Elämänviisautta

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Muutama vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monnin-Hornungista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten!

Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin.”

Mummi ja Kalevalan opit

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummini. Ei siksi, että olisimme viettäneet hänen 100-vuotispäiviään, vaan siksi, että olisin voinut melkein kuvitella Hornungin ja Mummin keskustelleen keskenään silloin kun Mummi mietti mitä antaa minulle ylioppilaslahjaksi.

Hornung kun toteaa haastattelussa: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa ja Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa ja sisua.”

Mummi taisi ajatella samoin, sillä sain Mummilta  ylioppilaslahjaksi Kalevalan ja Mummin omatekemän Tuuterin kansallispuvun! Kesti monta vuotta, ennen kuin osasin oikeasti arvostaa lahjaa.

En laittanut pukua ylioppilasjuhliin, enkä vielä Mummin 70-vuotisjuhliinkaan, joita juhlin oranssi-mustissa hiuksissa ja Marimekon oranssikuvioisessa mekossa. Kotona oli  opetettu, että pukeutumisella kunnioitamme myös muita ihmisiä ja juhlissa etenkin juhlan järjestäjää ja äitini pukikin meidät lapsena kauniin tyylikkäästi aina juhliin lähdettäessä.

Viisautta oli sekin, että Mummi opetti ja jakoi tietoa, mutta jätti vastuun päätöksistä vastaanottajalle ja ymmärsi ajan tekevän tehtävänsä; radikaali oranssi-musta juhlapuku oli Mummin mielestä oikein hyvä. Mutta Mummin 85-vuotisjuhliin lähdin kansallispuvussa ja silloin Mummin silmistä paistoi onnellisuus. Syövän uuvuttaman Mummin me hyvästelimme seuraavan vuoden joulukuussa.

Mummi  100 vuotta – muistoissa mukana

23.05.2016 Mummi täyttäisi sata vuotta ja tämä päivä on meillä Mummille omistettu päivä. Niin kuin lehtikirjoituksen Juliette Monning Horningista, niin myös Mummista huokui harmoniaa ja elämänviisautta.

Mummi jakoi elämänviisautta meille lapsenlapsille ja opetti harmoniaa arjen pienissä asioissa. Oma äitini on jatkanut samaa tärkeää tehtävää omien lastenlastensa kanssa. Erityisesti harmonia näkyi Mummin tyylikkään huolitellussa olemuksessa; loppuun asti  saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Kippis ja Elämälle kiitos!

Mummi vietti 75-v syntymäpäiviään Mallorcalla, missä olin silloin töissä. Hän kirjoitti  viimeisen illan tunnelmasta kivan kuvauksen osoittaen näin pienten hetkien olevan merkityksellisiä: ”Mietin hetken mitä tekisin jääkaapissa olevalle kakkupalalle ja samppanjalle. Heittäisinkö pois? Lopulta otin ne mukaani, istuin parvekkeelle, söin kakkua ja ”ryyppäsin” samppanjaa päälle. Oli se hauska näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä, vahinko. Istuin siinä pitkään ja ihailin kaunista iltaa. Niin ihana loma. Kiitos!”

Mummin 85-vuotissyntymäpäivillä lauloimme kitaran säestyksellä Mummin toiveesta laulua ”Gracias a la vida – Elämälle kiitos” – molemmilla kielillä. Nuo kaksi sanaa pitävät sisällään kaikkein tärkeimmän – kyvyn nähdä elämän kauneuden ja olla siitä kiitollinen. Viimeisenä Mummin opetuksena opin luopumaan;  Mummi oli ensimmäinen todella läheinen ihminen, jonka jouduin hyvästelemään ja Mummi valmisti minua siihenkin.

Mummille kiitos!

Vasta reilu vuosi Mummin syntymän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Nuorena aikuisena  Mummi toimi Lottana ja jäi Suomen olympiavuonna 1952 leskeksi 36-vuotiaana yksin pyörittämään arkea  kahden lapsen ja miehensä yrityksen kanssa. Mummi myi vaarin yrityksen ja perusti oman.

Mummin kemikalio-kaupassa minä  opin asiakaspalvelun parhaat opit ja opin ottamaan vastuuta tehdystä työstä jo hyvin nuorena. Mummin  kanssa opin pesemään mattoja mäntysuovalla ja nauttimaan oopperasta.

Mummista ja sitten omasta isästä luopuminen on opettanut ymmärtämään yhdessä koettujen hetkien tärkeyden ja keskustelujen merkityksen. Ja sen, että rakkaat ihmiset eivät lopulta häviä elämästä kokonaan pois ikinä, vaan muistot oikeasti kantavat loppuun asti!

Kauneinta ja parasta arvostusta on ylläpitää rakkaiden ihmisten tarinoita ja siirtää niitä seuraaville sukupolville. Meillä muistellaan tänään Mummia. Kiitos, Mummi!