Kestävä kasvu, kansallinen kehitysmalli, arvokkaan elämän kulttuuri…

Tämä kirjoitus on omistettu 10.11.2013 Isänpäivän kunniaksi Patu-isälleni, joka ei ole enää väittelemässä kanssani päivän polttavista kysymyksistä tai ottamassa kantaa… vaikkapa Himasen tulevaisuusselvitykseen

Nyt se on täällä: Himasen tulevaisuusselvitys

Suomen mediaa seuranneet tietävät varmasti mihin ison otsikon avainsanat viittaavat.  Kyseessä on ristiriitaisen vastaanoton saanut Suomen Valtioneuvoston Himaselta tilaama tulevaisuusselvitys, jonka tarkoituksena on tukea Suomen tulevaisuusselonteon valmistelua. Kohua on aiheuttanut toimeksiannon hinta 700.000 euroa ja se, että toimeksianto annettiin Himaselle ilman kilpailutusta. Nyt tutkimus on julkaistu.

Minä seuraan sinnikkäästi tämän kirjan julkaisuun liittyvää edistymistä ja odotan, että pääsen lukemaan teoksen. Syy siihen on se, että ajattelen tämän kohua herättäneen teoksen julkaisusta samalla tavalla kuin olen ajatellut Suomen maabrändin julkaisemisestakin: Jos meillä kerran on verovaroilla kustannettu tutkimus ja teos, jonka sisältöön ja tavoitteisiin Suomen valtio on sitoutunut, pitäisi kai muunkin suunnittelun ja kehittämisen mennä saman arvomaailman ja vision taustoittamana. Seuraan myös uuden Suomen matkailustrategian valmistumista ja sitä otetaanko Himasen tulevaisuusselonteko huomioon strategiatyössä, onko siitä mitään hyötyä esimerkiksi tässä työskentelyssä.

Tutkimus onkin kirja ja oikeastaan suomennos alkuperäisestä englannikielisestä teoksesta, jonka Himasen ja Castellsin johtama kansainvälinen tutkijajoukko olisi tehnyt ilmeisesti joka tapauksessa. Näin kirjoitetaan kirjan tiivistelmässä:

” Tämä julkaisu on suomennos englanninkielisestä teoksesta, joka ilmestyy keväällä 2014. Sen on laatinut professori Manuel Castellsin ja professori Pekka Himasen johtama kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuului heidän ohellaan viisi muuta tutkijaa. Erona kansainväliseen laitokseen tämä suomenkielinen versio sisältää erillisen esipuheen ja luvun johtopäätöksistä Suomelle.”

Haluan etsiä hyvää ja löytää positiivista vaikka aluksi tunnenkin tulleeni petetyksi.

Olen pitänyt mieleni avoimena tälle julkaisulle, koska sen sisällössä on ainakin avainsanojen mukaan myös paljon sellaista, josta olen todella kiinnostunut lukemaan lisää. Olin kuitenkin pettynyt ja vähän vihainenkin; tuntui epäreilulta, että Suomen valtio on tukenut yksityisten tutkijoiden työtä ja kirjan julkaisemista ja sitten vielä teoksen suomentamista noin suurella rahasummalla! Tämä tutkimus olisi tehty joka tapauksessa ja sitä tullaan myymäään vapailla markkinoilla.

Suomen valtio on siis tutkimusprojektin tukija ja kirjan kustantaja. Sittenhän asian olisi voinut esittää näin alusta asti.  Jotenkin teoksen julkistamisen yhteydessä minulle tuli siis ensin petetyksi tulemisen tunteet, mikä yllätti minut. Ensimmäistä kertaa ajattelin mielessäni, että hitto – minunkin verorahojani on siis käytetty tutkimuksen ja kirjan julkaisemisen sponsorointiin. Tuolla rahalla olisi kirjoitettu monta hienoa kirjaa ja rahoitettu vaikkapa Academy of Hope – akatemian perustamista Suomeen! Onko kansainvälinen tutkijaryhmä ollut ovela ja osannut käyttää Suomen valtiota hyväkseen? Mutta totta on tietenkin sekin, että maailmassa ja Suomessakin on kaiken aikaa käynnissä vaikka miten paljon projekteja, joita ainakin välillisesti rahoitetaan verotuloilla (vrt. EU-hankkeet yms.). Ja totta on sekin, että todella harvoin näiden hankkeiden vaikuttavuutta on edes esitelty saati hehkutettu hankkeiden kautta saatua lisäarvoa.

 Rauhoitan itseni ja keskityn olennaiseen

Mutta meillä kaikilla on oikeus hiljaisuuteen ja hyvää elämään.... rauhoitun ja etsin hyviä puolia asiasta....

Päätin pitää mieleni avoimena edelleenkin; Suomen valtioneuvosto on päätöksensä tehnyt, tutkimus on maksettu, eikä sitä enää tekemättömäksi saada. Nyt teos pitää siis lukea ja arvioida vasta sen jälkeen, saanko minä, saatko sinä, saammeko me siitä jotakin hyötyä ja onko se innostava ja uusia ajatuksia herättävä teos.

Tämän pohdinna jälkeen eteeni tuli toinen pettymys:  pitääkö kirja siis ostaa! Pitääkö meidän maksaa vielä siitä, että pääsemme lukemaan kirjan? Nyt tuli taas harmin tunteet pintaan! Löysin kuitenkin lopulta netistä linkin, jonka kautta pääsen lukemaan teoksen sähköisessä muoodosssa. Jaan linkin tässä myös muiden käyttöön: Kestävän kasvun malli.Globaali näkökulma.  Saakohan muuten Suomen valtio tulot myydyistä kirjoista ja tutkijat ehkä normaalin käytännön mukaisen komission myydyistä kirjoista?

Kyllä minä voisin sitoutua kirjassa esitettyihin arvoihin – ainakin nopean silmäilyn perusteella

Olen nyt hieman selaillut teosta, ja kyllä – olen kiinnostunut sen sisällöstä.  Arvokas elämämä – Dignity of life; on minulle kiinnostavin osa tutkimusta; olen todella kiinnostunut lukemaan, mitä tutkijaryhmä kirjoittaa kun otsikkona on Arvokas elämä kehityksen päämääränä: »Dignity as development» tai ”Human Development”. Tässä yksi ote kirjasta:

”On olemassa laaja kirjo erilaisia kehitysprosesseja, jotka liittyvät inhimillisen kokemuksen eri ulottuvuuksien määrälliseen ja laadulliseen laajentamiseen. Yksinkertaisuuden vuoksi esitämme silti, että kehityksen perusprosesseja on kaksi: materiaalisen vaurauden kasvattaminen ja  inhimillisen hyvinvoinnin lisääminen. Niiden sisältö voi olla keskenään hyvinkin erilainen, mutta jossain määrin ne limittyvät. Materiaalisella vauraudella tarkoitamme niiden resurssien määrää, jotka syntyvät tuotantoprosessissa,  jossa ihmistyövoima tekee töitä saadakseen tuotteelle lisäarvoa suhteessa prosessiin käytettyihin resursseihin ja työhön. Inhimillisellä hyvinvoinnilla tarkoitamme tuotantoprosessissa syntyneiden resurssien käyttämistä elämänlaadun parantamiseen niiden kulttuuristen arvojen mukaisesti, jotka kyseisessä yhteiskunnallisessa järjestelmässä vallitsevat. (s.24)

Tärkeä kysymys on tässä vaiheessa: Ymmärtävätkö suomalaiset poliitikot ja päättäjät kirjan sanomaa

Tässä vaiheessa sanoisin, että kirja on mielenkiintoinen kirja joka todennäköisesti avaa uusia näkökulmia yhteiskunnan kehittämiseen, tulevaisuuden haasteet huomioiden. Mutta  luulenpa, että tämä kirja sisältöineen ei ole ehkäpä paras mahdollinen Suomen valtioneuvoston taustatutkimukseksi. Jotenkin luulen, että kirjan sanoma on liian abstrakti ja ehkäpä myös liian humanistinen tähän tarkoitukseen. Epäilen, että teosta ei osata hyödyntää koko rahan edestä.  Luulen, että suurin osa niistä poliitikoista ja päättäjistä, joiden tulisi tätä teosta hyödyntää, eivät ymmärrä sen sisältöä. Enkä tarkoita nyt teoksen akateemisuutta tai siinä käytettyä osittain tieteellistä sanastoa, vaan sen taustalla vaikuttavaa arvo- ja ajatusmaailmaa.

Minä näen tässä jälleen eri ”kulttuurien” törmäyksen olevan esteenä yhteisen hyvän edistämiselle. Tarjoitan tällä sitä samaa osakulttuurien vaikutusta, mistä kirjoitin edellisessä kirjoituksessani (traditionaalit, modernit, postmodernit ja transmodernit osakulttuurit yhteiskunnassa). Himanen ja Castells edustavat osakulttuuria, joka ei ole ainakaan traditionaali. Aika monet Suomen päättäjistä taitavat elää elämäänsä traditionaalisen arvomaailman ja ajatusmaailman mukaan.

Luulen, että Himasen tutkimusryhmän työn tulos ei osunut oikeaan aikaan ja paikkaan, oikeille päättäjille.  Mutta luuloni voi olla ihan hvyin vääräkin. Mutta yksi asia harmittaa edelleen, lyhyenkin lukemisen jälkeen huomaan, että kirjan teksti on vaikeaselkoista ja kankeaa, kielioppivirheitä on paljon ja luulen, että suomentaja ei ole ymmärtänyt aina mikä on tekstin sisällön varsinainen sanoma. Olisihan kirjasta voinut tehdä helppolukuisemmankin ilman, että sen vaikuttavuus olisi siitä kärsinyt.

Mutta jatketaan lukemista ja katsotaan mitä lukukokemus tuo tullessaan.

Minä otan vastuun vain oman itseni kehittämisestä tämän kirjan sivuja lukiessani,  mutta jos saan sieltä uusia ideoita ja ajatuksia, joista ammentaa vaikkapa opintoihini tai opettajan työhön, on se tietenkin ylimääräistä plussaa ja verorahojen hyödyntämistä yhteiseen hyvään. Katostaan miten käy. Annetaan erilaisille näkemyksille tilaa, eikä tämä ihan puppua voi olla, kirjoittajina on kuitenkin kansainvälinen tutkijaryhmä eri puolilta maailmaa. Kirjan tiivistelmän viimeisessä kappaleessa kirjoitetaan näin (eikä ole kyllä valitettavasti ihan putkeen tuossakaan mennyt tuo kielioppiosuus, eikä etenkään ymmärrettävän, sujuvan tekstin kirjoittaminen):

”Teos nostaa esiin kestävän kehityken mallin kansainvälisesti uusia elementtejä ja kehityksen päämääräksi arvokkaan elämän käsitteen.  Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan haaste ei ole vain sen rakenteellinen kestävyysvaje ja uudistaminen. Hyvinvointiyhteiskunnan haaste on myös sen henkinen kestävyysvaje ja uudistaminen. Tämä antaa lisämerkitystä arvokkaan elämän kulttuurille kehityksen päämääränä. Suomi tarvitsee tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi yhdessä onnistumisen kulttuuria. Tässä sen vahvaan luottamukseen perustuvat lähtökohdat ovat muita maita paremmat. ”

Miksi ”piinaan” itseäni launtai-iltapäivänä Himasen tulevaisuusselonteolla?

Ehkä yksi syy tähän lähes innostuneeseen suhtautumiseen Himasen kirjaa kohtaan on se, että sain tehtäväkseni täydentää tilastotieteen kurssityötä Lapin yliopistoon jo toistamiseen. Palaute oli melko karmaisevaa ( mm. Summamuuttujan luokittelussa olet tehnyt pahan virheen.Valintasi on kaamea), mutta rivien välistä olin huomaavinani professorinkin päättäneen, että tämä viedään loppuun asti, vaikka uusintoja tulisi kymmenen! Himasen kirja ei tuonnut apuja tehtävän ratkaisemiseen, mutta ihmisen luonto on tällainen; sitä hakee helposti vaihtoehtoja ja valitsee usein  sen vähemmän epämiellyttävän vaihtoehdon. Mieluiten olisin mennyt juoksemaan metsään, mutta lääkäri antoi juoksukiellon pariksi päiväksi hengitystietulehduksen vuoksi.

Hienoa marraskuun alkua ja onnea kaikille isille Isänpäivän johdosta!

Symboliikka kerrakseen - kotipihan portti, kiipeilykoivu, punainen isän kunnostama vanha Saab, ratissa Patu-isä ja kyydissä kurkkii Daniel

 
Jos oma isäni vielä eläisi, keskustelisimme todennäköisesti  isänpäivälounaan jälkeen Himasen kirjasta.Olen nyt myös pohtinut, millaisia viisauksia isäni tästä ”jupakasta” esittäisi. Isäni oli viisas mies, ja yhteiskunnan ilmiöihin liittyvät keskustelut hänen kanssaan hienoja. Useimmiten olimme eri mieltä, ja jouduin todella perehtymään asioihin jotta perusteluni menivät läpi. Hienoja keskusteluhetkiä muistellen –  kauneimmat ajatukseni lentävät tänään Patu-isän luokse!

Tekstin viittaukset kirjasta: Castells & Himanen (toim.) 2013: Kestävän kasvun malli. Globaali näkökulma.

2 kommenttia artikkeliin ”Kestävä kasvu, kansallinen kehitysmalli, arvokkaan elämän kulttuuri…

  1. Isänpäivän aamun toinen liikutus ja kyyneleet tulivat nyt sitten tässä, vaikka olikin kyse hyvinkin asiallisesta tekstistä. Liikutus tuli juuri siitä, että ei ole enää mahdollista väitellä ja keskustella oman isän kanssa. Yksi hieno asia, mitä rakas Patu opetti on se, että vaikka mielipiteet olivat useinkin erilaisia niin siitä huolimatta läheinen yhteys säilyi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.