Hyvää uutta vuotta 2016!

Vuosi on alkanut kivan positiivissa tunnelmissa.

Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta uskoisin, että vapaa aikatauluttomuus ja rento oleminen, ulkoilu ja pieni hiihtoreissu Lappiin ovat tehneet hyvää. On sellainen olo, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi ja voisin antautua  villin tuulen vietäväksi.

Chagall, Marc_El paseo

Ajatuksissa on pyörinyt oman yrityksen perustaminen; se on innostavaa ja motivoivaa, mutta kokoaikaiseksi yrittäjäksi ryhtymistä  en ainakaan vielä edes suunnittele. Onnekseni työnantaja  suhtautuu myötämielisesti osa-aikayrittäjyyteen.

Marc  Chagallin kuva yllä kuvaa sitä, millaiselta haluan yritykseni näyttävän ja asiakkaista tuntuvan. Omakin elämä saa mielellään näyttää ja tuntua tuolta.

Yrittäjyys voi olla monenlaista – niin kuin kumppanuusyrittäjyys, josta voit lukea lisää aikaisemmista artikkeleistani, suoraan vaikka tästä: Kumppanuusyrittäjyys.  Me tapaamme helmikuussa 2016 kumppaniyrittäjien kanssa Kanarialla ja kirjoitan silloin lisää aiheesta.

 Hiihtomeditaatiota Lapissa

Olimme välipäivinä Lapissa ja siellä oli ihanaa, vaikka kohteena oli Levi. En ole ollut kovin innoissani Levin muutoksesta massaturismikohteeksi. Mutta nyt se tarjosi meille sitä, mitä etsimme: Daniel pääsi lautailemaan joka päivä ja minä pääsin murtomaahiihtämään hyville laduille ja lähes yksin joka päivä.

Massamatkailukohteet voivat olla myös parempi ratkaisu kuin se, että matkailijoita kulkee ihan valtoimenaan joka paikassa, etenkin Lapin kaltaisessa luonnoltaan ja kulttuuriltaan herkässä kohteessa.

hiihtoretkeltä aurinko ja pienet puut

Asuimme Levillä yhden talvikauden silloin, kun nykyisen keskustan alueella oli vain muutama matala rakennus. Matkasimme pohjoiseen suoraan Välimeren rannalta Espanjasta, ja minäkin olin asunut ulkomailla niin pitkään, että en ymmärtänyt ollenkaan, millaisin varustein hiihtokeskukseen pitäisi lähteä. Mutta hienosti pärjättiin ja nyt halusin palata Leville Danielin kanssa. Suhtaudun kohteeseen siis ehkä poikkeuksellisen vahvoin tuntein.

näkymä hotellista rinne ja kuusi

 

Ihanaa oli tavata Riitta-ystävä pohjoisesta ja innostavaa oli jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa niitä näitä. Minä pidän yksin vietettyjen hiihtolenkkien lisäksi myös ihmisistä, kohtaamisista, keskusteluista ja erilaisuudesta. Levin reissu muistutti muiden ihmisten tärkeydestä osana palvelu- ja elämyskokemusta; hyvä tunnelma tarttuu helposti!

 

dani 1999

 Lomalla – positiivisin odotuksin

Levillä en niin kovin paljon pitänyt siitä, miten vähän paikallisuus ja aitous välittyy asiakkaalle.  Jotenkin sellainen päälle-liimattu fiilis tulee liian usein, aitous ja sydämellisyys lämmittää aika harvoin. Onkohan hiihtokeskuksessa helpompi palvella ulkomaista kuin suomalaista  asiakasta? Ehkä kiire vuoden parhaimpaan sesonkiin vaikuttaa asiaan ja se, että sesonkityöntekijän voi olla vaikea sitoutua paikan henkeen.

Asiakaspalvelu oli ihan ok, ja urheilukaupassa myyjällä oli aikaa keskittyä, jutella ja hymyillä aidosti. Niin – ja hotellin siistijät, heidän kanssaan oli hienoa vaihtaa kuulumisia!

Kuljin kuitenkin lomalla hymyssä suin, rauhallisena ja vastaanottavaisena jokaisesta ovesta sisään – ja uloskin. En ärsyyntynyt kertaakaan, mutta sellaista sydäntä lämmittävää ystävällistä palvelua en juurikaan ammattilaisilta saanut.

Palvelulla on hintansa

Levillä on mennyt oppi perille palvelujen hinnoittelun osalta. Hintataso on sesonkina korkea, ja ammattilaisena ymmärrän kyllä, että niin pitääkin olla. Asiakas päättää mihin lomallaan lähtee ja millä hinnalla.

Hintalappu on osattu laittaa myös uusiin sovelluksiin kuten hiihtosovellukseen, jonka voi ladata puhelimeen 10 euron hintaan ja pitää mukana hiihtoladulla.

Hotellin vastaanotosta ohjattiin herkästi matkailuneuvontaan – minut siinä vaiheessa kun kyselin hiihtoreittejä. Matkailuneuvonnasta olisin voinut ostaa kunnollisen latukartan ja varmasti muutakin materiaalia. Mutta se oli kiinni silloin, kun tarve oli akuutein, enkä myöhemmin enää raaskinut käyttää valoisaa aikaa toimistoreissuun.

Matkailutoimistoissa pohditaan parhaillaan, kannattaako ”miehitettyjä” toimistoja ylläpitää, riittääkö netti tai kannattaako netin kanssa kilpailla  ja miten toimintaa voisi rahoittaa.

Levin reissun perusteella sanoisin, että aika moni haluaa kohdata paikallisen ihmisen paikan päälle päästyään. Ennakkotietoa voi hakea netistä, mutta vahvistusta omille ideoille on kiva hakea juttelemalla ja ostamalla palveluita paikan päällä. Ulkomaisilla matkanjärjestäjillä  kauppa kävi omille asiakkailleen pystyttämillä pöydillä hotellin aulassa – ja niin pitääkin käydä.

Maksulliset palvelut ja materiaalit ovat minusta ihan ok, matkailu on ammattilaisten tuottama palveluelinkeino ja sillä on hintansa.

Tarinat kannattaa hyödyntää – aina

pihvipirtti

Pihvipirtti oli positiivinen poikkeus Levin ravintolatarjonnassa. Tosin nimi antaa odottaa ostari-baaria ja punaisena vilkkuva OPEN-kyltti saa melkein kääntymään ovelta.

Mutta kun sinnikkäästi ylittää mielikuvamainonnan kuopat, ravintolan sisustus yllättää vanhalla ja kauniilla tunnelmalla. Kiitos ystävällisen henkilökunnaan; oven avattuamme tuli sellainen olo, että kannattaa mennä sisälle asti.

Talon tarina kannattaisi kertoa ennakkomarkkinoinnissa niin kuin tarjoilija  sen meille kertoi ja nimi vaihtaa? Meidän raadin ehdotus on ”Piilopirtti” tai ”Metsäriihi”.

Palvelu ja ruuan pöytään tulo oli  vähän liiankin nopeaa – koko homma oli ohi reilussa puolessa tunnissa  pääruoka, jälkiruoka ja lasku mukaan lukien! Ja sitten tuli vähän sellainen olo, että kyllä niitä tulijoita on – siihen teidänkin pöytään.

Kammi-ravintolat ovat myös hyviä paikallisen ruuan kehtoja. Niissä kasvisruokailija joutuu kuitenkin maksamaan kovan hinnan pienestä tarjonnasta. Voin olla väärässäkin; en lähtenyt erikseen kysymään josko hinnasta olisi voinut vaikka neuvotella. Nettisivuille voisi jotain tietoa  laittaa,  kuten vaikka: kasvisyöjät maksavat muun seurueen mukana lasten hinnan tai joku muu vastaava tarjous.

vaaleanpunainen maisema tunturi

 Hiljaisuus ja luonto

Kun olin tänään vähän mokannut yhdessä tarkkuutta vaativassa työssä, harmitellut sitä aikani ja käynyt lenkillä, luin Gabriel- ystäväni blogi-kirjoituksen erilaisesta joulusta, meditaatiosta ja rauhasta.

Elämän merkitykselliset asiat asettuivat oikeaan järjestykseen. Nyt olen jo sitä mieltä, että parhaansa jokainen siellä Levilläkin teki ja pääasia on kuitenkin se, että asiakkaalla – minulla on muistona ihanat yhdessä vietetyt hetket niiden kanssa, jotka olen ympärilleni itse valinnut, paikassa jonka itse valitsin. Yllätykset ovat hyvää bonusta.

Minä meditoin hiihtolenkeillä, kalliolla istuessa, juostessa ja saunassa – ja se on kuulemma ihan ok, sanoo Gabrielkin. Mutta kannattaa lukea tämä hieno ja kaunis teksti todellisesta meditaatiosta:

Silent Christmas

Näissä tunnelmissa: Onnea ja iloa tähän uuteen vuoteen 2016!!
 
ps. kirjoitin pieleen menneen ( unohdin tallentaa) raportinkin uudestaan – eikä se niin iso juttu ollut.
pps. hieno alku vuodelle:  pikku-Leijonien jääkiekon maailmanmestaruus;
reilua peliä ja hienoa asennetta nuorilta miehiltä!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.