peltoon ja juoksutin pikkuveljen sukkasillaan kotiin.

Indonesiassa, Javan saarella paikalliset matkaoppaat vievät turisteja pyöräretkelle Jogjan maaseudulla. Päivän ohjelmaan kuuluu pysähdys riisiviljelmällä; turistit riisuvat kenkänsä, käärivät housunlahkeensa ja upottavat jalkansa märkään riisipeltoon  ja auttavat paikallisia riisinviljelijöitä ennen kuin jatkavat matkaansa maaseudun pikkuteitä pyöräillen.

Ei Suomea ilman saunaa

Opaskollegani Ullis ja Leena ovat saunaoppaita ja vievät turisteja saunaan. Parhaimmillaan turistit ovat mukana saunan lämmityksessä ja vihdan tekemisessä, odottavat saunan lämpiämistä. Turisteille kerrotaan saunaperinteistä ja saunomisriiteistä; kuinka monta kertaa heitetään löylyä, kuinka pitkään lauteilla istutaan, saako meluta vai pitääkö olla hiljaa, koska on sopiva aika käydä uimassa, avannossa tai suihkussa, kuinka pitkään saunassa ollaan kaiken kaikkiaan, mitä vilvoittelu tarkoittaa, koska on oikea hetki juoda sauna-oluet.

Turisti tarvitsee oppaan pystyäkseen oikeasti nauttimaan eksoottiseta elämyksestä!Ullis ja Leena ovat ottaneet sauna-opastukseen mukaan myös pesijä-perinteen; oppaasta on moneksi!

Joskus opas ei pysty tekemään päätöksiä, vaan joutuu toimimaan annettujen toimeksiantojen mukaan; minä jouduin kerran jättämään espanjalaisen toimittajan ja kuvaajan ankeaan mökkiin ja sen vielä ankeampaan sähkösaunaan tekemään juttua suomalaisuudesta ja saunasta. Ei onneksi  tullut kuvia siitä saunasta lehteen, mutta hyvät ystävät meistä tuli – saludos a Gonzalo!

Minä tein Urban & Nature -opasuksen teemalla ”Sibelius, Sauna & Silence”. Kävimme mm. Suomen kuuluisimmassa saunassa Tamminiemessä ja teimme pieniä jooga-liikkeitä puutarhassa.

Kymmenen euroa – ei niin kovin paljon, mutta joskus niin kovin tarpeeseen

Kenialaiset oppaat Mombasassa odottelevat turisteja Fort Jesús – linnakkeen aukiolla ja osaavat juttusille tulevien turistien vaatetuksesta, englannin kielen aksentista ja katseesta päätellä,  mistä päin turistit tulevat, kuinka maksukykyisiä he ovat ja millaisen version linnakkeen historiasta he haluavat kuulla.

Tunnin pituinen opastettu kävelykierros maksaa turistille reilusti alle kymmenen euroa, mutta moni länsimainen turisti on varannut opastetun kierroksen jo kotimaassaan ja se on ehkä sisällytetty matkan hintaan. Näille markkiniolle Mombasan paikallisopas ei päässyt osallistumaan ainakaan neljä vuotta sitten,  jolloin ystäväni João  Sarmento oli tekemässä kenttätutkimusta Keniassa.

Kymmenen euroakin on joillekin liikaa; sosiaalisen median kautta markkinoitavat  ” tutustu kaupunkiin paikallisen kanssa” ilmaispalvelut yleistyvät. Mietithän tarkkaan, koska ilmaiset palvelut ovat aidosti reiluja. Reilua on maksaa riskillä toimivien yksityisyrittäjien  työstä kohtuullinen korvaus,  ja tällaisia yrittäjiä ovat esimerkiksi lähes kaikkien maiden kaupunki-, erä- ja luonto-oppaat. Oppailla on tutkintoja, elämänkokemusta ja tuhat tarinaa tarjolla – jokainen oppaan kanssa vietetty hetki on varmasti jokaisen siihen panostetun euron arvoinen missä tahansa päin maailmaa!

Tämä kuva on Dominikaanisesta tasavallasta, missä olin oppaana. Kävin usein pienessä kylässä tutustumassa aitoon elämään. Olinkohan oikeasti tervetullut vieras? Saako matkailija päättää minne menee, vai olisikohan reilua, että paikalliset päättävät?

Jäitkö miettimään, miksi jäimme pikkuveljeni kanssa kiinni perunapeltoon?

Me hämäläisperheen kasvatit säikähdimme  naapurin karjalais-temperemanttisen isoäidin kovaäänistä uhittelua ja hädissämme lähdimme karkuun – ehkä jonkun pikku-kepposen jälkimainingeissa. Jostain syystä ajattelin peltoreitin olevan nopeamman, vaikka tie kulki samansuuntaisesti ihan siinä pellon reunassa; se oli sellaista… lapsen logiikkaa. Minä muistan miltä märkä  peltomaa tuntui villasukan läpi – turistit muistavat ihan varmasti miltä riisipelto tuntui paljaassa jalassa.

Tunne ja kokemus siitä, että matkalla pääsee jakamaan ja osallistumaan paikallisten oikeaan elämään, vaikka vain hetkeksi, on useimmille matkailijoille vaikuttavimpia elämyksiä – ja näissä hetkissä oppaat saavat etuoikeutetusti olla mukana.

Även på svenska: Den gröna turisten av Susann Silander