Uudistava pysähdys. Case Lapin Paimenlomat.

You can read this article also in English: Regenerative Tourism: Case Shepherd Holiday in Finnish Lapland

Tammikuu koronavuonna 2021 verkossa

Tammikuisina hyvin pimeinä perjantai-iltoina istuin kotona Hyvinkäällä, kun tietokoneen ruudun toisella puolella oli joukko pohjoisen Suomen kyläläisiä. Alkuun oli tunne, että oli minä ja he, mutta vaikka kylmää sinistä valoa puskevan näytön läpi oli vaikeaa oikeasti tutustua ihmisiin, tämän joukon kanssa oli jotenkin lämmin yhteys alusta asti. Useammin kuin kerran mietin, että mitähän minulla on heille annettavaa – aito tekemisen ja ajattelun tunnelma kun tuli niin vahvasti läpi. Lampaista, lehmistä ja paimentamisesta ei minulla ollut minkäälaista kokemusta. Tai no, kokemusta, kyllä… jonkinlaista, mutta etäistä ja vähäistä.

Muistan miten Merja oli jo valmiina linjoilla ja hetkeä myöhemmin Jari tuli mukaan töistä kotiuduttuaan. Muistan miten Ville otti välillä yhteyden kännykällä lampolasta ja Jukka Pekka kuvaili kotitilansa ympäristöä ja kertoi siellä järjestettävästä taidenäyttelystä. Muistan miten Elina ja Markku pohtivat, osaavatko laittaa rajoja työn ja vapaa-ajan, vieraiden ja oman elämän välille.

Sain olla mukana suunnittelemassa ja kehittämässä paimenlomakonseptia lappilaisiin kyliin. Metsähallituksen paimenlomat ovat olleet suuri menestystarina eikä arpaonni suosi ikinä kaikkia paimenlomalaisia, hakijoita kun on montakymmentäkertaa enemmän kuin paikkoja tarjolla. Tähän tarpeeseen konseptia siis tullaan tarjoamaan.

Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen olivat luontaisia keinoja konseptoida palvelua. Puitteet ja osaaminen oli olemassa ja minun roolini oli fasilitoida, nostaa esille vahvuuksia ja pontetiaalia. Rohkaista ja välillä kyseenalaistaa.

Muistan miten vaikuttunut olin niiden paikkojen kuvauksista, joissa osallistujat asuivat. Puhuttiin kuudesta kylästä ja innostuin siitä, että suurin osa kylistä oli tuntemattomia, idyllisen kuuloisia yhteisöjä, joissa kylätalolle kokoonnutaan tansseihin ja talkoisiin, joskus syömään yhdessä, naapuria tervehditään ja kutsutaan kahville. Muistan myös, kun lopuksi projektin vetäjä epäili pienesti mahtaako vieraita tulla ja minä sanoin aidosti innostuneena, että minä ainakin tulen.

Kesä vuosia sitten Lopella

Kävelin linja-autoasemalta kohti lapsuuden kotia. Pari vuotta nuorempi veli ajoi vastaan ja hetken olin ilosta hämmentynyt; oliko juuri ajokortin saanut veli tullut siskoaan vastaan! Veli hidasti, mutta ei osoittanut aikeita pysähtyä. Enkä olisi kyytiin mahtunutkaan – en ainakaan apukuskin paikalle. Se oli varattu vaaleaverikölle, jolla oli hieman pullottavat, punareunaiset silmät ja valtavan pitkät vaaleat ripset. Kiharat koristivat päätä ja suu kävi koko ajan, samaan tapaan kuin purukumia pureskellessa.

Veli morjensti ja häntä nauratti. Niin nauratti minuakin. Tuona kesänä lapsuuden kodin puutarhan kesälampaat saivat erityistä kohtelua; erityisesti tämä yksi kesävieras, jota kyydittiin autolla, joka askelsi veljen perässä keittiöön ja oli mukana saunanlämmityksessä. Lampaiden kanssa keskustelu oli kesähuvitusten aatelia. Näistäkin kesäkokemuksista oli sittemmin siis hyötyä; edes jonkinlaista kosketusta lampaisiin oli sentään ollut, kun paimenlomakonseptia alettiin kehittää.

Kesäkuu 2021 Hyvinkää

Tammikuun lopetuspalaverissa olimme keskustelleet markkinointimateriaalista, myyntikanavista ja visuaalisesta ilmeestä. Jäin pois hyvillä mielin, kun oma osuuteni oli viety maaliin ja luotin siihen, että osaavat tekijät hoitavat homman kunnialla loppuun. Toivoin karttaa ja kivoja tarinoita – ja niitä minä sain, kun kesällä lähdin kartoittamaan lupaamani vierailun paikkaa ja ajankohtaa. Lapin Paimenlomista oli tehty visuaalisesti ja sisällöllisesti hienot materiaalit!

Olin luvannut mennä ja siitä lupauksesta pidin kiinni, vaikka vielä pari viikkoa ennan sovittua ajankohtaa en ollut saanut yhtäkään reissukaveria vahvistamaan lähtöään. Olen reissanut paljon yksin, mutta nyt vastuu eläinten hoidosta hieman painoi enkä luottanut omaan tekemiseeni yksin.

Aluksi halukkaita lähtijöitä oli kyllä ollut, sitten joukko hupeni, ja lopussa koossa oli onneksi mitä parhain joukko suvun naisia kolmessa polvessa valmiina seikkailuun. Perustin ”Ladyt laitumella” whatsapp- ryhmän, johon kirjoittelin varustelistoja ja tietoja kohteesta. Kotimaanmatkailun tyypillinen piirre, viime hetkellä varausten tekeminen, näkyi myös tässä meidän matkasuunnittelussa. Pari päivää ennen lähtöä päätimme ajaa ilman yöpymistä Hyvinkäältä Tampereen kautta Viirinkylään.

Heinäkuu 2021 Viirinkylä: saapuminen

Olisin halunnut mennä kaikkiin kyliin ja kaikkien emäntien ja isäntien luokse ja jossain vaiheessa kesää olin haaveillut kylästä kylään paimenloma-tourneesta, mutta se jäi nyt ehkä jonakin muuna ajankohtana toteutettavaksi. Monen tekijän summana varasin meille loman Arton reilun sadan lampaan paimenina ja majoituksen Kemijoen varressa sijaitsevaan mökkiin. Meidät toivotti tervetulleiksi Arton sisarenpoika tyttöystävänsä kanssa ja jo silloin saimme kokea, mitä vieraanvaraisuus ja välittäminen täällä tarkoitti.

Ensimmäisenä iltana lähdin reippaasti uimaan ja opin heti ensimmäisestä kokemuksesta, että Kemijoessa on virtausta, jota ei rannalta katsomalla huomaa. Seuraavilla kerroilla aloitin uinnin vastavirtaan ja annoin sitten myötävirran tuoda takaisin kotirantaan. Myöhemmin selvisi myös syy siihen, miksi vedenpinta oli viikonloppuna matalammalla kuin arkena; viikonlopun pienempi sähkön käyttö vaikutti veden pinnan laskuun mökin kohdalla. Vesivoimala näkyi uimapaikalle ja ihmisen vaikutus luontoon konkretisoitui.

Iltaisin saunoimme, grillasimme ja vietimme ihanan kiireetöntä aikaa neljän naisen tiiminä, joka harvoin arkena ehtii pystähtyä keskustelemaan, nauramaan ja kokkaamaan yhdessä.

Heinäkuu 2021 Viirinkylä: perehdytys ja paimentyöt

Arto tuli ensimmäisenä aamupäivänä perehdyttämään meitä paimentyöhön. Meillä oli vastuulla kolme laidunta, joissa oli yhteensä 118 lammasta. Paimentyöhön kuului kerran päivässä lampaiden laskenta ja tarkastus, että kaikki voivat hyvin, kuivikkeiden lisääminen suojiin ja leipätarjoilu.

En osaa edes kuvailla sitä vieraanvaraisuuden tunnelmaa, ystävällisyytttä ja välittömyyttä, jota Artosta huokui, kun hän aamupäivällä tuli mökille, istui meidän kanssa pitkän tovin kahvilla – ja kertoi omaa tarinaansa. Kiirettä ei ollut, ei ensikohtaamisella eikä koskaan sen jälkeen.

Ei aikaisia herätyksiä kukonlaulun aikaan eikä suorittamista. Oli upeaa kuunnella, miten Arto puhui lampaista, kotikylänsä tunnelmasta ja siitä työstä, mitä nyt varsinaisen työuransa jälkeen on lähtenyt tekemään. Lampaat ovat tilalla villantuotantoa varten; Arto keritsee ja naisystävä Hilkka karstaa ja pesee villlat sekä kehrää langoiksi. Pässejä päätyy teuraaksi, eikä se vaikuttanut olevan Artolle sen helpompaa kuin veljelleni aikoinaan kesälampaista luopuminen.

Ihmettelin aluksi, miten Arto voi tunnistaa lampaat ja muistaa niiden nimiä. Mutta kun me vietimme aikaa laitumilla ja muistimme hoitaa myös tehtävistä mieluisinta, lampaiden rapsuttelua, opimme mekin tunnistamaan jo muutamia persoonia muiden joukosta.

Musta puskijapoika oli ensimmäisenä päivänä vieraanvarainen, mutta rohkaistui ja otti meistä mittaa aina riehakkaammin, mutta sympaattisella tyylillä. Minni, Iines ja Tiinu texel- lampaat oli helppo erottaa kokonsa vuoksi. Laitumilta löytyi myös Pekka ja Pätkä, Urkki ja Pena, Tarja, Sylvi ja Aman. Jokaisella laitumella oli myös ne haikeat hyvästeltävät, jotka tulivat lähtiessä saattamaan portille saakka ja kauneinta oli, kun alkuun säikyistä ja aroista kartistoista tuli meidän ystäviä.

2020-luku. Uusi-Seelanti, Amsterdam, Viirinkylä ja Vanttausjärvi

Olen entistä kiinnostuneempi uudistavasta liikkeestä ja edelleen uudistavasta matkailusta. Paimenloma on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun pysähdytään määrittelemään mikä elämässä on merkityksellistä, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa ja millaisia vieraita omaan kylään kutsua.

Uudistavan matkailun ytimessä on ajatus siitä, että yhteisöt itse määrittelevät sen tavan ja sisällön, miten haluavat omaa paikkaansa kehittää, miten tuottaa hyvinvointia ja auttaa luontoa uusiutumaan. Yhteisöjen asukkaiden tulisi löytää vastaukset kysymyksiin siitä, mitä rakastamme tässä paikassa, mistä me olemme ylpeitä ja mikä meille on tärkeintä. Palveluja ei tuotteisteta tuotteistamisen vuoksi, vaan edistämään yhteistä hyvää. Matkakohteiden sijaan puhutaan yhteisöistä.

Vierailimme myös naapurikylässä Vanttausjärvellä, missä Merja ja Jari ovat kunnostaneet Merjan suvulle kuuluneen kauniin Saariniemen tilan. Paimenet saavat majoittua järven rannalle siirretyssä mummon mökissä ja osallistua lampaiden ja kanojen hoitoon. Matkalla tilalle muistin tammikuun pimeät illat ja mietin, millainen tunnelma täällä silloin oli ollut. Anna Pollock on sanonut onnistuneen matkakokemuksen perustuvan usein ihmisten kohtaamisen merkitykseen. Kohtaaminen Merjan ja Jarin kanssa oli äärimmäisen lämminhenkinen ja vieraanvaraisuus oli läsnä kaiken aikaa.

Uudistavan matkailun taustalla vaikuttaa ihmisten halu ja tarve etsiä ja löytää terveyttä, hyvää oloa ja huolenpitoa – ja halua osallistua hyvän tekemiseen. Uudistava matkailu pitää sisällään kestävän ja vastuullisen matkailun periaatteita, muistutuksen kantokyvyn merkityksestä ja ajatuksen siitä, että matkailun tulee tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa. Uudistavassa toiminnassa ei unohdeta taloudellista kannattavuutta, vaan viedään toiminta edelleen seuraavalle tasolle osallistamalla yhteisöt ja eri alojen toimijat toimimaan yhdessä, ilman rajoja.

Minä olen joidenkin vuosien ajan hakenut vaikutteita ja tietoa uudistavasta matkailusta seuraamalla ensisijaisesti kansainvälisiä vaikuttajia Anna Pollockia ja Daniel Wahlia. Tunnetuimmat kohteet, joissa uudistavaa toimintaa on sovellettu matkakohteissa löytyvät Uudesta-Seelannista ja Amsterdamista, Daniel Wahl vaikuttaa Mallorcalla Espanjassa.

Minä julistan Suomen uudistavan matkailun esimerkkikonseptiksi Lapin Paimenlomat!

Voit lukea lisää uudistavasta matkailusta blogikirjoituksestani: Regenerative Tourism

Voit tehdä hyvää ja vaikuttaa osallistumalla paimenlomille: Lapin Paimenlomat
Laita seurantaan: IG @Lapin Paimenlomat ja FB Lapin Paimenlomat

Arton kanssa pääsimme kyläyhteisöä hyödyttäviin talkoisiin; Arto karsi kylätalon pihapiirin pajukkoa, me keräsimme oksia ja teimme niistä kerppuja, jotka lampaat saavat kuulemma jouluherkkuina muistona tästä kesästä.

KIITOS Annika ja Lotta, että kutsuitte minut mukaan tämän konseptin suunnittelun!
Tämä on ollut yksi kauneimmista työtehtävistä!

KIITOS kaikki tammikuun työpajoihin osallistuneet!

ERITYISKIITOS Arto!
LÄMMIN KIITOS Merja ja Jari!
Olen onnellinen, että verkossa tehty työ konkretisoitui aitoon ja ikimuistoiseen kokemukseen!

KAUNIS KIITOS Mamma, Minna ja Thelma ihanasta matkaseurasta!

Voit katsoa kuvakoosteen Paimenlomasta tästä.

Ja lopuksi, kiitos Sinulle, joka luit tämän artikkelin ja seuraat blogiani.

Anu

Matkani jatkui vielä Pyhä-Luostolle ja edelleen Sallaan, joissa vaelsin kauniissa kesäsäässä, hiljaisuudessa ja luonnosta nauttien. Kotiin palasin autojunalla, yksin. Muut suvun naiset olivat nousseet junaan Rovaniemellä yhteisen paimenloman jälkeen.

Thoughts from the happiest country in the world: How happiness could be shared equally?

I walk in the forest and don´t need to be afraid of anything

This article I published in 2021 has been updated in 20th of March 2023. Finland has been ranked as the happiest country in the world for the sixth time in a row. World Happiness Report.

The World Happiness Report, published by the non-profit organization Sustainable Development Solutions Network, established at the initiative of the UN, ranks the world’s countries in order of happiness.

The rating is created from the results of national surveys that investigate happiness, combined with indicators that tell about the quality of life in countries, such as GDP and life expectancy.

It takes into account factors such as healthy life expectancy, freedom to make life choices, gross domestic product (GDP), generosity, social support from friends, perceived corruption, as well as recent emotions of the respondents, both good and bad.

The most unlucky countries are Lebanon, scarred by conflicts and corruption in the Middle East, and the impoverished Afghanistan in Central Asia, ruled by the Taliban extremist group.

I am well aware that I’m privileged as I live in a safe environment, in a stable and developed society. I can walk alone in a forest or where ever I want for hours without fear of being threatened. I am also well aware that there are millions of persons who live in fear and in inhuman living conditions.

I understand that happiness, if we really want to define it in universal way is not easy target. Finnish Emeritus Professor of Practical Philosophy Timo Airaksinen answered as following in an interview where he was asked to define happiness:

”If you look at people, they are looking for everything but happiness: success and a better job, a more expensive car and housing. Happiness is such an abstract concept that I would replace it with contentment”

Those goals mentioned above might be typical in western countries among those with traditional and modern values as well as in developing countries where the share of the middle class is growing. Fortunately the values are changing; change in values is important not only for happiness and equality, but also for sustainable future. The more we seek immaterial happiness, the less we cause harm to the environment.

I laughed and felt joy yesterday – today I am confused and sad for a reason

For the World Happiness report about 1,000 respondents in each country were asked to, for example, rate the quality of their lives on a scale of zero to 10. Other questions included how many times respondents laughed or felt joy and satisfaction the previous day. Conversely, the survey also took into account negative emotions such as asking how often respondents had felt worry, sadness or anger the previous day. (Yle.fi)

I was laughing a lot yesterday while talking on the phone with my mother and again in the evening when having a dinner and watching a movie with my son. I tend to laugh a lot, I have positive attitude and I don´t have any significant worries in life. However, that doesn’t mean I’m not worried or indifferent to others.

While reading the news about Happiness report I could not ignore this sentence:

The southern African country of Zimbabwe was listed at the bottom of the happiness rankings. Meanwhile the 20 countries found at the bottom of the list were located in Africa, many of which were dealing with difficult situations, unrest or even civil war. (Yle.fi)

Photo: Pixabay free: Fieztphotos. Zimbabwe.

At the same time I feel happy and proud that Finland has been ranked as the happiest country in the world, I feel confused and sad. I feel empathy for the people living in the countries that are the least successful in this report. In my opinion, those countries should be included in the headlines and let their inhabitants tell their story.

Living in global south doesn´t mean that happiness can´t be achieved but however, much remains to be done towards equality and equal living environment.

If we ever again have opportunities to promote what happiness is by the stories of local people as we did in Finland in 2019 (Rent a Finn) I would appreciate a project where the Africans and Finns (and other Nordics) meet each other sharing tips for happy life. We all certainly would learn from each other.

Freedom and happiness

The philosopher presented earlier in this article, Timo Airaksinen, considers such values as goodness, truth and beauty to be quite fine, but unnecessarily solemn. According to Airaksinen, freedom is the most important human value. He told that his unconscious goal during the whole life was freedom and refers to free movement both in thought and physically.

Writing books, traveling – everything has been an endeavor away from normal everyday life and society for him. He also told that the purpose of life is to become as one is, to realize oneself; to become externally similar to what is internally.

It is easy to agree with the arguments of the Finnish philosopher. I admit that freedom is also important to me, especially professionally as it provides opportunities to make choices based on values.

Today, however, my thoughts are with those for whom freedom of choice is not self-evident.

One of Finland’s most noticed news in mid-March (2021) was a report on the Democratic Republic of Congo which is the world ’s fourth poorest country, but full of riches: gold, diamonds, uranium, copper – and cobalt.

The report brought to our attention the brutal truth about unofficial diggers and children digging up toxic cobalt by hand in dangerous conditions. Cobalt is needed e.g. in smartphone and electric car batteries.

Picture: YLE 14.03.2021

Demands are now being made that unofficial diggers should be recognized as an official part of supply chains. Formalization would mean, for example, giving diggers fenced areas, fixed prices and protective equipment.

A decent wage would be essential: when adults had a livelihood, children would not have to work in the mines. In other words, child labor will not be eliminated as long as its root causes are not addressed.

“If parents earn a dollar a day, the kids won’t be in school even if you build 50 schools,” says researcher Siddharth Kara.

I wanted to brought this phenomenon to our attention as an example to remind us that not everybody in this world has freedom to make choices.

Hope and action make me happy

When facing problems or reading news about unfair incidents, I try to think of ways to influence. I often refers to Paolo Freire´s book called Pedagogy of Hope and some of the thoughts he had made well-known worldwide. My favorite is a reminder that there is hope, but hope without action remains hopefulness.

”Paolo Freire´s concern for social justice and education in the developing world remains as timely and as inspiring as ever.  Pedagogy of Hope is a testimonial to the inner vitality of generations denied prosperity and to the often-silent, generous strength of millions throughout the world who refuse to let hope be extinguished.”

In Finland, we all know a fairy tale where ”fools” carry light to a dark cottage with a sack. It has been a good lesson to understand that action is needed but not any kind of action is helpful.

One of the key solutions to make the world more equal is in education. Not only in education export from Finland to global south but also in sharing stories for Finnish children (and adults) to strengthen empathy and giving examples of how to act for better future – together and without blaming anybody.

Awareness of problems and distress of others does not deprive us of our right to be happy.

What makes you happy in this exceptional time

At the end of this writing I bring you back to the Happiness report from 2023.

The authors of the publication highlight humanity’s resilience in this year’s report. Although from 2020 onwards the world has been shaken by the corona pandemic, Russia’s war of aggression in Ukraine as well as global inflation and the rise in prices of basic goods, positive feelings are twice as common as negative ones. (Yle.fi )

Crises have even made people more considerate. According to researcher Lara Aknin, everyday acts of kindness such as helping strangers or donating to charity have become more common for two years in a row, and are now above the pre-pandemic level. (Yle.fi)

You can read an other blog article about happiness here: Nature based Happiness

Thank you for following my blog!
I hereby invite you to a Forest walk with some thoughts of mine.

With love, Anu

Moving from responsibility to regenerative tourism?

From sustainable development to responsible action

When the warm sea breeze caressed my face in the early years of my tourism profession in the 1990s, I looked at the horizon and contemplated the next professional move, which I was that time deciding by myself.  It was a new situation as during the previous five years my employer had made the decisions for me. I was working as a tour guide abroad, working summer seasons in mainland Spain and Mallorca and winter seasons on Canary Islands and Caribbean.  

During those years, the experiences we exchanged with colleagues, were mainly on how many flights a year we had taken, where the best bars were found and where the nicest guide apartments were. Customers didn´t get many advices where to buy responsible souvenirs and how to support locals.  We didn´t  clarify the background of the products or services.

The 1987 Declaration on Sustainable Development of the World Commission on Environment and Development, chaired by Gro Harlem Brundtland, had not yet been implemented in the training or orientation program of foreign guides, but awareness began to knock and interest began to arouse. Globally sustainable tourism was defined.

 

I observed, wondered, and worried about the changes I noticed first in nature and then in the carrying capacity of the built environment (especially water outages, waste problems and run off waters).

Quite quickly, I questioned the way local people were left outside without appreciative involvement and a clear opportunity to benefit of tourism financially. I followed this unfair development first in the all-inclusive destinations in the Dominican Republic , then on my own trekking trip in Mexico, and finally in my working environment in Benidorm on the Spanish coast, where I  settled down at the end of my reflections.

I was not alone with my thoughts, although I received astonished comments from companies in both Spain and Finland when I spoke about the subject. Responsibility was thought to be a mere item of expenditure, a nonsense of “greenies” and contrary to profitable business.

The principles of responsible tourism were published in 2002 at the first International Conference on Responsible Tourism in Cape Town (Cape Town Declaration 2002):

Responsible Tourism is about making better places for people to live in and better places for people to visit. Responsible Tourism requires that operators; hoteliers, governments, local people and tourists  take action to make tourism more sustainable.

 I followed news from the conference and my mind was overwhelmed by the burning need to find out how responsibility differs from sustainable tourism. I found and offered answers in my bachelor’s thesis at the University of Lapland in 2010.

Subsequently, awareness increased further with the adoption of the Global Agenda for Sustainable Development Agenda2030 at the UN Summit in 2015. Agenda2030 combines previous UN Millennium Development Goals and the Sustainable Development Agenda based on the Rio Conference on Environment and Development. All UN member states are committed to the goals and derived from them the strategy and action plan – Finland with others.

Now we live in the 2020s  – what happens next?

Travel destinations are better places for locals to live and tourists to visit (at least should be). We have learned to make choices that cause the least possible harm to the environment and local communities. We understand where emissions come from and how the carbon footprint can be reduced. We avoid destinations where locals have risen to the barricades due to the side effects of overtourism. We support local small businesses. We do not buy unethically produced products and services and do not fly unnecessarily.

Just as in the early 2000s I wanted to understand responsibility, some years ago I wanted to learn more about new definitions of tourism.  

The answers did not come to me quite directly. I would have liked to find my way to Irene Ateljevic´s Academy of Hope, which was never founded, I was inspired by Rosa María Rodriguéz’s publications on transmodern tourism and made a business plan appropriately combining theories and experiences of the transformative and caring economy. I named my Master’s degree thesis ”The Yellow Book of Tourism” (2013) and in doing so I learned a lot. I founded Mood of Finland company based on what I had learnt in 2018.

Everything I write above was in the past tense. I wanted to see over the past and the present. I wanted to understand what was the next level we are now moving on. Anna Pollock led me to the edge of the new.

From Conscious to Regenerative Tourism

As we move from reducing harms to doing good in holistic way, we are on the verge of reform. Producing added value and giving the opportunity to do good.

I red Anna Pollock’s first definitions of regenerative tourism in early 2019, and the topic began to come up more often  with an emergency caused by the Covid19. Maybe the crisis was needed to a real stop to find a new direction.

This picture is a memory of Chile. I helped clean up a small artisan shop after the earthquake in 2010 in Valparaiso.

Regenerative tourism is believed to provide solutions for tourism recovery. The importance of co-operation is emphasized and cross-sectoral co-operation is encouraged. Anna Pollock offers e.g. these items in response to the question of what should be taken into consideration now:

• Changing our mindsets – the way we see, be and do tourism, community by community, host by host
• Exploring and expressing what it means to be fully human, fully alive and living in harmony with nature
• Coming together in communities to break down the barriers that isolate tourism from other sectors.
• Regenerative Tourism: moves us from “doing less harm” past “ doing more good” to becoming partners-servants of nature to help life thrive and evolve.

Please, read more about Anna Pollock´s excellent thoughts by following her in LinkedIn and visiting this page.: Conscious Travel

So, when facing tourism in regenerative way, we in addition to pay attention to the environment and people and minimizing harm, we are tempted to do more good and provide services that enable us to achieve a renewed outcome. Concrete actions for regenerative tourism may first be those in which we repair the damage already done or pay special attention to those who/what has received less attention.

Give back more than you take. 

The theory requires to be followed by concrete action. The first example comes from agriculture, where negative impact on biodiversity loss is identified. Regenerative agriculture refers for example to farming practices that aim to restore soil biodiversity, sequester more carbon and this way mitigates climate change and improve water circulation.

In tourism businesses, equality, non-discrimination and inclusion have received little attention. Regenerative tourism can mean diversifying work communities; according to Agenda2030 goal number eight, everyone should have  opportunity to work and experience being major in one´s own community.

Recruitment has traditionally sought the best possible input-return benefit, but now this equation can and should be viewed with new eyes, with new values. Recruitment is a message of values and an opportunity to influence the surrounding society.

As an example of a regenerative travel service, I raise my Mood of Finland company’s concept called Love Forest Finland, which is in the early stages of its life cycle.

The core of the concept is to offer guests the opportunity to plant a symbolic Tree of Love, show love to the person or object they want, buy a certificate printed on handmade paper and donate money to protect old forests. Guests are given the opportunity to do good on nature´s terms and by offering job for small business owners as well as craftsmen. Locals and guests are invited to plant trees together.

Leaving the place better than it was before our visit

As a definition of Regenerative tourism I have also seen this:

Leaving the place better than it was before you found it

 

 

The above objective could be applied as a human indicator when measuring the success of tourism by the happiness and well-being of the locals (for example in such places as Vanuatu). When also adding the value given to the environment  I find it beautiful way to understand tourism in holistic way. Local communities and nature have given us so much, now it´s our time to give back.

It is time to end this reflection and say goodbye to you. Finally, let me give you a few more thoughts to consider:

How do we, as entrepreneurs, ensure that locals are happier and the environment has benefited from the visit?

As service providers we are used to do our best to make our customers happy. Let´s keep on doing so, and in addition ensure that locals and the environment receive the attention they deserve. 

As tourists, we strive for well-being and happiness for ourselves when travelling. How could we do good and leave the place better after our visit?

 

 

Thank you for following by blog. 
I will appreciate any comments. 
With kind regards, 

Anu
Owner and Founder
Mood of Finland Oy
http://www.moodoffinland.com

Nature based Happiness

A French journalist challenged COVID-19 to understand Finnish happiness

As we were living the period of long awaited Christmas Holidays, there were not so many seizing the opportunity to host a French journalist coming to Finland at short notice – to discover the secret of happiness. I did not hesitate a moment when I was asked by Helsinki Marketing to take Corine (our guest)  for a forest walk and talk about nature and happiness.

There was an other reason that visiting Finland in December 2020 was not the easiest moment to come; crossing the borders was not self-evident as we lived in a time of strict travel restrictions because of COVID-19. Corine had taken the COVID-19 test twice with negative result and we agreed to wear masks indoors and keep safety distance outdoors.

I could have hosted the visit by my own, but it´s not the way I want to work. So I contacted other entrepreneurs to share this experience. Doing together makes me happy and it´s one of my company´s main values.

We were four entrepreneurs taking care of Corinne during her visit to Lake Tuusula. Risto Karjalainen (Adventuristo) and Jonna Granroth (Metsänautti) took care of the beautiful winter picnic by open fire during our forest walk. Our national artists as Jean Sibelius, Pekka Halonen, Eero Järnefelt and Eino Leino used to gather together to this same place (Sarvikallio) with their families to have picnic and to get inspired by nature.

Ulla-Maija (Ullis) Rouhiainen (Ullis Travel Studio)  guided us to the stories of the famous artist community of Lake Tuusula and later hosted Corinne´s  sauna experience in Helsinki.

Facts about happiness

Finland has ranked once again to be the number one in the UN´s Happiness report.  It takes into account factors such as healthy life expectancy, freedom to make life choices, gross domestic product (GDP), generosity, social support from friends, perceived corruption, as well as recent emotions of the respondents, both good and bad. (More info Forbes 26052020)

At the beginning of our meeting Corinne wanted to know if Finland’s success in the happiness survey surprised me. No, it didn´t – considering the factors measuring happiness.

I was thinking about happiness a lot three years ago when making the decision to establish my own company and taking an economical risk in my personal life. It was clear to me that establishing own company was about freedom to make life choices, possibility to live according to my values and about having a meaning in my professional life.

If I hadn´t dared to establish company in a country like Finland, I would have been quite a coward as we live in a very supporting society. I have had opportunities to study and got multiple skills – so I trust that if  I am willing to work and adapt to a basic standard of living, if necessary, I survive. Taking account the theme of  our meeting and the studies related to this article, it´s not, of course, only about surviving in life but also about finding the happiness and you can´t measure all in money.

The secret of Happiness

Yale University has launched very popular online course known around the world called PERMA -test. It promises to tell us what the secret of happiness is. The name of the test comes from words Positive emotions, Engagement, Relationships, Meaning and Achievement.

I red an article about PERMA -test some days before meeting Corinne. The article not only confirmed my thoughts of happiness but also taught something new. Which I totally agree is that gratitude and the importance of not comparing ourselves to others is some of the basic factors. Based on my experience it works; I have been practicing gratitude by writing gratitude diary and changing my inner talk to myself for some years now and I feel more happy.

Kindness was mentioned as an important indicator which unites happy people. It´s easy to agree that being kind and helping others in unselfish way make us feel profoundly happy. I think that gratitude and kindness are related also to equality and non-discrimination.

Capability to concentrate is related to engagement and achievement. As it was said in the article, we can improve our own ability to concentrate: all you have to do is meditate. Good news for many is that you don’t have to do any formal meditation practice according to complex rules; you can just stare out the window or focus on your breathing.  (HS 25.12.2020 Hyvän mielen…)

Nature brings Happiness

With the journalist we had some silent moments and breathing exercises in forest as a prove of simple, nature based meditation. We also talked about relationships, the importance of human contact and the lack of it in these days.

Picture: Katja Tähjä

We really can´t replace human touch of anything but I invited Corinne to hug and even kiss the trees as it´s totally safe even during COVID-19 and also our way to calm down and get good feeling. Well-being effects of nature, such as lowering blood pressure, have been proved by  researches worldwide.

Many of my foreign friends had said that what makes us different in Finland from our neighbors is our way to connect with nature. It´s something primitive and beautiful where respect and willingness to keep on sustaining our traditions connects with the wisdom that is passed from one generation to another.

Nature indeed makes me happy, in all seasons and wherever I am. My nature is diverse and it´s open to anybody who respects its uniqueness and power which is stronger than us.

I want to thank for this opportunity to work together with wonderful professionals in my last working day in 2020.

Thank you Corine for you inspiring visit in Finland! Hope to see you here again!
It was a beautiful experience to stop and reflect on what happiness really is.

Today I am happy to celebrate the third anniversary of my company Mood of Finland Oy
My decision three years ago to follow my dreams and taking the risk has been worth of it.
I feel very grateful!

Thank you for following by blog.
Wishing you happiness and all the best for 2021!
With love,
Anu

ps. The journalist mentioned in my blog has published a professional article about  Happiness Le Monde – La vie Magazine in French. She was hosted by Helsinki Marketing (Sara Jäntti)

And finally, I invite you to watch the video of some ”haiku” poems I have been writing last year (in Finnish). They are a mixture of nature, love and a hint of melancholy.

Rakkauden Metsä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa

Rakkauden Metsä – matalan kynnyksen kokeilujen tulos

Rakkauden Metsän tarina alkoi maaliskuussa 2016. Idea on jalostunut, jäänyt välillä kokonaan uinumaan mahdottomalta tuntuneen toteutuksen vuoksi ja taas noussut kohti uusia kokeiluja.  Voit lukea tarinan alkuvaiheista täältä: Rakkauden Metsä 

Rakkauden Metsä – konsepti rakentuu uudistavan palvelutarjonnan ajatukseen;  pyritään haittojen vähentämisen ohella ja sijaan etsiä keinoja, joilla voimme tehdä enemmän hyvää, tuottaa positiivisia vaikutuksia ja korjata jo aiheuttamiamme vaurioita ympäröivään luontoon ja paikallisyhteisöihin ja kulttuuriin. Lue lisää aiheesta täältä: Uudistava matkailu

Rakkauden Metsä – konseptin idea on yksinkertaistunut vuosien varrella. Lopullinen idea on seuraava:

1. Symbolisen rakkauden puun voi istuttaa haluamalleen kohteelle tai ihmiselle (puolisolleen, lapsilleen, lapsenlapsille, isovanhemmille, työyhteisölle, jo menetetylle läheiselle yms).
2. Puun voi istuttaa mihin tahansa luvanvaraiselle paikalle, vaikka omaan puutarhaan tai omistamaansa metsään.
3. Puun istutuksesta ostetaan todistus, johon kirjataan puun tiedot ja Rakkauden puun tarina.
4. Jokaisesta maksetusta todistuksesta lahjoitetaan 10 euroa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun. Hiilinielujen lisäämisen ohella on tärkeää tukea toimia, joilla varmistamme luonnon monimuotoisuuden säilymisen.
5. Vaihtoehtona tarjoamme vanhan ”kummipuun” suojelemista

Leuto syksy mahdollisti puiden istutuksen vielä lokakuussa. 25.10.2020 Lopen Rakkauden Metsään istutettiin puu menehtyneen ystävän muistolle. Jokaisella Rakkauden puulla on tarina ja merkitys.

Rakkauden Metsä Loppi

Rakkauden Metsä on yritykseni Mood of Finlandin alatoiminimi ja rekisteröity tuotemerkki. Olen avannut Rakkauden Metsä – nettisivut ja verkkokaupan suomeksi ja englanniksi. Markkinointimateriaalia ja todistuksia löytyy myös ruotsiksi, saksaksi ja espanjaksi. Rakkauden Metsä on globaali mahdollisuus tehdä hyvää ilman rajoja.

Yksi Rakkauden Metsän haaste on löytää paikkoja, joihin puita saa istutta. Etsimme ja neuvottelemme kaiken aikaa istutuspaikoista, koska haluamme varmistaa yhdenvertaisen  vaikuttamisen mahdollisuuden niillekin, joilla ei ole omaa paikkaa puulle. Yhteiseen paikkaan puun isuttaminen lisää myös yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhtenä ratkaisuna istutuspaikkaongelmaan lunastin aikoinaan isoisovanhemmilleni kuuluneen pienen metsäpalan Lopelta. Tulen tarjoamaan sinne ja muillekin alueille pienia metsäretkiä joiden aikana istutetaan Rakkauden puita. Ensimmäiset Rakkauden puut isutettiin kauniin aurinkoisena, lähes helteisenä päivänä kesäkuussa 2020 ostamaani metsään: Rakkauden Metsä Loppi 

Rakkauden Metsä Vuosaari

Idean alkutaipaleella hanketta lähti tukemaan Helsingin kaupunginvaluutettu Leo Stranius, jonka aloitteesta Helsingin Vuosaareen avattiin Rakkauden Metsä 28.8.2020. Vuosaaren Rakkauden Metsä on projekti, jonka toteutuksesta on vastannut Helsingin kaupunki.

Leo Stranius teki aloitteen Helsingin Vuosaaren Rakkauden Metsästä. Avajaisissa puheen piti myös Anni Sinnemäki

Kaupunkilaiset saivat varata  puuntaimen etukäteen ja kaikki 280 puuta istutettiin niille varatulle paikalle yhden tapahtumapäivän aikana. Voit lukea lisää tästä: Rakkauden Metsä Vuosaari 

Rakkaudesta metsiin ja luontoon

Rakkauden puun istutus on kaunis hetki. Sen kaikki puun istuttaneet ovat yksimielisesti todenneet. Nimikkopuu, jota voi käydä tervehtimässä vahvistaa yhteyttä luontoon entisestään. Rakkauden puu on kaunis symboli ja tapa kertoa välittämisestä ja rakkaudesta. Rakkauden puun tarina täydentyy ja kulkee mukana muistoissa.

Sinä voit istuttaa Rakkauden puun, olla mukana kasvattamassa Rakkauden Metsää ja suojella luontoa!

Lue lisää  ja osallistu tästä: Rakkauden Metsä

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,

Anu

Do I really need to pay for this?

While you are on vacation, we are at work.

I would be extremely happy if all the travelers read this blog article. It´s a show of respect for all those working in Tourism Industry, fighting for their livelihood in these difficult times.

To start – it´s understandable to envy Tourism professionals who seem to be privileged while working in careless atmosphere with relaxed and happy people. Working in Tourism business is a kind of vocation: we love to do what we do and don´t count the hours when flexibility is needed – often because of unforeseen and involuntary change – to make sure our guests are happy and pleased.

There are also plenty of lucky professionals  working outdoors, free from the stagnant atmosphere of offices, schedules, annoying bosses and Excels. Lucky them! The only sad side is that there are jobs and pay only when there are paying customers. This year, less than ever, but still, those who love their work are ready to serve when jobs call.

What one sees while meeting professionals is the best part of the show: the moment on stage, authentic performance that has been practiced and even the famous plan B has been done. Tourism professionals have studied years to gain skills and continuous further training is necessary.

The job description also includes mandatory and regularly renewed certificates such as safety passport and first aid certificate. Language skills, emotional intelligence and general knowledge are required for natural and genuine interaction.

Tourism professionals have been blamed for poor financial management

We cannot avoid the fact that there are lot of life style entrepreneurs in Tourism industry.  But is it a problem or a shame?

Life style entrepreneur aims to do one´s  best and does the work, not only with reason but also with heart. The other fact is that there are also entrepreneurs who do not have studies or skills in all the required areas relevant to the business and can´t be blamed for that.

Running a tourism business is the sum of many skills and that makes it also challenging. Entrepreneurs should buy outsourced services insofar as their own skills or time are not enough. Purchase of these services may seem like an extra expense  – specially when cash flow is low – even if they are necessary from the point of view of service quality and profitability in the long run.

Poor financial management can be due to the difficulty of pricing. The price of a tourist service consists of very many parts. The most challenging part has been shown to be the pricing of  entrepreneur’s own time although it is ultimately the most important resource. Another risky price reduction target is the staff.

Pricing is one of the invisible background influences when the curtain rises and the show begins – do we have any paid audience? How we have convinced the guests that this service is worth the price, how we redeem the promises and how we ensure that the price is so attractive and profitable that the curtain can be reopened again and again.

Yes, you really should pay for the service

The state of emergency caused by COVID-19 and the crisis have raised the debate about the pricing of tourism services to the social media channels favored by domestic tourists and from there on to traditional media and back again to social media.

Entrepreneurs have tried to make their voices heard to justify the prices.  Interest in nature based tourism and domestic destinations has grown which is very positive phenomenon. Tourism companies have developed new services in new situation trying to understand the needs of the new segments. The challenge has been the short season, which follows the holiday times of domestic tourists, marketing and pricing. And the fact that there are few of us, 5,5 million people live in Finland.

Finns travel the most among European Union citizens, more than 90 percent of those over 15 years make at least one trip (Eurostat 2017). The average Finn makes eight trips a year, half of them in Finland (according the studies before COVID-19). The study conducted during the Finnish Travel Fair 2020 in Helsinki confirmed the same result. Now, what matters us most when living this special moment of COVID-19, are the services bought and money spent.

Travelers are not used to spend as much money  while travelling home as when travelling abroad. The picture above shows, among other things, that Finns are used to accommodate on a domestic trip mostly in own cottage or with friends and relatives – for free.

Finns are used to spend time outdoors in nature with no need for guided services. Surviving alone and planning one´s own trip can still be merit for many. We live in a time of attitude change and can´t expect the accustomed way of doing and thinking changing in an instant. But we all can influence and be agents of change.

I had a great experience on a fully organized hiking trip last summer:  Hiking in Senja – understanding the beauty and power of nature.

How about making pricing visible

Instead of arguing about the right price level (which is increasingly tied to values), we could look for ways to understand each other. Responsibility is a value that affects the pricing and should be made visible.

International studies show that customers want responsibly produced services and are willing to pay for them. Studies also show that when the moment comes, the only choice for many consumers is still, unfortunately, the price.

At the moment, making responsible choices while producing services and ensuring the most ethical production chain can rise the price. Finlayson (Finnish textile company established in 1820) has made brave responsibility communications in Finland.

Finlayson launched an advertisement (picture above) a year ago promoting duvet coves in two different prices which were also available for purchase. They showed that the price difference was due to responsible choices.

Concrete doing helps to understand the challenges

My respect for those who make their living by providing tourism services in Finland has risen further since I launched a nature based service as part of Love Forest Finland concept: Forest Walk during which a Love tree is planted. My livelihood is not dependent on this product but it has helped to understand the harsh everyday life when you simply can’t find paying customers enough.

I have started to publish the prices and the costs behind them in very open way. You can find an example of it below:

Regenerative tourism service in Mood of Nature

I have commercialized this concept in accordance with the Regenerative tourism paradigm and I can tell you, I can’t just praise a good cash flow.  My financial balance for this concept is far from positive even though I have been studying and working in Tourism industry all my life.

You can read more about Regenerative tourism (in Finnish) in my blog and for more information in English I suggest you to follow the studies and articles by Anna Pollock.

One and last question: ”Now that you know where the price is made up, what would you be willing to give up to make the price lower?”

Thank you for following my blog. I appreciate any comments and feedback.
Let´s  keep on acting for better future.

With love, 
Anu

 

2020-luku – siirrytäänkö vastuullisuudesta uudistavaan matkailuun?

Kestävästä kehityksestä vastuulliseen toimintaan

Kun lämmin merituuli hyväili kasvojani matkailuammattilaisuuteni alkuvuosina 1990-luvulla, katselin horisonttiin ja mietiskelin seuraavaa ammatillista siirtoa, josta tällä kertaa päättäisin itse. Edeltävät viisi vuotta olin siirtynyt kohteesta toiseen puolen vuoden välein työnantajan lähettämänä; olin ulkomaanoppaana kesällä manner-Espanjassa tai Mallorcalla, talvella Kanarialla tai Karibialla.

Noiden vuosien aikana vaihdoimme kollegojen kanssa kokemuksia lähinnä siitä, kuinka monta lentoa vuodessa olimme tehneet, mistä löytyivät parhaat baarit ja missä olivat kivoimmat opasasunnot. Asiakkaitakin ohjailtiin surutta ties mihin vierailukohteisiin ja kauppakeskuksiin ostamaan jos jonkinlaista turhaketta kohteiden tai tuotteiden taustoja sen kummemmin selvittämättä.

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission Kestävän kehityksen julkilausuma vuodelta 1987 ei ollut vielä jalkautunut ulkomaanoppaiden koulutukseen tai perehdytykseen, mutta tietoisuus alkoi kolkutella ja kiinnostus herätä. Globaalisti kestävä matkailu oli määritelty.

Minä observoin, ihmettelin ja huolestuin muutoksista, joita huomasin ensin luonnossa, sitten rakennetun ympäristön kantokyvyssä (etenkin vesikatkot, jäteongelmat ja hulevedet) ja seuraavksi ihmisissä.

Aika nopeasti kyseenalaistin palvelut, joissa paikalliset ihmiset jäivät kehittämisen jalkoihin ilman arvostavaa osallistamista ja selvää mahdollisuutta hyötyä matkailijoista taloudellisesti. Tätä epäreilua kehitystä seurasin ensin rakenteilla olevissa  Dominikaanisen tasavallan all-inclusive -kohteissa, sitten omalla vaellusreissulla Meksikossa ja lopulta  työympäristössäni Benidormissa Espanjan rannikolla, jonne olin pohdintojeni päätteeksi asettunut.

En ollut yksin ajatusteni kanssa, vaikka yrityksissä sainkin ihmetteleviä kommentteja niin Espanjassa kuin Suomessa aiheesta puhuessani. Vastuullisuuden ajateltiin olevan pelkkä menoerä, ”viherpiipertäjien” hömpötystä ja ristiriidassa kannattavan liiketoiminnan kanssa.

Vastuullisen matkailun periaatteet kirjattiin ja julkaistiin vuonna 2002 ensimmäisessä kansainvälisessä vastuullisen matkailun konferenssissa Kapkaupungissa (Cape Town Declaration 2002).  Muistan seuranneeni konferenssia ja mieleni valtasi palava tarve selvittää, miten vastuullisuus eroaa kestävästä matkailusta. Vastauksia tarjosin Lapin yliopistoon tekemässäni kandityössä vuonna 2010: Mitä se vastuullinen matkailu oikein on

Seuraavaksi tietoisuus lisääntyi entisestään, kun globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 yhdistää  aikaisemmat YK:n vuosituhattavoitteet ja Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokoukseen pohjautuvan kestävän kehityksen agendan. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja johtaneet niistä strategian sekä toimintasuunnitelman – Suomi muiden mukana.

Nyt on 2020-luku ja niin moni asia on toisin!

Matkakohteista on tehty parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla (osittain). Olemme oppineet tekemään valintoja, joilla aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja paikallisille yhteisöille. Ymmärrämme, mistä päästöt aiheutuvat ja miten hiilijalanjälkeä voi pienentää. Vältämme kohteita, joissa paikalliset ovat nousseet barrikadeille liikaturismin lieveilmiöiden vuoksi. Tuemme paikaillisia pienyrittäjiä. Emme osta rihkamaa emmekä lentele turhaan.

Niin kuin 2000-luvun alussa paloin halusta ymmärtää vastuullisuutta, paloin joitakin vuosia sitten halusta oppia lisää ja löytää merkkejä uudesta matkailun määrittelystä. Löysin, mitä etsin.

Vastaukset eivät tulleet eteeni ihan suoraan. Olisin halunnut löytää tieni Irene Ateljevicin Toivon Akatemiaan, jota ei koskaan perustettu, imin Rosa María Rodriguézin oppeja transmodernista matkailusta ja rakentelin oman yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa transformatiivisen ja välittävän talouden teorioita ja kokemuksia sopivasti tähän kaikkeen yhdistellen. Nimesin graduni Matkailun keltaiseksi kirjaksi ja sitä tehdessä opin paljon.

Kaikki tuo on nyt imperfektissä. Halusin nähdä yli tämän nykyisen hetken. Halusin ymmärtää, mikä on se seuraava taso, johon me nyt siirrymme. Anna Pollock johdatti minut uuden äärelle.

Tiedostavasta uudistavaksi.

Kun haittojen pienentämisestä siirrytään kokonaisvaltaiseen hyvän tekemiseen, ollaan uudistamisen äärellä. Tuotetaan lisäarvoa ja annetaan mahdollisuus tehdä hyvää.

Luin ensimmäisiä Anna Pollockin määritelmiä uudistavasta matkailusta alkuvuonna 2019 ja useammin aihe alkoi olla esillä korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä. Ehkä aito pysähdys ja uusi suunta tarvitsee toteutuakseen kriisin?

Uudistavan matkailun uskotaan tarjoavan ratkaisuja matkailun elpymiseen.  Yhteistyön merkitys korostuu ja toimialoja ylittävään yhdessä tekemiseen kannustetaan. Anna Pollock tarjoaa mm. näitä nostoja vastauksena kysymykseen mitä uudistava matkailu on:

1. Oppia näkemään planeetta, suhteemme siihen ja suhtautuminen toinen toisiimme uusin silmin
2. Ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kokonainen ihminen (mieli, ruumis ja sielu) mitä tahansa tehtävää varten olemmekaan olemassa
3. Määritellään kasvu ja menestys uudella tavalla – menestys ei ole välttämättä kytköksissä kasvuun
4. Uudistava matkailu on kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tekemistä eli vastakohta pirstaloituneeseen toimintaan
5. Uudistava matkailu on riippuvainen huolehtivista emännistä ja isännistä, jotka haluavat varmistaa, että  kohde on terve ja elinvoimainen

Ympäristön ja ihmisten huomioimisen ja haittojen minimoimisen lisäksi meidät siis houkutellaan  tekemään enemmän hyvää ja tarjoamaan palveluja, joilla mahdollistamme uudistavan lopputuloksen. Uudistavan matkailun konkreettisia toimia voivat olla ensin ne, joilla korjaamme jo aiheutettuja vahinkoja tai kiinnitämme erityistä huomiota sellaiseen, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Give back more than you take. Anna enemmän kuin otat.

Teoria vaatii seurakseen konkretiaa. Ensimmäinen esimerkki nousee maataloudesta, jonka negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle tunnistetaan. Uudistava maatalous tarkoittaakin esimerkiksi viljelykäytäntöjä, joiden tarkoituksena on palauttaa maaperän biologinen monimuotoisuus, sitoa enemmän hiiltä ja siten hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa veden kiertokulkua.

Matkailuyrityksissä tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus ovat jääneet vähälle huomiolle. Uudistava matkailu voi tarkoittaa työyhteisöjen monimuotoistamista. Agenda2030 tavoite numero kahdeksan mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja kokea olevansa sitä kautta merkityksellinen omassa yhteisössään. Rekrytoinnilla on perinteisesti haettu parasta mahdollista panos-tuottohyötyä, mutta nyt tätäkin yhtälöä voi ja tulee katsoa uusin silmin, uusin arvoin. Rekrytointi on viesti arvoista ja halusta vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Matkailupalvelun esimerkkinä nostan yritykseni Mood of Finlandin Rakkauden Metsä  –konseptin, joka on elinkaarensa alkuvaiheessa. Konseptin ydin on tarjota vieraille mahdollisuus istuttaa symbolinen Rakkauden puu, kertoa välittämisestä ja rakkaudesta haluamalleen ihmiselle tai kohteelle, ostaa käsin tehdylle paperille painettu todistus ja lahjoittaa rahaa ikimetsien suojeluun. Vieraille annetaan mahdollisuus tehdä hyvää luonnon ehdoilla ja tarjotaan työtä pienyrittäjille sekä kädentaitajille. Paikalliset ja vieraat kutsutaan istuttamaan puita yhdessä.

Jätetään paikka paremmaksi, kuin mitä se oli ennen vierailuamme

Uudistavan matkailun määritelmänä olen nähnyt käytettävän myös: “Leaving a place better than you found it.” (itse asiassa meille partiolaisille tuttu lause ja tapa toimia).

Jos yllä olevaa tavoitetta sovelletaan Maailmanperintökohteissa ja mm. Vanuatulla käytössä oleviin inhimillisiin mittareihin matkailun menestystä arvioitaessa –  paikallisten onnellisuuteen ja hyvinvointiin, jätänkin Sinut, lukijani tämän kysymyksen äärelle:

Miten me yrittäjinä ja  matkailijoina varmistamme, että myös paikalliset ovat onnellisempia ja voivat paremmin vierailun jälkeen, kun me olemme tottuneet ensisijaisesti varmistamaan matkailijoina, että me itse palaamme kotiin onnellisina ja hyvinvoivina ja palvelun tuottajina, että meidän vieraamme ovat tyytyväisiä ja onnellisia?

Kiitos, että seuraat blogiani. Voit mielellään kirjoittaa ajatuksia ja kysymyksiä alla olevaan kommenttikenttään.

Ystävällisin terveisin,

Anu

Ps. Suomessa löysin vahvistusta ajatuksilleni Baltic Sea Action Groupin toimitusjohtaja Michaela Ramm-Schmidtin erinomaistesta artikkelista  ”Onko aika määritellä vastuullisuus uudestaan..” 10.11.2020

Lemmenjoelta Pyhä-Luostolle – Lapin kauneus ja voima matkakumppanina

Upeiden päivien viimeiset hetket – tanssi tunturin juurella

Kun olin saapunut tämän matkan viimeiseltä päivävaellukselta takaisin lähtöpaikkaan Luoston kyläkeskukseen ja aloittanut henkisen valmistautumisen kotiinpaluuseen, puhelimeen tuli viesti  matkakumppaniltani, pojaltani, jonka kanssa olimme retkeilleet viimeisen päivän eri reittejä Luoston maastossa:  hän sähkö-fatbikella ja minä patikoiden.

Viestissä oli koordinaatit ja vahva suositus tulla paikalle. Astuin paikalliseen ravintolaan ja saman tien tuli kutsu tanssiin. Poikani oli pistänyt pystyyn paikallisten kanssa sunnuntai-iltapäivän kitara-jamit eikä siinä auttanut muu kuin pyörähdellä hetki polviin asti kuraisissa vaellushousuissa ja kankeissa vaelluskengissä tuntemattoman metstästäjän viemänä. Hauskat kohtaamiset ja spontaani yhdessä tekeminen ovat  luonnossa kulkemisen lisäksi reissujen parasta antia. Oli niin ihana nähdä, Onni!

Bleasure -matka glamping -sisällöin

Siitä lähtien, kun perustin yritykseni ( Mood of Finland Oy)  ja aloitin ammatillisen urani uuden vaiheen kokoaikaisena yrittäjänä vuonna 2018, ovat matkani olleet lähes poikkeuksetta työmatkoja (business), joissa on hetkittäin vapaa-ajan (leisure) viitteitä.

Ei ole tarpeen erottaa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, koska olen matkoillani oppimassa uutta ja tutustumassa mahdollisuuksiin, joita matkakohteet tarjoavat. Kehitän alatoiminimien Mood of Nature ja Rakkauden Metsä – tarjontaa ja etsin samanhenkisiä yhteistyökumppaneita.

Kotimaan kohteiden tuntemus on usein myös kriteeri tarjouspyynnöissä ja pärjätäkseni kovassa kilpailussa, tutustun mielelläni monipuolisesti Suomen ja lähialueiden matkakohteisiin.

Tämän matkan ensimmäinen kohde oli Hotelli Korpikartano Inarin Menesjärven rannalla. Hotellissa panostetaan nyt vastuullisuusosaamiseen ja koko vakituinen henkilökunta sitoutettiin mukaan yhteisiin tavoitteeisiin ja tekemiseen kahden kerran tapaamisella; ensin johdatus aiheeseen verkossa ja sitten yhdessä tekemistä paikan päällä.

Nyt työ jatkuu ja seuraan mielenkiinnolla tulevia askelia. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja aktiviisiesta osallistumisesta! Iltasauna ja uinti pimenevässä illassa Menesjärven raikkaassa vedessä olivat juuri sitä, mitä kaipasin pitkän matkapäivän iltana 🙂

Yhä useammin valitsen luontomatkoillakin yöpymispaikaksi maksullisen majoitusyrityksen ja istun mielelläni ammattilaisen valmistaman illallisen ääreen, vaihdan päivän kokemukset rennosti ilman huolta illallisen jälkeisestä siivouksesta ja suon sen ilon mielelläni myös muulle matkaseurueelle. Opastetut vaellusretket ovat myös rentouttava vaihtoehto yksin patikoinnille.

Yhdistän siis perinteiseen luontoretkeilyyn pienen annoksen ”luksusta” ja nautin siitä hyvällä omallatunnolla (glamping). Haluan kannattaa matkailuyrityksiä ja kannustan muita tekemään samoin. Pyhä-Luostolla majoittauduimme Lapland Hotel Luostotunturin viihtyisässä mökissä, jonka majoitushintaan sisältyi aamiainen ja loppusiivous. Bonuksena saimme ihailla upeita revontulia!

Vastuullisia valintoja

Sen lisäksi, että kannatan paikallisia matkailualan yrityksiä ja noudatan luonnossa liikkumisen ohjeita, teen kotimaan matkat maata pitkin, useimmiten junalla niin lähelle kohdetta kuin mahdollista ja siitä sitten bussilla kohteeseen. Terveysturvallisuus toteutuu erinomaisesti omassa junan makuuhytissä matkatessa.

Jos matkaan moneen paikkaan tiukalla aikataululla ja julkisilla huonosti saavutettavin reitein otan oman auton mukaan junaan tai vuokraan auton. Omaan autoon tankkaan MyNeste – biodieseliä.

Tällä 4 päivän matkalla (paikan päällä to-su) kuljimme menopaluumatkat autojunalla Rovaniemelle, josta ajoimme Inariin ja sieltä edelleen Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Sopivan reitin ja kulkuneuvon valinnassa auttaa Perille.fi – sovellus, jossa voit vertailla hintojen lisäksi myös päästöjä!

Lemmenjoen Kansallispuisto

Hotelli Korpikartanosta on vain parinkymmenen minuutin ajomatka Njurkulahteen, josta Lemmenjoen kansallispuiston reitit lähtevät.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli kulkea Lemmenjoen Kultareitti, mutta venekuljetusta ei alueen yrittäjät voineeet enää syyskuun lopussa varmuudella luvata, joten nyt varaamamme aikataulu oli aavistuksen liian tiukka koko reitin jalan kulkemiselle (Njurkulahti – Kultahamina – Morgamoja – Ravadasjärvi -Njurkulahti).

Valitsimme siis päivävaellusreitiksi Joenkielisen kierroksen (18km). Reitti on todella kaunis ja maisemat monipuoliset. Toki sään suosiessa muutaman kerran surkuttelimme ääneen sitä, ettei yliyön retki toteutunut; useampi päivä ja yö maastossa kun mahdollistavat erityisen vahvan yhteyden saamisen ympäröivään luontoon. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa; toisella kertaa, kun aikataulu on joustavampi, voidaan tehdä toisin.

Tällä reitillä pääsimme retkitunnelmiin kokkaamalla lounaan Joenkielisen (536m) huiputuksen jälkeen. Huipulla oli melkoinen tuuli, mutta tämä kaunis tunturilammen ympäristö oli täydellinen lounaspaikka.

Reitin päätyttyä lohduttauduin myös sillä, että jos olisimme päätyneet kulkemaan pidemmän reitin, emme olisi myöskään käyttäneet samalla tavalla alueen palveluita, joten kolikolla on aina kaksi puolta.

Päivävaelluksen jälkeen siirryimme Pyhä-Luoston kansallispuistoon yhden pysähdyksen taktiikalla; kävimme syömässä paikallisin aineksin valmistetut poro- ja lohi -pizzat Saariselän Pirkon Pirtissä, jossa olemme syöneet myös varsinaisia gourmet-illallisia alueella reissatessa. Luostolla illastimme  lauantaina Vaisko-ravintolassa ja söimme myöhäisen sunnuntailounaan ravintola Punaketussa – hyviä kokemuksia molemmat. Alla Pirkon Pirtin jälkiruoka revontuli-kastikkeella.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Pyhä

Aloitimme Pyhätuntunturiin tutustumisen sääolosuhteet huomioiden melko haastavalla Noitatunturin päivävaellusreitillä (16km).

Luontokeskus Naavassa kerrottiin hyvin reitin haasteet ja osasimme suhtautua kulkemiseen riittävällä varovaisuudella.

Haastavaksi reitin teki sade ja veden liukastamat juurakot ja kivet sekä melko vaikeakulkuinen rakka Noitatunturille kavuttaessa.

Sade kulki seuranamme ja lounastaukoa pidettiin ison kuusen alla.

Sumu peitti alleen näkymät tunturin huipulta (540m), mutta tunnelma oli voimakas, niin kuin Lapissa usein on. Noitatunturi on vanha saamelaisten palvontapaikka eli seita ja tätä taustaa pohdinkin sumuista tunturin rinnettä ylös kulkiessani.

Pyhä-Luosto Kansallispuisto: Luosto

Viimeinen retkipäivä alkoi sumuisissa tunnelmissa Luostolla, mutta upea auringonpaiste tuli toisinaan valaisemaan ruskan värittämää maisemaa.

Minä kävelin Ukko-Luoston huipun (514m) ja Luoston vaellusluontopolun variaatiota, yhteensä 18km monipuolisissa maastoissa, jossa oli ihana pysähdellä ihailemaan kaunista ruskaa, kuukkeleiden lentonäytöksiä, syödä eväitä nuotiopaikalla ja kavuta toisinaan melko haastaviakin reittejä kohti tunturin huippua.

Yllä oleva kuva herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Se on polku Luoston  Ukko-Tunturille  hieman pidemmän reitin kautta kuljettaessa. Maa on kulunut, polku leventynyt ja huoli luonnon kestävyydestä on aiheellinen. Mutta ei hätää, sekä Luostolla että Pyhätunturilla on todella hienosti lähdetty ratkaisemaan kulkijoiden luonnolle aiheuttamia haittoja: suosituimmat lyhyet reitit on päällysetty soralla ja monissa paikoin voi kulkea rakennettuja portaita pitkin.

Ukko-Luostolle johtavat portaat olivat jo käytössä ja Pyhällä Isokurun Uhriharjun portaat valmistuivat heti käyntimme jälkeen. Nyt emme Isokurulla käyneet ja Pyhä-Luosto retkeilyreitti (30km/ suunta) ja moni muu reitti jäivät kulkematta,  joten monta syytä on palata takaisin tällekin alueelle.

Muistetaan kulkea näitä merkittyjä ja rakennettujakin reittejä pitkin sen sijaan, että pidämme oikeutenamme jättää jälkemme omia polkuja kulkien. Muista lukea ajankohtaiset tiedot retkialueelta  ja kertaa tarvittaessa  luonnossa liikumisen oikeudet ja velvoitteet osoitteessa Luontoon.fi .

Hyviä retkiä & onnellisia kokemuksia

Luonto on voimaannuttava ja rauhoittava paikka – missä ikinä kuljemmekaan. Lapin luonnossa on omanlaisensa vahva voima ja karuus, jota emme eteläisessä Suomessa koe. En silti osaa tai halua arvottaa luontoa, vaan kohdata luonnon luontona ja sen ominaispiirteet eri alueilla sellaisina kuin ne eteen tulevat. Luonto ei ole koskaan pettänyt.

Poroja kohtasimme sekä luonnossa että tien päällä, joten muistathan ajella varovasti ja huomioida luontomme ihmeet myös urbaanissa ympäristössä.

Hyviä matkoja, kauniita kokemuksia! Liikutaan luontoa ja toisiamme arvostaen ja kunnioittaen, eri vuodenajoista nauttien ja jälkiä jättämättä!

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä kirjoituksessa mainittujen yritysten kanssa. Hotelli Korpikartanon vastuullisen liiketoiminnan valmennuksen olen tehnyt toimeksiantona.

Kiitos, että seuraat blogiani.

Anu
http://www.moodofffinland.fi
IG @mood_of_finland

 

Elämä yllätää meidät joskus isommin kuin haluaisimmekaan. Onnin tapaaminen jäi viimeiseksi. Onni menehtyi muutama viikko matkamme jälkeen ikävällä ja kaikin tavoin traagisella tavalla maastopyöräretkensä aikana, metsästäjän vahingonlaukaukseen. Me osallistuimme Nuuksion kansallispuistossa järjestettyyn muistotilaisuuteen ja istutimme Onnin muistoksi puun Lopen Rakkauden Metsään. 

Viisikon saaristoretki 22.-24.6.2020

Saaristossa voi jäädä vahingossa rannalle ruikuttamaan

Lähdin saaristokierrokselle jo opiskeluaikoina tutuksi tulleen ”Viisikko” -ystävä Evan kanssa. Kummankaan varsinainen vahvuus vapaalla ei ole pitkän ajan suunnitelmien tekeminen. Nyt pyöräretki pyöri kevyesti alustavana suunnitelmana puheissamme joitakin viikkoja, mutta varsinaisen suunnittelun aloitimme vasta matkaa edeltävällä viikolla – vähän liian myöhään, mutta onneksi riittävän ajoissa.

Majoituksissa ei ollut enää juurikaan vaihtoehtoja ja  pyörien vuokraus olisi sujunut jouhevammin, jos olisimme toimineet ajoissa, mutta lopulta kaikki kuitenkn järjestyi!

Vuokrasimme 21-vaihteiset hybridipyörät Visit Naantalin kautta ja saimme pyhien vuoksi vahvistukset ja hyvää neuvontaa suoraan vuokrauksista vastaavan Carfieldin edustajalta. Hinnat ja varustelut ovat niin hyvät, että oman pyörän kuljettaminen ei ollut todellakaan tarpeen. Ongelmaksi oli koitua Visit Naantalin toimiston klo 18 sulkemisaika palautuspäivänä, mutta lopulta tämäkin ongelma ratkaisiin ja pyörät sai jättää myöhemmin illalla kohteeseen.

Yhteyslautoilla ja losseilla oli todella ystävällistä henkilökuntaa! Näistä kohtaamisista jäi aina hyvä mieli!

Olen liikkunut saaristossa ja ymmärrän ex-tempore -matkailijan haasteet; lossit ja lautat rytmittävät kulkemista antaen lupauksen ruuhka-Suomea leppoisammasta liikkumisesta, mutta eivät sitten toisaalta odota myöhään satamaan saapuvia pyöräilijöitä.

Ihan ilman ennakkosuunnittelua ei matkaan siis kannata lähteä etenkään, jos aikaa on rajallisesti, niin kuin meillä oli – maanantaiaamusta keskiviikkoiltaan. Reitti kannattaa suunnitella ennen lähtöä ja tarkistaa lauttojen aikataulut, jotta tien päällä ei tarvitse enää stressailla!

Kapinallinen reittivalinta

Saariston rengastie on hyvin brändätty ja tuoteistettu reitti pyöräilijöille. Niin hyvin, että minäkin olin jäädä valmiiksi tarjottujen, Saariston rengastien ja Pienen rengastien ”vangiksi”.  Pieni rengastie oli kuitenkin vähän liian lyhyt ja tuttu (120km) ja Saariston rengastie (220km)  vähän liian pitkä meidän käytössä olleeseen vajaan kolmen päivän ohjelmaan. Oma reitti, jota voisi kutsua Viisikon saaristoretkeksi, oli kuitenkin helppo tehdä valmiita reittikuvauksia hyväksi käyttäen.

Reittimme: 1. päivä: Naantali – Rymättylä – Hanka – Nauvo – Korppoo, noin 55km 2. päivä: Korppoo – Houstkari – Iniö, noin 40km 3. päivä: Iniö- Kustavi – Taivassalo – Hakkenpää – Velkua (Teersalo)- Merimasku – Naantali, noin 65km Yhteensä noin 160km pyöräilyä.

Suosittelen vierailua Visit Parainen -sivulla ja sieltä edelleen Outdoor Active – sivustoille siirymistä. Reittikuvaukset ovat oikein hyvät ja reitti niin hyvin merkitty, että edes me emme varsinaisesti eksyneet (muutama harhaanajo huomion herpaantuessa..).

Jos aikaa olisi ollut hieman enemmän, tarkoitukselliset reitiltä poistumiset (tai lautalta myöhästymiset) olisivat olleet pelkkää plussaa. Ihan alkuun olisimme jääneet Rymättylään testailemaan Herrankukkaron keittiön antimia ja saunomaan savusaunaan.

Seuraava houkutus oli Seilin saari, jossa olisimme yöpyneet mielellämme, mutta nyt aikataulu ei sitä sallinut, emmekä ehtineet viettää saarella edes pientä tutustumiskierrosta, koska ehdimme vasta viimeiseen Hankasta Nauvoon lähtevään yhteysalukseen. Yhteysalus Östern onkin ensimmäinen tarkan suunnittelun kohde;  vuoroja kun on vain kolme päivässä ja viimeinen alus lähtee klo 16.55.

Toinen aikataulun osalta kriittinen kohta on Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin menevän lautan aikataulu – viimeinen alus lähtee klo 16.15 ja tätä ennen matkalla on kaksi lossia (maksullinen lautta).

Hakkenpää -Teersalo (Velkua) lautalla kuljetetaan vain polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita (ja matkan varrella olevan saaren asukkaiden autoja)

Kolmas kriittinen kohta oli yhteys viimeisenä päivänä Hakkenpäästä (Taivassalo)  Teersaloon (Velkua). Yhteysalus kulkee vain kaksi kertaa päivässä (klo 09.00 ja klo 16.00). Jos tuosta vuorosta myöhästyy, pääsee Naantaliin myös hieman pidemmän kaavan kautta tietä pitkin, jolloin matkaa tulee noin 14km lisää (näkyy kartassa sinisellä).

Hakkenpäässä on vierasvenesatama, uimaranta ja ravintola Saluuna, jossa oli hyvä pizza- ja salaattitarjonta ja ihan yllättävä viinivalikoima (jota emme tosin jääneet testailemaan). Uimaranta on lauttasataman kupeessa, ravintolan ohi ajettaessa.

Maksullisia aluksia oli kaksi; Hankasta Nauvoon ja Houtskarin Mossalasta Iniön Daleniin kulkevat lautat –  molemmat maksoivat 10€/hlö & pyörä.

Pyöräilijän elinehto: hyvä ruoka, kunnon yöunet ja hyvä sauna!

Muutama muutos reitin rytmitykseen olisi jälkiviisaana ehkä kannattanut tehdä: Korppoon majoituskapasiteetti oli niin täynnä, että Nauvo olisi saattanut olla parempi vaihtoehto ensimmäisenä yöpymispaikkana.Tosin kortilla olivat majapaikat myös Nauvossa, joten pääasia oli, että pääsimme pitkän päivän päätteeksi nukkumaan.

Omakohtaisina aikaisempiin kokemuksiin perustuen voin lämpimästi Nauvossa suositella Västergård Bed&Breakfast ( vierailusta tosin monta vuotta), Hotel Stallbacken, jonka miljöö vastaa saaristolaismaiseman odotuksia  ja ravintolassa tarjolla lähiruokaa. Jos reissun aikana kaipaa myös sosiaalista elämää ympärille,  ja laadukasta ravintolapalvelua, niin Hotel Strandbo heti satamaan saavuttaessa on hyvä valinta (terveiset Evan Kim-kaverille!)

Rödä huset on vaatimaton ja edullinen majatalo Korppoossa. Ennen majoittumista pysähdyimme syömään Korppoon sataman Ravintola Buffaloon, joka tunnetaan kuulemma Ribseistä, mutta löytyi sieltä onneksi ruokaa myös kasvissyöjälle. Aamiaista söimme kyläkeskuksen kahvilassa. Korppoossa on idyllisiä vaihtoehtoja, mutta olivat täynnä meidän vierailun aikaan.

Unelmien majoitus- ja pysähdyspaikka olisi ollut seuraavan päivän reitiltä hieman sivuun jäänyt Hyppeis Värdshus Houtskarissa, josta olen kuullut niin paljon hyvää ja tutustunut paikan emäntään Outiin töiden kautta. Sen majoituskapasiteetti oli kuitenkin täynnä elokuun puoleenväliin, kun etsin majoitusvaihtoehtoja. Seuraavalla kerralla siis!

Kesän helteillä uimapaikkoja löytyy kyllä reitin varrelta, mutta kivoimmat paikat ovat ehkä hieman sivussa varsinaiselta pyöräreitiltä ja kannattaa kysellä vinkkejä paikallisilta. Houtskarissa teimme lenkin Näsbyn uimarannalle. Eväitä saa ostettua sympaattisista kyläkaupoista, mutta klo 18 jälkeen lähes kaikki paikat ovat jo kiinni. Ravintolatkin sulkeutuvat aika aikaisin, joten kannattaa tarkistaa aikataulut etukäteen.

Toisen pyöräilypäivän majoituskohteena oli Iniö ja kun saavuimme sinne, haasteeksi sielläkin muodostui ruokapaikan löytyminen; kuuden jälkeen illalla ravintoloista avoinna oli ainoastaan Thai-ruokaa tarjoileva Bruddalsviken – joka sijaitsee hieman ”keskustan” ulkopuolella olevan vierasvenesataman (Björklund Båtslip) rannassa. Ravintola oli paikallisten suositu ja  kasvisruokailijallekin löytyi luonnollisesti vaihtoehtoja.

Yllätyimme matkan aikana siitä, että paikallista ”saaristolaispöytää”, kalaa tai muuta varsinaisesti paikallista ravintolatarjontaa ei osunut matkamme varrelle ollenkaan; Buffalo, Thai ja Saluuna eivät johdattaneet saaristolaiskeittiön äärelle, mutta saimme kyllä maittavaa ruokaa joka päivä!

Sympaattinen pysähdyspaikka Iniössä on Gamla Banken, mutta ruokaa sieltä ei valitettavasti saa.

Iniössä majoittauduimme vanhaan kunnantaloon perustettuun, melko boheemiin majatalo Villa Högbyhyn. Varatessa jo kerrottiin, että majoittaudumme varamajoitushuoneen – josta maksoimme kuitenkin ihan kelpo hinnan (146€/yö). Alan ammattilaisena ymmärrän hinnoittelulogiikan, en valitse majoituksia hinta edellä ja kannatan mielelläni paikallisia majoitus- ja ravintolayrityksiä.

Korona-aikaan huomasin kiinnittäväni erityistä huomiota hygienia-turvallisuuteen etenkin yhteiskäytössä olevien wc- ja suihkutilojen osalta. Pihojen ja saniteettitilojen osalta pientä parannettavaa osittain oli havaittavissa matkan aikana. Ehkä kauden aloitus oli kuitenkin yllätys pitkän odottelun jälkeen.

Matkamme alkajaisiksi Naantalissa Kahvila-ravintola Amandiksen maailman parhaaksi mainostettu vohveli savulohitäytteellä lunasti lupauksensa!!

Iniössä positiivisena ajanvietteenä oli Norrbyn vierasvenesataman siisti sauna, kiva tunnelma ja hyvä mahdollisuus uida! Sauna oli avoinna klo 18-22 ja maksoi 5 euroa, joka maksettiin sauna-isännälle paikan päällä.

Summa summarum – oliko meillä hieno matka?

Kyllä meillä oli! Ehdottomasti! Pysyimme aikataulussa, kohtasimme kivoja ihmisiä ja vietimme hauskaa ystävä-laatuaikaa! Sää oli ihan mahtava koko matkan ajan – päivälämpötilat olivat reilusti yli kaksikymmentä astetta ja illat mielyttävän lämpimiä. Sateella ja tuulella pyöräily olisi ollut tietenkin paljon raskaampaa ja muisto voisi olla toisenlainen.

Tämä ei ole Niinmun Designin mainoskuva, mutta yksi parhaista tunnelmakuvista matkan varrella. Pyöräilimme Iniön yhteissaunaan ja palasimme takaisin kun kello oli jo yli kymmenen.

Pyöräreitti on paikoitellen aika mäkistä, etenkin Naantalin ja Rymättylän välillä ja taas Merimaskusta Naantaliin pyöräiltessä. Rankin ylämäkiajo taisi olla ihan itseaiheutettu; kävimme Korppoon korkeimmalla paikalla Niinmun Design –  liikkeessä. Vierailu oli polkemisen arvoinen; yrityksessä on panostettu hienosti vastuullisuuteen ja erityisen positiivinen yllätys oli löytää Suomessa tehtyjä vaatteita.

Pyöräreitti ei kulje kovinkaan paljon varsinaisesti merellisessä maisemassa, niin kuin ehkä voisi olettaa. Lossi- ja lauttamatkat tuovat kuitenkin kivaa vaihtelua ja toisinaan myös kaivattua lepoa ja kuvaustaukoja päivän ohjelmaan.

Iniön Jumon saarella asuu meidän opiskelukaveri ”Myrskyluodon Pekka” Päästiin siis ihan ”live like a local” elämyksenkin äärelle 🙂

Nämä maisemat, nämä tunnelmat ovat parhaita matkamuistoja.

En ole tehnyt kaupallista yhteistyötä tässä blogissa mainittujen yritysten kanssa. Matkaillessa teen huomioita vastuullisen matkailun ammattilaisen näkökulmasta.

KIITOS Eva ”Ossi”  Viisikko – ystäväni ihan parhaasta retkiseurasta!

KIITOS Sinulle lukijani blogin seuraamisesta!

Anu

ps, Kesällä 2021 pyöräiltiin Rannikkoreittiä ja seuraavaksi suunnitelmissa on Majatalosta majataloon – pyöräilyretki.

Kompensointi ei ole ratkaisu ilman päästöjen vähentämistä

Tänään käyn vuoropuhelua sen lapsuuden minän kanssa, joka oli  huolissaan

Luonto oli tärkeä minulle jo lapsena, niin kuin se on tärkeä monille lapsille ympäri maailmaa. Luonto ja eläimet herättävät empatian tunteita ja kun ensimmäistä kertaa pohtii omaa tulevaisuutta, pohtii myös sitä, millainen ympäröivä maailma on sitten kun on aikuinen ja sitten kun on omia lapsia.

Tämä piirustus on vihosta, johon olen lapsena piirtänyt ja kirjoittanut juttuja. Meillä oli kavereiden kanssa oma luontokerho. Olin myös partiossa yli 10 vuotta.

Sittemmin ympäristöasiat jäivät joksikin aikaa kaiken muun tekemisen jalkoihin, mutta luonnon kunnioittaminen ja halu suojella luontoa arvoina ovat kulkeneet mukana läpi koko elämän.  Aikuisuuden kynnyksellä olin taas hyvinkin perillä siitä, mikä on oma paikkani ja roolini tässä maailmankaikkeudessa.

Kun oman lapsen syntymä oli ajankohtainen, olin taas täysillä pelastamassa maailmaa ja lähdin erikoistumaan kestävän kehityksen ja vastuullisen matkailun tekemiseen ammatillisella polullani. Haluan jättää ympäröivän maailman vähintään yhtä kauniina, puhtaana ja mahdollisuuksia tarjoavana tuleville sukupolville.

Metsä. Kuva Tomi J

Anu 10v oli huolissaan metsien häviämisestä. Silloin huolena olivat linnut ja omien hämyisten metsäpolkujen mahdollinen häviäminen; metsäpolut kun johdattivat mielikuvituksen värittämiin seikkailuihin ja talvella hiihtäminen metsässä oli mieluinen harrastus.

Nyt olen huolissani luonnon monimuotoisuuteeen, kasvihuonepäästöihn, ilmastonmuutokseen ja kompensointiin liittyvästä keskustelusta.

Päästöjen vähentäminen on kaikkein tärkeintä

Ilmastonmuutos on tunnustettu aikakautemme vakavimmaksi ympäristöuhaksi. Fossiilisista polttoaineista (kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) luopuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kasvihuonekaasu on kaasu, joka ilmakehässä ollessaan päästää lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen, mutta absorboi suuren osan maan pinnalta lähtevästä lämpösäteilystä aiheuttaen kasvihuoneilmiön.  Kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry, hiilidioksidi (CO2),  metaani (CH4),  troposfäärin otsoni (O3) ja typpioksiduuli (N2O).

Liikenne tuottaa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, Suomessa hieman alle viidenneksen ja maailmanlaajuisesti osuus on nousemassa. Tärkeä muutos onkin se, liikenteen määrää vähennetään ja että sekä henkilö- että rahtiliikenteen energiantuotanto siirtyy sähköllä ja muilla vaihtoehtoisilla energialähteillä tuotetuksi ja raiteille.

Yksityishenkilöinä voimme matkata useammin julkisilla ja etenkin junalla, lentää harvemmin ja tehdä pienet matkat kävellen tai pyöräillen. Vähäpäästöisiä ja päästöttömiä kulkuneuvoja onneksi kehitetään ja matkailualalla odotetaan erityisesti uutisia lentoliikenteen uusista ratkaisuista.

Suomen talous on hyvin energiaintensiivistä ja sähkön käyttö on vuosi toisensa jälkeen kasvanut. Energiaa tarvitaan sähkön tuotantoon ja lämmitykseen ja sitä on välillisesti sitoutuneena kaikkiin tuotteisiin. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu teollisuudessa.

Tärkeimpinä ilmastotekoina  tulee energian käyttöä vähentää ja ottaa käyttöön vaihtoehtoiset energialähteet (tuuli, aurinko, geoterminen energia, lämpöpumput).

Arjen valinnoilla on vaikutusta

Vaikutusta on myös sillä, että valitaan ja suositaan tuotteita, joiden tuotantoon ja kuljetukseen käytetään vähemmän energiaa ja suositaan kierrätystä. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja turhaan kulutukseen ( harkitse, älä osta turhaa,  korjaa, osta käytettynä, kierrätä).

Ruuan ilmastovaikutuksia voidaan pienentää syömällä kasvispainotteiseksi ja vähentämällä ruokahävikkiä ja käyttämällä mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Roskien lajittelulla ja kierrätyksellä on myös merkitystä. Mitä vähemmän jätettä, sen vähemmän kasvihuonekaasuja (metaani) pääsee ilmakehään ja sitä vähemmän energiaa kuluu jätteiden kuljetukseen. Suomessa jätteiden vaikutus ilmastopäästöihin on noin kolmen prosentin luokkaa.

Testaa ja tee valintoja, joilla vähennät omia päästöjäsi

Ensisijaisesti siis kasvihuonepäästöjä tulee vähentää. Yksilön vastuulle ei urakkaa voi jättää, mutta kyllä meillä jokaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa vähentämällä omia päästöjä. Kun ensin testaat omien päästöjesi määrän, voit sitten seuraavaksi tehdä valintoja, joilla saat omia päästöjä vähennettyä.

Tästä voit käydä hakemassa inspiraatiota ja vertaistukea

Voit käydä tekemässä päästötestin tästä: Sitran elämäntapatesti 
Tai tästä: Ilmastodieetti

Kompensointi on ok, mutta se on vasta kakkostoimenpide

Keskivertosuomalaisen vuosittaiset hiilidioiksipäästöt ovat nyt noin 10 000kg vuodessa. Suomen hallitus on antanut lupauksen, että Suomi on  hiilineutraali valtio vuoteen 2035 mennessä. Sitran tutkimusten mukaan suomalaisen päästöt saavat olla vuonna 2030 enää 3000kg /henkilö  ja vuonna 2035 luvun tulee tippua 2000 kiloon vuodessa (Ympäristöministeriö ja Sitra)

Kompensoinnin logiikka on se, että rahoitetaan omia päästöjä vastaava päästöjen vähentäminen jossain muualla tai varmistetaan hiilinielujen riittävyys. Rahoitusta voidaan kohdistaa esimerkiksi vaihtoehtoista energiaa tuottaviin projekteihin kehittyvissä maissa.

Kasvava osa kompensaatioprojekteista perustuu metsänistutukseen, jolloin projektien vaikuttavuuden kannalta tärkeää on taata puiden pitkäikäisyys ja puutavaran jatkokäyttö kestävällä tavalla. Jos metsää istutetaan kaadettavaksi, ei se vastaa tarkoitustaan ja nykytiedon mukaan vanha metsä sitoo hiiltä parhaiten. Suomessa tarjotaan mahdollisuutta istuttaa metsää, suojella ikimetsää ja ennallistaa soita. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi tästä: Suomenluonto

Euro vai sata euroa – kompensaatiomaksujen vaikea viidakko!

Olen tutkinut tarjolla olevia kasvihuonepäästöjen kompensaatiomahdollisuuksia. Olen myös lukenut uutisia eri yritysten kompensaatiotoimista ja seuraillut viestintää. Kannatan kompensaatiota, jos ensin on tehty valintoja, joilla päästöjä voidaan vähentää. Kompensaatio ei saa antaa tunnetta, että maksamalla rahaa hyvään projektiin, puhdistetaan omaatuntoa ja voidaan hyvällä mielellä jatkaa kestämättömäksi osoitettua kulutusta.

Kiinnostuin selvittämään eri vaihtoehtoja luettuani uutisen (07.10.2019) Ohjelmistoyhtiö Siilin työsuhde-edusta istuttaa puita jokaiselle työntekijälle

Uutinen on positiivinen, totta kai. Korvaani särähti vain se, että tiedotteessa nostettiin vahvasti esille lukuja, joita voi tulkita väärin. Tiedotteen mukaan yhtiö ostaa 43 puun tainta/ työntekijä ja maksaa siitä 86€ ja näin kompensoi yhden työntekijän vuoden päästöt (10 000kg) henkilöstöetuna.

Näin esitettynä kompensointi saadaan kuulostamaan niin helpolta. Tulee tunne, että maksamalla pyyhitään päästöt pois mielestä ja jatkettaan sitten kuluttamista samaan tapaan. Ja jos päästöt jäävät nyt alle 10 000kg, niin kuin ainakin itselläni jää, ei tuo uutinen ehkä kannusta vähentämään päästöjä.

Maksettu  summa kuulostaa  kovin pieneltä, vaikka en asiantuntijoiden laskelmia epäilekään. Olisin lukenut mielelläni myös kaikesta siitä, miten yrityksessä on vähennetty päästöjä.

Matkailualalla puhe kääntyy aina lentoihin

Matkailualan ammattilaisena seuraan erityisen tarkkaan alan uutisiointia ja viestintää. Finnair ohjasi kevääseen 2020 saakka kompensoimaan lennoista aiheutuvia päästöjä näin:

Voit hyvittää lentosi hiilidioksidipäästöt tukemalla päästövähennysprojektia. Hyvitys on 1 € kotimaan, 2 € Euroopan ja 6 € mannertenvälisestä edestakaisesta lennosta. Rahat menevät lyhentämättöminä valitsemaamme päästövähennysprojektiin Mosambikissa.

Biopolttoaine vähentää päästöjä 60–80 % verrattuna vastaavaan määrään fossiilista polttoainetta. Korkeintaan 50 % lennon polttoaineesta voi olla biokomponenttia, ja tyypillisesti biokomponentin osuus on muutamia prosentteja. Käyttämämme biopolttoaine on valmistettu käytetystä keitinrasvasta. Biopolttoainetta voi ostaa 10, 20 tai 65 eurolla.

02.03.2020 uutisointi:Finnair lopettaa päästöhyvityspalvelun

Lentoalalla on ilmastopäästöjen kompensointijärjestelmä CORSIA (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation), joka on maailmanlaajuinen järjestelmä hiilidioksidipäästöjen hallintaan. CORSIA:n tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen kansainvälisen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon.

CORSIA ei tee konkreettisia lentoliikenteen kompensointeja, mutta aikoo aloittaa vuonna 2021. Myöskään kriteereitä ostettaville päästöhyvityksille ei vielä ole, mutta lähitulevaisuudessa ICAOn on tarkoitus sopia niistä. Lentoyhtiöt siis määrittelevät tällä hetkellä itse suosituksensa.

Muutkin matkailuyritykset ovat aloittaneet kompensoinnista viestimisen

Keväällä 2019 matkanjärjestäjät avasivat ilmastonmuutos- ja kompensointiviestinnän salaisen arkun. Totean heti alkuun, että kaikki työ matkailun negatiivisten vaikutusten vähentämiseen ja positiivisten kasvattamiseen on erinomaisen hienoa ja tässä esitetyt yritykset ovat lähteneet isosti mukaan matkailun aiheuttamien haittojen vähentämiseen. Vastuullisuudesta ja kompensaatiosta viestiminen tarkkaa hommaa, jossa läpinäkyvyys ja hyvän viestin vieminen loppuun asti on erityisen tärkeää.

TUI julkaisi kompensointiohjelman, jonka mukaan yhtiö kompensoi oman yhtiön lentojen ja hotellien päästöt. Nettisivuilla kerrottiin niistä projekteista, joihin kompensaatiorahaa osoitetaan. Mistään ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, miten paljon päästöjä syntyy ja millä summalla projekteja tuetaan. TUI:n Suomen toimistosta on luvattu, että tiedot julkaistaan tilikauden päättyessä.

Pari viikkoa TUI:n viestintäkampanjan jälkeen Tjäreborg vastasi ”kisaan” ja ilmoitti kompensoivansa kaikkien asiakkaidensa, kaikilla lentoyhtiöillä tehtävien lentojen päästöt. Syksyllä 2019 Tjäreborg laajensi kompensointilupausta kattamaan kaikki Sunwing Family Resorts, O.B.C. by Sunwing ja Sunprime Hotels -konseptihotellit sekä kaikki lentokentän ja hotellin väliset bussikuljetukset. Laskennallinen päästömäärä löytyy lentojen osalta (890 000 tonnia hiilidioksidia, 1 567 292 matkustajaa 2017–18), mutta missään ei kerrota, millä kaavalla kompensointi on laskettu ja millä euromäärällä projekteja tuetaan.

Suosittelisin yrityksiä käyttämään viestinnässä tarkkoja sanavalintoja  kertomalla sen, mitä oikeasti tehdään. Voidaan kertoa, että osallistumme omalta osaltamme ilmastotalkoisiin ja vastuullisempaan toimintaan kohdistamalla x euroa niihin  kohteisiin, joista siten kerrotaan tarkemmin. Lupaus kaikkien päästöjen kompensoinnista on tosi iso lupaus.

Olin odottanut uutisia entiseltä työnantajaltani, Aurinkomatkalta, ja lokakuussa kampanjointi alkoikin todella näkyvästi etenkin televisiomainontana. Aurinkomatkat ei ole lähtenyt kompensointilinjalle, vaan kertoo niistä valinnoista, joilla matkailun negatiivisia vaikutuksia voidaan pienentää ja positiivisia vahvistaa.

 

Mitä kompensointi oikeasti maksaa

Olen ollut tekemisissä viime aikoina Rakkauden metsän tiimoilta Luonnonperintösäätiön kanssa ja heidän kanssaan olemme tehneet myös päästölaskelmia.

Luonnonperintösäätiön käyttämä laskentamalli on seuraava:
10 000kg päästöjen kompensointiin tarvitaan yksi hehtaari ( 10 000m2)  ikimetsää.
Ikimetsää voi suojella 100m2 maksamalla 50 euron lahjoituksen.
10 000 kg päästöjen kompensointi maksaa tällä kaavalla 5000€.

Tällä kaavalla laskettuna yhdestä edestakaisesta Euroopan lennosta tulisi maksaa 100- 225€ kompensaatiomaksua (edestakainen Berliinin lento noin 200kg = 100€, Barcelonna 450kg =  225€ Finnairin laskurilla)

Lentomaksu.fi  suosittaa maksamaan vähintään 10% lentolipun hinnasta. Lentomaksun tuotto käytetään Maan ystävien ilmastotyöhön Suomessa ja ilmastonmuutoksen sopeutumista edistäviin hankkeisiin globaalissa etelässä.

Toivottavasti eri toimialat ottavat päästölaskurit käyttöön mahdollisimman laajasti ja me kuluttajat pääsemme tekemään valintoja, emme pelkästään hinnan, vaan myös päästöjen perusteella. Tällöin kompensoinnin merkitys vähenee ja teot kohdistuvat siihen kaikkein tärkeimpään, päästöjen vähentämiseen.

Vielä muutama huomio viestinnästä

En ota tässä kantaa, mitkä luvut ovat oikeita tai onko oikeita ja vääriä lukuja. Tärkeää on nyt seurata tutkimuksia ja luotettavien tahojen viestintää. Erityisen tärkeää on viestiä kompensoinnista mahdollisimman läpinäkyvästi ja kertoa kaikki taustoitukset kompensaatiomaksuja julkaistaessa.

Hyvä malli on sekin, että tekee omien arvojensa mukaisia sijoituksia niihin kohteisiin, joilla kokee aidosti olevan merkitystä tässä muuttuvassa maailmassa.

Harhauttava viestintä saa aikaan usein enemmän pahaa kuin hyvää, joten jos yrityksenä viestii kompensoinnista, on syytä selvästi kertoa,  onko asiakkaan maksama tai hänen puolestaan maksettu summa suoraan sidoksissa aiheutettujen päästöjen kompensointiin (ja tällöin kertoa paljonko päästöt ovat), vai tarjoaako yritys mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin ja tehdä hyvää. Tällöin voidaan kompensoida pienempiäkin summia ja kertoa, että pienikin osallistuminen on parempi kuin että ei osallistuisi  ollenkaan.

Tärkeintä on siis vähentää aiheutettuja päästöjä ja toisena hyvänä tekona on kompensoida.

Nämä molemmat toimet kannattaa kertoa viestinnässä, mielellään samaan aikaan. Tällöin viestintä on vakuuttavaa ja aitoa.

Minulle uutena kohteena vastuullisuuden saralla on tullut sijoittaminen ja vaikuttaminen sijoittamisen kautta.  Siitä joskus myöhemmin lisää, tässä pieni alkupala aiheeseen: Millenniaalit puhdistavat sijoitussalkuistaan ilmastopahiksia 

Kirjoitukseeni olen hakenut tietoja mainittujen ja linkitettyjen yritysten, Tilastokeskuksen, Ilmastopaneelin ja Sitran sivuilta.

Jatkan edelleen Rakkauden metsä- konseptin kehittämistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä puu istutetaan ikuisen rakkauden symbolina ja lahjoitetaan rahaa luonnon suojeluun.

Mood of Finlandin vastuullisuusohjelman ja sitoumuksen voit lukea täältä:
Mood of Finland vastuullisuus

Kiitos, että seuraat blogiani!
Ystävällisin terveisin,
Anu

ps. Isäni  asennutti maalämmön lapsuudenkotiini jo 1980-luvun alussa ja teki suunnitelmia aurinkokennojen hankkimiseen.  Ehkä sillä 10 vuotiaan Anun vetoomuksella oli osansa näissä päätöksissä? Me kaikki voimme vaikuttaa!